Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Aurinkoenergia

Markkinatalous sähköpörsseineen on luonut hirviön, johon imperialistinen Venäjä puhaltaa puhtia parhaan kykynsä mukaan. Ratkaisut sähköhelvettiin ovat löydettävissä, jos katse pysyy pallossa. Sähkökaupan rajoittaminen ei kylläkään ole hyvä idea, toteaa sähkötekniikan professori Dagens Nyheterissä.

Jos jokainen maa Euroopassa olisi pitänyt huolta energiaomavaraisuudestaan, nykyisen kaltainen shokki olisi pahaa unta vain. Omavaraisuus tarkoittaa sitä, että energian erilaisia tuotantomuotoja sekä raaka-aineita on käytettävissä niin paljon, että niistä muodostuu reservi, jos jokin tuotannon elementeistä sattuisi sakkaamaan.
Tämä olisi erittäin kallista ja tarkoittaisi varautumista tilanteeseen, jossa sateet jäävät vähäisiksi ja sitä myöten vesivoima. Tuuli olisi heikkoa läpi vuoden, aurinko pilvessä kaiken aikaa ja vielä ydinvoiman tuotannossakin ongelmia. Ja koko ajan kylmää kuin naapurin helvetissä.
Kaupassa on etunsa
Sähkökaupassa on kristallin kirkkaat etunsa: sähköä voidaan siirtää eri alueiden välillä, koska pahin mahdollinen tuotantovaje ei toteudu samaan aikaan kaikkialla,<a href="https://www.dn.se/ekonomi/experten-svarar-pa-fragor-om-elpriset-och-elmarknaden/"> muistuttaa</a> Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun sähkötekniikan professori Lennart Söder.
&#8211; Jos meillä on sähköä ja kieltäydymme myymästä sitä muille, niin kannattaa miettiä, millaisia reaktioita se herättäisi. Voi olla, että emme sitten voisi vastaavasti ostaa jotakin itse tarvitsemaamme. Sitä kutsutaan kauppasodaksi.
Professori Söder näkee valoa energiatunnelin päässä sitten, kun sähkön varastointiin liittyvät ongelmat on ratkaistu. Söderin mukaan se tarkoittaa huomattavan <a href="https://kuntalehti.fi/uutiset/tuulivoimaloita-rakennetaan-ennatystahdilla-kunnissa-tuulivoima-kasvattaa-suomen-energiaomavaraisuutta-varsin-nopeasti/">lisätuulivoiman</a> avulla tuotettavaa varastoitavaa vetyä sekä vankkaa sähköautokantaa, joiden akkuihin energiaa osaltaan voi varastoida.

Energiatekniikan professori varoittaa kasvavista omavaraisuusvaatimuksista: Sähkön vientikiellot voivat johtaa tuontikieltoihin ja kauppasotaan

Energiapulan uhkaama Eurooppa odottaa kauhun vallassa tulevaa talvea. Talven opetus tulee olemaan niin kova, että vihreä ajattelu menettää vuosikymmenien aikana ankaralla kampanjoinnilla saavuttamansa hegemonian molemmin puolin Atlanttia, ennustelee lääketieteen tohtori Mikko Paunio. 
Vihreä sota energia vastaan on jatkunut noin puoli vuosisataa ja sodan karmea loppunäytelmä on nyt meillä länsieurooppalaisilla edessä ensi talvena, kirjoittaa perussuomalaisten Mikko Paunio <a href="https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/vihrean-50-vuotisen-energian-vastaisen-sodan-kauhea-loppunaytos-edessa-ensi-talvena/">blogissaan</a>.
Talven opetus tulee olemaan länsimaille ankara.
Ydinvoima kampitettiin säteilyhysterialla 

