EU:n talous- ja rahaliitto rämpii syvällä suossa, ”uudistukset” kaatuivat yksi toisensa jälkeen – pohjoisen Hansaliitto vaatii talouskuria, etelän maat omia sotkujaan muiden maksettaviksi

VTT Heikki Koskenkylä kirjoittaa EU:n talous- ja rahaliiton tuskien taipaleesta, joka on viime päivien tapahtumien johdosta muuttunut entistäkin hitaammaksi rämpimiseksi. Ranskan ja Saksan ajama ehdotus euroalueen omasta budjetista kaatui, samoin yhteisen talletussuojan perustaminen. Euroalueen yhteistä valtionvarainministeriä ei ole tulossa, kuten ei myöskään suhdannetasausrahastoa.

EU-maiden johtajat ovat pitäneet Brysselissä vuoden viimeisen huippukokouksen. Torstaina 13.12.2018 oli esillä Brexit-sopimuksen tarkastelu. Perjantaina oli aiheena talous- ja rahaliiton (EMU) uudistaminen, jota on valmisteltu pitkään. Pitkälle meneviä ehdotuksia ovat laatineet mm. komissio ja Ranskan presidentti Macron. Hyvin aktiivisesti on toiminut niin sanottu uusi Hansa-ryhmä. Siihen kuuluvat Suomi, Irlanti ja Hollanti sekä euron ulkopuoliset EU-maat Ruotsi, Tanska ja Baltian maat. Hansa viittaa historialliseen Hansa-liittoon. Ryhmää on vetänyt aktiivisesti Hollannin valtiovarainministeri Hoekstra. Ryhmän esitykset EMU:n kehittämisestä poikkeavat olennaisesti EU-komission ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ehdotuksista.

Euroryhmän valtiovarainministereiden kokous (Ecofin) tuli viime viikolla linjauksissaan hyvin lähelle Hansa-ryhmän ehdotuksia. Jopa Saksa joutui muuttamaan linjaansa euroalueen oman budjetin osalta. Saksan ja Ranskan johtajat olivat aiemmin syksyllä sopineet, että jonkinlainen yhteinen euroalueen budjetti tultaisiin perustamaan. Ecofinnin kokouksessa tämä ehdotus kaatui. Hansamaiden painoarvo näyttää olevan varsin suuri. Niiden yhteenlaskettu bruttokansantuote onkin lähes Ranskan BKT:n suuruinen. Ecofinnin ehdotus oli varsin vaatimaton. Sen mukaan EU:n budjetista ”korvamerkittäisiin” varoja euromaiden tuottavuuden ja kilpailukyvyn edistämiseen. Macron oli esittänyt syyskuun 2017 puheessaan euroalueelle suurta omaa budjettia, joka voisi olla monta prosenttia euromaiden yhteenlasketusta BKT:sta. Huippukokouksessa annettiin Ecofinnille tehtäväksi selvittää sellaisen rahaston perustamista, jolla edistettäisiin jäsenmaiden integraatiota, tuottavuutta ja kilpailukykyä. Huippykokous ei nimenomaan hyväksynyt ehdotusta suhdannetasausrahaston perustamisesta, Jota Ranska, Espanja ja Portugali olivat ajaneet.

Erillistä euroalueen budjettia ei näillä näkymin tule. Päätös oli selvä tappio Macronille.

Toinen keskeinen uudistusehdotus on ollut komissiolla ja monella muullakin taholla yhteisen talletussuojan perustaminen. Yhteinen talletussuoja olisi pankkiunionin ns. kolmas pilari. Jopa Euroopan keskuspankki on tukenut tätä ehdotusta ja samoin Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF). Ehdotus tyrmättiin Hansa-ryhmän taholta ja sitä ei hyväksynyt myöskään Ecofin-kokous. Huippukokous ei myöskään hyväksynyt ehdotusta. Pankkien riskit nähdään liian suurina. Ne näkyvät erityisesti Italiassa suurina pankkien järjestämättöminä luottoina. Yhteiseen talletussuojaan tultaneen kuitenkin palaamaan tulevina vuosina, mikäli pankkien riskitaso saadaan olennaisesti alenemaan. Komissio oli pahasti pettynyt hitaaseen etenemiseen yhteisen talletussuojan asiassa.

Ecofinnin kokouksessa päästiin yhteisymmärrykseen Euroopan vakausmekanismin (EVM) kehittämisestä, mutta vain eräiltä osin. EVM:n tehtäviin tulisi varautumisjärjestelyn (hätärahoitus) luominen pankkien kriisinratkaisun rahastolle. Siihen ollaan keräämässä varoja euromaiden pankeilta. Kriisitilanteessa rahaston varat eivät riittäisi kuin pienten ja keskisuurten pankkien ongelmien ratkaisemiseen. EVM voisi jatkossa antaa hätärahoitusta kriisinratkaisun rahastolle, joka on osa pankkiunionia. Huippukokous hyväksyi esityksen. EVM:n roolia kuitenkin vielä selvitetään.

Lisäksi Ecofin ehdottaa, että EVM:n tulisi voida auttaa yksittäisiä euromaita, joita kohtaa jokin vakava talousshokki. Kyseessä olisi lähinnä luoton myöntäminen maan likviditeetin turvaamiseksi. Tällöin kyseisen maan velkakestävyys olisi tukevalla pohjalla. Tällainen luotto tulisi maksaa nopeasti takaisin eikä siihen sisältyisi samanlaista ehdollisuutta kuin EVM:n muussa rahoituksessa. Ehdollisuus sisältyisi edelleen EVM:n muihin luottoihin. Ehdollisuus tarkoittaa sitä, että maan tulisi saneerata julkista taloutta ja toteuttaa rakenneuudistuksia. Kreikka on ollut tästä hyvä esimerkki. Se on saanut EVM:ltä lähes 200 miljardia luottoa, mutta pakotettu samalla saneeraamaan rajusti julkisia menoja, mikä on herättänyt voimakasta kritiikkiä.

