Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Hartz-reformi

SAKSA | &#8221;Kassa on täynnä, verot alas.&#8221; Näin saksalainen Der Spiegel -lehti otsikoi pitkän juttunsa, jossa käydään läpi maan talouden menestystekijöitä. Olisiko niistä opiksi Suomelle? VTT Heikki Koskenkylä arvioi Saksan ja Suomen taloustilannetta Spiegelin kirjoituksen pohjalta. 

&nbsp;
Saksan verotulot ovat kasvaneet viime vuosina ennätystahtia. Valtiovarainministeriön tuloarviot ovat olleet alakanttiin. Palkka- ja muut ansaintaverotulot ovat kasvaneet vuoden 2010 jälkeen peräti 47 prosenttia eli 75 miljardia euroa, kaikki verotulotkin 30 prosenttia. Samaan aikaan nimellinen bruttokansantuote on kasvanut vain 21 prosenttia.
<blockquote>&#8221;Saksan menestys johtuukin teollisuuden ja viennin huikeasta menestyksestä sekä täystyöllisyyden saavuttamisesta.&#8221;</blockquote>
Saksan budjetin alijäämä on kääntynyt ylijäämäksi, jonka arvioidaan kasvavan edelleen. Saksan julkisen sektorin velka-aste oli korkeimmillaan noin 90 prosenttia (velat/BKT) eli lähes Ranskan tasolla. Velka-aste laskee tänä vuonna alle 70 prosentin ja sen ennustetaan laskevan jo vuonna 2018 alle 60 prosentin eli EU:n rajapyykin alle.
Samaan aikaan muun muassa Suomen, Italian ja Ranskan velka-asteet kasvavat koska budjeteissa on alijäämät.
Saksan talouskehitystä voi pitää eräänlaisena ihmeenä. Nyt toistuu 1950-luvun Saksan talousihme (Deutschlands Wirtschaftswunder), Ludvig Erhardtin aikana . Työttömyysaste on 4,5 prosenttia ja nuorisotyöttömyys vain 6 prosenttia. Työllisyysaste on kohonnut vuoden 1999 67 prosentin tasolta 75 prosenttiin eli pohjoismaiselle huipputasolle (pl. Suomi/67,5 %). Ranska on vain 66 prosentin tasolla. Vaihtotaseen ylijäämä on suhteessa BKT:een peräti 9 prosenttia, mikä kertoo valtavasta kilpailukyvystä. Kumulatiivinen vaihtotaseen 12 kuukauden ylijäämä on 310 miljardia dollaria. Kiinan vastaava luku on 260 miljardia dollaria. Ja tämä kaikki vaikka Saksaan on tullut vuodessa miljoona pakolaista lisää.
Saksassa on alkanut harvinainen keskustelu verojen alentamisesta. Se liittyy ensi vuoden liittopäivien vaaleihin. CDU:n edustajat ovat jo aiemmin puhuneet mahdollisuudesta alentaa palkkaverotusta, koska verotulot ovat kasvaneet huomattavasti. Nyt myös sosiaalidemokraatit ovat alkaneet puhua samaa.
Saksan verotulot ovat kaikkiaan tänä vuonna 670 miljardia euroa. Erittäin merkittävää on se, että Saksan arvonlisävero on vain 19 prosenttia. Euroopassa vain kahdella maalla on alempi taso, Maltalla 18 % ja Luxemburgilla 17 %. Huipputaso on Ruotsilla ja Tanskalla 25 % ja Suomella 24 %. Kokonaisveroasteessa (kaikki verot/BKT) Saksa on EU:n keskitasoa 38 prosenttia. Suomi on EU:n korkeimmalla tasolla lähes 45 prosenttia yhdessä Ranskan kanssa. Suomi on Saksaan verrattuna ankarasti verotettu maa, joten ei ole yllättävää, että talouden kasvu on meillä ollut jo vuosia EU:n heikoimpia.
Mikä on Saksan menestyksen salaisuus? Ilmeisesti syynä on neljä tekijää, jotka ovat:
1. Palkkojen ja yksikkötyökustannusten nousu oli Saksassa erittäin maltillista euron ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 1999 &#8211; 2009. Reaalipalkat nousivat vain puoli prosenttia vuodessa. Useimmissa euromaissa nousu oli Saksaan verrattuna kaksin tai kolminkertaista, jonka seurauksena kustannuskilpailukyky tuhottiin.
