Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Itä-Eurooppa

Polttoaineen hinta on syytä suhteuttaa ihmisten käytettävissä oleviin tuloihin. Palkkataso, verotuksen taso ja elinkustannukset huomioiden Suomen tilanne on vielä käsittämättömämpi kuin miltä se pelkkää litrahintaa katselemalla näyttää, kirjoittaa perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho.

Jussi Halla-aho listaa Facebookissa bensan hintoja eri Euroopan maissa.
&#8211; Vuonna 2021 elinkustannuksilla korjattu nettokeskipalkka oli Suomea korkeampi seuraavissa Euroopan maissa. Suluissa 95-bensiinin hinta 20.6.2022 (Suomessa tuolloin 2,55€).
Norja (2,56) 
Islanti (2,51) 
Tanska (2,44) 
Sveitsi (2,26) 
Britannia (2,22) 
Irlanti (2,17) 
Ruotsi (2,16) 
Espanja (2,14) 
Ranska (2,13) 
Belgia (2,11) 
Itävalta (2,09) 
Saksa (1,97) 
Luxemburg (1,94)
&#8211; Ostovoimakorjatut nettopalkat ovat suunnilleen Suomen tasolla Puolassa, Alankomaissa, Italiassa ja Kyproksella. 95-litra maksaa Puolassa 1,70€, Alankomaissa 2,36€, Italiassa 2,06€ ja Kyproksella 1,80€.
&#8211; Suomalaiset maksavat bensiinistä toiseksi eniten ja dieselistä eniten koko Euroopassa, vaikka suomalaisten käteen jäävät ansiot ovat itäeurooppalaisella tasolla ja vaikka Suomessa auton käytölle on harvasta asutuksesta ja pitkistä etäisyyksistä johtuen vähiten vaihtoehtoja, Halla-aho huomauttaa.
Muut maat alentavat verotusta
Halla-aho toteaa, että muut maat alentavat polttoaineiden hintaa veroleikkauksilla.
&#8211; Suomessa hallitus on sitä mieltä, että veroja ei kannata leikata, koska se ei kuitenkaan näkyisi pumppuhinnoissa, toisin kuin kaikkialla muualla. (Punavihreä erityisargumentti on, että polttoaineveroa ei kannata leikata, koska se hyödyttäisi vain niitä, joilla ylipäänsä on varaa ajaa autolla.)

Halla-aho: Suomalaiset maksavat bensiinistä toiseksi eniten ja dieselistä eniten koko Euroopassa – vaikka suomalaisten käteen jäävät ansiot ovat itäeurooppalaisella tasolla

Hoitalat lakkoilee, opet lakossa. Pienellä palkalla sinnittelevät ihmiset ovat saaneet tarpeekseen. Mistä on kyse? Suomessa on käynnistymässä tilanne, jota ei ole nähty pitkään aikaan. Se on ihan itse rakennettu. Kasa typeriä poliittisia päätöksiä, jotka käynnistävät kapinan uppoavassa laivassa. Päätoimittaja Matias Turkkila pohtii pääkirjoituksessaan, miksi suomalaisen yhteiskunnan tukijalkoja potkitaan nurin. 

