Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Huostaanotot

Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Puheenvuoro/2022/Sivut/PUH_177+2022+5+5+5.aspx">ehdottaa</a> lastensuojeluasioiden siirtämistä <a href="https://verkkolahetys.eduskunta.fi/fi/taysistunnot/taysistunto-177-2022?start=18316&amp;end=18650&amp;speaker=1437">käräjäoikeuksien käsiteltäviksi</a>. Tällä hetkellä esimerkiksi vastentahtoisten huostaanottojen ratkaisu tehdään hallinto-oikeuksissa, joissa käsittelyajat venyvät kohtuuttoman pitkiksi. Taustalla on vuonna 2008 muuttunut <a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1983/19830683">lastensuojelulaki</a>, jota ennen ratkaisut olivat kunnallisilla lautakunnilla.

Eduskunnassa käsiteltiin viime viikolla valtioneuvoston <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/VNS_13+2022.pdf">selontekoa</a> oikeudenhoidosta. Kansanedustaja Juha Mäenpää piti puheenvuoron aiheen tiimoilta nostaen huomionsa keskipisteeksi erityisesti lastensuojeluasiat.
Mäenpää nosti puheenvuoronsa alussa tarkasteluun hallinto-oikeudelliset asiat. Selonteon mukaan joissakin hallinto-oikeuksien asiaryhmissä keskimääräiset käsittelyajat ovat pitkiä, jopa yli puolitoista vuotta. Kansanedustajan mielestä ne pitäisi saada todella paljon lyhyemmiksi. Mäenpää yhdisti aiheen lastensuojelun tilanteeseen.
&#8211; Olen järjestänyt tässä lähikuukausina kolme lastensuojeluiltaa. Siellä on tullut paljon esille näitä ongelmia, joissa kansalaiset kokevat, että heitä on joko kohdeltu väärin tai he eivät ole saaneet oikeutta tai se oikeuden saaminen on kestänyt liian pitkään. Esimerkiksi jos lastensuojelussa joku kansalainen kokee tulleensa väärin kohdelluksi, niin käsittelyajan pituus on aivan kohtuuttoman pitkä, hän havainnollisti tilannetta.
Päätökset sosiaalitoimelta käräjäoikeuksille
Mäenpää hahmotteli lastensuojelun prosesseihin merkittäviä rakenteellisia muutoksia.
&#8211; Nyt, kun hallitus vaihtuu, lastensuojeluasia pitäisi siirtää käräjäoikeuden alle siten, että käräjäoikeus tekee päätöksen esimerkiksi viikon kuluessa sosiaalitoimen esityksestä, eikä niin, että sosiaalitoimi tekee itse sen päätöksen, Mäenpää kaavaili.
&#8211; Käräjäoikeudessa tulisi olla joko lasten asioihin erikoistunut osasto tai henkilöitä, jotka huolehtivat lastensuojelun ja huoltajuusasioiden käsittelystä. Tai sitten pitäisi olla ehkä erityistuomioistuin.
Puheensa lopuksi Mäenpää huomautti, että järkeistämällä toimintoja on mahdollisuus saada aikaan huomattaviakin säästöjä ilman varsinaisia resurssien leikkauksia.
Asiantuntija Mäenpään linjoilla
Samoilla linjoilla on myös Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden emeritusprofessori J. P. Roos, joka siirtäisi huostaanottojen käsittelyn hallinto-oikeuksilta käräjäoikeuksille, joita olisi vahvistettu lastensuojelun asiantuntemuksella. Toinen vaihtoehto olisi hänen mukaansa erillinen perheoikeus. Roosin ajatuksista <a href="https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3076235">uutisoitiin</a> jo vuonna 2014.
– Hallinto-oikeudet eivät ole näytöstä kiinnostuneita tuomioistuimia. Ne katsovat vain, onko prosessi mennyt oikein, hän selvensi tuolloin.
Roos myös ottaisi lastensuojelutyöntekijöiltä pakkotoimioikeudet pois ja veisi tuomioistuinkäsittelyyn heti tapaukset, joissa vanhemmat ja lapset panevat hanttiin.
&nbsp;

Käsittelyajat kohtuuttoman pitkiä – Mäenpää siirtäisi lastensuojeluasiat käräjäoikeuksien ratkaistaviksi

