Purra: Sosiaalipoliittisten työllistämistoimien piirissä olevaa henkilöä ei pidä laskea työlliseksi

Eduskunnassa käytiin tänään lähetekeskustelua kuntouttavaa työtoimintaa käsittelevän lain muutoksista. Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra otti osaa keskusteluun ja oikoi kuntouttavaan työtoimintaan liittyviä virheellisiä käsityksiä.

Riikka Purran mukaan lakia kuntouttavasta työtoiminnasta on kritisoitu siitä, että se ei ole tarpeeksi täsmällinen.

– On väitetty, että lain väärinkäytökset eli muun muassa tapaukset, joissa kuntouttavassa työtoiminnassa oleva henkilö on tehnyt yrityksessä samaa työtä kuin muut, mutta vain ilman palkkaa, selittyisivät lain epäselvyydellä ja heikolla ohjausvaikutuksella. Tämä ei pidä paikkaansa, Purra sanoo.

Alkuperäinen laki on kieltänyt kaikenlaisen kuntouttavaan työtoimintaan liittyvän yritysmuotoisen palveluhankinnan. Työtoimintaan osallistuvan työpanos ei saa päätyä yksityisen yrityksen hyväksi ilman korvausta eikä työtoimintaan saa osallistua sellainen ihminen, joka kykenisi osallistumaan oikeaan palkkatyöhön.

Väärinkäytöksiä tapahtuu

Purran mukaan selvää kuitenkin on, että tällaisia mahdollisuuksia käytetään aina väärin.

– Naapurimaamme Ruotsin kokemukset monenlaisista tuetuista työpalveluista kertovat karua kieltään siitä, miten erityisen halpaa, jopa ilmaista, työvoimaa käytetään hyväksi. Toisaalta näitä palveluita voidaan käyttää hyväksi, kuten oleskelulupien saamista helpottamaan.

Purran mukaan on hyvä, että lainsäädäntöä nyt täsmennetään. Edelleenkään kuntouttavaa työtoimintaa ei saisi hankkia voittoa tekevältä yritykseltä. Lakitekstiä kuitenkin tarkennetaan niin, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle henkilölle annettava tuki ja ohjaus voitaisiin hankkia myös tällaisia palveluita tuottavilta yrityksiltä, järjestöjen ja muiden yhteisöjen lisäksi.

Sosiaalipolitiikkaa, ei työllisyyskeino

Purra muistuttaa, että kuntouttava työtoiminta on sosiaalipolitiikkaa. Tarjotessaan vajaakuntoiselle ja työmarkkinoilta tippuneelle ihmiselle tekemistä ja motivaatiota, sillä voi olla inhimillisiä ja hyvinvointia lisääviä vaikutuksia.

– Se, että ihminen siirtyy pois kotoaan, toisten ihmisten joukkoon. On ehkä muutaman päivän viikossa päihteetön. Aikataulu, herätyskello, osallisuus, ruokatauko ja muut vastaavat seikat auttavat kaikkein huonoimmassa kunnossa olevia ihmisiä. Monilla kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvilla on päihdeongelma.

Tärkeää on Purran mukaan kuitenkin ymmärtää, että kuntouttava työtoiminta ei ole työllisyyskeino.

– Siihen osallistuvat ihmiset siirtyvät erittäin harvoin avoimille työmarkkinoille, vain noin 3 prosentissa tapauksia. Kun kuntouttava työtoiminta päättyy, ihmiset siirtyvät todennäköisesti joko takaisin työttömäksi ja peruspalvelujen asiakkaiksi tai työharjoitteluun, työelämävalmennukseen tai työkokeiluun, Purra selittää.

– Kun ihminen siirtyy kuntouttavaan työtoimintaan, hän joissakin määritelmissä päättää työttömyytensä, vaikka häntä ei työlliseksi lasketakaan. Erilaisilla määritelmillä on merkitystä esimerkiksi silloin, kun seurataan maan työttömyys- ja työllisyysasteiden kehittymistä.

Kuka on työtön, kuka aktiivinen työnhakija?

Purra muistuttaa, että hallitus on sitonut monia sekä konkreettisia että symbolisia toimiaan siihen, että työllisyysaste nousee.

Esimerkiksi Tilastokeskuksella on käytössään kaksi erilaista määritelmää työllisyydestä, suppeampi ja laajempi. Tilastokeskuksen työllisyys- ja työttömyysprosentit eroavat toisaalta työ- ja elinkeinoministeriön luvuista.

Purran mukaan asiaa pitäisikin selventää, myös palkkatuen osalta.

– Kuntouttavassa työtoiminnassa, työharjoittelussa, työkokeilussa, työllistämiskurssilla ja muiden vastaavien sosiaalipoliittisten toimien piirissä olevaa ihmistä ei pitäisi laskea työlliseksi tai ei-työttömäksi missään rekisterissä. Oleellista on määritellä, onko henkilö samaan aikaan aktiivinen työnhakija TE-palveluissa tai sosiaalipoliittisten toimien piirissä, Purra sanoo.

– Myös palkkatuetut työllistymiset tulee voida erotella muusta massasta. Vain näin kykenemme paitsi seuraamaan todellista työllisyyskehitystä myös puuttumaan paremmin havaittuihin ongelmiin ja tehottomiin toimenpiteisiin.