Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Digitalisoituminen

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Wihonen kysyy hallitukselta, miten se aikoo huolehtia niiden pienituloisten ihmisten palveluista, joilla ei ole varaa hankkia uutta passia tai henkilökorttia viiden vuoden välein palvelujen muuttuessa digitaalisiksi.

Kansanedustaja Jussi Wihonen on jättänyt <a href="https://jussiwihonen.fi/blogs/blogi/kirjallinen-kysymys-henkilollisyystodistuksista-ja-tunnistautumisesta">kirjallisen kysymyksen</a> henkilöllisyystodistus- ja tunnistautumiskäytännöistä.
Saamassaan kansalaispostissa Wihoselle valiteltiin, etteivät pienituloisen eläkeläisen rahat riitä jatkuviin henkilöllisyystodistusten uusimisiin. Kansalainen ei ollut saanut palvelua pankissa, vaikka omisti voimassa olevan ajokortin. Kansalaisen mukaan hänellä ei ole tarvetta matkata ulkomaille, joten passia hän ei tarvitse.
<h4>Lakimuutos muutti käytäntöjä</h4>
Vuoden 2019 alussa voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen myötä ajokorttia ei voi enää käyttää henkilöllisyyden todistamiseen vahvaa sähköistä tunnistautumisvälinettä haettaessa. Tähän kelpaavat jatkossa ainoastaan passi ja henkilökortti. Muutoksen periaatteena oli, että ajokortti on tarkoitettu todistukseksi ajo-oikeudesta, ei viralliseksi henkilöllisyystodistukseksi.
Tunnistautumiseen vaaditaan joko passi tai henkilökortti. Molemmissa voimassaoloaika on vain viisi vuotta, joten kansalaisen tulisi uusia ja maksaa ne aina viiden vuoden välein.
&#8211; Pienituloisilla elämiseen menevät varat ovat vähäiset, ja jos ei ole varaa maksaa passia tai henkilökorttia, niin jää ilman palvelua, joka taas aiheuttaa lisää ongelmia, Wihonen toteaa.
<h4>Osa ihmisistä vaarassa jäädä yhteiskunnan pudokkaiksi</h4>
&#8211; Esimerkiksi pankin palveluista voi jäädä kokonaan ilman. Varsinkin eläkeläiset ja vanhemmat ihmiset eivät välttämättä osaa käyttää digitaalisia palveluita ja jäävät pudokkaiksi yhteiskunnan toimintojen siirtyessä sähköisiksi.
Kysymyksessään Wihonen tiedustelee, miten huolehditaan siitä, ettei ketään jää palveluiden ulkopuolelle niiden siirtyessä digitaalisiksi ja miten voidaan helpottaa niiden ihmisten tunnistautumista, joilla ei ole varaa passiin, henkilökorttiin tai niiden uusimiseen. Wihonen haluaa tietää myös, onko tarpeellista, että esimerkiksi juuri vanhentuneella passilla ei voi tunnistautua, vaikka tunnistautumistiedot ovat yhtä lailla todennettavissa.

Wihonen: Miten tunnistautua, jos rahat eivät riitä henkilökorttiin?

Tuore <a href="https://www.link.co.uk/media/1909/the-cash-census-report.pdf">englantilaistutkimus</a> osoittaa, että pienituloisten käteisen käyttö on jopa lisääntynyt viime vuosina, kun suurituloisten on vähentynyt. Kun ei ole millä mällätä, käteistä käyttämällä pysyy tarkemmin ajan tasalla omista rahavaroistaan ja kulutuksestaan. Käteinen on ylivertainen niille, jotka joutuvat miettimään tarkkaan, mihin rahansa panevat. Digirahaa suosivat ne, joiden ei tarvitse laskea senttejä kaupassa.

