Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Eurovaluutta

Talousasiantuntija Juhani Huopainen pohtii <a href="https://www.suomenperusta.fi/ajatus/euron-pakottamana-liittovaltioon/">Suomen Perustan</a> sivuilla julkaistussa kirjoituksessaan sitä, miten eurovaluutan rakenteelliset ongelmat ovat ajaneet Euroopan liittovaltiokehitystä ja minkälaisia liittovaltioprojekteja on vielä edessä.

Euromaiden yhteinen rahapolitiikka vaikeuttaa Euroopan kansantalouksien sopeutumista. Rahaliiton purkamisen sijaan päättäjät tyrkyttävät ratkaisuksi tulonsiirtojen ja yhteisvastuiden liittovaltiota. Talousasiantuntija Juhani Huopaisen mukaan tämän ei pitänyt mennä näin, vaan yhteisvaluutan oli tarkoitus lisätä hyvinvointia ja jokaisen maan piti vastata omasta talouspolitiikastaan.
Yhteisvaluutan käyttöönotto poisti kansalliset valuutat ja korkotasot, eivätkä kansalliset valuuttakurssit enää joustaneet taloussuhdanteiden mukaan. Kun jokin euromaa ajautuu matalasuhdanteeseen, on talouden toipuminen tavanomaista hitaampaa ilman valuuttajouston mahdollisuutta. Kasvua tavoitellessaan monet jäsenmaat yrittävät veronalennuksia ja valtion yritystukien ja investointien kasvattamista, mikä kasvattaa budjettivajeita.
&#8211; Kun pitkään jatkuneiden budjettivajeiden seurauksena kansallinen velkakuorma kasvaa liian raskaaksi, aletaan huutaa apuun eurooppalaisia ratkaisuja. Yhteinen velka ja jäsenmaiden väliset tulonsiirrot eivät kuitenkaan poista euron aiheuttamaa sopeutumisvaikeutta tai pyyhi ylivelkaisten maiden velkasaldoa pois. Ratkaisun hetkeä lykätään hamaan tulevaisuuteen ja ongelma kasvaa entisestään, Huopainen kirjoittaa.
Euro hajottaa unionia
Kokonaiset kansantaloudet politisoituvat, kun uusi arki on riippuvuutta jatkuvista tulonsiirroista. Päätösvalta siirtyy kansalliselta tasolta EU-koneistolle ja suurten maiden poliittiselle johdolle. Yhteisvaluutta, sen aiheuttama taloudellinen heikkous ja ohjaus kohti “liittovaltiota” tuovat tullessaan riidat. Taloudellinen näköalattomuus ja kansallisen itsemääräämisoikeuden menetys luovat tyytymättömyyttä. Poliittisia jakolinjoja muodostuu niin maiden sisälle kuin niiden välille.
&#8211; Tämä tuskin on Euroopan etu. Tämä ei ole välttämättä edes EU:n etu. Euron piti yhdistää, mutta se hajottaakin unionia. Vaikka EU voi olla tyytyväinen sen toimi- ja mielivallan kasvaessa kansallisen itsemääräämisoikeuden kustannuksella, mikäli EU ei pysty tarjoamaan pysyvää ratkaisua euro-ongelmaan, lopulta myös EU:lle käy huonosti, Huopainen uskoo.
Euro ilman liittovaltiota ei ole mahdollinen
EU pyrkii ratkaisemaan rahaliiton perimmäistä ongelmaa kasvattamalla aina tilaisuuden tullen EU:n budjettia ja jäsenmaiden välisiä tulonsiirtoja sekä siirtämällä toimivaltaa jäsenmailta EU:lle. Yhteinen velka on ylivelkaisten jäsenmaiden takia välttämätön osa tätä tavoitetta. Tulonsiirtoluonnetta hämärretään luomalla kaikille paketeille sellaiset säännöt, että varat kerätään sopivilta mailta ja ohjataan sopiville maille.
&#8211; Mikäli tavoitteena on torjua eurooppalainen pysyvä tulonsiirtoliittovaltio, siitä loogisesti seuraa, että ei kannata euroa. Mikäli kannattaa euroa, kannattaa samalla tulonsiirtoliittovaltiota. Suomessa lehdistö, puoluejohtajat ja etujärjestöt kuitenkin pitävät kiinni tarinasta, että “reilu euro” ilman pysyviä tulonsiirtoja olisi mahdollinen. Aihe on arka ja siihen kytkeytyy merkittäviä taloudellisia ja poliittisia intressejä, Huopainen kirjoittaa.
Kun korttitalo luhistuu
Huopainen toivoo, että tämä keskustelu nytkähtäisi Suomessa liikkeelle. Hän pitää sitä kuitenkin epätodennäköisenä, sillä etujärjestöt ja lehdistö eivät osaa eivätkä halua tätä keskustelua käydä. Suuren strategian sijaan todennäköisempää onkin, että asiat ratkeavat lopulta disruption kautta. Disruptiossa integraatiomoottori hyytyy eikä pysty tuottamaan enää uusia tarkkarajaisia ja kertaluonteisia ratkaisuja, jolloin ylivelkaisten maiden korttitalo luhistuu.
&#8211; Disruptioon ajautuessa Suomen kannalta tärkeintä olisi rajoittaa vahinkoja. Suomen on tärkeää tutkia tarkkaan EU-tason tulevia esityksiä. On pääteltävä, mitä ne tarkoittavat ja mitä niistä seuraa.
&#8211; Jokainen uusi yhteistakaus, velkapaketti ja toimivallan siirto kansalliselta tasolta EU:lle heikentää liikkumavaraamme ja pahentaa tulevan laskun loppusummaa. On kerättävä rohkeutta sanoa ei jo etukäteen kehitykselle, joka ongelmien ratkaisemisen sijaan pahentaa niitä. Elämme vaaran vuosia monella tasolla, Huopainen varoittaa.
&nbsp;

Talousasiantuntija Huopainen: Jokainen uusi velkapaketti pahentaa tulevan laskun loppusummaa

Mitkä asiat Suomen EU-politiikassa ovat pielessä, ja mihin asioihin Suomen tulisi jatkossa pyrkiä vaikuttamaan? Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra katsoo, että EU:n suurin ongelma on ylipäätään se, että unioni ei noudata omia sääntöjään. &#8211; Jatkossa Suomen tulee ryhdistäytyä EU:ssa ja tuoda kansalliset kannat paremmin esille päätöksenteon pohjaksi, Purra sanoo. Hän puhui tänään Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen vaalitilaisuudessa.