2. Liittokansleri Gerhard Schröderin aikana Saksassa toteutettiin valtava työmarkkinareformi vuosina 2003 – 2005, joka hakee vertaistaan maailmalla (ns. Harz-reformit). Nobelisti Paul Krugmankin kehui reformia New York Times lehdessä sanoin ”German job miracle”. Missään muussa euromaassa ei tehty vastaavaa vaikka yhteinen raha, euro, olisi sitä edellyttänyt. Suomessa pääministeri Paavo Lipponen vannoin euroon menoa koskevassa eduskunnan keskustelussa vuonna 1998, että tarvittavat työmarkkinauudistukset tullaan tekemään. Mitään ei ole tehty sen jälkeen ja pahasti takkuaa työreformi nytkin eli paikallisen sopimisen ja työehtojen joustojen lisääminen. Ay-liike vastustaa kaikkia uudistuksia, Saksassa se tuki uudistuksia. Erikoista on, että suuri reformi toteutettiin SDP:n ollessa vallassa Saksassa. Kansa tosin äänesti Schröderin pois virastaan yhden kauden jälkeen.
3. Saksalaiset osaavat johtaa ja työskennellä tehokkaasti. Työajatkin ovat Suomea pitemmät ja lomat paljon lyhyemmät. Poissaoloja töistä on erittäin vähän verrattuna Suomeen. Saksalaisten organisointikyky on vertaansa vailla. Erittäin vaativa työreformi toteutettiin neljässä vuodessa. Suomessa ei ole saatu mitään aikaan euron 17 vuoden aikana. Sotea on vatvottu jo kohta kaksi hallituskautta eikä loppua ole näköpiirissä.
4. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on pysynyt Saksassa korkealla tasolla 24 prosentissa, joka on vanhojen teollisuusmaiden korkein luku. Monissa maissa osuus on pudonnut jopa 10-15 prosentin tasolle. Suomessa osuus on romahtanut yli 20 prosentin tasolta kymmenessä vuodessa vain 14 prosentin tasolle.
Saksan menestys johtuukin teollisuuden ja viennin huikeasta menestyksestä sekä täystyöllisyyden saavuttamisesta. Työreformi vuoden 2005 tienoilla oli ratkaisevaa työllisyysasteen kohoamiselle. Samalla oli pakko luoda myös lisää matalan palkkatason työpaikkoja, koska edes Saksakaan ei pysty luomaan kaikille korkean jalostusasteen ja korkean palkkatason töitä. Suomen hallituksen 72 prosentin työllisyysasteen tavoite ei riitä vaikka tämänkin saavuttaminen näyttää vaikealta.
Saksan ihme on erikoista sikälikin, että kaksi maan suurinta yritystä, globaalillakin tasolla suuria, ovat tehneet pahoja virheitä. Eli Deutsche Bank ja Volkswagen. Nämäkään eivät näytä jarruttavan Saksan menestystä.
Saksan esimerkki on vertaansa vailla, vaikka jotkin muutkin Euroopan maat ovat sopeutuneet hämmästyttävän hyvin globaalin kilpailun kiristymiseen ja/tai yhteisen rahan aikaan. Näitä ovat Hollanti, Itävalta, Ruotsi, Tanska ja Sveitsi. Maita, jotka eivät ole kyenneet sopeutumaan eli tekemään tarvittavia rakenneuudistuksia ovat mm. Italia, Ranska ja Suomi. Suomi oli huipulla Nokian menestysvuosina 1999 &#8211; 2007, mutta on sittemmin pudonnut ns. heikkojen suoriutujien joukkoon. Ylöspääsykin näyttää kovin vaikealta, vaikka Sipilän hallituksella on yrittämisen halua. Korporatiivinen Suomi vastustaa kuitenkin jyrkästi uudistuksia.
Hallituksen olisi syytä tehdä opintomatka Saksaan. Paluumatkalla voisi pistäytyä Tanskassa ja Ruotsissa.