Käteisetön yhteiskunta voisi johtaa epäluottamukseen yhteiskuntaa kohtaan. Miljoonat jäisivät vaille mahdollisuutta hoitaa omia raha-asioitaan ja vaille mahdollisuutta osallistua digitalouteen, jos käteisen käyttö loppuisi.
Lähes puolet englantilaisista aikuisista eli 48 % (25 miljoonaa) toteaa, että heille olisi ongelma, jos käteistä ei voisi käyttää nykytavalla. Viidennes, 19 % (10 miljoonaa) sanoo, että heillä olisi vaikeuksia selviytyä käteisettömässä yhteiskunnassa. Väestöstä 29 % (15 miljoonaa) suoriutuisi ilman käteistä, mutta siitä olisi heille suurta haittaa.
Lähes kaikki, 96 %, nostavat käteistä jollakin aikajaksolla. 66 % nostaa käteistä vähintään kerran kuukaudessa, 23 % vähintään kerran viikossa. Enemmän kuin neljä viidestä, 83 %, pitää käteistä joko lompakossaan tai kotonaan.
Maaseudulla ja syrjemmällä asuvat kokevat käteisen erityisen tärkeäksi. Ikäihmiset pitävät käteisen käyttöä tärkeänä myös siksi, että käteisen haku pankin konttorista tai postitoimistosta lisää heidän kontaktejaan toisiin ihmisiin.
Koronapandemia vähensi käteisen käyttöä
Käteisen käyttö on vähentynyt viimeisen 15 vuoden aikana, ja koronapandemia lisäsi kortti- ja mobiilimaksamista, kun yrittäjät toivoivat vaihtoehtoisten maksutapojen käyttöä. Silti Englannissa maksettiin käteisellä viidesosa kaikista maksuista vuonna 2020, ja 15 % ihmisistä (8 miljoonaa) käytti pandemian vuoksi entistä enemmän käteistä.
Pandemian aikana käteisnostoissa tapahtui merkittävä pudotus. Siihen vaikuttivat erityisesti pubien ja ravintoloiden koronasulut. Näissä asiakkaat maksavat yleensä käteisellä. Käteisen käyttöä alensi myösi siirtymä kivijalkakaupoista nettikauppoihin.
Vaikka käteisautomaattien käyttö väheni, tutkimus osoittaa, että käteiseen luottavien määrä on pysynyt ennallaan.
Käteisriippuvaisia 10 miljoonaa
Tutkimus luokitteli aikuiset viiteen ryhmään käteisen käytön ja digimaksamisen suhteen. Ensimmäisessä ryhmässä ovat käteisestä riippuvaiset, jotka mielellään käyttävät vain käteistä. Heitä oli Englannissa 10 miljoonaa. Toisessa ryhmässä ovat henkilöt, jotka pitävät käteisen tuomasta turvallisuudesta. Ryhmään kuuluu 12 miljoonaa ihmistä.
Kolmannen ryhmän muodostavat käteisettömään yhteiskuntaan epäilevästi suhtautuvat, joita on 12 miljoonaa. Neljännessä ryhmässä ovat käteistä ajoittain käyttävät. He hoitavat raha-asiansa digitaalisesti, mutta satunnaisesti maksavat käteisellä. Ryhmään kuuluu 9 miljoonaa henkeä.
Viides ryhmä on käteisettömään maksamiseen siirtyneet. Tämä ryhmä suosii digimaksamista. Heitä on 11 miljoonaa.
Käteinen välttämätöntä varsinkin vähävaraisille
Peräti 23 miljoonaa ihmistä toteaa, että käteisen käyttö saa heidät tuntemaan, että he hallitsevat raha-asioitaan paremmin. Käteisettömässä yhteiskunnassa moni tuntisi jäävänsä jälkeen. Käteisetön yhteiskunta voisi johtaa kasvavaan eristäytymiseen ja vähentää ihmisten kontakteja toistensa kanssa.
Vaikka merkittävä määrä ihmisiä käyttää harvoin käteistä rahaa ja omaksuu digitaalisuuden, lähes puolet väestöstä kokee käteisettömän yhteiskunnan olevan heille ongelmallinen. Huolta aiheuttivat omien raha-asioiden ja velkojen kontrollointi, digipetokset ja yksityisyyden suoja sekä digitaalisuuden aiheuttama kasvava eristäminen.
Käteinen säilyy erityisen välttämättömänä niille, joilla on matala tulotaso. Pandemian aikana käteisautomaattien käyttö väheni vähiten matalan elintason seuduilla.
Tutkimus osoitti, että monilla on edelleen vaikeuksia maksaa digitaalisesti apuvälineistä huolimatta. Ihmisten pakottaminen digimaksamiseen voi johtaa siihen, että nämä ihmiset menettävät raha-asioidensa kontrollin ja joutuvat velkakierteeseen.
&nbsp;

