Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Daniel Lacalle

EU:n jo toiminnassa oleva elvytyspaketti on saanut komissiolta ja monelta politiikolta kiitosta paketin elvyttävästä vaikutuksesta. Taloustieteen professorit ovat kauhuissaan pitkän aikavälin seurauksista. Elvytyspaketin rahat on lähivuosina maksettava takaisin korkojen kera, eivätkä panostetut eurot tule edes yhtä suurina takaisin.

Taloustieteen professorit Daniel Lacalle ja Matti Virén huomauttavat elvytyskeskustelussa fiskaalikertoimen tärkeydestä. Fiskaalikerroin tarkoittaa eräänlaista hyötysuhdetta. Siinä lasketaan, paljonko jokainen panostettu euro tuottaa euromääräistä talouskasvua.
Jos fiskaalikerroin on yksi, on talouspoliittinen toimi – kuten vaikka EU:n laajuinen elvytys – neutraalia. Jos kerroin on yli yhden, puhutaan yleisesti ottaen tuottavasta investoinnista. Jos kerroin on jotain nollan ja yhden väliltä, investointi on kannattamaton. Negatiivinen kerroin osoittaa toimen olevaan suorastaan haitallinen.
Fiskaalikerroin pudonnut vuosien saatossa
<a href="https://www.dlacalle.com/en/paper-public-stimulus-plans-rarely-work-the-evidence-since-the-early-90s/">Lacalle tutki</a> elvytyksen fiskaalikertoimia viime vuosikymmenten aikana. Hän havaitsi, että kerroin on alle yhden ja se on pudonnut lähemmäksi nollaa ajan kuluessa.
Hän tutki näitä kertoimia voidakseen vastata kysymykseen, onko vuosikymmenten ajan kestävä julkinen elvytys mielekästä.
Lacalle huomautti Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n todenneen fiskaalikertoimen vajoavan ajan myötä: vuonna 1975 julkisen sektorin elvytyskerroin oli 0,55 ja 1990-luvun lopulla enää alle 0,3.
Fiskaalikerroin on siis monin verroin huonompi kuin perinteisissä uhkapeleissä. Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) artikuloi selkein sanoin eduskunnan suuressa salissa: &#8221;Nyt tulee rahaa!&#8221;
Mikäli yksikätinen rosvo osaisi puhua, se voisi huudahtaa samoin Suomi-neidon tunkiessa eurojansa laitteeseen.
Suomen Uutiset kysyi Virénin näkemystä asiaan.
– Pitkän aikavälin kerroin on korkeintaan nolla, Virén pamauttaa.
Vastaus kertoo, että massiivisen elvytyksen vaikutukset ovat parhaimmillaan rahan kaatamista kankkulan kaivoon. Huonommissa tapauksissa elvyttäminen on vuosien aikajänteellä tarkasteltuna jopa suorastaan haitallista.
Veljenpoika maksettaessa
