Koskenkylä: Onko Karl Marxin talous- ja yhteiskuntaopeilla mitään merkitystä nykyisin, ja mistä Ranskan ja Yhdysvaltain yhteiskuntien kahtiajakautuminen oikein johtuu?

Viime toukokuussa Karl Marxia muisteltiin maailmalla laajalti, tuolloin tuli kuluneeksi 200 vuotta hänen syntymästään. Marx on ollut ihmiskunnan historian yksi keskeisistä vaikuttajista ja hänen teokset ovat maailman luetuimpia. On jopa väitetty, että ainoastaan Raamattua olisi luettu maailmalla enemmän kuin Marxin kirjoja. Onko hänen teorioillaan merkitystä nykyisin? VTT Heikki Koskenkylä analysoi asiaa.

Marx oli kommunismin ja sosialismin teorioiden luoja ja eräänlainen maallinen profeetta, jonka ajattelu edusti monille ylintä totuutta kapitalistisen yhteiskunnan kehityksestä. Marxin oppien mukaan kapitalistinen talousjärjestelmä on jyrkästi kahtiajakautunut. Toisaalta on omistava luokka, kapitalistit ja porvarit ja toisaalta työväenluokka eli proletariaatti. Näiden välillä vallitsee pysyvä ristiriita, luokkasota, joka johtaa vähitellen kapitalismin tuhoutumiseen ja työväenluokan valtaan.

Ranskalainen, 1964 syntynyt maantieteilijä ja kirjailija Christophe Guilluy on kehittänyt uudentyyppisen yhteiskuntien kahtiajaon. Julkaistuaan viime vuosina kolme kirjaa Ranskan yhteiskunnan ongelmista hänestä on tullut laajalti tunnettu Ranskassa ja vähitellen muuallakin. Presidentti Emmanuel Macron kutsui hänet viime vuonna keskustelemaan Ranskan yhteiskunnan tilanteesta. Guilluy pitää keltaliivien mellakointia yhteiskunnan uuden kahtiajaon merkkinä. Hänen mielestä populististen puolueiden kannatuksen nousu ja Trumpin valinta presidentiksi heijastelee tätä uutta yhteiskunnan kahtiajakoa.

Guilluy pitää keltaliivien mellakointia yhteiskunnan uuden kahtiajaon merkkinä. Hänen mielestä populististen puolueiden kannatuksen nousu ja Trumpin valinta presidentiksi heijastelee tätä uutta yhteiskunnan kahtiajakoa.

Guilluy viittaa myös ranskalaisen Thomas Pikettyn tutkimuksiin ja kuuluisaan kirjaan ”Pääoma 2000-luvulla”. Pikettyn mukaan tulo- ja varallisuuserot ovat globalisaation aikakaudella kasvaneet huomattavasti. Tämä luo vähitellen epävakautta yhteiskuntiin ja kapitalistiseen talousjärjestelmään. Tämä epävakauden kasvu onkin myös Guilluyn perusväittämä. Se kasvattaa samalla yhteiskunnan poliittisia jännitteitä. Myös Karl Marx ennusti kapitalistisen talouden epävakauden kasvua, kun luokkaristiriita kärjistyy porvariston ja proletariaatin välillä. Työväenluokan vallankumouksessa kapitalistien riistovalta kukistuu ja tuotantovälineet otetaan yhteiskunnan haltuun. Marxin arvioin mukaan tällöin syntyy sosialistinen yhteiskunta, jossa vallitsee täydellinen tasa-arvo.

Guilluyn uusi ”luokkasota”

Christophe Guilluy ei ennusta vallankumousta, mutta väittää yhteiskunnan kahtiajaon syventyvän ja poliittisen epävakauden leviävän. Guilluyen analyysissä kahtiajako on kuitenkin erilainen kuin Karl Marxilla. Hänen mukaan kahtiajako syntyy maantieteen pohjalta. Metropolit ja muutkin suuret kaupungit kasvavat voimakkaasti ja ne menestyvät. Ne ovat teknologisesti paljon maaseutua ja pieniä kaupunkeja edellä esimerkiksi digitalisaatiossa. Teollisuus on pääosin suurten kaupunkien ulkopuolella. Teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet suuresti kaikkialla ja teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on supistunut jo pitkään. Työpaikat vähenevät maaseudulla ja sinne jäävät lähinnä heikon tuottavuuden toimialat. Metropolien palkkataso on selvästi korkeampi kuin muualla maassa.

Guilluyn mukaan kahtiajako syntyy maantieteen pohjalta. Metropolit ja muutkin suuret kaupungit kasvavat voimakkaasti ja ne menestyvät.