Mikko Paunio kertoo kirjoittaneensa vuodesta 1989 lähtien energiapoliittisia kannanottoja ydinenergian puolesta säteilyhygieniaan perehtyneenä epidemiologina. Hänen mukaansa vihreä sota alkoi 1980-luvun alussa ydinvoiman vastaisella offensiivilla, jossa vihreät ottivat aseekseen tieteellisesti kyseenalaiset säteilyhysteriaa lietsovat väittämät.
Kun ydinvoiman tulevaisuuden näkymät oli lännessä tuhottu, kampanjointi jatkui menestyksellisesti fossiilienergian vastaisella tuhoamissodalla, jossa alarmististen tutkijoiden ja valtamedian avulla lietsottiin nuorten keskuudessa hysteriaa kärventyvästä planeetasta. Nyt lännen johtavat poliitikot uskovat vankkumattomasti energiatalouden &#8221;vihreän siirtymän&#8221; välttämättömyyteen.
Investoinnit fossiilienergiaan ovat tyrehtyneet
Paunion mukaan vihreiden kampanjointi fossiilienergia vastaan on onnistunut niin hyvin, että esimerkiksi Länsi-Euroopassa investoinnit fossiilienergiaan ovat tyrehtyneet lähes tyystin. Vielä 15 vuotta sitten Länsi-Eurooppa tuotti maakaasua enemmän kuin Venäjä.
&#8211; Olen useaan otteeseen tässäkin blogissa kertonut, kuinka Venäjä on häikäilemättä käyttänyt hyväksi ympäristöjärjestöjä, jotta länsi ei tekisi fossiilienergiainvestointeja, Paunio kirjoittaa viitaten Telegraph-lehden artikkeliin, jossa Greenpeacea syytetään siitä, että se pelaa Putinin pussiin yrittäessään estää kaasunporausta Pohjanmerellä.
Tuuli- ja aurinkovoimaan halutaan investoida 
Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvaltain valtiovarainministeri Janet Yellen ja EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ovat geopoliittista syistä vaatineet länttä panostamaan nyt aivan erityisesti tuuli- ja aurinkoenergiaan.
&#8211; Energiataloutta vähänkään ymmärtävät, että näissä vaatimuksissa ei ole järjen hiventäkään, Paunio kirjoittaa.
Mikko Paunion kirjoitus kokonaisuudessaan on luettavissa tästä <a href="https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/vihrean-50-vuotisen-energian-vastaisen-sodan-kauhea-loppunaytos-edessa-ensi-talvena/">linkistä</a>.

Paunio: Vihreiden 50-vuotinen sota energiaa vastaan saa kauhean loppunäytöksensä ensi talvena

Suomesta on muodostumassa hallituksen siunauksella sääntelystä hyötymään pyrkivien yritysten temmellyskenttä. Sääntelyn lisääminen yleensä antaa entistä enemmän mahdollisuuksia suosikkihankkeille ja sisäiselle korruptiolle, mikä johtaa yhteiskunnallisesti huonoon kierteeseen.