Arhinmäen ajatusta rahan tulemisesta nyt saattaa olla hyvinkin lyhytnäköistä kansankosiskelua. Arhinmäki on sikäli oikeassa, että rahaa todellakin tulee nyt, mutta hän verraten kätevästi unohtaa sellaisen tosiseikan, että keskuspankkien nollakorkoisessa maailmassa suomalaiset maksavat tästä hetken huumasta osapuilleen kaksinkertaisesti takaisin.
– Minusta on tyhmää tarkastella vain lyhyen aikavälin kertoimia. Vaikka näennäisesti menot voidaan rahoittaa &#8221;ilmaiseksi&#8221;, on ne todellisuudessa maksettava takaisin veroina: joko tavallisina veroina tai sitten inflaatioveron muodossa, Virén muistuttaa takaisinmaksusta.
Virén toteaa myös, että Suomella ei ole järkeä euromaana osallistua EU:n elvytyspakettiin.
– Kukaan ei laske, kuinka paljon apupaketin takaisinmaksu kurittaa Suomen taloutta. Ehkä pahinta olisi, että apupaketin maksu vaikuttaisi välillisten verojen kautta eniten kustannuskehitykseemme: kiitos EMU-kytkennän, sen negatiiviset kerroinvaikutukset olisivat taatusti suurempia kuin -1.
Kustannuskehitys viittaa tuotteidemme – eritoten vientituotteidemme – kallistumiseen erilaisten verojen nousun myötä. Se heikentää kansainvälistä kilpailukykyämme.
Elvytysrahojen kohdentamisvaikeuksia
EU:n elvytyspaketti vaikuttaa hyvin samalta kuin monet muut Euroopan komission tehtailemat visiot. Elvytysrahoilla siirrytään kuin taikaiskusta kohti vihreämpää teknologiaa ja digitalisaatiota.
Tuskin kukaan on kertomassa kansalaisille, miten tämä konkreettisesti toteutetaan. Esimerkiksi Kreikan saamien elvytysvarojen kohdentuminen komission ideaalisiin toiveisiin saattaa hyvinkin olla <a href="https://www.politico.eu/article/greek-business-risk-missing-out-on-economic-recovery-athens-greece-oecd/">puhdasta päiväunta</a>.
Lacalle päättelee julkisen sektorin ärhäkkään puuttumisen johtavan meneillään olevan elvytyksen surkeaan epäonnistumiseen aiemmin toimeenpantujen elvytysohjelmien valossa.
Lacalle kirjoittaa elvytyspakettien tavallisesti menevän haaskuun, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinen_norsu">valkoisiin norsuihin</a>. Kohteet ovat näennäisen arvokkaita, mutta joiden kulut jättävät varjoon kaikki hyödyt. Olisi perin omituista, jos yksikään yksityinen liikemies ei olisi vainunut kannattavia investointeja, vaikka Euroopan komission mukaan niitä on jaettavaksi asti.
Lacallen mukaan hallitusten ei tulisi jäädä Koronan edessä sormi suuhun. Veronkevennyksillä saa kansalaisten lompakoihin enemmän käyttörahaa.
Kansalaiset sitten itse kuluttavat rahansa mielekkäiksi kokemiinsa kohteisiin ja palveluihin – eikä niihin, joita EU:n byrokraatit norsunluutorneissaan haluavat hallintoalamaistensa käyttävän.

