Ketutus-vaalivideosta tehtiin rikosilmoitus – näin poliisi vastasi

Perussuomalaisten puoluetoimistolle saapui aiemmin tällä viikolla kirje Sisä-Suomen poliisilaitokselta. Yksityishenkilö oli tehnyt rikosilmoituksen Ketutus-elokuvasta. Kirjeessä oli poliisin vastaus rikosilmoitukseen.

Tamperelainen yksityishenkilö oli pahastunut elokuvasta, ja oli nähnyt siinä useita arveluttavia piirteitä.

Asiassa ei ole niinkään huomionarvoista se, että rikosilmoitus jätettiin. On itse asiassa melko tyypillistä, että kaikesta, mitä perussuomalaisten tekevät, yritetään hakemalla hakea jotain riitautettavaa. Vuoden 2015 eduskuntavaalimainonnasta valitettiin mainonnan eettiseen neuvostoon sillä perusteella, että PS:n mainonnassa näkyi lapsia. Neuvostolle lähettämässämme vastauksessa totesimme, että niin näkyy kaikkien muidenkin puolueiden mainoksissa. Asiaan ei enää sen jälkeen palattu.

Nyt käsillä olevassa rikoskomisarion tekemässä päätöksessä on huomionarvoista se, miten elokuvan teemoja kuvaillaan. Kirjoitus osuu elokuvan juonen ytimeen tavalla, jota ei löydy yhdestäkään suomalaisesta tiedotusvälineestä:

”Vaalimainoselokuva on noin kuusi minuuttia pitkä, ja näkemykseni mukaan sillä on kaksi keskeistä sanomaa. Ensinnäkin se on tekijöidensä tulkinta suomalaisesta yhteiskuntapoliittisesta lähihistoriasta. Tulkinta ei ole optimistinen eikä ylevä, ja se henkilöityy kolmeen naamioituun hahmoon, jotka edustavat rappeutuneita johtajia ja päättäjiä. Johtajat käyttävät videossa aikansa, tarmonsa ja rahansa (tai jonkun toisen rahat) tiedotusvälineiden lahjomiseen, vastustajien hiljentämiseen ja omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseen. Videossa nämä tavoitteet esitellään huolestuttavassa, irvailevassa ja panettelevassa valossa. Toisekseen se on tekijöidensä muistutus katsojalle siitä, että viha, tyytymättömyys ja pettymys ovat itsessään hyödyttömiä ilman asianmukaista toimeenpanoa eli äänestämistä. Tämä sanoma tarjoillaan katsojalle puheenjohtaja Jussi Halla-ahon kautta, joka elokuvan viimeisessä kohtauksessa varsinaisen tarinan jälkeen muistuttaa rauhallisella äänellä katsojaa katsojalle kuuluvasta äänestysvallasta ja valtaan kätkeytyvästä muutosvoimasta.

Varsinainen tarina puolestaan on toteutettu yhdistämällä näyteltyä kerrontaa ja sarjakuvakerrontaa. Vaalimainoselokuva on sarjakuvan muotoon painettu tarina ’Ketutushirviöstä’, kansanpuolustajasta, joka on tyytymättömien kansalaisten pettymyksen ja vihan ruumiillistuma. Ketutushirviö syntyy vulkaanisesta maanhalkeamasta, kun kansa on tarpeeksi pettynyt ja vihainen. Se juoksee metsästä huoltoasemalle, kaappaa pukumiesten eli johtajien limusiinin ja syöksee heidät poliittiseen perikatoon ja häätää maanpakoon. Kerronnan rungon muodostaa kuvalaatikosta toiseen siirtyvä sarjakuva, jonka eräitä jaksoja elävöitetään näytellyillä kohtauksilla. Itse kertoja on iäkäs miestyyppinen ääni, joka selittää, miten katsojan pitäisi kuvat kulloinkin ymmärtää. Tarinassa käydään läpi erilaisia yhteiskunnallisia teemoja huolestuttavassa sävyssä: verotus, maahanmuutto, rikollisuus, turvattomuus ja korruptio. Näiden asioiden ympärille on sinänsä sallittua rakentaa eduskuntavaaliohjelma ja poliittinen mainosvideo – elokuvataiteellista visiota säästämättä. ”

Poliisi jatkaa:

”Näkemykseni mukaan perussuomalaisten vaalimainosvideossa ”V niin kuin ketutus” on kysymys sallitusta sananvapoauden käyttämisestä. Sananvapaus on ydinajatukseltaan poliittinen perusoikeus. Sen tarkoituksena on mahdollistaa ja turvata mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä vallankäytön julkinen kritiikki. Nämä ovat kansanvaltaisen yhteiskunnan keskeisiä edellytyksiä.”