Perussuomalaiset Naiset vaatii uusia aluevaltuustoja ensi töikseen puuttumaan nuorten syrjäytymiseen ja mielenterveyspalveluihin. Perussuomalaisten naisjärjestö kysyy, laitetaanko varoja mieluummin laittomasti maassa olevien palveluihin vai suomalaisten nuorten tulevaisuuteen. PS-Naisille vastaus on selvä.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen eli niin sanottujen huostaanotettujen määrä kasvaa. Nuorten mielenterveysongelmat kasvavat, ja monet ovat mielenterveyssyistä jo alle 30-vuotiaina sairaseläkkeellä. Jonot mielenterveyspalveluiden pariin ovat kestämättömät, eikä terapiatakuu, jossa hoitoon pääsisi alle viikossa, toteudu.
&#8211; Miten tähän on tultu maassa, jossa sanotaan asuvan maailman onnellisin kansa? Eräänä syynä voidaan pitää taloudellisen ahdingon ja epävarmuustekijöiden lisääntymistä korona-aikana. Lisäksi korona-ajan eritystoimenpiteet lisäävät väkisinkin yksinäisyyttä, joka tuntuu olevan aikamme vitsaus. Nämä kaikki ongelmat ovat kuitenkin pikkuhiljaa pahentuneet jo ennen korona-aikaa, sanovat Perussuomalaiset Naiset.
Koulukiusaaminen on siirtynyt verkkoon
Maailma on raaistunut ja muun muassa koulukiusaaminen on siirtynyt verkkoon – tavoittamattomiin. Nuorista ei saada ”koppia”, jos he eivät ole näkyvissä. Toisaalta vaikuttaa siltä, että perheissä on kaiken hektisyyden ja kiireen keskellä itse kasvatus jäänyt vähemmälle ja koulujen vastuulle. Kouluissa taas auktoriteettien puute ja nuorten häiriökäyttäytyminen uhkaavat jopa opettajien henkistä ja fyysistä turvallisuutta. Tutkimustenkin mukaan nämä lieveilmiöt ovat kasvaneet huomattavasti.
&#8211; Kun nyt uudet niin sanotut hyvinvointialueet luodaan, on ensiarvoisen tärkeää kehittää matalan puuttumisen malleja nuorten syrjäytymiseen ja häiriökäyttäytymiseen.
Perussuomalaiset Naiset toivoo, että tulevat aluevaltuustot säätävät alkutöikseen myös seitsemän vuorokauden terapiatakuun, kuten asiasta tehty kansalaisaloitekin on vaatinut.
Nuorissa on tulevaisuus
Perussuomalaiset Naiset haluaa perhetyöhön lisää panoksia julkisin hartein, sillä usein kontakti nuoreen tosiasiassa häviää, kun hänet sijoitetaan yksityisten ostopalveluiden piiriin. Lasku tulee, se maksetaan, mutta sen enempää nuoren hyvinvoinnista ei tiedetä.
&#8211; Nuorissa on tulevaisuus, kuuluu kliseinenkin sanonta. Se on kuitenkin totta, olivat nuoret sitten minkälaisia tahansa. Me haluamme heidän olevat terveitä ja onnellisia. Kukaan ei voi tehdä valintoja toisten puolesta, mutta päätöksenteon on tuettava henkisesti tervettä kasvuympäristöä ja antaa apua sitä tarvittaessa.
&#8211; Aluevaaleissa päätetään muun muassa näistä asioista. Laitammeko varoja esimerkiksi laittomasti maassa olevien sosiaalipalveluihin vai omien nuortemme tulevaisuuteen? Kyse on arvovalinnasta, joka on meille selvä, naisjärjestöstä todetaan.
&nbsp;

PS-Naiset: ”Laitammeko varoja laittomasti maassa olevien sosiaalipalveluihin vai omien nuortemme tulevaisuuteen?”

Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio on jättänyt tänään keskiviikkona eduskunnassa toimenpidealoitteen huostaanottojen ennaltaehkäisemisestä lastensuojelun matalan kynnyksen palvelujen resursseja lisäämällä. Tavion mukaan on sekä lasten että yhteiskunnan etu, että tukea tarvitsevat perheet saavat apua mahdollisimman varhain.

Suomessa vuosina 2014–2015 tehdyssä lastensuojelun tutkimushankkeessa havaittiin, että peräti 70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista lapsista ei ollut saanut jotain tarvitsemaansa palvelua riittävästi ennen sijoitusta kodin ulkopuolelle.
Tavio on huolissaan erityisesti kiireellisten sijoitusten määrän kasvusta. Kiireellinen sijoitus ja huostaanotto ovat lastensuojelun viimesijaisia keinoja kaikkein kärjistyneimmissä tilanteissa.
Suuntaamalla enemmän resursseja lastensuojelun ensisijaisiin, matalan kynnyksen palveluihin voidaan ehkäistä kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja, jolloin avun tarpeessa olevien perheiden elämä on tasapainoisempaa ja yhteiskunnalle koituu samalla säästöjä.
Ennen sijoitusta kodin ulkopuolelle tavanomaisimpia lastensuojelupalveluita ovat tuki koulun ja oppilashuollon kautta sekä perhetyö.
– Lastensuojelussa on pulaa varhaisen auttamisvaiheen resursseista ja työntekijöistä. Valtion pitää pyrkiä ennaltaehkäisemään kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja kaikin keinoin, Tavio sanoo.
– Tarvitaan enemmän kotikäyntejä ja intensiivistä perhetyötä, jossa seurataan perheitä pidempään, jolloin sosiaalityöntekijöille välittyy kokonaisvaltaisempi kuva asiakkaiden arjesta ja asiakkaita voidaan auttaa paremmin, Tavio vaatii.

Ville Tavio: Huostaanottoja voidaan ennaltaehkäistä tukitoimilla

Timo Soini (ps.) muistuttaa, että Suomessa lapsiasiat hoidetaan viranomaistasolla, ei poliittisella tasolla. Hän suuntaa terveisensä Venäjän federaation lapsiasiamies Pavel Astahoville, joka on kehottanut kiinnittämään huomiota venäläislapsien huostaanottoon ja kohteluun Suomessa ja Norjassa.
Soini muistuttaa, että Suomessa ei oteta lapsia huostaan kansalaisuuden perusteella.
&#8211; Astahov palaa omille jäljilleen. Pari vuotta sitten Venäjällä nostatettiin  samanlainen kohu sekä keskustelu ja se tuotiin esiin venäläisten toimesta myös Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnan vierailulla Moskovassa. Suomi ei nostanut, eikä nosta viranomaisyhteistyötasolle kuuluvia asioita poliittiselle tasolle. Emme tehneet sitä silloin, emmekä tee sitä nyt, Soini muistuttaa.
Hän pohtii myös sitä, alkaako tästä uusi lapsiasioiden propaganda-aalto.
&#8211; Pelättävissä on, että Venäjän suunnittelemat Sputnik-tietotoimistot mm. Suomeen ja Viroon ottavat esiin tämäntyyppisiä asioita suurella ryminällä.

