Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Aku Louhimies

PÄÄKIRJOITUS | Ylen vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen on ollut julkisuuskurimuksessa kuluneen viikon ajan, ja aiheuttanut yhtiölleen valtavaa brändivahinkoa. Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila puntaroi, mitä kuluneen viikon aikana oikein tapahtui, ja mitä seurauksia tällä on. 

Kuten Mikael Jungner nasevasti <a href="https://twitter.com/MikaelJungner/status/1772968013450432563">toteaa</a>, journalismikohu eskaloitui nopeasti. Viikko sitten eläkkeelle jäänyt journalisti myönsi sepittäneensä juttuihin omiaan, tänään ollaan siinä pisteessä, että Yleisradion johto ei enää luota Hesariin tai Iltalehteen.
Yleisradion journalistipomo Jouko Jokinen puhuu epätyypillisiä, muut toimittajat häpeävät silmät päästään ja toivovat, että äärimmäisen kiusallinen kohu loppuisi pian.
Miksi he häpeävät?
Ehkä siksi, että vaikka Jokisen oma kriisiviestintä petti, pelissä on vielä paljon suurempia panoksia. Seuraava puolustuslinja on Ylen oma uskottavuus. Kolmas on koko suomalaisen mediakentän uskottavuus. Mitä pidempään Jokisen ympärillä vellova kohu jatkuu, sitä vaikeammaksi muiden toimittajien elämä muuttuu.
Kommentit ovat sen mukaisia:
A-lehtien toimittaja Johannes Kotkavirta <a href="https://twitter.com/kotkavirta/status/1772968315117293687">summaa</a>: ”Onkohan yksikään johtaja onnistunut aiemmin tahraamaan itsensä, oman organisaationsa ja vielä koko alan maineen kohussa, joka ei alun perin edes koskenut häntä itseään?”
Kansan Uutisten päätoimittaja Jussi Virkkunen <a href="https://www.ku.fi/artikkeli/4990785-ylen-paatoimittaja-rakensi-itse-onnettoman-kohun-joka-uhkaa-koko-suomalaista-journalismia">toteaa</a> Jokisen rakentaneen ”..melko pienestä asiasta koko suomalaista journalismia ravisuttavan kohun. Syynä ovat Jokisen varomattomat kommentit, joilla hän on syyttänyt muita tiedotusvälineitä uutisoinnista ja sanonut, ettei enää juuri luota Helsingin Sanomiin ja Iltalehteen.”
Virkkusen mukaan Jokisen olisi järkevä vetää asiasta johtopäätökset, muuten kohu vain jatkuu.
Emerituspäätoimittaja Antti-Pekka Pietilä vaatii myös, että pian eläköityvä Jokinen jättäytyy jo nyt tehtävistään. Hän vaatii myös Ylen hallituksen puheenjohtajan Matti Apusen eroa.
”Vaikutusvaltainen kaksikko leimaa koko uutismedian ja antaa yleisölle perusteet epäillä kaikkien toimittajien työtä”, Pietilä kirjoittaa.
Kohu sai kierroksia, kun Jokinen totesi jokaisen suomalaisen kadunmiehen ymmärtämällä kielellä, että juttujen sepittäminen on ok. Tämä oli toimittajien mielestä kuolemansynti.
Lisäksi Jokinen petti ammattikuntansa sanattoman sopimuksen siitä, että kollegojen kimppuun ei avoimesti käydä.
Todellisuuden rajukaan vääntely sinällään ei ole koskaan ollut toimittajille kovin suuri ongelma. Mutta tämän ääneen toteaminen on erittäin suuri ongelma, sillä se riipii pois koko ammattikunnan oikeutta esiintyä kansakunnan päiväkirjanpitäjinä.
<h4>Jouko Jokisen goes Jekyll &amp; Hyde</h4>
Kuluneen viikon aikana julkisuudessa on esiintynyt kaksi täysin erilaista Jouko Jokista. Ensimmäinen heistä puhuu mitä sattuu, toimii ylimielisesti ja syyttelee muita. Hän on äkkipikainen, lyhytjännitteinen, ylimielinen, kivahteleva. Kun hän puhuu, kriisi eskaloituu.
Toinen Jokinen on journalistisesti ehjä, katuvainen ja lempeä. Kun tämä Jokinen puhuu, kriisi tyyntyy.
Kumpi näistä on todellinen, ja kumpi on keksitty hahmo?
Söhläävä ja ylimielinen Jouko Jokinen on totta.
Lempeä ja viisas Jouko Jokinen on fiktiota. Hän on Yleisradion kriisinhallintaryhmän virtuaalinen tuotos, Pasilan bunkkerikomplekseissa kätilöity keinotodellisuushahmo. Jos asiat menevät niin kuin ne yleensä menevät, Ylen kriisiryhmä on pyytänyt joko kohteliaasti tai vähemmän kohteliaasti Jokista olemaan hiljaa ja tekemään niin kuin sanotaan. Tämän jälkeen Jokiselle on kirjoitettu kommentit suuhun ja todettu todennäköisesti jotain sen suuntaista, että itse ajatteleminen ei sitten ole tarpeen. Logiikalla, jolla joutuu kriiseihin, ei yleensä pääse niistä pois.
Kriisiryhmä tekee tietenkin työnsä. Se suojelee ensisijaisesti Yleä itseään, ja jos mahdollista, yrittää suojata Jokista syksyyn saakka, jolloin tämän on määrä jäädä eläkkeelle.
Huvittavaa kyllä, tätä tekstiä kirjoittaessa kriisiryhmä on jälleen ollut asialla. Aiemmin päivällä Jokinen tiuski: ”Luottamukseni Iltalehden ja Hesarin journalismiin on tällä hetkellä sangen matalalla. Kun luotto menee, se menee.” Nyt hän maireilee paksulla siirapilla: ”..arvostan periaatteessa Hesarin ja Iltalehden journalismia todella korkealle. Hesari sinänsä on Suomen hienoin laatumedia..”
Kriisiryhmä tietää, että Jokisen ura on hiuskarvan varassa. Yksikin lisämöläytys tietää välitöntä journalistista äkkikuolemaa.
Tosin voi olla niinkin, että mitään uutta möläystä ei enää edes tarvita. Jokinen ei voi tällä hetkellä tehdä mitään eikä sanoa mitään ilman, että keskustelu siirtyy välittömästi takaisin sepittelykriisiin. Uskottavuutta ei ole.
Yle on menettänyt vastaavan päätoimittajansa kyvyn kommentoida journalismia. Tilanne ei sanottavasti eroa fudut saaneen Hesarin ex-päätoimittaja Kaius Niemen kännitötöilystä. Riittävän raju kämmi riittää kerralla kertomaan kaikille, että harkintakykyä ei ole.
Kun luotto menee, se menee, sanoi päätoimittaja Jokinen medialle.
Jos ylität Halys-joen, olet tuhoava suuren valtakunnan, sanoi Delfoin oraakkeli Kroisokselle.
<h4>Kuka on oikeassa?</h4>
Mutta pohditaan hetki sitäkin, oliko Jokinen oikeassa? Hänhän oli sitä mieltä, että HS ja Iltalehti eivät ole luotettavia medioita.
Jokisella lienee syynsä nuivisteluun. Kun ne sille päälle sattuvat, molemmat osaavat olla äärimmäisen viheliäisiä juttujensa kohteille. Ne närppivät kilpailijaansa Yleä aina sopivan tilaisuuden tullen. Toki toiminta on erittäin hienovaraista. Iskuja jaellaan niin sanotusti ”tutkan alla”.
Iltalehti ja HS suhtautuvat Yleen suunnilleen samalla tympeyden asteella kuin Yle Trumpiin. Toki vittuilu on diplomaattisempaa, mutta iskut sattuvat silti.
Jokisen tapaus on selvä. Entä onko suurella yleisöllä perusteita luottaa mediaan?
Riippuu.
Luottamus ei synny <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/01/paatoimittajien-kannanotto-luotettavan-median-puolesta">julistuksista</a>, joissa media vakuuttelee suurelle yleisölle omaa uskottavuuttaan. Luottamus syntyy siitä, että toimii pitkällä aikavälillä luotettavasti.
Luotettava toiminta on johdonmukaista, hyödyllistä, reilua, totta. Epäluotettava toiminta puolestaan on vääristynyttä, valheellista, intuition vastaista, haitallista.