Saksan talous porisee punahehkulla, maa valmistautuu laskemaan veroja – voisiko Suomi ottaa oppia Euroopan talousveturista?

Suomella ja Ranskalla on huutava tarve tehdä rakenneuudistuksia, parantaa kilpailukykyä ja tasapainottaa julkista taloutta. VTT Heikki Koskenkylän mukaan kummassakaan maassa ei olla täysin ymmärretty tilanteen vakavuutta. 
Economist-lehti käsitteli toukokuun alussa julkaisemassa kirjoituksessa Ranskaa, joka on yrittänyt parantaa kilpailukykyään ja uudistaa työmarkkinoitaan. Maan budjetin alijäämä on edelleen yli 4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on ylittänyt EU:n kolmen prosentin rajan jo vuosia. EU:n komissio antoi sille jälleen kolme vuotta aikaa päästä alle tuon rajan. Komissio vaatii rakenneuudistuksia erityisesti työmarkkinoille ja julkisten menojen vähentämistä.
<blockquote>Eurossa ei voi menestyä ilman rakenneuudistuksia, julkisen talouden tasapainottamista ja työmarkkinajoustoja.</blockquote>
Ranska on hoitanut kilpailukykynsä ja julkisen taloutensa käsittämättömän heikosti verrattuna Saksaan. Yksikkötyökustannukset nousivat Ranskassa vuosina 2000-2013 yli 2,5 kertaa enemmän kuin Saksassa. Viennin kustannuskilpailukyvyn heikentyminen näkyy dramaattisesti vaihtotaseen ja työllisyysasteen erossa Saksaan nähden. Saksan vaihtotaseen ylijäämä on ollut tasaisesti 6-7 prosentin välillä BKT:een suhteutettuna. Ranskan alijäämä on ollut pitkään 2-4 prosentin tasolla. Vuonna 2003 Saksan ja Ranskan työllisyysasteet olivat noin 68 prosenttia, mutta vuonna 2014 Saksan oli peräti 74 prosenttia ja Ranskan vain 65 prosenttia.
Saksa toteutti ns. Harz-reformit työmarkkinoilla vuosina 2003-2005, mutta Ranska ei ole tehnyt mitään. Yhteinen eurovaluutta edellytti työmarkkinoiden joustojen lisäämistä. Ranska on laiminlyönyt työmarkkinoiden uudistukset täysin, samoin kuten Suomikin.
<h4>Saksan julkinen velka laskussa</h4>
Saksan julkinen velka suhteessa BKT:een on alentunut 95 prosentin tasolta jo 74 prosenttiin. Ranskan taso on edelleen lähes 100 prosenttia. Työttömyysaste oli Ranskassa ja Saksassa vuonna 2001 samaa tasoa, noin 8 prosenttia. Nyt Saksa on täystyöllisyystalous ja työttömyysaste vain 5 prosenttia, Ranskalla 11,5 prosenttia. Nuorisotyöttömyys on Saksassa 7 prosenttia, mutta Ranskassa 22 %.
Ikäluokassa 55-64-vuotiaat Ranskassa on työssä vain 47 prosenttia, mutta Saksassa 66 prosenttia. Viikkotyöaika on Ranskassa 35 tuntia, mutta se oli vuonna 1990 Saksan tasolla 42 tuntia. Saksassa se on nyt 41 tuntia. Eläkeikä on Ranskassa monta vuotta alempi kuin Saksassa.
<h4>3809 sivua sääntelyä</h4>
Ranskassa on työmarkkinoiden sääntelyä (labour code) peräti 3809 sivua, joka on 45 prosenttia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. OECD:n uudessa Ranskan katsauksessa korostetaan työmarkkinareformien tärkeyttä mukaan lukien liiallisen sääntelyn purkua.
<blockquote>Ranskasta saattaakin tulla euroalueen seuraava kriisimaa.</blockquote>
Economist-lehti onkin varsin pessimistinen Ranskan kyvystä uudistua. Ainoastaan pieniä uudistuksia on ollut tekeillä, mutta niissäkin hallitsevan sosialistipuolueen rivit ovat olleet täysin hajallaan. Ranskasta saattaakin tulla euroalueen seuraava kriisimaa. Lehti väitti kolumnisssaan syksyllä 2014, että Ranskan presidentti rukoilee joka ilta eurobondeja. Edellä olevien lukujen valossa tämä ei ole yllättävää.
Lopuksi: Ranska on Suomelle varoittava esimerkki. Eurossa ei voi menestyä ilman rakenneuudistuksia, julkisen talouden tasapainottamista ja työmarkkinajoustoja. Saksa on ainoa euromaa, jossa nämä tosiasiat on täysin ymmärretty. Suomen talouden tunnusluvut ovat jo lähellä Ranskan tasoa. Työllisyysaste on noin 67 prosenttia, Ranskalla 64 prosenttia. Julkinen vaje on molemmilla 3-4 prosentin tasoa, Saksalla on ylijäämää. Työttömyysasteemme on lähellä Ranskan tasoa. Vaihtotaseemme suuri 8 prosentin ylijäämä on kääntynyt alijäämäksi ja palkat ovat nousseet pitkään paljon Saksaa enemmän, tosin jonkin verran Ranskan kehitystä vähemmän. Ainoastaan julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on Ranskaa alempi (Suomi 60 % ja Ranska 98 %), mutta meillä velkasuhteen kasvu on ollut pari vuotta euromaiden nopeinta.
Suomella ja Ranskalla on huutava tarve tehdä rakenneuudistuksia, parantaa kilpailukykyä ja tasapainottaa julkista taloutta. Komissio esittää Suomelle vaatimuksiaan lähikuukausina samoin kuin se on esittänyt Ranskalle jo vuosia, mutta laihoin tuloksin.
Heikki Koskenkylä 
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja konsultti