Taloustieteen professorit ylenpalttista elvytystä vastaan – Matti Virén: ”Julkiset menot eivät ole mikään kasvun lähde”

Euroopan komissio ja EU:n eteläiset jäsenmaat ovat luonnehtineet unionin elvytyspakettia käänteentekeväksi hetkeksi. Sitä se voi toden teolla ollakin, joskaan ei varmastikaan siinä merkityksessä kuin mitä komissio toivoo. Posketon elvytys kanavoituu tehottomiin projekteihin. Velat toki kasvavat reippaasti. Aiheesta <a href="https://www.dlacalle.com/en/the-euphoria-behind-stimulus-plans-is-unwarranted/">kirjoitti</a> taloustieteen tohtori Daniel Lacalle.

Kaikki Euroopan maat eivät ehtineet edes toipua kymmenen vuotta sitten leimahtaneesta eurokriisistä huomattuaan olevansa taas uuden talouskriisin kourissa.
Hidas toipuminen johtuu Daniel Lacallen mukaan raskaasta velkataakasta. Lisäksi julkisvalta nostaa kaiken aikaa lisää uutta syömävelkaa.
EU:n elpymispaketti lisää yhtä lailla velkataakkaa. Jotkut jäsenmaat saavat yhteisestä velasta hyötyä huokeamman lainakoron vuoksi, kun taas Suomen kaltaiset jäsenmaat maksavat EU-velasta enemmän verrattuna omissa nimissä nostettuun velkaan.
Aiemmin heikot saavutukset
Lacalle muistuttaa vuosien 2014-19 välisenä aikana toimeenpantua Junckerin elvytyssuunnitelmaa. Tämä raha ohjattiin investointeihin.
Euroopan komissio arvioi itse, että viiden vuoden aikana ohjelma kasvatti bruttokansantuotetta keskimäärin 0,9 prosenttia ja se loi 1,1 miljoonaa työpaikkaa. Nämä työpaikat maksoivat 439 miljardia euroa.
Lacalle kirjoittaa niin sanotun fiskaalikertoimen olevan olematonta raskaasti velkaantuneiden maiden kohdalla. Fiskaalikerroin suhteuttaa julkisen vallan sijoittaman panoksen sijoituksesta saatavaan tulokseen nähden.
Toisin ilmaistuna Junckerin suunnitelman yhteen työpaikkaan upotettiin noin 400 000 euroa.
Espanjan hallituksen laskelmien mukaan EU:n elpymispaketin rahoilla luodaan kaksitoista työpaikkaa jokaista käytettyä miljoonaa euroa kohden. Fiskaalikerroin on laskelmissa jo merkittävästi parempi ollen silti katastrofaalisen heikko.
Espanjan hallitus on tuskin rakentanut laskelmaansa sen varaan, että rahaa katoaa tehottomiin kohteisiin.
Eivätkö tuottavat investoinnit kiinnosta?
Euroopan keskuspankki on jo vuosien ajan ylläpitänyt nollakorkolinjaa. EKP on omalla rahapolitiikallaan kannustanut yrityksiä investoimaan sekä perustamaan uusia yrityksiä.
Euroopan komissio on ilmeisesti haistanut jostain satojen miljardien edestä kannattavaa liiketoimintaa, mikä on jostain selittämättömästä syystä jäänyt yksityisiltä yrittäjiltä huomaamatta.
Lacalle arvelee, että julkisella rahalla tehtävät investoinnit ovat todennäköisesti kannattamattomia. Muutoin ne olisi tehty jo.
Hän peräänkuuluttaa yksityisiä investointeja, eikä julkiseen velkaan ja kulutukseen pohjautuvaa taloutta.

Paljon elvytystä – paljon velkaa ja olematonta kasvua

Johtavien teollisuusmaiden ajatus asettaa maailmanlaajuinen yritysveron vähimmäistaso hämmästyttää taloustieteen tohtori Daniel Lacallea. Hänen mukaansa tuottavilta yrityksiltä leikataan kasvun mahdollisuudet ja verovarat todennäköisimmin päätyvät vain alati kasvavaan julkiseen kulutukseen ja heikosti tuottavien yritysten tukiin. Lacalle kirjoittaa ajatuksistaan <a href="https://www.dlacalle.com/en/the-g-7s-reckless-commitment-to-mounting-debt/">blogissaan</a>.

Daniel Lacalle huomauttaa, että OECD:n mukaan yritysverotus on vahingollisin veromuoto talouskasvun kannalta. Hänen mukaansa tällainen vähimmäistaso ei toimi, sillä eri mailla on hyvin kirjavat verokäytännöt esimerkiksi arvonlisäverotuksen tasoissa.
Yritysvero kampittaa markkinajohtajia jahtaavia kasvuyrityksiä. Yritysten kokonaisveroaste työvoimakustannuksineen on Yhdysvalloissa ja Euroopassa jo 40 prosentin tuntumassa liikevaihdosta.
Pienet maat kärsivät
Pienet taloudet kärsivät yritysverosta eniten. Tämä johtuu Lacallen mielestä siitä, että pienten talouksien on hankalampi houkutella pääomaa ja investointeja verojen kiristyessä.
Yritysvero haittaa myös pienten kasvuyritysten toimintaa, jos niiden pitää maksaa uusia veroja heti, kun ne alkavat tehdä liikevoittoa.
Velkavuoret eivät kutistu
Lacalle kirjoittaa, ettei yritysverolla saada sulatettua valtavia velkavuoria. Länsimaiden budjettialijäämät paisuvat myös nousukausien aikana. Taantumissa julkista kulutusta vain lisätään.
Lacalle pitää täysin käsittämättömänä johtavien maiden ajatusta kerätä yritysveroa, jonka tuotoilla hallitukset synnyttävät työpaikkoja tuottaville aloille. Verolla kun nimenomaisesti rampautetaan tuottavat yritykset.
Mikäli massiivisten elvytystoimien jälkeen velkavuoret kasvavat huimasti talouskasvun jäädessä pahoin tavoitteistaan, niin johtajat kertovat meille, ettei elvytys ollut riittävää.

