Ranne: Sähkön omavaraisuus ei voi perustua tuulivoiman lisäämiseen

Eduskunnassa käsiteltiin eilen perussuomalaisten tekemää välikysymystä energiamarkkinoiden toiminnasta, sähkön hinnasta ja hallituksen Fortum-politiikasta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Lulu Ranne käsitteli omassa puheessaan Suomen tarvetta sähköomavaraisuuteen.

Lulu Ranne viittasi eduskunnan puhemies Matti Vanhasen puheisiin (28.9.) tämän vihkiessä käyttöön Piiparinmäen tuulipuiston Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan rajamailla.

– Avajaisten uutisoinnissa puhemies Vanhanen arvelee, ettei nykyisenkaltaista energiakriisiä Suomeen syntyisikään, jos tuulivoimaa olisi paljon nykyistä enemmän. Vanhasen mukaan tuulivoima vie Suomea kohti omavaraisuutta, jota pitää tarkastella Suomen, Ruotsin, Norjan ja itäisen Tanskan sähköjärjestelmän kannalta, koska Ruotsin ja Norjan säätövoima on meille tärkeää.

Tuulivoima tuottaa huonosti

Ranne muistuttaa, että tosiasiassa tuulivoima tuottaa yli puolet ajasta alle 30 % nimellistehostaan, eikä välillä mitään, oli myllyjä kuinka paljon tahansa.

– Pohjoismaissa ja Baltiassa on yhteensä noin 29 000 megawattia tuulivoimaa, josta Suomessa noin 4 100 megawattia. Ruotsin ja Norjan vesisäätövoima ei tuolle tuulivoimalle enää riitä. Suomalaisille kuitenkin myydään ajatusta siitä, että lisää tuulivoimaa tarkoittaisi sähköomavaraisuutta ja sähköomavaraisuus estäisi korkeat hinnat.

Ranne toteaa perussuomalaistenkin kannattavan sähköomavaraisuutta, kunhan se pohjautuu vakaaseen perusvoimaan. Mutta se ei yksin riitä. Niin kauan kuin olemme kiinni yhteiseurooppalaisen sähkömarkkinan hinnoittelussa, hinnat pysyvät korkealla.

– Omavaraisuutta tarvitaan nimenomaan siihen, että voimme halutessamme irrottautua yhteismarkkinasta ja pärjäämme ilman sähkön tuontia.

Omavaraisuus ei pelasta korkeilta hinnoilta

Ranne kuvaa esimerkillä miten sähköomavaraisuus ei pelasta korkeilta hinnoilta:

– Norja ja Ruotsi ovat Vanhasen tarkoittamalla tavalla erittäin sähköomavaraisia. Niiden nettovienti on yhteensä noin 50 terawattituntia vuodessa, joka riittäisi yli puoleen Suomen koko sähkönkulutuksesta. Kun maanantai-iltana 3.10. sähkö oli kallista. Ruotsi ja Norja veivät 6 500 megawatin teholla sähköä Suomeen, Baltiaan ja erityisesti Saksaan.

Ranne jatkaa, että erittäin sähköomavaraisten Norjan ja Ruotsin eteläosien sähkö maksoi maanantai-iltana 35,1 senttiä/kWh ja Suomen 37,7 senttiä/kWh.

– Ei huippuhintoja, mutta todella kallista silti. On siis aivan sama, kuinka omavaraisia olemme Pohjoismaissa, kun yhteismarkkinoiden hinnoittelumekanismi saastuttaa puhtaimmankin ja halvimmankin sähkön.

– Se, että kova tuuli satunnaisesti painaa hinnan jopa negatiiviseksi, vain pahentaa tilannetta. Tuuli on ajanut vakaata perusvoimaa markkinoilta, jolloin tyynellä sähköverkko on romahtamisen partaalla, Ranne huomauttaa.

Suomelle varattu maksajan rooli

Ranteen mukaan Eurooppa vaatii meiltä koko ajan lisää yhteisöllisyyttä, mutta tosiasiassa Pohjoismaat ovat Euroopan energiasiirtomaita.

– Rakennettakoon tuuliturbiinit ymmärtämättömien suomalaisten maille! Maksoivathan suomalaiset saksalaisten kaasulaskujakin. Samalla belgialaiset ja saksalaiset voivat sammutella ydinvoimalansa. Ja pian EU esittelee yhteisvelallisen energiakriisipakettinsa, jossa siinäkin Suomelle on varattu maksajan rooli.

– Miksi ruotsalaisten ja suomalaisten, jotka joutuvat maksamaan yhtä korkeaa hintaa sähköstään kuin saksalainen kymmenen kertaa likaisemmasta, pitäisi tuntea solidaarisuutta Saksaa kohtaan? Ranne kysyy.

– Edellä olevien lukujen valossa on tarpeetonta ja järjetöntä, että Ruotsi ja Suomi ajautuvat energian hintojen ja niistä aiheutuvan inflaation vuoksi taantumaan. Nyt tarvittaisiin pohjoismaista yhteistyötä sähköpörssin hinnoittelumekanismin muuttamiseksi tai siitä irtautumiseksi.