Sääntelyn voimalla ajetaan nyt ylisuuria voittoja tuottavaa tuulivoima- ja vetyteollisuutta Suomeen. Hallitus tukee hankkeita ”vihreän siirtymän” nimissä. Suomen maaperästä ja ilmasta halutaan kaikki irti. Hyödyt menevät isoille yrityksille tai ulkomaille, haitat jäävät Suomeen.
Hallituksen tekemät muutokset sääntelyyn eivät koskaan paranna ihmisten enemmistön asemaa, eikä ilmastopolitiikka ole poikkeus. Voittajia pelissä ovat varakkaimmat suomalaiset ja ilmastonmuutosteollisuuden yritykset omistajineen, häviäjiä kaikki muut, varsinkin tavalliset suomalaiset.
Tuulivoimaa Suomesta Eurooppaan
Suomi suunnitellaan täyteen tuulivoimaloita. Vain perussuomalaiset ja Puolustusvoimat ovat olleet tätä kehitystä vastaan. Nyt tuulivoimatoimijat ovat kohdistaneet Puolustusvoimiin paineita, jotta myös Puolustusvoimien tutkien vuoksi rauhaan jätetyt alueet saataisiin tuulivoimatuotantoon.
Tuulivoimaloita suunnitellaan yli oman tarpeen. Tarkoituksena on myydä niiden tuottama sähkö Eurooppaan, jossa tuulivoimaloita voidaan sitten purkaa niiden aiheuttamien terveys- ja maisemahaittojen vuoksi. Esimerkiksi Saksassa tuulivoimaloiden terveyshaitat on tutkimuksilla todettu ja tuulivoimaloista sairastuminen kuuluu sairauskassan piiriin.
Kun tuulivoimarakentaminen romahti Saksassa vuonna 2019, yli 26 000 tuulivoima-alan ammattilasta jäi siellä työttömäksi. Saksalaiset firmat siirtyivät Suomeen, koska täällä on ”niin helppo saada lupia”.
Saksassa on viime vuosina jouduttu purkamaan 6 000 voimalaa, yksi lapatehdas on suljettu ja alalla menee huonosti. Komponenttipula ja materiaalien hinnannousu hidastavat rakentamista. Voimaloiden valmistus on siirtynyt aina vain enemmän Kiinaan.
Hallitus tekee vastustuksesta kallista
Saksassa kansalaiset vastustavat tuulivoimaloita voimakkaasti ja hallitus yrittää siksi kiirehtiä lakia, jonka avulla tuulivoimaloiden luvitus nopeutuisi ja kansalaisten valitukset voitaisiin jättää huomiotta.
Myös Suomessa hallitus on tehnyt tuulivoimaosayleiskaavoista valittamisen vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen voi nykyään valittaa vain, jos sattuu saamaan sinne valitusluvan ja lompakossa on satoja euroa käytettäväksi valitukseen. Luvitusta halutaan nopeuttaa.
Suomen katsotaan olevan niin harvaanasuttu maa, että täällä ympäristölle tai ihmisille aiheutuvista haitoista ei ole väliä.
Ulkomainen kaivostoimija kehui hiljattain keskipohjalaista kuntaa loistavaksi paikaksi kaivokselle, koska ”kunnassa ei ole mitään”.
Vety tarvitsisi miljarditukia
Teollisuus on tehnyt tarvitsemaansa vetyä maakaasusta. Tämä harmaa vety on ollut kustannuksiltaan 1,50 dollaria kilolta. Hiilidioksidista eroon pääsemiseksi on kehitetty vihreä vety, jossa tuotetaan sähköä tuuli- tai aurinkovoimalla ja erotetaan vedestä vetyä. Hinta on 6 dollaria kilolta, siis neljä kertaa enemmän kuin harmaan vedyn.
Jotta vihreän vedyn tuotanto saataisiin käytiin, on esitetty energiajärjestelmämalleja, joiden mukaan vuonna 2050 vihreän vehdyn tuotanto olisi paljon halvempaa. Se olisi edelleen kuitenkin 2,5 kertaa kalliimpaa, joten sen valmistus tarvitsee satoja miljoonia, jopa miljardeja, tukea vuosittain. Tuet maksetaan suomalaisten verorahoista.
Jo nyt työ- ja elinkeinoministeriö on antanut kymmeniä miljoonia tukia ministeriön entisen työntekijän perustamalle yhtiölle. Valtiolta tukea annettiin lisää toistakin kautta.
Turve ei hyödytä isoja yrityksiä
Joitakin vuosia sitten Kaliforniassa ei juuri näkynyt aurinkopaneeleita, vaikka siellä paistaa aurinko 300 päivää vuodessa. Jos pieni yritys toi esiin aurinkoenergian hyödyt, iso yritys osti tai painosti sen pois markkinoilta. Iso halusi edelleen kaupata kuluttajille kaasua, sähköä tai öljyä. Omakotitaloasukkaat joutuivat jatkamaan isojen yritysten pihdeissä, vaikka he olisivat pystyneet auringon avulla tuottamaan itse talonsa tarvitseman sähkön ja lämmön/viilennyksen ja säästäneet vuosittain valtavat summat. Isot firmat eivät ideasta tykänneet.
Suomen olisi mahdollista muuttaa turve uusiutuvaksi ja käyttää sitä paikallisesti lämmitykseen ja sähköntuotantoon. Se työllistäisi alueen yrittäjiä ja varmistaisi Suomen huoltovarmuuden, mutta isot yritykset ja niiden siipien alla olevat poliittiset toimijat eivät hyötyisi siitä, joten se estetään verotoimilla ja sääntelyillä.
Hallituksen tekemät päätökset satavat yleensä vain isojen yritysten laareihin.
&nbsp;

Vihersiirtymässä suuria suositaan pienten kustannuksella

Vihreässä ajattelussa uusiutuvan energiantuotannon lisääminen tarkoittaa automaattisesti hiilidioksidipäästöjen vähenemistä. Energiamuotojen vaikutusten päättelyketjussa tehdään kuitenkin usein virheitä, eikä uusiutuvuudesta suoraan seuraa hiilineutraalisuus eikä päästöttömyys, väittää fyysikko ja ympäristöneuvos Esa Tommila mielipidekirjoituksessaan <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/energiamuotojen-vaikutusten-paattelyketjussa-tehdaan-virheita-uusiutuvuudesta-ei-suoraan-seuraa-hiilineutraalisuus-eika-paastottomyys-6745552?utm_source=Teta_Aamukirje&amp;utm_medium=email&amp;utm_campaign=Teta_Aamukirje">Tekniikka &amp; Taloudessa</a>.