Lue pääkirjoitus alempaa tai kuuntele se videolta (juttu jatkuu videoikkunan alla):
<iframe loading="lazy" title="Hinnat taivaisiin, rahat lopussa - jäljellä on enää uppoavan laivan kapina" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/eponTjbVbC4?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Youtube, 17 min 27 sek. 
Teekkariaikoina ruoanlaitto oli helppoa. Pengottiin kaapit, ja jos jotain löytyi, tyhjennettiin ne pataan. Sekoitettiin, lämmitettiin ja sitten syötiin. Joskus oli hyvää, useimmiten ei. Ruokalajin nimi oli Sotku.
Jos ruokalajin valmisti railakkaan bileillan viimeisinä tunteina, mukaan saattoi pujahtaa purkki vanhaksi mennyttä silliä tai muuta vastaavaa. Lopputulos oli sen mukainen.
Vähän myöhemmin ohjelmointitunneilla opetettiin, että jos vain alkaa koodata, ja sitten koodaa lisää ja lisää eikä mieti rakennetta ja arkkitehtuuria ollenkaan, niin lopputuloksena on spagetti. Ja se spagetti menee lopulta täysin juntturaan &#8211; ensin se lakkaa toimimasta, eikä sitä voi korjata. 
Samoina teekkariaikoina vuonna 1994 Suomi liittyi EU:hun. Silloin asiasta tietenkin jonkin verran keskusteltiin, mutta olennaisia asioita jäi käsittelemättä. Harva viitsi tuolloin pohtia, minkälainen soppa syntyy, kun sekoitetaan ranskalainen byrokratia ja valtiokeskeisyys, saksalaisten pohjaton häpeä toisen maailmansodan tapahtumista, Etelä-Euroopan luova suhtautuminen sääntöihin ja sopimuksiin sekä Itä-Euroopan haluttomuus alistua uuden käskijän edessä.
Samaan soppaan pudotettiin pieni Suomi, jota leimasivat yksin jäämisen pelko sekä korporaatioiden keskinäissopimuksin käyttämä valta. Koska korporaatioille tärkeintä oli saada Suomi unioniin, ei liittymisehdoilla ollut niille suurtakaan väliä. Niinpä meille lankesi alusta pitäen kuulijaisen maksajan rooli, josta on tavattoman vaikeaa pyristellä irti.
Suu olisi pitänyt saada aikanaan auki.
Nyt olemme jälleen suurten päätösten äärellä. Natoon vai ei, ja jos, niin miten? Olisi keskustelun aika.
Osataanko Suomessa käydä poliittista keskustelua? Vai ovatko edelleen käytössä samat menetelmät kuin EU-jäsenyyden päätöshetkellä? Tai YYA-Suomen aikoina? Erimielisten leimaaminen takapajuisiksi änkyröiksi, veneenkeikuttajiksi, vaaran aiheuttajiksi? Sellaistahan se ”keskustelu” Suomessa yleensä on ollut.
Keskustelun vaientamisella on hintansa. Suomessa ei koskaan käyty aitoa keskustelua eurovaluutan hyödyistä ja haitoista, maksamme tästä äärimmäisen raskaasti. Muut Pohjoismaat tiesivät paremmin. Ehkä ne myös ymmärsivät neuvottelutilanteensa meitä paremmin.
Noh, se oli silloin, se.
Tänään lusikoimme soppaa, jotka ovat peruja menneistä typeristä päätöksistä. Siihen päälle kertyvät ne päätökset, joita teemme tänään. Poliittinen päätös kun ei vaikuta välittömästi, vaan pitkän ajan kuluessa. 
Suomi on vouhkannut itsensä tilaan, jossa suomalaisten omat toiveet ja unelmat on korvattu valtion määrittelemillä tavoitteilla. Koko yhteiskunta on valjastettu hiilineutraalisuuden juoksuvaljakoksi. Ensimmäisenä pitäisi maaliin päästä, koska .. mitä?
Mitä siis tarkalleen ottaen tapahtuu, jos Suomi sattuisikin olemaan ensimmäinen hiilineutraali valtio? Pari vihreätä hihhulia ilahtuu? Onko se ihan varmasti kaiken tämän koohkaamisen arvoista?
Tai mitä tapahtuu, jos Suomi ei ole ensimmäinen? Jos Suomi on vaikka viidestoista? Tai jos se emme osallistu ilmastokisaan lainkaan?
Kenellä riittää pokkaa todeta, että jokin muu asia saattaa olla tärkeämpi kuin korporaatioiden myötävaikutuksella masinoitu joukkohysteria? Pitäen mielessä sen, että kyseinen hysteria ajaa kokonaisen mantereen taloudelliseen kurjuuteen ja epävakaaseen tilaan. Ekosekoilu johtaa erittäin pahoihin virheliikkeisiin Euroopan energiatuotannossa, ja kytkee sen riippuvaiseksi hirmuvalloista. Se johtaa vääjäämättä erittäin rajuihin asumisen, liikkumisen ja energian hintoihin, eikä jo etukäteen niukasti elävillä suomalaisilla ole tällaiseen yksinkertaisesti varaa.
Pienpalkkaisimmat alat lipuvat lakkoihin. On vähän pakko. Inflaatio laukkaa sellaista vauhtia, että käteen jäävän palkan ostovoima pienenee silmissä. Kun raha ei riitä elämiseen, alkavat työtaistelut.
Suomi-laivan kylkeen porataan reikiä. Osa tekee sitä tahallaan, osa maailmaa ”pelastaakseen”. Lopputulos on helppo ennustaa. Kun vihertuskan varjolla tuplataan tuotteiden hinnat, alkaa uppoavassa laivassa vääjäämättä kapina. 
Ratkaisu olisi olemassa, mutta siihen tarttuminen vaatisi nöyryyttä, joustamista suuruudenhulluista tavoitteista. Kannattaisi aloittaa energiasta.
Ilmastokunnianhimoon pitäisi aivan alkajaisiksi ottaa 15 vuoden aikalisä. Sähkön hintaa nostava päästökauppajärjestelmä pitäisi laittaa jäähylle. Samalla jäähylle polttoaineiden jakeluvelvoite. Polttoaineverotusta pitäisi alentaa. Ja turve laskea uusiutuvaksi. Suomen turvevaranto, kun vastaa energia-arvoltaan koko Pohjanmeren öljyvarantoa.
Järki käteen. Köyhä hukkuu rapaan ilmastokunnianhimon kujilla.

