Onko suomalainen korkeakoulutus jo täysin turhaa puuhastelua? – Ammattikorkeakoulussa kaivettiin legopalikat esille

Aikoinaan ammattikorkeakoulusta valmistunut aikuisopiskelija Aino (nimi muutettu) on vuosia yrittänyt löytää koulutustaan vastaavaa työtä Suomesta. Tällä hetkellä hän opiskelee Uudellamaalla toimivassa Laurea-ammattikorkeakoulussa projektijohtamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Aino ei ole täysin tyytyväinen Laurean tarjoaman koulutuksen sisältöön.

– Lähiopetuspäiviä on noin kaksi kuukaudessa. Verkko- tai etäopetusta ei ole ollut yhtään päivää, vaan opiskelijoiden pitää kaivaa kaikki tieto materiaaleista itse ja tenttiä asiat etänä. Sitä kautta pitäisi sitten saada sitä osaamista, että opiskelee asiat itse kotona, Aino kertoo.

”Vakavia leikkejä” Legoilla ja Duploilla

Kun lähiopetusta tarjotaan niin tavattoman vähän, pitäisi Aino kohtuullisena, että harvojen lähiopetuspäivien aikana tarjottaisiin enemmän syventävää opetusta ja teoriaa, mutta käytännössä lähiopetuspäivinä on ainakin toistaiseksi keskitytty aivan muuhun, kuten Legoilla ja Duploilla leikkimiseen. Tällä Aino viittaa Legon vuonna 1996 lanseeraamaan ”Serious Games” -menetelmään, joka on tarkoitettu yritysjohdon ongelmien ratkaisuun. Tosielämässä menetelmää ei Ainon mukaan käytetä missään.

– Tänäänkin olemme koko päivän leikkineet Legoilla ja Duploilla projektiimme liittyen, simuloiden legojen avulla projektin konseptia. Emme saaneet siitä yhtään mitään. Jälkeenpäin keskustelimme ryhmän kesken, että olihan se ihan hauskaa leikkimistä, mutta olisi sen ajan voinut käyttää järkevämminkin. Ihmiset kuitenkin ottavat töistä vapaata päästäkseen lähipäiville, joissa on läsnäolopakko.

– Tämä sama Lego-konsepti tuli minulle vastaan myös alemman asteen ammattikorkeakoulutuksessa Laureassa. Silloinkin ihmettelin, että mitä tällä saavutetaan. Konseptia perustellaan uusilla ajatuksilla ja sillä, että ollaan innovatiivisia eikä niin vakavia, mutta eihän kukaan työelämässä rupea kokoushuoneessa leikkimään legoilla, jos siellä on yritysjohto paikalla kokoustamassa, Aino kritisoi Laurean opetuksen sisältöä.

Haihattelua ja turhaa puuhastelua

Laurean ylemmän ammattikorkeakoulutuksen projektijohtamisen opiskelijoille on tammikuussa annettu tehtäväksi projekti, joka heidän pitäisi suorittaa ulkopuoliselle yritykselle. Ulkopuolinen yritys saa projektista itselleen sen, mitä sitten saakin, mutta Aino pitää tehtävänantoa erittäin epäselvänä. Opiskelijoiden aikaa ei myöskään käytetä tehokkaasti siihen, että heille opetettaisiin erilaisia menetelmiä esimerkiksi projektinhallintaan liittyen, vaan aika menee haihatteluun ja turhaan puuhasteluun.

– Opiskelijat joutuvat myös aika paljon selvittämään opettajilta, mitä meiltä oikeastaan halutaan, mikä se tehtävä on ja mikä sen projektin lopputuloksen on oltava. Aloitimme tammikuussa ja teemme edelleen melkeinpä turhaa työtä asiakkaalle. Kun asiakas ei kerro eivätkä opettajat tiedä, emme saa tarpeeksi eväitä siihen, että voisimme tuottaa mitään laadukasta. Kyseinen kurssi päättyy ensi kuussa, joten se, että olemme edelleen tässä tilanteessa kolmen kuukauden jälkeen, on mielestäni hyvin kyseenalaista.

Ulkomaiset opiskelijat eivät hallitse edes perusasioita

Oman haasteensa opiskeluun tuovat kansainväliset kouluryhmät. Projektijohtamisen kurssilla on vaihto-oppilaina opiskelijoita Intiasta yhteensä noin kaksikymmentä. Kurssilaiset on jaoteltu pienempiin ryhmiin, joiden kesken intialaiset on jaettu siten, että ryhmän koosta riippuen noin neljäsosa tai kaksi viidesosaa opiskelijoista on intialaisia. Jakaminen on tapahtunut opettajien toimesta siten, että jokaisessa ryhmässä on mukana myös intialaisia.

– Meillä puhutaan kiintiöintialaisista, Aino mainitsee.

Intialaisopiskelijoiden taso vaihtelee suuresti. Osalla on hyvin korkea työmoraali, mutta Ainon kokemuksen perusteella noin 70 prosenttia heistä on täysin perässä vedettäviä, joille on osoitettava sormella ja selitettävä hyvin selkeästi, mitä heidän tulee tehdä, eikä se silti suurimman osan kohdalla johda mihinkään. Intialaisopiskelijoita ei saa kiinni, he eivät pysy deadlineissa tai he eivät suoriudu annetuista tehtävistä.

