Lars Vilksin tilaisuuden suora verkkolähetys

SUORA LÄHETYS | Kansanedustaja Mika Raatikaisen (ps.) järjestämä sananvapautta käsittelevä keskustelutilaisuus lähetettiin suorana verkkolähetyksenä Suomen Uutisten sivuilla. Tilaisuudessa puhuivat Raatikaisen lisäksi ruotsalainen taiteilija Lars Vilks sekä kirjailija, yhteiskuntatieteilijä Arto Luukkanen (ps.).

Tilaisuus järjestettiin Helsingin Kaivopuistossa, ja se oli avoin yleisölle ja tiedotusvälineille.

Tilaisuuden jälkitallenne ohessa (HD, kesto 1 h 45 min):

Ruotsalainen taiteilija Lars Vilks vieraili Suomessa sananvapauden lähettiläänä kansanedustaja Mika Raatikaisen (ps.) kutsusta. Samalla hän liittyi kotoiseen suomettumisen perinteeseen.

Vilks kiertää nykyään maata kulkukoiran lailla saatuaan tappouhkauksen Al Qaidalta. Hän tahtoo puhua ihmisille sananvapaudesta, jonka lähettilääksi hän on tahtomattaan joutunut. Mutta kuinka ollakaan, se ei tahtonut onnistua Suomessa.

Raatikainen varasi tilan eduskunnan kansalaisinfosta jo marraskuussa. Hän aikoi keskustella laajasti Suomen turvallisuustilanteesta tilanteessa, jossa Suomestakin lähtee ihmisiä sota-alueille Lähi-idän sotakentille ja voi palata radikalisoituneena. Tilaisuus kuitenkin peruuntui peruutusten vuoksi. Jotakin täytyi kuitenkin tehdä. Silloin Raatikainen soitti Vilksille, joka saapui Suomeen ilomielin. Vaan eduskuntaan ei yllättäen päästykään.

Suomettumisen akseli
löytyi yhä eduskunnasta

Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen ja puhemies Eero Heinäluoma (sd.) päättivät tällöin, ettei Vilksiä voi päästää eduskunnan Pikkuparlamenttiin turvallisuusongelmien takia. Asiaan puuttui perussuomalaisten ehdokas, dosentti Arto Luukkanen, joka osallistui sananvapauspaneeliin.

– Tämä on historiallinen tilanne suomettumiselle. Sama Seppo Tiitinen, joka sulki Tiitisen listan kassakaappiin, kielsi tilaisuuden järjestämisen yhdessä puhemies Heinäluoman kanssa. Kieltoa perusteltiin myös sillä, ettei sananvapauden aihepiiri kuulu eduskunnalle, Luukkanen ihmetteli.

Myös Tiitinen on taustaltaan poliittinen henkilö: hänet valittiin tehtäväänsä keskustan mandaatilla. Niin SDP kuin keskusta muistetaan varsin notkeasta asenteestaan idänpolitiikkaan 1970-luvulla.

– Suomessa on paljon ihmisiä, joita Vilksin läsnäolo häiritsee. Miltä tuntuu olla nyt osa Suomen historiaa? Luukkanen kysyi.

– Olen tietysti iloinen voidessani toimia keskustelun pohjana. Mutta parlamentti on demokratian linnake, sen koti – onko vaihtoehto, että menemme metsään puhumaan? Vilks kysyi.

Koirakuvista henkipatoksi

Vilksin tarina hämmästyttää. Hän joutui Al Qaidan hampaisiin koirien kautta, joihin islamilaisessa kulttuurissa suhtaudutaan tunnetusti toisin kuin Pohjolassa.

Vilksin ahdinko juontaa ns. liikenneympyräkoiriin, joita ilmestyi runsain määrin vuonna 2006. Niitä ilmestyi kaikkialle sen jälkeen, kun eräs virallinen koirapatsas oli ensin tärvelty Linköpingissä; aluksi vapaa taiteilijaryhmä sijoitti pienen puukoiran betonipatsaan tilalle. Kun media kertoi tapauksesta, koiria ilmaantui koko Ruotsiin.

