Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

arvojohtaja

Garedew: Presidentin tulee pysyä erossa ideologisesti jakavista liikkeistä

Presidenttiehdokkaiden maahanmuuttopolitiikan kantojen erot tulivat selvästi esille eilisessä Ylen presidenttitentissä. Vihervasemmiston ehdokkaat haluaisivat jatkaa Afrikan rahoittamista vaikka velaksi, suomalaisen veronmaksajan kustannuksella. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho toi keskusteluun realismia ja huomautti, että kehitysavulla ei ole tähänkään mennessä kyetty esimerkiksi vaikuttamaan Afrikan väestöräjähdykseen.

Ylen eilisiltainen presidentinvaalitentti herättää juuri nyt runsaasti keskustelua siksi, että tentti oli niin outo. Tentin juontaja Annika Damström avasi pelin kuulustelemalla presidenttiehdokkaita liki tunnin verran sisäpolitiikan teemoista, jotka eivät kuulu presidentin toimivallan asioihin. Damström halusi saada ehdokkailta näkemyksiä niin hallituksen talouspoliittisista sopeutuksista, soten tilanteesta kuin työmarkkinapolitiikastakin.
Ylen presidenttitentin kummallisuuden eräs kulminaatiopiste osui hetkeen, jolloin vasemmistoliiton ehdokas Li Andersson sai harmitella, miten itärajan sulku mahdollisesti vaikeuttaa afganistanilaisten mahdollisuutta hakea Suomesta turvapaikkaa. Heti perään demarien Jutta Urpilainen paasasi omalla mukavuusalueellaan ammattiyhdistyspolitiikkaa.
Ylen päätoimittajan Jouko Jokisen mukaan presidentin toimivaltaan kuulumattomien asioiden käsittely oli tarpeen siksi, että ”presidentti on arvojohtaja”. Mikäs siinä sitten, mutta sisäpolitiikan asioiden sijaan ilmassa roikkuu juuri nyt runsaasti ajankohtaisia ulkopolitiikan uutisia, kuten Ruotsin Nato-jäsenyyden eteneminen kohti maalia. Monista tärkeistä presidentille kuuluvista teemoista ei Ylen tentissä päästy keskustelemaan, vaikka aikaa kului peräti kaksi tuntia.
Urpilainen hehkutti täysillä
Hallituskauden aikana kehitysavusta leikataan yhteensä noin miljardi euroa. EU:n kansainvälisistä suhteista vastaava komissaari eli Afrikka-komissaari Urpilainen on sitä mieltä, että näin ei saisi tehdä.
Urpilaisen näkemyksen mukaan lappamalla velaksi miljardeja Afrikkaan Eurooppa ja länsimaat voisivat &#8211; kenties &#8211; hidastaa Afrikan väestöräjähdystä.
&#8211; Meidän täytyy katsoa pidemmälle tulevaisuuteen. Afrikassa on tällä hetkellä kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin Euroopassa, ja yli 60 prosenttia afrikkalaisista on tällä hetkellä 25-vuotiaita. Kun tästä mennään 25 vuotta eteenpäin, Afrikassa on jo neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin Euroopassa. Ainoa tapa hillitä maahanmuuttoa on vaikuttaa Afrikan elinolosuhteisiin.
&#8211; Petteri Orpon hallituksen päätös leikata kehitysyhteistyörahoja on totaalisen väärä, koska sillä juuri autetaan lasten pääsyä koulutukseen, uusien työpaikkojen syntymistä sekä vihreän ja digisiirtymän toteuttamista, Urpilainen päästeli.