Kansainvälisen ilmastopaneelin tuoreen raportin jälkeen ilmastokeskustelussa on paljolti ajateltua, että keinot lämpenemisen rajoittamiseksi ovat kaikkien tiedossa, ja että vain tekoja puuttuu, väittää Rautaruukilla, Teollisuuden keskusliitossa ja Ekokemin pääjohtajana ennen eläkkeelle jäämistään työskennellyt Tommila.
&#8211; Tiedämme hyvin, että fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon: ne tuottavat ilmakehään paljon hiilidioksidia ja ovat uusiutumatonta energiaa. Ilmastoahdistuksessa on kiirehditty tuottamaan mahdollisimman paljon kaikkea uusiutuvaa energiaa.
Uusiutuvuus kuitenkin vain turvaa energian saatavuuden fossiilisten energialähteiden niukentuessa. Muut seikat määrittävät uusiutuvien energiamuotojen vaikutukset ilmastoon, Tommila muistuttaa.
&#8211; Ellei tätä olennaista eroa oteta huomioon, hukataan aikaa ja suuri osa ilmastopanoksistamme.
Tommila muistuttaa siitä, että energiantuotanto kuormittaa aina ilmastoa – vähän tai paljon, suoraan tai välillisesti, ja sivuutetut välilliset vaikutukset voivat jopa kumota ilmastohyödyt. Ja siksi päästöt vähenevät niin hitaasti &#8211; suurista panostuksista huolimatta.
<h4>Biopolttonesteitä tuettiin, vaikka niiden ilmastovaikutukset tiedettiin kehnoiksi</h4>
Tommila nostaa esimerkeiksi biopolttonesteiden todelliset nettovaikutukset ja aurinko- ja tuulivoiman harhaanjohtavat teholuvut.
Biopolttoaineiden tuotannossa pitäisi periaatteessa sitoutua yhtä paljon hiiltä metsiin ja pelloille kuin sitä etanolina tai biodieselinä poltetaankin, mutta käytäntö on toinen juttu.
Tommilan mukaan niin oma hallituksemme kuin EU-komissiokin ovat saaneet näistä biohankkeista teettämissään vaikutusarvioissa tietoonsa huonot nettovaikutukset, mutta sivuuttaneet ne.
&#8211; Päämääränä tulisi olla päästöjen leikkaaminen eikä pelkkä tietynlaisen energiantuotannon lisääminen.
<h4>Aurinkopaneelien vuosituotto on vain kymmenys nimellistehoisesta tuotosta</h4>
Varsinkin aurinko- ja tuulivoiman kapasiteetin lisäämisestä on kuitenkin tullut itseisarvo. Näistä lisäyksistä puhutaan monasti hetkellisillä nimellisteholuvuilla eikä vuosienergian tuotantomäärillä.
&#8211; Se on johtanut päättäjiä harhaan: katkeilevan tuotannon saatavuus on täystehoksi laskettuna aurinkovoimalla vain 8–11 prosenttia ajasta riippuen leveyspiiristä ja pilvioloista ja tuulivoimalla 20–38 prosenttia ajasta riippuen myllyjen korkeudesta ja tuulioloista, Tommila muistuttaa.
Pääosaksi vuoden tunteja tarvitaan uusiutuvien ja ydinvoiman rinnalla useimmissa maissa jonkin verran fossiilisia polttoaineita valitettavasti vielä vuosikymmeniä. Siitä syntyy paljon välillisiä päästöjä.
Hyvä esimerkki tästä järjettömyydestä on Saksa. Se päätti energiakäänteestään vuoden 2011 hallituskiistan tuloksena äkisti ja ilman kunnon ennakkovalmisteluja. Kun tasatuottoista ydinvoimaa korvataan tuotannoltaan katkeilevalla aurinko- ja tuulivoimalla, tarvitaan siellä yhä myös lähes kaikkia hiili- ja kaasuvoimaloita.
Ja mikä olikaan lopputulos. Saksan päästöt vähenivät hitaasti vuoteen 2009 asti, mutta ovat koko energiakäänteen ajan olleet tuota tasoa isommat, Tommila hämmästelee. Tämä kaikki siitä huolimatta, että Saksa tuotti aurinkovoimalla seitsemän prosenttia sähköstään.
Tommilan mukaan emme tunne vielä kaikkia uusiutuvan energian hankkeiden moninaisia välillisiä vaikutuksia, emmekä siksi myöskään niiden hankekohtaisia nettopäästöjä. Emmekä ehkä sitäkään, onko niiden vaikutus ylipäätään positiivinen.
<h4>Hyvät ja huonot hankkeet on erotettava toisistaan</h4>
Nettopäästöjä lisäävät hankkeet haittaavat ilmastoa myös hukkaamalla aikaa ja resursseja. Tuplasti haitallisina nämä hankkeet pitää tunnistaa ja jättää toteuttamatta, Tommila vaatii.
&#8211; Hyvien ja huonojen ilmastohankkeiden erotteluselvityksen valmistelut on aloitettava pian, hyvin ja hosumatta. Vetovastuu sopisi valtioneuvoston kanslialle.
&nbsp;
&nbsp;