Turkkila: Kun hinnat nousevat taivaisiin ja rahat loppuvat, on jäljellä on enää uppoavan laivan kapina

Miljoonat ukrainalaiset pakenevat henkensä kaupalla sodan jaloista turvaan muualle Eurooppaan. Mieluiten he Expressenin mukaan jäisivät mahdollisimman lähelle omaa kotimaataan. On myöskin heitä, jotka eivät halua ”toiseen sotaa käyvään maahan”.

Ukrainan ja Puolan rajalla vapaaehtoisten järjestämät bussit odottavat pakolaisia viedäkseen heidät turvaan Euroopan eri maihin. <a href="https://www.expressen.se/nyheter/de-flyr-men-vill-inte-till-sverige-maffialand/">Expressenin</a> haastattelemien pakolaisten ja vapaehtoisten auttajien mukaan Ruotsiin suuntaavien linja-autojen liepeillä ei ole ruuhkaa.
Pakolaiset ylipäätään haluavat jäädä niin lähelle kotimaahan kuin mahdollista. Palatakseen sinne heti, kun se taas on mahdollista. Toinen syy on se, että uutiset Ruotsissa tapahtuvista räjähdyksistä ja jatkuvasta ammuskelusta ovat levinneet laajalti myös itäisessä Euroopassa.
Eivät koe Ruotsia turvalliseksi
Tomas Sielski työskentelee puolalaisvarustamossa ja hän on auttanut järjestämään ilmaismatkoja pakolaisia Ruotsiin kuljettaville busseille. Sielskin mukaan pakolaiset vastaavat tarjoukseen usein lyhyesti: ”Ruotsiin? Kiitos, mutta ei kiitos”. Vaikka lähtijöitä lopulta löytyisikin, päätöstä edeltää perusteellinen pohdinta.
&#8211; Eräs nainen sanoi minulle, ettei hän lapsineen halua sotaa käyvästä maasta toiseen sotaa käyvään maahan, Sielski kertoo. Joku on myös luullut bussin olevan matkalla Saksaan ja kun on kuullut Ruotsista, erehtynyt on hypännyt nopeasti pois kyydistä.
&#8211; Monet ovat itäeurooppalaisissa maissa kuulleet, että Malmö on äärivaarallinen kaupunki. Ja että Ruotsi on mafiamaa, jossa ihmisiä tapetaan päivittäin, eikä kaduilla uskalla kulkea. Saan jatkuvasti selittää heille, että itse asun täällä ja tunnen oloni täysin turvalliseksi.
&nbsp;

Sotaa pakenevat ukrainalaiset karttavat erästä valtiota: ”Ruotsiin? Kiitos, mutta ei kiitos”.