Riikka Purra ensinnäkin huomauttaa, että unionin perussopimuksissa ja muissa EU-säännöissä yhteisvelka- ja tulonsiirtopaketit on kielletty, eli jo EU:n omat säännöt kieltävät sen, että jäsenvaltiot joutuisivat takaamaan toistensa lainoja.
&#8211; Yhteisvelkajärjestelyjä ja takauksia kuitenkin EU:ssa tehdään. Esimerkiksi elvytyspakettia ei olisi pitänyt tapahtua, mutta se kuitenkin vietiin läpi, muka koronan vuoksi, vaikka sillä ei ollut juuri mitään tekemistä koronan kanssa, Purra sanoo.
Lisää jäsenmaiden välisiä tulonsiirtoja ja yhteisvelkaa on edessä.
&#8211; Jo kesän kynnyksellä todennäköisesti esitetään EU-suvereniteettirahastoa. Lisäksi on tulossa ennallistamisasetusta ja paljon muuta. Selitykset näille aina keksitään, vaikka eduskunta jo elvytyspaketin yhteydessä sai aikaan lausumat, että Suomi ei osallistu muihin vastaaviin yhteisvelkapaketteihin.
&#8211; Eduskunta on myös ottanut yksimielisesti kantaa, että Suomi ei kannata EU-verotusta, mutta sekin näyttää etenevän.
Brysselin virkamiehet eivät tiedä Suomen kantoja
Suomen omaa EU-politiikkaa Purra moittii hampaattomaksi.
&#8211; EU-vaikuttaminen on ollut lyhytjänteistä, etenkin viime aikoina. Monen asian kohdalla on nähty, että hallitus ei ole ollut ajoissa liikkeellä, eikä hallitus ole edes kyennyt muodostamaan yksiselitteistä Suomen kantaa, jota edistää Brysselissä.
Verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Tanskaan Suomen EU-politiikka on heikompaa.
&#8211; Ruotsi ja Tanska ajavat omia intressejään unionissa selvästi Suomea voimakkaammin, joten tässä on yksi selkeä tavoite EU-politiikan parantamiselle, Purra sanoo ja huomauttaa, että Suomen epäselvistä kannoista kuulee myös EU-virkamiesten suusta Brysselissä.
&#8211; Virkamiesten on vaikea tietää, mitä tehdä, jos heillä ei ole tiedossa Suomen kanta, mitä siis pitäisi edistää. Suomi ikään kuin vain kelluu EU-politiikassa, kaikki on kuulemma kotiin päin, kun EU:ssa kerätään pääomaa, jota ei kuitenkaan koskaan käytetä.
Perussuomalaiset vastustaa liittovaltiokehitystä
EU on jatkuvasti hivuttaen siirtynyt kohti liittovaltiota, ja toimivaltaa on siirtynyt hiljalleen jäsenvaltioilta EU:lle. Perussuomalaiset vastustaa liittovaltiokehitystä, ja perussuomalaisten vuoden 2019 EU-poliittisen ohjelman strateginen pitkän aikavälin tavoite on EU-ero. Se ei kuitenkaan ole ajankohtainen hanke.
&#8211; Suomessa EU:ta tällä hetkellä kannatetaan laajasti, varmasti osaksi turvallisuuspoliittisista syistä. Koska kansa ei kannata EU-eroa, perussuomalaisetkaan ei sitä aktiivisesti edistä. Toisaalta kansan mielipide voi muuttua nopeasti, mikä nähtiin myös Nato-kysymyksen suhteen vuosi sitten, Purra sanoo.
Perussuomalaiset on Suomen ainoa EU-kriittinen puolue.
&#8211; Me kerromme kansalle, kuinka paljon EU-jäsenyys maksaa, kuinka paljon EU-tukipaketit maksavat veronmaksajalle, miten EU:n metsäpolitiikka vaikuttaa suomalaisiin metsänomistajiin ja miten päätösvaltaa valuu unionille. Me kerromme suomalaisille myös eurovaluutan ja eurojärjestelmän ongelmista.
Vaikka unionin kehityssuunta onkin kohti liittovaltiota, Purra toteaa, että EU:sta on myös hyötyjä.
&#8211; Ukrainan sodan yhteydessä EU on onnistunut näyttämään myös vahvuutensa. Totta kai myös EU:n kauppapolitiikkaan liittyy paljon hyötynäkökulmia Suomelle.
&nbsp;

Uusia EU-tukipaketteja tulossa heti eduskuntavaalien jälkeen – Purra: Suomen ajettava voimakkaammin omaa etuaan