Taloustieteen tohtori Lacalle lyttää G7-maiden ajatuksen maailmanlaajuisesta yritysverotuksen vähimmäistasosta

Euroopan keskuspankki on perustellut vuosikausia jatkamaansa löysää rahapolitiikkaa liian matalalla inflaatiolla. Toinen peruste on ollut elvytys. Elvytys on sentään osittain onnistunut, sillä rikkaiden sijoitukset ovat kasvaneet tuntuvasti. Sen sijaan pieni- ja keskituloiset kokevat rahapoliittisen elvytyksen nurjan puolen asumisen, terveydenhuollon ja elämisen kustannusten noustua. Näin <a href="https://www.dlacalle.com/en/eurozone-inflation-is-high-when-it-comes-to-the-prices-of-daily-purchases/#more-12084">kirjoittaa</a> taloustieteiden professori Daniel Lacalle.

EKP:n inflaatiotavoite on inauksen alle kahden prosentin. EKP tutkii niin sanottua pohjainflaatiota. Siitä on siivottu pois energian ja ruoan hintamuutokset, koska ne ovat keskuspankin mukaan liian ailahtelevaisia. Toisaalta arvopaperien hintojen muutokset eivät nekään sisälly EKP:n tarkkailemaan pohjainflaatioon.
Tämä yhdistelmä on myrkkyä pieni- ja keskituloisille ja mannaa rikkaille, Daniel Lacalle väittää. Hänen mukaansa päivittäiset välttämättömyyshyödykkeet ovat kallistuneet, mikä sattuu köyhään väestönosaan. Köyhillä ei ole myöskään mahdollisuuksia kerätä arvonnousua arvopapereilla.
Euro kasvattaa eriarvoisuutta
Elintasokuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa EKP:n rahapolitiikan ohella myös yhteisvaluutasta. Euron jäsenmaa pärjää hyvin vahvalla viennillä. Sen sijaan heikkoihin valuuttoihin tottuneet jäsenmaat ovat vaikeuksissa. Näissä maissa on totuttu rivakkaan inflaatioon. Euroaikana inflaatio on kuitenkin vähentynyt.
Euro perustettiin aikanaan ajatuksella, että jäsenmaiden taloudet lähenisivät toisiaan. On kuitenkin käynyt toisin.
Keltaliivit protestoivat elinkustannusten vuoksi
Lacalle huomauttaa Ranskan keltaliivien protestoineen kohonneita elinkustannuksia vastaan. EKP:n väite inflaation puutteesta tuntuu siten ihmeelliseltä.
Lacalle muistuttaa parista havainnosta, joiden johtopäätöksenä on se, että köyhien kokema inflaatio on suurempi kuin hyväosaisten kokema inflaatio. Hänen mukaansa EKP:n rahapolitiikka kampittaa myös yleistä talouskasvua, kun löysän rahapolitiikan vuoksi rahavirrat kohdistuvat enenevissä määrin tuottamattomiin kohteisiin. Tuottavuuden rämpiessä myös reaaliansiot jäävät jälkeen.
EKP:n sidotut kädet
Lacallen mielestä suurin huoli liittyy inflaatio-odotusten kasvuun. Ne ovat jo kasvaneet Yhdysvalloissa ja liittovaltion velkakirjojen korot ovat kohonneet viime aikoina.
EKP on pyrkinyt vähättelemään inflaatiohuolia. Keskuspankki on ilmoittanut, että inflaatio voisi olla korkeampikin kuin sen oma tavoitetaso on.
EKP:n on myös siedettävä korkeampaa inflaatiota. Rahapolitiikan kiristäminen johtaisi korkojen nousuun ja ylivelkaiset euromaat luhistuisivat velkojensa hoitomenojensa kasvun vuoksi. Jos taas rahapolitiikkaa ei kiristetä, voi inflaatio riistäytyä käsistä – mikä iskisi edelleen eniten köyhiin.
– Kun keskuspankin pitää valita auttaako se kuluttajia vai hallituksia niin useimmat keskuspankit valitsevat hallitukset, Lacalle kirjoittaa.