Guilluy syyttää tästä kehityksestä myös globalisaatiota. On kyllä tosiasia, että globalisaatio on nostanut äärimmäisestä köyhyydestä noin miljardi ihmistä maailmalla. Tätä ovat korostaneet usein muun muassa YK ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Samalla on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle globalisaation haittavaikutukset. Globalisaation aikakaudella noin vuoden 1990 jälkeen reaalitulot ovat kasvaneet pieni- ja keskituloisilla palkansaajilla varsin vähän ja monilla ne ovat jopa laskeneet. Toisaalta suurituloisilla ja yleensä korkean ammattitason ja koulutuksen omaavilla henkilöillä reaaliset tulot ovat kasvaneet huomattavasti enemmän kuin pieni- ja keskituloisilla. Tämän seurauksena tuloerot ovat kasvaneet. Kuten Guilluy väittää, korkean tulokehityksen työt ovat pääosin keskittyneet suuriin kaupunkeihin. Maahanmuuton ja erityisesti pakolaisten tulon kritiikki keskittyykin pääosin heikon tulokehityksen ihmisryhmiin.

Der Spiegel-lehdessä (29.12.2018) oli laaja kirjoitus Guilluyen ajatuksista. Kirjoituksen otsake on ”Die da draussen gegen die da drinnen” (suom: ”Nuo tuolla ulkona vastaan nuo tuolla sisällä”). Sisällä olevilla tarkoitetaan hyvin menestyviä ihmisryhmiä ja erityisesti yhteiskunnan poliittista eliittiä. Tässä joukossa globalisaatiota ja monikulttuurisuutta kannatetaan voimakkaasti. Ulkona olevat tarkoittaa heikomman tulokehityksen ihmisiä, jotka kokevat joutuvansa kärsimään globalisaatiosta ja liiallisesta maahanmuutosta sekä joutuneensa tavallaan yhteiskunnan ulkopuolisiksi. Guilluy varoittaa siitä, että tämän kahtiajaon kärjistyminen tulee aikaa myöten vaarantamaan koko länsimaisen liberaalin demokratian olemassaolon. Tämä hänen uhkakuvansa muistuttaa Karl Marxin ennusteita kapitalistisen yhteiskunnan kehityksestä.

Marxin talous- ja yhteiskuntaoppien sisältöä ja merkitys

Karl Marxin talousopit ja -ennusteet olivat pääosin vääriä. Kapitalismi on ollut yllättävänkin joustava ja sopeutumiskykyinen järjestelmä. Erityisesti hyvinvointiyhteiskunnan luominen on pelastanut sen sortumiselta. Myös tulonjako tasaantui pitkiksi ajoiksi mm. progressiivisen tuloverotuksen avulla.

Toisaalta Marx oli oikeassa markkinatalouden ajoittaisesta epävakaudesta. Globalisaation aikana epävakaus on kasvanut. Epävakautta on lisännyt 1990 jälkeen erityisesti rahoitussektori, joka on paisunut valtavasti ja sortunut lukuisia kertoja pahoihin ylilyönteihin. Vuosien 2007-2010 finanssikriisi oli pahimpia, mitä maailmassa on koskaan koettu.

Ranskalainen Christophe Guilluy saattaa olla hyvinkin oikeassa siinä, että yhteiskuntiin on globalisaation myötä syntynyt uudenlainen väestön kahtiajako.

Ranskalainen Christophe Guilluy saattaa olla hyvinkin oikeassa siinä, että yhteiskuntiin on globalisaation myötä syntynyt uudenlainen väestön kahtiajako. Sen yhtenä syynä on globalisaation hyötyjen liian epätasainen jakautuminen eri työntekijäryhmille ja myös eri alueille kussakin maassa. Guilluy näkee populististen puolueiden kannatuksen kasvun olevan suurelta osin lähtöisin eriarvoisuuden ja epätasaisen tulokehityksen lisääntymisestä kaikkialla vanhoissa teollisuusmaissa ja aivan erityisesti EU-alueella ja Yhdysvalloissa. Myös monikulttuurisuuden ja kasvavan maahanmuuton hyötyjä on alettu epäillä entistä enemmän.

Perussuomalainen -lehden pääkirjoituksessa 20.10.2018 tarkastellaan maailman kehitystä selittäviä ns suuria narratiiveja, joista yksi on marxistinen maailmankuva. Kirjoituksessa esitetään varsin osuva, Foreign Affairs -lehden analyysiin perustuva arvio marxilaisesta maailmankuvasta: ”Jo 1800-luvulla havaittiin, että tuottavuuden kasvaessa palkat eivät pysy perässä, ja että pääoman tuoton kasvu on nopeampaa kuin talouskasvun. Kun aikaa kuluu, kapitalisti vaurastuu huikeasti suhteessa duunariin. 2000-luvulla sama teesi löytyi taloustieteen rokkistara Thomas Pikettyn kirjasta. Toisaalta Marx kaasutteli metsään arvellessaan, että ylläsanotun vääjäämätön seuraus olisi kommunismi. Oli miten oli, marxilaisessa maailmankuvassa on käyttökelpoisia havaintoja: Pääomat kasautuvat, keskeiset innovaatiot päätyvät kapitalisteille, työvoiman tarve vähenee, suuryhtiöt nitistävät pienet pois kuljeksimasta, kunnes jäljelle jää vain muutama – muodostuu oligopoli. Kotoinen sovellus on K-kauppa ja S-market.”