Ranska ja Saksa tavoittelevat euroalueelle yhteistä budjettia, joka käytännössä merkitsisi tulonsiirtoa rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä. Häveliäisyyssyistä uudistuksen tulonsiirtoluonnetta ei haluta kuitenkaan tuoda esiin. Taloustoimittaja ja analyytikko Juhani Huopainen selittää, mistä on kyse.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron tapasi sunnuntaina Saksan liittokansleri Angela Merkelin. Maiden johtajat pääsivät yhteisymmärrykseen euroalueen yhteisen budjetin tarpeesta ja laativat kaksisivuisen ehdotuksen, jonka on nähnyt ainakin <a href="https://www.ft.com/content/ec3930d8-e9c5-11e8-885c-e64da4c0f981">Financia</a><a href="https://www.ft.com/content/ec3930d8-e9c5-11e8-885c-e64da4c0f981">l</a><a href="https://www.ft.com/content/ec3930d8-e9c5-11e8-885c-e64da4c0f981"> Times</a> ja <a href="http://www.spiegel.de/wirtschaft/deutschland-und-frankreich-einigen-sich-auf-eurozonen-budget-a-1238931.html">De</a><a href="http://www.spiegel.de/wirtschaft/deutschland-und-frankreich-einigen-sich-auf-eurozonen-budget-a-1238931.html">r</a><a href="http://www.spiegel.de/wirtschaft/deutschland-und-frankreich-einigen-sich-auf-eurozonen-budget-a-1238931.html"> Spiegel</a>. Suunnitelma esitetään maanantaina kokoustaville euromaiden valtiovarainministereille. Suomen valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) saa siis tämän ehdotuksen heti viikonlopun jälkeen eteensä.
Erityisesti Macron on ajanut euroalueelle yhteistä budjettia, sillä valuuttaliitossa ollessa jäsenmailla ei enää ole käytettävissä omaa rahapolitiikkaa suhdanteiden tasapainottamiseen. Macronin ja Merkelin tavatessa viime kesänä heidän julkilausumassaan mainittiin tavoitteeksi yhteisen budjetin perustaminen, mutta nyt se on siis tulossa muiden euromaiden päättäjien eteen kommentoitavaksi.
Financial Times pitää näkemäänsä ehdotusta kompromissina. Macron on aiemmin havitellut budjettia nimenomaisesti euroalueen jäsenmaiden suhdanteiden vakauttamiseen, mutta Saksa – ja monet muut maat, kuten Hollanti – ovat suhtautuneet skeptisesti ajatukseen, että hyvin pärjänneistä maista lähetettäisiin yhteisen budjetin kautta rahaa huonommin pärjänneille maille.
<h4>Tulonsiirto, jota häveliäisyydestä kutsutaan joksikin muuksi</h4>
Tulonsiirtoihin kielteisesti suhtautuvien toiveita on myötäilty nimeämällä budjetin tarkoitukseksi ”konvergenssin ja kilpailukyvyn” vaaliminen. Eli tulonsiirto, joka käytettäisiin esimerkiksi jäsenmaan kilpailukyvyn parantamiseen, ei muka olisi tulonsiirto. Luonnoksessa mainitaan varojen mahdollisiksi käyttökohteiksi ”investoinnit, tutkimus- ja kehitystoiminta, innovaatiot ja ihmispääoma” – eli euroaluebudjetilla voitaisiin esimerkiksi maksaa jonkun jäsenmaan budjetin koulutusmenoja tai tieteellistä tutkimusta.
Euroopan valtiovarainministerit päättäisivät budjetin käyttökohteiden suunnittelusta, ja EU-komissio päättäisi, hyväksyykö se esitetyt suunnitelmat. Spiegelin mukaan yhteisestä budjetista saisivat varoja vain ne, jotka noudattavat EU:n sääntöjä. Luonnoksessa mainitaan erikseen budjettikurisäännöt – eli esimerkiksi Italia, joka ei suostu supistamaan suunniteltua budjettivajettaan, olisi suljettu euroaluebudjetin varainsaannin ulkopuolelle.
FT:n diplomaattilähteiden mukaan ratkaisuna euroaluebudjetin sisällyttäminen EU:n yhteiseen budjettiin tarkoittaa, että lopullisen päätöksen syntymiseen voisi mennä vuosia. Kaikkien EU-jäsenmaiden – siis myös niiden EU-maiden, jotka eivät edes kuulu euroon – pitäisi hyväksyä ratkaisut yksimielisesti.
<h4>Yhteisbudjetin koosta ei tietoa, Suomen kantaa arvioidaan nihkeäksi</h4>
Budjetin ehdotetusta koosta ei ole mitään mainintaa, mutta Spiegel-lehti huomauttaa, että koska budjetti kuuluisi EU:n budjetin alaisuuteen, se tuskin voi olla erityisen suuri. Merkel ei olisi suostunut isoon lukuun ainakaan tässä vaiheessa, ja EU:n budjetti on tällä hetkellä hieman yli yhden prosentin jäsemaiden bruttokansantuotteesta.
Ehdotus on joka tapauksessa suppeampi kuin Macronin aiemmin haaveilema useiden prosenttiyksiköiden kokoinen yhteisbudjetti, jolla olisi ensijaisesti tasattu jäsenmaiden suhdanne-eroja. Mutta FT epäilee, että suunnitelma kohtaa silti vastustusta niiltä harvoilta mailta, jotka euroalueella olisivat nettomaksajan roolissa – Suomi ja Hollanti nimeltä mainiten.
<h4>Myös EU-vero suunitelmissa</h4>
Luonnoksen mukaan euroaluebudjettia rahoitettaisiin suoraan jäsenmaiden valtioiden budjeteista ja mahdollisesti jossain vaiheessa jollain EU-verolla, jota ei vielä ole – luonnos mainitsee finanssitransaktioveron yhtenä mahdollisuutena. Saksa ja Ranska suunnittelivat aiemmin tänä vuonna digiveroa, jolla olisi verotettu amerikkalaisten nettijättien toimintoja Euroopassa. Suunnitelma kaatui Saksan vetäydyttyä siitä ainakin toistaiseksi. Finanssitransaktioverokin on kiistanalainen ja ongelmallinen, joten aika monta mutkaa on vielä matkassa. Oleellista kuitenkin on havaita, että suunnitelmaan sisältyy jo tässä vaiheessa ajatus EU-veron perustamisesta.
<h4>Toimittajan kommentti</h4>
Ehdotus olisi merkittävä askel kohti sitä liittovaltiota, josta jotkut ovat varoittaneet – yhteinen budjetti, EU-vero, tulonsiirrot rikkailta – tai vähiten velkaantuneilta mailta – köyhille maille. Ensin lainattiin ja taattiin kriisimaiden velat, että niitä alunperin luotottaneet pankit saivat omansa pois ennen maksukyvyttömyyttä. Nyt siis halutaan ihan rehellisesti alkaa lähettää rahaa, sillä ajatuksella, että se raha tekisi kriisimaista velkakestäviä, ja kriisimaita tukeneiden ei tarvitsisi kärsiä merkittäviä luottotappioita.
Todennäköisesti merkittävä osa budjetista palautuisi takaisin jäsenmaille, eli vaikkapa Helsingin Yliopiston joku tutkimushanke rahoitettaisiin EU-budjetista. Silti osa varoista käytettäisiin tulonsiirtoihin muihin maihin, ja mikä tärkeintä, Suomi menettäisi kontrollin siihen, mihin maamme velkavetoista budjettia käytetään.
Oleellista on huomata tuo EU-sääntöihin sitoutuminen. Se tarkoittaa sitä, että varoja kyllä verotettaisiin, mutta maksuja jätettäisiin tilittämättä sellaisille maille, joiden tulkitaan olevan jollain tapaa ristiriidassa Euroopan sääntöjen kanssa. Jotkut tervehtivät ilolla sitä, että EU-maat saisivat käytöön kepin, jolla yhdessä sovituista lipeäviä voisi pamputtaa takaisin ruotuun.
Ratkaisu antaisi kuitenkin samalla pois merkittävää poliittista päätösvaltaa. Toistaiseksi on aivan auki, mitä nämä säännöt olisivat tai miten tai kuka valvoisi niiden noudattamista. Ei ole kovin epärealistinen skenaario, että jossain vaiheessa joltain ”eurooppalaisten arvojen vastaiselta” maalta verotetaan kyllä rahat, mutta ei anneta niitä käyttöön.
Monissa euromaissa päättäjät ovat etukäteen ilmoittaneet, että tulonsiirtoliittovaltioon ei voi suostua, tai luvanneet äänestäjilleen, että puheet tulonsiirtoliittovaltiosta ovat pimeää pelottelua, entistä pääministeri Paavo Lipposta lainataksemme.
Tässä me nyt olemme, kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tästä varoittivat taloustieteilijät rahaliiton perustajia jo 70-luvulla, ja eurokriisin yhteydessä toteutettujen ”hoitotoimien” yhteydessä perussuomalaiset. Tätä tilattiin, tästä varoitettiin, tätä saadaan.

