Päätoimittajalta: Seuraa lapsijohtaja Gretaa – mikä voisi mennä pieleen?

Ei auta kuin uskoa silmiään. Media ei ole koskaan ollut yhtä sekaisin kuin nyt. Yleisradiota tai Helsingin Sanomia ei voi enää pitää uutisvälineinä. Molemmista on tullut pidäkkeettömiä poliittisia toimijoita, kirjoittaa Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila.

Feminismi ja ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos ja feminismi. Koko ajan, jatkuvasti, yötä päivää.

Syrjiminen paha, paitsi suomalaisten miesten syrjiminen.

Netti on paha, sananvapaus paha, Donald Trump paha, persut paha, setämiehet paha, populismi paha, isänmaallisuus paha. Tytöt hyvä, #metoo hyvä, feminismi hyvä, kasvissyönti hyvä, ilmastolakko hyvä, ilmastotyttö Greta Thunberg erikoissuperhyvä.

Se media, joka vielä hetki sitten pohdiskeli, miten syntyvyyttä saataisiin nousuun, ja mistä suomalaisille saataisiin lisää työpaikkoja, on tehnyt 180 asteen käännöksen, ja tavoittelee nyt päinvastaista. Vähemmän lapsia, vähemmän töitä. Kalliimpaa asumista, vaikeampaa liikkumista, kalliimpaa bensiiniä.

Ennen hoettiin, ettemme voi jättää lapsillemme pilaantunutta planeettaa. Nykyään hoetaan, että emme voi tehdä lisää lapsia planeettaamme pilaamaan. Sairasta.

Äkkiä se kävi. Median sekoaminen.

Ehkä taantuvan median lattiatasolla nähdään ilmastohysterian lietsominen viimeisenä oljenkortena. Ehkä toimittajat jollain tasolla sisäistävät liittoutuvansa suurpääoman ja vihreän liikkeen kanssa, mutta eivät enää jaksa välittää, että tämä tekee journalistisen työn mahdottomaksi. On näet mahdotonta toimia yhtä aikaa poliittisena aktivistina ja journalistina.

Muutamia poikkeuksiakin löytyy. Veteraanitoimittaja Matti Virtanen tutustui kirjaansa varten perinpohjaisesti ilmastonmuutosaiheeseen. Hän katsoo, että media ja poliitikot käyttävät ilmastonmuutosta sumeilematta tarkoitusperiensä edistämiseen: ”Media myy ilmastonmuutoksella tuotteittaan ja poliitikot aatteitaan”. Toisaalta Virtasen väitteistä ei pidä välittää, koska onhan hän paha setämies.

+++

Ilmastohysterian lietsonnalla on monta tarkoitusta. Ensinnäkin se on poliittisen järjestelmän koordinoitu yritys pitää kiinni otteestaan valtaan.

Poliittinen järjestelmä tarvitsee välttämättä otteen ihmisistä. Eräänlaisen vivun valtaan. Kun se aistii menettävänsä otteen, se keksii uuden kauhun ja juurruttaa sen ihmisten mieliin. ”Tämä on maailman suurin ongelma”, se huutaa auktoriteettiensa suilla, ja vaatii kuuliaisuutta. Tarkoitus on istuttaa hallintoalamaisiin häpeää, huolta ja pelkoa. Alemmuudentuntoa. Alamainen joka pelkää, tottelee.

Hämmästyttävimmän sirkustemppunsa todellisuutta hallitseva mediakoneistomme rakensi asperger-lapsi Greta Thunbergista. Enää ei puutu kuin pyhimykseksi julistaminen. Tämä hoitunee ajan kanssa.

Mutta kuinka järkevää on nostaa lapsi tähän asemaan? Ja estää häntä koskevan kritiikin esittäminen?

Testataan ideaa:

Äskettäin Suomen läpeensä korruptoitunut poliittinen järjestelmä nosti ex-komissaari Jyrki Kataisen Sitran johtoon. Miksi? Eikö tulevaisuudentutkimuksen kärkinimeksi olisi paremmin sopinut lahtelainen Ville-12-vee? Villellä olisi etunaan nuoren miehen vahva tunne-elämä, Marvel-sarjakuvista imetty futuristinen supersankarikuvasto ja Ylilauta.org:sta kopioidut vahvat mielipiteet.

Kohta järjestetään taas presidentinvaalit. Sauli Niinistön Aaro-poika taitaa olla silloin kuusi. Nostetaanko hänet presidentiksi? Onhan niitä metrin mittaisia lapsihallitsijoita ennenkin ollut, ja hyvin on pärjätty. Kuten Gretan esimerkki osoittaa, lasten mielipiteet pitäisi ottaa sellaisenaan totena, kyseenalaistamatta. Seuraa siis lapsijohtajaa!

Kuulostaako pähkähullulta? Niin minustakin. Jostain syystä Yle ja HS syöttävät ajatusta miljoonien suomalaisten mieliin joka päivä.

Mutta miksi?

Ei ympäristöhysteriaa turhan takia lietsota. Syy on aina sama: raha.

Ympäristöklusteri on yksi mahdollinen tulevaisuuden suuri toimiala. Suomea tosiasiassa hallitsevat piirit ovat tehneet arvauksen: paukkuja keskitetään. Suomesta tehdään ympäristöteknologian koelaboratorio. Sama uhkapeli oli käynnissä Nokian aikoina, silloin se onnistui.

Kenelläkään ei voi olla varmaa tietoa onnistuuko uhkapeli. Mutta se on käynnissä, halusit tai et. Huippuvauraat vivuttavat ilmastohysteriaa ristiinomistamansa ja -hallinnoimansa median kanssa yhteistyössä.

Suomalaista mediatodellisuutta rakentavat Ylen ja Sanoman lisäksi Alma Media, Bonnier ja Otava. Otava julkaisee suurta osaa Suomen lehdistä, sekä päättää, mitä kirjoja Suomalaisen kirjakaupan hyllyiltä löytyy. Maikkarin ohjelmista sekä Akateemisen kirjakaupan valikoimasta päättää Bonnier, joka julkaisee myös Tieteen Kuvalehteä. Lehden kannessa oli muuten vastikään vauva, jonka päällä on punainen rasti.

Korporaatiot operoivat mediaa. Ne päättävät, mitä lehdissä ja kirjoissa lukee. Ne päättävät siitä, mitä ohjelmia ruudusta näet. Ne päättävät, keitä haastatellaan ja keitä ei. Ne päättävät siitä, mikä on totta. Todellisuudenhallinta on lähes täydellistä. Ja ne ovat taitavia. Ne tuntevat ihmismielen empatialle herkät kohdat ja käyttävät niitä surutta hyväkseen.

Nettiin asti korporaatioiden kontrolli ei vielä ulotu. Ja juuri siksi sinulle uskotellaan, että netti on täynnä vihaa, valheita ja Venäjän trolleja.