Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Arvokonservatismi

Viime päivinä julkinen keskustelu on pyörinyt vahvasti kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) sananvapausoikeudenkäynnin ympärillä. Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen mukaan Räsäsen tapauksessa on kyse varsin poikkeuksellisesta oikeudenkäynnistä.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen vastaa syytteisiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Helsingin käräjäoikeudessa. Syytteet koskevat kolmea eri Räsäsen lausumaa vuosilta 2004 ja 2019, joissa syyttäjä katsoo Räsäsen solvanneen homoseksuaaleja. Räsänen kiistää syyllistyneensä väitettyihin rikoksiin.
&#8211; Siihen liittyy erilaisia ulottuvuuksia, kuten hengelliset arvot, uskonnonvapaus ja perhepoliittiset kysymykset. Oikeustapaus voi vaikuttaa siihen, miten erilaisia arvokonservatiivisia näkemyksiä saa jatkossa Suomessa ilmaista, sanoo Olli Immonen.
&#8211; Tässä oikeustapauksessa törmäävät selvästi yhteen valtakunnansyyttäjän arvoliberaali maailmankuva ja Räsäsen arvokonservatiivinen maailmankatsomus, joka perustuu Raamatun tulkintaan.
&#8211; Voidaan pohtia, onko näin vahvasti arvoristiriidoista kumpuava lähtöasetelma ylipäänsä juridisesti toivottava. Oikeudenkäynnistä voi muodostua haastava, jos teologiaa ymmärtämättömät juristit yrittävät ratkaista moraaliteologisia kysymyksiä Suomen lain perusteella.
Miten käy tieteen vapauden?
Eräässä kiistanalaisessa kirjoituksessa vuodelta 2004 Räsänen muun muassa toteaa homoseksuaalisuuden olevan psykososiaalisen kehityksen häiriö. Valtakunnansyyttäjän mielestä kyseinen kirjoitus solvaa homoseksuaaleja. Asia oli oikeudessa keskeisesti esillä syytteiden käsittelyn ensimmäisenä päivänä.
&#8211; Sopii miettiä, kuuluvatko tällaiset lääketieteelliset kysymykset ylipäänsä oikeuslaitoksen pohdittaviksi vai ennemminkin tieteellisen yhteisön ratkaistaviksi. Voiko tällainen pohdinta pahimmillaan kaventaa tieteen vapautta vähentämällä tutkijoiden uskallusta kriittiseen ja objektiiviseen tieteentekoon? Onko Räsäsen tapauksen jälkeen syytettyjen penkille entistä helpompi istuttaa joku ”poliittisesti epäkorrekteja” tutkimustuloksia julkaiseva tutkija?
&#8211; Tapaus herättää epäilemättä paljon kysymyksiä, Immonen sanoo.
Miten käy lehdistönvapauden?
Yksi syytteistä liittyy radio-ohjelmaan, jossa Ruben Stiller haastatteli Päivi Räsästä Yle Puhe -radiokanavalla. Ohjelman teema oli &#8221;Mitä Jeesus ajattelisi homoista?&#8221;. Syyttäjä on esittänyt vaatimuksen ohjelman osittaisesta sensuroinnista.
&#8211; En muista, että tiedotusvälineille olisi Suomessa aiemmin esitetty tällaisia vaatimuksia sensuroida haastatteluja, Immonen toteaa.
&#8211; Syyttäjän vaatimus kohdistuu neutraaliin tiedonvälitykseen ja vaikuttaisi olevan EIT:n Jersild v. Tanska -tapauksen vastainen. Tällaiset sensuurivaatimukset nähdään yleensä hyökkäyksenä lehdistönvapautta vastaan. Nähtäväksi jää, herääkö Yle jossakin vaiheessa puolustamaan toimittajansa sananvapautta.
Laaja yhteiskunnallinen analyysi on tarpeellista
Immonen toivoo Räsäsen tapauksesta entistä laajempaa yhteiskunnallista analyysia, koska mahdollisella tuomiolla voisi pahimmillaan olla hyvin laajoja ja ikäviä vaikutuksia kaikkien kansalaisten sananvapauteen Suomessa.
&#8211; Mitkä tulisivat olemaan tuomion vaikutukset siihen, millä tavalla Suomessa pystyy jatkossa ilmaisemaan maailmankatsomuksellisia ja erityisesti arvokonservatiivisia näkemyksiä? Sananvapaus on länsimaisen demokraattisen tradition kulmakivi. Se on yksi länsimaalaisen ihmisen tärkeimmistä perusoikeuksista.
&#8211; Mielestäni suhtautumisen sananvapauteen tulee olla mahdollisimman arvoneutraalia. Itse en pidä länsimaissa 1960- ja 1970-luvuilla liberaalin kulttuurivallankumouksen seurauksena syntyneestä ajattelutavasta, jonka mukaan sanavapauslainsäädäntö ja sen tulkinta olisi aina vapaasti muovailtavissa kulloisenkin vallitsevan yhteiskuntaeettisen konsensuksen hengen mukaiseksi.
&#8211; Sananvapauden tulisi olla mahdollisimman laaja kaikille, ja sananvapauslainsäädännön tulisi kohdella kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti arvoihin katsomatta, Immonen sanoo.
&nbsp;

Räsäsen oikeudenkäynti haastaa sananvapautta – ”Tuomiolla voisi olla ikäviä vaikutuksia”

Yksi konservatiiveja nykykulttuurissa eniten huolestuttavia asioita on ollut avioerojen yleistyminen toisen maailmansodan ja 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen jälkeen. Nyt avioerojen määrä on kuitenkin kääntynyt Yhdysvalloissa laskuun. Tuoreen tutkimuksen mukaan taustalla ei kuitenkaan ole konservatiivisten perhearvojen paluu.

