

Keskustan Petri Honkonen (vas.), vihreiden Maria Ohisalo ja vasemmistoliiton Li Andersson SuomiAreenan puheenjohtajatentissä Porissa 12. heinäkuuta 2022. Arkistokuvaa. / LEHTIKUVA
Kun vasemmisto julistaa olevansa ”historian oikealla puolella”, niin missä se täsmälleen ottaen silloin oikeastaan on?
Viime vuosina vasemmisto on julistanut itsensä useissa kysymyksissä ”historian oikealle puolelle” niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Vasemmistolainen kirjailija William Deresiewicz puolestaan irtisanoutuu tällaisesta retoriikasta ja kritisoi sitä propagandaksi. Hän näkee vertauskuvan ”historian oikeasta puolesta” ongelmallisena ja muistuttaa, ettei historialla ole tietoista henkeä ja tahtoa, joka valitsisi puolensa. Deresiewiczin mukaan sellainen on historiatonta, mystistä ajattelua. Se estää näkemästä, miten maailma oikeasti toimii ja lietsoo ylimielisyyttä.
Viime vuosina suomalaisessa politiikassa on yleistynyt retoriikka, jossa poliitikko julistautuu ylevästi ”historian oikealle puolelle”. Tarkemmin ottaen tätä omahyväistä kielenkäyttöä on esiintynyt lähinnä hallituksen riveissä. Omien sanojensa mukaan historian oikealla puolella itsensä ovat nähneet mm. Sdp:n Sanna Marin, keskustan Annika Saarikko, vihreiden Atte Harjanne sekä vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Historian oikealla puolella olemiseen on vedottu esimerkiksi ajettaessa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja huumeiden käyttöhuoneita.
Vihreiden aktivistihistorioitsija Oula Silvennoisen mukaan ”Historian oikealla puolella kannattaa olla, koska muuten päätyy sen väärälle puolelle.”
Poliittisena retoriikkana historian oikealla puolella oleminen on tosiasiassa ulkomailta tuotu muoti-ilmaisu. Myös Yhdysvalloissa vasemmisto viljelee ilmaisua ja käyttää sitä vastustajiensa vähättelyyn. Eri mieltä olevat eivät enää ole vain väärässä, vaan heidät nähdään turmiollisina, turhina ja tuomittuina historian kadotukseen.
Poliittisesti vasemmistolaiseksi itsensä määrittelevä kirjailija William Deresiewicz kritisoi The Free Press -julkaisussa vasemmiston poliittista retoriikkaa ja sen taustalla olevaa maailmankuvaa. Hänen mukaansa ajatus historian oikealla puolella olemisesta on vaarallinen myytti, joka perustuu virheelliseen käsitykseen historiasta.
Ajatus historiallisesta hengestä on ikivanha ja on löydettävissä mm. Hegelin ja Marxin 1800-luvun filosofiasta sekä myöhemmistä vasemmistoliikkeistä. Deresiewiczin mukaan tämä vasemmistolainen historiakäsitys ei ole realistinen kuvaus todellisuudesta, vaan myytti ja korkeintaan teoria. Hän muistuttaa, että historialla ei ole puoluekantaa, henkeä tai ennalta määrättyä tavoitetta.
Deresiewicz nostaa tikunnokkaan myyttisen kielikuvan ”historia tulee tuomitsemaan…”. Käytännössä ”historialla” tarkoitetaan tulevaisuutta ja tulevaisuudessa tehtäviä tulkintoja menneisyydestä. Taustalla on ajatus, että tulevaisuudessa väistämättä oikea erottuisi väärästä.
Ajattelutavan mukaan historia siis johtaisi näkemysten konsensukseen. Kaikki olisivat lopulta samaa mieltä. Piste. Deresiewicz kysyy, onko tällaista koskaan tapahtunut? Onko aikaa, jolloin ei olisi ollut vastakkainasettelua? Nykypäivän poliittiset kiistat edustavat sitä tulevaisuutta, jonka menneet sukupolvet saattoivat odottaa olevan yksimielisempi, harmonisempi ja moraalisempi.
Deresiewiczin mukaan ajatus historian lopullisesta tuomiosta vääristää ymmärrystämme historiasta, ihmisten ajattelusta ja toiminnasta. Historiaa tulkitaan uudelleen ja uudelleen eri aikoina, ja sitä tekevät eri tavalla ajattelevat ihmiset. Tunnettuja historiallisia hahmoja ja päätöksiä arvioidaan tavoilla, joita ei osattu ennustaa omana aikanaan niin kannattajien kuin vastustajienkaan näkökulmasta.
Ajatus tiettyjen poliittisten liikkeiden ja ideologioiden vääjäämättömästä voittokulusta sokaisee näkemästä maailman monimutkaisuutta ja epävarmuuksia. Deresiewicz käyttää esimerkkinä vasemmiston kuvausta nykyajasta ”myöhäiskapitalismina”. Käsitteeseen on leivottu sisään ennustus, että kapitalismi olisi elinkaarensa loppuvaiheessa. Jo 1800-luvulla elänyt Karl Marx uskoi itse todistavansa kapitalismin loppuvaihetta. Todellisuudessa erilaiset yhteiskuntajärjestelmät ja valtarakenteet voivat muuttaa muotoaan tai syntyä uudestaan.
Deresiewicz näkee vasemmiston historiauskossa uskonnollisia piirteitä. Puolensa valitseva ja lopullisia tuomioita antava historia on kuin pyhä henki. ”Historian oikealla puolella” olevat yhteiskunnalliset toimijat muistuttavat messiaanista pelastajaa, joka lupaa pelastusta ikuiselta kadotukselta. He nostavat itsensä jalustalle, jolta voi sanella muille, miten tulee äänestää, ajatella ja toimia. Tässä Deresiewicz näkee evankelisen saarnaamisen piirteitä. Erona on se, että historiauskon opinkappaleet keksitään mielivaltaisesti ja tyrkytetään ihmisille vailla itsekritiikkiä.
Erityisenä ongelmana vasemmistolaisessa historiakäsityksessä Deresiewicz näkee sen, että siitä puuttuu nöyryys. Sitä käytetään röyhkeyden oikeuttamiseksi. Hänen mukaansa ihmisillä on taipumus ylikorostaa nykyhetken poikkeuksellisuutta ja dramaattisuutta, kriisejä ja poikkeustiloja. Tämä mielentila ruokkii militanttia aktivismia.
Ajatus historian valtuuttamasta erityisestä missiosta oikeuttaa normien kiertämistä. Tämän on voinut todeta omakohtaisesti jokainen, joka on havainnoinut cancel-kulttuuria sekä lievempää median ja tutkijoiden osallistumista poliittisiin hysterioihin. Ammattieettisistä, neutraaleista tiedonvälityksen ja tutkimuksen ihanteista on paikoittain joustettu juuri ”historian oikealla puolella olemisen” nimissä.
Paitsi että historia ei valtuuta ketään. Deresiewicz kiteyttää, että historian mystifioiminen on pohjimmiltaan propagandaa. Sillä yritetään höynäyttää ihmisiä uskomaan, että jokin korkeampi voima olisi tehnyt poliittiset päätökset ihmisten puolesta.
SUOMEN UUTISET
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