Merkel ja Macron ajamassa euroalueelle yhteistä budjettia – ehdotus maanantaina Orpon eteen

Suomi on hyötynyt yhteisvaluutasta taloudellisesti, jos kokonaislaskelma tehdään, Presidentti Sauli Niinistö väitti <a href="https://areena.yle.fi/1-4297508">Ylen vaalitentissä</a> maanantaina. Taloustieteilijät ovat asiasta toista mieltä, eivätkä Niinistön perustelutkaan kestä kriittistä tarkastelua.

Niinistö esitti, että 1990-luvulla jo pelkkä Suomen päätös liittyä perustettavaan euroalueeseen vahvisti talouttamme.
&#8211; Tapahtui melkoinen käänne siinä vaiheessa kun niin sanotut markkinat tulivat vakuuttuneiksi siitä että Suomi on menossa euroon. Se nosti huomattavasti meidän luottamustamme jo siinä vaiheessa. Ja meidän korkotasommehan laski huimasti saman tien.
Niinistö jätti kuitenkin kokonaan huomiotta sen, että eurokriisin taustalla oli nimenomaan korkotason vääristyminen niin, ettei valtionlainojen korko ei heijastanut riskitasoa. Jopa Kreikalla oli matalat korot, mikä johti valtion ylivelkaantumiseen ja siihen, että muut euromaat joutuivat pelastamaan Kreikan.
Yleinen käsitys taloustieteilijöiden keskuudessa on, että euron ongelmat kasautuivat ajan mittaan, kun yhtäältä Kreikan kaltaiset kriisimaat hiljalleen ylivelkaantuivat ja toisaalta Suomen kaltaiset maat menettivät vähitellen hintakilpailukykynsä.
Niinistö näki kriisin itämisajan kuitenkin vain kulta-aikana eikä ymmärtänyt sen syy-yhteyttä niin Kreikan kuin Suomenkin kriisiytymiseen 2010-luvulla.
&#8211; Ja koko euron ensimmäinen kymmenkunta vuotta vuotta, se oli taloudellisen kukoistuksen aikaa Suomessa, Niinistö sanoi vaalitentissä.
<h4>Uusi tutkimus kumoaa Niinistön euroarvion</h4>
Niinistö sanoi suoraan, että Suomi on hänen mielestään hyötynyt eurosta taloudellisesti.
&#8211; Väittäisin näin, jos kokonaislaskelma tehdään.
Niinistöä haastatellut Ylen toimittaja Seija Vaaherkumpu viittasi johtavien taloustieteilijöiden Valtioneuvostolle tekemään selvitykseen <a href="http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/73_100+vuotta+pient%C3%A4+avotaloutta_II.pdf/8ba8a05c-b5a1-4255-9069-bcae516ffb15?version=1.0">100 vuotta pientä avotaloutta</a>, joka julkaistiin loppuvuodesta. Siinä päädyttiin johtopäätökseen, jonka mukaan Suomen eurojäsenyyttä ei voi perustella taloudellisella hyödyllä.
&#8211; Se on sitten heidän mielipiteensä.
&#8211; Siinä oli useita ekonomisteja, Vaaherkumpu muistutti.
&#8211; Sitten se on viisaampi kuin minun mielipiteeni, Niinistö totesi.

Sauli Niinistö: euro on hyödyttänyt Suomea taloudellisesti – ekonomistit eri mieltä

Yhteisvaluutta euron kulmakivi oli paperilla se periaate, että yhteisvastuuta jäsenmaiden veloista ei ole: jos joku maa joutuu vaikeuksiin, muut maat tai Euroopan keskuspankki ei sitä pelasta. Uuden tutkimuksen mukaan sijoittajat näkivät alusta alkaen, että tämä no bailout -periaate oli olemassa vain paperilla.