EU-komissio hamuaa uudella metsästrategiallaan määräysvaltaa Suomen metsistä. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho pohtii, onko Suomen ja yksityisten metsänomistajien jälleen kerran nieltävä se, mitä EU meille syöttää. &#8211; Missäpä muualla hiilinieluja voidaan paremmin lisätä kuin Suomen kaltaisessa maassa.

EU pyrkii ulottamaan toimivaltaansa Suomen metsiin. Komission julkisuuteen vuotaneessa luonnoksessa unionin metsästrategiaksi muun muassa edellytettäisiin avohakkuiden välttämistä sekä metsäteollisuuden eräiden tuotteiden valmistuksen lopettamista.
Pinta-alaan suhteutettuna Suomella on Ruotsin ohella eniten metsää EU-maista. Tunnetusti Suomi on pitkään hoitanut metsiään vastuullisesti, sillä metsät kasvavat erittäin nopeasti suhteessa siihen, kuinka paljon niitä hyödynnetään.
Heikot mahdollisuudet vaikuttaa EU:n päätöksiin
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho katsoo, että kyse on muun muassa siitä, että Suomen metsillä ja hiilinieluilla on tarkoitus EU:ssa kompensoida Itä-Euroopan maiden tekemättä jätettyjä ilmasto- ja päästövähennystekoja.
&#8211; Missäpä muualla hiilinieluja voidaan paremmin lisätä kuin Suomen kaltaisessa maassa, Halla-aho hymähtää. Onko jossain kuitenkin se raja, jossa myös EU-fanaatikkojen mielestä Suomen on perusteltua sanoa ei riippumatta seurauksista.
&#8211; Valitettavasti en usko, että Suomi voi kovinkaan merkittävästi vaikuttaa EU:n metsäpäätöksiin, koska meillä ei ole paljon poliittista painoarvoa. Onko meidän siis jälleen kerran nieltävä se, mitä meille syötetään, koska vaihtoehtojen kanssa Suomi ei voisi elää? Halla-aho kysyy.
Suomen metsät sosialisoidaan EU-hiilinieluksi
Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Riikka Purra katsoo, että EU-metsästrategiassa Suomen metsiä ollaan sosialisoimassa yhteiseurooppalaiseksi hiilinieluksi.
&#8211; Ymmärtääkseni vihreät ja moni muu puolue kannattaa tätä. Metsästrategiasta seuraa, että ne maat jotka ovat kaataneet omat metsänsä – tai jos metsiä on muutenkin ollut heikonlaisesti – saavat ikään kuin suomalaisen hiilinielun alla nauttia ja kokea tehneensä ilmastotoimia, Purra sanoo.
Hän huomauttaa, että EU:n metsästrategiapaketissa on moneen eri sektoriin osuvia huolestuttavia linjauksia.
&#8211; Linjaukset liittyvät myös esimerkiksi Suomen kauppapolitiikkaan ja jäänmurtajiin. Toki esimerkiksi hiilitullijärjestelmä, jota perussuomalaisetkin on ajanut, niin siitä voi myös syntyä jotain positiivista. Toki siinäkin on se ongelma, että kun hiilitullit pannaan voimaan, niin tuotteiden ja palvelujen hinnat Euroopassa nousevat, Purra sanoo.
Purra ja Halla-aho puhuivat tänään SuomiAreena-<a href="https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-10003189/perussuomalaisten-puoluepaiva-politiikan-ajankohtaiskatsaus-1442617">keskustelutapahtumassa</a>.

Halla-aho: EU pyrkii Suomen metsillä kompensoimaan Itä-Euroopan maiden tekemättä jätettyjä ilmasto- ja päästövähennystoimia

Tänä aamuna Helsingin päärautatieasemalla aamukahvia jonottanut perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra huomasi, että asemalla kipponsa kanssa päivystänyt romanikerjäläisnainen ei tyytynyt odottelemaan lanttia, vaan kerjäläinen lähti oudosti seuraamaan aseman läpi rollaattoria työntävää vanhusta.

