Lastenpsykiatri ehdottaa vieraannuttajavanhemmalle velvoitetta ottaa vastaan hoitoa

Kun toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta ja estämällä tapaamisia, on kyse vieraannuttamisesta. Taustalla on usein vieraannuttajavanhemman persoonallisuushäiriö, väittää lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen Duodecim-lehdessä. Siksi uuteen lastenhuoltolakiin olisi lisättävä säännöksiä, joiden perusteella vanhemmat voitaisiin velvoittaa ottamaan hoitoa vastaan, Sinkkonen ehdottaa.

Vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta on lapsen henkisen kehityksen kannalta erittäin haitallista, mutta vieraannuttava vanhempi kärsii itsekin psykiatrisesta häiriöstä. Vieraannuttamisoireyhtymän käsitteen kehitti yhdysvaltalainen lastenpsykiatri Richard Gardner.

Hän päätteli kliiniseen kokemukseensa vedoten, että useat äidit tekevät eron jälkeen lapsen isää koskevia perättömiä ilmoituksia lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja perustelevat siten lapsen ja isän välisen kontaktin katkaisemista. Gardnerin mukaan tällaisia väitteitä esiintyisi jopa 90 prosentissa oikeuteen päätyneistä tapauksista.

Vieraannuttamiskäsitteen arvostelijat kuitenkin pitävät vieraannuttamista pseudotieteenä, jolle ei löydy mitään teoreettista pohjaa ja katsovat, että sen kriteerit on määritelty huonosti. Jos asiantuntija ”uskoo” vieraannuttamiseen, hän näkee sitä kaikkialla, mutta jos hän arvelee sen olevan humpuukia, hän ei havaitse sitä ollenkaan, Sinkkonen kirjoittaa.

Sinkkosen huomauttaa että joidenkin oikeusoppineiden mukaan on olemassa vaara, että termiä käytetään sellaisissakin tapauksissa, joissa lapsella on perusteltu syy vastustaa toisen vanhemman tapaamisia.

Vieraannuttaminen oireyhtymänä sisältää ajatuksen, jonka mukaan toinen vanhempi vieraannuttaa, ja toinen on sen kohteena. Sinkkosen mukaan asiat ovat harvoin näin yksiselitteisiä. Monet nuoret asettuvat sitä vanhempaa vastaan, jota he pitävät liiton rikkojana ja katkaisevat välit, vaikka heitä ei olisikaan vieraannutettu. Vieraannuttamista voidaan Sinkkosen pitää perheensisäisen sosiaalisen systeemin häiriönä, jota kuvaamaan mikään kliininen diagnoosi ei sovi.

Vaikka tutkimustieto ei vielä riitä vieraannuttamisoireyhtymän käsitteen vahvistamiseen, tiedetään hyvin, että vierannuttamisella on vahingolliset ja kauaskantoiset seuraukset.

Jokainen lapsi toivoo olevansa hyvien vanhempien lapsi, mutta vieraannuttamistilanteessa hän joutuu paitsi torjumaan toisen vanhempansa, myös pitämään tätä halveksittavana ja kelvottomana, Sinkkonen kirjoittaa. Hän ”amputoi” elämästään kaikki toiseen vanhempaan liittyvät myönteiset muistot ja muun hyvän, jota on tältä saanut. Välit toisiin isovanhempiin ja muuhun torjutun vanhemman sukuun katkeavat, vaikka nämä sukulaiset olisivat olleet lapselle tärkeitä.

Sinkkosen mukaan vieraannutettu lapsi tarvitsee usein yksilöllistä psykoterapiaa. Myös vieraannuttaja tarvitsisi hoitoa.

– Useimmiten vieraannuttajavanhempi ei näe syytä osallistua mihinkään hoitoon. Yhdysvalloissa on saatu hyviä kokemuksia oikeusistuimen määräämistä perheenyhdistämishoidoista. Ennen niihin osallistumista uudet oikeudenkäynnit eivät ole mahdollisia. Lapsenhuoltolakiin olisikin lisättävä säännöksiä, joiden perusteella vanhemmat voitaisiin velvoittaa ottamaan vastaan ammattiapua, Sinkkonen päättelee.

Juho Eerola: Pehmeät keinot eivät riitä

Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola teki viime kaudella lakialoitteen vieraannuttamisen kriminalisoimiseksi.

Vaikka lakialoite juuttui viime vaalikaudella lakivaliokunnan pöydälle, asialla on ollut vaikutuksia. Aloitteen johdosta oikeusministeriöön on oltu yhteydessä tarkoituksessa, että jo nykylain puitteissa vieraannuttaminen otettaisiin tarkemmin huomioon, jotta lapsen oikeus tavata vanhempaansa toteutuisi konkreettisesti

Eerolan mukaan asia on nyt myös hallitusohjelmassa, mutta ministerit Antti Häkkänen ja Annikka Saarikko ilmoittivat, että vieraannuttamista ei tulla kriminalisoimaan, vaan ongelmaan tullaan puuttumaan ”pehmeämmin” keinoin.

– Vaikka pehmeitäkin keinoja tarvitaan, ei patologiseen vieraannuttajaan sellainen tehoa, Eerola pelkää.

– Patologinen vieraannuttaja jatkaa toimintaansa siihen saakka, kunnes saa tahtonsa läpi. Sellaista ei saa lopetettua muuta kuin rangaistuksen uhalla, ja sillä että lähivanhemmuus siirretään pois vieraannuttajalta, Eerola sanoo.

Vieraannuttajien enemmistö on äitejä.

– Jos olisi niin päin että suurin osa vieraannuttavista vanhemmista olisi miehiä, olisi vieraannuttaminen tasa-arvon nimissä jo kielletty, Eerola väittää.