Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Päivän pointti: Myrskyn silmässä kärvistelevä Yle marssittaa päätoimittajansa pölkylle, kaksi neljästä lopettaa – ajoitus sekä hallintoneuvoston puheenjohtajan Twitter-päivitys kertovat, mistä on kyse

PÄIVÄN POINTTI | Päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa Helsingin Sanomat vs Wille Rydman -tapauksesta.

HS-päätoimittaja Erja Yläjärvi on kohtuullisen skarppi tyyppi, mutta Rydman-tapauksessa hän puhuu soopaa. Niin käy usein ihmisille, jotka puhuvat omassa asiassaan.
Tapaus Wille Rydman on mennyt pahasti Helsingin Sanomien ihon alle. Jutussa ei ole enää pitkään aikaan ollut kyse tavanomaisesta journalismista, vaan asia on muuttunut kunnia- ja uskottavuuskysymykseksi.
Yläjärvi väittää, että koska syytettä ei nostettu, tämä OSOITTAA sen, että Rydmania koskeva HS-juttu piti paikkansa. Ei asia näin tietenkään mene. Asian <a href="https://t.co/6VyB66FefR">toteavat ääneen</a> lakiproffat Matti Tolvanen ja Tatu Hyttinen.
Heiltä kysyttiin. &#8221;Ottiko syyttäjä kantaa siihen, pitääkö HS:n juttu jokaista lausetta myöten paikkansa?&#8221;
Tolvanen vastasi: &#8221;Siihen syyttäjä ei tietenkään ottanut kantaa.&#8221;
Hyttinen: &#8221;Tällaista tulkintaa syyttäjän päätöksistä ei voi tehdä.&#8221;
Omaa pohdintaa:
HS koosti lokajuttuaan kuukausien ajan. Se koosti juttunsa pelkästään Rydmania koskevista negatiivisista väitteistä ja jätti pois kaiken, mikä olisi tukenut Rydmanin kantaa. Esimerkiksi Binga Tupamäen Rydmania tukevat kommentit sivuutettiin täysin. Lopuksi kokonaisuutta paisuteltiin rajuilla spekulaatioilla. Antoiko uutisointi oikean kuvan asiasta? Ei tietenkään antanut, vaan tarkoituksellisen yksipuolisen. Koko sotku on lähtökohtaisesti Rydmanin katkeran ex-tyttöystävän kosto.
Journalismilla on suomalaisessa kansanvallassa erityinen tehtävä &#8211; poliitikkojen valvonta. Tämä on erittäin tärkeä tehtävä, ja sen suojaamiseksi on pystytetty erilaisia suojarakenteita. Nämä ovat demokratian kannalta keskeisiä. Maailman pimimpien kolkkien despotioissa tällaisia rakenteita ei ole, joten poliitikkojen on helppo hiljentää journalistinen kritiikki.
Suomi haluaa, että journalisteilla on laaja toimintavapaus. Näin asian kuuluu olla.
Mutta kaikella on kääntöpuolensa. Ne journalistiset suojamekanismit, joiden tehtävänä on turvata journalistien asema, mahdollistavat karkeankin vilungin.
Kun poliitikko nostaa kunnianloukkauskanteen toimittajaa vastaan, on syyte- ja tuomiokynnys äärimmäisen korkealla.
Syyttäjän tutkimuskynnys ylittyi HS:n väitteiden osalta. Tämä antaa ilmeisellä tavalla viitteitä siitä, että HS:n Rydman-lokatekstissä oli poikkeuksellisia elementtejä.
Mutta riittikö HS:n maalailu oikeudenkäyntiin asti? Ei riittänyt.
Suomalaisilla poliitiikoilla ei ole tosiasiallista suojaa virheelliseltä uutisoinnilta. En sano, että tämä on hyvä tai huono asia. Näin asia vain on.
Faktavirheet on helppoa saada oikaistuksi, mutta medioiden poliitikoista välittämiä negatiivisia mielikuvia on käytännön syistä mahdotonta saada oikaistuksi. Oikeusjärjestelmän kautta ei puututa erittäin räikeisiinkään ylilyönteihin.
Toimittajien mielipiteitä tai heidän luomiaan mielikuvia ei tarvitse oikaista.
Julkisen sanan neuvosto ei käytännössä koskaan asetu poliitikkojen puolelle, omaa ammattikuntaansa vastaan.
Jos media haluaa maalata ilmeisen valheellista kuvaa siitä, että korkea poliitikko haluaa tappaa/jahdata/syödä lapsia, se voi sen tehdä. Tosiasiallista laillista suojaa ei poliitikoilla ole.
Asetelma mahdollistaa karkeankin valehtelun ja fantastisten mielikuvien luonnin. Ja kuten vanha sanonta osuvasti toteaa: tilaisuus tekee varkaan.
Toisaalta: poliitikoilla on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet itsensä puolustamiseen.
HS vastaan Wille Rydman -tapauksen lopputulemaksi näyttäisi jäävän se, että:
a) HS sai alkuperäiselle lokajutulleen paljon lukijoita sekä 
b) roimasti kritiikkiä, 
c) kumpaakaan osapuolta ei viety oikeussaliin, 
d) Rydman nousi ministeriksi, 
e) silloinen päätoimittaja Kaius Niemi lohtukännäsi itsensä useiden päällekkäisten kohujen takia itsensä ex-päätoimittajaksi, 
f) HS:n tutkivaan tiimiin kuuluvan Samuli Suonpään ankara rikoshistoria paljastui Suomen Uutisten <a href="https://stage.sudev.fi/wille-rydmania-jahtaavalla-hs-toimittajalla-synkka-rikoshistoria-tuomittu-useista-torkeista-rikoksista-hs-johto-taysi-luottamus/">skuupin</a> myötä, eikä hänen juttujaan ole sen koomin enää Hesarissa näkynyt.
Sen pituinen se.