Käytännössä hukkaan heitettyä rahaa
Urpilaisen uskoa siihen, että nimenomaan Suomesta lähetetyillä miljardeilla Afrikan tilanne saataisiin käännettyä parempaan suuntaan täytyy ihailla, koska mitään konkreettista Urpilaisen uskon taustalla ei ole.
Useiden selvitysten mukaan kehitysapua valuu korruptioon. Esimerkiksi Suomesta Sambian maatalousjärjestölle (ZNFU) maksettu kehitysapu oli rahojen liikahtamisen jälkeen pitkälti <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/13/suomen-kehitysapua-katosi-korruptioon-sambiassa">kadonnut</a> järjestön toimitusjohtajan Ndambo Ndambon taskuihin.
MOT-ohjelma ja Ruotsin TV:n tutkiva ohjelma Uppdrag Granskning selvittivät aiemmin, että sambialaisen maatalousjärjestön toimitusjohtaja käytti kehitysapumiljoonia kuin omia rahojaan. Hän nosti itselleen 29 000 dollarin kuukausipalkkaa, jonka lisäksi pelkästään vuoden 2014 aikana järjestön tileiltä katosi kaksi miljoonaa euroa.
Korruptio on vain yksi kehitysavun ongelma. Yleisesti tiedetään myös, että kehitysavulla saavutettuja hyötyjä on joko vaikea mitata tai niitä ei ole lainkaan. Eläkkeelle jäänyt ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen kuvaa tilannetta kirjassaan <a href="https://yle.fi/a/3-7749065">Kehitysavun kirous</a>, jonka mukaan kehitysyhteistyö on käytännössä hukkaan heitettyä rahaa.
Uskomukset eivät ole totta
Suomi on ehdolla YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuonna 2028. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto kytkisi kehitysavun maksamisen tähän prosessiin.
&#8211; Kun käymme kampanjaa turvaneuvostojäsenyydestä, niin meidän pitää kahdenvälisillä suhteilla osoittaa se kiinnostus, Haavisto sanoi – ikään kuin kehitysavun maksaminen olisi kansainvälisen klubin jäsenyysmaksu.
Eduskunnan puhemies, presidenttiehdokas Jussi Halla-aho toi jälleen kehitysapukeskusteluun kaivattua realismia. Halla-aho huomautti Urpilaiselle, että tämän ajattelutapa, jonka mukaan kehitysapuleikkaukset lisäisivät siirtolaispainetta, ei kokemusperäisesti pidä paikkaansa.
Halla-aho huomautti, ettei Suomen kehitysavulla ole tähänkään mennessä kyetty vaikuttamaan Afrikan väestöräjähdykseen.
&#8211; Vuosikymmenten aikana Suomi on kipannut miljardien edestä kehitysyhteistyön kohteisiin. Siitä huolimatta Eurooppaan kohdistuva siirtolaispaine on suurempi kuin koskaan, Halla-aho sanoi.
”Erikoinen viesti Suomen vähävaraisille”
Hallituskaudella kehitysavusta leikataan osana hallituksen sopeutus- ja säästötoimia. Halla-aho muistutti, että kehitysavun leikkauksia voidaan tarkastella myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
&#8211; Mielestäni se lähettäisi suomalaisille vähävaraisille erikoisen viestin, jos tärkeistä peruspalveluista leikataan, mutta ulkomaille maksettava kehitysapu olisi kuin pyhä lehmä, johon ei voisi missään olosuhteissa koskea.
&nbsp;