– Tämä on ilmiö, jota on vaikeaa selittää ulkomaalaisille, Vilks naurahti.
Tuohon aikaan Vilks piirsi paljon ja koirailmiö kiinnosti häntä. Samalla häntä kiinnosti tanskalainen piirrossatiiri ja samaan aikaan Tanskassa puhuttiin islamista. Sekin kiinnosti.

Pientä kohua hän nosti jo piirtämällä Kööpenhaminan katukuvaan sijoittuvan piirroksen, jossa Tanskan sankari H.C. Andersen kävelee kaikessa ystävyydessä profeetta Muhammedin kanssa. Taustalla siintää Tuborgin olutpullo.

– Tarkoitus oli kuvata kaksi historian suurmiestä ystävinä keskenään, Vilks kertoo.

Koirakuva suututti
Bangladeshissa asti

Suurempi kohu syntyi kuitenkin siitä, kun hän lopulta piirsi Mohammedin liikenneympyräkoirana. Silloin kaikki muuttui.

– Dagens Nyheter ja Aftonbladet julkaisivat kuvan eikä siinä mitään. Mutta sitten pienempi lehti julkaisi sen hienon selittävän tekstin kanssa. Silloin suuttuivat ihmiset, jotka eivät ymmärtäneet tekstiä ja se nosti levottomuuksia Bangladeshissa asti. Tuolloin Al Qaida kiinnostui asiasta ja huomasi, että minua voidaan käyttää kamppailussa sananvapautta vastaan, Vilks sanoi.

100 000 dollarin tapporaha

Al Qaida tarjosi Vilksin hengestä 100 000 dollaria ammuttuna ja 20 000 lisää, jos surma tehtäisiin veitsellä.

– Kotini ympärillä rupesikin parveilemaan veitsimiehiä, Vilks naurahti.

Mutta leikki oli kuitenkin kaukana. Myös vuokraisäntä totesi, ettei Vilks voi enää asua heidän kiinteistössään. Hän asuu nyt vaihtuvissa paikoissa poliisin suojeluksessa. Ja sananvapauskin tuntuu olevan kovin uhattua.

Terrorismi vs. liikenne?

Vilks saapui Suomeen juuri saadakseen sanoa jotakin. Ruotsissa tämä ei enää tahdo käydä päinsä. Vilksin ahdinko on niin syvä, että jo häntä itseään pelätään.

Hänen piti puhua Karlstadin yliopistossa, joka ei voinutkaan taata hänen turvallisuutta. Poliisi takasi turvallisuuden, jolloin yliopisto selitti, että olisi epämukavaa ylioppilaille, jos he eivät voisi käydä kirjastossa. Ja juuri opiskelijat olivat hänet kutsuneet.
Paneeli yritettiin järjestää myös Tukholmassa ja Uppsalassa, mutta kukaan ei halunnut antaa tilaa, johon Vilks tulisi.

– Lopulta vuokrasimme asuntoauton ja ajoimme metsään Uppsalan lähelle poliisien ja sotilaiden ympäröiminä. Siksi olen ylpeä saadessani puhua täällä, Vilks selitti.

Keskustelu on saanut kummia sävyjä. Vilks kertoo henkilöstä, joka vertasi terrorismia liikenteeseen: eihän terrorismi vaaranna kuin muutamia ihmisiä, helpompaa on kuolla päivittäisessä liikennevirrassa.

– Jos minäkin kuolisin, olisi se vain yksi kuolonuhri. Mutta ei ole mikään puolustus, jos joku ammutaan täällä, että hän olisi voinut kuolla myös liikenteessä, Vilks muistutti.

Sananvapauden kahdet standardit?

