Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Guy Verhofstadt

Karlsruhessa sijatseva Saksan perustuslakituomioistuin kaatoi saavikaupalla jäävettä niin EU-tuomioistuimen kuin EKP:n niskaan. Kyseessä on EKP:n loputtomalta tuntunut velkakirjojen osto-ohjelma ja vuosikaupalla toteutettu negatiivisten korkojen rahapolitiikka. EKP:n toimia on vuosien varrella kommentoitu runsaasti.

Vuoden 2012 keväällä euroalue oli repeämässä omaan mahdottomuuteensa. EKP:n silloinen pääjohtaja Mario Draghi ymmärsi yhteisvaluutan ajautuvan kohti loppuaan ja hän lausui kuuluisat sanansa whatever it takes &#8211; luvaten keskuspankin tekevänsä kaikkensa välttääkseen euron kaatumisen.
EKP:n toimintaa on säännelty EU:n lainsäädännöllä. Suursijoittajat olivat perillä näistä säännöistä. Euromaiden välisen valuuttakurssierojen puuttuessa he joutuivat myymään epäedullisten valuuttakurssien euromaiden velkakirjoja konkurssiuhkia peläten. Tämä johti velkakriisiin.
Euromaiden konkurssiuhka perustuu siihen, etteivät euromaat voi omin päin luoda euroja velkojensa maksuun. Eurovaluutta toimii tässä mielessä kuin ulkomaan valuutta. Esimerkiksi Argentiinan konkurssiuhka johtuu dollarimääräisten velkojen takaisinmaksuvaikeuksista.
<h4>Elvytysohjelma ei auta</h4>
Yhdysvallat aloitti oman arvopaperien ostonsa eli elvytyksen melko nopeasti finanssikriisin myötä. Financial Timesin Wolfgang Münchau <a href="https://www.ft.com/content/1570802a-ce66-11e4-900c-00144feab7de#ixzz3VBYsQH8L">kirjoitti vuonna 2015</a>, ettei kyseinen elvytys oikeastaan piristänyt inflaatiota. Inflaation pitäminen hieman alle kahdessa prosentissa on EKP:n yksi kahdesta tehtävävästä.
Tämän havainnon myötä arvopaperien ostoilla ei ole virkaa EKP:n toiminnassa. Perusteettomien ostojen jälkeen inflaatio ei ole piristynyt EKP:n tavoitteeseen. EKP on siten perusteetta ostanut yli 2 000 miljardin euron edestä velkakirjoja euromaiden &#8221;yhteiseen taseeseen&#8221;.
Münchau huomauttaa lisäksi, että velkakirjojen imuroinnilla ja reaalitalouden kasvulla ei ole likimainkaan suoraa yhteyttä. Talouskasvua muodostuu kasvavan kysynnän ja kasvavan ostovoiman myötä.
EKP todennäköisesti halusi painaa euromaiden lainakorot alas, jotta rahoitusvaikeuksiin ajautuneet euromaat eivät lentäisi eurokerhosta ulos. Rahoituskustannuksista huolehtiminen on kunkin euromaan tehtävä ja se toteutetaan maltillisella talouspolitiikalla.
Korkotason painaminen ajoi euromaiden pankit ja eläkevakuutusyhtiöt tuottovaikeuksiin.
<h4>EKP laiminlöi tehtäväänsä</h4>
EKP:n toinen tehtävä on hoitaa alueensa pankkien rahoitusolojen sujuvuus. Jos yhdestä sen vaikutusvallan alaisen pankin talletukset siirretään toiseen pankkiin, EKP turvaa pankin maksuvalmiuden.
Matthew C. Klein <a href="https://ftalphaville.ft.com/2017/11/09/2195680/the-euro-is-not-a-punishment-system/">kirjoitti vuonna 2017</a> euroalueen muodostavan vaaran euromaiden demokratioille. Italian pääministeri Silvio Berlusconin erottua EKP rauhoitti Italian vellovan pankkien paniikin.
Tätä voi toki tulkita kahdella tavalla: joko EKP kiristi Italiaan haluamansa johtajan tai Berlusconin erottua EKP havahtui ongelmaan ja tarttui toimeen.
Jälkimmäisen kohdalla EKP ei ole ollut tehtäviensä tasalla. Kiristysvaihtoehto on kolkompi. Silloin äänestäjien tahto mitätöidään. Se sotii myös EU:n lakeja vastaan.
<h4>EU:n valikoivaa lainvalvontaa</h4>
Klein huomautti kirjoituksessaan myös Puolan ja Unkarin rahoitusasemasta. Kun se on kunnossa, ei EKP:lla ole valtaa näihin maihin, vaikka maiden pankit operoivatkin omien valuuttojensa lisäksi myös euroilla.
