

Roni Rekomaa
Viikon 27/2015 luetuin
Näkökulma: Kreikkaan valuneet miljardit eivät ole hyödyttäneet kreikkalaisia juuri lainkaan
Suomalaisessa mediassa hellitään käsitystä siitä, että Kreikkaan valuneet miljardit olisivat hyödyttäneet pääasiassa maan kansalaisia. Taloustoimittaja Juhani Huopainen on toista mieltä.
Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa käsityksiään Kreikka-kriisistä ja erityisesti siitä, mihin ja miksi Suomen lähettämät tuet eri muodoissaan ovat menneet.
Kreikkalaisia autettu, mutta mihin rahat ovat menneet?
Kangasharju aloittaa kohtalaisesti. Hän kertoo, että Kreikalla olivat menot suuremmat kuin tulot ja koska maa ei meinannut saada rahaa lainaksi markkinoilta, piti käynnistää tukitoimia. Hän jatkaa, että rahaa on mennyt myös Kreikan pankeille, ja lisää, että ”toki rahaa on mennyt osittain kiertotietä siihen, että saksalaiset ja ranskalaiset pankit ovat päässeet irti omista omistuksistaan. Niin on vältytty siltä, että koko Euroopan rahaliitto olisi hajonnut”.
Kreikassa valtaapitävä Syriza-puolue voi edustaa monelle vastenmielisiä uudistumishaluttomia kommunisteja. Mutta siitä, että he rehellisesti toteavat maansa velkakestämättömäksi ja maksukyvyttömäksi, euron virheeksi ja kaikki osapuolet syviä virheitä tehneeksi, pitäisi nostaa hattua. Se on enemmän kuin yksikään vanhan puolueen poliitikko, EU-instituution johtaja tai suomalaisen pankin pääekonomisti uskaltaa sanoa.
Kangasharju toistaa julkisuudessa hellittyä käsitystä, että kreikkalaisia tässä on pääasiassa autettu. Katsotaanpa lukuja. Kreikan valtion budjettivaje ennen korkokuluja oli vuosina 2010- 2013 yhteensä hieman alle neljäkymmentämiljardia euroa. Mikäli ”pelastajat” olisivat vain halunneet auttaa kreikkalaisia vähäosaisia, joista Kangasharju puhui, niin tukipakettien koko oli liioiteltu.
Mihin siis rahat menivät? Aiheesta on tehty lukemattomia selvityksiä. Yleisesti hyväksytty arvio tuntuu olevan, että yhteensä 240 miljardin euron tukipaketeista vain noin kymmenen prosenttia päätyi Kreikan budjettiin ja rakenneuudistuksiin. Suurin osa rahoista meni siihen, että pääasiassa saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistamien Kreikan velkakirjojen erääntyessä tilalle tulivat velkojiksi Kansainvälinen valuuttarahasto, yksittäiset euromaat sekä Euroopan rahoitusvakausväline ERVV.
Kreikan velkaa leikattiin 2012, mutta ei riittävästi. Maa jäi edelleen ylivelkaiseksi. Samalla Kreikan pankeille ja kansainvälisille hedge-rahastoille maksettiin tukipaketeista pääomitusta ja ”makeutusrahaa”, että velkakirjojen vaihtaminen pitempiaikaisiin menisi suotuisasti. Tähänkin meni osa tukipotista.
Mitä saatiin aikaiseksi?
Kysyttäessä, mitä tuilla saatiin aikaiseksi, Kangasharju on yllättävän hiljaa. Hän kertoo, että maa on tehnyt uudistuksia ja että maan julkinen alijäämä oli kääntynyt ylijäämäksi ja talous alkanut kasvaa.
On rohkea esitys, että tukipaketit synnyttivät uudistuksia tai että ne uudistukset olisivat olleet aina myönteisiä. Maan julkinen alijäämä ei myöskään ole kääntynyt ylijäämäksi, mutta budjetti ennen lainanhoitokuluja oli hetkellisesti ylijäämäinen.
Talouskasvua nähtiin muutama vuosineljännes vuoden 2014 aikana, mutta olisi uhkarohkeaa väittää, että ne olisivat tukitoimien tai uudistusten ansiota. Ehkä heikentynyt euro, öljyn hinnan alamäki ja samanaikainen hieman parempi kasvukausi Euroopassa vaikuttivat myös osaltaan.
Miksi tukitoimet vain jatkuvat?
Kysyttäessä miksi Kreikka pyytää koko ajan lisää avustusta Kangasharju vastaa, että uudistukset eivät ole olleet riittäviä ja että Syriza aiheutti negatiivisen käänteen menokurin pettäessä. Hän esittelee muutaman luvun ja toteaa pankkimiehenä hallinnan touhun vastuuttomaksi.
Jostain syystä hän jättää mainitsematta, että yleisesti tiedettiin Kreikan olevan velkakestämätön jo vuonna 2010. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ”ehdottoman luottamukselliseksi” merkityssä sisäisessä selvityksessä järjestö myönsi, että se tiesi Kreikan olevan ylivelkainen.
Selvitys totesi, että käyttämällä ylioptimistisia kasvuodotuksia ja vähättelemällä julkisen sektorin leikkausten aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia Kreikka saatiin näyttämään velkakestävältä, ja tukitoimet pystyttiin perustelemaan. Vuodettujen IMF:n kokouspöytäkirjojen mukaan päätös syntyi riitaisten keskustelujen siivittämänä.