Ympäristöneuvos: Uusiutuva energia ei ole aina hiilineutraalia tai päästötöntä

Kustannusvertailu: Maalla sijaitseva tuulivoima edullisin tapa tuottaa sähköä, otsikoi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9811028">Yle</a> Lappeenrannan teknillisen yliopiston sähkön tuotantokustannusvertailua koskevan <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/143861">tutkimuksen</a>. Totuus asiasta oli piilotettu jutun loppuun: aurinko- ja tuulivoimaloiden tuotantohuiput eivät vastaa Suomen kulutushuippua, ja siksi tarvitaan sähkön varastointia, mikä lisää aurinko- ja tuulisähkön kustannuksia.

Paremmin journalistisesta testistä selviytyi <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/muualla-eu-ssa-ydinvoimaloiden-hinta-nousee-mutta-suomessa-se-laskee-miten-suomesta-tuli-ydinvoiman-halpamaa-6672679">Talouselämä</a>. Se kertoo aivan oikein, että tuulivoiman kustannukset tuotettua yksikköä kohden ovat todella tulleet Lappeenrannan tutkijoiden mukaan alas. Nyt se on 41,4 euroa megawattitunnilta, kun hinta viisi vuotta sitten oli 52,71 euroa.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston laskelma kertoo kuitenkin myös lisäkustannukset, jotka pitää laskea tuuli- ja aurinkovoiman tuotantokustannusten päälle, jotta saadaan kyseisen tuotantomuodon kokonaiskustannus.
Suomessa maa- ja merituulivoiman tuotantokustannushintaan pitäisi laskelman mukaan lisätä noin 15 euroa megawattitunnilta ja aurinkovoimaan peräti 29 euroa megawattitunnilta, jotta ne kattaisivat tarvittavan varavoiman, sähköverkon tehonhallinnan ja sähkön kantaverkon vahvistamiseen liittyvät kustannukset, Talouselämä kertoo.
&#8211; Näin laskien maatuulisähkön hinta olisikin 41,4 euron sijaan 56,4 euroa megawattitunnilta eli se häviäisi ydinvoimalle, rakennetaan sitä vanhaan tai uuteen paikkaan.
Myös <a href="https://tekniikanmaailma.fi/teknologia/tutkimus-tuulivoima-edullisinta-paitsi-jos-otetaan-huomioon-todelliset-tuotantokustannukset-jolloin-ydinvoima-edullisinta/">Tekniikan Maailma</a> osasi lukea tutkimusta ilman ideologisia silmälaseja. Se otsikoi näin:
Tutkimus: Tuulivoima on edullisinta – paitsi jos otetaan huomioon todelliset tuotantokustannukset, jolloin ydinvoima on edullisinta
&#8211; Olisikin syytä alkaa siirtyä käyttämään sähkön tuotannon kokonaishintaa kullekin tuotantomuodolle, koska myös tarvittava varastointi, huipputeho ja varavoima ovat kustannuksia sähkönsiirron lisäksi, ehdottaa tutkimuksesta vastannut professori Esa Vakkilainen Tekniikan Maailman mukaan.

Yle tuulivoimalobbarina – tuulisähkö on halpaa vain jos kaikkia kustannuksia ei oteta lukuun

ANALYYSI | Onko köyhillä mailla oikeus rakentaa fossiilisiin polttoaineisiin pohjaava energiainfrastruktuuri? Pitäisikö Afrikan satsata aurinkoenergiaan vai maakaasuvoimaloihin? Onko puhdas vesi tarkoitettu vain juomavedeksi vai voiko sitä käyttää myös hygieniaolosuhteiden kehittämiseen? Kestävän kehityksen asiantuntijatehtävissä toimiva Matti Hukari arvioi vaihtoehtoja.