Kymmenen viime vuoden aikana eroon päätyvien avioliittojen osuus kaikista avioliitoista on Yhdysvalloissa vähentynyt. Marylandin yliopiston sosiologi Philip Cohen osoitti uudessa <a href="https://osf.io/preprints/socarxiv/h2sk6/">tutkimuksessaan</a>, että vuosien 2008 ja 2016 välillä eronneisuus laski kaikkiaan jopa 18 prosentilla.
Tulos kuulostaa hyvältä uutiselta varsinkin lasten kannalta, mutta luku ei kerro koko totuutta. Kun otetaan huomioon Yhdysvalloissa kohonnut avioitumisikä ja muut väestötieteelliset muutokset, eronneisuuden lasku jäi kahdeksaan prosenttiin.
Johns Hopkins Universityn sosiologian professori Andrew Cherlin kuvaili trendiä <a href="https://www.theatlantic.com/family/archive/2018/09/millennials-divorce-baby-boomers/571282/">The Atlantic -lehdelle</a> eräänlaisella paradoksilla.
&#8211; Jotta voisit erota, sinun on ensin mentävä naimisiin.
<h4>Hyväosaiset menevät naimisiin, huono-osaiset jäävät avoliittoihin</h4>
Cherlinin viesti oli, että nykyään korkeakoulututkinnon suorittaneet avioituvat todennäköisemmin kuin vain toisen asteen koulutuksen saaneet yhdysvaltalaiset. Ja avain laskevien avioerolukujen ymmärtämiseen on Cherlinin mukaan se, että nimenomaan korkeakoulututkinnon suorittaneet eroavat harvemmin kuin aiemmin.
Siihen taas on syynä se, että pitkään opiskelleet avioituvat vanhempina, koska he keskittyvät ensin työuran luomiseen. Heillä on myös taloudellista itsenäisyyttä lykätä naimisiinmenoa, kunnes ovat luottavaisia siihen, että liitto tulee toimimaan. Tämä kaikki on vähentänyt erojen määrää, Cherlin selittää.
&#8211; Vanhempana olet kypsempi… ja sinulla on todennäköisesti parempi työ, ja nämä asiat vähentävät riitoja puolison kanssa, Cherlin sanoo.
Avioerot yleistyivät Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälistä alkaen osin siksi, että eroa alettiin pitää hyväksyttävänä asiana, jos avioliitto on onneton. Avioerojen huippuvuosi oli Yhdysvalloissa 1980.
Vielä 1970-luvulla yhteiskuntatieteilijät yleisesti uskoivat, että avioerot tulevat jatkossakin yleistymään. Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta syy siihen ei ole se, että avioliittoa arvostettaisiin enemmän &#8211; vaan pikemminkin se, että erityisesti matalan koulutustason amerikkalaisten parissa avioliittoinstituutio on heikentynyt ja avoliitot yleistyneet.
<h4>Myös avoliitot päättyvät usein eroon</h4>
Yhdysvaltalainen kulttuuri on muuttunut. Vielä muutama vuosikymmen sitten korkeakouluttamattomat olivat merkittävästi useammin avioliitossa 30 vuoden iässä kuin ne, jotka olivat suorittaneet vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Nyt vain hieman yli puolet niistä naisista, joilla on vain ylioppilastutkinto, on naimisissa. Vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista naimisissa on kolme neljästä.
Yksi selitys tähän voi olla se, että ilman korkeakulututkintoa on nykyään vaikea saada hyvin palkattua työtä, mikä taas vaikeuttaa vakaan parisuhteen muodostamista. Cohen kirjoittaa tutkimusartikkelissaan, että avioliitto on yhä keskeisempi osa sosiaalista eriarvoisuutta. Avioliitto heijastaa eroja korkeakoulutettujen ja -kouluttamattomien välillä. Toisaalta avioituminen on taloudellisesti kannattavaa, joten koulutuserot avioitumisessa leventävät sosioekonomista kuilua.
Sosiologien mukaan pelkästään avioituneiden parien erotilastojen tarkastelu ei kerro koko totuutta yhdysvaltalaisten parisuhteista tänään.
&#8211; Jos tarkastelussa olisi avioliittojen lisäksi avoliitot, eivät eroprosentit nuorilla aikuisilla todennäköisesti olisi laskussa, Cherlin sanoo.
<h4>Suomessa erojen määrä vakaa</h4>
Suomessa avioerojen määrä on pysynyt kolme vuosikymmentä melko vakaana. <a href="http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/">Väestöliiton</a> mukaan avioerojen kehityksen vertailemiseksi käytetään usein kokonaisavioeronneisuuslukua. Se kertoo, kuinka moni avioliitto päättyy eroon, mikäli eronneisuus pysyttelee samalla tasolla kuin nykyään.
Mikäli avioerojen kehityksessä ei tapahdu merkittäviä muutoksia, arviolta lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Suomen eronneisuusluku on ollut Euroopan Unionin korkeimpien joukossa 2000-luvulla.
<img loading="lazy" decoding="async" class="size-large" src="http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/5197322/Avioerot2.jpeg" width="800" height="450" />

Avioerot aiempaa harvinaisia Yhdysvalloissa – eroamaan taipuvaiset eivät edes avioidu

Toronton yliopiston psykologian professori ja psykoterapeutti Jordan B. Peterson kirjoitti self-help-kirjan, joka sai kirjakauppojen kassakoneet laulamaan. Elämäntaito-opasta pinnallisesti muistuttava esseekokoelma <a href="https://www.youtube.com/watch?v=t-kfIb1dp1w&amp;ab_channel=JordanBPeterson">12 Rules for Life. An Antidote to Chaos</a> ottaa kuitenkin kantaa myös nykyiseen länsimaiseen kulttuuriin ja sen poliittisesti korrekteihin uskomuksiin. Vaikka Peterson pitää itseään epäpoliittisena tutkijaluonteena, on kirja raivostuttanut liberaalin laidan kommentaattorit.