&#8211; Seurasin katseellani, kun kauempaa saapui vanha, huonosti kävelevä mies rollaattoria työntäen. Kun mies oli kohdallani, kerjäläinen lähestyi tätä välittömästi ja toi kuppinsa hyvin lähelle. Mies ei reagoinut, pudisti korkeintaan päätään, ja yritti kiirehtiä askeleitaan. Huomasin, että kerjäläinen skannasi tilanteen ja havainnoi hyvin nopeasti, että miehestä voisi hyötyä muulla tavoin – rollaattorin korissa oli kassi, Riikka Purra kertoo.
&#8211; Rollaattorimies oli kävelemässä kohti ulko-ovea Asema-aukion suuntaan. Kerjäläisnainen lähti perään. Siinä vaiheessa luovutin paikkani kahvilan jonossa ja lähdin myös perään. Ehdin ottaa puhelimen käteeni ja kuvata vähän. Videosta näkee selvästi, kuinka kerjäläinen kohdistaa huomionsa rollaattorin koriin ja ehkä miettii strategiaa.
Tilanne löytyi myös valvontakameroista
Purra kertoo <a href="https://riikkapurra.net/2020/09/04/kerjalaisten-helsinki/">blogissaan</a>, että oviaukon kohdalla kerjäläisnainen näki tilaisuutensa tulleen.
&#8211; Hän ei kuitenkaan ollut huomannut, että olin aivan takana. Keskeytin tapahtuman alkamalla huutaa naiselle (englanniksi). Naisen huomio rollaattorimiehen kassiin herpaantui, tilanne hajosi ja mies pääsi pakoon. Kerjäläisnainen keskittyi seuraavaksi minuun kalattamalla kiukkuisena jotakin, mistä en ymmärtänyt.
&#8211; Koin tarpeelliseksi kääntyä kannoiltani ja palasin asemahalliin. Huomasin, että myös nainen tuli takaisin samalle kytispaikalle. Yksi papparainen pelastui, seuraava ehkä ei.
Purra oli tänä aamuna matkalla tv-ohjelman kuvauksiin, joten hän ei ehtinyt jäädä seuraamaan pidemmäksi aikaa tilanteen kehittymistä, koska junalle oli kiire. Purra ehti kuitenkin puhelimitse ilmoittaa todistamastaan tapauksesta hätäkeskukseen.
&#8211; Soitin poliisille. Sain myöhemmin kuulla, että tilanne ja henkilöt löydettiin myös valvontakameroiden nauhoista. Muusta jatkosta en tiedä, Purra kirjoittaa blogissaan.
Kerjäläiset häiritsevät kaupunkilaisia Helsingissä
Purra kertoo Suomen Uutisille, että poliisi soitti hänelle takaisin hetken kuluttua.
&#8211; Kävimme poliisin kanssa tilanteen vielä uudestaan läpi, ja poliisi kysyi henkilöiden tuntomerkeistä. Kerroin myös, että olen kuvannut tilanteen videolle. Myöhemmin sain vielä poliisilta tekstiviestin, että he olivat löytäneet kertomani tilanteen ja henkilöt asemahallin valvontakameroiden kuvista. Poliisi myös esitti minulle kiitokset, Purra sanoo.
Itä-Euroopasta saapuneita kerjäläisiä on nähty Helsingin ja muidenkin suurten kaupunkien kaduilla jo useiden vuosien ajan. Vaikka kerjääminen ei sinänsä ole kiellettyä eikä kerjääminen ole rikos, poliisilla on eri syistä mahdollisuus puuttua kerjäläisten toimintaan, mikäli kerjäläiset käyvät käsiksi ihmisiin tai käyttäytyvät muuten häiritsevästi.
Kerjäämiseen saattaa liittyä myös erilaisten tuotteiden kauppaamista.
Vuonna 2016 julkaistun Helsingin kaupungin tietokeskuksen turvallisuustutkimuksen mukaan kerjäläiset ja sekavasti käyttäytyvät ihmiset häiritsevät joka toista helsinkiläistä.