”Alkaako tästä uusi lapsiasioiden propaganda-aalto?”

Imatran kaupunki päätti, että sosiaali- ja terveyspuolella voidaan samaan aikaan säästää ja parantaa palveluita. Kaupunki tarttui lastensuojelukustannusten hallitsemattomaan nousuun.
Imatralla syntyi kunnallinen hyvinvointineuvola-toimintamalli äitiysneuvolan tilalle. Lasten ja perheiden -palvelurakenteen toimintatavat uusittiin ja palkattiin kuusi uutta perhetyöntekijää. Hyvinvointineuvolan toimintamalli lähtee varhaisesta tukemisesta jo äitiysneuvolasta ja periaatteessa kaikista äideistä.
Perheen tukeminen 
 alkaa lapsen syntymästä
Käytännössä malli toimii niin, että kun imatralaiseen perheeseen odotetaan lasta, neuvola tapaa kaikki perheenjäsenet ja perheen kotona käydään kunkin perheen tuen tarpeen mukaan. Varsinainen perhetyö käynnistyy niiden perheiden kanssa, joiden kohdalla herää jonkinlaista huolta hyvinvoinnista.
Myös perhetyön muotoja on uudistettu. Työntekijät jalkautuvat kouluihin, päiväkoteihin ja perheiden koteihin myös iltaisin ja viikonloppuisin. Apu on käytännönläheistä virastokäyntien ja keskustelujen sijasta.
&#8211; Jos perheessä on ongelmia ja voimat vähissä, ei pelkällä turinoinnilla pitkälle pötki, sanoo lähihoitajana työskentelevä Perussuomalaisten Nuorten sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän jäsen Sanna Antikainen.
Estetystä huostaanotosta 
 60 000 euron säästö
Lastensuojelussa huostaanotot ovat kalliita toimenpiteitä. Karkeasti arvioituna jokainen estetty huostaanotto säästää 60 000 euroa yhteiskunnan varoja.
&#8211; Yhden vuoden kestävän laitossijoituksen kustannuksilla voitaisiin järjestää perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Simon Elo huomauttaa.
Perussuomalaiset Nuoret toivoo, että kunnat ottavat rohkeasti käyttöön muissa kunnissa hyväksi havaittuja toimintamalleja. Imatralla lastensuojelun laitospalvelumenot olivat uudistuksen ansiosta vuonna 2012 yli 700 000 euroa vähemmän kuin neljä vuotta aikaisemmin.