Media tukee suomalaista kulttuuria ja yrittäjyyttä! Eiku.
Oma luottamukseni Yleisradioon ei tosin lisääntynyt, kun yhtiö höyrähti suuren maailman #metoo-ilmiöstä ja kärvensi noitaroviolla elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen. Metoon pointti on vastustaa naisten ahdistelua ja häirintää. Louhimies ei ollut syyllistynyt kumpaankaan.
Eipä siinä. Koko läntinen maailma oli Yhdysvalloista lähteneen metoo-liikkeen vaikutuksesta esiladattu täyteen raivoon, ja Suomen koohkaajat tarvitsivat oman tapauksensa. Äärimmäiseen julkiseen ryöpytykseen joutunut Louhimies <a href="https://stage.sudev.fi/aku-louhimies-harkitsi-jussi-gaalan-julkista-itsemurhaa-menisin-lavalle-ottaisin-pistoolin-ampuisin-itseni/">kertoi harkineensa</a> julkista itsemurhaa.
Yle-lain mukaan yhtiön pitäisi erityisesti kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria. Ehkä kulttuuriksi lasketaan Tuntemattoman sotilaan teurastaminen jenkeistä saapuneen vasemmistospinnauksen takia.
Suomalainen media tukee naisia ja naisjohtajuutta! Eiku.
Oma luottamukseni suomalaiseen mediaan ei sanottavasti lisääntynyt, kun HS väitti valtionvarainministeri Purran solvanneen turkkilaisia ”apinoiksi”. <a href="https://stage.sudev.fi/purra-ei-koskaan-kirjoittanut-turkkilaisapinoista-hslla-kesti-oikaisun-tekemisessa-kaksi-viikkoa-karkea-virhe-lapaisi-koko-suomalaisen-mediakentan/">Ei solvannut</a>. Purra kivahti miehestä, joka alkoi avaamaan vetskariaan naapuripöydässä. HS, joka syyllisti seksuaalisen häirinnän uhrin ja yritti <a href="https://stage.sudev.fi/paakirjoitus-helsingin-sanomat-syyllistaa-seksuaalisen-hairinnan-uhrin-ja-yrittaa-leimata-taman-rikolliseksi/">leimata tämän rikolliseksi</a>. Oikaisuhan siitä tuli.
Iltalehti puolestaan yritti leimata Purran <a href="https://stage.sudev.fi/iltalehti-sekoilee-perusteellisesti-laittaa-purran-suuhun-muiden-ihmisten-sanoja/">homovastaiseksi</a>. Tämä saattoi johtua siitä, että Iltalehti ei osannut lukea. Tai sitten se oli päiväunituulella. <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2a1f4ab2-9b94-407e-9691-bb9739c0ba0c">Oikaisuhan</a> siitä tuli.
Luottamukseni ei silloinkaan lisääntynyt, kun Iltalehden feministiaktivisti-kesätoimittaja tulkitsi sisäministeri Mari Rantasen sinisilmäisyydellä leikittelevän koskevan vaalilauseen <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6e6b3ddd-ed41-45c9-83e4-5db1d3a810a7">rinnastuvan</a> Breivikin ja Hitlerin tekemiin murhiin.
Ei ole leimaamisella äärtä eikä määrää.
Aivan oma lukunsa on suomalaisen median kaikkien aikojen farssi, pesukarhukravatti. Persuista läpikotaisin höyrähtäneet toimitukset julkaisivat uutisina asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Koko naurettava tarina on purettu auki <a href="https://stage.sudev.fi/tarina-pesukarhusta-joka-ei-halunnut-muuttua-natsisymboliksi-nain-yle-koomikko-ylen-luottotutkija-ja-hs-toimittaja-veivauksensa-tekivat/">tänne</a>.
Kuten politiikkaa seuraava lukija ehkä on itsekin huomannut, suomalaisessa mediassa ei enää taivalla natsipesukarhuja. Niitä oli olemassa ainoastaan toimittajien mielikuvituksessa. Kaksoispuheet, piiloviestit, mesimäyrät – kaikki katoavat savuna ilmaan. Media loi kesän keinotodellisuutensa, jonka turvin se yritti kaataa istuvan hallituksen. Pieleen meni, ja oli palattava arkeen.
Yle tukee kansanvaltaa! Eiku.
Kansanvallassa muistaakseni järkätään vaaleja, valitaan edustajia, jotka sitten säätävät lakeja. Kansanvallassa toimittajat eivät päätä siitä, mitä lakeja säädetään. Toki voivat oman sanansa sanoa.
<h4>Mikä olikaan median tehtävä?</h4>
Median ydintehtävän pitäisi olla sen kertominen, mitä maailmassa tapahtuu ja miksi. Jos media höyrähtää ja ryhtyy itse poliittiseksi aktivistiksi, se luopuu aiemmasta ydintehtävästään.
Sinänsä on inhimillistä, että idealistisimmat toimittajat mielellään punovat juttunsa sen ympärille, miten he itse haluaisivat asioiden olevan. Tylsäähän se on vuodesta toiseen uutisoida siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.
Valitettavasti osa median toimijoista viime vuosien suuren politisoitumisen aikana paennut fullHD-fantasiamaailmaan.
Lapset ovat hiilisaastetta, miehet voivat olla äitejä, sukupuolta voi vaihtaa ajatuksen voimalla, biologisilla eroilla ei ole merkitystä. Täysin vapaa maahanmuutto on välttämätöntä, riskejä ei ole. Media piiskaa kansakuntaa väestönsiirto-operaatioon, mutta on silti sitä mieltä, että väestö ei vaihdu. Asiasta ei kuitenkaan missään tapauksessa saisi puhua, varsinkaan kielteisesti. Vasemmistolaisten naispoliitikkojen esitysten kritisointi on naisvihaa ja seksismiä. EU-tulonsiirtojen vastustaminen on putinismia, ilmastopanikoinnin toppuuttelu on tieteenvastaisuutta ja denialismia.
Vihervasemmiston teemoihin ilmeisen kiintynyt ammattikunta kieltäytyy selvittämästä omaa poliittista orientaatiotaan, <a href="https://journalisti.fi/nakokulmat/2024/03/journalistin-kysely-puoluekannoista-ei-toteudu-ainakaan-viela/">milloin mihinkin</a> syyhyn vedoten. Mitäköhän siitä seuraisi, jos tutkimus esimerkiksi paljastaisi Hesarin rivitoimittajista 90 % vihervasemmiston kannattajiksi? Kuinka helppoa olisi lehtimyyjien tuputtaa suomalaisille lehteä, joka on tehty kauttaaltaan punavihreän maailmankatsomuksen ohjaamana? ”Näe maailma tuskaisin silmin! Tilaa lapsellesikin!”
Tietyssä osassa mediaa vallitsee tosiasiallinen yksipuoluejärjestelmä. Mutta leikitään nyt vielä hetken aikaa, että koska asiaa ei ole mitattu, se ei ole totta.
Median tehtävän pitäisi olla merkittävien asioiden julkituonti. Median oma suuntautuneisuus on merkittävä asia, mutta sitä varjellaan kuin Tiitisen listaa. Media kieltäytyy ottamasta selvää asiasta, jonka julkistaminen kertoisi, miksi ilmeisen politisoitunut osa mediaa on systemaattisesti väärässä.
Ylen politisoituminen tuskin on Jokisen kärkitavoite, mutta hän ei ole tehnyt mitään saadakseen sitä kuriin. Ehkä hän ei koskaan ole edes huomannut koko asiaa. Ehkä hän on ollut liian laiska puutuakseen.
Jokisen kommentti Iltalehden tai HS:n luotettavuudesta sen sijaan oli totta. Ne kirjoittavat liian usein tavalla, joka ei herätä luottamusta.
Jokinen puhui totta, ja sen takia häntä myllytetään niin kauan, kunnes hän tajuaa olla puhumatta totta.
Lopuksi.
Rakas media. Te ette voi itse määritellä meidän muiden puolesta, ettekä Jouko Jokisenkaan puolesta, pitävätkö muut teitä luotettavina vai eivät.
Jos julkaisette uutisina toimittajienne maailmantuskan kirvoittamaa poliittista aktivismia, uutisianne pidetään poliittisena aktivismina.
Jos kirjoitatte potaskaa, uutisianne pidetään potaskana.
Suomalaiset eivät ole tyhmiä.

