Halla-aho muistutti tutkintapyyntöjä tehtailevan Martin Scheininin taustasta kommunistien keskuskomiteassa – Scheinin teki tutkintapyynnön – näin asiassa kävi

Martin Scheinin pyysi poliisia tutkimaan, syyllistyikö Jussi Halla-aho rikokseen Työmiehen tuumaustunnilla tammikuussa 2020. Scheininin mukaan Halla-aho esitti hänestä halventavan lausunnon. Halla-aho viittasi Tuumaustunnilla Scheininin taustaan Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä.

Helsingin poliisilaitos toteaa, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta. Esitutkintaa ei toimiteta.

Asiaa selvittänyt Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario lausuu asiasta seuraavasti:

---

”TUTKINNANJOHTAJAN PÄÄTÖS

Asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Esitutkintaa ei aloiteta.

PERUSTELUT

1. Asiassa saatu selvitys ja asian arvioinnin lähtökohdat

Esitutkinnan aloittamisharkinnan suorittamiseksi käytössäni on ollut Martin Scheininin tekemä tutkintapyyntö. Tutkintapyynnössä on viitattu Jussi Halla-ahon lausumaan, jota on levitetty eri verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa ja Suomen Uutisissa. Martin Scheinin viittaa tutkintapyynnössään videon osuuksiin 10:00 – 10:34. Olen tutustunut videoon viitatuilta osin yhteisöpalvelu Youtuben kautta (”Verkkomedia Perussuomalaiset”).

Videon ja tutkintapyynnön mukaan Halla-aho sanoi pääpiirteissään seuraavasti: ”Ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin, joka on myös toiminut Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä ja jolla näin ollen voi olla hiukan meille vieraita käsityksiä sananvapaudesta ja muista ihmisoikeuksista, teki tutkintapyynnön perussuomalaisten kansanedustajasta Juha Mäenpäästä, koska hän oli käyttänyt epäkorrekteja ilmaisuja eduskunnan täysistunnossa. Valtakunnansyyttäjä päätti lähteä ajamaan asiaa ja pyytää eduskunnalta lupaa syytteen nostamiseen.”

Scheininin mukaan Halla-ahon tarkoituksena on ollut halventaa häntä. Scheinin taustoittaa tutkintapyyntöään seuraavasti: Scheininin mukaan Halla-ahon lausuma koskee sitä tosiseikkaa, että hän eli Martin Scheinin on yhtenä muiden joukossa tehnyt poliisille tutkintapyynnön kansanedustaja Juha Mäenpään eduskunnan täysistunnossa kesäkuussa 2019 pitämästä ns. vieraslajipuheesta. Scheinin kirjoittaa tutkintapyynnössään, että kansanedustaja Mäenpään vieraslajipuhetta koskevassa jutussa toimitettiin sittemmin esitutkinta, jonka valmistumisen jälkeen valtakunnansyyttäjä pyysi eduskunnalta 16.1.2020 lupaa asettaa kansanedustaja Mäenpää syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Martin Scheinin katsoo, että Halla-aho on erittelemättömällä ja ajallisesti täsmentymättömällä viittauksella Scheininin aiempaan poliittiseen toimintaan pyrkinyt halventamaan Scheininiä. Scheininin mukaan Halla-ahon käyttämät sanavalinnat luovat asiayhteydessään harhauttavan mielikuvan siitä, että Scheinin ei olisi tehnyt pesäeroa menneeseen. Scheininin mukaan Halla-aho viittaa yhden vuoden jaksoon (1981 – 1982) Scheininin elämässä, joka tapahtui 10 vuotta ennen kuin Scheinin aloitti uran ihmisoikeustutkijana. Scheininin mukaan hän on julkisesti tehnyt selväksi (viimeksi lehtihaastattelussa vuonna 2018), että hän asetti arvolähtökohtansa uuteen prioriteettijärjestykseen, jossa yksilön vapaus on ensisijainen. Scheininin mukaan hän on tehnyt noin vuodesta 1990 alkaen merkittävän ja näyttävän kotimaisen ja kansainvälisen uran ihmisoikeuksien puolustajana, ja saanut työstään yhteiskunnallista ja akateemista tunnustusta.

