Divarista sukset sopuhintaan

Helsingin Sportti-Divari sijaitsee stadin ytimessä kulmilla, joissa on totuttu enemmänkin lestin kuin pallon lentämiseen. Toisaalta pienet tulot ovat aikoinaan olleet tuttuja täälläkin, ja siitä alkaa divarin historia, suuren laman vuodesta 1994.

Vanhasta on jäljellä ainakin se, että divarissa kelpaa ainoastaan käteinen. Varovaisuutta kaiken maailman kotkotuksiin edustaa sekin, että nettikauppaa ei ole edes suunnitteilla.

– Siihen me ei olla lähdetty, koska kama vaihtuu niin nopeasti, perustelee divarissa myyntiä hoitava Kim Puolakka.

– Postissa ollaan kyllä lähetetty tavaraa ympäri Suomen.

Tänään ovat ajat taas vaikeat, mutta divaria auttaa eteenpäin se, että ihmiset ovat jo tottuneita kierrättämään tavaroita. Vanhan ostaminen ei ole häpeä, se on oikeastaan fiksun ihmisen merkki.

Divarin asiakaskunta koostuu – juuri niinkuin olettaakin voikin – lähinnä lapsista. He eivät tosin häärää kaupassa läheskään aina yksin, vaan mukana on myös maksaja eli aikuinen.

– Kun kamat jäävät pieniksi, niin on itse asiassa helppo tulla tänne, niin saa sopivan kokoiset varusteet. Vanhat menevät vielä vaihdossa ja väliraha onkin sitten sitämyötä ja useimmiten sopivan kokoinen, Puolakka kuvailee kauppatapaa.

Vaikka kaupan hyllyiltä löytyy tavaraa monen monituiseen harrastukseen, painopiste on talvilajeissa.

– Jos jotakin ei ole, niin sitten se vaikka tilataan kumppaneilta.

Uudet urheilutarvikeketjut koettelevat divareittenkin kilpailukykyä. Divarit ovat toistaiseksi pärjänneet, vaikka käytetyt tuotteet maksavat puolet-kolmanneksen uuden hinnasta. Taikasana on vanhoista kamoista maksettava hyvitys.

Divariin voi tarjota tarpeettomaksi käyneitä varusteitaan myös suoraan, mutta tuolloin hyvitys ei ole niin hyvä kuin suorassa vaihtokaupassa.

Divarireissusta kertoi Vehkeilijat.fi.