Pääkirjoitus: Yle-pomo Jouko Jokisia on kaksi, toinen heistä on oikeassa, mutta hänen sanansa uhkaavat toimittajien ammattikunnan uskottavuutta

Yle julkaisi keskiviikkona pitkän uutisjutun, jossa se hakkasi koko pelastus- ja ensihoitoalan täysin maan rakoon. Yle yleistää jutussaan erittäin vahvasti yksittäiset ikävät kokemukset koskemaan koko pelastusalaa. Uutisoinnin sävy on huomattavan erilainen kuin suurta kohua herättänyt Tampereen kaupunginvaltuuston keskustelu, jossa esiinnostetut äärimmäisen törkeät seksuaalirikokset Yle halusi kokonaan siivota maton alle. Perussuomalaiset halusivat tuoda keskusteluun Ruotsissa tapahtuneet raiskausrikokset, mutta Yle maalaa tällaisen keskustelun rasismiksi. 

Yle julkaisi keskiviikkona <a href="https://yle.fi/uutiset/3-12149230">pitkän jutun</a> otsikolla &#8221;Ahdistelua asemalla&#8221;. Jutussa on haastateltu 21 henkilöä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet pelastustoimessa tai ensihoidossa. Yle on rakentanut haastattelujen pohjalta kokonaisuuden, jossa pelastusala haukutaan kertakaikkisen pataluhaksi. Yksittäisten ihmisten ikävät kokemukset yleistetään jutussa koko alaa koskeviksi ongelmiksi.
Uutisjuttu ei yleistävien mielikuvien luonnissa kitsastele:
&#8211; Pelastuslaitoksilla ja ensihoidossa työskentelevät joutuvat kohtaamaan seksuaalista häirintää usein työyhteisön sisällä. 
&#8211; häirintäkulttuuri lävähti kasvoille 
&#8211; alalla on yleistä myös sukupuoleen perustuva häirintä, jossa halvennetaan ja alennetaan toista sukupuolta. 
&#8211; toiminnassa näkyy tai sen taustalla vaikuttaa jopa suoranainen naisviha. 
&#8211; suhtautuminen seksuaaliseen häirintään on vähättelevää ja häirintää koetaan myös esimiesten taholta. 
&#8211; Pelastusalan arvot ovat sanahelinää 
&#8211; Seksuaalisen häirinnän lisäksi moni kokee ahdistavaksi alan syrjivän puhekulttuurin, jossa puhutaan ala-arvoisesti maahanmuuttajista ja seksuaalivähemmistöistä. 
&#8211; ..miesvaltaisella alalla vallitsee tietynlainen machokulttuuri. 
&#8211; työtehtävillä kohdellaan alentuvasti 
&#8211; klaanimaista meininkiä 
&#8211; tunteiden näyttäminen on yhä tabu pelastustoimessa ja ensihoidossa 
&#8211; ..pelastuslaitoksen työkulttuurissa on paljon korjattavaa. &#8221;Rasismia, syrjintää, seksuaalista häirintää.&#8221;
&#8211; ..toimintakulttuuri näyttää periytyvän työpaikalla sukupolvelta toiselle
<h4>Suomen luotettavin viranomainen vai häirinnän tyyssija?</h4>
Ainoa jutussa nimellään esiintyvä henkilö on seinäjokelainen Terence Sam, jolla on poliittinen tausta. Hän pyrki Seinäjoen kaupunginvaltuustoon vihreiden listalta. Yle jättää jutussaan mainitsematta hänen taustansa. Asian maininta olisi ollut keskeistä hänen lausuntonsa punninnassa, sillä vihreiden poliittiseen keinovalikoimaan kuuluu rasismin metsästäminen mitä mielikuvituksellisimmista paikoista.
Mikäli Ylen jutun ottaa sellaisenaan todesta, Suomen pelastusala näyttäisi olevan läpimätä, seksistinen, klaanimainen, arvoistaan piittaamaton reliikki, jossa vihataan naisia, maahanmuuttajia ja seksuaalivähemmistöjä.
Toisaalta pelastustoimi on Suomen ylivoimaisesti luotettavin viranomainen. Lähes jokainen suomalainen luottaa alaan.
<h4>Mistä vaietaan, mitä paisutellaan?</h4>
Yle uutisoi tällä viikolla räväkästi myös toisesta seksuaalirikoksia sivuavasta aiheesta, nimittäin <a href="https://stage.sudev.fi/tampereen-valtuustossa-kiehahti-mutta-mita-valtuutettu-veikko-vallin-oikein-sanoi-lue-puhe-sanasta-sanaan/">Tampereen valtuuston keskustelusta</a>. Valtuusto puntaroi, pitäisikö kaupungin ottaa vastaan kiintiöpakolaisia. Keskustelun kuluessa kansanedustaja, valtuutettu Veikko Vallin nosti esiin ruotsalaisen poliisin Peter Springaren parin vuoden takaisen kirjoituksen. Vallin siteerasi maahanmuuttajien rikoksiin kyllästynyttä Springaren 2017 kirjoittamaa julkista, <a href="https://www.facebook.com/peter.springare/posts/10208300682343230?__cft__%5b0%5d=AZVk8KVfn-_3iBJhNFM9NA5kuge16s4qLvOsf12LBvd7lDc5cqCQZfs3e_YgCeD2kiIwdQwLhtvvCZjvJikbaiTw_9_banS0eNekRQjNL6yQPfWKvLrLWKY7ikRO8SMhOWc&amp;__tn__=%2CO%2CP-R">valtavan suosittua kirjoitusta</a>:
”Nyt mennään näillä. Näitä olen käsitellyt maanantaista perjantaihin: Raiskaus, raiskaus, törkeä raiskaus, puskaraiskaus, kiristys, kiristys, todistajan uhkaaminen, laiton uhkaus, poliisin väkivaltainen vastustaminen, laiton poliisin uhkaaminen, huumausainerikos, törkeä huumausainerikos, murhan yritys, taas raiskaus, taas kiristys, ja pahoinpitely. Epäillyt rikoksentekijät…”
Kun Vallin alkoi listata Springaren tekstissä mainittuja rikoksentekijöiden ulkomaisia etunimiä, alkoi Tampereen valtuustosalissa raju huutokonsertti. Vallinia komennettiin lopettamaan puheensa, vasemmisto uhkasi uloskävelyllä, Kun asia vääjäämättä nousi valtakunnallisiin uutisiin, oli etukäteen selvää, miten Yleisradio siitä kirjoittaisi.
Se ampui viestintuojan.
Yle <a href="https://yle.fi/uutiset/3-12159133">leimasi</a> Veikko Vallinin täysin surutta rasistiksi, ja jätti lähes kokonaan käsittelemättä sen asian, mitä Vallin yritti valtuustosalissa kertoa. Yle ryhmittyi vasemmistopoliitikkojen kanssa yhteistyöhön ja toisti näiden sanomaa niitä mitenkään kyseenalaistamatta. Yle käytännössä leimasi valtuutetun ja antoi vahvan tukensa tämän vaientamiselle. Toiminta on ennenkuulumatonta.
<h4>Ilmassa leijuu vahva kaksoisstandardin katku</h4>
Yle pitää valtavaa meteliä pelastustoimen seksuaalisesta häirinnästä. Se leimaa täysin sumeilematta jokaisen pelastajan. Toiminta on nyky-Ylen arvojen mukaista. Yle yrittää edistää intersektionaalista maailmankatsomusta, jonka mukaan jokainen vähemmistö on valkoisen heteromiehen uhri. Saman ajattelun mukaisesti vähemmistöt eivät koskaan ole itse syypäitä mihinkään. Niinpä on täysin loogista vaatia vaikenemista siitä seksuaalirikosten aallosta, jonka avoin turvapaikkapolitiikka on Ruotsiin tuonut, ja joka Suomeakin uhkaa, mikäli toistamme Ruotsin virheet.
Yleisradion raju puolueellisuus ei ole jäänyt havaitsematta katsojilta. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen saikin tällä viikolla ihmeteltäväkseen Maaseudun Tulevaisuuden teettämän <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.1614066">gallupin</a>, jonka mukaan maaseutumaisissa kunnissa Yleen ollaan nyt enemmän tyytymättömiä kuin tyytyväisiä.
&#8221;Tieto pitää ottaa vakavasti ja tutkia tilannetta, mutta ilman yksilöintiä ei voi sanoa, mistä muutos johtuu&#8221;, Apunen nieleskeli lehdelle.
No mistäköhän? Yleisradiosta on nopeassa aikataulussa tullut täysin pidäkkeetön poliittinen toimija, joka tuputtaa lähes jokaisessa uutis- ja ajankohtaislähetyksessään ilmastohysteriaa, intersektionaalisuutta ja punavihreää politiikkaa. Yhtiö <a href="https://stage.sudev.fi/veteraanitoimittaja-reporadio-kirjailija-jarmo-viljakainen-yleisradiossa-edelleen-voimakas-punavihrea-suuntaus-hallituksen-myotaily-on-vallannut-tilan-kiistaminen-kuuluu-kuvioon/">on palannut</a> 1960-luvun läpipolitisoituneeseen Reporadion aikaan.
Luottamuksen pudotus on ollut raju ja nopea, eikä ihme. Yle politisoituu vauhdilla, ja se käy vimmaisella voimalla kaiken sellaisen kimppuun, mikä pitää kansallisvaltiota kasassa. Tällä kertaa pelastusalan. Samoin tekee vihreät. Yleisradion ja vihreän puolueen toimintaa onkin nykyään hyvin vaikeaa erottaa toisistaan.
Pelastusala kuuluu hallinnollisesti sisäministeriölle. Ylen uutisen julkaisun jälkeen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) oli jo aamupala-aikaan mennessä ehtinyt tuomita pelastusalan.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Seksuaalinen häirintä pelastusalalla on tosiasia. Tämä käy ilmi paitsi nyt julkisuudessa kuvatuista tapauksista, myös viime vuosien henkilöstökyselyistä. Kyse ei ole vain yksittäistapauksista. 1/9 <a href="https://twitter.com/hashtag/yleastudio?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#yleastudio</a>
&mdash; Maria Ohisalo (@MariaOhisalo) <a href="https://twitter.com/MariaOhisalo/status/1453424823032586243?ref_src=twsrc%5Etfw">October 27, 2021</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Viherhurmoksellisen Elokapinan sekoilujen aikaan Ohisalo tuomitsi toisen organisaationsa, poliisin.
Ylen &#8221;uutis&#8221;-kuvio on erinomainen esimerkki siitä, miten asioiden edistäminen Suomessa tapahtuu: Ensin vihreä paikallispoliitikko revittelee tarinoita pelastusalan laajasta rasistisuudesta. Seuraavaksi vihreää politiikkaa kaikin voimin edistävä Yleisradio uutisoi asian valtavana kohujuttuna, ja lopuksi vihreä ministeri ottaa uutisista kopin edistääkseen omia tarkoitusperiään laitoksen suhteen. Värisuora.
Kukaan ei pane hantiin, koska kukaan ei halua seksuaalisen häiritsijän puolustelijan leimaa.
Aivan sama pelikuvio nähtiin äskettäin Afrikan tähti -peliä koskeneessa kohussa. Yksi ainoa saksalainen vaihto-opiskelija <a href="https://stage.sudev.fi/helsingin-yliopiston-konseptit-sekosivat-afrikan-tahti-pelin-takia-sulki-kommentoinnin-leimaa-omat-fuksinsa-rasisteiksi/">pisti äsken koko Helsingin yliopiston laitoksen polvilleen</a> rasistisyytöksillä.
Yle yrittää nyt laittaa pelastusalaa polvilleen häirintäsyytöksillä.
<h4>Mitä viher-Yle yrittää tehdä?</h4>
Yleisradion ja vihreiden erittäin valikoiva suhtautuminen seksuaaliseen häirintään on tosiasia. Mistä se johtuu? Jos Yle ja vihreät haluaisivat torjua ilmiötä, ne puuttuisivat sen kaikkiin muotoihin. Nyt ne eivät toimi näin, joten kyse on pakko olla jostain muusta. Mistä siis?
Yksi ilmeinen tavoite on pelon kylväminen leimaamalla. Seksuaalisen häiritsijän leima on nyky-Suomessa niin vahva, että jokainen täysjärkinen aikuinen sellaista kavahtaa. Yle pitää käsissään #metoo-taikasauvaa, jota heiluttamalla se voi mustamaalata kenet tahansa yhteiskuntakelvottomaksi. Nyt se yrittää tehdä tätä maamme kaikkein arvostetuimmalle viranomaiselle, jonka henkilöstö käy kirjaimellisesti tulta päin pelastaakseen muut hengenvaarasta.
Leimaaminen ei ole toiminnan varsinainen tarkoitus, vaan oman maailmankatsomuksen edistäminen silloin, kun muut on saatu pelkäämään ja ennen kaikkea vaikenemaan.
Maailma avautuu, ja Suomi nousee pikku hiljaa pois monopoli-Ylen kaikkivaltiaan tiedotusvallan alta. Asemansa menettämistä pelkäävä mediatalo tuputtaa eetteriin yhä kiivaammin ohjeitaan siitä, miten muiden pitää olla, elää ja ennenkaikkea totella. Kun aikaisemmat temput eivät enää toimi, Yle joutuu turvautumaan entistä rajumpaan pelotteluun. #metoo-aikakausi tuli sille kuin taivaan lahjana, eikä se epäröinyt käyttää metoo-kirvestä ensimmäisenä elokuvaohjaaja Aku Louhimieheen, jonka <a href="https://stage.sudev.fi/tagi/aku-louhimies/">synti</a> oli kansallismielisiä arvoja kunnioittavan elokuvan ohjaaminen. Kukaan ei väittänyt Louhimiehen syyllistyneen seksuaaliseen häirintään, mutta tämä ei Ylen raivoa pidätellyt.
Vanhan Yleisradio tehtävänä oli kansallisen kulttuurin vaaliminen. Höyrähtänyt nyky-Yle tuhoaa tahallaan niitä siteitä, jotka pitävät kansakuntaa koossa. Se hyökkää kansallista yhtenäisyyttä ja kulttuurisia instituutioita kohti. Se hyökkää isänmaallisuuden, poliisin, pelastusalan, kirkon ja kuvittelemansa patriarkaatin kimppuun, ja asettuu vihervasemmistolaisten poliitikkojen ja mikrovähemmistöjen puolelle. Se asettuu säännönmukaisesti muualta tulevien puolelle, oman maan kansalaisia vastaan. Sen päätoimittaja poseeraa rikollisesti toimivan vihreän kapinaliikkeen <a href="https://twitter.com/elokapina/status/1381532136390471684?lang=fi">mannekiinina</a>.
Yhtiön toiminta on ollut edellisen päätoimittajan Atte Jääskeläisen jälkeen holtitonta. Nykyinen päätoimittaja Jouko Jokinen on joko halunnut tarkoituksella politisoida Yleisradion, tai on kyvyttömyyttään antanut sen tapahtua. On vaikeaa sanoa, kumpi näistä vaihtoehdoista on pahempi. Lopputulos on kaikkien nähtävillä ruudussa joka ikinen päivä.
Kukin katsoja joutuu omalta osaltaan vastaamaan kysymykseen siitä, onko hän valmis uskomaan ja tottelemaan hiipuvaa jättiläistä.
Ylen tilannetta voi verrata kaaokseen, joka vielä hetki sitten vallitsi Julkisen sanan neuvostossa. JSN:n viherhöyrähtäneen ex-puheenjohtaja Elina Grundströmin johtaman neuvoston päätökset kuin ruletissa arvottuja. Kun Vihreiden puoluelehden entinen päätoimittaja Grundström sekä <a href="https://stage.sudev.fi/julkisen-sanan-neuvostoon-vihrea-hyokyaalto-samalla-ovenavauksella-sisaan-transaktivisti-ja-voima-lehden-kustannuspaallikko/">viherhyöyn kokenyt neuvosto</a> tekivät JSN-päätöksiään, syntyi lopputuloksena periaatteetonta lapsekasta huttua.
JSN:n tilanne rauhoittui puheenjohtajavaihdoksen myötä.