Ennaltaehkäisevä perhetyö säästää kustannuksia

Erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen vanhempien täytyy olla vahvoja moniosaajia. Mikäli lapsella on diagnosoitu tai epäilynä jokin neuropsykologinen sairaus, ominaisuus tai piirre, mutta ei kehitysvammaa tai fyysistä vammaa, hän tipahtaa miltei aina jonkin palveluetuuden tai -oikeuden ulkopuolelle. Erityisperheiden vanhempien täytyy hallita Suomen vammaispalvelu-, päivähoito-, perusopetus-, mielenterveys- ja lastensuojelulait. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että eri paikkakunnilla sovelletaan eri lakeja ja säädöksiä päättävän tahon ja kuntien taloudellisen tilanteen mukaan.
Silloin kun päätökset tehdään vastoin lapsen etua, vanhemman täytyy jaksaa yhä uudestaan tehdä muistutuksia ja kanteluita päättävän tahon esimiehille, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai aluehallintovirastolle. Näitä päätöksiä odotellessa tapahtuu taas uusia kyseenalaisia päätöksiä.
Mikäli kantelu tuottaa tulosta yhden perheen kohdalla, sitä ei oteta automaattisesti käyttöön muissa vastaavissa tapauksissa. Tosiasiassa siis vain äänekkäimmät ja viranomaisten mielestä haastavimmat vanhemmat saavat jollakin tavalla lapselleen apua ja tukea. Eli ne, jotka tietävät, miten järjestelmä toimii ja ne, jotka jaksavat vaatia.
<h4>Apua saa, jos on alkoholisti</h4>
Oman lapsen etuuksista taisteleminen vie monen vanhemman kaikki voimavarat ja tilalle tulee pahimmassa tapauksessa uupumus tai mielenterveys- ja päihdeongelmia. Usein nämä perheet saavat apua vasta sitten, kun ongelmat ovat syntyneet. Keski-Suomesta kotoisin oleva kolmen lapsen äiti kertoo sairastuneensa alkoholismiin jatkuvan taistelemisen jälkeen.
&#8211; Erityisen tuen tarpeessa olevat lapseni eivät saaneet lastensuojelulain mukaista avopalvelua ja tilanne päätyi loppujen lopuksi siihen, että jouduin antamaan yhden lapsistani väliaikaiseen sijoitukseen. Tämän seurauksena lapseni hyvinvointi ei suinkaan parantunut ja aloin itse naukkailemaan alkoholia yrittäen estää valtavan surun pääsyä sydämeeni. Nyt parin vuoden jälkeen olen sairastunut myös masennukseen ja ainoa valopilkkuni on pieni toivo siitä, että jonakin päivänä lapseni ovat aikuisia, äiti sanoo täysin uupuneena.
Pohjois-Pohjanmaalla asuva kahden tytön äiti kertoo hakeneensa useita kertoja apua sosiaalitoimesta taloudellisen tilanteensa vuoksi, sillä erityislapsen vanhempi joutuu olemaan joskus paljon poissa töistä, eikä saa laskuja ja velkoja maksettua.
&#8211; Kun olin vielä ei-päihdeäiti, en saanut mitään apua. Nyt kun sairastuin alkoholismiin ja päädyin katkaisun kautta kuntoutukseen, saan kaikki mahdolliset palvelut ja taloudellisen tuen. Minulle etsitään jopa työpaikka, koska olen päihdeäiti, hän korostaa.
Pohjois-Suomesta oleva kahden lapsen äiti kertoo hakeneensa vuosia lastensuojelulain mukaisia avopalveluja toiselle erityislapselleen, mutta ei koskaan saanut niitä, vaikka hänellä oli lukuisia suosituksia, todistuksia ja lausuntoja eri toimijoilta, kuten lapsen psykiatrilta ja erityisopettajalta.
&#8211; Perheemme tilanne meni todella haastavaksi ja lapseni joutui osastohoitoon. Vaikka hän oli kaksi kuukautta osastohoidossa, emme sen jälkeenkään saaneet hänelle edes lastensuojelulain mukaista tukihenkilöä, ennen kuin tein kantelun oikeusasiamiehelle. Emme saaneet myöskään hänelle koulunkäyntiavustajaa, ennen kuin otin yhteyttä lakimieheen. Minun täytyisi ilmeisesti ryhtyä päihdevanhemmaksi, että saisimme apua, äiti tuhahtaa.
<h4>Epäpätevyyttä vai asennevamma?</h4>
Suomessa on valtava määrä erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia, jotka eivät saa tarpeeksi apua ja tukea koulunkäyntiin tai vapaa-ajan toimintaan. Onneksi löytyy myös hyvin hoidettuja ja onnistuneita tapauksia, sillä erityisperheiden tukeminen ei ole vain kunnan taloudellinen asia, vaan yleinen tahtotila.
Ilman kattavaa ja oikean asenteen omaavaa, moniammatillista yhteistyötä ja ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä syrjäytyneitä nuoria syntyy koko ajan lisää. Päteviä uusia alan ammattilaisia ei monissa kunnissa enää palkata ja osalla toimijoista on jo ennestään puutteita koulutuksessa tai henkilökohtainen asennevamma erityisen tuen tarpeessa olevia perheitä kohtaan.
Pohjois-Pohjanmaalla asuva äiti kertoo, että hänen haastavan käytöksen omaavan lapsen luokkaan laitettiin arka ja epäpätevä opettaja haastaviin tilanteisiin, minkä seurauksena neljä oppilasta kuudesta päätyi joko sijoitukseen tai osastohoitoon alle puolessa vuodessa. Kukaan koulun ammattilaisista ei kantanut tilanteesta vastuuta, vaan se lakaistiin vähin äänin maton alle.
Toinen äiti kertoo, että lastensuojelu ei reagoinut ajoissa perheen sisäiseen väkivaltaan, koska työntekijät eivät osanneet tai uskaltaneet puuttua asiaan.
&#8211; Kun perheemme tilanne oli ehtinyt päätyä jo todella pahaksi ja nostin kyseisen puuttumattomuuden esille, lastensuojelutyöntekijä kysyi vain tyynenä, että mitä heidän olisi pitänyt tehdä? äiti ihmettelee.
<h4>Ratkaisuksi tarjotaan huostaanottoa</h4>
Epätasa-arvoinen kohtelu erityisperheitä kohtaan on ongelma koko maassa. Viranomaiset eivät tunnu ymmärtävän, että ennaltaehkäisevä työ lasten puolesta on säästöä myöhemmässä vaiheessa. Perheitä tulisi tukea kotiin heti, kun viitteitä ongelmista tulee esille.
Ongelmat eivät ratkea sillä, että lastensuojelu ehdottaa ensimmäisenä lapsen sijoittamista muualle. Joskus kyse on puhtaasti siitä, että perhe tarvitsee käytännön apua esimerkiksi hakemusten laatimiseen tai kodin siivoamiseen. Kyse ei ole näissäkään tilanteissa perheen laiskuudesta tai organisointikyvyn puutteesta, sillä erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi usein vain vie perheen kaiken ajan ja voimavarat.
Erityisperheillä on myös jatkuvasti sellaisia palavereita, mitä niin sanotuilla tavallisilla perheillä ei ole. Nämä palaverit vievät perheeltä paljon aikaa myös valmisteluvaiheessa, eikä viranomaisilla tunnu riittävän tietotaitoa ymmärtää tätä.
Pohjois-Pohjanmaalla asusteleva erityisperheen äiti kertoo käyneensä päihdekuntoutuksessa suhteellisen onnistuneesti, mutta ratkenneen uudelleen juomaan jatkuvien haasteiden vuoksi, mitä palvelujärjestelmä aiheuttaa.
&#8211; En kertakaikkiaan kykene hallitsemaan kaikkia lakeja ja säädöksiä, mitä erityislasten kanssa tarvitaan. Kävin tämän paineensietokyvyn puuttumisen ja päihdeongelman vuoksi keskustelemassa säännöllisesti paikallisen mielenterveystyöntekijän kanssa, mutta hän lopetti kylmäkiskoisesti tapaamiset tekstiviestillä, koska en päässyt kahteen tapaamiseen muun muassa lapseni koulupalaverin vuoksi. En ymmärrä tällaista toimintaa, vaikka ilmoitin hänelle etukäteen ajan siirtämisestä, äiti tuskastelee.
Myös eräs Pohjois-Pohjanmaalla asusteleva erityislapsen äiti sai kylmää kyytiä lastensuojelutyöntekijöiltä pyydettyään kodinhoitoapua jäätyään yksinhuoltajaksi.
&#8211; Ajattelin, että jos saisin vaikka kodinhoitajan käymään meillä, mutta minulle ehdotettiinkin heti lasten sijoittamista uuteen perheeseen, hän sanoo järkyttyneenä.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 3/2014 -lehdessä.