&#8211; Kenenkään, joka haluaa ymmärtää kuinka elää, ei kannata lukea tätä kirjaa. Jokaisen, joka on kiinnostunut kasvavasta hyökkäyksestä liberaaleja arvoja kohtaan, tulisi kuitenkin lukea se pelosta väristen, kirjoitti Julian Baggini kirja-arviossaan <a href="https://www.ft.com/content/40c05b84-f7a7-11e7-a4c9-bbdefa4f210b">Financial Timesille</a>. 
<a href="https://johannesburgreviewofbooks.com/2018/04/04/richard-poplak-sets-jordan-b-petersons-house-in-order-a-scorching-review-of-12-rules-for-life/">The Johannesburg Review of Books</a> kuvaa Petersonin “juuri nyt läntisen maailman vaikutusvaltaisimmaksi intellektuelliksi”. Arvostelu on silti tyly.
&#8211; This is just the fucking worst, aloittaa kirja-arvionsa kanadalais-eteläafrikkalainen kirjailija Richard Poplak.
Minkälainen on tämän idioottien ajan johtava intellektuelli, Poplak kysyy. Sellainen joka kirjoittaa elämäntaito-oppaan perserei’ille, hän vastaa.
<a href="https://lareviewofbooks.org/article/a-messiah-cum-surrogate-dad-for-gormless-dimwits-on-jordan-b-petersons-12-rules-for-life/#">Los Angeles Review of Booksin</a> arvostelija Houman Barekat vertaa Petersonia alt-right-hahmo <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Milo_Yiannopoulos">Milo Yiannopoulosiin</a>. Molemmat ovat Youtuben kautta julkisuuteen nousseita hahmoja, joiden &#8221;pahamaineisuus takaa kovat myyntiluvut&#8221;, Barekat väittää.
Barekatin mielestä näiden sosiaalisen median hahmojen kirjalliset työt voisi ohittaa samalla välinpitämättömydellä kuin parikymppisten urheilijoiden haamukirjoiteut elämäkerrat, jotka heijastavat samaa kyynistä kaupallisuuden logiikkaa.
<h4>Kirja ei ole yhtä viihdyttävä kuin videot</h4>
Petersonin kirjaa on vaikea tunnistaa liberaaleista arvosteluista. Mutta myös innostuneesti Petersonin lukuisia <a href="https://www.youtube.com/channel/UCL_f53ZEJxp8TtlOkHwMV9Q">Youtube-videoita</a> katsoneelle lukijalle 12 Rules for Life voi olla pettymys. 
Peterson nousi maailmanmaineeseen videoilla, jotka kritisoivat kulttuurimarxilaisuutta, postmodernismia ja vasemmistoliberaalia identiteettipolitiikkaa. Esimerkiksi &#8221;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=PfH8IG7Awk0&amp;t=3675s&amp;ab_channel=JordanBPeterson">marxilaista valetta valkoisesta etuoikeudesta</a>&#8221; käsittelevällä videolla on 1,4 miljoonaa näyttökertaa.
Vuosi sitten pitämässään <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Nyw4rTywyY0&amp;ab_channel=JordanBPeterson">puheessa</a> Peterson esittää 12 periaatetta 2000-luvun konservatiiveille. Siinä käsitellään samat teemat kuin kirjassa, mutta poliittisemmasta näkökulmasta.
<h4>Masentuneesta hummerista kulkukissan silittämiseen</h4>
Kirjan luvuista osa sivuaa politiikkaa, osa on puhtaammin psykologisia tai elämänfilosofisia.
Ensimmäinen ohje kuuluu: Seiso selkä suorana hartiat taakse vedettynä. Tässä luvussa Peterson perustelee dominanssihierarkioiden luonnollisuutta ottamalla vauhtia satojen miljoonien vuosien takaa evoluutiosta. Jopa hummeri tuntee asemansa lajitoveriensa sosiaalisessa hierarkiassa, Peterson väittää &#8211; ja mikä hauskinta, hummerin itsetuntoa säätelevät samat hermovälittäjäaineet, jotka ihmisillä säätelevät mielialaa ja itsevarmuutta. Luvun poliittinen viesti on, että ihminen on luonnostaan hierarkinen laji, eikä mikään vasemmistolainen tasa-arvo-ohjelma voi tätä muuttaa.
Toinen ohje on: Kohtele itseäsi kuin jotakuta, jonka hoitamisesta olet vastuussa. Tämä luku on epäpoliittisempi. Peterson tietää, että monet omistajat huolehtivat paremmin lemmikkiensä lääkityksestä kuin omastaan. Jos luvussa haluaa nähdä poliittisen viestin, se on se että monet ihmiset eivät huolehdi itsestään, eikä heidän pahoinvoinnistaan oikein voi yhteiskuntaakaan syyttää.
Kolmannen ohjeen mukaan kannattaa ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, jotka toivovat sinulle parasta. Kaikki eivät toivo; kateus myrkyttää ystävyyssuhteitakin. Kateus on tuhoisa voima myös yhteiskunnallisesti, ja usein se, mitä perustellaan oikeudenmukaisuuden vaatimuksella, on tosiasiassa kateuden ilmenemismuoto.
Neljäs ohje kehottaa: vertaa itseäsi siihen, mitä olit eilen, älä siihen, mitä joku muu on tänään. Pienissä yhteisöissä on helpompaa, mutta varsinkin suurissa kaupungeissa ihmiset kohtaavat jatkuvasti verrokkeja, jotka ovat elämässään paljon paremmin onnistuneita. Liiallinen vertailu muihin herättää kaunaa ja kateutta.
Viides ohje käsittelee lastenkasvatusta: älä anna lastesi tehdä mitään, mikä saa sinut olemaan pitämättä heistä. Petersonin maailmassa ei ihannoida &#8221;itsensä toteuttamista&#8221;. Jos omien lastesi käytös ärsyttää sinua, voit olla varma, että se ärsyttää muita vielä enemmän. On suuri karhunpalvelus lapsille antaa heidän &#8221;olla oma itsensä&#8221; &#8211; lasten on opittava sopeutumaan sosiaalisiin normeihin, ja jos he eivät opi sitä jo lapsena, sen ikävämpi se on oppia aikuisena.
Kuudes ohje kehottaa panemaan oman talon täydelliseen kuntoon ennen kuin alkaa kritisoida maailmaa. Tämä on Petersonin viesti ennen kaikkea niin sanotuille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureille, joista useimmat eivät tiedä yhteiskunnasta ja sen mahdollisista epäkohdista mitään, vaikka he itse muuta kuvittelevat. Aktivismi antaa heille elämän tarkoituksen ja korvaa tarpeen kasvaa aikuiseksi.
Seitsemännen ohjeen mukaan tulisi tavoitella sitä, mikä on merkityksellistä, ei sitä, mikä on helppoa. Tämä ohje on epäpoliittinen ja ehkä hengellisin kaikista 12 ohjeesta: se kehottaa pyrkimään arvokkaisiin päämääriin ja tähtäämään korkealle pikkuporvarillisten tavoitteiden sijaan. Onni ei ole seuraus onnellisuuden, vaan merkityksellisyyden tavoittelusta.
Kahdeksas ohje kuuluu: Kerro totuus &#8211; tai älä ainakaan valehtele. Tässä luvussa Peterson käsittelee ensi sijassa ihmissuhteita, mutta sen voi lukea poliittisestikin. Pitemmän päälle äänestäjät arvostavat enemmän sitä inhorealistipoliitikkoa, joka lupaa verta, hikeä ja kyyneleitä kuin sitä, joka lupaa unelmahöttöä &#8211; jota ei kuitenkaan kykene järjestämään.
Yhdeksäs ohje on, että kannattaa olettaa, että henkilöllä, jota kuuntelet, on jotakin tietoa, jota sinulla ei ole. Tälläkin ohjeella on helppo nähdä poliittinen merkitys. Olisivatko valtapuolueet nyt hätää kärsimässä, jos ne olisivat aidosti kuunnelleet tyytymättömiä entisiä äänestäjiään?
Kymmenes ohje kehottaa olemaan täsmällinen puheissasi. Tämä ohje käsittelee lähinnä ihmissuhteita, eikä Peterson tämän luvun kohdalla noudata kovin hyvin omaa ohjettaankaan.
Yhdestoista ohje kehottaa olemaan välittämättä rullalautailevista nuorista. Tässä luvussa Peterson ihailee fyysistä riskinottoa, joka yhdistyy taitoon. Pojat ovat poikia, eikä maskuliinisuutta pidä pelätä, vaan ennemminkin ohjata rakentaviin uomiin.
Kahdennentoista ohjeen mukaan kannattaa silittää kissaa aina kun sellainen tulee kadulla vastaan. Tämä ohje on perinteistä elämäntaitokirjallisuutta: ota hetkestä kiinni.
<h4>Peterson syksyllä Suomeen</h4>
Myös kirjailija Joonas Konstig totesi Ylen <a href="https://areena.yle.fi/1-4411701">KulttuuriCocktail-ohjelmassa</a>, että Petersonin hittikirja ei ole aivan niin kiinnostavaa Petersonia kuin monet hänen Youtube-videoistaan. Konstigin näkökulma Petersoniin on kiinnostava, koska hän on hiljattain julkaissut kirjan <a href="https://joonaskonstig.com/vuosi-herrasmiehena/">Vuosi herrasmiehenä</a>, joka käsittelee Petersonin tapaan nykyajalle poliittisesti liian epäkorrekteja, konservatiivisia ja maskuliinisia hyveitä ja ihanteita.
<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/29/kirjailija-joonas-konstig-naiset-pitaa-kuvata-nykykirjallisuudessa-vain?ref=ohj-articles">Ylen mukaan</a> WSOY julkaisee Petersonin 12 Rules for Lifen suomeksi. Peterson on pyydetty syksyksi myös vierailemaan Suomessa.