Koskenkylä: Miksi Ranskan presidentti rukoilee eurobondeja

Valt. tri Heikki Koskenkylä on yksi harvoista asiantuntijoista, joka on jo yli viiden vuoden ajan johdonmukaisesti todennut, että peli kannattaa laittaa poikki mahdollisimman pian, koska Etelä-Euroopan maat (mukaan lukien Ranska) eivät tule koskaan sopeutumaan yhteisen rahan edellyttämään tiukkaan talouspolitiikkaan.  Koskenkylä on verrannut euroaluetta uppotukkiin, joka uppoaa vähitellen, vaikka kumpikin pää nousee välillä ylös joko EKP:n setelirahoituksen tai EU:n tukipolitiikan ansiosta (EVM). Euroalue voi pysyä pystyssä pitkäänkin, mutta vain alati kasvavan yhteisvastuun avulla.  Se on jo nyt vajonnut pitkäaikaisen hitaan kasvun ja kasvavan työttömyyden kierteeseen Japanin malliin. Sosiaaliset ja poliittiset ongelmat tulevat lähivuosina kärjistämään tilannetta.  Koskenkylän mukaan Ruotsi, Tanska ja Sveitsi ovat esimerkkejä pienistä maista, jotka ovat menestyneet loistavasti omalla valuutalla, koska ne pystyvät harjoittamaan järkevää talouspolitiikkaa. Suomen tulee pyrkiä edellä mainittujen maiden joukkoon mahdollisimman nopeasti. Samalla estetään yhteisvastuiden jatkuva kasvu ja tulevat suuret sopeutustarpeet valtiontaloudessa.
<h4>Huumoria talouskriisin keskellä</h4>
Heikki Koskenkylä viljelee huumoria talouskriisin keskellä, hänen usein toistama lause on kuvaava: &#8221;Kapitalismi ilman konkurssia on kuin Raamattu ilman helvettiä&#8221;.  Koskenkylä toteaa tuoreessa teoksessa, että Suomi oli teollisuusmaiden huipulla 2000-luvun alkuvuosina erityisesti kokonaistuotannon kasvulla ja vaihtotaseen ylijäämällä mitattuna.  Hän jatkaa, että Suomi Selvisimme 1990-luvun alun suuresta lamasta melko nopeasti uuteen kasvuun muiden Pohjoismaiden tapaan. Nousua siivittivät markan devalvoituminen, reaalipalkkojen lasku, kansainvälinen nousukausi ja Nokian menestyksen alku 1990-luvun lopulla.
<h4>Kun Suomi putos puusta</h4>
Tilanteemme on tänään, Koskenkylän mukaan, tyystin toisenlainen kuin 1990 luvulla. Suomen putoaminen huipulta on ollut häkellyttävän nopeaa. Kansainvälinen finanssikriisi alkoi vuonna 2007. Siitä euroalue ja Suomi selvisivät kohtalaisen hyvin. Globaali talouskriisi alkoi vuonna 2009, jolloin Suomen kokonaistuotanto supistui peräti 8,5 prosenttia. Euroalueen valtionvelkakriisi kärjistyi keväällä 2010. Tuolloin Kreikka ajautui konkurssin partaalle ja sitä seurasivat Irlannin, Portugalin, Kyproksen ja Espanjan kriisit. Italian ja Ranskan taloudet ovat olleet vaikeuksissa koko ajan. Euroalueella kokonaistuotanto supistui vuosina 2012 ja 2013. Eurokriisi ei ole alkuunkaan ohi. Suomen tunnusluvut ovat nyt lähellä Italian ja Ranskan tasoa. Valtion talouden alijäämä on jopa suurempi kuin näillä isoilla euromailla. Toisaalta johtava euromaa Saksa ja useat pienet maat kuten Ruotsi, Tanska, Sveitsi ja Itävalta ovat säilyttäneet vaikeina aikoina hyvät tunnuslukunsa. Suomen suhteellinen asema on romahtanut 2000-luvun alun kärkisijoilta paljon alle näiden vertailumaiden tason.