Päivän pointti: HS-päätoimittaja puhuu soopaa

Median puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta puhutaan paljon. Ruotsissa on tarkat säännöt sille, millaisia asioita radio- ja tv-ohjelmissa saa käsitellä &#8211; ja miten. Jos toimittaja ei riittävästi kyseenalaista ja väitä vastaan vääränlaisia mielipiteitä kohdatessaan, hän saattaa joutua itse vastuuseen. 
Ruotsin kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva Myndigheten för press, radio och tv (MPRT) on hallintoviranomainen, joka valvoo lakien noudattamista Ruotsin mediassa. MPRT:n tarkastuslautakunta on Suomen julkisen sanan neuvostoa (JSN) muistuttava elin, jolle ihmiset voivat tehdä <a href="https://www.mprt.se/anmal-program/">ilmiantoja</a> radio- ja televisio-ohjelmista.
Tarkastuslautakunta antoi äskettäin langettavan <a href="https://via.tt.se/pressmeddelande/granskningsnamnden-faller-ring-p1?publisherId=3235838&amp;releaseId=3315222">päätöksen</a> tapauksessa, jossa vanhempi naishenkilö oli soittanut radion <a href="https://sverigesradio.se/avsnitt/forlossningsskador-valrapportering-integration">keskusteluohjelmaan</a>, jonka aiheena oli muun muassa maahanmuuttajien integraatio.
&#8221;Rasistisen henkilön&#8221; annettiin ilmaista mielipiteitään
Kuuntelijan tekemän ilmiannon mukaan &#8221;toimittaja oli antanut rasistisen henkilön ilmaista mielipiteitään sosialidemokraateista, maahanmuuttajista ja muslimeista lainkaan kyseenalaistamatta&#8221;. Kantelun tekijän mukaan ohjelmaan soittaneen naisen puheet olivat kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Soittaja oli arvostellut hallitusta ja sisäministeriä kovin sanoin ja pitänyt sisäministerin äskettäisiä puheita maahanmuuttajien integroimisesta pelkkinä tyhjinä vaalilupauksina. Ruotsissa puhutaan vaalien alla tarjottavasta &#8221;läskistä&#8221;, joka vastaa suomen kielen termiä &#8221;vappusatanen&#8221;. Soittaja oli sitä mieltä, että maahanmuuton kielteisille seurauksille on liian myöhäistä tehdä mitään, joten maahanmuutto pitäisi lopettaa kokonaan.
Ruotsin radio kirjoitti tarkastuslautakunnalle lähettämässään vastineessa, että kyseessä on ohjelma, johon ihmiset voivat soittaa kertoakseen mielipiteensä suorassa lähetyksessä. Tällöin kuuluville voi päästä myös ristiriitaa herättäviä ajatuksia. Vastineessa korostettiin, että soittajan kritiikki oli ensisijaisesti kohdistunut hallituksen politiikkaan ja toimittaja oli yrittänyt haastaa hänen väitteitään ja pyytänyt häntä esittämäään omia ratkaisujaan.
Median erityinen vaikutusvalta huomioitava
Säädösten mukaan Ruotsin radio- ja televisio-ohjelmien sisällössä tulee ottaa huomioon näiden medioiden erityinen vaikutusvalta. Tarkastuslautakunta pitää lähtökohtanaan, että ohjelmissa ei saa olla mitään sellaista, mikä loukkaa ihmisiä sukupuolen, etnisyyden, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Kaikessa ohjelmatoiminnassa on korostettava ihmisten yhdenvertaisuutta. Rasismi on tuomittava jyrkästi. Tämä tarkoittaa, että toimittajien on otettava selkeästi kantaa &#8221;epädemokraattisia lausuntoja&#8221; ja &#8221;rasistisia ennakkoluuloja&#8221; vastaan. Näillä perusteilla tarkastuslautakunta katsoo, että toimittaja ei riittävästi problematisoinut soittajan näkemyksiä.
Mitä soittaja sitten oikeasti sanoi?
Suomalaisittain katsoen &#8221;rasistimummon&#8221; puheissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä. Edes valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tuskin nostaisi kiihottamissyytettä niiden pohjalta.
Soittaja piti sisäministerin vaalilupauksia &#8221;häpeämättöminä&#8221; ja oli sitä mieltä, että maahanmuuton ongelmista on vaiettu aivan liian kauan rasismisyytösten pelossa. Ja nyt niille on liian myöhäistä enää tehdä mitään, koska demarit ovat pilanneet kaiken.
&#8211; Pitäisi laittaa maahanmuutto nollaan ja yrittää saada tähän maahan jotain järjestystä, mummo sanoi.
&#8211; Minä olen 76-vuotta vanha ja olen elänyt maassa, joka oli turvallinen ja jossa luotettiin poliitikkoihin. Mutta se oli ennen se.
Soittajan mielestä maahanmuuttajia tulee koko ajan enemmän ja ruotsalaiset vain perääntyvät sen sijaan, että vaatisivat tulijoita elämään maassa maan tavalla. Hän puhui myös ammuskeluista, muslimien erilaisesta arvomaailmasta ja ennusti, että 30 vuoden päästä ruotsalaisnaisten tasa-arvoinen asema on mennyttä.
&#8211; Nyt tämän on loputtava. Nyt tulee Afganistanista massoittain väkeä. Ja meistä ruotsalaisista on tehty toisen luokan kansalaisia omassa maassamme.

