Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Eurokriittisyys

Suomen, Saksan, Italian ja Tanskan maahanmuuttokriittisten puolueiden edustajat suunnittelevat yhdistävänsä voimansa EU:n toukokuun parlamenttivaalien jälkeen. Yhteistyön muotoja pohdittiin Milanossa Italian varapääministeri Matteo Salvinin isännöimässä kokouksessa. 

Uuteen liittoumaan odotetaan uutistoimisto <a href="https://www.reuters.com/article/us-eu-election-italy/nationalist-eu-parties-plan-to-join-forces-after-may-elections-idUSKCN1RK10F">Reutersin</a> mukaan kaikkiaan kymmentä kansallismielistä puoluetta, jotka nyt ovat sijoittuneet eri ryhmiin Euroopan parlamentissa.
Uusi aika on koittamassa Euroopassa, sillä ensimmäistä kertaa unionin historiassa kansallismieliset puolueet saattavat saada enemmistön EU-parlamentissa. Siksi yhdistyminen ja yhteistyö on enemmän kuin tarpeellista.
&#8211; On selvää, että meillä on erilaisia näkemyksiä, mutta sillä ei ole juuri nyt niin suurta merkitystä. Tärkein tehtävämme on suojella Eurooppaa, sanoi Milanon kokoukseen osallistunut perussuomalaisten eurovaaliehdokas Olli Kotro.
<h4>Uudistetaan, ei tuhota</h4>
&#8211; Haluamme uudistaa Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin kuitenkaan tuhoamatta niitä. Haluamme saada aikaan todellisen muutoksen, määritteli puolestaan Saksan euroskeptisen AfD:n puheenjohtaja Joerg Meuthen.
Meuthenin mukaan uuden blokin nimeksi tullee ”Eurooppalainen kansalaisten ja kansakuntien allianssi”. Mukaan on tulossa ainakin 10 eri kansallismielistä puoluetta parlamentin tällä hetkellä kolmesta eri ryhmästä ECR:stä, EFDD:stä ja ENF:stä.
<h4>Tavoitteena kansallismieliset komissaarit</h4>
Milanon kokouksen järjestäjä oli Italian varapääministeri ja Pohjoisen liiton Legan johtaja Matteo Salvini. Hänen näkemyksensä tulevaisuudesta on kristallin kirkas.
&#8211; Voimme luoda uuden Euroopan, koska emme ole koskaan istuneet Brysselissä vallan kahvassa, Salvini sanoi ja määritteli samalla EKKA:n tärkeimmän tavoitteen. Kansallismieliset voimat haluavat suoraan EU:n päätöksentoen ytimeen:
&#8211; Meidän on päästävä nimittämään komissaarit uuteen Euroopan komissioon.
Eurooppalaista kansalaisten ja kansakuntien allianssia suunnittelevat perussuomalaisten ja Italian Pohjoisen liiton lisäksi Tanskan kansanpuolue sekä Saksan AfD. Marine Le Penin Ranskan kansallinen liittouma on Matteo Salvinin mukaan myös kuvioissa mukana. Puolan Laki ja oikeus -puolue, Itävallan FPÖ, Unkarin Fidesz ja ruotsidemokraatit empivät vielä.

Euroopan kansallismieliset yhdistämässä voimansa – perussuomalaiset mukana suojelemassa Eurooppaa

Euroopan parlamentin (EP) vaalit ovat toukokuun loppupuolella eli runsas kuukausi Suomen eduskuntavaalien jälkeen. Mielipidekyselyt ja muutkin arviot povaavat kansallismielisille puolueilla (populistipuolueet) suurta vaalivoittoa. Tilannetta arvioi VTT Heikki Koskenkylä muun muassa Spiegelin kommenttien pohjalta. 