Onko huostaanotto ainoa apu erityisperheille?

Perussuomalaisten kansanedustaja Lea Mäkipää kysyi kyselytunnilla peruspalveluministeri Susanna Huoviselta (sd.), aikooko hallitus siirtää lastensuojelun painopisteen vahinkojen jälkikäteisestä korjaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn?
Hän sanoi elävässä elämässä käyneen päinvastoin ja lastensuojelun toimenpiteet ovat siirtyneet kevyemmästä ennaltaehkäisystä raskaisiin korjaaviin toimenpiteisiin, vaikka ennalta ehkäisy olisi kaikkien kannalta paras järjestys. Huovinen oli yhtä mieltä ennaltaehkäisyn tärkeydestä ja sanoi lainsäädännössä olevan ongelmakohtia, joihin aiotaan tarttua.
<h4>Tietolähteet käyttöön?</h4>
Mäkipää jatkoi, aikooko hallitus parantaa erilaisten tietolähteiden käyttöä ennalta ehkäisevän työn entistä paremmaksi suuntaamiseksi.
&#8211; Tiedämme, että tietyillä ryhmillä on suurempi riski lastensuojelun asiakkuuteen, kuten yksinhuoltajilla ja toimeentulotuen saajilla. Olisi toivottavaa, että apu tulisi ajoissa: pienelläkin avulla voi olla tärkeä ennalta ehkäisevä merkitys, kun se tulee ajoissa. Aiotaanko hyödyntää eri järjestelmistä löytyvää tietoa, jotta apua tarvitseva pääsisi tukijärjestelmien piiriin, Mäkipää kysyi.
Huovinen sanoi näin mielellään tehtävän, mutta kun 3-4-vuotias lapsi käy neuvolassa noin yhden kerran vuodessa, voi kysyä, kuinka ammattitaitoinenkaan työntekijä voi havaita avun tarpeen. Hän totesi myös, että lastensuojelu nähdään leimaavaksi. Siitäkin asenteesta pitäisi päästä eroon, jotta apu pääsisi perille.
<h4>Jokainen huostaanotto tragedia ja epäonnistuminen</h4>
Myös toinen varapuheenjohtaja Hanna Mäntylä (ps.) korosti, kuinka jokainen huostaanotto on tragedia ja kertoo epäonnistumisesta. Sen jälkeen perhe jää usein yksin taistelemaan huonoin mahdollisuuksin saada perheen jälleen kokoon, vaikka perheen uudelleen yhdistämisen pitäisi olla mahdollista.
&#8211; Miten hallitus siirtää painopisteen ennaltaehkäisyyn, Mäntylä kysyi.
Huovinen piti huostaanottoa aina viimeisenä keinona. Hän piti tarpeellisena lisätä koulutusta myös lastenhoidossa. Hän sanoi meneillään olevankin sekä nopeasti että pitkäaikaisesti vaikuttavien keinojen ohjelmasuunnittelu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjestää asiaa koskevan valtakunnallisen koulutuksen ja julkaisee siitä myös kirjallisen oppaan, Huovinen kertoi.
Hän sanoi rerursseista olevan vajetta ja henkilökunnan olevan kentällä lujilla, mutta hän korosti kyseen olevan myös suunnittelusta: monella paikkakunnalla on myös onnistuttu resurssipulasta huolimatta. Esimerkiksi Imatralla on pystytty pienentämään lastensuojelun kuluja ja siirtämään painopistettä kevyeen ennalta ehkäisyyn.
&#8211; Ovatko resurssit kaikkialla tehokkaassa käytössä, hän kysyi.
<h4>Koska apua perheiden mielenterveysongelmiin?</h4>
Mika Niikko (ps.) totesi joka viidennen lapsen elävän perheessä, joiden vanhemmat kärsivät mielenterveyden ongelmista. Myös lapset saavat usein hoitoa 24. ikävuoteen mennessä. Ongelmat sukupolvittuvat.
Mielenterveysongelmista hoidettavien nuorten määrä on noussut 17 000:een vuodessa. Toisaalta hoitoa on vähennetty: kun 20 vuotta sitten 60 000 perhettä sai apua, kun voimat eivät riittäneet &#8211; se saattoi olla ohimeneväkin tilanne.
&#8211; Mutta nyt saa apua vain, kun perhe on lastensuojelun asiakkaana. Antaako hallitus kunnille lisää resursseja, jotta ennalta ehkäisevää toimintaa voidaan lisätä, Niikko kysyi. 
Huovinen vastasi, että asiaan koetetaan saada parannusta sosiaalihuoltolain kautta, joka tuodaan eduskuntaan toivottavasti tämän kauden aikana.