Useat muutkin talous- ja rahaliittoa koskevat ehdotukset näyttivät kaatuvan. Yhteistä valtiovarainministeriä euroalueelle ei olla perustamassa. Tämäkin on ollut yksi Macronin ehdotuksia. Myöskään yhteistä erillistä suhdannetasausrahastoa ei ole tulossa. Tätä on kannattanut IMF:kin aktiivisesti. Ranskan jo ennen Macronin kautta ehdottamaa osin yhteistä työttömyysturvan rahastoa ei ole syntymässä. Hansa-maat ja osin Saksakin ovat vastustanut tällaisia yhteisvastuun lisäyksiä. Italia ja Ranska ovat jo vuosia puhuneet jonkinlaisista yhteisistä velkakirjoista. Hanke ei ole edennyt.

Yksi merkittävimpiä ehdotuksia on ollut hallitun velkajärjestelyn mekanismin luominen jäsenmaille. Tälle ehdotukselle on ollut laajaa kannatusta monella taholla. Jopa Hansa-maat kannattavat sitä. Myös suomalaiset ekonomistit ovat kannattaneet sitä. Se toisi kurinalaisuutta maiden finanssipolitiikkaan ja tehostaisi yleensä markkinamekanismia. Velkajärjestelyn hallinnointia on esitetty EVM:n tehtäviin. Sille se sopisikin varsin hyvin. Koska useat euromaat ovat edelleen pahasti velkaantuneita, ei velkajärjestelyä uskalleta lähteä nyt perustamaan.

Kreikan velka-aste (velat/BKT) on 180 %, Italian 133 %, Portugalin 125 %, Ranskan 100 %, Espanjan 98 %. EMU-kriteerien vaatimustaso on 60 %. Lähinnä pelätään sitä, että velkajärjestelyn luominen voisi pelästyttää sijoittajia. Ne alkaisivat pelätä velkojen leikkausta, jolloin maiden lainojen korkotaso voisi nousta voimakkaastikin. Velkajärjestelyn luomista kuitenkin kuitenkin selvitellään edelleen.

Kaiken kaikkiaan rahaliiton uudistaminen näyttää olevan hyvin vaikeata. Näkemyserot ovat suuria. Hansa-maat ja Saksa korostavat maiden omaa vastuuta finanssipolitiikasta ja veloistaan. Ne haluaisivat parantaa markkinakurin toimintaa. Ne myös vastustavat yhteisvastuun lisäystä. Eteläiset jäsenmaat haluavat lisää yhteisvastuuta ja riskien jakamista sekä osa jopa yhteisiä eurobondeja. Näkemyseroihin ei ole tulossa muutosta. Rahaliiton maat ovat tavallaan liian erilaisia, mikä pitkällä ajalla voi johtaa rahaliiton hajoamiseen.

Dosentti Tuomas Malinen, joka on ollut EuroThinkTank (ETT) ryhmän jäsen sen perustamisesta lähtien (2013), on äskettäin esittänyt hyvin ”inhorealistisen” arvion euroalueen tilanteesta (Kauppalehti 13.12.2018 ja Talouselämä 43/2018). Hänen mukaan ”euroalueen kriisinkestävyys on surkeaa ja poliittinen pääoma huvennut aika lailla”. Malisen mielestä Euroopalla on uusi kriisi käsillä, kun EKP lopettaa tukiohjelmansa eli ns. määrällisen keventämisen. Joukkovelkakirjamarkkinat alkavat silloin palautua markkinaehtoiseen hinnoitteluun. Kuka silloin lainaa Italialle rahaa kolmen prosentin korolla?

Malisen mukaan historiassa on ollut kolmenlaisia valuuttaliittoja: Hajonneita, liittovaltioita tai sellaisia, joista pystyy eroamaan. Malisen mukaan nykyinen keskitien linja johtaa hajoamiseen.

Malisen teeseihin voidaan lisätä, että euroalueen, mutta samalla koko EU:n kehittäminen on erittäin hankalaa. Poliittiset näkemyserot ovat liian suuria.

Italia kulkee omaa tietään, Macronin kannatus on hiipunut ja Ranskan rakenneuudistukset pysähtynevät. Saksa on poliittisessa kriisissä. Suurten kansanpuolueiden kannatus on siellä romahtanut. Uusimmassa gallupissa hallituspuolueiden CDU/CSU kannatus vain 32 % ja SPD vain 17 %. Vaihtoehto Saksalle (AfD) lähes 20 % ja vihreät 17 %. Saksan johtaminen on käymässä vaikeaksi ja suuri koalitio (CDU/CSU ja SPD) hajonnee piakkoin. Brexit on suuri isku koko EU:lle. Tässä tilanteessa Suomen on huolella harkittava EU- ja EMU-linjauksiaan. Eduskunnassa ja mediassa on liian vähän kriittistä ja avointa keskustelua EU:n ja Emu-alueen ongelmista ja tulevaisuudesta. Näissä asioissa Suomessa vallitsee edelleen suomettumisen ajan ilmapiiri. Moskovan tilalle ovat tulleet Bryssel ja Frankfurt, joille tahoille vain kumarrellaan.