Kreikasta ei kovistelemalla velkakestävävää tule
IMF:n Euroopanasioista vastaavana johtajana vuodesta 2001 aina eläkkeelle menoonsa asti toiminut Ashoka Mody kirjoitti, että Kreikan osalta kannattaisi seurata IMF:n tutkimusosaston havaintoja: ylivelkaiset maat eivät kasva, leikkaukset heikossa taloustilanteessa kääntyvät itseään vastaan ja rakenteelliset uudistukset eivät ole niin tehokkaita, kuin usein tunnutaan toivovan.
Modyn mukaan mikäli Kreikka halutaan saada markkinaehtoisen rahoituksen piikkiin ja irti tukiletkuista, maan velka pitäisi leikata 50%/BKT-tasolle, 40 vuoden maksuajalla ja korottomana, ja pienentää primääribudjettiylijäämätavoite puoleen prosenttiin. Tuo tarkoittaisi käytännössä Euroopan maiden ja instituutioiden saamisten nollausta.
Kriisimaat ovat edelleen ylivelkaisia
Avauskappaleessa Kangasharju kertoo, että on vältytty siltä, että koko Euroopan rahaliitto olisi hajonnut. Se olisi ylevä perustelu, jos rahaliitto itsessään olisi taloudellisesti, eikä pelkästään poliittisesti säilyttämisen arvoinen juttu, tai jos ne toimet olisivat edes sen euroalueen pelastaneet.
Kreikan tukipaketointi ei torpannut tartuntavaaraa – ne maat, joita pidettiin velkakestämättöminä, päätyivät tukiluukuille joka tapauksessa. Lopulta vasta Euroopan keskuspankin lupaus kriisimaiden takaamisesta käänsi suunnan. Sekään ei estänyt deflatorista taantumaa, jonka käänsi vasta viime vuoden puolella ilmoitettu valtioiden velkakirjojen osto-ohjelma. Edelleen kriisimaat ovat ylivelkaisia, pankkijärjestelmät pääomittamatta ja järjestelemättömien luottojen osuus pilvissä. Pääomiksi on hätäpäissään laskettu jopa verovähennysoikeuksia.
Kreikka vuonna nolla
Kreikan paketointi ei kääntänyt Kreikan suuntaa. Kreikka on edelleen velkakestämätön ja maksukyvytön. Koko manner on traumatisoitunut valuuttaliitossa tapahtuneista epäsymmetrisistä shokeista ja niiden vaatimista yhteisvastuullistamisista.
Kreikassa valtaapitävä Syriza-puolue voi edustaa monelle vastenmielisiä uudistumishaluttomia kommunisteja. Mutta siitä, että he rehellisesti toteavat maansa velkakestämättömäksi ja maksukyvyttömäksi, euron virheeksi ja kaikki osapuolet syviä virheitä tehneeksi, pitäisi nostaa hattua. Se on enemmän kuin yksikään vanhan puolueen poliitikko, EU-instituution johtaja tai suomalaisen pankin pääekonomisti uskaltaa sanoa. Muistutettakoon, että maailmalla ja ekonomistien piirissä näkemys Kreikasta pääsyyllisenä on marginaalissa – olkoonkin, että se on poliittisesti hyvin suosittu ja äänekäs.
Euro vuonna nolla
Kangasharju ei halua tai uskalla nähdä sitä, mitä Milton Friedman varoitti 1997 tai Nicholas Kaldor 1971. Jostain syystä tämän näkeminen ei tuota vaikeuksia hänen edeltäjälleen Roger Wessmanille tai Nordean hallituksen puheenjohtajalle Björn Wahlroosille. Kun Lauri Holappa väitti paneelikeskustelussa, että Suomen talouden taantumaan pääsyyllinen löytyy EMU-jäsenyydestä, Kangasharju ei muistaakseni kommentoinut väitettä mitenkään.
Euroalueen perustavaa laatua olevien ongelmien kieltäminen ei torju populismia tai ääri-ilmiöitä. Se ei myöskään korjaa tilannetta. Se ei pääomita pankkeja tai käynnistä yksityistä kysyntää tai investointeja. Se ei palvele mitään muuta kuin tapahtuneiden virheiden peittelyä ja sitä kautta niiden jatkamista. Viimeksi niin tapahtui 90-luvun alussa.
Lainatakseni Suomen kuvalehden Tuomo Lappalaisen loistavaa kirjoitusta vuodelta 2012:
Nolot virheet hoidetaan mediassa yleensä työntämällä pää pensaaseen. Yhteisvaluutan kohdalla se tarkoittaa, ettei 1990-luvun suuria ratkaisuja haluta vieläkään kyseenalaistaa. Velkakriisiä hoitavilta päättäjiltä hyväksytään vaikka mitä älyttömyyksiä sillä verukkeella, että muuten euro hajoaa. Kaksi peruskysymystä jää taas esittämättä: a) ihanko totta? ja b) entä sitten? Poliittisesti voi olla epäkorrektia ihmetellä, mitä hulttiomaat tekevät eurossa. Mutta sitä relevantimpi kysymys se on journalistisesti. Tai siis olisi.
Mielestäni relevantti kysymys olisi, miksi yksikään valtiovarainministeriön, Suomen pankin, perinteisen puolueen tai liikepankin keulahahmo ei uskalla tai kehtaa sanoa, että euro meni p**seelleen, ja kriisinratkaisutoimet samoin. Ketä he suojelevat? Mitä he pelkäävät?
JUHANI HUOPAINEN
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