Näkemykseni mukaan tätä asiaa on arvioitava ensisijaisesti kunnianloukkausta koskevien rangaistussäännösten kautta. Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka (1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka (2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Martin Scheinin ei ole tässä asiassa sinänsä riitauttanut Halla-ahon lausumien totuuspohjaa. Tästä seuraa se, että arviointi täsmentyy siihen, onko Halla-aho halventanut Scheininiä rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

2. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö ja tosiasialla halventaminen

Lainvalmisteluasiakirjojen mukaan halventamisessa on kyse toisen henkilön loukkaamisesta esimerkiksi loukkaavilla mielipiteillä, loukkaavilla eleillä tai koskettelulla. Termin ”halventaa” on tarkoitettu kuvata kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla voidaan toisen kunniaa loukata. (HE 19/2013 vp, s. 45.) Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rangaistavassa halventamisessa on kyse epäkunnioituksen osoittamisesta toiselle käyttämällä erilaisia alatyylisiä haukkumasanoja, joita esiintyy kielessä viljalti (Frände, Dan & Wahlberg, Markus: Keskeiset rikokset 2018, s. 455. Ks. myös Nuutila, Ari-Matti & Majanen, Martti: Rikosoikeus 2009, s. 675. Ks. myös KKO 2005:137, perustelut, kohdat 7 – 9).

Tässä tapauksessa Halla-aho ei ole solvannut Scheininiä alatyylisin haukkumasanoin, joten kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen täytyy rakentaa jollain muulla tavalla. Lainvalmisteluasiakirjoissa on nimenomaisesti todettu, että totuudella tai tosiasioilla voidaan myös loukata. Esimerkiksi vanhan rikoksen perusteeton esiintuominen saattaa merkitä halventamista, ja siten täyttää kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön. (HE 19/2013 vp, s. 45.)

Oikeuskirjallisuuden perusteella asiassa on ratkaisevaa se, onko ilmaisujen esittäjällä ns. halventamistarkoitus (Frände & Wahlberg 2018, s. 455). Halventamistarkoitus voidaan myös tosiasioita koskevissa kysymyksissä päätellä ulkoisista olosuhteista silloin, jos sitä ei voida palauttaa tyyppihalventaviin alatyylisiin haukkumasanoihin.

Oikeuskirjallisuudessa on edelleen katsottu, että esimerkiksi silloin, kun henkilö yhdistyksen hallituspaikoista kamppailtaessa ilmoittaa, että toinen hakijakandidaatti on aikaisemmin syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen, viittaa useimmissa tapauksissa halventamistarkoitukseen. Mutta vaikkei tämä ei olisikaan ollut teon tarkoitus, seurauksena voi olla rangaistusvastuuseen joutuminen, jos tekijä on pitänyt toisen halvennetuksi tulemista varsin todennäköisenä. (Frände & Wahlberg 2018, s. 460.) Ratkaisun KKO 2007:56 kohdan 6 perusteella on kuitenkin havaittavissa, että tosiasialla halventamiselta edellytetään loukkaamistarkoitusta eli nimenomaista tarkoitusta halventaa toista (tarkoitustahallisuus). Oikeuslähdehierarkia huomioiden sitovammaksi oikeusohjeeksi on otettava korkeimman oikeuden linja. Se, onko lausumalla ulkoisesti havaittavissa olevaa loukkaustarkoitusta, on pääteltävä olosuhteista ja siitä kontekstista, jossa lausuma on esitetty.

Edellä mainitussa KKO:n ratkaisussa on katsottu, että tosiasioiden ollessa kyseessä halventamistarkoituksen voi poistaa se, jos kohteensa kannalta loukkaavan tai epäasiallisen tosiasian esittämiseen on jokin mielekäs peruste.

