Marinin hallitus saarnaa avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, pimittää silti jatkuvasti tietoa ja panttaa julkisia asiakirjoja – salailulinja ei menestynyt hallinto-oikeudessa

Suomen hallituksen käytännöt ovat muuttuneet salamyhkäisiksi, ja toiminta onkin ristiriidassa hallituksen oman viestintästrategian kanssa, jonka mukaan valmistelusta ja päätöksenteosta viestitään avoimesti ja läpinäkyvästi. Pyydettyjä asiakirjoja ei luovuteta, eivätkä kansanedustajatkaan saa kysymyksiinsä vastauksia.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) johtama hallitus on saanut salailustaan huomautuksia useasti, raskaimmalla mahdollisella tavalla viime talvena, jolloin Helsingin hallinto-oikeus (HaO) katsoi, että valtioneuvoston kanslian (VNK) päätös olla antamatta koronakoordinaatioryhmän asiakirjoja julkisuuteen keväällä 2020 oli laiton.

Asiassa oli kyse siitä, että VNK oli keväällä 2020 kieltäytynyt antamasta Suomen Tietotoimistolle (STT) covid 19 -koordinaatioryhmän asiakirjoja julkisuuslain perustella. VNK:n mukaan koronakoordinaatioryhmän asiakirjat eivät olisi julkisuuslaissa tarkoitettuja viranomaisen asiakirjoja tai vaikka olisivatkin, ne olisivat joka tapauksessa sisäisen työskentelyn asiakirjoja, joihin julkisuuslaki ei soveltuisi.

Julkisuuslaki on Suomen viranomaisten asiakirjojen julkisuutta säätelevä yleislaki. Lähtökohta on, että viranomaisasiakirjat ovat aina julkisia, ellei salaamiseen ole julkisuuslaissa erikseen mainittua syytä. Viranomaisasiakirjojen julkisuus palautuu Suomen perustuslakiin.

HaO torjui molemmat VNK:n perustelut. HaO:n mukaan koronakoordinaatioryhmä oli katsottavissa viranomaiseksi ja ettei pyydettyjä asiakirjoja voitu pitää sisäiseen työskentelyyn käytettyinä, kuten oli asianlaita VNK:n mielestä.

Hallituksen peruslinja: Asiakirjoja ei saa pyydettäessä

STT:n ja Marinin johtaman VNK:n kiista koordinaatioryhmän asiakirjoista on vain yksi esimerkki hallituksen salamyhkäisestä tyylistä sekä yleisestä käytännöstä olla luovuttamatta pyydettyjä asiakirjoja.

STT törmäsi vastaavaan tiedon panttaamiseen jälleen tänä keväänä, kun useat ministeriöt kieltäytyivät luovuttamasta STT:lle kevään kehysriihtä varten laatimiaan kehysehdotuksia ja ehdotuksia julkisen talouden suunnitelmaksi. Ministeriöiden mukaan asiakirjat olisivat julkisia vasta sen jälkeen, kun valtioneuvosto tekee asiassa päätöksen.

Julkisuuslakiin erikoistunut hallinto-oikeuden emeritusprofessori Olli Mäenpää kummastelee STT:lle ministeriöiden päätöksiä. Mäenpään mukaan paperit pitäisi lain mukaan luovuttaa, jotta rahojen käytöstä voisi käydä julkista keskustelua.

– Ministeriön ehdotus tulee julkiseksi silloin, kun se on allekirjoitettu tai vastaavalla tavalla varmennettu. Sitä ehdotuksen julkisuutta ei tarvitse odotella niin kauan, että se varsinainen julkisen talouden suunnitelma päätetään. Se on julkinen heti, kun se on ministeriöstä lähtenyt ulos tai jo ennen sitä silloin, kun se on allekirjoitettu, Mäenpää sanoo STT:lle.

Ylevä viestintästrategia ei vastaa todellisuutta

Marinin hallituksen salamyhkäisyys ja tiedon panttaaminen on räikeässä ristiriidassa hallitusohjelman oman viestintästrategian kanssa.

Valtioneuvosto on julkaissut hallituksen viestinnälliset arvot, joiden mukaan viestintästrategia nojaa muun muassa avoimuuteen, luotettavuuteen, vuorovaikutteisuuteen ja palveluhenkisyyteen.

Hallitus viestii niin, että ihmiset voivat luottaa saavansa oikeaa ja luotettavaa tietoa tasapuolisesti ja oikea-aikaisesti. Luottamusta rakennetaan ja ylläpidetään johdonmukaisella viestinnällä.

Tärkeistä asioista kerrotaan myös niiden ollessa vielä keskeneräisiä.

Hallitus viestii avoimesti ja läpinäkyvästi valmistelusta ja päätöksenteosta. Viranomaistiedon on oltava helposti löydettävää, ymmärrettävää ja saavutettavaa.

Viestintästrategian kuvaus on ylenpalttinen ja ylevä. Komeiden lauseiden on tarkoitus herättää vahvaa luottamusta siihen, että toiminta myös oikeasti on avointa ja luotettavaa. Valitettavasti vain hallituksen itse itselleen luoma strategia ei vastaa todellisuutta.

