Suomen kansalaisuuden voi saada ei-terveydellisistä syistä myös luku- ja kirjoitustaidoton hakija

Luku- ja kirjoitustaito on yksi tärkeimmistä keinoista syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Vanhempien puuttuvaa suomen kielen taitoa pidetään esimerkiksi yhtenä maahanmuuttajajengien syntymisen tärkeimmistä juurisyistä. Siksi vuonna 2011 voimaan tullut kevennetty menettely kielitaitovaatimuksista Suomen kansalaisuuden saamiseksi on täysin ristiriidassa kotoutumisen edistämisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.

Voimassa olevan lain perusteena käytettiin maahanmuuttajien yhteenkuuluvuutta Suomessa ja sitä, että se vähentää ulkopuolisuuden tunteen aiheuttamaa syrjäytymistä ja marginalisoitumista. Kielitaidon puuttuminen ja siitä seuraava eriytyminen kuitenkin lisäävät syrjäytymistä sekä ulkopuolisuuden tunnetta. Naisten suomen kielen taidolla on myös suuri merkitys perheen lasten tulevaisuudelle. Esimerkiksi yhtenä maahanmuuttajajengien juurisyynä pidetään vanhempien puuttuvaa suomen kielen taitoa.

Panostukset kotoutustoimiin ja kielen opetukseen pyörivät kesto-otsikkoina maahanmuuttopolitiikan ongelmien ratkaisemisessa. Syrjäytymisen ehkäisyssä suomen kielen luku- ja kirjoitustaito on yksi tärkeimmistä keinoista, jollei tärkein. Kielitaidottomuus vaikuttaa suoraan työllistymiseen sekä esimerkiksi rikoksella oirehtivien maahanmuuttajanuorten auttamiseen (vanhempien on vaikea olla osana yhteiskuntaa, jos he eivät ymmärrä kieltä).

Vuonna 2011 voimaan tullut kevennetty menettely Suomen kansalaisuuden kielitaitovaatimuksista onkin edellä mainituista syistä täysin ristiriidassa sekä kotoutumisen edistämisen että sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.

Se toteaa seuraavaa:

”Kielitaitoedellytykseen ehdotetut poikkeukset kohdistuisivat usein etenkin naisin, sillä suuri osa luku- ja kirjoitustaidottomista maahanmuuttajista on naisia. Erityisesti kotona lapsia hoitavat äidit kohtaavat haasteita kotoutumisessa ja sosiaalisten verkostojen luomisessa. Osallisuuden kannalta oleellisen kielitaidon hankkiminen voi olla monilapsisten perheiden äideille vaikeaa, sillä kotoutuskoulutukseen osallistuminen edellyttää pääsääntöisesti kahdeksan tunnin opiskelupäiviä.”

Lähtömaissa paljon naisiin kohdistuvia ihmisoikeusrikoksia

Kielitaitovaatimuksesta poikkeaminen ei-terveydellisistä syistä luo suoran kannustinloukun maahanmuuttajanaisille, jotka ovat jo nyt tutkitusti heikommassa asemassa esimerkiksi työmarkkinoilla. Taustalla voi hyvin usein vaikuttaa lähtömaiden heikko ihmisoikeustilanne, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että useat maahanmuuttajanaiset eivät tiedä, että Suomessa nainen on tasa-arvoinen lain edessä eikä esimerkiksi aviomies voi määrätä, mitä nainen Suomessa tekee.

Monessa maassa naisilla ei ole juuri mitään perusoikeuksia tai esimerkiksi mahdollisuuksia päättää omasta ammatistaan tai koulutuksestaan. Useissa lähtömaissa naisten tehtävänä on myös hoitaa koti ja lapset. Suomessa puolestaan on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että naisella on vapaus opiskella eikä jäädä kotiäidiksi.

Aikaisempi laki sisälsi poikkeuksen terveydellisistä syistä

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän lainsäädäntöasiantuntija Niko Ohvo sanoo, että vuonna 2011 Suomen kansalaisuuden kielitaitovaatimusten poikkeusperusteita laajennettiin huomattavasti.

– Poikkeusperusteiden laajennuksen keskeisinä perusteluina käytettiin esimerkiksi sitä, että niillä voidaan edistää maahanmuuttajien yhteenkuuluvuutta Suomessa ja vähentää ulkopuolisuuden tunteen aiheuttamaa syrjäytymistä ja marginalisoitumista.

Ohvon mukaan jo aiempi kansalaisuuslaki sisälsi iäkkäiden sekä terveydentilaltaan heikkojen, kuten esimerkiksi aisti- ja puhevammaisten, poikkeussäännöt.

Hän selventää, että vuonna 2011 voimaan tulleen lain perusteluissa tuotiin esiin maahanmuuttajien erilaiset yksilölliset tilanteet, joilla esimerkiksi maahanmuuttajanaisten heikentynyttä kielitaidonoppimiskykyä perustellaan.