Kansanedustaja Riikka Purra puuttui kerjäläisnaisen outoon veivausyritykseen Helsingin rautatieasemalla, kuvasi tilanteen videolle ja hälytti apua – poliisilta kiitokset

Dosentti sekä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkija Arto Luukkasen uusin tieteellinen teos ”Suomi hajoavan imperiumin sylissä” sai alkunsa Ukrainan pyristellessä kohti Natoa ja Euroopan unionia vuonna 2014. Ainutlaatuinen aineisto vie lukijansa totalitäärisen järjestelmän ytimeen ja kertoo, miltä maailma näytti vakoilijan ja kommunistisen puolueen keskuskomitean silmissä.

Totuutta ei haluttu nähdä, vaikka se oli kommunistien ja KGB:n tiedossa. Luukkanen pohtii myös sitä, onko tämän päivän Venäjän tilanteessa yhtymäkohtia tapahtumiin vajaat 30 vuotta sitten.
<iframe loading="lazy" title="Suomi hajoavan imperiumin sylissä - kirjanjulkistus LIVE" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/LRkI8S58jZo?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
&#8211; Kirja on merkittävä siksi, että se perustuu ainutlaatuiseen aineistoon. Se on ikään kuin Neuvosto-Ukrainan diktatuurin sairaskertomus ja kuolintodistus, aivan kuin löytäisi uudestaan Amerikan tai salatun mantereen, kuvailee dosentti Luukkanen tyylilleen uskollisen värikkäästi uusinta, Otavan kustantamaa tieteellistä teostaan. Ensimmäinen tutkimusretki Kiovaan KGB:n arkistoihin tapahtui tohtori Pekka Kauppalan kanssa jo vuonna 2014.
&#8211; Oli luonnollista, että verkostoiduimme heti kyseisessä arkistossa työskentelevien tutkijoiden kanssa ja näin syntyi myös ajatus kansainvälisestä projektista. Siihen tulikin tutkijoita Saksasta ja Puolasta. On ollut ehdottoman tärkeää voida keskustella ja vaihtaa ajatuksia näiden tutkijoiden kanssa, Luukkanen kertoo.
KGB:n arkistot pohjana
Kirja perustuu tiedustelupalvelu KGB:n johtajan raportteihin Ukrainan kommunistisen puolueen korkeimmalle johdolle eli pääsihteerille ja keskuskomitealle. Kirja kertoo ajanjaksosta vuodesta 1985 Neuvostoliiton romahdukseen asti vuonna 1991. Luukkanen korostaa sitä, että kyseessä on puhtaasti tieteellinen teos vailla minkäänlaisia kotimaan poliittisia ulottuvuuksia.
&#8211; Tutkija käsittelee aihettaan integriteetillä ja pyrkii ainoastaan totuuteen käyttäen dokumentteja sekä muita relevantteja lähteitä.
&#8211; Jos sekoittaa politiikan ja tieteen, syntyy ala-arvoista tiedettä ja syvän typerää politiikkaa, Luukkanen määrittelee viivan, joka ei ole veteen piirretty.
KGB jätti uppoavan laivan
Diktatorisen järjestelmän perustavaa laatua olevasta ongelmasta kirja kertoo niin, että Ukrainan KGB oli täysin selvillä siitä, mitä toisinajattelijoiden päässä liikkui. Totuutta ei siis haluttu nähdä, vaikka se loisti kristallin kirkkaana vakoilijoiden ja politrukkien silmien edessä.
Politiikan ja vakoilun sekoittamisen vaikeuksista kertoo kirjassa taas se, että KGB ei millään uskonut Tsernobylin ydinvoimaonnettomuuden olleen kotitekoinen katastrofi, vaan epäili tekijöiksi vastavallankumouksellisia tahoja.
Voiko eilisestä oppia?
Vakoilijoiden hyvää perehtyneisyyttä asioihin ja reaalipoliittista hoksnokkaa osoittaa sekin, että Ukrainan KGB oli valmis välittömästi luopumaan kommunismista, kun viitan ja tikarin miehet kuulivat Neuvostoliitossa vallan kaapanneen, niin sanotun Janajevin juntan juopottelun päättymisestä katastrofiin Moskovassa vuonna 1991.
&#8211; Monikansallisen diktatuurin ylläpitäminen vaatii aina salaista poliisia ja ennen kaikkea väkivallan uhkaa, Luukkanen kertoo kirjan opetuksista.
Kirjassa avataan keskustelua myös siitä, voisiko pää tulla vetävän käteen myös tämän päivän Venäjällä. Jatkuuko siis Neuvostoliiton hajoaminen edelleen ja mikä on Suomen osuus tässä kehityksessä.