<h4>Suomen tilanne on huonompi kuin 1990-luvulla</h4>
Suomi on jälleen kerran vakavan ja haasteellisen rakennemuutoksen kourissa. Viimeksi vastaavanlainen tilanne koettiin1990-luvun laman jälkeen sekä aiemmin 1950- ja 1960-luvuilla ja 1970-luvun suuren öljykriisin yhteydessä. Suomen tilanne on Koskenkylän mukaan suhteellisesti ottaen huonompi kuin 1990-luvulla. Tuolloin kilpailukyky palautettiin devalvoitumalla. Nyt sitä keinoa ei ole. Kansainvälinen noususuhdanne nosti Suomen vientiä, nyt ei ole vastaavaa näköpiirissä. Ja lopuksi Nokia nosti Suomen kukoistukseen ja kansainväliselle huipulle.
Nyt teollisuudesta on kadonnut 120 000 työpaikkaa vuoden 2000 jälkeen. Työllisyys on kasvanut vain PK-yrityksissä. Monikansalliset vientiyrityksemme investoivat pääosin ulkomaille ja lisäävät siellä henkilöstöään. Suomessa niiden henkilöstö supistuu kovaa vauhtia.
<h4>Suomessa Hollannin tauti</h4>
Suomessa on Koskenkylän mukaan Hollannin tauti, liian suuri julkinen sektori ja liian korkea veroaste.  Samanaikaisesti poliitikot keskittyvät kakun jakamisen näennäisiin oikeudenmukaisuuskysymyksiin sekä iloitsevat epäolennaisuuksista. Poliitikot unohtuvat sen olennaisimman eli jaettavan kakun kasvattamisen.  Fakta on Koskenkylän mukaan, että Suomessa kaikki verot paitsi yhteisövero ovat liian korkeat. Hänen mukaansa työmarkkinoiden jäykkyydestä kertoo, että huippuvuosinakin Suomen työllisyysaste oli vain 71 % ja nyt se on vain 67 %.  Julkinen talous (menot) on suhteessa BKT:een kohta 60 prosenttia, mikä on EU:n korkein luku. Veroaste on noin 45 prosenttia BKT:sta.   Karkeasti ottaen näiden erotus on katettu lisävelalla. Supistunut yksityinen sektori ja pienenevä vientiteollisuus eivät kykene kannattamaan nykyisen tasoista julkista sektoria ja hyvinvointivaltiota. Suomi ei työllistä ja työmarkkinamme ovat pohjoismaiden jäykimmät.
Samaan aikaan useat pienet maat, Koskenkylä toteaa, ovat menestyneet erinomaisesti omalla valuutalla ja rahapolitiikalla (Ruotsi, Tanska ja Sveitsi). Ne ovat harjoittaneet järkevää ja kurinalaista talouspolitiikkaa. Lisäksi työmarkkinoiden joustoja on lisätty olennaisesti osin Saksan Hartz-reformi esikuvana. Suomi pystyy halutessaan samanlaiseen talouspolitiikkaan ja rakennemuutoksiin. Suunnanmuutoksella Suomen talouspolitiikassa alkaa olla suuri kiire, koska on hidasteltu jo vuosia, ongelmat ovat kärjistyneet ja taloutemme tunnusluvut ovatkin jo pudonneet Italian ja Ranskan tasolle. Ja nämä kaksi suurta euromaata puolestaan ovat Koskenkylän mukaan täysin pudonneet Saksan vauhdista.