Perusteluissa sanotaan seuraavaa:

”Kansalaisuutta hakevien joukossa on luku- ja kirjoitustaidottomia, iäkkäitä, vähäisen koulutustaustan omaavia henkilöitä, oppimisvaikeuksista kärsiviä tai muita erityisryhmiä, joiden osalla nykyisten poikkeussäännösten soveltamista tulee selkiyttää. Usein myös monilapsisen perheen äidit ja yksinhuoltajat vetoavat siihen, ettei heillä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia osallistua kielenopetukseen siinä määrin, että he saavuttaisivat laissa edellytetyn kielitaidon tason. Poikkeusperusteeseen vedottaessa myös perusteen olemassaolon osoittaminen voi olla haasteellista. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomuuden toteaminen edellyttää riittävää osaamista.”

Kansalaisuuslain muutos käsittelyssä

Ohvo sanoo, että vaatimuksia kielitaidon oppimiselle ei juuri ole.

– Pykälän 3. momentissa säädettiin, että luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeiden hallinta tai säännöllinen osallistuminen suomen tai ruotsin kielen opintoihin osoitettaisiin hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella, hän sanoo ja jatkaa:

– Eduskunnassa on käsittelyssä tällä hetkellä esitys, jolla kansalaisuuslakia muutettaisiin jälleen kielitaitoedellytysten osalta. Tässä esityksessä ehdotetaan kielitaitoedellytyksestä poikkeamista koskevien säännösten täsmentämistä siten, että todistuksen suomen tai ruotsin kielen puhumisen ja ymmärtämisen alkeista tai jommankumman kielen säännöllisistä opinnoista voisi antaa myös muu kuin hakijaa opettanut opettaja.

Todistus alkeiskielitaidosta tai säännöllisestä opiskelusta tarvitaan, jos hakija pyytää poikkeamista luku- ja kirjoitustaidottomuutensa perusteella tai hän on sellainen 65 vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole saanut kansainvälistä suojelua. Esitetty lakimuutos antaisi myös mahdollisuuden siihen, että suomen tai ruotsin kielen opettaja voisi antaa todistuksen hakijan kielitaidosta myös erillisen testauksen perusteella, vaikka hän ei olisi itse aiemmin opettanut hakijaa.

Sukupuolisyrjivää lain poikkeamaa ei tilastoida

Maahanmuuttoviraston lupa- ja kansalaisuusyksikön kansalaisuuden vastuualueen tulosalueen johtajan Kristiina Simosen mukaan Migrissä ei tilastoida tapauksia, joissa henkilö saa kansalaisuuden siten, että kielitaitoedellytyksestä poiketaan luku- ja kirjoitustaidottomuuden perusteella.

– Poikkeaminen on tässä tapauksessa mahdollista, jos hakija hallitsee vähintään suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti ja pitkäaikaisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin. Luku- ja kirjoitustaidottomuus osoitetaan hakijaa henkilökohtaisesti opettaneen suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella luku- ja kirjoitustaidottomuudesta. Lisäksi edellytetään myös todistusta tarvittavan kielitaidon tasosta tai osallistumisesta suomen tai ruotsin kielen opintoihin.

Simonen sanoo, että luku- ja kirjoitustaidottomuus on kielitaitoedellytyksen poikkeusperusteena itsenäinen.

– Sen sijaan terveydentilaan tai aistivammaan liittyvät poikkeusperusteet osoitetaan lääkärintodistuksella. Tähän tarvitaan hakijaa hoitaneen lääkärin antama todistus, joka osoittaa, että hakijan sairaus tai vamma on sellainen, että se estää pysyvästi riittävän kielitaidon hankkimisen.

Tilastoja ei ole saatavilla

Suomen Uutiset pyysi Migriltä myös tilastoja siitä, kuinka kauan ei-terveydellisistä syistä luku- ja kirjoitustaidottomat kansalaisuuden saaneet henkilöt ovat asuneet Suomessa. Olisimme halunneet saada luku- ja kirjoitustaidottomille myönnettyjen kansalaisuuksien sukupuolijakauman.

– Tilastoa siitä, kuinka pitkään nämä henkilöt ovat asuneet Suomessa ei valitettavasti ole myöskään saatavissa tietojärjestelmistämme. Luultavasti tilastoja kysymistäsi tiedoista ei ole muiltakaan viranomaisilta saatavissa. Pahoittelut, että emme pysty antamaan tämän tarkempia tietoja kysymässänne asiassa, Simonen vastaa.

Lainsäädäntöasiantuntija Ohvo sanoo, että tilastoinnin puuttuminen on huono asia, sillä maahanmuuttoa koskevien esitysten vaikutusarviointi on heikkoa kautta linjan.

– Ongelmien havainnointi on hyvin vaikeaa, jos tilastointi ei ole riittävän tarkkaa. Maahanmuutosta ja sen lieveilmiöistä tulisi yleisestikin laatia tilastointia nykyistä tarkemmin. Ongelmia tai epäkohtia ei voida havaita ilman kunnollista dataa. Eritoten sukupuolivaikutusten arviointi on vaikeaa, vaikka nykyinen hallitus korostaa niitä lainsäädäntötyössään, hän päättää.