Saksan vaalien tulos odotetunlainen ja silti historiallinen – puoluekenttä on nyt pirstaloitunut kuten muissakin EU-maissa

Sosiaalidemokraatit SPD voittivat niukasti vaalit, 25,7 prosentin ääniosuus. Kristillisdemokraatit CDU/CSU saivat 24,1 prosenttia. Tämä on puolueelle lähes katastrofi, historian huonoin tulos. Valtiotieteiden tohtori Heikki Koskenkylä analysoi vaalitulosta Spiegel Onlinen uutisoinnin perusteella.

Gallupit ennustivat liittopäivävaalien tuloksen varsin hyvin. Sosiaalidemokraatit SPD voittivat niukasti vaalit, 25,7 prosentin ääniosuus. Kristillisdemokraatit CDU/CSU saivat 24,1 prosenttia. Tämä on puolueelle lähes katastrofi, historian huonoin tulos. Hallituksen muodostaminen tulee olemaan vaikeata ja voi kestää kuukausia. Merkel saattaa joutua pitämään vielä kerran uudenvuoden puheen.

Saksan puoluekenttä on nyt pirstaloitunut kuten muissakin EU-maissa. Todellisia suurpuolueita ei enää ole. Monissa aiemmissa vaaleissa CDU/CSU ja SPD ovat saaneet kumpikin yli 40 prosenttia äänistä. Tosin suunta on ollut molemmilla alaspäin jo useissa vaaleissa. Vihreät saivat 14,7 prosenttia, vapaat demokraatit FDP 11,5 prosenttia, AfD 10,3 prosenttia ja vasemmistolainen Linke 4,9 prosenttia. Saksassa on viiden prosentin äänikynnys, Linken lukema oli tänään aamulla 4,9 prosenttia, joten puoluetta uhkaa putoaminen liittopäiviltä. Edellisissä vaaleissa puolue sai 9,2 prosenttia. SPD ilmeisesti vei puolueelta paljon ääniä itäisen Saksan alueella, jossa puolueella on ollut vahva kannatus. Vihreät olivat gallupeissa vielä keväällä tasoissa CDU:n kanssa noin 27 prosentin kannatuksella. Edellisissä vaaleissa puolue sai noin 9 prosenttia, joten se on silti vaalivoittajia kuten myös FDP.

Saksan liittopäivien edustajamäärä ei ole ennalta määrätty. Tämän aamun tietojen mukaan liittopäiville voisi tulla jopa 740 edustajaa. Edellisillä liittopäivillä heitä oli 709.

Vihreät ja FDP ovat ratkaisevassa asemassa hallitusta muodostettaessa. Saksaan tullee pitkästä aikaa monipuoluehallitus. Suuri koalitio CDU/CSU ja SPD on ollut vallassa kolme vaalikautta Angela Merkelin 16 vuotta kestäneellä liittokanslerikaudella. Helmut Kohl oli myös 16 vuotta kanslerina.

Saksassa ei ole selkeitä sääntöjä hallituksen muodostajan vallinnasta. Puolueet sopivat tästä keskenään. Neuvottelut ovat jo alkaneet. SPD:n liittokansleriehdokas Olaf Scholz yrittänee muodostaa hallituksen vihreiden ja vapaiden demokraattien kanssa. SPD, vihreät ja FDP koalitiota kutsutaan Saksassa liikennevaloiksi eli punainen, vihreä ja keltainen. Tällaisen koalition muodostaminen tulee olemaan vaikeata, koska FDP on suuntautunut monessa asiassa oikealle. Se vastustaa verojen korotusta, jota SPD ja vihreät haluavat. Ne haluavat kiristää marginaaliverotusta ja palauttaa varallisuusveron. FDP tuskin tähän suostuu. FDP on ilmastopolitiikassa maltillinen, kun taas vihreät haluavat kiristää ilmastonmuutoksen torjuntaa. SPD on myös tiukempi kuin FDP. FDP vastustaa EU:n yhteisvastuiden lisäämistä. Vihreät kannattaneet tätä ja SPD:kin eräin varauksin.

CDU/CSU:n liittokansleriehdokas Armin Laschet haluaisi myös hallitukseen vihreät ja FDP:n. Tällaista koalitiota kutsutaan Saksassa Jamaikaksi, maan lipun värien mukaan eli musta, vihreä ja keltainen. CDU on Merkelin kaudella liikkunut keskustan suuntaan, mutta sen ja FDP:n näkemyserot talouspolitiikassa eivät ole suuria. Myös veropolitiikassa ja EU-politiikassa nämä puolueet saattaisivat pystyä tekemään yhteisiä linjauksia. Sama koskee myös ilmastopolitiikkaa. Vihreät ovat pääosin lähempänä SPD:n politiikan linjauksia kuin CDU/CSU:n ja FDP:n.

Vihreät ovat vaalituloksen mukaan suurempi puolue kuin FDP. Jos vihreät ovat uudessa hallituksessa mukana, heille tulisi valtiovarainministerin salkku. Tämä olisi merkittävä uutinen Saksassa. Näin todennäköisesti tapahtuisi olipa liittokanslerina Olaf Scholz tai Armin Laschet. Hallituksen muodostamisessa vihreät ovat ilmeisesti ratkaiseva puolue. Silti myös FDP:n rooli voi olla aivan keskeinen. Myös FDP voi alkaa vaatia itselleen valtiovarainministerin salkkua.

Jos hallitusta ei saada muodostettua näiden kahden vaihtoehdon pohjalta, voidaan joutua vielä kerran suureen koalitioon mahdollisesti täydennettynä FDP:llä. SPD vierastaa kuitenkin kovasti suurta koalitiota, joten sen todennäköisyys on varsin pieni.

Liittokansleriksi tulee joka tapauksessa demarien Olaf Scholz tai kristillisdemokraattien Armin Laschet. Saksan politiikkaan ei ole odotettavissa suuria muutoksia kummassakaan tapauksessa. Tämä koskee yleistä politiikkaa, talouspolitiikkaa ja EU-politiikkaa. Saksan ja Ranskan yhteistyö EU-politiikassa saattaa tiivistyä. Toisaalta Ranskassa on presidentinvaalit ensi vuonna. Nekin voivat tuoda yllätyksen, koska presidentti Emmanuel Macronin kannatus on ollut jo pari vuotta varsin alhaisella tasolla. Lisäksi Italiassa pääministeri Mario Draghi saattaa pyrkiä presidentiksi eikä hallituspohja ole siellä kovin vakaa. EU:n politiikan tulevan suunnan luominen tulee olemaan vaikeata kaikilta osin. Saksa tullee olemaan jatkossakin jarruttava voima EU:n yhteisvastuun lisäämisessä mitä Macron ja Draghi ovat jatkuvasti ehdottaneet.