Reuters: Euromaat yrittivät turhaan estää IMF:n Kreikka-raportin julkaisun
Viikon suosituimmat

Ruotsille riitti, asumisperusteisen sosiaaliturvan periaate väistymässä – maahanmuuttajilta pois lapsilisät, asumistuet, sairauspäivärahat ja vanhempainrahat
Ruotsin hallitus on ottamassa rohkeaa askelta, josta Suomessa vasta keskustellaan: maahanmuuttajat eivät enää saa automaattisesti täyttä sosiaaliturvaa. Järjestelmään pääsee vasta riittävän oleskeluajan tai työrupeaman jälkeen. Uudistus astuu voimaan vuoden 2027 alusta.

Lähihoitaja Mira: SDP:n ajatus vain yhdestä suomalaisesta hoitajasta hoivaosastolla on täysin järjetön
Lähihoitajana vajaat 10 vuotta toiminut Mira tyrmää SDP:n kansanedustaja Nasima Razmyarin ehdotuksen siitä, että hoivatyöpaikoilla riittäisi yksi suomalainen hoitaja ja muut voisivat olla ulkomaalaisia. Työssään ympärivuorokautisen tehostetun palvelun asumisyksiköissä Mira on nähnyt lukuisia vaaratilanteita johtuen ulkomaalaisten hoitajien puutteellisesta kielitaidosta.

Bergbom paljastaa opposition vaihtoehdot: Vihreät sulkisi metsätehtaita, vasemmistoliitolta miljardien veronkorotukset ja keskustalta 40 000 uutta maahanmuuttajaa vuodessa
Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom ihmetteli eduskunnan kyselytunnilla, miksi oppositio niin taitavasti arvostelee hallitusta mutta ei uskalla esittää omia vaihtoehtojaan ääneen kyselytunnilla. Bergbom listasi itse opposition vaihtoehdot ja kysyi pääministeri Petteri Orpolta suoraan, maistuvatko ne hallitukselle.