Urpilainen ja Haavisto jatkaisivat miljardien kippaamista velaksi Afrikkaan, Halla-aho tyrmää: Ulkomaille maksettava kehitysapu ei voi olla kuin pyhä lehmä, johon ei saa koskea

Kansalaiset odottavat presidentiltä paljon enemmän kuin mitä valtaoikeuksissa on määritelty. Presidentillä pitää olla käsi kansan pulssilla ja hänen tärkein tehtävänsä on rauhan säilyttäminen Suomessa. Hyväksi olisi sekin, jos valtionpäämies olisi tutustunut Kalle Päätalon tuotantoon.

Aamulehden <a href="https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000010075326.html">vaalitentti</a> aloitettiin positiivisesti kysymällä, mistä ehdokkaat olivat ilahtuneet näinä ankarina aikoina. Nyt jo vapautuneita ja naureskelevia tentattavia oli sykähdyttänyt pääasiassa se, että kansalaiset ovat olleet kiinnostuneita presidentinvaalista.
Presidenttiä kuunnellaan
Presidentin valtaoikeuksista aloitettiin ja ne ovat kohdallaan kaikkien ehdokkaiden mielestä. Kunhan vain eduskunnan tiedonsaanti on mallikasta jatkossakin. Presidentin pitää kaikin voimin edistää Suomen kansan menestymistä.
&#8211; Yleinen suuntaus länsimaissa on ollut kohti lisääntyvää parlamentarismia ja valtionpäämiehen valtaoikeuksien riisumista. Suomessakin tämä trendi on oikeastaan Kekkosen tai Koiviston ajoista lähtien ollut nähtävissä, Jussi Halla-aho totesi.
&#8211; Oma kokemukseni ja uskomukseni on se, että riippumatta siitä, miten presidentin valtaoikeudet on perustuslaissa rajattu, niin kansalaiset näkevät tämän instituution kuitenkin huomattavan paljon laajempana ja odottavat, että tasavallan presidentti puheenvuoroissaan ottaa kantaa myös sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät suoranaisesti perustuslain mukaan hänen tontilleen kuulu.
Yhteistyön on toimittava
Presidentin pitää olla arvojohtaja, sanoi Olli Rehn. Yksittäisiin hankkeisiin ei pitäisi puuttua, mutta linjoja voi toki vetää. Presidentin pitäisi myös haistella ilmaa, miten maa makaa. Presidentti on politiikan yläpuolella.
&#8211; Presidentti on politiikan yläpuolella mutta kansan keskellä, täsmensi Alexander Stubb.
Presidentin pitää olla myös hyvä kuuntelija, muistutti Pekka Haavisto. Presidentin pitää olla kansakunnan pulssilla toistui useammassakin puheenvuorossa.
&#8211; Jos ajatellaan, että presidentti on yhteiskunnan tai kansakunnan unilukkari, niin silloin on aika vaikea eksplisiittisesti vetää sitä rajaa, mihin asioihin hän voi ottaa kantaa ja mihin ei, pohdiskeli Jutta Urpilainen.
&#8211; Kun maailma on näin monimutkainen ja kaikki päätöksenteon sektorit nivoutuvat toisiinsa yhä tiiviimmin, on avainasemassa hyvä yhteistyö kaikkien instituutioiden välillä, ja kuten täällä on todettu moneen kertaan, se on toiminut aika hyvin, vaikka aivan kaikkea ei ole kirjattu perustuslakiin, Halla-aho sanoi.
Kiinan kanssa ei pidä toistaa virheitä
Suomessa säilyy rauha, näen sen ylivoimaisesti tärkeimpänä asiana, paalutti Harry Harkimo.
Li Andersson lisäsi vielä vakauden tärkeimpien ulkopoliittisten tavoitteiden joukkoon. Diplomatia ja verkostot mainittiin. Halla-aho muistutti kiusauksesta kääntyä myönnytysten tuhoisalle tielle:
&#8211; Meillä on kiusaus tarjota nopeita ratkaisuja tähän Ukrainan konfliktiin, puhutaan rauhanneuvotteluista Venäjän kanssa tai myönnytysten tekemisestä, mutta meillä on historiassa paljon esimerkkejä siitä mitä tapahtuu, kun tällaisten saalistajien kanssa aletaan tehdä kompromisseja.
&#8211; Suomi ja Eurooppa eivät saa toistaa Kiinan kanssa niitä samoja virheitä, jotka tehtiin Venäjän kanssa, varoitti Halla-aho.
Asiat tuppaavat järjestymään
Yleisön joukosta kantautui kysymys uskosta huomiseen. Pitäisikö uskoa siihen, että tällaisinakin aikoina asiat tuppaavat järjestymään. Asiat eivät tosin järjesty, jos niille ei tee mitään. Siksi politiikassa ollaan mukana, toivon mukaan muuttamassa asioita.
Vastauksissa siteerattiin muun muassa Esko Ahoa ja Mauno Koivistoa: ”Jos et tiedä, miten käy, luota siihen, että käy hyvin”. Omenapuutkin pitää istuttaa oli tilanne mikä hyvänsä, totesi Sari Essayah.
Alexander Stubb toi keskusteluun vivahteen maailman tuulia suosittelemalla kansalle lukukinkereitä: Hans Rusling: Factfullness ja Steven Pinker: Enlightenment now. Jussi Halla-aho oli taas omalla konstailemattomalla linjallaan:
&#8211; Siteeraan Kalle Päätaloa, joka sanoo kirjassaan, ettei koskaan mene, ettei jotenkin mene. Tulevaisuuden murehtimisessa on ongelmana se, että siitä tulee juuri sellainen, jos pelkäämme jotakin.
Ongelmat on tunnustettava
Jossain vaiheissa ehdokkailta kyseltiin myös heidän omista arvoistaan. Monta hyvää, kaunista ja ylevää vastausta kuultiin, siinä mielessä äänestäjät ovat hyvissä käsissä.
Halla-aho peräänkuulutti yleisenä elämänarvona kohtuullisuutta vaatimuksissa, jotka ihminen asettaa itselleen, joita hän asettaa muille ja joita suomalaiset kansakuntana asettavat itselleen. Politiikassa hänen mukaansa tärkein arvo on realismi, ymmärrys siitä, miten asioiden pitäisi meidän mielestämme olla. Siitä tosin ei välttämättä seuraa, että ne olisivat sillä tavalla.
&#8211; Jos ongelmia ollaan näkemättä, eikä niitä tunnusteta, jotta ei pahoitettaisi kenenkään mieltä, niin se antaa niille ongelmille mahdollisuuden kasvaa ja se johtaa vain suurempiin tragedioihin ja ikävyyksiin, Halla-aho pohti enteellisesti.