Lea Mäkipää: Siirtyykö hallitus ennaltaehkäisevään lastensuojeluun

Montako pellillistä sämpylöitä on voideltu kyynelillä? Monenko lapsen kasvot on pesty kyynelillä? Kukaan ei tiedä tarkasti, montako tällaista perhettä Suomessa on, mutta yksi perhe on tässä. Perheenäiti ja lähihoitaja Ritva Kurhela, 37, leipoo kuusi pellillistä sämpylöitä ja kertaa viime vuosien tapahtumia lastensuojeluviranomaisten kanssa.
Sämpylöitä syö nyt seitsemän lasta, iältään 4–13-vuotiaita. Kolme muuta lasta otettiin huostaan kesällä 2013. Tuolloin isän epäiltiin pahoinpidelleen lapsia. Kyseessä ovat kohutulla nettivideolla esiintyvät 9-vuotiaat kaksospojat, jotka karkasivat lastensuojelulaitoksesta kotiin. Isän kuvaamalla videolla kaksi virkapukuista poliisia antaa virka-apua sitä pyytäneillä sosiaalityöntekijöille. Poliisit kantavat kirkuvat, vastentahtoisesti kodistaan lähtevät lapset kahteen eri autoon.
Nyt Ritva ja perheenisä, yrittäjänä asennusalalla työskentelevä Jan-Erik, 34, haluavat kertoa perheensä tarinan omalla nimellään. Miksi?
&#8211; Meillä on vielä liikaa menetettävää, isä sanoo.
He eivät enää suostu elämään päivääkään sosiaalityöntekijöiden koston pelossa. He eivät suostu uhriutumaan. Heidän tahdollaan on vain yksi suunta: he haluavat lapset takaisin kotiin. Kotiin, jonne myös pojat kaipaavat lastensuojelulaitoksesta.
<h4>Vuosi 2009: Karkulaisuus herättää huolen</h4>
Yksikerroksisen puutalokodin keittiön pöydällä on kaksikymmensenttinen nivaska lastensuojelun asiakirjoja, kuten esimerkiksi lastensuojeluilmoitukset, avohuollon asiakassuunnitelmat, asiakaskertomukset, perhetyöntekijän laatimat dokumentit, huostaanottohakemukset, huostaanottopäätökset ja syyttämättäjättämispäätökset.
Papereihin on kirjattu perheen elämää viimeisten viiden vuoden aikana. Niihin on merkitty kaikki informaatio, jonka lastensuojelu on nähnyt perheen kannalta raskauttavana.
Miten lastensuojelussa heräsi huoli? Vanhemmat muistelevat hellepäivää kesältä 2009. Sinä päivänä Ritva-äiti kuori katraalleen perunoita. Hän näki ikkunasta, kuinka nelivuotiaat kaksoset ja näitä vähän vanhempi velipoika juoksivat vähissä vaatteissa autotien päässä olevalle pienelle tietyömaalle. Matkaa oli noin 70 metriä.
&#8211; Hain pojat hiekkakasalta, äiti kertoo.
Kotona äiti jatkoi ruuanlaittoa ja syötti vauvaa. Sitten hän huomasi poikien kadonneen jälleen. Hän juoksi taas hiekkakasalle, jonne poliisi oli juuri saapunut.
&#8211; Poliisi ilmoitti, ettei kotiin saa lähteä: sosiaalipäivystys on tulossa. Joku ohikulkija oli nähnyt pojat ensimmäisellä karkureissulla ja tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Sosiaalipäivystäjät kertoivat minulle tulleensa tekemään kiireellisen sijoituksen, äiti puistelee päätään.
Sijoitus voitiin kuitenkin välttää, koska äiti oli paikalla.
<h4>Vuosi 2012: Pahoinpitelyepäily tutkintaan</h4>
Lastensuojelun huoli vahvistui vuonna 2011. Koulun aloittaneet kaksospojat myöhästelivät aamuisin. Murrosikä kuohutti esikoistytärtä. Vanhemmat kertovat käänteentekevästä palaverista.
&#8211; Sosiaalityöntekijä sanoi yllättäen, että asiakasohjausryhmä oli päättänyt huostaanotosta, mutta ”me annamme teille vielä yhden mahdollisuuden”, isä muistelee.
&#8211; Lisäksi hän ilmoitti, ettemme voi pärjätä kymmenen lapsen kanssa, koska hän ei itse tahdo jaksaa kahden lapsen kanssa, äiti lisää.
&#8211; Siihen minä vastasin, että pitäisiköhän tuostakin alkaa valmistella huostaanottoa, isä sanoo.
Se lause riitti yhteistyökyvyn heikentymiseksi.
Perheelle tarjottu avohuollon tuki tarkoitti kotona tehtävää perhetyötä, jonka vanhemmat kokivat aluksi lähinnä ”kahvitteluksi ja vanhemmuuden arvioinniksi”. Lisäksi annettiin taloudellista apua ja järjestettiin toisessa kunnassa asuva tukiperhe, jossa Kurhelan lapset kävivät viikonloppuisin.
Tukiperheen äiti oli perhekodin toimitusjohtaja. Elokuussa 2012 hän soitti sosiaalityöntekijöille: pojat olivat kertoneet isän hakkaavan, lyövän remmillä ja tukistavan heitä. Ilmoittajan mukaan pojat eivät halunneet palata kotiin.