Jordan Peterson takoo, kun rauta on kuumaa – 12 Rules for Life on elämäntaito-opas, josta tuli sekä kaupallinen hitti että liberaalien ykkösinhokki

<a href="https://stage.sudev.fi/arvokonservatiivisiin-ajatuksiin-tutustunut-kaupunkiliberaali-vihreassa-langassa-tajusin-nykyinen-vastakkainasettelu-perustuu-tietamattomyydelle/">Suomen Uutiset</a> kirjoitti maaliskuun alussa <a href="https://www.vihrealanka.fi/essee/vuoteni-konservatiivina">Vihreässä langassa julkaistusta esseestä</a>, jossa liberaali kaupunkilainen tutustui vuoden ajan konservatiiviseen ajatteluun. Vihreän langan lukijoiden mielestä lehden päätoimittajan ei olisi pitänyt julkaista juttua, joka antaa tilaa konservatiivisille näkemyksille. Toimittaja Vappu Kaarenoja vertasi <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/egyptissa-ateistit-halutaan-pois-ruudusta-suomessa-konservatiivit/?shared=1013232-3af65d6b-500">Suomen Kuvalehdessä</a> suomalaista sensuurimentaliteettia Egyptin henkiseen ilmapiiriin: Egyptissä ateistit halutaan pois ruudusta, Suomessa konservatiivit.

Egyptiläinen tv-kanava esitti helmikuussa ateisti Mohammad Hashemin haastattelun, jonka tv-toimittaja Mahmoud Abd Al-Halim kuitenkin käytännössä keskeytti alkuunsa, Kaarenoja kertoo.
&#8211; Et voi olla enää ohjelmassa, koska ajatuksesi ovat sopimattomia, Al-Halim sanoi.
Kaarenojan mukaan toimittaja katsoi kameraan, ja pyysi katsojilta anteeksi, että meillä on tällainen egyptiläinen ohjelmassamme.
Kaarenoja huomasi, että Suomessa moni oli ilmeisesti toivonut Vihreän langan päätoimittajalta anteeksipyyntöä, kun Vihreän liiton äänenkannattaja oli mennyt julkaisemaan konservatiiveja ymmärtävän jutun.
Vihreä lanka ei ole ainoa media, joka on vastoin oikeaoppisten ihmisten eettistä koodia päästänyt konservatiivit ääneen.
Sosiaalisen median &#8221;<a href="https://www.apu.fi/artikkelit/hyvat-pahat-ja-veikka">päivystäväksi moralipäälliköksi</a>&#8221; kutsuttu Veikka Lahtinen arvosteli Maria Veitolaa, joka oli <a href="https://www.katsomo.fi/sarja/yokylassa-maria-veitola-33006184/jakso-10-laura-huhtasaari-877396">Yökylässä</a> -ohjelmassaan vieraillut perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaaren kotona ja huomannut, että kovien arvojen kannattajan maineessa ollut Huhtasaari olikin pullantuoksuinen äitihahmo.
&#8211; On tärkeä kysymys, millaisia näkemyksiä pidetään hyväksyttävinä ja televisiokelpoisina, Lahtinen kiteytti.
&#8211; Egyptissä televisiokelvotonta on ateismi, Suomessa ilmeisesti konservatiivisuus, päätteli Suomen Kuvalehden toimittaja Kaarenoja.

Suomen Kuvalehden toimittaja vertaa suomalaista sensuurimentaliteettia egyptiläiseen: ”Egyptissä televisiokelvotonta on ateismi, meillä konservatiivisuus”

Mitä tapahtuu, kun kaupunkilaisliberaali hylkää ennakkoluulonsa, rikkoo sosiaalisen kuplansa ja tutustuu arvokonservatismiin? Tällaisen ihmiskokeen teki Antti Värtö, joka kirjoittaa <a href="https://www.vihrealanka.fi/essee/vuoteni-konservatiivina">Vihreässä Langassa</a> ainakin luopuneensa liberalisminsa puhdasoppisuudesta, vaikkei sentään muuttunut konservatiiviksi. Vuoden kokeilu päättyi siihen, että Värtö järjesti joulukuussa Suomi 100 -juhlat &#8211; vieläpä ilman hipstereille tyypillistä postmodernia ironiaa.