Mira Nieminen ei kannata huumausaineiden käyttötilakokeilua – ”Olen nähnyt tarpeeksi sitä, mihin päihteet ja huumeet sekä niiden ympärille liittyvä elämäntapa vievät”
Viikon suosituimmat

Ruotsille riitti, asumisperusteisen sosiaaliturvan periaate väistymässä – maahanmuuttajilta pois lapsilisät, asumistuet, sairauspäivärahat ja vanhempainrahat
Ruotsin hallitus on ottamassa rohkeaa askelta, josta Suomessa vasta keskustellaan: maahanmuuttajat eivät enää saa automaattisesti täyttä sosiaaliturvaa. Järjestelmään pääsee vasta riittävän oleskeluajan tai työrupeaman jälkeen. Uudistus astuu voimaan vuoden 2027 alusta.

Lähihoitaja Mira: SDP:n ajatus vain yhdestä suomalaisesta hoitajasta hoivaosastolla on täysin järjetön
Lähihoitajana vajaat 10 vuotta toiminut Mira tyrmää SDP:n kansanedustaja Nasima Razmyarin ehdotuksen siitä, että hoivatyöpaikoilla riittäisi yksi suomalainen hoitaja ja muut voisivat olla ulkomaalaisia. Työssään ympärivuorokautisen tehostetun palvelun asumisyksiköissä Mira on nähnyt lukuisia vaaratilanteita johtuen ulkomaalaisten hoitajien puutteellisesta kielitaidosta.

Bergbom paljastaa opposition vaihtoehdot: Vihreät sulkisi metsätehtaita, vasemmistoliitolta miljardien veronkorotukset ja keskustalta 40 000 uutta maahanmuuttajaa vuodessa
Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom ihmetteli eduskunnan kyselytunnilla, miksi oppositio niin taitavasti arvostelee hallitusta mutta ei uskalla esittää omia vaihtoehtojaan ääneen kyselytunnilla. Bergbom listasi itse opposition vaihtoehdot ja kysyi pääministeri Petteri Orpolta suoraan, maistuvatko ne hallitukselle.