– Meille suomalaisille tuli suurena yllätyksenä se, että suurin osa heistä ei osaa käyttää edes PowerPointia – he eivät ole ikinä käyttäneet PowerPointia missään, vaikka he ovat kuitenkin suorittaneet ammattikorkeakoulututkintoa jollain lailla vastaavan koulutuksen ilmeisesti kotimaassaan, Aino ihmettelee.

Samat ongelmat toistuvat vuodesta toiseen

Nyt siis suomalaiset aikuisopiskelijat, jotka käyvät opintojensa ohella töissä, joutuvat opettamaan Intiasta tuotettuja vaihto-oppilaita käyttämään PowerPointia, mihin heille yksinkertaisesti ei olisi aikaa muun projektityön ohella.

– Kaikki pitää kädestä pitäen osoittaa ja näyttää, eikä siitä siltikään välttämättä tule yhtään mitään.

Aino uskoo Laurean pyrkivän nostamaan kansainvälistä statusta vaihto-ohjelmansa kautta. Intialaisia vaihto-oppilasryhmiä ei ole siellä nyt ensimmäistä kertaa. Se, että samat ongelmat ovat toistuneet ennenkin, on Ainon mielestä kyseenalaista, sillä opiskelijat kärsivät siitä.

– En tiedä, onko takana jokin rahoitus, onhan kyseessä kuitenkin ylemmän korkeakoulun opinnot. Laureahan saa rahaa jokaisesta valmistuneesta suomalaisopiskelijasta, mutta sitä en tiedä, mikä on tilanne kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla, Aino pohtii.

Suomalaiset opiskelijat eivät saa edes harjoittelupaikkaa

Asia tuntuu Ainosta epäoikeudenmukaiselta, koska suurin osa intialaisista opiskelijoista ei ole tehnyt juuri mitään projektiin tai ryhmätöihin liittyen. He vain ovat paikalla lähipäivien aikana ja ottavat siitä opintopisteet, ja suomalaiset opiskelijat saavat tehdä kaiken työn.

– Itse olen etsinyt ammattikorkeakoulutustani vastaavaa työtä kauan, ja sitä on tällä hetkellä todella vaikea löytää. Korkeakoulutettujen työttömyys on aivan räjähdysmäisessä kasvussa eivätkä IT-insinööriopiskelijat saa edes harjoittelupaikkaa saattakseen opintonsa loppuun. Miksi me kärräämme intialaisia häiritsemään suomalaisten opiskelua, vaikka suurin osa näistä intialaisista ei varmaan ikinä työllisty Suomeen koulutustaan vastaavaan työhön? Aino ihmettelee.

Korkeakoulutetut valmistuvat kortistoon

Ainon mukaan suurin osa intialaisopiskelijoista toimii tällä hetkellä esimerkiksi Foodora- tai Wolt-kuskeina, osa ei tee mitään opintojensa ohella. Hän ei ole kuullut, että yksikään heistä olisi koulutustaan vastaavassa työssä. Kun suomalaisetkin korkeakoulutetut valmistuvat kortistoon kautta linjan IT-alaa myöten, on Ainon mielestä hyvin kyseenalaista tuottaa Suomeen ulkomailta työvoimaa paikkaamaan kuviteltua ”työvoimapulaa”.

– Kun ammattikorkeakoulusta valmistuneille on todella vaikeaa saada töitä, melkein mahdotonta, tuntuu hullulta, että meille tuodaan näitä vaihto-oppilaita tänne. Ja mistä se raha tulee? Maksetaanko näille intialaisille jotain Kela-tukia, ja vievätkö he suomalaisilta opiskelijoilta opiskelupaikkoja? Ja onko heidän koulutustasonsakaan sitä, mitä on kerrottu, koska välillä tuntuu siltä, etteivät he olisi käyneet sitä ammattikorkeaakaan? Aino kysyy.

Rehtori: Intialaisopiskelijat maksavat lukuvuosimaksunsa itse

Laurean rehtori ja toimitusjohtaja Jouni Koski vastasi Suomen Uutisten kysymyksiin Laurean rahoitukseen liittyen, että EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat maksavat lukuvuosimaksunsa itse, eli heidän koulutuksensa ei vaikuta suomalaisten opiskelijoiden koulutukseen varsinkaan, kun he tulevat opiskelemaan erillisvalinnan kautta.

– Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakouluna perustamme uusia opiskeluryhmiä, jotka ovat taloudellisesti korkeakoululle kannattavia.

Opetushallituksen sivuilla kerrotaan, että ulkomaalainen opiskelija ei saa suomalaista opintotukea, mikäli opiskelee Suomessa opiskelijan väliaikaisella oleskeluluvalla. Kelan sivuilla kerrotaan, että Kelan tukia voi saada minkä tahansa maan kansalainen, jolla on voimassa oleva Maahanmuuttoviraston myöntämä oleskelulupa Suomeen.