Lapsiperheiden köyhyys näkyy kouluissa: ”Ope, mulla on nälkä”

Vuoden luokanopettajaksi 2013 valittu Vantaan kaupunginvaltuutettu Kai-Ari Lundell (ps.) muistuttaa Uuden Suomen blogissaan kouluruokailun tärkeydestä.

– Me emme aina muista arvostaa kouluruuan merkitystä tasa-arvon kannalta, koska pidämme kouluruokailua itsestäänselvyytenä.

Leipäjonot ovat arkipäivää

Iltalehti kirjoitti (8.8.), kuinka lapsiperheiden köyhyys näkyy koululaisten resuisina vaatteina ja nälkäisyytenä. Jutussa haastateltiin opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Saloa, joka sanoi koulun olevan paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät.

– Jaakko Salo on oikeassa siinä, että koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät. Erilliskoulujärjestelmä suorastaan erotteli jyvät akanoista, harvan köyhän perheen lapsella oli varaa mennä oppikouluun. Peruskoulu antoi kaikille mahdollisuuden.

– Köyhiä ihmisiä on Suomessa aina ollut, enemmän tai vähemmän, mutta jo pitkään noudatettu uusliberalistinen talouspolitiikka on tehnyt selvää jälkeä. Leipäjonot ovat arkipäivää, Lundell kirjoittaa.

”Säästetään lasten ruuasta”

Lundellin mielestä on surullista, että kunnat panostavat kouluruokailuun eri tavalla.

– Kouluruokailun kokonaiskustannuksissa on suuria eroja. Säästetään lasten ruuasta. Erot ovat hämmästyttäviä. Tietysti isot kunnat pystyvät tekemään kouluruuan halvemmalla ja tehokkaammin kuin pienet kunnat.

– Enemmän kuin kouluruuan kokonaiskustannukset kouluruuan tasosta kertoo yksittäisen annoksen materiaalikustannukset. Esim. kotikunnassani Vantaalla annoksen keskihinta on 0,67 euroa. Puuropäivät ja kasvissosepäivät ovat lisääntyneet, aivan joka päivä nälkäisen lapsen tai kasvavan nuoren vatsa ei täyty, Lundell huomauttaa.