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) Brysselin toimiston johtaja Taneli Lahti arvioi, että nämä puolueet voivat saada jopa neljänneksen EP:n edustajanpaikoista. Arvio on esitetty 7.1.2019 Uudessa Suomessa. Kirjoituksen otsake on EU-parlamenttia odottaa iso myllerrys – löytävätkö kansallismieliset yhteisen linjan edes maahanmuutosta?. Der Spiegel-lehden kakkosnumeron kirjoituksessa Populistien vuosi arvioidaan, että populistiset puolueet voisivat saada 20 prosentin osuuden europarlamenttivaaleissa. Keskeinen kysymys molemmissa kirjoituksissa on, miten hyvin populistiset puolueet pystyvät yhteistyöhön keskenään.
Euroopan parlamentti on Euroopan unionin kansanedustuslaitos, jonka jäsenet eli mepit valitaan suorilla vaaleilla joka viides vuosi. Vuoden 2014 vaalien jälkeen parlamenttiin on kuulunut 751 jäsentä. Parlamentti on Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston eli ministerineuvoston ohella EU:n lainsäädäntöön osallistuva toimielin. Parlamentin puhemies on italialainen Antonio Tajani. Jokaisesta jäsenmaasta valitaan väkilukuun suhteutettu lukumäärä edustajia. Lisäksi mailla on pari pohjapaikkaa pienten jäsenvaltioiden edustuksen turvaamiseksi. Edustajat ovat ryhmittyneet europuolueiden mukaisiin europarlamenttiryhmiin, eivät siis jäsenmaittain.
Nykyisessä parlamentissa on suurilla EU-mailla paikkoja seuraavasti: Saksa 96, Ranska 74, Italia ja Britannia 73, Espanja 54, Puola 51. Suomella on 13 paikkaa. Parlamentin poliittisia ryhmiä ovat:
&#8211; Euroopan kansanpuolueiden ryhmä (EPP), 219 paikkaa, KOK Suomesta 
&#8211; Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä (S&amp;D), 189, SDP Suomesta 
&#8211; Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä (ECR), 73, Suomen PS-puolue on ryhmässä 
&#8211; Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä (ALDE), 68, ml. Suomen Keskusta 
&#8211; Euroopan yhtyneen vasemmiston ryhmä (GUE-NGL), 51 
&#8211; Vihreät (Greens/EFA), 52 
&#8211; Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa (EFDD), 43 
&#8211; Kansakuntien ja vapauden Eurooppa (ENF), 35 
&#8211; Sitoutumattomat (NI), 21
Kansallismieliset puolueet ovat pääosin ECR-, EFDD- ja ENF-ryhmissä. Unkarin Fidesz-puolue on EPP-ryhmässä kuten kokoomus Suomesta ja CDU/CSU Saksasta.
Britannian eroaminen EU:sta maaliskuun lopulla muuttaa jonkin verran em. lukuja. Vaaleissa 2019 yhdestä jäsenmaasta valitaan enintään 96, mutta vähintään 6 jäsentä parlamenttiin. Suomesta valitaan nyt 14 edustajaa eli yksi enemmän kuin aiemmin. Tämä johtuu siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan 73 paikasta 27 jaetaan muille jäsenmaille. Täten parlamenttiin valitaan nyt yhteensä 705 edustajaa aiemman 751 sijasta. Huomattakoon, että poliittisen ryhmän perustaminen vaatii 25 europarlamentaarikkoa vähintään seitsemästä eri jäsenmaasta. Vaalipäivä on Suomessa 26.5.
Kansallismieliset puolueet ovat olleet viime vuosina vahvassa nousussa useimmissa EU:n jäsenmaissa. Tällaiset puolueet ovat hallituksessa tai hallituksen tukipuolueena Italiassa, Itävallassa, Puolassa, Unkarissa, Slovakiassa ja Tanskassa. Useissa maissa niiden kannatus on ollut gallupeissa 10-20 prosentin tasolla ja Italiassa jopa 30 prosentin tasoa. Toisaalta erityisesti sosiaalidemokraattien kannatus on hiipunut huomattavasti. Saksassa SPD:n kannatus on pudonnut jopa 16 prosentin tasolle. Vaihtoehto Saksalle (AfD) on 18 prosenttia. Italiassa, Hollannissa, Ranskassa ja Itävallassa SPD-puolueet ovat pudonneet jopa alle 10 prosentin lukemiin.
Taneli Lahden ja der Spiegelin kirjoituksissa esitetään varsin samankaltaisia arvioita populistipuolueiden vaalivoiton mahdollisuudesta toukokuun vaaleissa. Lukemat ovat 20-25 prosentin tasoa. Mikäli nämä puolueet pystyisivät muodostamaan yhden ryhmän europarlamenttiin, ryhmä olisi todennäköisesti parlamentin toiseksi suurin. EPP pysynee kuitenkin suurimpana. Lahti ja Spiegel kuitenkin uskovat, että yhtä ryhmää ei saada perustettua.
Populistipuolueiden näkemykset ovat lähimpänä toisiaan maahanmuuttopolitiikassa. Tämä tarkoittaa nimenomaan pakolaispolitiikkaa. Useat näistä puolueista suhtautuvat verraten myönteisesti työperäiseen maahanmuuttoon, mutta pakolaisten suhteen halutaan tiukkaa linjaa eikä kannateta pakolaisten jakamista kiintiöiden pohjalta eri jäsenmaihin. Matteo Salvinin johtama Italian Liiga-puolue on kuitenkin vaatinut aktiivisesti kiintiöpolitiikkaa. Tämä johtuu pääosin siitä, että Italiaan on tullut pakolaisia Afrikasta yli 200 000 viime vuosina ja he ovat jääneet pääosin Italiaan.
Toinen yhdistävä aihe populistipuolueiden välillä on EU- ja euro-kriittisyys. Nämä puolueet puhuvatkin ”kansakuntien Euroopasta ” ja vastustavat vallan keskitystä Brysseliin ja yleensä yhteisvastuun kasvattamista. Eurosta eroamista ei kovin aktiivisesti ole ajettu, vaikka se on ollut esillä aika ajoin.
Talouspolitiikassa on aika paljon näkemyseroja. Italia ei halua suostua komission ohjailuun ja pitää mm. vakaus- ja kasvusopimusta lähes tarpeettomana. Italian hallitus sai kuitenkin aikaan jonkinlaisen sopimuksen komission kanssa joulukuussa liittyen Italian budjetin alijäämään ja velkaantumiseen. Saksan AfD-puolue on kritisoinut voimakkaasti Italian hallituksen talouspolitiikkaa. Yleissaksalaiseen tapaan AfD ei halua Saksan joutuvan rahoittamaan Italiaa, jos kriisi syntyisi.
Ehkä suurimmat näkemyserot ovat suhtautumisessa Venäjään ja Putiniin. Osalla populistipuolueista on läheiset suhteet Venäjään ja ne haluaisivat lopettaa EU:n talouspakotteet Venäjää vastaan. Tällaisia puolueita ovat ainakin Marine le Penin Rassemblement National Ranskassa, Matteo Salvinin Liiga Italiassa ja Viktor Orbanin Fidesz Unkarissa. Puolan johtava puolue PiS ja Saksan AfD suhtautuvat Venäjään kriittisemmin ja PiS erityisen epäilevästi.
Vaikka populistipuolueet eivät toimisi europarlamentissa samassa ryhmässä, ne voivat vaalien jälkeen muodostaa osalla päätöksenteon alueilla jopa enemmistön. Joka tapauksessa uusien poliittisten ryhmien nousu tulee vaikuttamaan olennaisesti Euroopan parlamentin toimintaan. Uudessa EU-parlamentissa vanha jaottelu oikeistoon ja vasemmistoon ei enää toimi.