Turun yliopistossa perjantaina väitellyt Erik Mäkelä arvioi <a href="http://www.utupub.fi/handle/10024/143773">väitöstutkimuksessaan</a> euron vaikutuksia jäsenmaihin analysoimalla niin sanottuja kontrafaktuaalisia kehityskulkuja: miten maalle olisi käynyt, jos se ei olisi liittynyt euroalueeseen? Väitöskirjassa vaihtoehtoiset kehityskulut luodaan tilastollisella menetelmällä euroalueen ulkopuolisista maista, jotka vertautuvat analysoitavaan euromaahan.
Tutkimuksessa analysoitiin yhteisvaluutan vaikutuksia pitkien valtionlainojen korkoihin. Tutkimustulosten mukaan viimeisintä finanssikriisiä edeltäneenä aikana maat, joiden inflaatio oli korkea ennen rahaliittoa, hyötyivät rahaliitosta alempien korkojen muodossa. Muissa jäsenmaissa vaikutus oli päinvastainen.
‒ Tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että jo ennen eurokriisiä sijoittajat tulkitsivat rahaliiton tarkoittavan yhteisvastuuta valtionveloista. Ennen finanssikriisiä rahaliitolla ei ollut vaikutusta euroalueen keskimääräiseen valtionlainan korkoon, mikä viittaa siihen että matalan luottoriskin maat tukivat välillisesti korkeamman luottoriskin maita lainamarkkinoilla, Mäkelä toteaa Turun yliopiston <a href="http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Sivut/voimakkaalla-maahanmuutolla-voi-olla-merkittavia-vaikutuksia-tyomarkkinoilla-vaitos-erik-makela.aspx">väitöstiedotteessa</a>.
‒ Finanssikriisin jälkeen eurolla on ollut korkoja nostava vaikutus kaikissa jäsenmaissa. Kriisin jälkeen sijoittajat ovat nähneet rahaliittoon kuulumisen valtion luottoriskiä kohottavana tekijänä.
<h4>Euro kannusti valtion menojen lisäämiseen</h4>
Lisäksi Mäkelä havaitsi tutkimuksessaan, että euromaiden valtionmenot ovat olleet selvästi korkeammat verrattuna vaihtoehtoiseen skenaarioon, jossa maat olisivat jääneet yhteisvaluutan ulkopuolelle.
Tutkimuksen mukaan rahaliitto luo kansallisille poliitikoille kannustimet menojen kasvattamiseen eivätkä rahaliiton finanssipolitiikkaa koskevat sopimukset ole olleet pitäviä. Rahaliiton vaikutus menojen kasvuun on ollut suurin jäsenmaissa, joissa hallitukset ovat olleet verraten lyhytikäisiä ja epävakaita.
‒ Aiemmissa tutkimuksissa havaitaan usein, että kova poliittinen kilpailu ja hallitusten lyhyet toimikaudet johtavat löysempään finanssipolitiikkaan. Väitöstutkimukseni mukaan rahaliittoon kuuluminen näyttäisi voimistavan tätä mekanismia, Mäkelä toteaa.
&#8211; Lisäksi tutkimukseni antaa viitteitä siitä, että itsenäisen rahapolitiikan puuttuminen lisää finanssipolitiikan käyttöä suhdannepoliittisena työkaluna, mikä on osaltaan saattanut nostaa euromaiden valtionmenoja.
&nbsp;

Tutkimus: euro lisäsi julkisia menoja ja lainanoton kustannuksia yhteisvaluutta-alueella

Suomen eurojäsenyyttä koskeva kansalaisaloite saa tukea perussuomalaisilta. Tänään eduskunnan lähetekeskustelussa käsiteltävässä kansalaisaloitteessa vaaditaan, että Suomessa järjestetään kansanäänestys euroalueeseen kuulumisesta.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terhon (ps.) mukaan eurojäsenyyttä koskeva kansalaisaloite on perussuomalaisille omantunnon kysymys.
&#8211; Eduskuntaryhmä ei muodosta asiaan ryhmäkantaa, vaan jokainen kansanedustaja saa asiassa toimia itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämä koskee kannanottoja, valiokuntakeskusteluita ja lopulta eduskunnan äänestystä, Terho täsmentää.
Hän muistuttaa, että perussuomalaiset ovat pitäneet ajatusta neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä esillä jo pitkään. Hän arvioi myös kansalaisaloitteen saavan kansanedustajilta tukea.
&#8211; Uskon, että riittävä osa ryhmästämme tulee tukemaan sitä.
&#8211; Tuen itse sitä, että kansanäänestys järjestetään, Terho lisää.
Hän perustelee kansanäänestystä sillä, että sellaista ei järjestetty Suomen euroon liittymisen yhteydessä.
&#8211; Toisekseen, jos tällainen äänestys järjestetään, se antaa tilaisuuden käydä mielekkäällä tavalla kansalaiskeskustelua euron hyödyistä ja haitoista. Kansan on korkea aika saada sanoa sanansa tässä asiassa.
<h4>PS on selvittänyt eurojäsenyyttä vuosien ajan</h4>
Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi huhtikuun alussa eurovaluutan tilaa arvioivan &#8221;Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaisuus&#8221;-<a href="https://stage.sudev.fi/suomella-kaksi-vaihtoehtoa-euroero-tai-ajelehtiminen-liittovaltioon/">raportin,</a> jossa VTT Heikki Koskenkylä esitti arvionsa siitä, onko eurovaluutta pelastettavissa vai ei.
Ajatuspaja on aikaisemmin julkaissut eurovaluuttaa käsittelevät raportit &#8221;<a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2013/06/Euro-vai-ei-pdf3.pdf" target="_blank">Euro vai ei?</a>&#8221; ja &#8221;<a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2013/02/euroalueenkehitysnet-3.pdf" target="_blank">Miten euroalue kehittyy?</a>&#8221;.

Euroäänestys PS-kansanedustajille omantunnon asia – Terho: ” Kansan on korkea aika saada sanoa asiassa sanansa”

Tänään julkaistussa VTT Heikki Koskenkylän kirjoittamassa raportissa etsitään vastausta siihen, onko euro pelastettavissa ja jos on, millä hinnalla. Koskenkylä käy läpi oleellisimpia yhteisvaluutan kehittämistä ja tulevaisuutta koskevia näkemyksiä ja esittää lopuksi oman käsityksensä asiasta. 