Berlusconin lähdön myötä näillä mailla tuskin on hinkuakaan euromaaksi. Unkarin keskuspankin johtaja György Matolcsy <a href="https://www.ft.com/content/35b27568-f734-11e9-bbe1-4db3476c5ff0">kirjoittikin viime vuoden lopulla</a>, että euro tulisi myöntää virheeksi.
Ironista kyllä EU-tuomioistuin on hanakasti puuttunut Puolan ja Unkarin asioihin samalla, kun se on katsonut läpi sormiensa EKP:n kyseenalaisia toimia. Karlsruhesta julistettu linjaus hyökkäsi EU-tuomioistuimen ja EKP:n luovia sääntötulkintoja vastaan. Joku on sentään tehtäviensä tasalla.
<h4>Hätääntyneet puolustuskannalle</h4>
Karlsruhen päätös on historiallinen, koska se uhmaa suoraan vuosien ajan toteutettua haitallista ja jumalallisin valtuuksin saatua toimintaa. EKP:n rahapolitiikka ei ole onnistunut luomaan otollista kasvuympäristöä taloudelle. Keskuspankin toiminta on riitauttanut pohjoiset ja eteläiset euromaat.
Italian pääministeri Giuseppe Conte <a href="https://uk.reuters.com/article/uk-health-coronavirus-italy-prime-minist/no-constitutional-court-can-decide-what-ecb-does-says-italys-pm-idUKKBN22I0JV">purki turhautumistaan</a> väärällä kritiikillä. Conte kertoi, ettei se ole Saksan perustuslakituomareiden tehtävä kertoa mitä EKP saa ja ei saa tehdä.
Karlsruhe ei komentanut EKP:ta toimimaan tietyllä tavalla. Tuomarien linjausten mukaan Saksa ei osallistu omalta osaltaan näihin toimiin kolmen kuukauden jälkeen, jos EKP ei onnistu perustelemaan toimiaan.
Samaan virhearvioon lankesi myös europarlamentaarikko Guy Verhofstadt. Hän julisti niin ikään, ettei jäsenmaiden perustuslakia valvovat tuomarit saa määrätä sitä, mitä Euroopassa saa tehdä. Hänen mukaansa se johtaa lopun alkuun.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
(2) If every Constitutional Court of every member state starts giving its own interpretation of what Europe can and cannot do, it&#39;s the beginning of the end. The EU’s constitutional watchdog is the European Court of Justice and that’s the way it should remain!
&mdash; Guy Verhofstadt (@guyverhofstadt) <a href="https://twitter.com/guyverhofstadt/status/1257657867932483584?ref_src=twsrc%5Etfw">May 5, 2020</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
<h4>Lakeja voidaan muuttaa</h4>
Kiukuttelua hedelmällisempi lähestymistapa on yksinkertaisesti se, että EU-lakeja muutetaan paremmin toimiviksi. Lakeja on useasti jouduttu historian kirjoissa uudistamaan. Hyvän lain vahvuus perustuu nimenomaan siihen, ettei se jättäisi milloinkaan varaa tulkinnalle, ja että se on järkevä.
Tutkimusjärjestö Positive Money Europen johtaja Stanislas Jourdan totesikin suoraan, että Karlsruhen linjauksen jälkeen EKP ei voi enää tulkita EU-lakeja <a href="https://www.politico.eu/article/german-court-lays-down-eu-law/">omalla luovalla tavallaan</a>.
EU-lakikirjan avaaminen ja hyväksyttäminen on toki työlästä ja aikaa vaativaa puuhaa. Esimerkiksi koronakriisi vaatii nopeaa reagointia.
Akuutin kriisin edessäkään lakia ei voida laiminlyödä hetken mielijohteesta. Laista voidaan poiketa, mutta se vaatisi demokraattisen oikeutuksen, kuten filosofian tohtori Jens van ‘t Klooster perusteli <a href="https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/misp.12094">vuoden 2018 seikkaperäisessä kirjoituksessaan</a>.
EU-tuomareita tai EKP:n johtoa ei valita demokraattisesti äänestämällä. Demokraattisen oikeutuksen voi hankkia myös erillisellä äänestyksellä. EKP:n yli 2 000 miljardin arvopaperiostot olisi voitu alistaa euromaiden kansalaisten hyväksynnän taakse kansanäänestyksellä.