Värtö kertoo nähneensä alkuvuodesta 2016 Rajat kiinni -aktiivistin viestin, jonka sisältö oli kirosanat poistettuna suunnilleen se, että punavihreät haluavat Suomen täyteen maahanmuuttajia, koska he vihaavat suomalaista kulttuuria.
&#8211; Pyörittelin silmiäni. Luulisi, ettei ole kovin vaikeaa ottaa selvää, mitä niin sanotut punavihreät oikeasti ajattelevat, Värtö kirjoittaa.
&#8211; Melkein heti perään näin erään vasemmistolaisen päivityksen. Sisältö oli suunnilleen se, että ainoa syy Sipilän hallituksen maahanmuuttopolitiikalle on puhdas rasismi.
Värtö sanoo &#8221;harvinaisen selväjärkisyyden puuskan vallassa&#8221; tajunneensa tämän päivityksen tekevän saman virheen kuin aiemman.
&#8211; Ei kai olisi hirveän vaikea ottaa selvää, miten niin sanotut arvokonservatiivit oikeasti ajattelevat.
<h4>Vuosi Hommafoorumilla ja Rajat kiinni -ryhmän sivuilla</h4>
Värtö kirjoittaa olevansa kaupunkilaisliberaali, joka kannattaa vähemmistöjen oikeuksia, monikulttuurisuutta, seksuaalista vapautusliikettä, mutta tajunneensa, ettei ole koskaan oikeastaan perehtynyt arvokonservatiivien ajatuksiin.
&#8211; Vapaamielisyyteen kuuluu, ettei tuomitse mitään maailmankatsomusta perehtymättä siihen kunnolla. Siksi perehdyin vuoden ajan konservatiiviajattelijoiden kirjoituksiin.
Värtö kertoo vuoden aikana lukeneensa perussuomalaisten poliitikkojen ja muiden arvokonservatiivien blogeja, viettäneensä aikaa Hommaforumilla ja selanneensa Rajat kiinni -ryhmän sivuja. Hän tutustui niin tunnettuihin konservatiivisiin klassikkoajattelijoihin kuin aikamme sosiaalisen median rääväsuihinkin.
<h4>Liberaaleilla kapeampi arvopohja</h4>
&#8211; Koko ajan yritin välttää väittämästä kirjoittajille mielessäni vastaan. Pyrin koko ajan kunnioittamaan kirjoittajien näkökulmaa, vaikka en ymmärtäisikään sitä. Jossain vaiheessa vuotta henkiset vastalauseeni loppuivat. Aloin päästä vanhoillisen pään sisään, Värtö kirjoittaa.
Värtö omaksui yhdysvaltalaisen moraalipsykologin Jonathan Haidtin teorian, jonka mukaan konservatiivit eivät suinkaan vähättele liberaaleille tärkeitä arvoja: huolenpito ja haittojen vähentäminen, sen jälkeen vapaus ja reiluus.
&#8211; Myös konservatiivit pitävät noita arvoja tärkeinä. Niiden lisäksi heillä on kolme muutakin moraaliperustaa: auktoriteetin ja perinteiden kunnioitus, puhtauden ja pyhyyden vaaliminen sekä lojaalisuus oman ryhmän jäseniä kohtaan. Nämä arvot voi ilmaista myös toisella, tutummalla tavalla: koti, uskonto ja isänmaa.
Haidtin tutkimusten mukaan konservatiivien arvopohja on todellakin moniulotteisempi kuin liberaalin, vaikka moni liberaali ei sitä ymmärräkään. Yleensä liberaalit kuvittelevat, että konservatiivit eivät välitä muista ihmisistä.
<h4>Konservatiivi uskoo varovaisuusperiaatteeseen</h4>
Värtö kirjoittaa ymmärtäneensä konservatiivien vanhoja instituutioita säilyttävän varovaisuusperiaatteen kirjailija ja filosofi G. K. Chestertonin aitavertauksen avulla.
Vertauksessa kaksi ihmistä kulkee maalaispolulla, jonka katkaisee äkisti aita. Aidan toisella puolella tie ja niityt vaikuttavat jatkuvan täysin samanlaisina kuin tälläkin puolella.
Kun radikaali uudistaja ei keksi mitään syytä, miksi tässä on aita, hänen ensimmäinen ajatuksensa tietysti on: &#8221;Minä poistan sen”.
Varovaisempi kulkijoista vastaa: ”Jos et keksi mitään syytä, miksi aita on siinä, en anna sinun poistaa sitä. Sillä aita ei ole vain kasvanut keskelle tietä: joku on pystyttänyt sen jostain syystä. Vasta kun tiedät mikä tuo syy on ja olet varma, ettei se enää päde, voin antaa sinun poistaa aidan.”
Värtö ymmärtää, että tästä on kyse avioliitonkin kohdalla.
&#8211; Avioliiton kaltaiset instituutiot ovat palvelleet meitä tuhansia vuosia. Emme välttämättä tiedä, mitä niiden muuttamisesta seuraisi.
Värtö on ymmärtänyt, mistä konservatismissa on kyse. Sen sijaan hän ei näytä tuntevan liberalismin keskeistä periaatetta, yhdenvertaisuutta lain edessä &#8211; ainakin päätellen siitä, miten teksti jatkuu.
&#8211; Konservatiivi ei ole valmis ottamaan sellaista riskiä, vaikka toisessa vaakakupissa olisikin tasa-arvon kaltainen tärkeä arvo, Värtö pohtii.
Aidon avioliiton puolustajat eivät tosiasiassa katso, että toisessa vaakakupissa olisi tasa-arvo ja toisessa varovaisuus. He katsovat, että vielä hetki sitten voimassa ollut avioliittolaki toteutti yhdenvertaisuuden yksilöiden välillä siinä missä uusi, samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistava laki. Arvokonservatiiveille ja klassisille liberaaleille yksilöt ovat tasa-arvoisia, eivät parisuhteet tai ihmisten teot.
<h4>Liberaalitkin haluavat olla omiensa parissa</h4>
Värtö tunnisti myös sen, kuinka sisäryhmän ja ulkoryhmän välinen ero näkyy punavihreän kuplan sisälläkin, vaikkei sitä haluttaisi moninaisuuspuheen keskellä tunnustaakaan.
&#8211; Liberaalista ajatus yhtenäiskulttuurista tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta. Mutta kuinka moni on joskus haaveillut muuttavansa Berliiniin, jotta saisi olla “samanhenkisten ihmisten parissa”? Kuinka moni haluaa olla töissä firmassa, jossa muut työntekijät ymmärtävät samoja juttuja, joista itsekin tykkää?
&#8211; Nämä ovat haaveita pienoiskokoisista yhtenäiskulttuureista. Nämä samanmielisten kuplat eivät ole välttämättä tekemisissä keskenään, eivätkä ainakaan toisenmielisten kanssa, Värtö kirjoittaa.
Kansallisvaltiokaan ei näytä konservatiivisuuteen perhetyneen entisen puhdasoppisen liberaalin mielestä enää yhtä pahalta möröltä kuin aiemmin.
&#8211; Konservatiivin haaveissa koko maa on yhtä kulttuuria. Silloin missä tahansa naapurustossa voi kokea olevansa samanhenkisten ihmisten parissa. Naapureiden kanssa voi jutustella ja kutsua heidät kylään. Työpaikalla voi puhua viimeisimmistä asioista kahvipöydässä kuin parhaiden ystävien kesken. Konservatiivin visiossa kaikki maan kansalaiset ovat kuin veljet keskenään, Värtö kirjoittaa.
Liberaalien mielestä maahanmuuton vastustajat ovat sydämettömiä, sillä he eivät halua auttaa hädänalaisia ihmisiä, Värtö tietää omasta viiteryhmästään. Konservatiivin mielestä monikulttuurisuuden äänitorvet taas ovat hyväuskoisia hölmöjä, joiden toimet pahimmassa tapauksessa romahduttavat luottamukseen perustuvan yhteiskuntamme, Värtö sanoo eikä taida olla hakoteillä.
Silmien avaaminen oman kuplan ulkopuoliselle todellisuudelle oli Värtölle positiivinen kokemus.
&#8211; Konservatiivivuoteni aikana tajusin, kuinka paljon nykyinen vastakkainasettelu perustuu tietämättömyydelle, Värtö kirjoittaa.
&#8211; Kaiken huipuksi järjestin joulukuussa Suomi 100 -juhlat. Ilman ironiaa.
&nbsp;

Arvokonservatiivisiin ajatuksiin tutustunut kaupunkiliberaali Vihreässä Langassa: ”Tajusin, kuinka paljon nykyinen vastakkainasettelu perustuu tietämättömyydelle”

Liberaalin ja konservatiivin saattaa tunnistaa asioista, joilla ei näyttäisi olevan mitään tekemistä politiikan tai arvojen kanssa. Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistussa <a href="https://www.telegraph.co.uk/news/science/12037540/Is-this-a-circle-test-reveals-a-lot-about-your-personality.html">tutkimuksessa</a> vastaajien piti arvioida, onko hieman epäsäännölliseksi piirretty ellipsi ympyrä. Vastauksia verrattiin kysymyksiin, joilla mitattiin sosiaalisia asenteita. Liberaalit näkivät kuvassa ympyrän useammin kuin konservatiivit.