Tiedemies Luukkanen matkaa diktatuurin ytimeen ja kertoo, kuinka imperiumi hajoaa

Puoluejohtajat kertoivat eilen MTV:n ja Yleisradion EU-vaalitenteissä halukkuuttaan vähentää Euroopan riippuvuutta Venäjästä esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden avulla.
Perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnilan mukaan viime päivien Venäjä-keskustelu on absurdia, koska samat ryhmät Suomessa ja Euroopassa liputtavat Nord Stream 2 –kaasuputken puolesta.

Venäjän kaasuputkihankkeissa on muutenkin ollut mukana tahoja, jotka ovat nyt rakentamassa Suomelle hallitusohjelmaa.
&#8211; Keskustelu suomalaiseen vientiin vaikuttavista pakotteista tulkitaan samojen tahojen toimesta venäläismielisyydeksi, mutta Nord Stream 2 -kaasuputki kuitenkin kelpaa, Junnila ihmettelee.
Eurooppa entistä riippuvaisempi Venäjästä
Junnila pitää myönteisenä, että Yhdysvallat on asettamassa pakotteita Nord Stream 2 -putkihankkeessa toimiville yrityksille. Saksasta ja läntisestä Euroopasta on tulossa aikaisempaa riippuvaisempi venäläisyhtiö Gazpromin kaasusta, vaikka poliitikot muuta vaalipuheissaan esittävät. Kaasuputkesta on erityistä haittaa Ukrainalle ja muulle Itä-Euroopalle.
Junnilan mielestä riippuvuutta venäläisestä energiantuotannosta voidaan vähentää vain konkreettisilla toimilla. Pakotteet esiintyvät äärimmäisenä keinona.
&#8211; Eurooppa on ollut kyvytön ratkaisemaan asiaa itse. Yhdysvaltain pakotteet ovat siten tervetulleita Putinin putkelle. Nähtäväksi jää miten muita venäläismielisiksi haukkuvat tahot niihin suhtautuvat, veikkaan, että kriittisesti, Junnila ennustaa.

Itä-Eurooppa

Halla-aho: Suomalaiset maksavat bensiinistä toiseksi eniten ja dieselistä eniten koko Euroopassa – vaikka suomalaisten käteen jäävät ansiot ovat itäeurooppalaisella tasolla

Turkkila: Kun hinnat nousevat taivaisiin ja rahat loppuvat, on jäljellä on enää uppoavan laivan kapina

Sotaa pakenevat ukrainalaiset karttavat erästä valtiota: ”Ruotsiin? Kiitos, mutta ei kiitos”.

Halla-aho: EU pyrkii Suomen metsillä kompensoimaan Itä-Euroopan maiden tekemättä jätettyjä ilmasto- ja päästövähennystoimia

Kansanedustaja Riikka Purra puuttui kerjäläisnaisen outoon veivausyritykseen Helsingin rautatieasemalla, kuvasi tilanteen videolle ja hälytti apua – poliisilta kiitokset

Tiedemies Luukkanen matkaa diktatuurin ytimeen ja kertoo, kuinka imperiumi hajoaa

Junnila: Pakotteet tervetulleita Putinin putkelle

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025