Esimerkiksi asianajajien tapauksessa on todettu, että avustajan vanha rikostuomio oli perusteltua tuoda valituslupahakemuksessa esiin, sillä vanhalla rikostuomiolla on voinut olla merkitystä avustajan kertomuksen luotettavuuden arvioinnissa (KKO 2007:56, korkeimman oikeuden kannanotto, kohta 6). Merkitysyhteyden ei siis tarvitse olla varma tai edes todennäköinen, vaan riittävää on, että loukkaavan tiedon ja arvioinnin kohteena olevan menettelyn tai mielipiteen välinen merkitysyhteys voi olla mahdollinen ja lausuma esitetäänmielekkäässä kontekstissa. Tämä tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että asianosaisella, jota tieto koskee, ei ole ennakollista määräysvaltaa siihen, miten häntä koskevia loukkaavia tai epäasiallisia tosiasiatietoja viestinnässä käytetään. Eriasia on, että loukkaavan tai epäasiallisen tosiasian kertominen joukkotiedotusvälineessä toisesta henkilöstä saattaa joissakin tilanteissa täyttää yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön (rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentti). Siitä ei kuitenkaan ole nyt kysymys. Edelleen ratkaisun KKO 2007:56 kohdan 6 mukaan vaikka tekijän olisikin täytynyt mieltää lausuman olevan todennäköisesti sen kohdetta halvennettava, kunnianloukkaukselta edellytetään tällaisessa tapauksessa nimenomaista loukkaamistarkoitusta eli tarkoitustahallisuutta.

Tässä tapauksessa Halla-aho on puheessaan tuonut esille sen seikan, että Scheinin on aiemmin ollut mukana poliittisessa toiminnassa Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä. Näkemykseni mukaan tällaista lausumaa tai tiedonantoa ei voi rinnastaa vanhan rikostuomion tai vanhan konkurssiasian ns. asioina häpeällisiin luonteisiin ja tietojen perusteettomaan esiintuomiseen. Näkemykseni mukaan osallistuminen politiikkaan Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean kautta oli 1980-luvulla sinänsä hyväksytty poliittisen toimeliaisuuden muoto, eikä tietoon näkemykseni mukaan yhdisty pejoratiivisia mielikuvia esimerkiksi Scheininin luottokelpoisuudesta, kansalaiskunnosta tai nuhteettomuudesta (vrt. vanha konkurssiasia tai vanha rikostuomio). Sinänsä on ymmärrettävää, jos Scheinin subjektiivisesti kokee Halla-ahon lausuman loukkaavana, sillä yksilön vapaus on ollut Scheinin mukaan hänen arvoajattelunsa lähtökohta vuosikymmeniä. Voidaan myös pitää sinänsä mahdollisena, että Halla-ahon on täytynyt mieltää lausuman olevan mahdollisesti Scheininiä loukkaava vanha tosiasiatieto.

Kuitenkin tieto siitä, että Martin Scheinin on ollut Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen voi kuitenkin olla merkityksellinen Scheininin menettelyn arvioimiseksi, sekä sen arvioimiseksi, miten Scheininin perus- ja ihmisoikeusajattelu on kehittynyt, ja mitä aineksia siihen voi kuulua. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön valossa merkitysyhteys näyttäytyy tässä tapauksessa mahdollisena ja järkevällä tavalla konstruoituna. Scheinin on tehnyt kansanedustaja Mäenpäätä vastaan tutkintapyynnön. Täten Scheininin oman menettelyn vuoksi Scheininin epäasiallisena kokeman tosiasian esittämiselle on ollut mielekäs peruste. Tästä seuraa se, että Halla-ahon mainitsema historiallinen tieto eli Scheininin poliittinen toiminta Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä ei ole syytä epäillä olevan sellainen rangaistavalla tavalla loukkaava lausuma, jota rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa edellytetään niin, että Halla-Aholla olisi ollut syytä epäillä olevan nimenomainen loukkaamistarkoitus tiedon esittäessään. Toistan lisäksi aiemmin esittämäni näkemyksen siitä, että ilmaisu on joka tapauksessa liittynyt kunnianloukkausäännöksen 4 momentissa tarkoitetulla tavalla yleiseltä kannalta merkittävänä olevan asian esittämiseen, eikä lausumalla ole selvästi ylitetty sitä, mitä voidaan pitää Scheininin kunniansuojan kannalta hyväksyttävänä suhteessa Halla-Ahon sananvapauteen. Näin ollen tässäasiassa ei ole edes alustavasti arvioituna syytä epäillä Halla-ahon halventaneen Martin Scheininiä.