Vastaajat, joiden mielestä kuvio, joka ei oikeasti ollut ympyrä, oli ympyrä, kannattivat muita useammin samaa sukupuolta olevien avioliittoa, maahanmuuttoa, marihuanan laillistamista ja työttömyysturvaa. Ihmiset, joiden mielestä kuvio ei ollut ympyrä, suosivat verovarojen käyttöä maanpuolustukseen, eivätkä he kannattaneet maahanmuuttoa, samaa sukupuolta olevien avioliittoa tai kannabiksen viihdekäytön laillistamista.
Tunnettu, kiistelty brittitoimittaja Rod Liddle viittasi tutkimukseen <a href="https://www.thetimes.co.uk/edition/thesundaytimesmagazine/rod-liddles-quiz-which-side-are-you-on-in-britains-culture-war-lnt9dfxgm?">The Sunday Timesissa julkaistussa laajassa esseessään</a> Britanniaakin hallitsevasta kulttuurisodasta.
&#8211; Ilmeinen johtopäätös, jonka minä sosiaalisena konservatiivina tästä vedän on se, että liberaalit ovat kaikessa väärässä ja niin tyhmiä, ettivät he tunnista edes ympyrää, Liddle kirjoittaa.
Liddle keksi kuitenkin pian, että ehkä liberaalit olettivat ellipsin itse määrittelevän itsensä ympyräksi. Jospa heidän mieltymyksensä inklusiivisuuteen ja tapa nähdä maailma sellaisena minkälaisen he haluavat eikä sellaisena kuin se on, on vääristänyt liberaalien todellisuudentajun.
Liddlen mielestä liberaalit ajattelevat, että koska he pyrkivät hyvään, ei heidän kannattamallaan sosiaalisella toiminnalla voi olla huonoja seurauksia.
<h4>Liberaali uhmaa realiteetteja</h4>
Liddle ottaa esimerkiksi maahanmuuton. Jos Britannia saa nettomaahanmuuton seurauksena 250 000 ihmistä vuodessa lisää, sillä näyttäisi olevan ilman muuta seurauksia muun muassa asuntojen sekä koulutus- ja terveyspalveluiden kysyntään.
&#8211; Silti monet liberaalivasemmistossa kiistävät tämän ehdottomasti. He väittävät, että miljoonien maahantulijoiden ja asuntopulan tai terveysjonojen välillä ei ole mitään yhteyttä, Liddle kummastelee.
&#8211; Tämä väite näyttää minusta realiteettien uhmaamiselta. On hyviä argumentteja, joiden mukaan rajoittamaton maahanmuutto on hyväksyttävää kaikenlaisten moraalisten syiden perusteella (vaikka en ole niistä samaa mieltä). Mutta väite, ettei maahanmuutolla edes mahdollisesti voi olla tuhoisia seurauksia, on minusta lähinnä järjetön. Yhtä järjetön kuin vastakkainen argumentti, jonka mukaan maahanmuutto on itsessään pahaa ja ettei siitä voi millään seurata mitään hyvää, Liddle selittää.
Toiseksi esimerkiksi Liddle nostaa Oxfordin yliopiston teologian professorin Nigel Biggarin, joka kirjoitti The Timesiin artikkelin, jonka mukaan brittiläisen kolonialismin seuraukset eivät kaikissa maissa olleet pelkästään kielteisiä. Oxfordin kollegat kirjoittivat avoimen kirjeen Biggaria vastaan, jossa he väittivät Biggarin edustaneen valkoisen rodun ylivaltaa ja että Biggar olisi puolustanut kolonialismia &#8211; vaikka siitä ei ollut kysymys.
Tästä kohusta ja noitavainosta kertoi helmikuussa myös <a href="https://www.hs.fi/tiede/art-2000005583206.html">Helsingin Sanomat</a>.
<h4>Kulttuurisota on tullut käännepisteeseen</h4>
Mistä on kysymys tässä liberaalien ja konservatiivien välisessä “kulttuurisodassa”? Liddlen mukaan se ei palaudu vasemmisto-oikeisto-akselille. Osaltaan se on taistelua moraalisen relativismin ja moraalisen absolutismin välillä.
&#8211; Mutta kyse on myös jaoista vanhat vastaan nuoret, kaupunki vastaan maaseutu, Lontoo vastaan muu maa, traditio vastaan modernisuus, uskonnottomuus vastaan uskonnollisuus, ja jollain vasta muotoutumassa olevalla tavalla itse itsensä uhriksi määritelleiden henkilöiden ja sortajiksi syytettyjen henkilöiden välillä.
Liddle viittaa myös sosiologi David Goodhartiin, jonka mukaan konflikti on nykyään “<a href="https://www.youtube.com/watch?v=jya7nThQp8I&amp;ab_channel=BBCNewsnight">somewheres versus the anywheres</a>”.
Goodhartin ajatus on, että Britannia on jakautunut kahteen “heimoon”: toinen niistä on juurtunut paikallisyhteisöihinsä ja perinteisiinsä, ja tähän heimoon kuuluvat kunnioittavat kansallisvaltiota ja jatkuvuutta. He tarrautuvat jollain tavalla kristinuskon peruskallioon, vaikka eivät kävisi kirkossa.
Ja sitten on toinen heimo, joka kokee olevansa vapautunut tällaisista siteistä ja sidonnaisuuksista.
Liddlen mukaan kulttuurisota menee ihon alle &#8211; kyse on siitä, keitä me olemme. Mielipidetutkimusten mukaan Britannia on jakautunut kahteen suurin piirtein yhtä suureen puolikkaaseen.
&#8211; Liberaalit uskovat, että he ovat <a href="https://www.youtube.com/watch?v=K-HhR3uEQV8&amp;ab_channel=Bulma">oikealla puolella historiaa</a> &#8211; ja heillä on pointti, sillä vuorovesi on ollut heidän puolellaan ainakin 30 vuoden ajan. Mutta vuorovesiin liittyy muutos. Ehkä vuorovesi meillä vaihtui Brexitissä, samaan tapaan kuin se muuttui Yhdysvalloissa Donald Trumpin tultua valituksi, Liddle kirjoittaa.
Liddle uskoo, että heiluri on käynyt ääripisteessään ja vuoroveden käännekohta nähty myös Manner-Euroopassa, kun populistiset puolueet ovat kasvaneet ja sosiaaliset konservatiivit johtavat nyt Itävaltaa, Tshekkiä, Puolaa, Unkaria ja Slovakiaa.

Kelpuutatko epämääräisen ellipsin ympyräksi – jos kelpuutat, olet todennäköisesti vasemmistoliberaali

Suurille ikäluokille voi olla vaikeaa ymmärtää, että nykynuorten kapina ja kyseenalaistaminen ei suuntaudukaan kotia, uskontoa, ja isänmaata vastaan. 2000-luvulla syntyneiden voi taas olla mahdotonta hahmottaa, miten heidän vanhempiensa edustama tämän päivän liberaali valtakulttuuri on muka joskus voinut olla vastakulttuurista kapinaa. 