Taloustieteiden professori Lacalle: EKP:n löysä rahapolitiikka pistää pieni- ja keskituloiset ahtaalle

Hallituksilla ei ole yksityistä sektoria parempaa tai luotettavampaa tietoa siitä, mitkä investoinnit kannattavat ja mitkä eivät. Mittavat julkiset investoinnit valuvat usein viemäriin ja johtavat heikkoon tuottavuuteen. Näin <a href="https://www.dlacalle.com/en/no-more-debt-is-not-the-answer/">kirjoittaa</a> taloustieteiden tohtori Daniel Lacalle.

Tohtori Daniel Lacalle ottaa kirjoituksessaan kantaa Euroopan keskuspankin saksalaisen johtokunnan jäsenen Isabel Schnabelin lehtikirjoitukseen.
Schnabel kirjoittaa, ettei eurooppalaisten maiden hallitusten tulisi tällä hetkellä murehtia velkaantumisesta. Hänen mukaansa roima velkaantumisinto vain tehostaa EKP:n rahapolitiikkaa ja heikentää pandemiakulujen pitkän ajan laskua.
Schnabel suitsuttaa EU:n kolossaalista yhteisvelkaa kertoen sen pönkittävän kestävää talouskasvua, parantavan kilpailukykyä ja käynnistävän vielä kaiken lisäksi tarpeellisen velkaisuusasteen supistumisen pandemiakriisin hellitettyä.
&#8221;Näin ei ole koskaan aiemmin käynyt&#8221;
Lacalle ihmettelee sitä, mistä Schnabel on tällaiset päätelmät tehnyt. Keskuspankki harjoittaa vedonlyöntiä siitä, että hallitukset pystyisivät tällä mittakaavalla loihtimaan tuottavia ja onnistuneita investointeja.
– Näin ei ole koskaan aiemmin käynyt ja on vielä epätodennäköisempää, että niin kävisi nyt, Lacalle sivaltaa.
Hänen mukaansa Schnabelin tulisi ennemminkin varoittaa hukkainvestointien valtavasta riskistä ja ylimääräisestä velkakuormasta, johon EU:n elpymisvälineen käyttö voi johtaa.
Lacallen mukaan aiemmat EU-ohjelmat ovat johtaneet hukkainvestointeihin. Näyttöä on esimerkiksi työ- ja kasvupaketista vuodelta 2009 sekä Junckerin elvytyssuunnitelmasta.
Euroopan heikko taloustila ei huonoa onnea
Lacallen mukaan Euroopan ja Yhdysvaltain vertailussa Euroopan vaisumpi talouskasvu ja korkeammat työttömyysluvut eivät johdu huonosta sattumasta. Tämä johtuu eurooppalaisesta tavasta, jossa hallitukset sörkkivät markkinamekanismeja jatkuvaan tahtiin sääntelyn nimissä heikentäen tuottavuutta.
Eurooppalaiset hallitukset suoltavat jatkuvaan tahtiin alijäämäisiä budjetteja jopa nousukausina, ja taantumissa julkisen rahan tuhlaus vain yltyy. Lacalle arvelee, että Schnabel odottaa euromaiden hallituksilta saksalaisten tiukkaa finanssipolitiikkaa. Italian ja Espanjan budjetit ovat lähteneet lapasesta, joten tällainen itsekurinen ajattelu on haihattelua.