Koskenkylä: kansallismieliset puolueet kohti suurta vaalivoittoa Euroopan parlamentin vaaleissa keväällä

Työttömyys ja maahanmuutto nostivat Suomen populismiriskin kärkisijoille Euroopassa, <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/te/4d47afa3-ebc9-3ad4-96e8-25e88b6be1b7">Talouselämä</a> uutisoi. Oxford Economicsin tutkimuksessa populismilla tarkoitettiin muun muassa EU-vastaisuutta, populistisiksi miellettyjen puolueiden kannattamista sekä maahanmuuttokriittisyyttä.
Viime vuoden aikana taloudelliset ja kulttuuriset stressitekijät Euroopassa ovat helpottaneet, kertoo Oxford Economicsin tutkimus Talouselämän mukaan. Stressitekijät lisäävät yhteiskuntien alttiutta populismiin.
Oxford Economics ylläpitää pistetaulukkoa eurooppalaisesta populismista. Sen mukaan yleinen suhtautuminen Euroopan unionia kohtaan on parantunut, koska maahanmuuttajamäärät ovat vähentyneet ja taloudellinen tilanne Euroopassa on helpottunut.
Tutkimuksessa käytettyjen stressimittarien mukaan Euroopan korkein stressitaso on Kreikassa, jossa stressimittareista 69 prosenttia on ylimmässä neljänneksessä. Toisena on Italia (56 prosenttia), Espanja (50 prosenttia) ja Ranska 44 (prosenttia). Suomi on viidenteneä 38 prosentilla.
Suomen stressitekijöistä keskeinen on talous. Meillä kokonaistuotanto pieneni aikavälillä 2008-2017 kun samalla työttömyys on kasvanut 2,3 prosenttiyksikköä vuodesta 2008. Lisäksi suomalaiset pitävät työllisyyttä ja taloudellista tilannetta suurena huolenaiheena.
<h4>Maahanmuutto on suomalaisille suuri huoli</h4>
Suomi sai stressipisteitä myös maahanmuutosta. Tosin maahanmuuttajien määrä Suomessa ei ole erityisen korkea tai matala. Suomalaisista 35 prosenttia nosti kuitenkin maahanmuuton kahden suurimman huolenaiheensa joukkoon elokuussa 2017.
Suomalaisten suhtautuminen EU:hun on eurooppalaista tasoa. Suomalaisista 17 prosentilla oli negatiivinen suhtautuminen unioniin elokuussa 2017 kun Kreikassa kieletisesti asennoituvia oli 43 prosenttia, Italiassa 23 prosenttia, Espanjassa 13 prosenttia ja Ranskassa 25 prosenttia.
Raportin tekijät odottavat populismin nousevan selvimmin maissa, jotka ovat altistuneet huomattavasti globalisaatiolle ja jotka ovat samaan aikaan kokeneet taloudellisia säästöohjelmia sekä huonoja tuloksia työmarkkinoilla, kasvussa ja tasa-arvossa, Talouselämä kertoo.
Nyt julkaistu tutkimus vahvistaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan viime kesällä tekemän havainnon: Suomessa on iso kysyntä vaikutusvaltaiselle kansallismieliselle puolueelle. Kuten <a href="https://stage.sudev.fi/eva-arvion-mukaan-25-prosenttia-suomalaisista-voisi-lahtea-kansallismielisen-populistipuolueen-kelkkaan-mutta-kenen-kelkasta-eva-itse-loytyy/">Suomen Uutiset</a> kesällä kirjoitti, jopa 25 prosenttia suomalaisista voisi lähteä kansallismielisen populistipuolueen kelkkaan.