Jättiläiset törmäyskurssilla – onko EU:n ”luova laintulkinta” tulossa tiensä päähän Saksan EKP-linjauksen vuoksi?

Brittiläinen Leave.EU -järjestö menetti hermonsa Guy Verhofstadtin <a href="https://twitter.com/guyverhofstadt/status/1006825171888623618">twiitille</a>, jossa Verhofstadt listasi useita eurooppalaisia poliitikkoja ja aktivisteja. Nimilistan henkilöt toimivat Verhofstadtin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin huutosakissa ja &#8221;tuhoavan Euroopan&#8221;.

Järjestö <a href="https://leave.eu/help-us-get-euromeddler-guy-verhofstadt-locked-up/">kirjoittaa</a> antaneensa lakimiestensä tehtäväksi kartoittaa mahdollisuudet saada Verhofstadt vastaamaan kirjoituksista, joita ryhmä pitää valheina.
Järjestön mukaan EU:n strategia on käydä likaista lokakampanjaa Ison-Britannian brexit-kansanäänestyksen tulosta vastaan. EU-eliitti ei ryhmän mukaan välitä äänestystuloksista, demokratiasta sen enempää kuin äänestäjistäkään. EU-eliitin tavoite on vain luoda toimimaton Euroopan Yhdysvallat.
Leave.EU -järjestö kampanjoi brexit-äänestyksen alla brexitin puolesta.

Alde-ryhmän puheenjohtaja Guy Verhofstadt halutaan telkien taakse

Venäjän presidentti Vladimir Putin lienee maailman vaikutusvaltaisin mies, sillä tiettyjen väitteiden mukaan hän on <a href="https://www.express.co.uk/news/politics/873128/Brexit-news-European-Union-Russia-Vladimir-Putin-influence-referendum-US-election-probe">junaillut</a> Ison-Britannian eron Euroopan unionista sekä Donald Trumpin <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803102200802235_ul.shtml">Yhdysvaltain presidentiksi</a>.

<a href="https://www.usatoday.com/story/news/world/2017/09/07/alleged-russian-political-meddling-documented-27-countries-since-2004/619056001/">Väitelista</a> jatkuu toki yleismedian osalta osapuilleen kaikkeen siihen, mikä katsotaan EU:ssa epämieluisaksi asiaksi. Kaikki tämä on toki tehty rahalla &#8211; &#8221;viharahalla.&#8221;
Europarlamentin liberaaliryhmä Alden puheenjohtaja, sekä parlamentin brexit-neuvottelija Guy Verhofstadt halusi <a href="http://nordic.businessinsider.com/guy-verhofstadt-we-need-to-know-if-russia-interfered-in-brexit-2017-10?r=UK&amp;IR=T">tutkinnan</a> siitä, sekaantuiko Venäjä brittien brexit-äänestykseen. Verhofstadt reipastui vaatimuksensa kanssa, kun työväenpuolueen kansanedustaja Ben Bradshaw halusi tutkinnan samasta aiheesta.
Kansanedustajalla omat kytkökset Open Societyyn?
Verhofstadtin EU:n federalistisen kannan tietäen hän ymmärrettävästi musertui brexit-äänten voitettua. Täysin toisella kannalla oli pitkän linjan brexit-kannattaja ja europarlamenttiryhmä EFDD:n puheenjohtaja Nigel Farage.
Hänen mukaansa todella merkitykselliset rahat tulevat sijoittajamiljardööri George Sorosin perustamalta <a href="https://www.opensocietyfoundations.org/about">Open Society</a> -säätiöltä. Hän arvelee rahoitustukea haettavan siksi väärästä paikasta.
&#8211; Sanon näin, koska George Soros lahjoitti hiljattain 18 miljardia dollaria Open Societylle, joka totta kai tukee ihmisten vapaata liikkumista ja ylikansallisia rakennelmia kuten EU:ia. Hänen vaikutuksensa täällä ja Brysselissä on todella tavatonta, <a href="https://www.rt.com/uk/409818-farage-soros-funding-europe/">Farage kertoi</a> Euroopan parlamentissa viime vuoden lopulla.
Faragen mielestä Open Society -säätiön rahoitustuki tulisi tutkia tarkasti aikana, jolloin rahan vallasta keskustelu eri vaalituloksiin on saavuttanut jopa hysteeriset mittasuhteet. Faragen mukaan Bradshaw&#8217;lla on kytkökset Open Societyyn.
Soros tukee maahanmuuttoa Eurooppaan
Vuonna 2015 Euroopassa puhjennut maahanmuuttokriisi on jakanut jyrkästi EU:n jäsenmaita. Soros itse pelaa avoimin kortein: hän <a href="https://www.forbes.com/sites/kerenblankfeld/2016/09/20/billionaire-george-soros-earmarks-500-million-for-migrants-and-refugees/#39c890463888">kertoi</a> viime vuonna lahjoittavansa puoli miljardia dollaria erityisesti niille vapaaehtoisjärjestöille, jotka tukevat Eurooppaan suuntautuvaa maahanmuuttoa.
Sorosin lahjoitusten mittasuhteesta kertoo jotain se, että se on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin EU:n raja- ja merivartiovirasto <a href="https://europa.eu/european-union/about-eu/agencies/frontex_fi">Frontexin</a> budjetti.
&#8221;Kivarahaa&#8221; Välimeren ylityksiin
Sijoittajille tarkoitettu analyysiyhtiö <a href="https://gefira.org/en/2017/07/13/soros-sponsored-immigration-network-in-italy/#more-20191">Gefiran</a> tutkimuksesta selviää Sorosin rahan vaikutusvalta Italiassa ja Välimerellä. Gefiran mukaan Open Societyn verkosto on laaja. Siihen kuuluu muun muassa entisiä ministereitä. Yhtiö kirjoittaa säätiön tukevan rajatonta maahanmuuttoa ja rajojen hävittämistä.
Gefiran mukaan verkosto toimii kuten se ymmärtäisi laajamittaisessa maahanmuutossa olevan ongelmia, mutta että niistä vaietaan. Yhtiö rinnastaa toiminnan totalitaariseen hallintoon, eikä suinkaan avoimeen yhteiskuntaan, mihin säätiön nimi Open Society viittaa.
Tämä huomioiden on hyvin ymmärrettävää, että Farage pitää Sorosin säätiötä tutkimisen arvoisena. &#8221;Kivarahasta&#8221; on toki paljon helpompaa vaieta kuoliaaksi ja nostaa &#8221;viharaha&#8221; tikun nokkaan.
Unkarin vaalit superenemmistöllä voittanutta Viktor Orbánia moititaan rankasti, kun hän käy avoimesti Sorosin rahoitustoimintaa vastaan.