Halla-aho Pirkanmaalla: Tulevaisuutta ei kannata pelätä, mutta silmien sulkeminen ongelmilta johtaa traagiseen lopputulokseen

Perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho starttasi tänään vaalikampanjansa Helsingissä. Suomen Uutiset julkaisee Halla-ahon puheen kokonaisuudessaan.
 
Presidentinvaalien loppusuora on alkamassa, ja todennäköisesti vasta tässä vaiheessa suuri yleisö alkaa havahtua vaalien läheisyyteen ja pohtia tarkemmin ehdokkaan valintaa. Ehdokkaiden näkökulmasta vaalit ovat olleet käynnissä jo pitkään ja työllistäneet maakunnissa kiertämisen, vaalikoneisiin vastaamisen, vaalipaneelien ja haastattelujen merkeissä.
Nämä vaalit eroavat monessa suhteessa vuoden 2018 vaaleista. Ensinnäkin, istuvan presidentin kausien tullessa täyteen, on mahdotonta sanoa minkäänasteisella varmuudella, kuka nämä vaalit voittaa. Media toki on jo pitkän aikaa jakanut palkintoja etukäteen, mutta kuten gallup-kehitys osoittaa, on eri asia olla periaatteessa valmis äänestämään jotakuta ja todella äänestää häntä. Asetelmaa on myös yritetty pitkään rakentaa ehdokkaiden Stubbin ja Haaviston kaksintaisteluksi, varmaankin siksi, että pääkaupunkiseudun kuplasta katsottuna kumpikin on liberaalina ja avointen rajojen nimiin vannovana ehdokkaana mieluisa vaihtoehto.
Todellisuudessa tilanne on kuitenkin auki. Jos perussuomalaisia ja perussuomalaisten arvoja ja tavoitteita kannattavat suomalaiset käyvät äänestämässä perussuomalaista ehdokasta, on hyvin todennäköistä, että se riittää toiselle kierrokselle. Ja toisella kierroksella kaikki on mahdollista.
Katso Halla-ahon kampanjavideo tästä (teksti jatkuu videoikkunan alla):
<iframe loading="lazy" title="Jussi Halla-aho presidentiksi 2024" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/9mgE0-MZOg8?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Näille vaaleille on ominaista myös se, että niissä on suuri joukko ehdokkaita, joilla on presidentin tehtävän menestyksekkääseen hoitamiseen tarvittavaa kokemusta ja tietotaitoa. Tällä viittaan sekä ulkopolitiikan parissa työskentelyyn että yleiseen politiikan teon kokemukseen. On toki niitäkin, jotka pyrkivät tekemään kokemattomuudesta hyveen ja tarjoamaan itseään ryvettymättömänä, korruptoitumattomana ja raikkaana, politiikan ulkopuolisena vaihtoehtona, mutta kyllä tosiasia on se, että harvassa tehtävässä kokemuksesta on haittaa.
Presidentti, kuten perustuslaissakin todetaan, toimii yhteistyössä eduskunnan luottamusta nauttivan valtioneuvoston kanssa. Hän ei toimi umpiossa ja erillään muista instituutioista. Yhteistyölle on parhaat edellytykset, kun presidentti tietää, mitkä ovat politiikan ja päätöksenteon realiteetit.
Mutta kaikkein voimakkaimmin nämä vaalit eroavat edellisistä ja kaikista aiemmista siinä, että maailma ja olosuhteet ovat muuttuneet. Tasavallan presidentti on perinteisesti nähty jatkuvuuden ja muuttumattomuuden takuumiehenä. Nyt me, Eurooppa ja koko maailma olemme myllerryksen ja vanhan maailmanjärjestyksen romuttumisen keskellä. Päätöksentekijän, myös presidentin, tärkein henkilökohtainen ominaisuus on kyky ja halu tarkastella ympärillä tapahtuvia asioita realistisesti ja silmät auki, kyky ja halu tehdä havainnoistaan oikeita analyysejä, kyky ja halu ja reagoida nopeasti tapahtuviin asioihin niiden vaatimalla tavalla ja niiden vaatimalla nopeudella.
Suomen kaltaisella pienellä maalla vihamielisessä ympäristössä ei ole varaa päättäjiin, joilla on taipumusta sinisilmäisyyteen, hyväuskoisuuteen ja toiveajatteluun. Me kaikki toivomme, että maailma olisi hyvä paikka ja että se kehittyisi myönteiseen suuntaan, mutta me emme saa antaa tämän toiveen sumentaa silmiämme ja estää näkemästä vaaroja ja kielteisiä ilmiöitä.