Suomi nousi populismiriskin kärkisijoille – Ofxord Economicsin tutkimus listasi eri maiden ”stressitekijöitä”

Tuoreen <a href="https://ec.europa.eu/finland/news/eurobarometer-88_171219_fi">eurobarometrin</a> mukaan maahanmuutto on tällä hetkellä EU:n suurin ja kasvavahaaste. Myös kansallisella tasolla eurooppalaisia huolettaa maahanmuutto melkein yhtä paljon kuin työttömyys. Eurooppalaiset pelkäävät myös terrorismia, joskin hieman vähemmän kuin edellisessä kyselyssä.

Syksyn 2017 eurobarometrin mukaan maahanmuuttokysymykset ovat ykköshuolenaihe peräti 39 prosentille eurooppalaisista. Edelliseen kyselyyn verrattuna huoli maahanmuutosta oli kasvanut yhdellä prosenttiyksiköllä.
Kyselyssä ei eroteltu tavallista maahanmuuttoa EU-maiden sisällä tai työperäistä maahanmuuttoa EU-maihin turvapaikanhakijoista ja kiintiöpakolaisista muodostuvasta humanitaarisesta maahanmuutosta.
Toiseksi suurin haaste on terrorismi, jonka mainitsi 38 prosenttia vastaajista. Luvussa on viimevuotisen kuitenkin laskua kuusi prosenttiyksikköä. Lasku voi heijastaa sitä, että terrorismin vastaiset viranomaistoimet ovat pystyneet viime aikoina ehkäisemään kaikkein eniten uhreja vaatineita iskuja, jolloin terroristien keinovalikoima on rajoittunut autojen ja teräaseiden käyttöön.
Terrorismi ja maahanmuutto ovat paljon suurempia Euroopan tasoisia huolenaiheita kuin yleinen taloustilanne (17 prosenttia), jäsenvaltioiden julkisen talouden tilanne (16 prosenttia) ja työttömyys (13 prosenttia), jotka ovat pysyneet viime mittauksen tasolla.
Kansallisella tasolla eniten eurooppalaisten huolta herättävät edelleen työttömyys (25 prosenttia) ja maahanmuutto (22 prosenttia).
<h4>Luottamus EU:hun matelee 40 prosentin tuntumassa</h4>
Luottamus EU:hun matelee 41 prosentissa, kun edellisessä mittauksessa luottavaisia oli 42 prosenttia. Luottamus EU:hun on suurinta sellaisissa EU-tukien saamapuolen maissa kuten Liettuassa (64 prosenttia) ja Bulgariassa (57 prosenttia) sekä useita EU-instituutioita isännöivässä Luxemburgissa (56 prosenttia). Luottamus EU:hun on heikentynyt 17 maassa.
Eurooppalaisten enemmistö (57 prosenttia) suhtautuu yhä optimistisesti EU:n tulevaisuuteen (57prosenttia, kasvua yksi prosenttiyksikkö). Pessimistisimpiä ovat kreikkalaiset (60 prosenttia ”pessimistejä”, 37 prosenttia ”optimisteja”) ja EU:sta lähtöä tekevät britit (48 prosenttia ”pessimistejä”, 44 prosenttia ”optimisteja”).
Luottamus EU:n tulevaisuuteen on suurinta Irlannissa (80 prosenttia), Luxemburgissa (72 prosenttia) ja Maltassa (70 prosenttia).
Paljon epäileväisempiä unionia kohtaan ovat eräät suuret, EU:n tulevaisuuden kannalta hyvin merkittävät jäsenmaat Italia (50 prosenttia luottavaisia) ja Ranska (49 prosenttia luottavaisia). Suurista maista Saksassa optimisteja oli kuitenkin 64 prosenttia.

Tutkimus: eurooppalaiset suurimmat huolenaiheet ovat yhä maahanmuutto ja terrorismi

VTT Heikki Koskenkylä arvioi Saksan vaalien jälkeistä tilannetta. AfD:n nousu on pirstoi puoluekenttää, hallituksen muodostaminen voi viedä kuukausia. Sosialistit ja vihreät ovat sekavassa tilassa. Poliittinen ilmapiiri ei suosi EU-integraation etenemistä tai yhteisvastuun kasvattamista. Liittokansleri Angela Merkelin aikakausi on loppusuoralla, miten hänen kautensa tullaan muistamaan? 

