Suomi tarvitsee uuden kielipolitiikan – kansalliskielisen kulttuurin voi hävittää yhdessä sukupolvessa

Sangen silottelemattomat kielipoliittiset teesinsä hän lyö pöytään lähes virheettömällä suomen kielellä, josta erottaa vain hienoisen aksentin. Sanavarasto ja kielitaju hänellä kuitenkin tuntuu olevan laajempi ja rikkaampi kuin monella kantasuomalaisella.

Ian Mac Eochagáinin äidinkieli on englanti, mutta hän oppi jo kouluikäisenä myös iiriä, irlantilaisten historiallista kieltä, jota Mac Eochagáinin isoisä vielä käytti.

Miten miehestä on tullut niin kiihkeä suomen kielen puolustaja, että osa hänen somessa esittämistään kannanotoista kuulostaa melkein kansallismielisiltä?

Suomen vaihtaminen englantiin kuulostaa naurettavalta

Ehkä sitä kautta, että Mac Eochagáin on ylipäätään kiinnostunut kielistä ja kulttuureista. Hän taitaa muun muassa venäjän ja ranskan kielet, joita on opiskellut European Studies -tutkintonsa lisäksi.

Ja kun hänen oma äidinkielensä kuuluu maailman valtakieliin, on hänellä kanttia pudottaa seuraavakin teesi: suomalaisten yritysten ja instituutioiden tapa viljellä englantia markkinoinnissaan, viestinnässään ja arjessaan ei kuulosta kansainväliseltä – vaan naurettavalta.

– Ihan vakavastiotettavat yritykset ja yliopistot luulevat tekevänsä vaikutuksen korvaamalla suomen kielen finglishillä ja seminaarienglannilla. Sellaista tuottavat viestinnän ammattilaisetkin, jopa osa kääntäjistä. Natiivi tuntee näitä tuotoksia lukiessaan ja kuullessaan lähinnä myötähäpeää tai ei ymmärrä niitä lainkaan.

– Tekoälyllä kyhätyt tai sillä tarkistetut tekstit kompastelevat vielä pahasti, vaikka ei-natiivi tai kieleen perehtymätön henkilö ei sitä huomaakaan. Ohjelmat eivät vielä pysty siihen, mihin niiden ehkä oletetaan pystyvän.

Höttökansainvälisyys herättää myötähäpeää

Pahinta Mac Eochagáinin mielestä kuitenkin on se, että Suomen virkamiehistö ja yritysjohto eivät kunnioita omaa kieltään.

– Kansalaisille välitetään sekä suoraan että rivien välistä sellaista ideaa, että suomen tai ruotsin kieli ei ole minkään arvoista, puhkuu Mac Eochagáin. Hän viittaa muun muassa Finnairin päätöksiin ruotsinkielisten kuulutusten lopettamisesta.

– Matkustin jokin aika sitten Islannin lentoyhtiöllä, Icelandairilla. Siellä kuulutetaan ensin islanniksi, sitten vasta englanniksi – vaikka kyseessä oli nimenomaan kansainvälinen lento. Ja vaikka islantia puhuu äidinkielenään vain 300 000 ihmistä.

– Eikö Suomen poliittinen johto ymmärrä, että kansalliskielisen kirjallisuuden, opetuksen ja yhteiskunnan rakentamiseen menee vuosisatoja, mutta sen kaiken voi hävittää yhdessä sukupolvessa?

– Suomi tarvitsee uuden kielipolitiikan. Onhan Japanikin kansainvälinen maa, vaikka siellä on yksi ainoa ja hyvin vaalittu virallinen kieli.

Maahanmuuttajia ei tarvitse holhota

Kvasikansainvälisen, huvittavia kömmähdyksiä pursuilevan ”broken Englishin” lisäksi Mac Eochagáin kritisoi Suomen maahanmuuttopolitiikkaa – ja nimenomaan kielinäkökulmasta.

– Miksi meitä maahanmuuttajia pitää holhota? Jopa minua, joka olen jonkin narratiivin mukaan valkoinen ja etuoikeutettu, hyvin toimeentuleva mies, yritetään suojella ”vaikean” suomen opettelemisen vaivannäöltä. Englannin- tai muunkielisiä käännöksiä tyrkytetään kyselemättä.

– Ja nyt Espoon kaupunki haluaa lisätä englanninkielistä koulutusta. Samaa hölmöyttä.

Kiivaitten ja hyvin perusteltujen kannanottojensa vuoksi Mac Eochagáinia on yritetty eri puolilta houkutella mukaan politiikkaan – turhaan. Hän haluaa pysyä kielenkääntäjän, tutkijan ja ihmettelijän roolissa.

Suomen puolesta höttöfinglishiä vastaan

Sitä paitsi hän löytää kritisoitavaa sekä oikeisto-, vasemmisto- että kansallismielisistä puolueista.

– Vasemmiston agendaan kuuluu suomen kielen tuhoaminen sillä perusteella, että maahanmuuttaja on jotenkin heikko ja sorrettu ja häntä pitää kantaa kaksin käsin. Kokoomus ja RKP hävittävät kansalliskieliä tehdäkseen muihin kansainvälisen ja modernin vaikutuksen. Ja saadaanhan sillä lisää porukkaa halpatyöntekijöiksi. Persut taas eivät osaa kirkastaa sitä, mitä ovat tekemässä.

– En halua liittyä tai kuulua mihinkään puolueeseen. Minä olen kääntäjä, ja tämä on sitä, mitä sydämestäni olen aina halunnut tehdä ja teen jatkossakin. Lisäksi keskityn yritykseeni, haluan kasvattaa sitä.

Mutta jos haluaa laajentaa käännöstoimistoa, eikö ole riskialtista hommaa moitiskella nimeltä isoja suomalaisia yrityksiä, joista osa voisi olla tai jo ovat toimiston asiakkaita? Eikö Galvia Oy:n toimitusjohtaja Mac Eochagáin saa äkäistä tai loukkaantunutta palautetta?

– No, ei vielä kovin paljon, eikä mitään pahaa ainakaan, sivuuttaa Mac Eochagáin kevyesti ja lisää painokkaasti, että aikoo jatkossakin pitää ääntä suomen, ruotsin ja muiden kansalliskielten puolesta YouTube-englantia ja kvasikansainvälistä höttöfinglishiä vastaan.

– Minulle riittää, jos saan ja voin vahvistaa suomalaisten itsetuntoa, halua ja kykyä suojella omaa hienoa kieltään.