Yleisradio hyökkää rajusti pelastusalan kimppuun ja tuomitsee koko alan seksuaalisesta häirinnästä – mutta vaatii samalla vaikenemista turvapaikanhakijoiden tekemistä törkeistä seksuaalirikoksista

KOMMENTTI | Suomeen halutaan perustaa kulttuurialan eettinen toimielin valtion alaisuuteen. Sen <a href="https://minedu.fi/-/selvityshenkilo-suomeen-tulisi-perustaa-kulttuurin-ja-taiteen-eettisia-kysymyksia-kasitteleva-toimielin?fbclid=IwAR2hW5w_XLywGzkJbVicXdJoWVcjxDEupoAuzs1SomK-FxRHMnj0DcSjXEc">takana on</a> opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), jota johtaa keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko. Hämmästyttävän vähän julkista keskustelua herättänyttä hanketta ajetaan sisään SDP-taustaisen kulttuurineuvos Veijo Baltzarin tekojen ja metoo-liikkeen nostattamalla kuohunnalla. Toteutuessaan hankkeella on edellytykset alistaa kulttuuriala mielivaltaisen kantelu- ja kyttäysjärjestelmän alle. Toimittaja Maria Asunta kirjoittaa. 

Mitä moinen eettinen valvonta sitten käytännössä tarkoittaisi?
Toimielimen ensisijainen tehtäväalue olisi ennaltaehkäisevä toiminta, kuten taide- ja kulttuurialojen eettisten periaatteiden identifiointi, kokoaminen ja dokumentointi. Jälkikäteinen toiminta puolestaan olisi toteutuessaan ”konkreettisten epäeettisiksi väitettyjen toimien, toimintakäytäntöjen tai käyttäytymistapausten käsittelyä ja tutkintaa”.
Kuulostaako <a href="https://sananvapauteen.fi/artikkeli/1954">Neuvostoliitolta</a>? Dadaa!
Länsimaisen sananvapauden pyhä periaate on nimittäin se, että taiteessa pitää aina olla mahdollista esittää täyttä paskaa ilman, että sitä joku eettinen lautakunta puntaroi ja sensuroi.
<h4>”Kulttuuria säätelemällä ilmastonmuutos pysähtyy”</h4>
Edellinen väliotsikko on parodiaa, jolla Jyrki Lehtola sivalsi hankkeen ilmiantavaa ja valvovaa luonnetta kolumnissaan <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007613908.html?fbclid=IwAR3il8G5R5Dbz4qApLlC7Gmzgn12cVCJq7cGCjEAjU190ovHOWRIBmheExc">”Kulttuurialan eettinen toimielin sulla on housuissas”</a>.
Lehtola kirjoitti: ”Taiteessa tulee myös ennakkosensuroida epäeettisyys huomioimalla etniset vähemmistöt, ilmasto ja kaikki sukupuolet, koska vain kulttuuria säätelemällä ilmastonmuutos pysähtyy.”
Valtioneuvoston <a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162362/OKM_2020_23.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y&amp;fbclid=IwAR024QpGkgoBTTcKdJaWROYaaBHbkpwgUhpQUvjydKLGEI7o3LKMOnPjw54">106-sivuisessa selvityksessä</a> viitataan tärkeisiin asioihin kuten virkamiesetiikkaan, tasa-arvoisiin työsopimuksiin ja syrjimättömyyteen. Erikseen mainitaan vähemmistöt, alkuperäiskansaan kuuluvat ja maahanmuuttajat sekä muut tämän päivän eettiset asiat: ympäristö, ilmasto ja kestävä kehitys.
<h4>Kantelu- ja ilmiantokoneisto moittii Sinua</h4>
Nyt sitten pähkäillään, voisiko etiikkaelimelle kannella nimettömästi eli valittaa yksittäisissä tapauksissa, jos on pahoittanut jostakin mielensä. Elimen päätökset olisivat suositusluontoisia moitteita, huomautuksia tai ohjaavia lausuntoja. Äärimmäinen sanktio olisi julkisen tuen epääminen epäeettisen toiminnan takia.
Valtio alkaisi ajatuspoliisina arvioida kulttuuri-immeisiä, heidän tekojaan ja käyttäytymistään. Mitenköhän toimikunta suhtautuisi <a href="https://stage.sudev.fi/herattaako-opettajan-terroristinen-murha-eurooppalaiset-puolustamaan-sananvapautta-vai-jatkuuko-tiedostajien-myllytys-oikeutettu-kosto-kolonialismista/">Muhammed-pilakuviin</a>, jos ne julkaistaisiin ensi kerran 2020-luvulla?
Olisiko toimikunta yksimielisesti moittinut ohjaaja Aku Louhimiestä metoo-kohun aikaan <a href="https://www.city.fi/blogit/teresammallahti/eiko+louhimies+paase+inkvisitiota+karkuun+edes+ulkomailla/134531">Ylen tapaan</a>?
Miten kävisi opetushenkilöstölle, joka ei suostuisi opettamaan nuorille, että <a href="https://stage.sudev.fi/oppikirja-mieskin-synnyttaa-peltokangas-laittakaa-kuvia/">mies voi synnyttää</a> tai <a href="https://stage.sudev.fi/opiskelija-kyseenalaisti-yliopiston-opetuksen-miesten-kuukautisista-seurauksena-somekohu-ja-akkilahto-kurssilta/">mentruoida</a>?
Entä viranomaisille, jotka <a href="https://stage.sudev.fi/opetus-kulttuuriministeriolta-100-000-euroa-tukea-espoo-ryhtyi-kouluttamaan-nuoria-vihapuheen-vastaisiksi-agenteiksi/">eivät halua värvätä lapsia ”vihapuheagenteiksi”</a> tai käyttää <a href="https://stage.sudev.fi/squirttaamista-pippelityopajoja-ja-suuseksisuojia-oulun-alaikaisille-suunnatut-materiaalit-herattavat-syvaa-hammennysta/">lapsille soveltumatonta opetusmateriaalia</a>?
Voisiko halu sorkkia julkista rahoitusta myöntävien tahojen kriteereitä johtaa siihen, että moitittaisiin <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001947317.html">kiistanalaisille henkilöille</a> myönnettyjä apurahoja? Mitäpä, jos rasismia vastustava <a href="https://stage.sudev.fi/eliitin-oma-vihayhteiso-rasmus-lynkkaa-toisinajattelijat/">RASMUS-yhdistys menettäisi valtionavun</a> siksi, että sen lynkkausjoukot ovat maalittaneet kanssaihmisiä somessa?
Jää nähtäväksi!
Kuten sekin, mahtaako etiikkaelimestä tulla itsenäinen ja riippumaton. En usko, koska kulttuurin rahoittajatahot ovat poliittisesti samanmielistä sakkia, lähinnä puoluekentän vasenta ja vihreää laitaa.
Eikä muuten usko selvitys itsekään: ”Voi olla vaikea löytää riittävän riippumattomia ihmisiä mahdollisen toimielimen jäseniksi.”
Niin-pä.
Lehtolan sanoin: ”Suomen kulttuurielämä koostuu joukosta, joka on jakanut toisilleen rahaa, ollut jakamatta toisilleen rahaa, halunnut toisiltaan jotain, ei saanut mitään, herännyt toistensa sängyistä ja loukannut toisiaan. Riippumattoman valvontaelimen saisi koottua joko pihalla olevista ulkopuolisista tai kulttuurialan toimijoista, jotka esiintyvät huppu päässä ja ovat silloinkin pettymyksillä paneroidun menneisyytensä vankeja.”
<h4>Eettinen toimikunta on itsessään epäeettinen idea</h4>
Halutaanko Suomeen siis uusi, 450 000 euroa vuodessa maksava kantelu- ja ilmiantojärjestelmä? Lisää byrokraatteja pähkäilemään vaikkapa oletettua vihapuhetta, joka on juridisestikin täsmentymätön käsite?
Selvityksessä sanotaan, ettei toimielin ole tuomioistuin ja että se ”voi joutua lähes ylivoimaisiin tilanteisiin todistelun hankinnan vaikeutuessa”. Sitten ällistelläänkin jo sitä, millä osaamisella ohjataan mahdolliset valitus- tai kantelumenettelyt muiden toimielinten huoleksi kuten sovitteluun, ammattijärjestölle, oikeuslaitokselle, lastensuojelulle tai sosiaaliviranomaisille.
Voi hyvät hyssykät senkään, mikä sotku ja sähellys!
Toimielimen tarkoitus on ”lausua yksittäisistä tapauksista mielipiteitä” ja antaa ”painokkaita lausuntoja”, mutta kuka hullu jaksaa kuunnella valtion virkamiesten mielipiteitä ja seurata silmä kovana heidän eettistä ”jalkautusprosessiaan” ja ”liikekannallepanoaan”?
Hanke tuo mieleen Valtioneuvoston kanslian opuksen nimeltään ”<a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161512">Informaatiovaikutukseen vastaaminen</a>”. Sekin otti asioihin eettisesti kantaa kertomalla, että ”huumoria voidaan käyttää kiistanalaisten mielipiteiden oikeuttamiseen”.
Kirjailijaikoni Leena Krohn <a href="https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/leenakrohn/275393-kanslia-antaa-kirjoittajakoulutusta/">ilmaisi kantansa</a>: ”Mutta kenen mielipiteet eivät ole kiistanalaisia? Toisenlaisia mielipiteitä kuin kiistanalaisia ei ole olemassakaan. Informaatiovaikuttamisen käsite on uuskieltä, jonka kaltaista George Orwell aikoinaan irvaili, ja valtioneuvoston kanslian julkaisu on itsessään kouluesimerkki informaatiovaikuttamisesta.”
Sama koskee kulttuurialan eettistä toimielintä, joka itsessään on kouluesimerkki epäeettisestä vaikuttamisesta.