Hänen mielestään Ruotsissa on jo ajauduttu sananvapauden kaksiin standardeihin. Sananvapaus on maailman laajinta, mutta itsesensuuri lisääntyy, kaikkein laajimmin hänen itsensä kohdalla. Taustalla on terrorismin pelko, johon terrorismi juuri pyrkii.

– Meidän ei saa neuvotella väkivallan kanssa! Meidän pitää palata juurille ja opettaa ihmisille ja jopa poliitikoille, mitä sananvapaus merkitsee, Vilks painotti.

Liikaa rajoituksia?

Vilks myöntää, että kaikissa maissa täytyy myös rajoittaa sananvapautta, kuten Suomessa ja Ruotsissakin on tehty. Mutta tässä voidaan mennä liian pitkälle. Joidenkin maiden rajoitukset ovat karmeita. Ja vapaassa maassa voi itsesensuuri nousta tärkeäksi.

Ruotsissa jopa poliitikot ovat esittäneet, pitäisikö puheita hillitä, jotta terrorismia ei lietsottaisi. Vilksin mielestä se johtaisi siihen, että pitäisi miellyttää.

– Jos haluat arvostella niin tee niin – mutta joku voi tappaa sinut, Vilks kuvasi tilannetta, jota terroristit tavoittelevat ja joka on arkipäivää diktatuurimaissa.

Tämä voi Vilksin mukaan johtaa tilanteeseen, että terroristiset teot toistuvat – jotta ihmiset taipuisivat, luovuttaisivat ja oppisivat. Mikä on jo onnistunut, kun ei Vilks saa puhua kotimaassaan Ruotsissa.

– Nyt tekin otatte riskin tulemalla samaan huoneeseen kanssani, Vilks sanoi ja kertoi terroristien tietävän hyvin, kuinka tärkeä tekijä media on. Siksi täytyisi heidätkin saada pelkäämään. Sananvapauteen kuuluu myös laatu. Mitä saa sanoa, mitä saa kieltää.

Provokaatio on sananvapauden
ja taiteen ydin

Vilks sanoo, ettei hän sinänsä pyri loukkaamaan ketään edes taiteellaan. Hän ei haluaisi mennä lain määräämien kieltojen yli. Mutta taiteeseen kuuluu muita aloja suurempi sallivuus jopa normien loukkaamisessa.

Myös sananvapautta voi olla vain, jos voidaan provosoida. Taiteeseen kuuluu provosoiminen normeja vastaan, jotka liikkuvat ajan mittaan.
Hän kertoo ruotsalaisesta tapauksesta vuodelta 1967, jolloin taiteilija maalasi poltetun lipun. Se nosti kohun aikana, jolloin lipun häpäisy oli vielä kielletty lailla.

– Nyt tämä teos olisi normien mukainen. Ruotsissa saa häpäistä lippua, uskonnollista yhteisöä – mutta loukkaakin kansallispuistoa: se on ruotsalaisuuden ydin.

Kansallispuistossa vihatuin
ja rakastetuin teos

Hän kertoo teoksesta, joka loukkasi rankimmin ruotsalaista yhteiskuntaa: se oli kansallispuistoon luvatta tehty kookas tilataideteos. Taiteilijan törkeyttä hämmästeltiin yleisesti: ”Vandaali! Tuhoaa Ruotsin luonnon!”.

– Mutta nyt he rakastavat tätä teosta: se on kansallispuiston suurin vetonaula, joka vetää vuosittain 40 000 kävijää ja kuntakin on oikein onnellinen, Vilks naurahtaa.

Elää kuin kuninkaat

Raatikainen sanoi tavanneensa niin Jasser Arafatin kuin myös Israelin johtohenkilöitä, eikä hän koskaan ollut nähnyt yhtä paljon turvallisuushenkilöitä kuin tiistain tilaisuudessa. Hän päivitteli, ettei Vilksin elo ole helppoa jatkuvan silmälläpidon alaisena turvamiesten läheisessä valvonnassa.

– Mutta näin elää myös Ruotsin kuningas, Vilks huomautti.