Pahoinpitelyepäilyjen seurauksena pojat sijoitettiin välittömästi ilmoittajan perhekotiin. Sieltä poikia kuljetettiin kouluun päivittäin.
&#8211; Vasta meidän juristisukulaisen puututtua asiaan pojat palautettiin kotiin viikon päästä, vanhemmat sanovat.
Lastensuojelu teki palveluntarjoajansa soiton jälkeen poliisille tutkintapyynnön pahoinpitelyasiasta. Sosiaalityöntekijät käyttivät tutkimuksissa apunaan Nalle-kortteja. Marraskuussa poliisi kuulusteli lapsia.
Toukokuussa 2013 vanhempia kuultiin pahoinpitelystä puhelimitse. Poliisi ilmoitti asiasta tulevan syyttämättäjättämispäätöksen. Samoihin aikoihin perheen murrosikäinen tyttö sijoitettiin avohuollon tukitoimen sijoituksena.
&#8211; Siihen suostuimme, koska olimme itse pyytäneet lastensuojelusta apua tyttärelle. Uskoimme sosiaalitoimen lupauksiin lyhyestä sijoituksesta ”pysäytyksenä”, jonka jälkeen tyttö alkaisi noudattaa sääntöjä, vanhemmat myöntävät.
Toisin kävi, oireilu paheni. Tytär karkasi lastenkodista. Siksi sosiaalityöntekijät jatkoivat sijoitusta kiireellisenä.
Kesäkuun puolivälissä tukiperheen isä palautti muut Kurhelan lapset kotiin, mutta ei kaksospoikia. Syy oli se, että tukiperheäidillä oli herännyt uusi epäily poikien pahoinpitelystä. Hän oli ilmoittanut tästä lastensuojeluun, joka teki asiasta uuden tutkintapyynnön.
&#8211; Yksi meidän tytöistä juoksi heti kotiin palattuaan kertomaan, että tukiperheäiti oli käynyt velipojan rinnuksiin kiinni, painanut seinää vasten ja huutanut: ”Te ette mene kotiin!”, äiti kertoo.
Tämän kuultuaan isä soitti hätäkeskukseen. Sosiaalipäivystykseen oli jo ennen tätä tullut soitto toisesta perheestä, jonka lapsi oli niinikään kertonut kyseisestä kiinnipitotilanteesta tukiperheessä ollessaan.
Lastensuojelu selvitti tapausta ja piti tärkeänä varmistaa tukiperheäidin oikeusturvan. Tämä kiisti jyrkästi lasten kertomukset.
&#8211; Tutkintapyyntöä ei tehty, vaikka meille niin luvattiin. Pojat siirrettiin tukiperheestä lastenkotiin minun ehdottomasta pyynnöstäni, kun kotiinkaan ei poikia suostuttu palauttamaan, isä painottaa.
<h4>Vuosi 2013: Huostaanotto on lapsen etu</h4>
Heinäkuussa 2013 lastensuojelijat hakivat kolmen lapsen huostaanottoa: &#8221;Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä.&#8221;
Huostaanottoa tuettiin myös sillä, että isä nähtiin perheen ainoaksi auktoriteetiksi, eikä äiti pystynyt asettamaan rajoja.
&#8211; Tässä lukee, että meillä olisi ollut kasvatuksellisia ristiriitoja ja puutteita hyvien tapojen välittäjinä, emmekä me olisi ottaneet vastaan kaikkia tukitoimia, isä ihmettelee esitellessään huostaanottohakemuksen paperia.
&#8211; Viimeinen kohta on ihan totta. Jotkut tukitoimet olivat nimittäin turhia ja meidän kaikkien elämäntilanteeseen sopimattomia, äiti tarkentaa.
Huostaanottohakemuksen perusteella kaksoset oireilivat: myöhästelivät, tappelivat ja sotkivat paikkoja. Perhetyön raporttien mukaan perhearki oli sekasortoista ja rajatonta. Kotona ei ollut siistiä. Äidillä ei ollut voimavaroja.
&#8211; No ei ne tavarat tässä suurperheessä ole tiptop-järjestyksessä, mutta ei meidän koti mikään kaatopaikka ole. Ja pojat ovat ihan normaaleja, eloisia poikia, äiti puolustelee.
Isän mielestä perustelut ovat sikälikin erikoisia, että perhetyö oli lopetettu jo nelisen kuukautta ennen poikien kiireellistä sijoitusta.
&#8211; Syy oli, että perhetyön tavoitteisiin oli päästy eikä tuelle enää nähty tarvetta. Kaikki oli siis ok.
Todistajana kuultu perhetyöntekijä ei ollut vuoden aikana havainnut isässä väkivaltaisuutta. Isä oli hänelle kertonut kurittaneensa joskus lapsia, vuosia sitten. Äitikin osasi perhetyöntekijän mielestä komentaa lapsia.
&#8211; Olen avoimesti puhunut siitä, että nuorempana vaadin liikaa pieneltä lapselta. Tätä asiaa olen käsitellyt paljon ja tullut viisaammaksi, isä pohtii.
Marraskuussa tuli syyttämättäjättämispäätös.
&#8211; Mutta poikia ei palautettukaan kotiin, vanhemmat huokaavat.