Muitakin arveluttavia päätöksiä

Hallitus ja etenkin Marinin johtama VNK on tehnyt muitakin kyseenalaisia ja arveluttavia päätöksiä asiakirjajulkisuudesta sekä muuten pimittänyt tietoa.

Aiemmin myös Iltalehti on törmännyt hallituksen haluttomuuteen luovuttaa hallituksen päätöksien pohjana olevaa ministeri Krista Kiurun (sd) ja THL:n johtohahmojen Markku Tervahaudan ja Mika Salmisen sähköpostikirjeenvaihtoa, jossa tarkoituksena oli selvittää, mihin perustuvat hallituksen poukkoilevat päätökset koronarajoituksista, joilla on ollut suuri vaikutus kansalaisten elämään ja perusoikeuksiin.

Julkisuuslain eräänä tavoitteena on ollut asioiden valmistelun julkisuuden lisääminen, ja lain mukaan myös yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittävien päätösten valmistelun pitäisi olla julkista. Myös Marinin hallituksen viestintästrategiahan oli, että tärkeistä asioista kerrotaan silloinkin, kun ne ovat vielä keskeneräisiä.

Vähemmän yllättäen Iltalehti ei saanut pyytämiään sähköpostiviestejä sosiaali- ja terveysministeriöltä (STM), tälläkin kertaa kyseenalaisin perustein, eli koska ne olisivat STM:n mukaan mielipiteen- tai tietojenvaihdoksi luonnehdittavia, yksittäisten henkilöiden keskinäistä viestinvaihtoa.

Oikeusprofessori Mäenpää ei pitänyt näitäkään perusteluja kestävänä, tosin kestävyyttä voi olla mahdoton arvioida, sillä STM:n mukaan Iltalehden pyytämiä viestejä ei edes oltu arkistoitu.

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin

Hallituksen menettelyä tietojen panttaamisesta on arvostellut myös julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen, joka on viime syksynä julkaistussa Edilex-artikkelissaan tarkastellut valtioneuvoston kanslian käytäntöjä ministerien ja avustajien sähköpostien salaamisesta ”hallituksen asiakirjoina”. Voutilaisen mukaan käytännöt eivät perustu lakiin.

Hallituksen ministerit muistuttavat usein mielellään oikeusvaltioperiaatteen merkityksestä, ja löytyypä hallitusohjelmasta erikseen jopa alaotsikko nimeltään Turvallinen oikeusvaltio Suomi.

Oikeusvaltioperiaate on kansalaisen oikeusturvan takeita laajasti yhteen kokoava oikeudellinen käsite, jonka ydin on ilmaistu myös Suomen perustuslain 2 §:ssä Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Noudattaako Marinin hallitus tai noudattavatko VNK ja ministeriöt tarkoin lakia, kun ne toistuvasti kieltäytyvät luovuttamasta julkisia asiakirjoja tiedotusvälineille? Tai miten hyvin yleisellä tasolla toteutuu hallituksen viestintästrateginen periaate avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä? Kysymyksiin voi jokainen tykönään miettiä vastauksia.

Eduskunnan kysymyksiin vastauksina puuta heinää

Palataan lopuksi Marinin hallituksen viestintästrategiaan, jonka sanotaan nojaavan avoimuuteen, luotettavuuteen, vuorovaikutteisuuteen ja palveluhenkisyyteen. Kuten muistamme, strategiassa myös todetaan, että tärkeistä asioista kerrotaan myös niiden ollessa vielä keskeneräisiä.

Merkittävin foorumi, jossa kansalaiset sekä kansanedustajat voivat saada tietoa keskeneräisistä asioista on eduskunnan kyselytunti. Kuten kaikki tietävät, hallituksen viestintästrategialle ei ole saatu katetta myöskään kyselytunneilla, joilla vastauksena kansanedustajien kysymyksiin ministerien suusta pulppuaa puuta heinää ja tajunnanvirtaa. Vastauksia kysymyksiin ei tule, vaikka kysymyksen esittäjää usein kiitellään vuolaasti, lähinnä siksi jotta vastausaikaa kuluisi.

Tilanteen absurdiuden kiteytti äskettäin myös perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho.

– Jatkuva ilmiö on se, että me (oppositio) puhumme yhdestä asiasta ja hallitus jostain aivan muusta, Halla-aho sanoo.

Myös kansanedustaja Jani Mäkelä kiinnittää huomiota ongelmaan.

On vaikea ymmärtää, mitä ministeri Saarikko kuvittelee itsensä tai puolueensa, Suomen kansasta puhumattakaan, hyötyvän hänen ylimielisestä ja töykeästä esiintymisestään sekä maneereistaan eduskunnan kyselytunneilla.

— Jani Mäkelä (@JaniMakelaFi) May 5, 2022

Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei vieläkään seuraa sitä, miten asiat todellisuudessa ovat.