Euroopassa taantumissa julkiset menot kasvavat, mutta nousukausina ne eivät kutistu. Vaihtoehtona ovat veronkiristykset, jotka taklaavat investoinnit ja uudet työpaikat kanveesiin.
Veroaste on Lacallen mukaan monissa Euroopan maissa niin kireää, että se tukahduttaa kilpailukyvyn yksityisellä sektorilla &#8211; julkisen rahantuhlauksen jatkuessa kannattamattomiin kohteisiin.
Heikko tuottavuus itsepäisen sitkeää
Schnabel myöntää kirjoituksessaan Euroopan heikon tuottavuuskasvun olevan itsepäisen sitkeää. Lacalle huomauttaa, että Schnabelin tulisi vihdoin jo havaita, ettei vuosikausien jatkunut julkinen elvytys ole tuottanut kestävää kasvua ja pitkäaikaista kilpailukyvyn terästäytymistä.
Lacallen mukaan Schnabel ei vain osaa yhdistää heikkoa tuottavuuskasvua ja hallitusten syrjäyttämää yksityisten yritysten elinkeinoelämää sen paremmin kuin negatiivisten korkojen aiheuttamaa kannattamattomien yritysten tekohengitystä.
Lacalle kirjoittaa, etteivät hallitusten investoinnit voi tehostaa kasvua maksetun velkamanian hinnalla.
– Hallitusten houkutus tehdä hukkainvestointeja ja ikuista ylituotantoa on valtava, koska hallitukset eivät joudu maksamaan tekojensa seurauksia. Veronmaksajat joutuvat, Lacalle täräyttää.
– Jos kaikki nämä euromaiden ilmoittamat jätti-investoinnit olisivat kannattavia, tuottavia sekä kasvua ja työllisyyttä parantavia hankkeita, niin miksei niitä toteutettu vuosina 2014-19 niin ikään matalien korkojen, suuren likviditeetin ja Junckerin elvytyssuunnitelman avulla?
EKP naamioi euromaita maksukykyisiksi
Lacalle kirjoittaa EKP:n taseen olevan jo 57 prosenttia euroalueen bruttokansantuotteesta ja sen asettamat negatiiviset korot ovat kestäneet vuosia. Tulos on ollut pettymys nousukausina ja huonompina aikoina kriisit ovat paisuneet. Samaan aikaan euromaiden hallitukset viipaloivat itselleen jo 40 prosenttia bruttokansantuotteesta.
– Schnabelin tulisi tietää monien euromaiden – kuten Espanjan – tukeutuneen rahapolitiikkaan naamioidakseen rakenteelliset ongelmansa, ja että rahapolitiikka on muuntunut ongelmien ratkomiselle ostetusta ajasta ongelmien välttelyyn, Lacalle pamauttaa.
EKP:n poikkeukselliset toimet, kuten tuhansien miljardien eurojen arvopaperiostot eivät johdu siitä, että euromaiden hallitukset käyttäisivät liian vähän. Lacallen mukaan näin tehdään, koska euromaiden hallitukset ovat paisuttaneet menonsa yli äyräiden. Niitä ei tulisi siis kannustaa tuhlaamaan lisää.
– EKP ei tule vahvistamaan itsenäisyyttään euromaiden massiivisella velkaantumisella. Siitä tulee yhä riippuvaisempi naamioimaan maksukyvyttömiä jäsenmaita, kun korona ei kelpaa enää tekosyyksi jäsenmaiden jatkaessa velkaantumistaan.