1980-luvun lopulle saakka YK:n alaisen maailman terveysjärjestön WHO:n kehitystavoitteena oli köyhimpien eli etupäässä Afrikan valtioiden ihmisten elinolojen parantaminen, ravitsemuksellisesti ja hygieenisesti länsimaiden suuntaan. Päämääränä oli, että heilläkin olisi jonain päivänä puhtaan juomaveden lisäksi myös pesuvettä 170 litraa per henkilö per vuorokausi. Maailmassa oli silloin 20 erittäin köyhäksi lueteltua maata, joiden valtiontalous oli lisäksi ylivelkaantunut.
Humanistisen kehitysyhteistyön nimissä Iso-Britannian hallituksen valtiovarainministeri Nigel Lawson kehitti rahoitusmekanismin, jolla noiden valtioiden velat annettiin anteeksi. Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan ja Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher ajoivat suunnitelman läpi vuonna 1988 Torontossa pidetyssä G7-kokouksessa (Toronto Summit). Kyseessä oli 33 miljardin dollarin avustus ja sen päätöksen hedelminä on köyhyys näissä Afrikan valtioissa vähentynyt viimeisen 25 vuoden aikana.
Vuonna 1989 WHO:n julkaisussa (Indoor air pollution in developing countries, World Health Statistics Quarterly 1990;3) hahmoteltiin myös parempaa sisäilmaa kehitysmaihin ns. energialähteiden tikapuumallin avulla. Tikapuun alimmalla askelmalla olivat yleisimmin käytössä olleet kiinteät eläinten jätökset ja polttopuu. Seuraavalla askelmalla oli kivihiili ja sitä seuraavalla valopetrooli. Sitä taasen pykälän korkeammalla seurasi nestekaasu jo hyvin puhtaana kodissa käytettävänä polttoaineena, ja ylimpänä askelmana oli kotitalouden sähköistäminen. Tällaiset tikapuut unohdettiin kun vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidettiin YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi (UNCED, United Nations Conference on Environment and Development). Siinä julkistettiin tavoitteeksi kauniilta kuulostava kestävä kehitys. Tuo termi on sittemmin hallinnut suvereenisti ympäristöpolitiikan keskustelua. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa että jokainen ihmiskunnan sukupolvi saa kuluttaa maapallon luonnonvaroja vain siten, että ei vaaranna tulevien sukupolvien kulutusmahdollisuuksia. Ajatus on sinänsä kannatettava, mutta sen sivujuonteena kehitysyhteistyön agendalle otettiin sellainen periaate, että kehittyvien maiden väestö ei tarvitse puhdasta vettä muuhun tarkoitukseen kuin juomiseen. Eli heiltä on kielletty hygieniaolosuhteiden kehittäminen, kestävän kehityksen nojalla. Samalla periaatteella on kielletty myös keskitetyn sähköverkon rakentamishaaveet maailman köyhimmiltä.
Eräs kestävän kehityksen periaatteen voimallisimpia perusteita on ilmastonmuutoksen uhka. Vuonna 1988 perustettu hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ensimmäisen ilmastonmuutosta koskevan arviointiraporttinsa 1990. Siitä alkoi pitkä poliittinen prosessi, jossa ilmastonmuutos otettiin ympäristödiplomatian agendalle. Se synnytti vuosittaisen ilmastokokouskulttuurin. Ilmastokokoukset alkoivat toteuttaa maailman valtioiden jakoa kehittyneisiin ja kehittyviin maihin. Edellisten tuli kantaa ilmastonmuutostaistelun taloudellinen vastuu. Kyseinen jako ilmastopolitiikassa on maailman taloudellisen painopisteen muutoksen myötä vanhentunut, mutta edelleen se on voimassa. Kiinan kommunistisen puolueen viimeksi pidetyssä puoluekokouksessa istui 83 miljardööriä, ja Kiinan valuuttavaranto on aivan ylivoimainen muuhun maailmaan nähden. Silti Kiina on ilmastopolitiikassa saamapuolella.