Konservatismista on tullut uusi vastakulttuuri, ja Toronton yliopiston psykologian professori Jordan Petersonista on tullut tämän konservatiivisen nuorisoliikkeen ikoni ja idoli &#8211; hieman samanlainen hahmo kuin mitä saksalais-amerikkalainen sosiologi ja filosofi Herbert Marcuse oli 1960-luvun hippiliikkeelle.
Vielä pari vuotta sitten Petersonista ei ollut Toronton yliopiston ulkopuolella juuri kukaan kuullutkaan. Kaikki muuttui toissa vuonna, kun Peterson alkoi ladata Youtubeen kolmiosaista <a href="https://www.youtube.com/watch?v=fvPgjg201w0">videosarjaa</a>. Sarjassa hän <a href="https://www.youtube.com/watch?v=SiijS_9hPkM">kritisoi kanadalaista lakiehdotusta</a>, joka rangaistuksen uhalla pakottaa käyttämään keksittyihin sukupuoliin viittaavia, poliittisesti korrekteja pronomineja.
Nyt Peterson on Youtuben listaykkönen, jota fanittavat varsinkin nuoret miehet.
Peterson ja häneen henkilöityvä ilmiö on äskettäin löydetty myös suomalaisten konservatiivien piirissä. Kristillinen verkkojulkaisu <a href="https://uusitie.com/professori-jordan-peterson-nuorten-miesten-isahahmo-internetissa/">Uusi Tie</a> teki viikko sitten professori Petersonista pitkän jutun.
&#8211; Vanhempi! Tiedätkö, minkälaisia videoita opiskelijapoikasi katsoo yömyöhällä, toimittaja Miikka Niiranen kysyi jutussaan.
&#8211; Oikea vastaus luultavasti on, että kanadalaisen psykologian professorin luentoja psykologiasta, elämän tarkoituksesta, kärsimyksestä, länsimaisesta sivistyksestä, postmodernin uusvasemmistolaisuuden vaaroista ja Raamatun kertomuksista, Niiranen vastasi omaan retoriseen kysymykseensä.
<h4>Melkein yhtä suosittu kuin Beatles</h4>
Artikkelin mukaan professori Petersonista videoineen on tullut suorastaan nuorten miesten isähahmo internetissä. Niiranen osoittaa Petersonin valtavan suosion muun muassa tilastoitujen Google-hakujen avulla. Jos John Lennon aikanaan arveli bändinsä olevan suositumpi kuin Jeesus, on Peterson nyt lähellä Beatlesin lukuja.
<img decoding="async" src="https://uusitie.com/wp-content/uploads/sites/4/Beatles-595x200.png" />
Jordan Petersonin Google-hakujen määrä (sin.) lähenteli suosiossa The Beatles-bändin määriä (pun.) tammi-helmikuun vaihteessa. Lähde: Google Trends.
Mikä on tehnyt Petersonista huippusuositun? Kuuluisuus olisi todennäköisesti jäänyt vaatimattomaksi, jos Peterson olisi jäänyt professoriksi, joka valveutuneisuuttaan vain sattui vastustamaan sananvapautta polkevaa lainsäädäntöä, Niiranen analysoi.
&#8211; Kävi kuitenkin toisin. Suuri yleisö löysi Petersonin varsinaisen tuotannon. Petersonin omaksikin yllätykseksi nimenomaan nuoret, 20-30-vuotiaat nuoret miehet tulvivat katsomaan hänen videoitaan, kuuntelemaan podcastia, lukemaan kirjoja ja täyttämään elämänhallinnan opasta, Niiranen kirjoittaa.
Niirasen mukaan vaikuttaa siltä, että Peterson on tullut jonkinlaiseksi isähahmoksi sadoille tuhansille, ellei miljoonille nuorille miehille lännessä, jotka sellaista syystä tai toisesta ovat kaivanneet.
&#8211; Tätä on eittämättä siivittänyt paitsi kahdenkymmenen vuoden kokemus terapeuttina, myös säälimättömän pureva kritiikki erityisesti englanninkielisen maailman yliopistojen humanistisissa tieteissä vaikuttavaa uusmarksilaisuutta ja kolmannen aallon feminismiä kohtaan. Näitä liikkeitä tuntevalle ei ole yllätys, että juuri nuoret miehet ovat vastaanottavaista maaperää mille tahansa liikkeitä vastustavalle viestille, Niiranen arvioi.
Kulttuurimarxilaisuuden ja kolmannen aallon feminismin vastustus &#8211; tämähän kuulostaa joltain alt-right-suuntaukselta. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys, vaikka koko ilmiö <a href="https://beta.oikeamedia.com/o1-7327">alt-right</a> ylipäätään on niin epämääräisesti määritelty, että jonkin ajattelijan niputtaminen alt-right-yhteisön sisä- tai ulkopuolelle ei kerro tuosta ajattelijasta oikeastaan yhtään mitään.
<h4>Peterson vastustaa myös alt-rightia</h4>
Vasemmiston totalitarismitaipumus ei ole Niirasen mukaan ainoa ilmiö, josta Peterson on huolissaan, vaan Peterson näkee uudelle marksismille vastareaktioksi syntyneen amerikkalaisen vaihtoehto-oikeiston yhtä lailla vaarallisena liikkeenä.
&#8211; Hän kertookin saaneensa läjäpäin kirjeitä, joissa jotkut nuoret miehet kertovat, että Petersonin luennot suoranaisesti estivät heitä radikalisoitumasta alt-rightin suuntaan. Lisäksi tuhannet kertovat parantuneensa jopa masennuksesta tai saaneensa muuten elämänsä järjestykseen, Niiranen kirjoittaa.
Kapea asiantuntijuus harvoin synnyttää massasuosiota. Petersoninkin suosio perustuukin pitkälti siihen, että hän pystyy jalostamaan kliinisen ja akateemisen psykologian asiantuntemuksensa jonkinlaiseksi kokonaisvaltaiseksi elämänfilosofiaksi &#8211; ja sellaisethan aina vetoavat nuoriin, jotka etsivät elämälleen johtotähteä.
Petersonilla on myös raamattuluentoja, vaikkei hänellä teologista koulutusta olekaan. Niitä Niiranen pitää Petersonin heikoimpana antina.
&#8211; Kun psykologian parissa Peterson tukeutuu tutkimuksiin ja vakiintuneisiin koulukuntiin, Raamatun selittämisen tapauksessa näin ei ole, Niiranen kritisoi.
&#8211; Hän lukee Raamattua selvästi sveitsiläisen psykoanalyytikko Carl Jungin (1875-1961) näkemysten läpi, ja Petersonista kertomukset ilmentävät jotain ihmissuvun jaetusta biologisesta ja sosiaalisesta perimästä, psykologisista arkkityypeistä.
Niirasta häiritsee, että vaikkakaan Peterson ei kiellä jumalallisen ilmoituksen mahdollisuutta sinänsä, luennot eivät näytä käsittelevän tekstejä juuri siitä näkökulmasta, mitä Jumala tahtoo kertoa ihmiskunnalle.
Peterson on saanut laajan seuraajakunnan niin ateisteista kuin uskonnollisistakin ihmisistä. Yksi syy siihen voi olla, että ateistikin voi arvostaa kristinuskon realistista ihmiskuvaa.
&#8211; Petersonin mukaan joka tapauksessa kannattaa elää kuin kristinusko olisi totta, sillä kaikista aatteista juuri se vastaa ihmisen eksistentiaalisiin tarpeisiin parhaiten, Niiranen kirjoittaa.
<h4>Vastakulttuurista tuli valtakulttuuria</h4>
Toinen Petersonia Suomessa käsitellyt kirjoittaja on kirjailija <a href="//joonaskonstig.com/2017/06/14/siivoa-huoneesi-ja-kasva-aikuiseksi-siina-2010-luvun-vastakulttuuria-jordan-petersonin-mukaan/”">Joonas Konstig</a>, joka tarkasteli blogillaan Petersonia valtakulttuurin ja vastakulttuurin kehikossa.
Konstigin mielestä keskeinen asia aikamme ymmärtämiseen on se, että kaikki mikä oli 60-luvulla vastakulttuuria on nyt jo vuosikymmeniä ollut valtakulttuuria.
&#8211; Nyt 60-lukulaiset ovat uudet 50-lukulaiset: Järjestelmä, Systeemi, koneisto, stagnaatio, taantumus ja inertia, mitä näitä on. Heille nousee vastakulttuuri, kuten he itse nousivat 50-lukulaisia vastaan. Se, että he vain yhä käyttävät vanhaa kapinallisen ja vastarintaan kohotettujen nyrkkien retoriikkaa, on pitkään estänyt ihmisiä näkemästä tätä, Konstig toteaa.
Kaiken kääntyminen päälaelleen näkyy erityisen hyvin Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella.
&#8211; 60-luvulla Berkeleyn yliopiston opiskelijat olivat ensimmäisiä nuoria radikaaleja, jotka mellakoivat sananvapauden puolesta. Viime talvena Berkeleyn yliopiston nuoret radikaalit opiskelijat mellakoivat sananvapautta vastaan, koska nyt he edustavat valtakulttuuria ja siis pystyvät siihen, Konstig kirjoittaa.
Konstigin mielestä kaikki kiteytyy henkilöihin.
&#8211; 60-lukulaisilla oli Herbert Marcusen kaltaisia rokkitähtiprofessoreitaan, joita nuoret kuuntelivat silmät kirkkaina. Nyt miljoonia youtubenkatsojia on psykologian professorilla, joka puolustaa sananvapautta ja luennoi mytologiasta ja postmodernismin piilo-opetussuunnitelmasta, ja jonka nettimeemiksi noussut kehotus on käsky siivota huoneesi. Clean your room!
Myös Konstig kiinnittää huomiota siihen, että Petersonista on tullut eräänlainen isähahmo sille sukupolvelle miehiä, joiden isät ovat pelänneet ottaa perheessä auktoriteetin aseman.
&#8211; Hän näyttäytyy lukemattomien nuorten miesten isähahmona, sinä viisaana ja ankarana isänä, joka ei ole 60-luvun jälkeen ollut enää muodissa, jos oli edes paikallakaan.