”Katson, että videon keskeisenä viestinä on ensisijaisesti houkutella ihmisiä äänestämään perussuomalaisia ja toissijaisesti ylipäätään äänestämään. Videon viestillä on sisällöllinen yhteys perussuomalaisten puolue- ja eduskuntavaaliohjelmaan. Tästä syystä en voi pitää varsinaisesti mitenkään yllättävänä sitä, että vaalimainosvideossa keskitytään maahanmuutto – ja turvapaikkapolitiikan varjopuoliin. Tällaisessa kampanjoinnissa ei kuitenkaan ole mitään rangaistavaa.

Tässä asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Esitutkintaa ei aloiteta.”

Media näki elokuvassa omiaan

Poliisin katsanto elokuvasta on hyvin erilainen se, mitä useissa valtavirtamedioissa esitettiin.

Hämmentävimpien tulkintojen joukossa oli Iltalehden politiikan toimittajan Lauri Nurmen kirjoitus, jossa hän oli ensin näkevinään elokuvassa murhan.

Kun Iltalehdelle kerrottiin, että elokuvassa ei mitään murhakohtausta ole, lehti oikaisi juttunsa. Mutta hetken päästä Iltalehti julkaisi Lauri Nurmen uuden analyysin, jossa hän näki tällä kertaa kallon halkaisun.

”Rikki rusahtaa ihmisen kallo”, Nurmi kirjoitti sekä Iltalehteen että Talouselämään.

Molemmille medioille ilmoitettiin ystävällisesti, ettei elokuvassa myöskään halkaista kalloja. Elokuvan käsikirjoituksessa ei tällaista ole, ohjaaja ei ole tällaista kohtausta rakentanut eikä valmiissa elokuvassakaan näy moista.

Medioiden vastaukset olivat hyvin erikoisia.

Iltalehden oikaisupyyntöä vastaanottanut, selvästi kiusaantunut henkilö kertoo puhelimessa, että he olivat elokuvaa katsoessaan nähneet kallon halkeamisen.

Talouselämä puolestaan vastasi: ”Ei siis voida todentaa tai osoittaa, että videolla esitettävän autonkuljettajan kallo ei rusahtaisi rikki.”

Hidastetaan tässä kohdassa hieman.

Iltalehti näkee videolla omiaan, ja kirjoittaa sen mukaisesti. Tämä on jo sinällään poikkeuksellista, mutta Talouselämän vastaus on täysin tyyperryttävä. He väittävät jotain todeksi sillä perusteella, että ei voida osoittaa, että näin ei olisi tapahtunut. Vastaus on mieletön. Vastaavalla logiikalla mediat voisivat aivan hyvin raportoida esimerkiksi siitä, että Lauri Nurmi on syntynyt Oltermanni-juustosta, koska ei voida osoittaa, että näin ei olisi tapahtunut.

Miksi tällä on väliä?

Tällä on väliä siksi, koska mediat itse pitävät elokuvaa merkityksellisenä yhteiskuntarauhan kannalta.

Lauri Nurmi on tahallaan tehnyt tulkinnan, jonka hän itsekin tietää vääräksi. Hän tietoisesti ja tahallaan paisuttelee kohtausta, jolla on hänen itsensä mukaan vaikutusta yhteiskuntarauhalle. Tällä tavoin toimiessaan hän itse heikentää yhteiskuntarauhaa. Tietoisesti.

Vastuullinen mediatalo ei toimi näin. Eivätkä mediatalot tietenkään halua toimia näin. Mutta Iltalehti ja Talouselämä ovat valitettavasti joutuneet Lauri Nurmen itsepäisyyden välikappaleiksi. Se on ikävää.

Ehkei tasavallan presidentti Sauli Niinistö aivan turhaan lokakuussa ärähtänyt Nurmen kirjan epätarkkuuksista.

Puoli miljoonaa katsojaa

Ketutuselokuvan suomenkielistä versiota on katsottu Youtubesta nyt noin 430 000 kertaa, ja englanninkielistä versiota 70 000 kertaa. Tämä on yhteenlaskettuna noin puoli miljoonaa.