Kivaraha vai viharaha? EU-asenne ratkaisee

VTT Heikki Koskenkylä kirjoittaa arvionsa EU-liittovaltiohaukka Guy Verhofstadtin tuoreesta kirjasta. Verhofstadt haluaisi tehdä EU:sta Euroopan Yhdysvallat, jossa muun muassa Suomen parlamentin tehtävät siirrettäisiin EU:lle.

Vuoden alussa ilmestyi merkittävä kirja, joka käsittelee Euroopan unionin tulevaisuutta. Kirja on entistäkin ajankohtaisempi Emmanuel Macronin noustua Ranskan presidentiksi. Tekijä on tunnettu poliitikko Guy Verhofstadt ja teoksen nimi on ”Europe’s last chance, why the European states must form a more perfect union”.
Verhofstadt toimi Belgian pääministerinä vuosina 1999-2008. Vuodesta 2009 hän on ollut Euroopan parlamentin jäsen ja samalla Alde-ryhmän puheenjohtaja. Aldeen kuuluvat liberaalit ja keskustalaiset puolueet eli myös Suomen keskustapuolue.
Kirjasta on käyty kansainvälisessä mediassa paljon keskustelua ja Macronin vaalivoiton jälkeen keskustelu on jatkunut. Macron on osin samoilla linjoilla kuin Verhofstadt. Suomessa ei vastaavanlaista avointa keskustelua ole juuri lainkaan. Ainoastaan perussuomalaiset yrittävät pitää debattia pystyssä kuten viime aikoina pj-ehdokkaat Jussi Halla-Aho ja Sampo Terho. Muut puolueet seuraavat passiivisesti Saksan tai komission linjaa.
Saksa on vähitellen taipunut yhteisvastuun varovaisen kasvattamisen linjalle, mutta Macron menee vielä pidemmälle. Macron on kannattanut yhteistä talletussuojaa, yhteistä suhdannetasausrahastoa ja työttömyyskorvausrahastoa, yhteistä verotusta ja jopa yhteisiä velkakirjoja eli eurobondeja. Saksan sosiaalidemokraattien liittokansleriehdokas Martin Schultz on ollut täysin Macronin linjoilla. Schultz on yksi ns. viiden puheenjohtajan raportin tekijöistä. Raportti julkaistiin vuonna 2015, ja siinä esitettiin pitkälle vietyä poliittista ja taloudellista unionia.
Verhofstadt menee vielä edellä mainittuja pitemmälle. Hän haluaa tehdä Euroopan unionista Euroopan Yhdysvallat. Tässä federaatiossa parlamentilla olisi normaalit eduskunnan valtuudet ja tehtävät. Tällä hetkellä Euroopan parlamentilla ei tällaisia valtuuksia ole. Euroopan federaatio valittaisiin suhteellisella vaalitavalla. Aikaa myöten voitaisiin äänestää myös muiden maiden ehdokkaita. Parlamentilla olisi vastuu yhteisestä budjetista, yhteisestä verotuksesta ja yhteisistä lainoista.
EU:n budjetti on nyt vain yksi prosenttia EU:n yhteenlasketusta BKT:stä. Yhdysvalloissa liittovaltion budjetti on 25 prosenttia BKT:stä. Uuden federaation tulisi liikkua pitkällä aikavälillä USA:n tasoa kohti. Euroopan federaation hallitus olisi vastuussa parlamentille. Nykyinen komissio lopetettaisiin. Siinä on ollut peräti 28 komissaaria, mutta uudessa hallituksessa olisi vähemmän ministereitä. Lisäksi olisi senaatti, jolla olisi veto-oikeus parlamentin päätöksiin. Senaatissa olisi vain 1-2 jäsentä maata kohden.
Verhofstadt ehdottaa, että yhteiset verot saataisiin osana kansallista arvonlisäveroa (ALV). ALV:n taso ei muuttuisi vaan osa siitä korvamerkittäisiin federaatiolle. Myös muita yhteisiä veroja tulisi aikaa myöten kuten esimerkiksi rahoitusmarkkinavero ja ympäristöverot (green taxes).
Verhofstadt tiedostaa hyvin, että tässä mallissa on suuri moraalikadon vaara. Sitä torjuttaisiin konvergenssisäädöstöllä (convergence code), jonka laatisi hallitus ja parlamentti hyväksyisi. Koodissa olisi tiukat rajat erilaisille rakenneuudistuksille, jotka liittyvät työmarkkinoihin, sosiaaliturvaan, budjetteihin, yritystukiin jne. Jäsenmaiden tulisi toimia koodin määrittelemissä rajoissa.