Yle kirjoitti Espoon ”Pikku-Kosovosta” – Grönroos: Suomalaisetkin etsivät turvaa omiensa luota
Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja Simo Grönroos kommentoi Facebookissa Ylen Espoon "Pikku-Kosovosta" kirjoittamaa juttua, jossa kerrotaan kosovolaisten halusta hakeutua toistensa luo turvallisuuden, kielen ja kulttuurin vuoksi. Grönroos muistuttaa, että samalla logiikalla myös suomalaiset etsivät turvallisuutta omiensa luota, haluavat lastensa puhuvan suomea kavereidensa kanssa ja valitsevat asuinalueensa sen perusteella, missä asuu muita suomalaisia. Massamaahanmuutto ja väestön vaihtuminen tekevät tämän kuitenkin jatkuvasti vaikeammaksi.

Maahanmuuttajien koulutus paisutti ammattikoulujen henkilökuntaa – eläköitynyt opettaja ehdottaa nyt säästöjä
Eläköitynyt ammattikoulun opettaja kertoo 42 vuoden kokemuksellaan, miten maahanmuuttajien saapuminen kouluihin lisäsi henkilökuntaa ja avustajia, mutta ei välttämättä parantanut ydinkoulutusta. Valtiovarainministeri Riikka Purralle kirjoittamassaan viestissä opettaja ehdottaa rohkeita leikkauksia ja esittää Opetushallituksen lakkauttamista.

Clintonien kuulemisvideot julkaistiin: Hillary menetti hermonsa ja Bill kiisti pitävänsä nuorista naisista
Clintonit olivat kongressin kuultavina yhteyksistään Jeffrey Epsteiniin. Hillary Clinton menetti hermonsa ja paukutti nyrkkiä pöytään. Bill Clinton puolestaan piti aivan tavanomaisena sitä, että rikkaiden ihmisten yksityislentokoneissa ja huvipursilla on nuoria naisia tarjoamassa vähän hierontaa.

Suomen julkinen sektori on Euroopan suurin ja eri paria kansantalouden kantokyvyn kanssa
Suomen julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2024. Se on enemmän kuin missään muussa EU:n jäsenvaltiossa. Valtion menoja on vuodesta toiseen katettu velalla, mutta seinä on tulossa vastaan. Nyt tarvitaan ennakkoluulottomia rakenteellisia uudistuksia ja keinojakin löytyy. Parhaiden käytäntöjen omaksuminen toiminnan tehostamiseksi myös julkisella sektorilla on täysin mahdollista.

Suomen koulutuksen paradoksi: Osaajapula kasvaa, mutta valmistuneita jää monilta aloilta työttömäksi
Suomen koulutusjärjestelmä tuottaa massoittain valmistuneita aloille, joilla ei ole työpaikkoja. Samaan aikaan yrityksissä ja julkisella sektorilla huudetaan osaajapulaa. Kansanedustaja Jaana Strandmanin mukaan jatkossa koulutuksen ja työelämän tarpeiden parempi yhteensovittaminen on välttämätöntä.

Partioliike fantsuttaa nyt monikulttuurin ihanuutta
Partioliike on lähtenyt samalle polulle vihervasemmiston kanssa ja tavoittelee maahanmuuttajataustaista väestöä toimintansa ja tulevaisuutensa tueksi. Perheenyhdistäminen ja sitä kautta maahan tulevien joukko nähdään erityisen mielenkiintoisena kohderyhmänä.

Sabotaasin uhka otettava tosissaan Suomessakin – syyllisen nimeämisessä jäitä hattuun
Helsingin Lauttasaaressa tapahtunut pyöräliikkeen epäilty tuhopoltto on herättänyt keskustelua myös somessa. Poliisilla ei ole viitteitä siitä, että tapahtumalla olisi yhteyttä liikkeenomistajan avustustoimintaan Ukrainassa. Ilkivallan ja sabotaasin uhka on silti todellinen ja otettava vakavasti Suomessakin.
Uusimmat

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Partioliike fantsuttaa nyt monikulttuurin ihanuutta

Riikka Purra kolumnissaan: Suomi ei saa hymistellä naisten sorrolle

Strandman: Ikäihmiset ovat kuntien vahvuus
Toimitus suosittelee
Perussuomalainen 1/2026

Lue lisää
Perussuomalainen 4/2025

Lue lisää