Kapitalismi ei tuhoutunutkaan

Monet pitävät Karl Marxia merkittävänä taloustieteilijänä, vaikka hänen ennusteet kapitalismin tuhoutumisesta eivät ole toteutuneet. Mielenkiintoista on, että Marx oli huolella perehtynyt aikakautensa suurten taloustieteilijöiden James Millin ja David Ricardon teoksiin kuten myös aiemmin vaikuttaneeseen Adam Smithiin. Hän moitti kirjoituksissaan Smithiä ja Ricardoa siitä, että he eivät perustele kunnolla yksityisen omistuksen tarpeellisuutta. Erikoisena voidaan pitää sitä, että maailman johtavaksi valtioksi vähitellen nouseva Kiina nojaa täysin kommunistisen puolueen yksinvaltaan ja puolueen ohjelma perustuu marxilaisuuteen. Puolueen ideologiassa tosin korostetaan, että marxilaisuutta sovelletaan käytäntöön Kiinan yhteiskunnan erityispiirteet huomioon ottaen.

Marxin merkitys taloustieteilijänä on siis varsin kiistanalainen. Toisaalta yhteiskuntatieteilijänä ja filosofina Marxia arvostetaan edelleen. Filosofiassa Marxia on pidetty jopa Hegelin seuraajana. Hegelin filosofia perustuu dialektiikkaan, jonka mukaan maailma kehittyy kahden vastakkaisen voiman, teesin ja antiteesin, taistellessa hegemoniasta. Hegel katsoi filosofisena idealistina, että todellisuus on pohjimmiltaan henkistä luonteeltaan. Marxin historiallisessa materialismissa selitetään yhteiskuntien ja koko historian kehitystä materialistisista lähtökohdista käsin. Huomattakoon, että Karl Marx väitteli Jenan yliopistossa filosofian tohtoriksi vuonna 1841. Marx kirjoitteli lehtiin paljon kriittisiä arvioita Hegelin teorioista. Marx joutui lähtemään maanpakoon Preussista ja asui pääosin Ranskassa, Belgiassa ja pisimpään Englannissa. Hän kuoli Lontoossa vuonna 1883.

Yhteenvetona:

Marxin keskeinen väite on, että maailmassa on aina vallinnut jonkinlainen luokkaristiriita ja jopa luokkasota. Orjayhteiskunnissa oli jako vapaiden ihmisten ja orjien välillä. Feodaaliajalla oli maanomistajien ja maaorjien välinen kamppailu. Teollisella ja kapitalistisella aikakaudella on vallinnut luokkasota porvariston ja proletariaatin eli työväenluokan välillä. Marx uskoi, että hänen luokkasodan teoriassa on universaali malli yhteiskuntien kehityksestä.

Guilluy jatkaa selvästi marxilaista yhteiskunta-analyysia perustamalla analyysinsa yhteiskunnan kehityksestä uudenlaiseen kansan kahtiajakoon. Siinä korostuu kahdenlainen ”luokkaristiriita”. Toisaalta maantieteellinen jako metropoleihin ja yleensä suurkaupunkeihin sekä toisaalta maaseutuun ja pienkaupunkeihin. Toinen jako on menestyvät ja hyvän tulokehityksen omaavat ihmiset ja toisaalta pieni- ja keskituloiset, joiden reaaliansioiden kehitys on ollut heikkoa globalisaation aikakaudella eli noin viimeisten 30 vuoden aikana. Guilluyn kirjoja on jo käännetty useille kielille mutta toistaiseksi ei ole ilmestynyt suomenkielisiä käännöksiä.

Guilluy mielestä yhteiskunnan poliittinen eliitti on vastuussa siitä, että kasvava osa väestöstä kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella ja jääneensä ilman globalisaation hyötyjä. Hän ennustaa populististen puolueiden kannatuksen kasvavan edelleen.

---

Ohessa Karl Marxin ja Christophe Guilluyn kirjallisuutta:

Karl Marx ja Friedrich Engels, Kommunistinen manifesti 1848

Karl Marx, Pääoma: Poliittisen taloustieteen arvostelua. Teoksen ensimmäinen osa julkaistu 1867. Toinen ja kolmasosa ilmestyivät postuumisti Friedrich Engelsin toimittamina vuosian 1885 ja 1894. Neljännen osan toimitti Karl Kautsky vuonna 1904. Toisin kuin kolmea ensimmäistä osaa, sitä ei ole suomennettu.

Christophe Guilluy, La France periphérique, 2014

Christophe Guilluy, No Society, 2018

Christophe Guilluy, Twilight of the Elites, prosperity, the periphery and the future of France, 2019

Silvonen, Jussi, Sata vuotta “Pääomaa” suomeksi, Tieteessä tapahtuu, 31, 2013

Thomas Piketty, Pääoma 2000-luvulla, Into, 2016, teos ilmestyi 2013

Adam Smith, Kansojen varallisuus, ilmestyi 1776, Suomennos WSOY 2015

Matias Turkkila, Pääkirjoitus: Kuusi maailmaa, suuret narratiivit, Perussuomalainen 20.10.2018