Lisäksi Verhofstadt ehdottaa Euroopan unionin yhteisen armeijan perustamista, joka toimisi yhteistyössä Naton kanssa. Maahanmuuttopolitiikkaan hän haluaisi tiukat yhteiset säännöt koskien sekä työperäistä maahanmuuttoa että pakolaisia. Hyvin keskeinen on Verhofstadtin ehdotus kahden tason (two-tier) jäsenyydestä. Täysi jäsenyys tarkoittaisi, että kaikki yhteiset säännöt ja ratkaisut pitää hyväksyä eikä mitään opt-out-vaihtoehtoja ole. Liitännäisjäsenyys tarkoittaa vain uuden federaation sisämarkkinoille pääsyä, jolloin tällaiset jäsenmaat eivät ota euroa käyttöön eivätkä ole mukana federaation parlamentissa eikä hallituksessa. Euroalueen kokoonpano saattaisi tällöin muuttua.
Verhofstadtin ehdotus on kaikkein pisimälle viety liittovaltion malli, joka korvaisi nykyisen EU:n ja euroalueen eli EMU:n. Ehdotus on varsin huolella mietitty ja sisältää kiinnostavia yksityiskohtia. Keskeinen kysymys onkin, miksi Verhofstadt on päätynyt näin dramaattiseen malliin. Syynä on kolme tekijää, jotka ovat:
1. Verhofstadt ihailee lähes rajattomasti ja osin naivilla tavalla Yhdysvaltojen systeemiä ja menestystä. Hän pitää Yhdysvaltojen järjestelmää ihannemallina.
2. Ilman näin pitkälle vietyä integraatiota Euroopan unioni ei menesty alati kiristyvässä globaalissa taloudellisessa ja poliittisessa kilpailussa, koska nykyinen EU:n ja euroalueen hallinnollinen järjestelmä on täysin tehoton. Järjestelmä ei kykene tekemään nopeita ja suuria ratkaisuja vaan päätyy aina vaatimattomiin kompromisseihin ja myöntää usein opt-out-lupia.
3. Euroopan unioni on kohdannut parin viime vuoden aikana useita vakavia uhkakuvia ja shokkeja. Ne eivät ole kadonneet vaan tilanne saattaa vaikeutua uudelleen. EU on ollut varsin voimaton ja tehoton näihin shokkeihin reagoinnissa. Shokkeja ja uhkakuvia ovat olleet:
&#8211; Taloudellinen kriisi vuoden 2010 jälkeen (alkaen Kreikasta), pitkä taantuma, korkea työttömyys, valtava nuorisotyöttömyys, usean jäsenmaan ylivelkaantuminen, pankkikriisin huono hoito Yhdysvaltoihin verrattuna ja rakenneuudistusten hitaus.
&#8211; Pakolaistulva syksyllä 2015, jossa EU:n yhteistä linjaa oli vaikeata saavuttaa. Pakolaisten tulo on jälleen kiihtynyt Pohjois-Afrikan suunnalta Libyan kautta ja vielä suurempi pakolaisaalto tulee jatkossa Afrikasta ja Lähi-idästä ja jopa Aasiasta.
&#8211; Putinin luomat uhkakuvat. Hän tavoittelee Venäjälle uutta suurvallan roolia eikä piittaa kansainvälisistä sopimuksista.
&#8211; Erdoganin lähes diktatorinen asema Turkissa. Hän haastaa ja kritisoi EU:ta jatkuvasti.
&#8211; Brexit oli suuri shokki EU:lle. Uusia eroamisia ei haluta. Ne voidaan estää kun saadaan Euroopan uusi federaatio menestymään.
&#8211; Trumpin valinta presidentiksi. Trump toivoo EU:n hajoavan ja euron loppuvan. Naton rooli on epäselvä jatkossa. Eurooppa tarvitsee oman armeijan, jonka avulla voi hoitaa lähialueiden kriisejä.
&#8211; Terroristien iskut EU-alueella. EU-alueelle tarvitaan yhteinen ja voimakas turvallisuusviranomainen, joka voi käyttää apuna yhteistä armeijaa.
Verhofstadtin kriisianalyysi on täysin oikea. Samanlaista on esittänyt Saksan johtava aikakauslehti der Spiegel jo usean kuukauden ajan. Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmä on tehoton ja joillakin aloilla integraation syventämisen tarve on ilmeinen. Tämä koskee erityisesti puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa, maahanmuuttopolitiikkaa sekä ympäristö- ja energiapolitiikkaa.
