Rahaa palaa, mutta tutkitaanko Suomessa hyödyllisiä ja tarpeellisia asioita? – Matti Virén: ”Luulisi, että päättäjien ei tarvitsisi hapuilla pimeässä”

Suomen Perustan uudessa julkaisussa Suunnitelmataloutta, maahanmuuttoa vai lisää lapsia? emeritusprofessori Matti Virén nostaa eräänä aiheena esille akateemisen tutkimuksen tuottaman hyödyn yhteiskunnallemme.

Virén tiivistää kysymyksen muotoon ”Miksi mitään ei tutkita” -tilanteen, jossa yhteiskunnan päätöksentekijät eivät useinkaan saa vastauksia polttaviin kysymyksiin tiedeyhteisöltä.

Esimerkkinä Virén mainitsee kasvatustieteen.

– Kun kysytään alan asiantuntijalta, miksi PISA-tulokset ovat romahtaneet, miksi suomalaiset yliopistot roikkuvat kaukana hännillä yliopistorankingeissä tai miksi huomattava osa koululaisista ei osaa lukea eikä kirjoittaa, on tyypillinen vastaus: ”Tämä on vaikea kysymys… on vaikea osoittaa yksittäistä tekijää.”

– Tuntuu vain siltä, että tutkijoilta ja tutkimuksista edellytetään jatkuvasti entistä vähemmän tuloksia, joilla on selkeää arvoa yhteiskunnan kehittämisessä ja politiikan laadun parantamisessa, Virén kirjoittaa.

Tehdäänkö ”tutkimusta” vain lööppejä varten?

Kyse tietenkään ole yhdestä aihepiiristä. Mitä me loppujen lopuksi tiedämme esimerkiksi verotuksen tai tulonsiirtojen vaikutuksesta työllisyyteen Suomen tapaisessa maassa, Virén pohtii.

– Miten esimerkiksi vaikuttaisi siirtymä tasaverotukseen, jolloin tulonjakoa säädeltäisiin vain tulonsiirroilla? Miten se vaikuttaisi koulutus- ja ammatinvalintoihin, perheiden perustamiseen ja työaikaan? Miten paljon yritysverotus vaikuttaa yritysten tuotantoon, investointeihin koti- ja ulkomaille ja omistuspohjaan?

– Mutta ei tällaisia tutkimuksia tehdä, vaikka Suomessa rekisteriaineistojen ”isoveli valvoo” -maassa sellaiseen olisi mitä parhaimmat mahdollisuudet. Sen sijaan tehdään vuodesta toiseen kyselyitä tyyliin ”miten olet kokenut sen ja sen” ja ”mitä mieltä olet siitä ja siitä”. Tarkoitus ei kai ole harjoittaa ”tutkimusta” vain iltapäivälehtien lööppejä varten?

Suomen Akatemia rahoittaa ideologista tutkimusta

Suomessa käytetään massiivisesti rahaa tutkimukseen. Silti on sangen helppoa havaita, että moniin ajankohtaisiin kysymyksiin ei useinkaan löydy vastauksia tutkimuskentältä.

Etenkin Suomen Akatemian rahoittamien tutkimushankkeiden ympärillä on käynyt melkoinen kohina. Kulttuurin ja yhteiskunnan alalla tutkimushankkeet ovat olleet ambitiotasoltaan usein vaatimattomia ja leimallisesti ideologisesti värittyneitä.

Yliopistoissa on viime vuosina tutkittu esimerkiksi kehopositiivisuutta, kuritonta feminismiä, queer-aktivismia ja nuorison ilmastoahdistusta Suomen Akatemian rahoituksella.

– Huolestuttavinta ehkä on kuitenkin se, että Akatemian suunnasta kritiikkiin on vastattu vetoamalla ”tutkimuksen vapauteen” ja tutkijayhteisön ulkopuolisten ymmärtämättömyyteen. Kritiikki on Akatemian mielestä vain häirintää, ja siihen vastataan pelkästään uhriutumalla, Virén kirjoittaa ja jatkaa, että yhteiskunta tukee tutkimusta, koska se haluaa hyödyllistä tietoa.

– Tieteen vapautta ei tarvitse tukea rahallisesti. Toki kaikilla ihmisillä, mukaan lukien tutkijanimikkeellä työskentelevillä, on oikeus tutkia mitä tahansa, mutta kaikilla kansalaisilla ei ole subjektiivista oikeutta vaatia sanokaamme puolen miljoonan euron apurahaa työhön, joka hänen omasta mielestään on tärkeä. Vai onko työttömällä elokuvaohjaajalla subjektiivinen oikeus vaatia rahoitusta elokuvaan, joka hänen mielestään on hyvä, mutta jolla ei ole mitään menestymisen mahdollisuuksia markkinoilla?