Saisiko olla lisäannos isoveljeä? Annika Saarikon ministeriö puuhaa kulttuurialalle ”eettistä toimielintä” – siis kyttäys- ja ilmiantojärjestelmää

Perussuomalaiset kansanedustajat ja Yleisradion hallintoneuvoston jäsenet Jari Ronkainen ja Olli Immonen eivät yllättyneet Ilta-Sanomien uutisesta, jonka mukaan Ylessä työskennellyttä toimittajaa Sara Rigatellia epäillään törkeästä kunnianloukkauksesta.

Tapaus liittyy Ylen esittämiin vakaviin väitteisiin elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen työskentelytavoista ohjaustilanteissa.
&#8211; Olimme jo viime vuoden <a href="https://stage.sudev.fi/ylen-hallintoneuvoston-jasenet-ronkainen-immonen-vaativat-toimittajalle-potkuja-louhimiehen-ajojahti-mennyt-pitkalle/">lokakuussa</a> sitä mieltä, että Louhimieheen kohdistuva jahtaaminen meni liian pitkälle ja että toimittaja Rigatellille olisi perusteltua antaa potkut, Jari Ronkainen muistuttaa.
Päätoimittajan olisi pitänyt vetää jarrua
Ilta-Sanomien tietojen mukaan Ylen vastaavaa päätoimittajaa Jouko Jokista ei vielä toistaiseksi epäillä rikoksesta, mutta poliisi kuitenkin pohtii, onko Jokista vastaan syytä aloittaa esitutkinta päätoimittajarikkomuksesta.
&#8211; Ylen hallintoneuvoston jäseninä velvollisuutemme on nostaa ongelmat pöydälle, joita Ylessä valitettavasti tuntuu riittävän. Operatiivisen johdon, päätoimittaja Jokinen etunenässä, olisi tullut tässä tilanteessa ymmärtää vetää jarrusta, Olli Immonen sanoo.
&#8211; Jokisen olisi pitänyt miettiä, kuinka pitkälle yksittäisen ihmisen julkisessa jahtaamisessa voidaan tällaisten näyttöjen perusteella mennä.
Toimittaja jatkoi mustamaalaamista virkavapaallakin
Ronkainen ja Immonen eivät ymmärrä Ylen julkaisupäätöstä eivätkä tue Sara Rigatellin myöhempää toimintaa.
&#8211; Ylen kohuartikkelin taustatyö olisi pitänyt tehdä huolella ja varmistaa tiedot useammasta lähteestä. Louhimiehelle olisi kuulunut lisäksi antaa oikeus oikaista mahdolliset virheelliset tiedot. Tätä oikeutta hän ei saanut.
&#8211; Moitittavaa on myös se, että toimittaja Rigatellin ollessa virkavapaalla, hän jatkoi Louhimiehen mustamaalaamista ja ajojahtia muun muassa ottamalla yhteyttä tuotantoyhtiöön, jossa Louhimies työskenteli, Ronkainen ja Immonen toteavat.
Ylen vastaava päätoimittaja Jokinen edelleen puolustaa Ylen artikkelin julkaisua vastauksessaan Ilta-Sanomille. Kansanedustajakaksikko haluaa yleisesti muistuttaa, että Yle on sitoutunut Journalistin ohjeisiin ja kyseisten ohjeiden mukaan tuomioistuimien ratkaisuihin tai syyllisyyteen ei saa ottaa ennakolta kantaa.

Ylen hallintoneuvoston Ronkainen ja Immonen Ylen toimittajan epäillystä törkeästä kunnianloukkauksesta: ”Louhimiehen ajojahti meni överiksi”

Perussuomalaisten kansanedustajat Jari Ronkainen ja Olli Immonen ovat jättäneet Helsingin Sanomille tänään seuraavan vastinekirjoituksen ohjaaja Aku Louhimieheen liittyvää ajojahtia koskien:

Kansanedustajien nostettava yhteiskunnalliset epäkohdat esiin
Toimittajilla on tapana tiivistää rivinsä ja käydä joukolla hyökkäykseen, jos joku kyseisen ammattikunnan edustajista joutuu julkisuudessa arvostelun kohteeksi. Tällä kertaa hyökkäyksen kärjessä toimii Helsingin Sanomat ja sen kulttuuritoimituksen esimies Hanna Mahlamäki kirjoituksellaan ”Ylen poliitikkojen tunnettava rajansa” (19.10.).
Mahlamäen kirjoituksessa viitataan tiedotteeseemme (17.10.), jossa toimme esiin näkemyksemme siitä, että Ylen toimittaja Sara Rigatelli oli menetellyt väärin ilmoittaessaan Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle ohjaaja Aku Louhimiehen kyseenalaista julkisuutta saaneista työskentelytavoista. Louhimiehen mukaan hänet laitettiin syrjään BBC:n draamatuotannosta sen jälkeen, kun Rigatelli oli ollut yhteydessä BBC:n toimittajaan.
Mielestämme Louhimiehen ajojahti on mennyt liian pitkälle, ja Rigatelli tulisi toimintansa vuoksi irtisanoa Ylen palveluksesta.
Toimittaja Mahlamäen mukaan kannanottomme oli osoitus siitä, ettemme ymmärtäisi tai kunnioittaisi luottamustoimeamme Yleisradion hallintoneuvostossa. Tämä väite on täysin vailla pohjaa.
Toimme asemamme Ylen hallintoneuvostossa julki tiedotteen yhteydessä asian läpinäkyvyyden vuoksi ja siksi, että lukijat ymmärtävät syyn, miksi juuri me nostimme epäkohdan esiin. Olemme täysin tietoisia siitä, että ns. operatiiviset, eli päivittäiset asiat, kuten henkilöstöpolitiikka ja journalismi, eivät kuulu hallintoneuvoston tehtäviin. Tästä syystä vetosimmekin tiedotteessamme Ylen operatiiviseen johtoon, jotta se ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin asiassa.
Rigatellin BBC:lle lähettämän kysymyksen olisi voinut muotoilla ilman, että Louhimiehen ympärille syntynyt kohu nostetaan jälleen esiin. On huomionarvoista, että Louhimiestä vastaan ei ole nostettu syytteitä, eikä häntä ole koskaan tuomittu oikeudessa yhdestäkään rikoksesta. Rigatellin teon motiiviksi on vaikea kuvitella mitään muuta, kuin Louhimiehen työllistymisen estäminen BBC:n tuotannossa.
Toiseksi, Helsingin Sanomat on perinteisesti ollut tarkka siitä, etteivät toimittajat toimi useassa roolissa samaan aikaan. Tämä periaate on nyt vakavasti koetuksella.
Rigatelli otti BBC:hen yhteyttä esiintyen Ylen toimittajana. Hän ei kyseisellä hetkellä ollut yhtiön toimittaja, vaan työnantajan direktio-oikeuden ulkopuolella oleva luonnollinen henkilö. Ylen olettaisi suhtautuvan erittäin vakavasti siihen, että toimituksen ulkopuoliset henkilöt esiintyvät sen nimissä. Ylen johto ei myöskään voi olla tietämätön niistä rajoituksista, joita virkavapaus tuo toimittajuudelle tullessaan.
HS:n säätiö on kustantanut Rigatellille lukuvuoden USC Annenberg -huippuyliopistossa, jossa hän suorittaa ”M.A. in Specialized Journalism”-tutkinnon. Edun arvo on kymmenien tuhansien eurojen suuruinen. Rigatellin toimittajastipendin ehdot yksiselitteisesti kieltävät työnteon. Stipendi on Ylen kanssa kilpailevan mediayhtiön säätiön myöntämä. Sen sijaan, että HS moittii viestintuojaa, yhtiön olettaisi suhtautuvan vakavasti siihen, että stipendiaatit rikkovat sen lähipiiriin kuuluvan säätiön sääntöjä.
Epäselvät lojaliteettisuhteet ovat omiaan rapauttamaan yleisön luottamusta mediaan. Louhimies-tapauksen jälkinäytöksessä ei ole enää kenellekään selvää, kenen lukuun Rigatelli juttujaan tekee – Ylen, Helsingin Sanomien vai #metoo-kampanjan. Rajojen tulisi olla kristallinkirkkaat.
Lopuksi: Koemme kansanedustajina velvollisuudeksemme nostaa yhteiskunnalliset epäkohdat esiin. Toisin kuin opintovapaalla oleva toimittaja, kansanedustaja on aina toimessaan, olipa hän sitten Ylen hallintoneuvoston jäsen tai ei. Mikään ei voi poistaa kansanedustajan oikeutta puhua epäkohdista edes silloin, kun ne eivät suoraan kuulu hänen luottamustoimensa päätösvallan alaisuuteen.
Jari Ronkainen, kansanedustaja 
Olli Immonen, kansanedustaja

Ronkainen ja Immonen vastaavat Helsingin Sanomille: Moititte viestintuojaa ja puolustatte Ylen toimittajaa, jota lähisäätiönne rahoittaa

Perussuomalaiset kansanedustajat ja Yleisradion hallintoneuvoston jäsenet Jari Ronkainen ja Olli Immonen ovat ottaneet kantaa ohjaaja Aku Louhimiehen ympärillä velloneeseen kohuun.

Louhimies laitettiin syrjään Britannian yleisradioyhtiö BBC:n draamatuotannosta sen jälkeen, kun Ylen opintovapaalla oleva toimittaja Sara Rigatelli oli ottanut yhteyttä tuotantoyhtiöön ja kertonut Louhimiehen kyseenalaista julkisuutta saaneista työskentelytavoista.
&#8211; Ajojahti on mennyt liian pitkälle. Vaikka toimittaja olisi kuinka virkavapaalla, on hän edelleen Ylen toimittaja. Se, että vapaa-ajallaan mustamaalaa aiemmin uutisoimaansa henkilöä on irtisanomisperuste! Ylen operatiivisen johdon tulisi tajuta tämä ja potkaista toimittaja pihalle! Ronkainen sanoo.
&#8211; On erittäin ongelmallista, että tuomioita jaetaan ihmisille julkisuudessa ja sen ulkopuolella ilman oikeudenkäyntejä. Louhimies on jo pyytänyt julkisesti anteeksi, mutta silti hänen vainoamisensa jatkuu, kertoo Immonen.
Julkkiksia leimataan pelkillä syytöksillä
Seksuaalista häirintää vastaan aloitettu #metoo-kampanja on tuoreen The Economist -lehden tutkimuksen mukaan kääntänyt yleisön sympatiat Yhdysvalloissa jo uhreja vastaan. Suomessa julkisuutta on saanut Louhimiehen tapauksen ohella Tomi Metsäkedon oikeudenkäynti, jossa sosiaalisessa mediassa Metsäketoa ahdistelusta aiheettomasti syyttäneet neljä naista tuomittiin käräjäoikeudessa sakkoihin kunnianloukkauksesta.
Metsäketo menetti kohun takia paikkansa Tähdet, tähdet -ohjelmassa ja roolinsa Mamma Mia! -musikaalissa.
&#8211; Suomessa ollaan siirtymässä yhdysvaltalaiselle tielle siinä, että jo pelkillä syytöksillä seksuaalisesta häirinnästä leimataan julkkiksia koko heidän elämänsä ajaksi. Seksuaalinen häirintä on aina vakava asia, mutta tuomioita siitä ei tule jakaa julkisuudessa mielivaltaisesti ja pahimmassa tapauksessa täysin perusteettomasti, sanoo Immonen.
&#8211; #metoo-kampanja on nopeasti kääntymässä itseään vastaan. Ei kai tarkoitus ole, että nämä henkilöt menettävät työnsä ja Louhimiehen tapauksessa melkeinpä tarttuu pistooliin? Ronkainen ihmettelee.

Perussuomalaiset hallintoneuvoston jäsenet Ronkainen ja Immonen vaativat Ylen toimittajalle potkuja: ”Louhimiehen ajojahti mennyt liian pitkälle!”

Puoli vuotta sitten äärimmäiseen julkiseen ryöpytykseen joutunut Aku Louhimies harkitsi julkista itsemurhaa. Asia kävi ilmi Jari Sarasvuon <a href="https://www.suksee.fi/valmennukset/aamulenkki/">Aamulenkki-ohjelman</a> Anteeksiannosta-jaksosta.

Tuntematon sotilas -elokuvan ohjaaja Aku Louhimies kävi todella syvissä vesissä puoli vuotta sitten julkistetun paljastusjutun jälkimainingeissa. Yleisradion toimittajan Sara Rigatellin 19.3.2018 julkaisemassa <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10115456">paljastusjutussa</a> Louhimiestä syytettiin näyttelijöiden alistamisesta ja nöyryyttämisestä. Ylen juttu kytkettiin vahvasti hieman aikaisemmin käynnistyneeseen #metoo-liikkeeseen.
Jari Sarasvuo tarjosi Louhimiehelle tukea kaikkein vaikeimpina hetkinä. Hän keskusteli Louhimiehen kanssa pitkiä keskusteluja. Julkisuuden paine oli musertava. Sarasvuo myös vakuuttui, että osa syytöksistä ei voi pitää paikkaansa.
Sarasvuo kertoo keskustelujen kulusta: ” [Louhimies] oli alkanut saada painostusta, oli kuullut uhkauksista ja ulosmarsseista, että hän ei saa mennä Jussi-gaalaan. Painostusta, uhkauksia ja sitä, että valkoinen metoo-ruusuke tarkoittaa Aku Louhimiestä, vaikka hänen tapauksessaan ei #metoosta ollut seksuaalisen häirinnän mielessä kyse. Katsoin, että nyt hän tummuu nopeasti. Hän alkoi pohtia ääneen, että pitäisikö hänen ampua itsensä siinä lavalla. Se olisi jotain kuolematonta. Pitäisikö ampua itsensä. Mä olen ollut vastaavissa tilanteissa liian usein, mä sanoin, että okei, meillä on kaikilla oma elämämme. Sanoin: sä teet mitä teet – kunhan et ammu muita. Aku sanoi, että ei hänellä ole vihaa muita kohtaan.”
Seuraavaksi Sarasvuo antaa Louhimiehen itsensä kertoa asian. Louhimies kertoo: ”Toki jos tää olisi Disney-elokuva, voisi olla eheytymisen hetki, mutta tää tragedia vaatis sen, että mä menisin lavalle ja ottaisin pistoolin ja ampuisin itseni.”
Sarasvuo kysyi seuraavaksi Louhimieheltä: ”mitä sä luulet, teetkö vielä elokuvia: Olipa .. häpeätaakka miten raju tahansa, todennäköisintä on, että sä teet merkittäviä elokuvia jatkossakin. Haluatko tehdä elokuvia?” 
Louhimies vastasi: ”En mä osaa sanoa, ehkä tää oli tässä.”
<h4>Yle jälleen Louhimiehen kimpussa</h4>
Louhimies kapusi tulevien kuukausien aikana ylös kuilusta. Suomessa häväisty Louhimies kokosi itsensä, haki töitä ulkomailta ja sai lopulta kiinnityksen brittiläisen BBC:n suureen historialliseen draamasarjassaan.
Mutta Yle ei hellittänyt, eikä opintovapaalle Yhdysvaltoihin lähtenyt Rigatelli ollut vielä saanut Louhimiehestä kyllikseen. Rigatelli lähetti BBC:lle useita viestejä, joissa hän välitti ”raskauttavia tietoja”.
Louhimiehen agentin Richard Cookin <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005866612.html">Ilta-Sanomille antamien kommenttien mukaan</a> vaikuttaa siltä, että toimittajan väliintulo on selkeästi vahingoittanut hänen suhdettaan BBC:n sarjan tuotannosta vastaaviin tahoihin.
BBC:n hanke kariutui.
<h4>Louhimies puolustautuu</h4>
Tuskastunut Louhimies <a href="https://stage.sudev.fi/yrittaako-aku-louhimiesta-vainoava-ylen-toimittaja-tahallaan-tuhota-taman-uramahdollisuudet-ohjaaja-kertoo-erittain-poikkeuksellisista-yhteydenotoista-bbclle/">kirjoitti asiasta</a> maanantaina. Hän kertoo yrittäneensä pitkin matkaa oikoa Ylen alkuperäisen jutun virheitä, tuloksetta.
– Tein jutusta Yleisradiolle keväällä oikaisupyynnön. Oikaisupyyntö hylättiin ilman että Yleisradio tarkasti antamiani lisätietoja, pyysi nähtäväkseen asiaan liittyvää aineistoa tai kuuli ehdottamiani tahoja. Se että Yleisradio ei juttuaan oikaissut, ei kuitenkaan muuta asiavirheitä todeksi.
Louhimiehen mukaan Yleisradion maaliskuisessa jutussa on ”minua, perhettäni ja läheisiäni vahingoittavia virheellisiä ja halventavia väitteitä.” Ajan kuluessa asiavirheet alkavat Louhimiehen mukaan elää omaa elämäänsä julkisuudessa ja muuntua vähitellen yleisesti hyväksytyiksi faktoiksi.
– Näin ei voi jatkua. Onko tarkoituksena estää minua tekemästä työtäni, Louhimies kysyy.
Ylen kulttuuri- ja elämäntapatoimituksen vt. päällikkö Tuomas Ferm <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005866612.html">kommentoi tiistaina</a> Ilta-Sanomille, että tällainen väite on ”hyvin absurdi”. Hänen mukaansa kyse on normaalista uutistyöstä.
<h4>Toimittaja ristiretkellä?</h4>
Ylen A-studiossa aiemmin työskennellyt juontaja Susanne Päivärinta <a href="https://stage.sudev.fi/ex-ylelaiset-susanne-paivarinta-mikael-jungner-hammastelevat-aku-louhimiesta-jahtaavan-sara-rigatellin-toimintaa-ristiretkella-oleva-toimittaja-riippumaton-toimittaja/">kysyi tänään Twitterissä</a>, mihin näyttöön perustuu Rigatellin BBC:lle kertoma väite siitä, että ”Louhimies on kohdellut kaltoin ja alistanut näyttelijöitään lähes koko uransa ajan”?
Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner puolestaan <a href="https://stage.sudev.fi/ex-ylelaiset-susanne-paivarinta-mikael-jungner-hammastelevat-aku-louhimiesta-jahtaavan-sara-rigatellin-toimintaa-ristiretkella-oleva-toimittaja-riippumaton-toimittaja/">pohti</a>: ”Erikoinen tapaus tämä Aku Louhimiehen tapaus. Jos toimittaja vapaa-ajallaan näkee vaivaa haitatakseen aiemmin journalisminsa kohteena olleen ihmisen elämää, saattaa se kyseenalaiseksi myös sen aiemman journalismin. Ristiretkellä oleva toimittaja ei ole riippumaton toimittaja.”