”Rasistimummo” soitti Ruotsin radioon – tarkastuslautakunta antoi toimittajalle moitteet

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan journalismin ongelmat eivät kumpua Journalistin ohjeista vaan ohjeiden tulkinnasta, joka riippuu siitä kuka niitä tulkitsee.
 
Jussi Halla-ahon mukaan Julkisen sanan neuvosto (JSN) alkaa huolestuttavasti muistuttaa toverituomioistuinta, jossa jäsenistön poliittinen kanta vaikuttaa tapoihin, joilla ohjeita tulkitaan.
&#8211; Meillä on pienen maan ongelma, joista keskeinen on se, että kaikki toimittajat tuntevat toisensa, ja usein kiertävät eri tiedotusvälineet läpi. Sosiaalinen paine olla samaa mieltä kaikesta lienee melko suuri.
&#8211; Tähän varmaan auttaisi se, että lakattaisiin leikkimästä, että toimittajilla ei ole poliittisia kantoja vaan myönnettäisiin se. Tämä varmaankin aiheuttaisi sisältä tulevaa korjausliikettä siinä, että nähtäisiin vääristymät, joita myös JSN:n kaltaisissa elimissä on, Halla-aho sanoo.
JSN ei enää puolusta sananvapautta
Filosofian tohtori ja valtiotieteiden tohtori Jukka Hankamäen uusi, tutkimukseen perustuva tietokirja Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä julkaistiin tänään maanantaina.
<iframe loading="lazy" title="Tuumaustunnilla: Halla-aho, Hamilo ja Hankamäki" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/h_VKzinPxIU?start=212&#038;feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Hankamäki katsoo, että Julkisen sanan neuvosto on nykyisin siirtynyt sananvapauden puolustamisesta toimittajien ja median puolustamiseen.
&#8211; Journalistin ohjeet ovat itse asiassa tiukennuksia sananvapauteen. Ohjeissahan luki aikaisemmin, että ihmisillä on oikeus saada tietoa kaikkien kanavien kautta. Nykyisin ohjeissa lukee, että on oikeus saada tietoa ja mielipiteitä. Faktajournalismin tavoittelu on lähtenyt lentoon.
&#8211; En näe mitään syytä, miksi median pitäisi sitoutua Journalistin ohjeisiin. Eräs pakinoitsija on sanonut, että Julkisen sanan neuvoston pitäisi puolustaa sananvapautta ja ihmisoikeuksia viestinnällisesti, mutta nykyisin JSN puolustaa pelkästään toimittajia ja mediaa, Hankamäki sanoo.
Median politisoituminen näkyy muutenkin
Hankamäki katsoo Halla-ahon tapaan, että voisi olla rehellisempää, mikäli media tunnustaisi avoimesti poliittista väriä.
&#8211; Toki se väri näkyy läpi jo muutenkin, ilman että sitä on kirjoitettu mihinkään. Ennen tilanne oli kuitenkin avoimempi: Aamulehti oli selkeästi kokoomuksen äänenkannattaja ja Helsingin Sanomia pidettiin keskustaliberaalina lehtenä. Nykyisin molemmat ovat vinksahtaneet vihervasemmistolaiseen ajatteluun, joka on samalla eräänlaista huvitteluliberaalia ajattelua, jossa tilannekuvaa pyritään täydentämään viihteellisyydellä.