Englantilaistutkimus: Miljoonat eivät pärjäisi ilman käteistä

Ei ole tavatonta nähdä bussissa, miten taaperoikäinen tyytymätön matkustaja hiljennetään vanhemman älypuhelimella. Joskus puhelin tai tabletti jopa kiinnitetään lastenvaunuun vauvan virikkeeksi tai rauhoittajaksi. Mitä tapahtuu, jos älylaitteet hotkaisevat lasten huomiosta liian suuren osan? Suomen Uutiset kysyi asiasta varhaiskasvatuksen asiantuntijoilta. 

Amerikassa on jo tavattu ilmiötä, jossa vanhemmat kasvattavat lapsiaan kännykättömään ympäristöön. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapsen lähellä olevat aikuiset eivät käytä puhelinta lapsen läsnäollessa. Tämän taustalla on yksinkertaisesti se, että lapsi oppii, ettei maailmaa havainnoida jatkuvasti älypuhelimen kautta.
<h4>Aiheesta puhutaan liian vähän</h4>
Psykologian tutkijatohtori Aino Saarinen Helsingin yliopistosta on koonnut tutkimustietoa digitaalisten laitteiden käytön vaikutuksia pienten lasten kehitykseen.
Hänen mukaansa asiasta puhutaan kohtuuttoman vähän suhteessa siihen, kuinka suuren osan lasten ja nuorten ajasta älylaitteiden käyttö kuluttaa.
– Digitaalisuus on ikään kuin kaksiteräinen miekka. Älylaitteiden käytöstä on mahdollista saada hyötyä tai haittaa lapsen kehitykselle riippuen siitä, kuinka niitä käytetään. Älylaitteiden hyödyllinen käyttö pitää sisällään esimerkiksi luku- tai laskuharjoituksia, jotka parantavat esimerkiksi kouluvalmiutta.
Saarinen viittaa useisiin tutkimuskatsauksiin (<a href="https://pediatrics.aappublications.org/content/138/5/e20162593.short">1</a>, <a href="https://pediatrics.aappublications.org/content/140/Supplement_2/S92.short">2</a>, <a href="https://pediatrics.aappublications.org/content/140/Supplement_2/S76.short">3</a>), joissa todetaan, että älylaitteiden liiallinen ja kehitystasoon nähden sopimaton käyttö on yhteydessä laajaan kirjoon riskejä: muun muassa heikompaan itsekontrolliin ja suurempaan riskiin monille psykiatrisille oireille kuten käytöshäiriöille sekä ADHD-, masennus- ja ahdistuneisuusoireille. Joillakin lapsilla on havaittu myös univaikeuksia sekä riippuvuusoireita älylaitteiden liiallisen käytön seurauksena.
<h4>Miten laitteita sitten tulisi käyttää osana kasvatusta?</h4>
Saarinen lähestyisi asiaa neljän perusperiaatteen kautta.
– Ensinnäkin älylaitteen käyttö ei tulisi olla lapselle rauhoittumisen väline. Lapsen on tärkeää oppia treenaamaan itsekontrollia ja tunteiden säätelyä myös ilman älylaitteen tarjoamia virikkeitä, hän sanoo.
Saarinen sanoo, että toinen tärkeä periaate on, että laitteen käytöstä ei tulisi muodostua keino järjestää vanhemmalle omaa aikaa.
– Joidenkin raporttien mukaan jopa 70 prosenttia aikuisista kertoo antavansa lapselle älylaitteen siksi, että he saavat itselleen omaa aikaa. Kohtuullisessa määrin tämä on ihan ok, mutta olisi kuitenkin tärkeää pyrkiä siihen, että lapselle jäisi työ- ja koulupäivien ohessa riittävästi yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Kolmas asia on se, että älylaitteiden käytöstä ei kannattaisi tulla arjen pääsisältö vaan pikemminkin oheisaktiviteetti. Lapsen motorinen kehitys edellyttää riittävän määrän liikuntaa ja ulkoilua., ja sosiaalinen kehitys edellyttää kontakteja kasvotusten kavereiden ja aikuisten kanssa. Älylaitteiden käytön ei tulisi nielaista näitä muita aktiviteetteja lapsen elämästä tai poistaa lapsen kiinnostusta niitä kohtaan, hän selventää.