Aku Louhimies harkitsi Jussi-gaalan alla julkista itsemurhaa: ”..menisin lavalle ja ottaisin pistoolin ja ampuisin itseni”

Ylen ex-toimitusjohtaja Mikael Jungner oudoksuu Aku Louhimiestä jahtaavan Ylen toimittajan Sara Rigatellin toimintaa. Jungner pohtii Twitterissä, onko Rigatelli ristiretkellä. Ylen A-studion juontajana toiminut Susanne Päivärinta puolestaan kysyy, millä perusteella Louhimiehen väitetään kohdelleen näytelijöitä kaltoin lähes koko uransa ajan. 

Mikael Jungner kirjoittaa: &#8221;Erikoinen tapaus tämä Aku Louhimiehen tapaus. Jos toimittaja vapaa-ajallaan näkee vaivaa haitatakseen aiemmin journalisminsa kohteena olleen ihmisen elämää, saattaa se kyseenalaiseksi myös sen aiemman journalismin. Ristiretkellä oleva toimittaja ei ole riippumaton toimittaja.&#8221;
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Erikoinen tapaus tämä Aku Louhimiehen tapaus. Jos toimittaja vapaa-ajallaan näkee vaivaa haitatakseen aiemmin journalisminsa kohteena olleen ihmisen elämää, saattaa se kyseenalaiseksi myös sen aiemman journalismin. Ristiretkellä oleva toimittaja ei ole riippumaton toimittaja.
&mdash; Mikael Jungner (@MikaelJungner) <a href="https://twitter.com/MikaelJungner/status/1052212809558319104?ref_src=twsrc%5Etfw">October 16, 2018</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
<hr />
Iltalehdelle nykyään työskentelevä Susanne Päivärinta puolestaan kirjoittaa: &#8221;Mihin näyttöön perustuu väite: ”Louhimies on kohdellut kaltoin ja alistanut näyttelijöitään lähes koko uransa ajan”? Minä vain kysyn &#8211; kun tuollainen esitetään faktana.&#8221;
Päivärinta viittaa viestissään <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005865830.html">HS:n uutiseen</a>, jossa kerrotaan Rigatellin kirjoittaneen BBC:lle seuraavasti: ”Paljastin hänestä suuren uutisen noin puoli vuotta sitten, jossa kerroin, että hän on kohdellut kaltoin ja alistanut naisnäyttelijöitään (osin myös miesnäyttelijöitään) lähes koko uransa ajan. Haluaisin kysyä, onko BBC tietoinen hänen taustastaan ja päättänyt palkata hänet silti?” 
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Mihin näyttöön perustuu väite: ”Louhimies on kohdellut kaltoin ja alistanut näyttelijöitään lähes koko uransa ajan”? Minä vain kysyn &#8211; kun tuollainen esitetään faktana. <a href="https://twitter.com/akuurban?ref_src=twsrc%5Etfw">@akuurban</a> <a href="https://twitter.com/SarasvuoJari?ref_src=twsrc%5Etfw">@SarasvuoJari</a> <a href="https://twitter.com/SaraRigatelli?ref_src=twsrc%5Etfw">@SaraRigatelli</a> <a href="https://twitter.com/hsfi?ref_src=twsrc%5Etfw">@hsfi</a> <a href="https://twitter.com/YleAstudio?ref_src=twsrc%5Etfw">@YleAstudio</a> <a href="https://twitter.com/merjaya?ref_src=twsrc%5Etfw">@merjaya</a> <a href="https://twitter.com/yleuutiset?ref_src=twsrc%5Etfw">@yleuutiset</a> <a href="https://t.co/2QCvixbaEK">pic.twitter.com/2QCvixbaEK</a>
&mdash; Susanne Päivärinta (@PaivarintaSusa) <a href="https://twitter.com/PaivarintaSusa/status/1052155484202029056?ref_src=twsrc%5Etfw">October 16, 2018</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Aku Louhimies kertoi eilen yrittäneensä oikoa Ylen jutun virheitä, tuloksetta.
– Ylen jutun (Yle 19.3.2018) motiivina sanottiin olevan totuuden esiin tuominen ja laajempi alan tervehdyttäminen. Kuitenkin pyyntöni oikaista asiavirheitä, ylilyöntejä ja väärintulkintoja – myös niitä, jotka koskivat alan rakenteita ja käytäntöjä, ohitettiin. Ne jotka yrittivät oikaista jutun virheitä tai taustoittaa tilanteita erilaisilla näkökulmilla, eivät saaneet ääntään kuuluviin, Louhimies <a href="https://stage.sudev.fi/yrittaako-aku-louhimiesta-vainoava-ylen-toimittaja-tahallaan-tuhota-taman-uramahdollisuudet-ohjaaja-kertoo-erittain-poikkeuksellisista-yhteydenotoista-bbclle/">kertoi</a>.
– Tein jutusta Yleisradiolle keväällä oikaisupyynnön. Oikaisupyyntö hylättiin ilman että Yleisradio tarkasti antamiani lisätietoja, pyysi nähtäväkseen asiaan liittyvää aineistoa tai kuuli ehdottamiani tahoja. Se että Yleisradio ei juttuaan oikaissut, ei kuitenkaan muuta asiavirheitä todeksi, Louhimies jatkoi.

Ex-yleläiset Susanne Päivärinta ja Mikael Jungner hämmästelevät Aku Louhimiestä jahtaavan Sara Rigatellin toimintaa – ”Ristiretkellä oleva toimittaja ei ole riippumaton toimittaja”

Tuntematon Sotilas -elokuvan ohjaaja Aku Louhimies <a href="https://www.facebook.com/akulouhimies.official/posts/1069851993139359">väittää</a> Ylen opintovapaalla olevan toimittajan toimineen erittäin poikkeuksellisella tavalla. Toimittaja on Louhimiehen mukaan ollut useita kertoja yhteydessä tämän työkontakteihin saattaakseen näiden tietoon raskauttavia tietoja Louhimiehestä. Osa tiedoista on Louhimiehen mukaan virheellisiä. Toimittajan yhteydenottojen vuoksi Louhimiehen työstämä historiallinen draamasarja on nyt laitettu jäähylle.