Taloudellisen integraation alueella Verhofstadtin ehdotus on kyseenalainen. Hän ehdottaa siis täydellistä fiskaalista ja talouspoliittista unionia. Siihen sisältyy valtava moraalikadon (moral hazard) ongelma ja todennäköisesti taloudellisesti heikot maat päätyvät helposti vapaamatkustajan rooliin. Tulonsiirroista tulee helposti pysyviä. Ehdotettu ns. konvergenssisäännöstö ei tätä pysty estämään.
Ylipäänsä Verhofstadt kehuu Yhdysvaltojen taloudellista menestystä liikaa. Kirjan luvussa 11 ”The decline of European industry”, annetaan virheellinen kuva USA:n teollisuuden menestyksestä EU:hun verrattuna. Tilanne on jopa päinvastoin kuin Verhofstadt väittää. Euroopan unionissa teollisuuden osuus BKT:stä on jopa 19 prosenttia. Saksassa osuus on 23 prosenttia. USA:ssa osuus on vain 12 prosenttia. Teollisuus on taantunut pahasti USA:ssa ja juuri tähän Trump iski vaalikampanjassaan. Toinen merkittävä ero on vaihtotaseen tilanteessa. Euroalueella on valtava $350 miljardin ylijäämä, joka on selvästi suurempi kuin Kiinalla. USA:lla on valtava alijäämä $450 miljardia. Tämä heijastaa euroalueen ja EU:n parempaa kilpailukykyä. EU:lla onkin paljon vahvempi teollinen perusta kuin Yhdysvalloilla. Euromaiden erot kilpailukyvyssä ovat kuitenkin suuret.
Ratkaiseva ”virhe” Verhofstadtin analyysissä on se, että hän ihannoidessaan Yhdysvaltojen mallia ei korosta sitä, että liittovaltio ei pelasta osavaltioita velkakriiseissä. Kalifornia ja Florida ovat itse joutuneet ratkaisemaan velkakriisinsä. Verhofstadtin olisi pitänyt sanoa avoimesti, että EU on lähtenyt kriisien hoidossa aivan toiselle tielle eli pelastamaan jäsenmaita kahdenvälisin luotoin ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) avulla. Niistä pitäisi luopua jos todella mentäisiin Yhdysvaltojen malliin. Lisäksi Verhofstadtin eurobondit olisivat yhteisiä koko Euroopan federaatiolle. Yhdysvalloissa on liittovaltiolla omat velat, jotka käytetään liittovaltion menoihin. Osavaltioilla on omat velat.
Teoriassa Verhofstadtin malli voisi toimia. Käytännössä se kohtaisi valtavia ongelmia. Tässä mallissa ei oteta huomioon EU-maiden suurta heterogeenisuutta ja moraalikadon vaaraa. Jäsenmaat menettäisivät suuren osan itsenäisyyttään. Vaarana on, että unionista eroamisia tulee lisää. EU:n perussopimukset pitäisi uusia kokonaan, mikä on erittäin vaikeaa. Kirja on silti hyödyllistä luettavaa, koska siinä paalutetaan yksi äärimmäinen kehittämisvaihtoehto Euroopan unionille. Teos on hyvin ajankohtainen Macronin tullessa Ranskan presidentiksi. Saksan ja Ranskan yhteistyö tiivistynee uudelleen. Molemmissa maissa on kannatusta jäsenmaiden välisen yhteisvastuun lisäämiselle, mutta Ranskassa enemmän. Suomen nykyisen hallitusohjelman mukaan yhteisvastuita ei saa tulla lisää. Nyt niitä kuitenkin on ilmeisesti tulossa vielä nykyisen hallituksemme aikana. On korkea aika ryhtyä käymään Suomessakin avointa ja laajaa keskustelua EU:n kehittämisvaihtoehdoista.
TEKSTI: HEIKKI KOSKENKYLÄ
Heikki Koskenkylä on lähes 40 vuotta Suomen Pankissa työskennellyt rahoitusmarkkina-asiantuntija. Hän jäi eläkkeelle rahoitusmarkkinaosaston päällikön paikalta, ja toimii nykyisin Linse Consultingissa liikkeenjohdon konsulttina.
&nbsp;