Neljättä pointtia voi verrata Saarisen mukaan karkinsyöntiin.
– Älylaitteiden käyttö on mennyt liian pitkälle, jos se aiheuttaa lapselle riippuvuutta. Riippuvuuden tunnistaa siitä, että lapsen elämänsisällöt alkavat pyöriä älylaitteiden ympärillä, lapsi vaatii saada käyttää älylaitteita yhä pidempiä ajanjaksoja päivässä ja ahdistuu tai kiukuttelee, mikäli ei saa älylaitetta käyttöönsä. Aivotutkimus on osoittanut, että älylaitteiden käyttö voi tuottaa samantyyppistä hetkellistä mielihyvää ja aktivoida samoja mielihyvän kokemukseen liittyviä aivoalueita samoin kuin karkin syönti.
<h4>Alle kaksivuotiaalle ei tulisi antaa älylaitetta</h4>
Saarinen sanoo, että lastenlääkäreillä ja –psykologeilla on tästä erilaisia näkemyksiä eri maissa.
– Esimerkiksi Australiassa 20 minuutin päiväkäyttöä pidettiin huolestuttavana, kun taas monissa Euroopan maissa 5-vuotiaat käyttävät päivässä tyypillisesti kahden tai kolmen tunnin ajan älylaitteita. Ei ole olemassa mitään konkreettista minuuttimäärää vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla ja mihin tarkoitukseen älylaitteita käytetään.
Saarinen on yhdistänyt eri maiden lastenlääkärien näkemykset jonkinlaiseksi ”keskiarvosuositukseksi” ja sen pohjalta antaa suuntaa-antavat ohjeet älylaitteiden sopivaan käyttöön.
– Jonkinlaisina karkeina suuntaviivoina voidaan todeta, että alle kaksivuotiaille älylaitteita ei lähtökohtaisesti tulisi antaa käyttöön ollenkaan. 2–5-vuotiaille lapsille suositeltava älylaitteiden käyttöaika on enintään noin tunnin päivässä ja 5–6-vuotiaille enintään noin kaksi tuntia päivässä. Suositeltavaa olisi, että aikuinen tavalla tai toisella pitäisi huolta siitä, että lapsi käyttää älylaitetta järkeviin tarkoituksiin.
<h4>Syyllisyyttä ei pidä tuntea poikkeustilanteista</h4>
Saarinen painottaa, että tämä suositus ei luonnollisesti kata poikkeustilanteita. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi lentomatka, jolloin lapselle voi hyvin antaa tabletin käyttöön vaikka koko lennon ajaksi.
– Vanhempien ei tulisi murehtia yksittäisiä tilanteita. Tärkeintä on kiinnittää huomiota päivästä toiseen toistuviin rutiineihin.
Saarisen mukaan älylaitteiden käyttöä voi lähestyä tietoisuustaitojen (engl: mindful digital use) näkökulmasta.
– Toimintamalli perustuu siihen, että aikuisen tulisi esittää itselleen tietyt kysymykset ennen kuin antaa älylaitteen lapselle. Mihin kellonaikaan ja millaisissa tilanteissa annan älylaitteen lapselle? Miksi ja mihin käyttötarkoitukseen annan älylaitteen lapselle? Kenen kanssa älylaitetta käytetään?
<h4>Älylaitteiden vaikutusten tieteellinen tutkimus laahaa perässä</h4>
Tutkijatohtori ilmaisee huolensa myös Suomessa viime vuosina havaitusta ilmiöstä.
– Vanhempia on suorastaan syyllistetty tai pidetty vanhanaikaisina, jos he eivät anna pienen taaperon käyttää älylaitteita. Niitä kehitetään valtavan nopeasti, mutta tieteellinen tutkimus tulee jäljessä. Emme vielä tiedä täysin, kuinka ne vaikuttavat, hän sanoo.