Saksassa käytiin loppujen lopuksi varsin vaisu vaalitaistelu. Tästä moitittiin erityisesti liittokansleri Merkeliä. Hänen tunnetuin vaalilauseensa olikin ”Te tunnette minut”. Vaalitulos oli kuitenkin osin yllättävä. Tulos oli puolueittain äänistä ja paikoista liittopäivillä seuraava:
Kristillisdemokraatit CDU/CSU &#8211; 33% (246 paikkaa) 
Sosiaalidemokraatit SPD &#8211; 20,5% (153 paikkaa) 
Vaihtoehto Saksalle AfD &#8211; 12,6% (94 paikkaa) 
Liberaalit FDP &#8211; 10,7% (80 paikkaa) 
Vasemmisto Linke &#8211; 9,2% ( 69 paikkaa) 
Vihreät Grüne &#8211; 8,9% (67 paikkaa) 
Muut &#8211; 5,1% (0 paikkaa)
Yhteensä 709 paikkaa
Saksassa äänikynnys on varsin korkea viisi prosenttia. Silti ennätysmäärä puolueita sai edustajia liittopäiville. Viimeisiin gallupeihin nähden CDU/CSU ja SPD hävisivät selvästi ja AfD sekä FDP voittivat.
SPD:n johto ilmoitti heti vaalien jälkeen, että puolue jää oppositioon, koska vaalitulos oli katastrofi, alin kannatusluku sodan jälkeen. Myös CDU:n johto pettyi tulokseen ja sitäkin enemmän Baijerin sisarpuolue CSU. Suuri koalitio (CDU/CSU+SPD) ei siis jatkaisi. Ainoa realistinen hallitusvaihtoehto näyttäisi olevan ns. Jamaika-koalitio eli CDU/CSU (musta), FDP (keltainen) ja Grüne (vihreä). Puolueiden väritunnukset vastaavat Jamaikan lipun värejä. Tästä vaihtoehdosta puhuttiin myös vaaleissa. Näiden kolmen puolueen näkemyserot ovat hyvin suuret ja siksi hallituksen kokoaminen tulee olemaan hyvin vaikeata.
Hallituksesta voi tulla myös heikko. Voidaan myös joutua uusiin vaaleihin. Kaiken kaikkiaan Saksan lehdistössä näyttää vallitsevan näkemys, että Merkelin asemat liittokanslerina heikkenivät olennaisesti.
<h4>Demarit hukkasivat Schulz-hypen muutamassa viikossa</h4>
Miten Saksassa on tultu tähän tilanteeseen? Vaalitaistelu käynnistyi tavallaan jo helmikuussa, kun SPD vaihtoi puheenjohtajaa. Puolueen tavoitteena oli voittaa vaalit ja saada uusi puheenjohtaja Martin Schulz liittokansleriksi. Talousministeri Sigmar Gabriel syrjäytettiin yksimielisesti, mikä oli hänelle kova pala.
Schulz oli ollut 20 vuotta Euroopan parlamentissa ja pitkään sen puheenjohtajana. Jotkut epäilivät alun alkaen, että hän on vieraantunut saksalaisesta ajattelutavasta. Helmikuussa syntyi kuitenkin nopeasti ”Schulz-hype”. SPD:n kannatus kohosi gallupeissa 25 prosentin tasolta 32 prosenttiin kun CDU:lla se oli 35 prosenttia. Liittokansleria koskevissa gallupeissa Schulz nousi lähes Merkelin tasolle.
Jotain meni kuitenkin nopeasti muutamassa viikossa pieleen. SPD:n gallupluvut kääntyivät laskuun jo helmikuun lopulla. Tästä on syytetty Schulzin tekemiä poliittisia linjauksia, joista ei keskusteltu tarpeeksi puolueen johdossa. Ongelmia aiheuttivat myös Sigmar Gabrielin ja entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin puheenvuorot. Molemmat ovat entisiä SPD:n puheenjohtajia ja Schröder nykyisin kunniapuheenjohtaja. He arvostelivat ainakin epäsuorasti Schulzin linjauksia. Lehdet tulkitsivat puheenvuorot avoimeksi kritiikiksi Schulzia kohtaan.
Schulzin pääteema vaaleissa oli oikeudenmukaisuus. Tulonjako on vääristynyt Saksassa ja sitä pitää korjata. Matalapalkkatehtävissä työskentelee liikaa väkeä. Schulz jopa ilmoitti peruvansa osan Schröderin työmarkkinauudistuksista (Agenda 2010/Harz-reformit v. 2003-2005). Tästä Schröder otti nokkiinsa.
Myös Sigmar Gabriel käytti yllättäviä puheenvuoroja toimiessaan ulkoministerinä helmikuusta lähtien. Ne olivat kiusallisia Schulzille. Gabriel sai myös valtavaa huomiota mediassa, kun kierteli ympäri maailmaa tapaamassa suurvaltojen johtajia ja veljeili näkyvästi Emmanuel Macronin kanssa.
Schulz halusi parantaa oikeudenmukaisuutta muun muassa korottamalla perintöveroa ja minimipalkkaa (tällä hetkellä 8€/tunti). Hän pyrkisi myös lisäämällä julkisia menoja parantamaan sosiaaliturvaa. Hän myös ehdotti suuria julkisia infrastruktuuri-investointeja Trumpin tyyliin.