Päivittäin näemme kiihtyvällä tahdilla uutiskuvista kuinka pakolaisia tulee välimeren yli ihmissalakuljettajien toimesta. Missä on tämän kansainvaelluksen alkusyy? Times-lehti julkaisi 27.4.2015 Brittiläisen tiedekirjoittaja Matt Ridleyn artikkelin Afrikan tilanteesta. Artikkelin mukaan käyntiin paneva kipinä arabikeväälle 2011 oli leivän (ja muiden elintarvikkeiden) hinnan dramaattinen nousu. Se taas johtui siitä että maataloustuotteiden kuten maissin, soijan ja palmuöljyn käyttäminen biopolttoaineiden tuotantoon on aiheuttanut niukkuutta, ja nostanut paitsi näiden tuotteiden, myös muiden maataloustuotteiden hintaa. Hinnannousu koskee eniten maailman köyhimpiin.
Ruoan ohella toinen elintärkeä asia on energia. Afrikassa elää 600 miljoonaa ihmistä ilman sähkövaloa. Jos koko Saharan eteläpuolisen Afrikan sähkönkulutus nousisi samalle tasolle kuin Etelä-Afrikan Tasavallassa, niin tämä vaatisi 1000 gigawatin tuotantokapasiteetin. Sen rakentaminen puolestaan vaatisi 1000 miljardin punnan investoinnit, jos sähkö tehtäisiin halvimmalla tavalla eli kivihiilellä. Kivihiilellä tuotetun energian avulla Kiinassa on nostettu 400 miljoonaa ihmistä pois maaseudun köyhyydestä kaupunkeihin, sähkön ja pesuveden piiriin.
Kestävän kehityksen nimissä Iso-Britannia ja Yhdysvallat tekivät vuonna 2013 poliittiset päätökset, että ne eivät rahoita fossiiliseen energiaan perustuvia investointeja kehitysmaissa. Afrikan kehityspankin johtaja Donald Kaberuka kuuluu niihin talousasiantuntijoihin, jotka eivät näe nykyisessä kehityspolitiikassa järkeä, ennen kuin uusiutuvien energiamuotojen hinta saadaan vesivoiman ja kivihiilivoimaloiden tasolle. Hänen laskelmiensa mukaan 10 miljardin dollarin investoinneilla tuulivoimaan ja aurinkovoimaan saataisiin Afrikassa sähköä enintään 27 miljoonalle ihmiselle. Jos samansuuruinen summa investoitaisiin maakaasuvoimaloihin, niin 90 miljoonan ihmisen kodissa syttyisi sähkövalo.
<h4>Pois vihreästä kurjuudesta</h4>
Afrikkalaiset haluavat puhtaan pesuveden, viemäröinnin ja toimivan sähköverkon piiriin eli pois vihreästä kurjuudesta. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa n. 90 % käytetystä energiasta tulee biotaloudesta eli polttopuusta tai erilaisista, vieläkin likaisemmista kiinteistä pihapiirin biojätteistä, kuten karjanlannasta. Afrikkalaiset tarvitsevat mm. nestekaasua tai unelmien täyttymystä &#8211; sähköä.
Sähkön sijaan kehitysprojektien konsultit tarjoavat sisäilmaa tärvelevää riisintähteillä tapahtuvaa kotien savustamista ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä. Edellämainittu riisintähdeprojekti on täyttä totta, ja tyyppiesimerkki hankkeista, joita Maailman Ilmastorahastosta tuetaan. Syksyllä 2013 Puolassa pidetyssä historian 19. ilmastokokouksessa, ympäristöministeri Ville Niinistö kertoi Suomen lisäävän tämän Maailmanpankin GEF rahaston (Global Environment Fund) pääomaa 30 miljoonalla eurolla. Tuskinpa afrikkalaiset olisivat kovinkaan pahoillaan, jos Suomen kehitysavun leikkaukset kohdistuvat tällaisiin projekteihin. Myöskään Vihreiden toinen lempilapsi eli irrallaan sähköverkoista toimiva aurinkoenergia ei riitä pyörittämään teollista toimintaa tai kaivoksia edes aurinkoisessa Afrikassa. Kotitalouksille tarkoitetut veden keittimetkään, jotka saavat energian auringon valosta, eivät ole järin suosittuja. Nämä aurinkokeittimet toimivat huonosti auringon paistaessa, mutta eivät toimi lainkaan silloin, kun iltaruoka tehdään eli pimeän laskeuduttua. Mantereen asukkaat tarvitsevat sekä uusiutuvaa aurinkoenergiaa että varmatoimista fossiilista energiaa.
Kiinan kehitysyhteistyö, tai paremminkin investointiyhteistyö, noudattelee edelleen hyvän hygienian periaatetta, jolla rakennetaan terveellisempää elinympäristöä. Kiinalaiset yhtiöt rahoittavat ja rakentavat esimerkiksi Etiopiaan jättimäistä vesivoimalaa, Sinisessä Niilissä Sudanin rajalla. Tämän 16-turbiinisen sähkölaitoksen tehon on määrä olla 6 000 megawattia. Lisäksi kyseisen padon alapuolelle luodaan kastelualueiden avulla yli 500 000 hehtaaria uutta viljelysmaata. Kiinan ohella myös Japani ja Australia tukevat uusimman tekniikan mukaisten hiilivoimaloiden ja keskitetyn sähköverkon rakentamista. Niitä kutsutaan ”puhtaan hiilen” voimaloiksi, koska ne polttavat hiilen entistä tehokkaammin. Hiilidioksidipäästöjä ne eivät silti vähennä.