Suomen Pankin johtajana pitkään toiminut Koskenkylä käy raportissaan läpi euron syntyaikoina ja sen jälkeen tehtyjä virheitä sekä valuutan rakenteellisia puutteita. Koskenkylä esittää omat johtopäätöksensä Suomen vaihtoehdoissa koskien yhteisvaluutan tulevaisuudesta. Raportissa käsitellään laajalti myös eri asiantuntijoiden viime vuosina antamia eurovaluuttaa <a href="https://stage.sudev.fi/voiko-eurovaluutta-pelastua-mita-asiantuntijat-sanovat/" target="_blank">koskevia arvioita</a>.
Allaoleva teksti on lyhennelmä Koskenkylän <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2016/04/Heikki-Koskenkyl%C3%A4-Euroopan-talous-ja-rahaliiton-tulevaisuus.pdf" target="_blank">raportista</a>.
<h4>Euro-euforiasta hämmennykseen</h4>
Euroopan unioni sekä talous- ja rahaliitto perustettiin Maastrichtin sopimuksella 1990-luvun alussa. Sopimuksella päätettiin ottaa ”suuri loikka” eteenpäin ja jouduttaa taloudellista yhdentymistä. Tavoitteena oli myös entistä selvemmin luoda poliittinen unioni Eurooppaan. Euroopan poliittinen eliitti olikin jo pitkään haaveillut poliittiseen unioniin tähtäävän federalistisen järjestelmän luomisesta Eurooppaan. Euroopan yhdentymisen perusajatus syntyi pian toisen maailmansodan jälkeen. Perusfilosofian käyttövoimana oli maailman sotien aiheuttama trauma. Mikä tahansa yhdentyminen alettiin aikaa myöten nähdä arvokkaana rauhantyönä. Yhdentymisen toimivuuteen ja tehokkuuteen ei ole aina kiinnitetty riittävästi huomiota. Yhdentyminen onkin ollut koko ajan ensi sijassa poliittinen hanke.
Yhtenäisyyden symboli – euro – otettiin käyttöön vuoden 1999 alussa. Yhteisen rahan toteutumiseen vaikutti ratkaisevasti Euroopan tulevaisuuteen liittynyt ylioptimistinen ilmapiiri. Saksojen yhdistyminen vaikutti olennaisesti tähän kehitykseen.
Länsi-Euroopan ja varsinkin Ranskan ja Saksan johtajat alkoivat tukea nopeaa integraatiota ja EU:n laajenemista enemmän kuin koskaan aiemmin. Kysymys oli eräänlaisesta poliittisesta euforiasta, jossa yhdistyivät nopea integraation syventäminen ja EU:n laajentuminen samanaikaisesti.
Poliittisilla puolueilla on kuitenkin ollut alusta alkaen varsin erilainen näkemys integraation lähtökohdista. Konservatiivit tavoittelevat integraatiolla ja eurolla tehokkuuden parantamista ja aidon markkinatalouden luomista. Sosiaalidemokraatit korostavat solidaarisuutta euro- ja EU-maiden kesken. Vihreät hakevat yhteistyön tiivistämisellä ympäristöpolitiikan tehostamista maiden kesken.
Poliittinen euforia ja euron alkamisen synnyttämä voimantunto saivat uuden lisäpotkun Lissabonissa vuonna 2000 pidetyssä EU:n huippukokouksessa. Unionin valtioiden päämiehet asettivat kunnianhimoisen tavoitteen: Euroopan unionista oli tehtävä maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. EU:sta piti Lissabonin strategian mukaan tulla ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tieto-taitopohjainen talous.
<blockquote>&#8221;Euroalue on täynnä suunnitteluvirheitä&#8221;</blockquote>
Muutamaa vuotta myöhemmin arviot ja tunnelmat olivat täysin erilaisia. Kansainvälisen jälkeen havaittiin, että euro ei kestänyt haavoittumatta esiin tullutta syvää talouskriisiä. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble kirjoitti joulukuussa 2012, että euroalue on täynnä suunnitteluvirheitä. Schäuble piti keskeisenä valuvikana EMU:n virheellisiä kannustimia, jotka johtivat moraalikatoon. Lisäksi hän totesi, että 2000-luvun alkuvuosina hallituksilta, sijoittajilta ja kansalaisilta katosi todellisuudentaju.
<h4>Eurokriisin syiden pääryhmät</h4>
Koskenkylä on jaotellut eurokriisin syyt neljään päätekijään (koulukuntaan), jotka ovat:
<ol>
<li>EMU:n arkkitehtuurin puutteet eli ns. valuviat</li>
<li>Talouspolitiikan virheet ja finanssipolitiikan sääntöjen noudattamattomuus</li>
<li>Euroalue ei ole optimaalinen valuuttaunioni</li>
<li>Pankkien liiallinen luotonanto ja riskinotto</li>
</ol>
EMU:n institutionaalisen rakenteen puutteita eli valuvikoja ovat korostaneet erityisesti viranomaistahot kuten Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Valuvikojen poistaminen vie kohti federalistista yhteisvastuun mallia.
Toisen koulukunnan näkemyksen mukaan eurokriisi aiheutui pääasiassa talouspolitiikan virheistä ja siitä, että sovittuja sääntöjä ei noudatettu. Tällöin ajatellaan, että jos olisi noudatettu järkevää ja kurinalaista rahapolitiikkaa ja muuta talouspolitiikkaa eikä sovittuja sääntöjä olisi rikottu, eurokriisi olisi voitu välttää.  Alkuperäinen Maastrichtin sopimus olisi ollut aivan riittävä kehikko euroalueelle eikä siinä ollut valuvikoja. Tähän toiseen koulukuntaan eurokriisin syistä voidaan sisällyttää myös se, että sovittuja talouspolitiikan pelisääntöjä ei noudatettu Erityisen vakava virhe oli se, että vakaus- ja kasvusopimusta ei noudatettu.
Kolmas koulukunta eurokriisin syille lähtee siitä ajatuksesta, että euroalue ei ole lainkaan optimaalinen valuuttaunioni. Keskeinen väite on se, että euromaat ovat liian erilaisia talouden rakenteiltaan. Euroa suunniteltaessa ajateltiin yleisesti, että euro johtaa aikaa myöten talouden rakenteiden lähentymiseen integraation edetessä. Todellisuudessa on käynyt lähes päinvastoin. Eroavuudet maiden välillä ovat pikemmin kasvaneet ja varsinkin eurokriisin puhjettua.