Perintöveron korotusajatus sai gallupeissa täyden tyrmäyksen. Saksan suuri ja hyvinvoiva keskiluokka ei sulattaisi perintöveron nostoa. Seuraavaksi Schulz alkoi puhua varallisuusveron palauttamisesta. Se oli lakkautettu kuten myös Ruotsissa ja Suomessa. Aloite ei saanut kannatusta. Schulz alkoi myös myötäillä Macronin ehdotuksia EU:n ja euroalueen kehittämisestä. Hänen tiedettiin olleen jo vuosia yhteisvastuun lisäämisen kannalla. Tästäkään ei Saksassa pidetty.
Schulzin vakavin virhe oli ehkä se, että hän talven kuluessa alkoi puhua uuden hallituskoalition mahdollisuudesta, jos SPD voittaa vaalit. Tämä olisi puna/puna/vihreä-koalitio eli SPD, Linke ja Grüne. Jopa Schröder varoitti julkisuudessa tällaisesta vaihtoehdosta. Schröderin mukaan saksalainen keskiluokka ei tällaista koalitiota hyväksyisi ja varoitti puhumasta siitä. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.
Schulziin liittyvä hype ja toive uudesta liittokanslerista hiipui jo muutamassa viikossa. Ennen syyskuun 24. päivän liittopäivien vaaleja pidettiin kolmet osavaltioiden maapäivien vaalit. SPD hävisi ne kaikki (Saarland, Schleswig-Holstein ja Nordrhein-Westfalen eli NRW). Suurimman osavaltion NRW:n tappio oli erityisen katkeraa Schulzille ja SPD:lle.
Näistä kolmesta vaalitappiosta SPD ei toipunut lainkaan. SPD:n johto myös syytteli Merkeliä passiivisesta vaalitaistelusta, koska Merkel kertoi hyvin vähän tulevista poliittisista linjauksista eikä ottanut kantaa SPD:n linjauksiin. Kyseessä oli eräänlainen varjonyrkkeily Merkelin ja Schulzin välillä. Vain yksi TV-keskustelu järjestettiin. Merkel ei halunnut useampia.
<h4>Oikeistoliberaalinen FDP</h4>
Vapaat demokraatit (FDP) kävivät pirteän vaalitaistelun puheenjohtajansa Christian Lindnerin johdolla. Edellisissä vaaleissa 2013 FDP oli pudonnut kokonaan liittopäiviltä. Puolue vastustaa kaikkia veronkorotuksia, samoin yhteisvastuun lisäystä euroalueella. Se on myös kohtuullisen maahanmuuttokriittinen eikä hyväksynyt syksyllä 2015 Merkelin puheita maahanmuutosta. Puolue haluaisi myös hidastaa dieselautoista luopumista, mitä puolestaan vihreät haluavat nopeuttaa. FDP on oikeistoliberaalinen puolue.
FDP on CDU:n ja vihreiden tavoin pahasti jakautuneet suhteessa EUn kehittämiseen. Osa vastustaa kaikkea yhteisvastuun lisäämistä, mutta osa olisi halukas tulemaan jonkin verran Macronia vastaan.
<h4>Vasemmmiston Die Linke ajaa demokraattista sosialismia</h4>
Die Linke puolue saa kannatuksensa pääosin ent. Itä-Saksan alueilta. Sen linjaukset ovat varsin samankaltaisia kuin vasemmistoliitolla Suomessa.
Puolueen edeltäjä oli PDS eli demokraattisen sosialismin puolue, joka toimi vuosina 1989-2007. Puolue oli DDR:n kommunistisen valtapuolueen SED:n seuraaja Saksojen yhdistymisen jälkeen. Sen kannatus on ollut vaaleissa entisen Itä-Saksan alueella 15-25 prosentin tasoa. Lännessä sen kannatus on ollut hyvin vähäistä. Puolue ajaa demokraattista sosialismia.
Vuonna 2007 PDS:ään liittyi SPD:stä vasemmistososiaalidemokraatteja Oskar Lafontainen johdolla. Lafontaine erosi vuonna 2004 Schröderin hallituksen valtiovarainministerin paikalta, koska vastusti työmarkkinareformia (Agenda 2010). Die Linke puolue syntyi vuonna 2007. Die Linke haluaisi kumota työmarkkinareformin ja vastustaa armeijan menojen kasvua. Se haluaisi myös nostaa minimipalkkaa.
<h4>Kahden puheenjohtajan vihreillä sekavaa menoa</h4>
Vihreiden vaalitaistelu kärsi puoluejohdon erimielisyyksistä. Varsinkin keskustelu mahdollisesta hallitukseen menosta ja koalitiosta oli vaikeata. Vihreiden kärkiehdokas Katrin Göring-Eckardt suosi ajatusta mennä CDU:n kanssa samaan hallitukseen Jamaika-koalitiossa. Göring-Eckardt on tullut hyvin toimeen Angela Merkelin kanssa.