Yle kirjoitti Espoon ”Pikku-Kosovosta” – Grönroos: Suomalaisetkin etsivät turvaa omiensa luota
Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja Simo Grönroos kommentoi Facebookissa Ylen Espoon "Pikku-Kosovosta" kirjoittamaa juttua, jossa kerrotaan kosovolaisten halusta hakeutua toistensa luo turvallisuuden, kielen ja kulttuurin vuoksi. Grönroos muistuttaa, että samalla logiikalla myös suomalaiset etsivät turvallisuutta omiensa luota, haluavat lastensa puhuvan suomea kavereidensa kanssa ja valitsevat asuinalueensa sen perusteella, missä asuu muita suomalaisia. Massamaahanmuutto ja väestön vaihtuminen tekevät tämän kuitenkin jatkuvasti vaikeammaksi.

Maahanmuuttajien koulutus paisutti ammattikoulujen henkilökuntaa – eläköitynyt opettaja ehdottaa nyt säästöjä
Eläköitynyt ammattikoulun opettaja kertoo 42 vuoden kokemuksellaan, miten maahanmuuttajien saapuminen kouluihin lisäsi henkilökuntaa ja avustajia, mutta ei välttämättä parantanut ydinkoulutusta. Valtiovarainministeri Riikka Purralle kirjoittamassaan viestissä opettaja ehdottaa rohkeita leikkauksia ja esittää Opetushallituksen lakkauttamista.

Clintonien kuulemisvideot julkaistiin: Hillary menetti hermonsa ja Bill kiisti pitävänsä nuorista naisista
Clintonit olivat kongressin kuultavina yhteyksistään Jeffrey Epsteiniin. Hillary Clinton menetti hermonsa ja paukutti nyrkkiä pöytään. Bill Clinton puolestaan piti aivan tavanomaisena sitä, että rikkaiden ihmisten yksityislentokoneissa ja huvipursilla on nuoria naisia tarjoamassa vähän hierontaa.

Suomen julkinen sektori on Euroopan suurin ja eri paria kansantalouden kantokyvyn kanssa
Suomen julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2024. Se on enemmän kuin missään muussa EU:n jäsenvaltiossa. Valtion menoja on vuodesta toiseen katettu velalla, mutta seinä on tulossa vastaan. Nyt tarvitaan ennakkoluulottomia rakenteellisia uudistuksia ja keinojakin löytyy. Parhaiden käytäntöjen omaksuminen toiminnan tehostamiseksi myös julkisella sektorilla on täysin mahdollista.

Suomen koulutuksen paradoksi: Osaajapula kasvaa, mutta valmistuneita jää monilta aloilta työttömäksi
Suomen koulutusjärjestelmä tuottaa massoittain valmistuneita aloille, joilla ei ole työpaikkoja. Samaan aikaan yrityksissä ja julkisella sektorilla huudetaan osaajapulaa. Kansanedustaja Jaana Strandmanin mukaan jatkossa koulutuksen ja työelämän tarpeiden parempi yhteensovittaminen on välttämätöntä.

Partioliike fantsuttaa nyt monikulttuurin ihanuutta
Partioliike on lähtenyt samalle polulle vihervasemmiston kanssa ja tavoittelee maahanmuuttajataustaista väestöä toimintansa ja tulevaisuutensa tueksi. Perheenyhdistäminen ja sitä kautta maahan tulevien joukko nähdään erityisen mielenkiintoisena kohderyhmänä.

Sabotaasin uhka otettava tosissaan Suomessakin – syyllisen nimeämisessä jäitä hattuun
Helsingin Lauttasaaressa tapahtunut pyöräliikkeen epäilty tuhopoltto on herättänyt keskustelua myös somessa. Poliisilla ei ole viitteitä siitä, että tapahtumalla olisi yhteyttä liikkeenomistajan avustustoimintaan Ukrainassa. Ilkivallan ja sabotaasin uhka on silti todellinen ja otettava vakavasti Suomessakin.
Uusimmat

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Partioliike fantsuttaa nyt monikulttuurin ihanuutta

Riikka Purra kolumnissaan: Suomi ei saa hymistellä naisten sorrolle

Strandman: Ikäihmiset ovat kuntien vahvuus
Toimitus suosittelee
Perussuomalainen 1/2026

Lue lisää
Perussuomalainen 4/2025

Lue lisää