Neljäs koulukunta näkee rahoitusmarkkinat ja erityisesti pankit syyllisinä eurokriisiin. Pankkien luotonanto oli ”löyhäkätistä” ja liiallista varsinkin eteläisille euromaille.
Koskenkylän mukaan kaikki neljä koulukuntaa ovat osin oikeassa. Näiden koulukuntien tulkinnat muodostavat yhdessä kokonaiskuvan eurokriisin synnystä. Keskeinen kysymys on kuitenkin se, voiko eurosta ja EMU:sta tulla menestystarina ilman että mennään täysin federalistiseen malliin, jossa olisi huomattavan paljon yhteisvastuuta veloista ja riskeistä.
Toinen vaihtoehto on se, että palataan alkuperäiseen Maastrichtin sopimukseen (no bailout -sääntö) ja ryhdytään harjoittamaan kurinalaista talouspolitiikkaa ja tehdään tarvittavat reformit erityisesti työmarkkinoilla sekä edistetään työvoiman liikkuvuutta euromaiden välillä.
<h4>Sääntörikkomukset aiheuttavat demokratiavajeen</h4>
Kriisien hoidon ratkaisut merkitsivät käytännössä Maastrichtin sopimuksen no bailout -säännön rikkomista. Muutenkin kriisin hoidossa sovellettiin varsin joustavasti oikeudellisia periaatteita, koska EU:n perussopimusta ei ollut mahdollista muuttaa. Monissa selvityksissä on arvioitu EU- ja EMU-alueiden demokraattisen legitimiteetin ja tilivelvollisuuden heikentyneen. Tämä on tarkoittanut demokratiavajeen syntymistä. Myös Euroopan keskuspankin toiminnan on katsottu lisänneen demokratiavajetta.
Keskustelussa näkyy selvästi varsin jyrkkä kahtiajako. Ensinnäkin on näkemys, jonka mukaan EMU:n tulisi kehittyä keskitetyn ohjauksen mallin mukaisesti. Tällöin valtaa siirtyisi finanssi- ja muunkin talouspolitiikan osalta komissiolle Brysseliin. Laajimmillaan ehdotetaan euroalueelle omaa budjettia ja valtiovarainministeriötä. Budjetin tulot hankittaisiin yhteisellä verotuksella ja yhteisillä lainoilla (eurobondit). Jäsenmaiden talouspoliittinen valta vähenisi olennaisesti.
Toisen näkemyksen mukaan tulisi palata Maastrichtin sopimuksen no bailout -säännön noudattamiseen. Tällöin korostuu markkinakurin merkitys, jota tehostettaisiin luomalla valtioille velkajärjestelyn mahdollisuus.
Sijoittajanvastuun varaan rakentuva pankkiunioni parantaisi myös markkinakurin toimivuutta.
<blockquote>&#8221;Euroopan Yhdysvallat ovat syntymässä&#8221;</blockquote>
Useissa kotimaisissa selvityksissä realistisena talous- ja rahaliiton tulevaisuuden visiona on pidetty jonkinlaista sekamallia, jossa on elementtejä molemmista em. näkemyksistä. EMU:n kehittämisen keskustelussa ovat tulleet esille myös äärivaihtoehdot, jotka ovat täysi EMU-liittovaltio tai euroalueen hajoaminen ja paluu kansallisiin valuuttoihin.
Euroopan poliittisen eliitin taholla haaveillaan edelleen ”Euroopan Yhdysvaltojen” luomisesta. Edellisen Euroopan komission varapuheenjohtaja Viviane Reding totesi esitelmässään Cambridgessä vuonna 2014, että Euroopan Yhdysvallat ovat syntymässä, mikä on hänen mukaansa hyvä asia.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Suomen virallinen linja on varsin lähellä niitä kehittämisehdotuksia, joissa markkinakurilla on merkittävä rooli järkevän talouspolitiikan varmistamisessa. Suomi vastustaa  yhteisvastuuta ja talouspolitiikan vallan keskittämistä Brysseliin. Suomen linja on varsin kaukana ns. keskitetyn ohjauksen mallista EMU:n kehittämiseksi.
<h4>Suomen vaihtoehdot</h4>
Euroalueen hajoamista tai Suomen eroa eurosta ei Suomessa ole käsitelty virallisilla tahoilla. Suomen eroamista euroalueesta on kuitenkin tarkasteltu useissa kirjoituksissa. Näkemyserot ovat tältä osin suuria. Vesa Kanniaisen johtama EuroThinkTank pitää Suomen eroamista eurosta mahdollisena ja realistisena vaihtoehtona. Kahdessa muussa kirjoituksessa eurosta luopumista pidetään äärimmäiseen vaikeana toteuttaa ja ero voisi aiheuttaa epävakautta sekä tulla Suomelle kalliiksi.
Suomen virallinen linjaus EMU:n kehittämiseen on sinänsä järkevästi asetettu. Se merkitsisi paluuta alkuperäisen Maastrichtin sopimuksen noudattamiseen. Tähän linjaukseen sisältyy kuitenkin useita ongelmia. Ensinnäkin, Suomi on tähän saakka seurannut tarkasti Saksan linjaa. Saksa vastusti alun perin sekä pankkiunionia että Euroopan vakausmekanismia. Saksa kaatoi pankkiunionin liittämisen EMU:un jo 1990-luvulla. Saksassa on perinteisesti nähty intressiristiriita rahapolitiikan ja pankkivalvonnan välillä. Tämä näkemys esitettiin uudelleen vuosina 2012 ja 2013. Lisäksi Saksa vastusti kriisinratkaisurahastoa ja vastustaa edelleen yhteistä talletussuojaa. Lopulta Saksa kuitenkin taipui pankkiunionin perustamiseen (toistaiseksi ilman yhteistä talletussuojaa). Saksa taipui myös Euroopan vakausmekanismin EVM:n perustamiseen. Saksa hyväksynee lopuksi myös yhteisen talletussuojan, johon Suomikin on suhtautunut varauksellisesti. On myös mahdollista, että Saksa hyväksyy jatkossa muitakin yhteisvastuun lisäyksiä. Mikäli Suomi seuraa edelleen Saksan linjaa, ajautuu se vähitellen kohti eräänlaista liittovaltion mallia. Tätä voidaan kutsua ajopuu-vaihtoehdoksi Suomen osalta.