Konservatiivinen kanadalaisprofessori on nuorille miehille eräänlainen akateeminen rock-tähti – kapinallinen Youtube-julkkis, jota liberaalit eivät halua lastesi katselevan

Puolan parlamenttivaalien ovensuukyselyjen mukaan Laki ja oikeus -puolue (PiS) olisi saamassa yksin ehdottoman enemmistön Puolan parlamenttiin. Perussuomalaisten kanssa samassa europarlamenttiryhmässä (ECR) oleva PiS tunnetaan kansallismielisyydestään ja arvokonservatiiviudestaan.
Lopulliset vaalitulokset ovat saatavilla vasta tiistaina. PiS tulee sitä vahvemmaksi, mitä useampi puolue jää alle äänikynnyksen. Ovensuukyselyn tuloksen mukaan Puolaan parlamentti jäisi ilman ainoatakaan vasemmistopuoluetta.
PiS:n ohella oikeistopopulistinen Paweł Kukizin puolue keräsi ovensuukyselyjen mukaan 9 prosentin äänisaaliin. Kukiz tunnettiin aiemmin rock-muusikkona. Hänen vaaliteemansa painoittuivat olemassaolleen järjestelmän kaatamiseen.
PiS on jo julistautunut vaalien voittajaksi, ja maata kahdeksan vuotta luotsanneen Kansalaisfoorumi (PO) on tunnustanut vaalitappionsa. Puolan pääministeriksi noussee 52-vuotias Beata Szydło.
Politiikan suunta muuttumassa
PiS voitti myös aiemmin tänä vuonna presidentinvaalit, kun presidentiksi nuori ja energinen Andrzej Duda nousi Puolan presidentiksi. Szydło nousi suuren yleisön tietoisuuteen toimittuaan Dudan vaalikampanjapäällikkönä.
PiS tunnetaan vahvasta euroskeptisyydestään. Maa tuskin on liittymässä yhteisvaluuttaan lähivuosina. Puolan talous on kasvanut ripeästi verrattuna euromaihin, ja maa välttyi ajautumasta taantumaan vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen.
Puolan arvellaan liittyvän Unkarin ja Slovakian kanssa maahanmuuttokriittiseen blokkiin. PiS:n puheenjohtaja Jaroslaw Kaczyńskin mukaan turvapaikkaa anovat muslimit ovat vaaraksi Puolan katoliselle kulttuurille.
Kolmanneksi Puolan arvellaan siirtyvän tuloeroja tasaavaan politiikkaan. PiS on kaavaillut omaisuusveroja ja avokätisempää tukea vähäosaisille. PiS on luvannut pysyvänsä finanssipolitiikassaan EU:n alijäämäsäännöissä. PiS keräsi ovensuukyselyjen mukaan ääniä eritoten nuorilta, jotka eivät ole päässeet osalliseksi Puolan virkeän talouskasvun hedelmiin.
Neljänneksi Puolan linja terävöittynee Venäjän suuntaan. Tämä voi heittää kapuloita EU:n rattaisiin, sillä EU on pyrkinyt hakemaan neuvottelutuloksia Venäjän kanssa.

Arvokonservatismi

Räsäsen oikeudenkäynti haastaa sananvapautta – ”Tuomiolla voisi olla ikäviä vaikutuksia”

Avioerot aiempaa harvinaisia Yhdysvalloissa – eroamaan taipuvaiset eivät edes avioidu

Jordan Peterson takoo, kun rauta on kuumaa – 12 Rules for Life on elämäntaito-opas, josta tuli sekä kaupallinen hitti että liberaalien ykkösinhokki

Suomen Kuvalehden toimittaja vertaa suomalaista sensuurimentaliteettia egyptiläiseen: ”Egyptissä televisiokelvotonta on ateismi, meillä konservatiivisuus”

Arvokonservatiivisiin ajatuksiin tutustunut kaupunkiliberaali Vihreässä Langassa: ”Tajusin, kuinka paljon nykyinen vastakkainasettelu perustuu tietämättömyydelle”

Kelpuutatko epämääräisen ellipsin ympyräksi – jos kelpuutat, olet todennäköisesti vasemmistoliberaali

Konservatiivinen kanadalaisprofessori on nuorille miehille eräänlainen akateeminen rock-tähti – kapinallinen Youtube-julkkis, jota liberaalit eivät halua lastesi katselevan

Puolaan luvassa konservatiivihallitus

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025