Heikki Koskenkylä arvioi liittovaltiohaukka Guy Verhofstadtin esitystä: olisiko Euroopan Yhdysvallat ratkaisu EU:n ongelmiin?

Euroopan parlamentin liberaaliryhmä ALDE:n puheenjohtaja Guy Verhofstadt hoputtaa EU-parlamenttia laukaisemaan Lissabonin sopimuksen artikla 7:n, jolloin Eurooppa-neuvosto voisi riisua EU:m toisinajattelijavaltioilta äänioikeuden. Verhofstadtin mielestä Unkari ja Puola ovat toimineet EU:n arvojen vastaisesti ja polkeneet kansalaistensa perusoikeuksia. Hän kirjoitti näkemyksistään <a href="https://www.project-syndicate.org/commentary/hungary-orban-european-union-article-7-by-guy-verhofstadt-2017-05">Project Syndicate</a> -mielipidesivustolla.

Verhofstadtin mukaan Euroopan uskottavuus on joutunut vaakalaudalle, koska joillain sen johtajilla on epämääräinen suhtautuminen Turkin, Venäjän ja Yhdysvaltojen johtajiin. Hän kirjoittaa, että eurooppalaisten tulisi olla muutakin kuin yhteismarkkinoiden jäseniä. EU-maiden tulisi ylistää sellaisia arvoja, joiden avulla Euroopasta on kaadettu muun muassa diktaattoreita. Unkarilla ja Puolalla ei ole asiaa tällaiseen arvopohjaiseen EU:hun.
Verhofstadtia kismittää EU-tukirahojen vuotavan eurokriittisten kassaan. Hän muistuttaa, että EU:iin liittyessä Unkari ja Puola ovat täyttäneet vaaditut demokraattiset kriteerit. Hän valittelee, ettei EU:lla ole toimivia mekanismeja vahtia jäsenmaiden demokratian tilaa.
<table width="100%">
<tbody>
<tr>
<td style="padding: 15px; background: #def1fd;">TOIMITTAJAN KOMMENTTI
Verhofstadtin närkästyksen ymmärtää. Hän näkisi mielellään toimimattomaksi osoittautuneen yhteisvaluutan menestyvän. Hän toivoisi EU:lle keskushallintoa ja täyttä EU-liittovaltiota. Hän jyvittäisi Eurooppaan tulleet turvapaikanhakijat pitkin Eurooppaa unohtaen, että EU:n yksi perusarvoista on ihmisten vapaa liikkuminen.
Sen sijaan Verhofstadt ei tunnu ymmärtävän sitä, etteivät eurooppalaiset &#8221;huvin ja urheilun&#8221; tai jännityksen vuoksi äänestä veneenkeikuttajia maiden johtoon. Eurokriittisyyden nousu on pikemminkin oire. Oireet johtuvat pitkälti eurokriisistä ja sen tuomasta elintason laskusta ja työttömyydestä. Eri eurooppalaiset maat suhtautuivat turvapaikanhakijoiden ensiaaltoon vaihtelevasti, mutta nyt penseä suhtautuminen on levinnyt.
Liberaaliryhmän veturina Verhofstadtin tulisi ymmärtää, että huonosti hoidettu eurokriisi, liittovaltion salamyhkäinen rakentelu ja huonosti vartioidut EU-rajat johtavat tyytymättömyyteen ja EU-kansalaisilla on tällöin täysi vapaus vaihtaa päättäjät. Liberaaliuteen kuuluu olennaisena osana se, ettei kaikkien tarvitse ole samaa mieltä EU:sta kuin mitä Verhofstadt on.
Verhofstadtin halu tehdä Unkarista ja Puolasta varoittavia esimerkkejä on omiaan nakertamaan hänen itsensä ihannoimia EU-arvoja. Viestihän on: jos ette toimi kuten haluamme, saatte kepistä. Ihanan suvaitsevaista.
HENRI ALAKYLÄ
</td>
</tr>
<tr>
<td><a href="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2013/06/whitepixel.jpg"><img loading="lazy" decoding="async" class="alignleft size-full wp-image-25637" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2013/06/whitepixel.jpg" alt="whitepixel" width="1" height="1" /></a></td>
</tr>
</tbody>
</table>

Unkarille ja Puolalle tarjolla rajua sapiskaa – liberaaliryhmän johtaja riistäisi toisinajattelijavaltioilta EU-äänioikeuden

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti vuosittaisen puheen EU:n tilasta Euroopan parlamentille keskiviikkona. Junckerin mielestä EU ei ole hajoamassa, mutta EU:ssa ei ole vielä tarpeeksi unionia. Juncker otti kantaa brexitiin, EU:n yhteisiin sotilasjoukkoihin ja pakolaiskriisin torjuntaan.