Tilannetajun ja realismin lisäksi merkitystä on ehdokkaan arvomaailmalla ja sillä, mitkä ovat hänen prioriteettejaan. Oma ja perussuomalainen arvopohja on se, että Suomi on suomalaisten kotimaa, ainoa kotimaa, Suomen, suomalaisten, suomen kielen turvapaikka tässä pahassa maailmassa. Suomen ja suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi ovat meidän arvopohjamme nyt ja tulevaisuudessa. Presidentin tehtävä on omalta osaltaan ja yhteistyössä muiden päätöksentekijöiden kanssa tunnistaa, ehkäistä ja ratkaista sisäisiä ja ulkoisia vaaroja ja ongelmia, jotka uhkaavat näitä perusarvoja. Tämä ei ole ristiriidassa globaalien, esimerkiksi maailman köyhyyteen tai ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden kanssa, mutta näitä viimeksimainittuja tavoitteita ei voi eikä pidä edistää suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
Nykyisen perustuslain oloissa tasavallan presidentin tärkein tehtäväkenttä ja vastuualue on ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen. Toisen maailmansodan jälkeen ja kylmän sodan aikana ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli herkkää nuorallatanssimista, jossa yhtäältä pyrittiin kiinnittymään länteen niin tiivisti kuin mahdollista ja toisaalta välttämään kaikkea, mikä olisi itänaapurissa tulkittu provokatiiviseksi. Suomeen muodostui kieli keskellä suussa puhumisen kulttuuri, josta ei oikein vapauduttu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkään.
<a href="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1.jpg"><img loading="lazy" decoding="async" class="alignnone size-full wp-image-111465" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1.jpg" alt="" width="1000" height="500" srcset="https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1.jpg 1000w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1-300x150.jpg 300w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1-768x384.jpg 768w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1-940x470.jpg 940w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1-640x320.jpg 640w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1-100x50.jpg 100w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_021-1-60x30.jpg 60w" sizes="auto, (max-width: 1000px) 100vw, 1000px" /></a>
Suurin syy tähän epäilemättä oli se, että toisin kuin vaikkapa Baltian maissa, meillä ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtotehtävät säilyivät sellaisten ihmisten käsissä, joiden ajattelutavat ja asenteet olivat muodostuneet kylmän sodan ja YYA-sopimuksen vuosina. Natoon haluttiin pitää hajurakoa, kun taas Venäjän kehitys nähtiin vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Nämä ihmiset ärähtivät herkästi, jos joku kyseenalaisti vallitsevia totuuksia tai erehtyi pitämään Venäjää ja Venäjän kaasuputkihankkeita turvallisuuspoliittisina kysymyksinä. Kriittiset puheet leimattiin russofobiaksi.
Viime vuoden helmikuussa kaikki muuttui. Ymmärrettiin, että Venäjää koskenut analyysimme oli virheellinen ja virheelliseen analyysiin perustunut strategia aikansa elänyt. Havahduttiin siihen, että Venäjällä on omat imperialistiset tavoitteensa, emmekä me voi vaikuttaa niihin tavoitteisiin, voimme ainoastaan parhaamme mukaan suojautua niiltä. Koska on vaikea myöntää olleensa väärässä ja muuttaneensa mieltään, alkoi kilpalaulanta siitä, kuka on kauimmin ja ensimmäisenä kannattanut sotilaallista liittoutumista.