3. Yhteenveto

Tässä asiassa on lisäksi pidettävä mielessä, että kunnianloukkauksen tunnusmerkistön tosiasiallista täyttymistä rajoitetaan monin tavoin sananvapauden turvaamiseksi. Rikoslain 24 luvun 9 §:n 4 momentin mukaan kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Tässä tapauksessa Halla-aho on Työmiehen tuumaustunnilla 30.1.2020 käsitellyt sitä, että perussuomalaisten kansanedustajasta Juha Mäenpäästä tehtiin tutkintapyyntö, koska Mäenpää oli eduskunnan täysistunnossa käyttänyt ilmaisuja, joita Halla-aho luonnehtii puheessaan epäkorrekteiksi. Scheinin oli yksi tutkintapyynnön tekijöistä. Halla-aho mainitsee, että valtakunnansyyttäjä päätti hakea eduskunnalta lupaa syytteen nostamiseen. Puheessaan Halla-aho esittelee perussuomalaisen puolueen eduskuntaryhmän toimintasuunnitelman pääpiirteet syytteennostoasian eduskuntakäsittelyä silmälläpitäen sekä käsittelee puolueensa orientaatiota niihin laajempiin sananvapautta koskeviin oikeuspoliittisiin teemoihin, jotka Halla-aho tähän kokonaisuuteen yhdistää. Näkemykseni mukaan Halla-ahon puhe käsittelee yleiseltä kannalta merkittävää ja kiinnostavaa asiaa, josta yleisöllä on lähtökohtaisesti oikeus saada tietoa kenenkään ennakolta estämättä. Aiheella on niin ikään poliittista merkitystä. Kun otetaan huomioon Halla-ahon puheen kohde ja teema, Martin Scheininin roolia ja poliittista toimintahistoriaa koskevien seikkojen esiin tuominen ei näyttäydy kontekstissaan erityisen välttämättömältä asialta. Toisaalta Halla-aho ei esitä tietoa Scheininin kannalta häpäisevässä muodossa. Näin ollen asian ilmaiseminen ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, kun otetaan huomioon Scheininin oikeudet, tämän asian olosuhteet ja muut seikat.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sananvapaus suojaa paitsi ilmaisuja, joita voidaan pitää myönteisinä, vaarattomina ja yhdentekevinä, myös ilmaisuja, joita voidaan pitää huolestuttavina, häiritsevinä ja epäasiallisina (ks. esim. EIT: Unabhängige Initiative Informationsvielfalt v. Itävalta 26.2.2002, § 34 ja EIT: Selistö v. Suomi 16.2.2005, § 46). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään pitänyt hyvinkin kärjekkäitä väitteitä sallittuina silloin, kun lausumat ovat liittyneet yleistä kiinnostusta herättäneeseen keskusteluun (Oberschlick v. Itävalta, 23.5.1991; Jerusalem v. Itävalta, 27.2.2001; Unabhängige Initiative Informationsvielfalt v. Itävalta 26.2.2002; Rodriques v. Portugali 29.11.2005) Lähtökohtaisesti halventamis- ja loukkaamisluonteisia ilmaisuja on tulkittava niiden hyväksyttävyyden suhteen mahdollisimman vähän sananvapautta rajoittavasti, mikäli ilmaisulla on jokin poliittinen ulottuvuus tai kytkentä yleiseltä kannalta merkittävänä olevan asian julkiseen käsittelyyn. Tällaiset ilmaisut kohdistuvat sananvapauden ydinalueelle (HE 309/1993 vp, s. 56 ja PeVL 19/1998 vp). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että sananvapauden rajoittamiselle jää lähtökohtaisesti hyvin vähän tilaa poliittisten ilmaisujen ja poliittisen keskustelun osalta (Tiilikka, Päivi: Sananvapaus ja yksilönsuoja 2007, s. 205 – 206).

Halla-ahon menettelyssä on siten käsitykseni mukaan kyse sallitusta sananvapauden käytöstä, eikä asiassa ole syytä epäillä kunnianloukkausta tai mitään muutakaan rikosta.”

---

Esitutkintapäätöksessä mainitaan lisäksi, että tähän päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla. Päätöksestä on mahdollisuus kannella ylimmille laillisuusvalvojille joko valtioneuvoston oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle tai Poliisihallitukselle tai Helsingin poliisikomentajalle.

Tammikuun tuumaustunti on katseltavissa Youtubessa:

---