Jos joku vanhempi kokee antaneensa älylaitteita lapselleen liian herkästi ja liian pitkiksi ajanjaksoiksi, Saarisen mukaan vanhempien ei tule syyllistää tästä itseään. Suomessa ei ole olemassa selkeitä ja käytännönläheisiä ohjeita vanhemmille siitä, kuinka älylaitteita tulisi antaa lasten käyttöön. Esimerkkinä hän mainitsee neuvolan.
– Neuvolasta saadaan melko pikkutarkat ohjeet esimerkiksi lasten ravitsemuksen osalta: minkä ikäiselle vauvalle tai taaperolle annetaan minkäkinlaista sosetta tai kiinteää ruokaa. Neuvolasta kuitenkin puuttuu selkeät suositukset älylaitteiden käyttöön, vaikka eletään 2020-lukua, hän sanoo.
<h4>Älylaitetta ei voi verrata videoiden katseluun</h4>
Parikymmentä vuotta sitten vanhempia huolestutti lasten runsas videoiden katselu. Miten digilaitteet eroavat aikoinaan pahennusta aiheuttaneista “muumivideoista”?
– Ero on valtava. Älylaitteet ovat koukuttavampia. Niissä on sovelluksia, jotka sisältävät sellaista ääni- ja videomateriaalia, joka voi aiheuttaa herkemmin addiktioita. Älylaitteita voi kuljettaa taskussa mukana minne vain, jolloin käyttöön ei välttämättä tule luontaisia taukoja, hän päättää.
<h4>Aihe on arka</h4>
Vanhemmuuteen liittyvä keskustelu on omiaan herättämään suuria tunteita, eivätkä kaikki aiheeseen perehtyneet ole valmiita kommentoimaan asiaa julkisesti. Suomen Uutiset tavoitti kaksi varhaiskasvatuksen asiantuntijaa. Aiheen arkaluontoisuuden takia molemmat kommentoivat asiaa anonyymisti.
Yli kolmekymmentä vuotta varhaiskasvatuksen opettajana työskennellyt kertoo havainnoistaan:
– Lasten levottomuus on yleisesti lisääntynyt. Siitä johtuuko se suoraan digilaitteiden käytöstä ei voi tietenkään varmasti sanoa. Olen kuitenkin havainnut, että osalla lapsista saattaa olla hankalaa kiinnostua esimerkiksi perinteisistä leikeistä tai leluista. Kohdalleni on osunut myös eskari-ikäisiä lapsia, joille kynän käyttö on hankalaa.
Pääkaupunkiseudulla seitsemän vuotta työskennellyt varhaiskasvatuksen opettaja on puolestaan havainnut alle kolmevuotiailla on vuorovaikutustaitojen heikentymistä.
– Katsekontaktin muodostaminen lapsen kanssa on asia, josta olen huolissani. Kohdalleni on osunut näitä tapauksia. On monia syitä, mistä tämä voi johtua, hän sanoo ja lisää:
– Näen kuitenkin laitteiden käytössä paljon hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi piirtämisen harjoittelu tabletilla on mainio esimerkki laitteen kehittävästä käytöstä.
<hr />
Otsikkoa tarkennettu 6.1.2021 klo 16:38. Saarinen ei ole kasvatustieteen tutkijatohtori vaan psykologian tutkijatohtori.

Psykologian tutkijatohtori: Neuvolasta saadaan tarkat ruokaohjeet, mutta voisiko sieltä saada myös digiohjeita?

Digitalisoituminen

Wihonen: Miten tunnistautua, jos rahat eivät riitä henkilökorttiin?

Englantilaistutkimus: Miljoonat eivät pärjäisi ilman käteistä

Psykologian tutkijatohtori: Neuvolasta saadaan tarkat ruokaohjeet, mutta voisiko sieltä saada myös digiohjeita?

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025