Vanhojen virheiden pöyhiminen jälkiviisastelun merkeissä ei ole mielekästä, mutta vanhoja virheitä on syytä tarkastella, jotta niitä ei toistettaisi. Jokainen kriisi on tilaisuus oppia ja viisastua. Systemaattinen väärässä oleminen taas kertoo ehdokkaasta ja hänen kyvystään arvioida ympärillään tapahtuvia asioita. Viimeisten 15 vuoden aikana suomalaiset päätöksentekijät antoivat Putinille hopeatarjottimella työkaluja maamme vahingoittamiseen ja rakensi yhteiskuntamme sisään haavoittuvuuksia, joita vihamielinen taho pystyy hyödyntämään.
Mainitsen muutamia esimerkkejä. Liittyminen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Kaksoiskansalaisuuden mahdollistaminen täällä asuville venäläisille, ja kaksoiskansalaisten esteetön pääsy myös puolustushallinnon ja sisäisen turvallisuuden tehtäviin. Venäläisten mahdollisuus ostaa lähes rajoituksitta kiinteistöjä ja maa-alueita. Sekä kaksoiskansalaisuuteen että omistuksiin liittyy se riski, että niillä luotiin Suomeen venäläisiä intressejä, joita Venäjä voi ryhtyä tarpeen tullen lähteä ”suojelemaan”. Me tiedämme, että venäläisiä ei syrjitä eikä sorreta Suomessa, mutta suuri yleisö Venäjällä ei tiedä. Ja juuri sille yleisölle Kremlin propaganda on suunnattu. Suuri yleisö Venäjällä uskoi myös sen, että venäläisiä sorretaan Ukrainassa.
Tällaiset riskit, samoin kuin energiakauppaan liittyneet riskit, eivät tulleet puun takaa. Ne olivat ennakoitavissa, koska Venäjän kehitys oli kaikkien nähtävillä. Osa päättäjistämme, esimerkiksi kaasuputkilobbarit, eivät piitanneet riskeistä, koska heillä oli asiaan liittyviä taloudellisia intressejä. Mutta osa ei nähnyt niitä, koska heillä ei ollut halua tai kykyä arvioida tapahtumia realistisesti. Hyväuskoisuus, sinisilmäisyys, toiveajattelu ja yletön kehitysoptimismi johtavat virheellisiin päätöksiin. Halutaan kovasti, että maailma olisi tietynlainen, ja sitten uskotaan, että kovasti haluamalla maailma muuttuu sellaiseksi.
Minua moititaan usein synkkyydestä, negatiivisuudesta ja positiivisen vision puuttumisesta. Edustan sitä koulukuntaa, jossa päätöksentekijän tehtävä ei ole viihdyttää kansalaisia ja tehdä sirkustemppuja vaan tunnistaa, ehkäistä ja ratkaista maahan ja kansaan kohdistuvia ongelmia ja uhkia. Tällä tavoin yhteiskunta voidaan pitää turvallisempana, ja kun yhteiskunta on turvallinen, ihmiset voivat keksiä itse positiivisia visioita, kukin mielensä mukaisesti.
<a href="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1.jpg"><img loading="lazy" decoding="async" class="alignnone size-full wp-image-111467" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1.jpg" alt="" width="1000" height="500" srcset="https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1.jpg 1000w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1-300x150.jpg 300w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1-768x384.jpg 768w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1-940x470.jpg 940w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1-640x320.jpg 640w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1-100x50.jpg 100w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2023/12/JussinKampanja_058-1-60x30.jpg 60w" sizes="auto, (max-width: 1000px) 100vw, 1000px" /></a>
