Jaana Strandmanin kolumni: Henkinen huoltovarmuus on osa kokonaisturvallisuutta

Ilman tasapainoista mielenterveyttä on vaikea varautua ja toimia kriisitilanteissa. Pään on oltava kunnossa, jotta jalat ja kädet toimivat. Turvallisuudessa usein inhimilliset tekijät ratkaisevat.

Henkinen huoltovarmuus on kansan kriisinsietokykyä, toimintakykyä ja motivaatiota tositilanteen koittaessa. Henkinen resilienssi on ihmisen kykyä sietää erinäisiä häiriötiloja arjessa sekä ympäristössä. Henkisen huoltovarmuutemme tila ei ole optimaalinen. Suomalaisten mielenterveyden ongelmat ovat kasvaneet vuosi vuodelta, vaikka tilastoissa maanpuolustustahtomme on Euroopan korkeinta.

Mielenterveysongelmat tulee ottaa vakavasti ja korjata nimenomaan niiden juurisyitä. Mielenterveydellinen tasapaino on suorassa yhteydessä kykyyn sietää kriisejä ja uhkia. Ilman tasapainoista mielenterveyttä on haasteellista varautua, ennakoida ja toimia turvallisuutta ja perustoimintoja uhkaavissa kriisitilanteissa, jotka voivat tulla eteen nopeastikin.

On tärkeää tiedostaa ja tehdä toimenpiteitä sen eteen, miten voisimme vahvistaa kansamme kykyä sietää erinäisiä kriisejä ja sitä kautta henkistä huoltovarmuutta. Psyykkinen kriisinkestävyys rakentuu koko elämänkaaren aikana, ja siihen vaikuttavat yksilön ominaisuuksien lisäksi terveys ja toimintakyky, koulutus sekä kokemus osallisuudesta. Nämä tekijät luovat perustan, jonka varaan koko yhteiskunnan turvallisuus rakentuu.

Henkiseen huoltovarmuuteen on kiinnitettävä huomiota, ja siihen on varauduttava kansalaisia kouluttaen, opastaen ja ohjaten. Tätä asiaa tulee tarkastella vastuullisesti kunnissa ja hyvinvointialueilla poikkihallinnollisesti ja myös yhteistyössä järjestöjen kanssa. Perusteet henkiselle ja fyysiselle selviämiselle poikkeusoloissa tulisi sisällyttää kansalaistaidoksi perusopetuksessa. Kansakuntamme yhteinen tavoite on pitää huoli henkisestä hyvinvoinnista.