Taloustieteiden tohtori Lacalle: Euroopan heikko tuottavuus johtuu julkisen sektorin rahantuhlauksesta ja keskuspankkien negatiivisista koroista

EU:n elvytyspaketit eivät ole toimineet ennenkään, eikä uusi koronapaketti todennäköisesti tule olemaan poikkeus tästä säännöstä. Taloutieteen tohtori arvostelee EU:ta väärien alojen tukemisesta ja uusien innovaatioiden ja pienyritysten laiminlyömisestä. 
Euroopan komission julkistama 750 miljardin euron &#8221;koronapaketti&#8221; on otettu sijoituspiireissä vastaan riemulla. Mutta kun tarkastellaan aiempien elvytyspakettien tuloksia, liikaan optimismiin ei ole aihetta, kirjoittaa taloustieteen tohtori, sijoitusmeklari Daniel Lacalle <a href="https://www.dlacalle.com/en/why-the-european-recovery-plan-will-likely-fail/">blogissaan</a>.
Aiemmatkaan elvytyspaketit eivät ole toimineet
Vuonna 2009 Euroopan unioni käynnisti kunnianhimoisen kasvu- ja työllisyysprojektin, jonka oli tarkoitus kasvattaa bruttokansantuotetta 1,5 prosentilla ja luoda miljoonia uusia työpaikkoja. EU:n oli tarkoitus nousta lamasta Yhdysvaltoja vahvempana keynesiläisen julkisen sektorin elvytyksen ansiosta. Tulokset olivat kuitenkin päinvastaiset: 4,5 miljoonaa työpaikkaa menetettiin, vaje lähes kaksinkertaistui ja talous meni stagnaatioon. Veronkorotukset ja yksityisen yrittämisen esteet hidastivat talouden elpymistä. Tämä kaikki sen jälkeen, kun Euroopan keskuspankin tase oli jo kaksinkertaistunut vuosien 2001 ja 2008 välillä, Lacalle kirjoittaa.
Vuoden 2008 talouskriisissä Euroopan keskuspankki tuki taloutta kahdella suurella velkakirjojen takaisinosto-ohjelmalla ja alentamalla ohjauskorkoaan 4,25 prosentista yhteen prosenttiin. Vuoden 2011 lopussa EKP oli suurin Espanjan valtion velkakirjojen omistaja. Koko tämän ajan EKP:n tase bruttokansantuotteeseen nähden oli suurempi kuin Yhdysvaltain keskuspankin. Toukokuussa EKP:n tase oli 44 prosenttia BTK:stä kun Yhdysvaltain keskuspankilla se oli 30 prosenttia. Mutta kaiken tämän velkaelvytyksen vaikutus talouden, tuottavuuden ja työllisyyden kasvuun on ollut todellinen pettymys, taloustieteen tohtori Daniel Lacalle kirjoittaa.
&#8221;Vihreä talous&#8221; tarkoittaa veronkorotuksia
Toinen esimerkki surkeista tuloksista oli niin kutsuttu Junckerin suunnitelma, joka piti sisällään 360 miljardin euron investoinnit, jotka valuivat enimmäkseen hukkaan tuottamatta talouskasvua. Päinvastoin, tuottavuuden kasvu pysähtyi ja teollisuustuotanto putosi joulukuussa 2019 alhaisimmalle tasolle vuosiin.
Taloustieteen tohtori Lacalle kehottaa suhtautumaan varovaisuudella myös &#8221;vihreään talouteen&#8221;. Veronkorotukset ja protektionistinen rajavero ovat keskeinen osa EU:n &#8221;vihreää&#8221; taloussuunnitelmaa. Tämä rajoittaa talouselvytyksen toimivuutta ja lisää kauppasotien riskiä. Vihreät ilmastoverot ovat jo nyt nostaneet kotitalouksien sähkölaskuja EU:ssa.
Tuottamattomia zombiyrityksiä tuetaan