Puolueen puheenjohtaja Cem Özdemir oli hyvin epäileväinen hallitukseen menosta paitsi, jos syntyisi puna-puna-vihreä koalitio. Vihreillä on myös toinen puheenjohtaja, joka on Simone Peter. Vihreiden kentän arvioitiin olevan Jamaika-koalitiota vastaan. Vihreillä oli vaalikampanjassa hyvinkin sekavia linjauksia. Puolueessa on liberaalisiipi ja vasemmistolainen siipi.
<h4>AfD</h4>
Vaihtoehto Saksalle puolue (AfD) oli vaalien suurin yllättäjä. Se sai lähes 13 prosenttia äänistä. Lisäystä tuli erityisesti CDU/CSU:n ja SPD:n kannattajista. Puolue on erityisen vahva entisen Itä-Saksan alueen osavaltioissa, joissa kannatus oli yli 20 prosenttia.
Puolue vaihtoi puheenjohtajaa dramaattisesti syksyllä 2015 maahanmuuttoaallon vyöryessä yli maan. Pakolaisia tuli kaikkiaan vuosina 2015 ja 2016 noin 1,2 miljoonaa. Puolueen perustaja Bernd Lucke syrjäytettiin ja uudeksi puheenjohtajaksi tuli Frauke Petry. Lucken aikaan puolue oli lähinnä eurokriittinen ja olisi halunnut erottaa Kreikan eurosta. Syksyllä 2015 pääteemaksi valittiin maahanmuuttokriittisyys. Eurokriittisyys pysyi silti myös ohjelmassa.
Frauke Petry ei saanut puolueesta kunnon otetta. Vaalien jälkeen hän ilmoitti eroavansa ja perustavansa uuden puolueen. Petryä pidettiin myös vaalitaistelusta sivussa. Puoluetta johtivat käytännössä Alexander Gauland ja Alice Weidel. Puolueen ennustettiin hajoavan vaalien jälkeen, mutta näin ei ole käynyt. Puolueen parlamenttijäsenistä (94) kukaan muu ei ole eronnut. Puoluetta pidetään oikeistopopulistisena. Jotkut pitävät sitä äärioikeistolaisena.
<h4>CDU/CSU</h4>
Vaalitappiosta on tullut kinaa CDU:n sisällä. CSU:n puheenjohtajan Horst Seehoferin eroamistakin on vaadittu. CSU syyttää Merkeliä vaalitappiosta. Syksyn 2015 maahanmuuttoystävällisillä puheenvuoroilla Merkel loi pohjan AfD:n kannatuksen kasvulle. CSU on varsin maahanmuuttokriittinen. Se onkin vaatinut maahanmuuttajille (pakolaiset) vuosittaista ylärajaa. Tarkkaa lukua ei ole kerrottu, mutta sen on arveltu olevan alle 100 000 henkilöä. Tätä lukumäärää ei saisi ylittää ja luku sisältää myös vuosittaiset perheenyhdistämiset.
CSU:n johdossa on muistettu, mitä CSU:n 1970-luvun kuuluisa puheenjohtaja Franz Josef Strauβ oli sanonut: ”CSU:n oikealla puolella ei ole tilaa millekään puolueelle”. Ja nyt siellä onkin AfD jopa 13 prosentin kannatuksella. CSU:n politiikan arvioidaan muuttuvan entistä oikeistolaisemmaksi ja samalla maahanmuuttokriittisyys kuten myös EU:n yhteisvastuun kasvattamisen vastustaminen jyrkkenevät. AfD:n nousu on ollut järkytys CSU:lle.
<h4>Vaikeat neuvottelut edessä</h4>
CSU:n lisäksi FDP vastustaa yhteisvastuun lisäämistä. Vihreät suhtautuvat asiaan myönteisesti ja ovat Emmanuel Macronin ehdotusten kannalla. Myös verotuksen muutosten suhteen on suuret näkemyserot. CDU/CSU ja FDP haluaisivat alentaa palkkatulojen verotusta, mutta vihreät ovat vastaan. Ympäristökysymyksissä on myös näkemyseroja. FDP:n keskeinen vaatimus oli jo vaalitaistelun aikana, että puolue lähtee hallitukseen vain, jos se saa valtiovarainministerin vakanssin. Ilmeisesti tätä jo pohjustetaan, koska Wolfgang Schäublesta ollaan tekemässä liittopäivien uutta presidenttiä eli puhemiestä.
Wolfgang Schäuble yllätti toissa viikolla kritisoimalla kovaa Macronin ehdotuksia, hän piti niitä epärealistisina. Hän kannattaa EVMn eli vakausmekanismin muuttamista Euroopan valuuttarahastoksi (EMF). Sille siirrettäisiin komission tehtäviä maiden talouskehityksen valvonnassa.
Schäuble katsoo että komissio on pahasti epäonnistunut vakaus- ja kasvusopimuksen valvonnassa ja päätynyt jatkuvasti poliittisiin kompromisseihin. Tällöin sovittuja pelisääntöjä mm budjettikurin ja velkaantumisen osalta on rikottu. Komissio ei pidä tällaisesta ehdotuksesta, jota Saksa esitti jo helmikuussakin. Schäublen jyrkkä kannanotto vaikeuttaa Merkelin asemia hallitusneuvotteluissa.