Afrikkalaisten poliitikkojen usko ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen ei istu kovin lujassa. Ensinnäkin siksi, että Aberdeenin Yliopiston tutkijan, Euan Mearnsin uusimmat analyysit osoittavat että eteläisen Afrikan lämpötilat &#8211; suurkaupunkien ulkopuolella &#8211; eivät ole yhtään korkeammat kuin 1930-luvulla. Toiseksi saksalaisten tutkijoiden satelliittikuvat osoittavat, että Sahelin alueen aavikko on muuttunut aiempaa kasvipitoisemmaksi ilmakehän kohonneen hiilidioksidipitoisuuden johdosta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousulla on siis myös itseään säätelevää positiivista vaikutusta ympäristöön.
Mikäli ilmastonmuutos näyttäytyy globaalina lämpenemisenä ja mikäli se johtuu ihmisen aikaansaamasta kasvihuonekaasujen ja niistä merkittävimpänä hiilidioksidin päästöjen lisääntymisestä, ei ilmastonmuutosta voi täysin pysäyttää. Suurimmat hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat eli Kiina ja Intia eivät aio edes yrittää päästöjensä vähentämistä ennen vuotta 2030. Siksi taloudellisessa mielessä tehokkainta ilmastopolitiikkaa on varautua muutokseen ja lisätä tutkimusresursseja, jotta voidaan kehittää ratkaisuja, joilla lievennetään ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia (kuivuus, myrskyt, aavikoituminen) ja hyödynnetään ilmastonmuutoksen positiivisia vaikutuksia toisaalla (lisääntyneet sademäärät, satotasojen nousu ja satokauden pidentyminen).
Taloustieteilijä Björn Lomborg ja miljardöörihyväntekijä Bill Gates ovat puolustaneet voimakkaasti köyhien maiden oikeutta rakentaa fossiilisiin polttoaineisiin pohjaavaa energiainfrastruktuuria ja puhdasta vettä mahdollistavaa teknologiaa. Tämä toisi Afrikkaan vähitellen olosuhteet, joilla myös alueelliset konfliktit vähenisivät. Mikäli pakolaisvirtoja todella halutaan vähentää, tämä tulisi tunnustaa Euroopan Unionissa ja huomioida myös kehitysyhteistyön tavoitteissa.
<img decoding="async" class="size-medium wp-image-13672 alignleft" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-216x300.jpg" alt="matti_hukari" width="100" hspace="5" vspace="5" srcset="https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-216x300.jpg 216w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-72x100.jpg 72w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-27x38.jpg 27w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari.jpg 222w" sizes="(max-width: 216px) 100vw, 216px" />Matti Hukari
Kirjoittaja toimii yhteiskuntavastuuseen ja kestävään kehitykseen liittyvissä asiantuntijatehtävissä. Hän on kirjoittanut kansainvälistä energiapolitiikkaa koskevia artikkeleita ja kirja-arvioita mm. Kanava-lehteen. Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat henkilökohtaisia.

Aurinkoenergia

Energiatekniikan professori varoittaa kasvavista omavaraisuusvaatimuksista: Sähkön vientikiellot voivat johtaa tuontikieltoihin ja kauppasotaan

Paunio: Vihreiden 50-vuotinen sota energiaa vastaan saa kauhean loppunäytöksensä ensi talvena

Vihersiirtymässä suuria suositaan pienten kustannuksella

Ympäristöneuvos: Uusiutuva energia ei ole aina hiilineutraalia tai päästötöntä

Yle tuulivoimalobbarina – tuulisähkö on halpaa vain jos kaikkia kustannuksia ei oteta lukuun

Vihreää energiapolitiikkaa Afrikkaan?

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025