<h4>Hyvinvointivaltion loppu on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alku </h4>
Suomen tulisi omaksua aiempaa tiukempi linja jatkuvaa (ja salakavalaa) yhteisvastuun kasvattamista vastaan. Jos tämä ei muuten onnistu niin on syytä erota euroalueesta. Tätä varten on varmuuden vuoksi syytä laatia valmiit suunnitelmat hallituksen toimesta.
Koskenkylä toteaa, että Suomi on puolittainen suunnitelmatalous, jossa on kolmikanta, yleissitovuus, kartellisoitunut TEL-järjestelmä ja valtavasti kaikenlaista sääntelyä.  Sääntelyn määrä sen kun kasvaa EU:n kautta.  Kilpailua on liian vähän monilla aloilla ja erityisesti kaupan piirissä. Kilpailu ei toimi kunnolla myöskään julkisessa palvelutuotannossa ja julkisissa hankinnoissa. Ylipäänsä aivan liian suuri julkinen sektori tuo itsestään lisää sääntelyä, jäykkyyksiä ja alati kasvavaa byrokratiaa talouteemme. Kaiken kaikkiaan Suomi on Euroopan uusi siirtymätalous, mutta kun entiset Itä-blokin siirtymätaloudet ovat siirtymässä kovaa vauhtia kohti aitoa markkinataloutta, Suomen suunta on päinvastainen eli kohti täydellistä suunnitelmataloutta.  Suomen suunta tulisi Koskenkylän mukaan kääntää ja omaksua vihdoin aidon markkinatalouden ominaisuudet.  Meidän tulisi Koskenkylän mukaan tunnustaa tosiasiat, valtiokeskeisen hyvinvointivaltion loppu on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alku.
Kirjan julkistustilaisuuden videotaltiointi: 
<iframe loading="lazy" frameBorder="0" width="100%" height="350" allowfullscreen webkitallowfullscreen mozallowfullscreen src="//dreambroker.com/channel/dbiqeuet/iframe/3p7hudok"></iframe>
Kirjan julkistamistilaisuus järjestettiin Ostrobotnian Baarikabinetissa torstaina 10.4. klo 9 – 11. Tilaisuudessa Heikki Koskenkylä esitteli teoksensa. Kirjan teemoista olivat keskustelemassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtaja Vesa Vihriälä sekä Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén.

Heikki Koskenkylän kirjauutuus – ”Suomessa saa olla mitä mieltä tahansa, paitsi eri mieltä”

Hartz-reformi

Saksan talous porisee punahehkulla, maa valmistautuu laskemaan veroja – voisiko Suomi ottaa oppia Euroopan talousveturista?

Koskenkylä: Miksi Ranskan presidentti rukoilee eurobondeja

Heikki Koskenkylän kirjauutuus – ”Suomessa saa olla mitä mieltä tahansa, paitsi eri mieltä”

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025