Toista Suomen vaihtoehtoa voidaan kutsua peesaus- tai kyttäysvaihtoehdoksi. Tällöin Suomi irtaantuisi liittovaltiotyyppisestä yhteisvastuun kehityksestä ja palaisi yksipuolisesti Maastrichtin sopimuksen noudattamiseen.
Kolmas vaihtoehto on eurosta eroaminen ja paluu kansalliseen valuuttaan sekä omaan rahapolitiikkaan (Fixit-vaihtoehto).
<h4>Milloin Fixit tulisi kyseeseen?</h4>
Fixit-vaihtoehto voisi tulla harkinnanarvoiseksi useissa skenaarioissa. Ensimmäinen on skenaario, jossa euroalue ei menesty taloudellisesti vaan vaipuu Japanin tyyppiseen stagnaatioon pitkäksi ajaksi. Lisäksi euroalueen pankeilla on vakavia ongelmia. Deutsche Bank on ajautunut suuriin tappioihin ja sen osakekurssi on laskenut 60 prosenttia lyhyessä ajassa. Italian pankeilla on järjestämättömiä saamisia noin 20 prosenttia luottokannasta. Italia onkin jo yrittänyt rikkoa vastaperustetun kriisinratkaisurahaston pelisääntöjä.
Euroalueen ongelmana on ollut ja tullee olemaan jatkossakin Italian ja Ranskan kyvyttömyys sopeutua yhteisen valuutan edellyttämiin vaatimuksiin. Molemmat maat ovat rikkoneet toistuvasti finanssipolitiikan sovittuja sääntöjä. Ne eivät ole pystyneet tekemään juuri mitään rakenneuudistuksia ja niiden työmarkkinat ovat edelleen jäykät.
Toisessa skenaariossa oletetaan, että Suomen talous ei ala elpyä vaan kasvu jatkuu heikkona. Heikosta euroalueesta ei ole myöskään vetoapua Suomelle. Sisäinen devalvaatio voi olla ainoa vaihtoehto kilpailukyvyn palauttamisessa, koska ei voida devalvoida. Palkkojen lasku voi siis olla silloin tarpeen. Tällöin voi tulla perustelluksi erota eurosta ja alkaa harjoittaa omaa rahapolitiikkaa. Toisaalta jos Suomi alkaa uudelleen menestyä ja euroalue kehittyy yhteisvastuun kautta tulonsiirtounioniksi, eurossa pysyminen merkitsisi ”maksumieheksi” joutumista ainakin osalle euromaista. Eurosta eroaminen on realistinen vaihtoehto, eikä siihen liity sellaista dramatiikkaa kuin usein on väitetty. Vaikein kysymys voi olla eron poliittinen puoli, koska Suomi liittyi euroon pääosin poliittisista syistä. Fixitin taloudellinen puoli on hallittavissa yhtä hyvin kuin euroon liityttäessä.
<h4>Brexitin vaikutus Eu:lle</h4>
Britannian ero EU:sta eli Brexit olisi vakava takaisku koko EU:lle. Tällöin Saksa joutuisi kamppailemaan poliittisista linjauksista kahden heikosti menestyvän suuren EU- ja EMU-maan kanssa (Italia ja Ranska). Italian ja Ranskan taholta on toistuvasti esitetty yhteisvastuun kasvattamista jopa eurobondeja myöten.
<blockquote>Tärkeintä on tiedostaa, että Suomella on vaihtoehtoja.</blockquote>
Pakolaiskriisi voi myös kärjistyä uudelleen ja siitä saattaa tulla pitkäaikainen vakava ongelma, joka haittaa EU:n yhtenäisyyttä ja päätöksentekoa. Kolmanneksi, euroalueen kriisi on saatu ”rauhoittumaan” pääosin Euroopan keskuspankin määrällisen elvyttämisen (QE-politiikka) avulla. Japanissa on harjoitettu tällaista politiikkaa massiivisesti heikoin tuloksin. Rakenneuudistukset ovat jääneet vähäisiksi monissa euromaissa ja tuottavuuserot ovat kasvaneet euromaiden välillä. Euroalue onkin vaarassa ajautua pitkäksi ajaksi hitaan kasvun tilanteeseen. Tällöin poliittiset jännitteet voivat kasvaa euromaiden välillä.
Tällaiset uhkatekijät vaikeuttavat talous- ja rahaliiton kehittämistä. Talous- ja rahaliiton kehittämiseen liittyy kaiken kaikkiaan monenlaisia ongelmia ja riskejä. Tärkeintä on tiedostaa, että Suomella on vaihtoehtoja.
Niitä tulee selvittää aktiivisesti myös viranomaistahoilla ja niistä tulee käydä avointa ja kriittistä keskustelua kaikilla tahoilla. Kaiken kaikkiaan Suomen realistisia vaihtoehtoja saattavat viime kädessä olla vain kaksi edellä mainituista kolmesta vaihtoehdosta. Nämä ovat: (i) Ajelehtia ajopuuna Saksan perässä kohti federalistista yhteisvastuuta eli liittovaltiokehitystä tai (ii) Erota eurosta ja palata omaan rahaan. Mikäli euroalueen talouskehitys pysyy pitkään huonona ja Suomen talous ei ala toipua, onkin harkittava vakavasti eurosta eroamista. Eurossa pysyminen merkitsisi osallistumista tiivistyvään ja yhteisvastuuseen perustuvaan liittovaltio-kehitykseen sekä taloudellisen itsenäisyyden menettämistä.
Kirjoitus on lyhennelmä Heikki Koskenkylän raportista <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2016/04/Heikki-Koskenkyl%C3%A4-Euroopan-talous-ja-rahaliiton-tulevaisuus.pdf" target="_blank">Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaisuus</a>.

Eurovaluutta

Talousasiantuntija Huopainen: Jokainen uusi velkapaketti pahentaa tulevan laskun loppusummaa

Uusia EU-tukipaketteja tulossa heti eduskuntavaalien jälkeen – Purra: Suomen ajettava voimakkaammin omaa etuaan

Merkel ja Macron ajamassa euroalueelle yhteistä budjettia – ehdotus maanantaina Orpon eteen

Sauli Niinistö: euro on hyödyttänyt Suomea taloudellisesti – ekonomistit eri mieltä

Tutkimus: euro lisäsi julkisia menoja ja lainanoton kustannuksia yhteisvaluutta-alueella

Euroäänestys PS-kansanedustajille omantunnon asia – Terho: ” Kansan on korkea aika saada sanoa asiassa sanansa”

Suomella kaksi vaihtoehtoa: Euroero tai ajelehtiminen liittovaltioon

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025