Tasavallan presidentin tärkein perustuslaissa mainittu tehtäväkenttä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen. Niin kiinnostava kuin tämä sektori onkin, se tuskin yksinään selittää sitä, että äänestysaktiivisuus presidentinvaaleissa on perinteisesti niin korkea. Presidentti-instituutiolla on suomalaisille paljon laajempi merkitys. Hänet nähdään itsenäisenä, suoraan kansalta mandaattinsa saaneena instituutiona ja vastapainona nopeatempoiselle ja usein pinnalliselle päivänpolitiikalle. Joku kutsuu häntä arvojohtajaksi. Itse kutsuisin häntä ylimmäksi kansalaiskeskustelijaksi, jonka tehtävä on nostaa keskusteluun suuria, kansakunnalle tärkeitä kysymyksiä, etenkin niitä, jotka muuten jäävät liian vähälle huomiolle. Uudenvuoden puhe lienee yksi tämän funktion tärkeimmistä ilmentymistä.
Tarve pystyä tunnistamaan, ehkäisemään ja ratkaisemaan uhkia ja ongelmia ei tietenkään rajoitu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Maahanmuuttoon ja sitä koskevaan keskusteluun liittyy hyvin samanlaisia ongelmia kuin aiemmin Venäjään. Humanitaarisin ja perheperustein maahantulleiden ihmisten heikko integroituminen työmarkkinoille, asuinalueiden ja koulujen eriytyminen, lisääntyvä väkivalta- ja omaisuusrikollisuus, orjatyösuhteiden syntyminen matalapalkka-aloille, uskonnollinen radikalismi ja kaikki muutkin maahanmuuton lieveilmiöt ovat olleet nähtävillä vuosikymmeniä. Ruotsi on ollut kuin näyteikkuna siihen, minne me olemme menossa 10-15 vuoden viiveellä. Silti kaikki ikävät ilmiöt tuntuvat tulevan niin medialle kuin päättäjillekin yllätyksenä. Kaikki maahanmuuttoon liittyvät politiikkatoimet ovat lähteneet siitä optimisesta oletuksesta, että vaikka tähän asti ehkä onkin mennyt vähän huonosti, aivan pian alkaa mennä paremmin.
Osa näkee ongelmat, mutta ei piittaa niistä, koska heidän prioriteettilistallaan suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi tai julkinen talous eivät ole kärkisijoilla. Osa ei välitä ongelmista, koska heillä on oma taloudellinen intressinsä. Maahanmuutto ja nimenomaan kotoutumisen epäonnistuminen työllistävät valtavan armeijan erilaisia kotouttamiskoordinaattoreita sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Ja sitten ovat ne, joilta sinisilmäisyys, hyväuskoisuus, toiveajattelu ja optimismi sumentavat näön.
Äänestäjillä on erilaisia preferenssejä, ja siksi on hyvä, että on erilaisia ehdokkaitakin. Minä lähden siitä, että Suomi on suomalaisten kotimaa ja edunvalvoja. Presidentin ja muiden päättäjien ensisijainen tehtävä on puolustaa suomalaisia niin ulkoisilta kuin sisäisiltäkin vaaroilta ja huolehtia siitä, että tavallisilla ihmisillä on mahdollisuus elää turvassa, niin taloudellisesti kuin fyysisestikin.
Tämä ei tarkoita kyynistä suhtautumista muuhun maailmaan. Suomen tulee edistää rauhaa, ilmastonmuutoksen ja köyhyyden torjuntaa ja muita hyviä asioita myös rajojensa ulkopuolella, mutta ei oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Tämä on moraalinen positio, mutta se on myös käytännöllinen kysymys. Vain hyvinvoiva Suomi voi olla kokoaan suurempi tai edes kokoisensa toimija maailmalla.
Katso kampanjan avaustilaisuus: 
<iframe loading="lazy" title="Jussi Halla-aho, vaalikampanjan avaus" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/1Re0HNItIxI?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
&nbsp;

Jussi Halla-aho avasi presidentinvaalikampanjansa – lue koko puhe

arvojohtaja

Garedew: Presidentin tulee pysyä erossa ideologisesti jakavista liikkeistä

Urpilainen ja Haavisto jatkaisivat miljardien kippaamista velaksi Afrikkaan, Halla-aho tyrmää: Ulkomaille maksettava kehitysapu ei voi olla kuin pyhä lehmä, johon ei saa koskea

Halla-aho Pirkanmaalla: Tulevaisuutta ei kannata pelätä, mutta silmien sulkeminen ongelmilta johtaa traagiseen lopputulokseen

Jussi Halla-aho avasi presidentinvaalikampanjansa – lue koko puhe

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025