Hallitusneuvotteluista tulee pitkät ja vaikeat. On myös mahdollista, että Jamaika-koalition pohjalle ei synny uutta hallitusta. Tällöin Merkel saattaisi vielä yrittää uudelleen suurta koalitiota SPD:n kanssa. Se tuskin onnistuu. SPD alkaa jo tähdätä seuraaviin vaaleihin vuonna 2021 ja tavoitella silloin liittokanslerin tointa kun Merkelin aikakausi päättyy.
<h4>AfD:n nousu tiukentanee maahanmuuttopolitiikkaa</h4>
Toisaalta AfD:n kannatuksen kasvua pelätään. Uudet vaalit voisivat johtaa vielä entistäkin suurempaan kasviin. Tämän vuoksi uusi hallitus syntynee 2-3 kuukauden kuluessa.
Saksan talouden tila on nyt niin hyvä, että se voi myös houkutella puolueita hallitukseen, koska jaettavaa rahaa on runsaasti. Saksalla on jo kolmatta vuotta budjetin ylijäämä, jonka ennustetaan kasvavan edelleen, vuonna 2019 jopa 40 miljardiin euroon saakka. Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen laskee myös nopeaa tahtia ja täystyöllisyys vallitsee. Varsin yleisesti Saksassa katsotaan, että AfD:n nousu ja pääsy parlamenttiin tulee tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa riippumatta siitä millainen hallitus on. CSU, FDP ja AfD suhtautuvat kaikki kriittisesti yhteisvastuun lisäämiseen euroalueella.
<h4>Spiegel-lehden arvio Merkelistä ei mairittele</h4>
Der Spiegel-lehti on suhtautunut Angela Merkeliin aina myönteisesti. Nyt linja näyttää muuttuneen. Merkeliä ei pidetä uudistajana eikä visionäärinä. Hän on lähinnä onnistunut kriisien hallinnassa ja vakauden ylläpitäjänä. Lehti pohtii, miten liittokanslereita muistellaan jälkeenpäin. Helmut Kohl muistetaan aina Saksojen yhdistäjänä. Gerhard Schröder muistetaan suuresta työmarkkinareformistaan agenda 2010. Sen avulla Saksa onkin saavuttanut täystyöllisyyden. Lehden mukaan Angela Merkel puolestaan tullaan muistamaan syksyn 2015 puheenvuorostaan ”Kaikki pakolaiset ovat tervetulleita ja me hallitsemme sen” (Wir schaffen das). Tätä voidaan pitää varsin tylynä arviona Merkelin saavutuksista.
Lehden mukaan Jamaika-koalition hallituksessa tultaisiin isot päätökset tekemään puolueiden puheenjohtajien kokouksessa, jolloin liittokanslerin valta vähenee. Merkel voisikin tehdä viisaasti, jos luopuisi CDU:n puheenjohtajuudesta ja hoitaisi vain liittokanslerin tointa. Tällöin uusi puheenjohtaja saisi näkyvän roolin ja pystyisi valmistautumaan Merkelin jälkeiseen aikaan sekä vuoden 2021 vaaleihin. Vuonna 2021 Merkel tulisi olleeksi liittokanslerina 16 vuotta eli yhtä kauan kuin Helmut Kohl. Konrad Adenauer oli liittokanslerina 12 vuotta. Vaikka uutta hallitusta ei edes vielä ole, alkaa Saksa jo valmistautua Angela Merkelin jälkeiseen aikaan.
Kaiken kaikkiaan Spiegel povaa hyvin vaikeita hallitusneuvotteluja. Itävallan vaalitulos lisää paineita entisestään, koska konservatiivit ja vapauspuolue saivat yli 60 % äänistä. Tämä aiheuttaa Saksan vihreille suuria ongelmia &#8211; myös CSU innostunee tiukentamaan linjaa maahanmuuton ja EU:n yhteisvastuun kasvun osalta.
Spiegel toteaa että vihreät joutuvat syömään kaikki periaatteensa he jos lähtevät Jamaika-koalitio hallitukseen. CSU:lle Itävallan vaalitulos oli suoranainen shokki!

Eurokriittisyys

Euroopan kansallismieliset yhdistämässä voimansa – perussuomalaiset mukana suojelemassa Eurooppaa

Koskenkylä: kansallismieliset puolueet kohti suurta vaalivoittoa Euroopan parlamentin vaaleissa keväällä

Suomi nousi populismiriskin kärkisijoille – Ofxord Economicsin tutkimus listasi eri maiden ”stressitekijöitä”

Tutkimus: eurooppalaiset suurimmat huolenaiheet ovat yhä maahanmuutto ja terrorismi

Saksan hallitusneuvotteluista ennätysvaikeat, eikä Itävallan konservatiivivallankumous tilannetta helpota

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025