Ensin taustat: Louhimies kertoo Facebook-kirjoituksensa alussa siitä, miten Ylen puoli vuotta sitten julkaistu uutinen on muuttanut hänen elämäänsä ja vaikuttanut töihin ja ystävyyssuhteisiin. Hän kertoo yrittäneensä oikoa Ylen jutun virheitä, tuloksetta.
&#8211; Ylen jutun (Yle 19.3.2018) motiivina sanottiin olevan totuuden esiin tuominen ja laajempi alan tervehdyttäminen. Kuitenkin pyyntöni oikaista asiavirheitä, ylilyöntejä ja väärintulkintoja – myös niitä, jotka koskivat alan rakenteita ja käytäntöjä, ohitettiin. Ne jotka yrittivät oikaista jutun virheitä tai taustoittaa tilanteita erilaisilla näkökulmilla, eivät saaneet ääntään kuuluviin, Louhimies kertoo.
&#8211; Tein jutusta Yleisradiolle keväällä oikaisupyynnön. Oikaisupyyntö hylättiin ilman että Yleisradio tarkasti antamiani lisätietoja, pyysi nähtäväkseen asiaan liittyvää aineistoa tai kuuli ehdottamiani tahoja. Se että Yleisradio ei juttuaan oikaissut, ei kuitenkaan muuta asiavirheitä todeksi.
<h4>Tarinassa uusi käänne</h4>
Syyskuun lopulla tarina saa Louhimiehen mukaan uuden käänteen &#8211; Ylen toimittaja halusi saattaa BBC:n tietoon raskauttavia asioita.
&#8211; Olen kuukauden ajan työskennellyt ohjaajana BBC:n eurooppalaisessa suuressa historiallisessa draamasarjassa. Minut valittiin ohjaajaksi pääasiassa sen työn perusteella jota olen tehnyt Irlannin yleisradioyhtiölle ja Netflixille ohjaamassani Rebellion -sarjassa. Myös elokuvamme Tuntematon sotilas oli tehnyt suuren vaikutuksen sarjan tuottajiin. Yhteistyö huippuammattilaisista koostuvan ryhmän kanssa oli innostavaa, luottamuksellista ja antoisaa.
&#8211; Olimme valitsemassa kuvauspaikkoja Manchesterissa, kun sarjan tuotantoyhtiö sai yllättäen sarjan tilaajalta, BBC:ltä puhelun. Suomalainen toimittaja oli halunnut saattaa Britannian yleisradioyhtiön tietoon raskauttavia asioita minusta.
&#8211; Yhteydenotto ei jäänyt yhteen. Opintovapaalla oleva Yleisradion toimittaja oli asiansa tueksi toimittanut BBC:lle ainakin Ylen maaliskuisesta jutusta julkaiseman englanninkielisen tiivistelmän, jossa hänen alkuperäisen juttunsa huomiota herättävimmät asiavirheet kertautuvat. Tiedon yhteydenotoista sain sekä eurooppalaiselta agentiltani, että sarjan tuotantoyhtiöltä. Toimintatapa ja motiivit ihmetyttivät.
&#8211; Yhteydenottojen seurauksena BBC pyysi tuotantoyhtiötä ottamaan aikalisän. Toimittajan esittämien väitteiden todenperäisyyttä ei tässä yhteydessä vielä ole tutkittu, eikä minua vielä ole kuultu.
&#8211; Yleisradion maaliskuisessa jutussa on minua, perhettäni ja läheisiäni vahingoittavia virheellisiä ja halventavia väitteitä. Ajan kuluessa nämä asiavirheet elävät omaa elämäänsä julkisuudessa ja muuntuvat vähitellen yleisesti hyväksytyiksi faktoiksi.
&#8211; Näin ei voi jatkua. Onko tarkoituksena estää minua tekemästä työtäni, Louhimies kysyy ja mainitsee samalla myös Heidi Lindénin toimittaman kirjan.
<h4>Louhimies ei nimeä toimittajaa</h4>
Louhimies ei nimeä Ylen toimittajaa, mutta hänen nimensä on jutusta helppo päätellä.
Louhimies kirjoittaa (korostukset toimituksen): ”Opintovapaalla oleva Yleisradion toimittaja oli asiansa tueksi toimittanut BBC:lle ainakin Ylen maaliskuisesta jutusta julkaiseman englanninkielisen tiivistelmän, jossa hänen alkuperäisen juttunsa huomiota herättävimmät asiavirheet kertautuvat.”
Louhimiestä kokevan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10115456">alkuperäisen jutun</a> kirjoitti Sara Rigatelli. Hän on Helsingin Sanomain Säätiön <a href="https://www.stipendiblogi.fi/author/sara-rigatelli">mukaan</a> opintomatkalla Yhdysvalloissa lukuvuonna 2018-2019.
<h4>Rigatelli kiistää</h4>
Ilta-Sanomien haastattelema Rigatelli kiistää toimittaneensa &#8221;uutistiivistelmää&#8221; BBC:lle, mutta myöntää olleensa yhtiöön yhteydessä.
&#8211; Kysyin, onko BBC ollut tietoinen Louhimiehen taustasta palkatessaan hänet, Rigatelli <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005865506.html?ref=rss">kertoo</a> Ilta-Sanomille.
Lisäys 15.10.2018 klo 22:55 &#8211; lisätty Rigatellin IS-kommentti.

Yrittääkö Aku Louhimiestä vainoava Ylen toimittaja tahallaan tuhota tämän uramahdollisuudet? Ohjaaja kertoo erittäin poikkeuksellisista yhteydenotoista BBC:lle

Aku Louhimies vahvistaa Oikean Median julkaiseman faktavirhelistan tiedot omalta osaltaan oikeaksi.

Konservatiivisena vaihtoehtomediana tunnettu Oikea Media (OM) julkaisi lauantaina <a href="http://oikeamedia.com/o1-67924">pitkän kirjoituksen</a>, jossa moititaan voimakkaasti elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen Ylellä saamaa kohtelua. Yle oli väittänyt <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10115456">maaliskuussa julkaisemassaan laajassa jutussa</a> Louhimiehen alistavan ja nöyryyttävän ihmisiä. OM:n kirjoituksen mukaan Ylen väitteet eivät pidä paikkansa.
OM:n poikkeuksellinen kirjoitus levisi verkossa nopeasti. Lukijoiden määrä kaatoi palvelimet, ja katkoksia esiintyi pitkin päivää.
OM:n kirjoitus listasi 14 kohdan faktavirheen listan, joiden kohdalla Ylen väitettiin uutisoineen Louhimiehen toiminnasta virheellisesti.
Oikeaan Mediaan kirjoittava Heikki Porkka kertoi Suomen Uutisille saaneensa 14 faktavirhelistan yksityishenkilöltä. Hän arvelee tietojen vuotaneen alun perin Ylen sisältä.
<h4>Mistä tiedot peräisin?</h4>
Suomen Uutiset lähti selvittämään, mistä OM:n tiedot ovat peräisin, ja että onko Louhimies tietoinen asiasta. Hän vahvisti tekstiviestillä Oikean Median kirjoituksen 14 virheen sisällön:
SU: Oletko lukenut Oikean Median jutun ja pitävätkö siinä esitetyt väitteet mielestäsi paikkansa? 
Louhimies vastasi lyhyesti: ”Faktat jutussa oikein. Mielipiteet kirjoittajan.” 
<h4>Yle: emme löytäneet mitään oikaistavaa</h4>
Louhimies kommentoi Ylen väitteitä myös tänään Ilta-Sanomissa. Hän kritisoi jyrkästi Ylen toimintaa.
&#8211; Faktat olisi tässäkin voitu tarkistaa. Vallankäyttöä on vaientaa vastakkaiset muistot ja mielipiteet, hän <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000005688477.html">kommentoi</a> Ilta-Sanomille.
Yle julkaisi tänään sunnuntaina Ilta-Sanomien juttua koskevan <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/20/yle-vastaa-aku-louhimiehen-vaitteet-faktavirheista-eivat-pida-paikkaansa">vastineen</a>, jonka mukaan Louhimiehen väitteet faktavirheistä eivät pidä paikkaansa. Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen kommentoi asiaa myös HS:n <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005688391.html?ref=rss">haastattelussa</a>. Hänen mukaansa Ylen Louhimiestä koskevassa jutussa ei ole ”mitään oikaistavaa”.

Aku Louhimies

Pääkirjoitus: Yle-pomo Jouko Jokisia on kaksi, toinen heistä on oikeassa, mutta hänen sanansa uhkaavat toimittajien ammattikunnan uskottavuutta

Yleisradio hyökkää rajusti pelastusalan kimppuun ja tuomitsee koko alan seksuaalisesta häirinnästä – mutta vaatii samalla vaikenemista turvapaikanhakijoiden tekemistä törkeistä seksuaalirikoksista

Saisiko olla lisäannos isoveljeä? Annika Saarikon ministeriö puuhaa kulttuurialalle ”eettistä toimielintä” – siis kyttäys- ja ilmiantojärjestelmää

Ylen hallintoneuvoston Ronkainen ja Immonen Ylen toimittajan epäillystä törkeästä kunnianloukkauksesta: ”Louhimiehen ajojahti meni överiksi”

Ronkainen ja Immonen vastaavat Helsingin Sanomille: Moititte viestintuojaa ja puolustatte Ylen toimittajaa, jota lähisäätiönne rahoittaa

Perussuomalaiset hallintoneuvoston jäsenet Ronkainen ja Immonen vaativat Ylen toimittajalle potkuja: ”Louhimiehen ajojahti mennyt liian pitkälle!”

Aku Louhimies harkitsi Jussi-gaalan alla julkista itsemurhaa: ”..menisin lavalle ja ottaisin pistoolin ja ampuisin itseni”

Ex-yleläiset Susanne Päivärinta ja Mikael Jungner hämmästelevät Aku Louhimiestä jahtaavan Sara Rigatellin toimintaa – ”Ristiretkellä oleva toimittaja ei ole riippumaton toimittaja”

Yrittääkö Aku Louhimiestä vainoava Ylen toimittaja tahallaan tuhota tämän uramahdollisuudet? Ohjaaja kertoo erittäin poikkeuksellisista yhteydenotoista BBC:lle

Louhimies-kirjoituksen julkaisu kaatoi Oikean Median palvelimet – mistä oikein on kyse?

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025