Juncker piti brittien brexit-päätöstä valitettavana. Hän korosti sitä, että EU:n ja Ison-Britannian suhteet tulee pitää hyvinä. Hän piti kuitenkin kiinni siitä, että brittien tulee hyväksyä ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus voidakseen saada täyden pääsyn EU:n markkinoille.
<h4>Liittovaltio ilman sanaa &#8221;liittovaltio&#8221;</h4>
Juncker piti kiinni myös &#8221;<a href="https://ec.europa.eu/priorities/sites/beta-political/files/5-presidents-report_en.pdf">viiden presidentin tiekartasta</a>&#8221; mainiten, että se on edelleen kunnianhimoinen maali. Tiekartta käsittelee euroalueen talous- ja finanssiliiton tiivistämistä edelleen. Euromaiden finanssipolitiikka keskitettäisiin Brysseliin, jolloin kansallinen budjettivalta jäisi likimain olemattomaksi.
Hän ei kuitenkaan halunnut puhua liittovaltiosta tai Euroopan Yhdysvalloista. Hänen mukaansa seuraavat 12 kuukautta osoittavat, miten EU onnistuu yhdistymään uudelleen.
Juncker toivoi EU:lle yhteisiä sotilasvoimia. EU:lle pitäisi muodostaa yhteinen puolustusrahasto. Rahasto voisi rahoittaa esimerkiksi yhteensopivia kalustohankintoja.
Juncker sai tukea liberaaliryhmä ALDE:n puheenjohtaja Guy Verhofstadtilta. Verhofstadtin mukaan EU tarjoaa &#8221;lääkkeen kansallismielisyyden syöpään&#8221;. Hänen mukaansa EU on hankalassa asemassa siksi, että nuoret ovat EU:lle myötämielisiä, mutta vanhempi väki ei ole.
<h4>Täyslaidallinen kritiikkiä</h4>
Kritiikkiäkin tuli. Junckerin puhetta moittivat ECR-ryhmän puheenjohtaja Syed Kammall, Britannian itsenäisyyspuolue UKIP:n puheenjohtaja Nigel Farage ja Ranskan FN:n puheenjohtaja Marine Le Pen. Kammall huomautti tyytymättömyyden EU:hun ulottuvan pitkälle Englannin kanaalin yli mantereen puolelle. Hän arveli, että &#8221;eurooppalainen projekti&#8221; on laitettu automaattiohjaukselle. Kammall halusi nähdä suuren koalition EPP:n ja sosialidemokraattien välillä hajoavan, koska nyt &#8221;viisi miestä&#8221; tekee kaikki päätökset.
Faragen viesti oli ytimekäs.
– Olen iloinen siitä, että me lähdimme, Farage sanoi viitaten brexitiin.
Faragen mielestä EU ei oppinut mitään brexitistä. Hänen mukaansa Juncker tarjoi vain samaa reseptiä kuin aiempinakin vuosina: lisää tiivistämistä niin talous- kuin puolustusasioissa. Myös Kammall kritisoi puheenvuorossaan sitä, että Juncker toistaa samaa mantraa vuodesta toiseen.
Le Pen puhui puheenvuorossaan jo &#8221;EU:n hautajaisista&#8221;. Hän kertoi, ettei toivottua brexit-shokkia tullutkaan. Hän kritisoi myös yhteisvaluutta euron pelastustoimia, koska kansat jätettiin pelastamatta. Kun Le Peniltä kysyttiin hänen aikomustaan toteuttaa frexit – eli Ranskan ero EU:sta – Le Pen vastasi, että hän veisi asian brittien tapaan kansanäänestykseen.

Guy Verhofstadt

Jättiläiset törmäyskurssilla – onko EU:n ”luova laintulkinta” tulossa tiensä päähän Saksan EKP-linjauksen vuoksi?

Alde-ryhmän puheenjohtaja Guy Verhofstadt halutaan telkien taakse

Kivaraha vai viharaha? EU-asenne ratkaisee

Heikki Koskenkylä arvioi liittovaltiohaukka Guy Verhofstadtin esitystä: olisiko Euroopan Yhdysvallat ratkaisu EU:n ongelmiin?

Unkarille ja Puolalle tarjolla rajua sapiskaa – liberaaliryhmän johtaja riistäisi toisinajattelijavaltioilta EU-äänioikeuden

Juncker: ”EU:ssa ei ole tarpeeksi unionia”

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025