Lacallen mukaan EU:n elvytyspakettien suurin ongelma on se, että ne toteutetaan keskusjohtoisesti, poliittisten päätösten perusteella. Koska tukipaketit perustuvat poliittisiin suunnitelmiin, niiden tulokset ovat heikot. Usein tukipaketit kohdistuvat sellaisille sektoreille, joilla on jo ylikapasiteettia.
Tuet saattavat myös luoda vääriä kysyntäsignaaleja, jotka johtavat käyttöpääomaongelmiin ja zombiyritysten määrän lisääntymiseen. Zombiyrityksellä tarkoitetaan pahasti velkaantunutta yritystä, joka muuttuvien ja kiinteiden kulujen jälkeen pystyy korkeintaan maksamaan velkojensa korot, mutta ei lyhentämään velkojaan. Tällaisten yritysten määrä on EU:ssa räjähtänyt elvytyspakettien jälkeen.
Pienyritykset ja innovaatiot kuolevat
Suuri ongelma on se, että vääriä aloja elvytetään samalla kun tuhannet pienyritykset kuolevat luoton puutteessa, koska niillä ei ole poliittista vaikutusvaltaa. Lacallen mukaan euroalue tuhoaa innovatiivisia yrityksiä tai vähintäänkin estää niiden kasvua, sillä säädöksissä painotetaan pankkien kautta tulevaa rahoitusta. Apple tai Netflix eivät olisi voineet kasvaa pankkilainojen varassa, Lacalle huomauttaa.
Sijoittajan näkökulmasta Lacalle on sitä mieltä, että EU rankaisee menestyviä yrityksiä korkealla verotuksella samalla kun tukee matalan tuottavuuden aloja. Poliittista vaikutusvaltaa omaavia aloja tuetaan ja korkean tuottavuuden aloja rangaistaan, mikä pelottaa monet kasvuyritykset pois.
Koronapaketti on samaa vanhaa &#8211; mutta paljon suurempi
Vastikään julkistettu EU:n 750 miljardin euron koronapaketti on Lacallen mielestä samaa vanhaa elvytystä, mutta paljon suuremmassa paketissa. Hän ei odota sen toimivan yhtään paremmin kuin aiemmatkaan tukipaketit. Vaikka vihreästä taloudesta puhutaan paljon, suurin osa tuesta menee alumiini-, teräs-, auto- ja lentokoneteollisuudella ja jalostamoille. Samalla säästöihin ja sijoituksiin kohdistuvat veronkorotukset kampittavat startup-yrityksiä ja vähentävät tuotekehitysinvestointeja.
EU:n ongelmana ei koskaan ole ollut elvytyksen puute vaan pikemminkin sen liiallisuus. Koronakriisi vaatisi Lacallen mielestä vahvaa kannustusta uusille innovaatioille ja tuottaville yrityksille. Sen sijaan EU keskittyy vanhojen, riutuvien yritysten pelastamiseen.

Daniel Lacalle

Taloustieteen professorit ylenpalttista elvytystä vastaan – Matti Virén: ”Julkiset menot eivät ole mikään kasvun lähde”

Paljon elvytystä – paljon velkaa ja olematonta kasvua

Taloustieteen tohtori Lacalle lyttää G7-maiden ajatuksen maailmanlaajuisesta yritysverotuksen vähimmäistasosta

Taloustieteiden professori Lacalle: EKP:n löysä rahapolitiikka pistää pieni- ja keskituloiset ahtaalle

Taloustieteiden tohtori Lacalle: Euroopan heikko tuottavuus johtuu julkisen sektorin rahantuhlauksesta ja keskuspankkien negatiivisista koroista

EU:n elvytyspaketit eivät ota toimiakseen – zombeja tuetaan ja pienyrityksiä kampitetaan

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025