Maahanmuuttounelmien taustalla usein vain niukasti tietoa

Virén tarkastelee myös ajan hengen mukaista, useiden poliitikkojen hellimää näkemystä siitä, että Suomen talouden ongelmiin on yksi pääsyy, väestön ikääntymisestä johtuva työvoiman vähyys, ja että talouden ongelmat voidaan poistaa vain massiivisella maahanmuutolla. Poliittista retoriikkaa saatetaan toisinaan höystää lisämausteilla riippuen puhujan puoluetaustasta.

Yksituumaisuus maahanmuuton yhteiskunnalle tuomasta autuudesta herättää kuitenkin epäilyksiä, koska poliittisten puheiden taustalla tutkittua tietoa on saatavilla vain niukasti.

– Vaikka puhetta on paljon ja ”asiantuntija” toisensa jälkeen ilmestyy mediaan kertomaan mielipiteensä asiasta, näkee numeroita harvakseen, jos ollenkaan. Toki joitain laskelmia esitetään, mutta niiden idea on yksinkertaisesti se, että lasketaan, mitä vaikutuksia työvoiman kasvulla ylipäätään on. Maahanmuuttajat ja kantaväestö sulautuvat hetkessä käsitteeksi työvoima; ihmiset muuttuvat numeroiksi. Mitään erittelyä ei esitetä sen suhteen, mistä maahanmuuttajat tulevat, mikä on heidän ammattinsa ja koulutustaustansa tai mille toimialoille he menevät.

Ja mitä erikoisinta, julkisen talouden vaikutukset yleensä puuttuvat kokonaan, vaikka juuri julkisen talouden surkea tila on usein pääasiallinen argumentti maahanmuuton puolustelussa, Virén huomauttaa.

– Luulisi, että jos maahanmuutto on jonkinlainen ”elämän ja kuoleman kysymys”, siitä tehtäisiin verovaroilla lukemattomia selvityksiä ja tutkimuksia ja numeroita olisi kaikkien saatavilla? Mutta ei. Ja olemassa olevat laskelmat maahanmuuton julkisen talouden vaikutuksista pidetään visusti piilossa julkisesta keskustelusta.

Ajatuspaja Suomen Perusta on vuosien varrella tehnyt useita maahanmuuton julkisen talouden vaikutuksia käsitteleviä tutkimuksia. Sen sijaan esimerkiksi Suomen yliopistoista maahanmuuton talousvaikutuksia koskevaa tutkimusta ei ole juurikaan saatavilla.

Maahanmuuttajatkin ikääntyvät

Maahanmuuttoa siis huudetaan Suomessa talouden pelastajaksi sekä ratkaisuksi ”kuka hoitaa vanhuksemme” -kysymykseen. Sen sijaan juuri missään ei ole pohdittu sitä, mitä tapahtuu, kun maahanmuuttajat ikääntyvät. Kuka hoitaa heidät, ja kuka maksaa kulut heidän vanhustenhoidostaan, Virén kysyy.

– Ainoa ratkaisu on se, että maahanmuuttoa pitää jatkuvasti kasvattaa, jotta voidaan kattaa alati kasvavan väestön ikääntymiseen liittyvät kulut. Kumma kyllä, prosessi muistuttaa niin sanottua Ponzi-peliä (tai kutsutaan sitä pyramidihuijaukseksi). Ne, jotka pelaavat demografian suhteen samaa peliä kuin Kailajärven Wincapita, voivat kuitenkin olla rauhallisin mielin, sillä kukaan ei haasta heitä oikeuteen.

– Toki on niin, että jo työiässä olevien maahanmuuttajien muutto Suomeen säästää yhteiskunnalta ne kustannukset, jotka koituvat lastenhoidosta ja koulutuksesta. Ja mikäli muuttajat ovat yhtä tuottavia kuin kantaväestö, rivin alle pitäisi jäädä plussaakin. Mutta tästä syntyykin ongelma, sillä maahanmuuttajien työllisyysasteet jäävät selvästi jälkeen kantaväestön luvuista. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan ero on 20 prosenttiyksikön luokkaa.

Suomeen saapuva työperäinen maahanmuutto kohdistuukin pitkälti matalapalkka-aloille, millä on kielteiset vaikutukset myös kotimaiselle työväestölle: maahanmuuton seurauksena palkat laskevat ja asumisen hinta nousee.