Muutama päivä ennen joulua perhe sai huostaanottopäätöksen. Hallinto-oikeus katsoi, että kasvuolosuhteet uhkasivat vakavasti vaarantaa poikien kehityksen: ”He tulevat tarvitsemaan sijaisvanhempien erityistä huomiota.”
Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen olisi tosin hylännyt hakemuksen, koska hänestä huostaanoton tarve ei ollut kiistaton.
<h4>Vuosi 2014: Taistelu poikien puolesta</h4>
Kurheloiden lähipiiri ei tunnista perhettä asiakirjoista.
&#8211; Tässä kodissa on välittämistä, huolenpitoa, rakkautta ja rajoja, kertoo äidin sairaanhoitajaystävä.
&#8211; Ei Janne tekisi pahaa kärpäsellekään, sanoo puolestaan isän lapsuudenystävä.
Vieraat ovat järkyttyneitä, miksi kolme lasta on huostassa, kun muillakaan ei ole hätää kotona. Nyt kaksospojat eivät saa soittaa kotiin. Vanhemmat saavat tavata heitä valvotusti muutaman tunnin viikossa.
Rajoitukset ovat tulleet voimaan nettivideon julkaisun jälkeen. Vielä julkaisemattomista tallenteista selviää vanhempien olleen yhteistyökykyisiä viranomaisten kanssa: he ilmoittivat karanneista pojista ja koettivat monin tavoin saada poikia palaamaan laitokseen, mutta pojat eivät suostuneet lähtemään. Uuden pahoinpitelyepäilyn pelossa isä ei voinut kantaa rimpuilevia karkulaisia autoon. Eikä äidillä ollut sydäntä retuuttaa lapsiaan pitkin pihoja.
&#8211; Me ei voida antaa pojille viestiä, etteivät he olisi tervetulleita kotiin ja että me hylkäisimme heidät, äiti sanoo.
Siksi poliisit tulivat lopulta hakemaan pojat. Viime kesänä oli itkevien karkulaisten hakijana sosiaalityöntekijä kollegoineen. Sitä videota katsellessa isä murtuu.
Hän katoaa takkahuoneeseen, tärisee nurkassa, itkee. Ahdistus purkautuu huutona. Isä kokee, että häntä vastassa on valvomaton lastensuojeluhallinto pakkoapuineen, tyhjine lupauksineen, virkavallalla uhkailuineen sekä epämääräisine oletuksineen, jotka päätyivät asiakirjoihin absoluuttisiksi totuuksiksi kirjattuina.
&#8211; Yhdessä palaverissa kuulin, että olisin uhkaillut työntekijää perhesurmalla tekstiviesteissäni! Se oli minulle liikaa, isä kertoo.
Eivätkä tuomarit tarkistaneet, miltä osin kirjaukset olivat totta tai väärinkäsitystä.
&#8211; Pojat muka itsetuhoisia ja empatiakyvyttömiä?! Ne sai meidän pojat näyttämään tunnevammaisilta hirviöiltä. Meidän vilkkaat jekuttajat, jotka aina hymyilivät! Jo vauvoina ne keksi seistä pinnasängyissään ja hytkytellä sänkyjä kilpaa pitkin laminaattia.
Mies kiroaa sinisilmäisyyttään. Alusta asti vaisto sanoi hänelle, että lastensuojelun pyrkimyksenä oli löytää jonkinlainen näyttö sille, että lapset voitaisiin ottaa pois.
Siksi hän dokumentoi lastensuojelun toimet &#8211; käänteisen todistustaakan vuoksi &#8211; pystyäkseen myöhemmin todistamaan itsensä ja vaimonsa syyttömyyden.
&#8211; Me olemme ihan loppu, hän itkee, mutta suoristaa kohta selkänsä, pohjalainen mies ja jatkaa:
&#8211; Lapset kotiin! Niin kauan minä taistelen. Minulla on kymmenen ja yksi syytä elää: lapset ja Ritva.
Jutun kirjoittaja on siurolainen lastensuojeluun kahden vuoden ajan perehtynyt kirjailija ja toimittaja. Tätä artikkelia tehdessään hän asui kaksi vuorokautta Kurheloilla, luki lastensuojeluasiakirjoja, katseli ja kuunteli vielä julkaisemattomia tallenteita sekä haastatteli myös perheen lähipiiriä. Artikkelin teko taustatutkimuksineen kesti viikon. Sinä aikana Suomessa sijoitettiin kiireellisesti 77 lasta.

Huostaanotot

Käsittelyajat kohtuuttoman pitkiä – Mäenpää siirtäisi lastensuojeluasiat käräjäoikeuksien ratkaistaviksi

PS-Naiset: ”Laitammeko varoja laittomasti maassa olevien sosiaalipalveluihin vai omien nuortemme tulevaisuuteen?”

Ville Tavio: Huostaanottoja voidaan ennaltaehkäistä tukitoimilla

”Alkaako tästä uusi lapsiasioiden propaganda-aalto?”

Ennaltaehkäisevä perhetyö säästää kustannuksia

Onko huostaanotto ainoa apu erityisperheille?

Lea Mäkipää: Siirtyykö hallitus ennaltaehkäisevään lastensuojeluun

Perhe kohuvideon takana: Taistelemme pojistamme

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025