Rekkakuski Miika: Jos kuljetuksen ja logistiikan työntekijät jäisivät kotiin, niin vessapaperin, tonnikalan ja käsidesin hamstraus loppuisi kaikilta heti

Suomalainen rekkakuski muistuttaa Facebookissa, että hyvinvointiyhteiskunnan toiminta edellyttää sitä, että tavara liikkuu aikataulussa, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan vuodenajasta ja olosuhteista riippumatta.

– Ruoka tulee kaupasta ja lääkkeet apteekista. Sähkö tulee pistorasiasta. Lämpö tulee pattereista, ilmalämpöpumpusta, lattialämmityksestä, tai kaukaa kaukolämpönä. Talot tulee talotehtaasta, avaimet käteen -periaatteella. Raha tulee ottoautomaatista tai kaupan kassalta. Bensa bensa-asemalta. Jätteet voi vaan laittaa taloyhtiön roskakatokseen. Näitä viisauksia on lukemattomia. Melko maagista. Nämä on vain mun ja mun työkavereiden työkaluja. Teiden tukkoja, kuulemma järkyttävän vaarallisia tappajarekkoja.

Näin aloittaa Facebook-kirjoituksensa suomalainen rekkakuski Miika, joka haluaa muistuttaa kansalaisia hyvinvointiyhteiskunnan huomaamattomien työntekijöiden työpanoksen merkityksestä.
Toimivassa yhteiskunnassa tavaran pitää liikkua.

Tavarat loppuisivat muutamassa päivässä

Miika kertoo, että jokainen voi miettiä, miten niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta pyörisi, jos kuljettajat, ajojärjestelijät, huoltohenkilökunta, varastomiehet ja -naiset, teiden tekijät ja auraajat ja kaikki, jotka kuljetukseen ja logistiikkaan liittyvät, jäisivät kotiin.

– Muutama päivä, niin kaupoista loppuisi ihan kaikki, vaikka kukaan ei vessapaperia, tonnikalaa, ja käsidesiä hamstraisikaan.

– Samaan aikaan loppuisi apteekeista lääkkeet, ja polttoaineasemilta polttoaineet. Tehtaat pysähtyisi. Talous kaatuisi, kun ei olisi enää tavaraa mistä tehdä mitään, mitä voisi myydä ja joku ostaa, ja lopullinen kuluttaja käyttää. Riippumatta kelistä, riippumatta lumi- tai vesisateesta, riippumatta lämpötilasta, riippumatta teiden kunnosta, riippumatta vuorokaudenajasta, riippumatta vuodenajasta, riippumatta koronaviruksesta, riippumatta pandemiasta, yhteiskunta tarvitsee toimiakseen ja odottaa, että tavara liikkuu, aikataulussa oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan

Pitkiä päiviä ratin takana

Miika kertoo tyypillisestä työpäivästään.

– Mun työrupeama alkoi illalla Saksasta, Travemünden satamasta. Laivalla Helsingistä Traveen saatiin uutisista lukea, miten Suomen ulkoministeriö kehottaa ja käytännössä kieltää ihmisiä matkustamasta ulkomaille, koska ei voida tietää koska sieltä pääsee takaisin kotimaahan, ja takaisin palaavat matkustajat asetetaan karanteeniin tartuntavaaran takia.

– Samoin saatiin lukea, miten valtio toisensa jälkeen sulkee rajojaan, ja käännyttää ulkomaalaisia. Italia, Itävalta, Saksa, Tšekki, Puola, Espanja, Viro…Itse ajan nyt yön aikana Saksasta Nordrhein-Westfalenin pandemia-alueen läpi Hollantiin ja Belgiaan, aika liki täyden 15 h työpäivän aikana puran ja lastaan paluukuormaakin jo, koska Suomessa tarvitaan elintarvikkeita. Työkaveri ajaa kohti Sveitsiä, ja Italiaa. Toinen työkaveri on matkalla Ranskaan. Kolmas Hollantiin.

Kaikki eivät voi jäädä etätöihin

Ulkomaanliikenteessä on jopa tuhansia suomalaisia autoja ja kuljettajia. Kotimaan liikenteessä vielä moninkertainen määrä.

– Meidän tehtävämme on omalta osaltamme pitää yhteiskunta pyörimässä, viedä suomalaista tavaraa ulos, ja tuoda Suomeen kauppoihin ruokaa, apteekkeihin lääkkeitä, asemille polttoaineita, lämpölaitoksille polttoaineita, ja niin edespäin. Tällä hetkellä ulkomaankuljettajat eivät tiedä edes, että koska pääsee takaisin. Kotimaan kuljettajat eivät tiedä kauanko riittää töitä, kauanko tehtaat pyörii, kauanko koronavirus jyllää ja sekoittaa taloutta aiheuttaen vaikeuksia tuotannolle, ja rahoitukselle. Lentoyhtiöiden konkursseja on tullut ja tuloillaan. Laivayhtiöt yrittää pysyä pinnalla ja pitää laivat liikkeellä. Kuljetusyritykset yrittää pitää pyörät pyörimässä.

– Lainatakseni sisäministeri Maria Ohisalon sanoja, kaikille ei ole mahdollista jäädä kotiin etätöihin, Miika kirjoittaa.

Kaikkihan rekkaa pystyisi ajamaan vai pystyisikö?

Miika sanoo, että hänen tunnuslauseensa on aina ollut ”ehjänä kotiin.”

– Tällä hetkellä sekään ei näytä olevan kovin varmaa, koska koronavirus ei valkkaa uhrejaan. Ammatinvalintakysymys, mutta mitäpä jos kaikki me valittaisin yhtäkkiä toinen ammatti? Tulisiko vielä kauan sähköä pistorasiasta ja ruokaa kaupasta? Eihän me tehdä muuta kuin ajellaan autolla kaikki päivät, ihan vaan rauhakseltaan ja katellaan maisemia.

– Kaikkihan rekkaa pystyisi ajamaan, kuulemma joka toinen puistopulsu ja lähiöpubin känniääliö on opiskelurahat tienannut rekan ratissa ennen kuin lähti oikeisiin töihin. Jännä kun ei oo lähtijöitä taaskaan oikein missään. Ei muuta ku #vetoja ystävät, toverit, kollegat, kaverit, ja kaikki joille etätyö on mahdottomuus, ja ammatinvalinta ei tavallaan mennyt ihan putkeen tässä tapauksessa. Tulta, tai tässä tapauksessa pandemiaa päin. Eiköhän täältä joskus Suomeenkin päin pääse, Miika kirjoittaa.