&#8211; On kuitenkin samalla muistettava, että puolueellisuutensa tunnustaminen ei vapauta puolueellisuudesta, Hankamäki sanoo.

Halla-aho: Mitäpä jos lakattaisiin leikkimästä, ettei toimittajilla ole poliittisia kantoja

Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa Julkisen sanan neuvoston huterasta ratkaisukäytännöstä, joka suosii vihreitä ja kepittää näiden poliittisia vastustajia. Vino toiminta ei jää vaille seurauksia &#8211; sen sijaan, että JSN turvaisi mediatoimijoiden riippumattomuutta, se päinvastoin tekee nämä riippuvaikseksi. Suomalaisista viestimistä on tullut riippuvaisia puoluepolitisoituneen elimen poliittisista ratkaisuista, joita on pakko totella.

Lähdetään liikkeelle tämän viikon keskiviikosta. JSN käsitteli kokouksessaan viittä tapausta, joista yksi koski Iltalehden 26.8.2019 julkaisemaa <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/58fddc94-a6a7-4c09-b852-6ae22add7f9c">uutista</a> otsikolla: Sisäministeri Ohisalo: Turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle.
Tähän otsikkoon Iltalehden toimittaja Mika Koskinen oli pitkän haastattelun päätteeksi summannut ministerin kannan. Lainaus ei ole sanatarkka, vaan toimittajan oma luonnehdinta asiasta.
Asiasta tuli JSN:oon <a href="https://www.jsn.fi/paatokset/7159--7167--7170-sl-19/?year=2019">kolme kantelua</a>. Niissä painotettiin, ettei otsikon kanta ollut suora lainaus ministerin puheesta, niin kuin ei ollutkaan.
Iltalehti puolusti toimittajansa oikeutta tehdä ministerin puheesta oma tulkintansa. Lehden päätoimittaja vastasi kanteluun näin: ”Vakiintuneen journalistisen tavan mukaisesti tiedotusväline voi tällaisella epäsuoralla lainauksella esimerkiksi tiivistää haastateltavan laajemman sanoman tai esittää monisanaisesta ja haastavasta lausumasta oman tulkinnan.”
Kumpi on oikeassa &#8211; JSN vai Iltalehti? Onko toimituksilla oikeus esittää tulkintoja tapahtumien kulusta?
Pitäisi olla. Julkisen sanan neuvosto on 2017 antamassaan <a href="https://www.jsn.fi/uutiset/tiedotusvalineella-on-oikeus-valita-kayttamansa-ilmaisut/">julkilausumassa</a> itse todennut, että tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström kirjoitti tuolloin: ”Tiedotusvälineillä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Neuvoston tehtävänä on vaalia sanan- ja julkaisemisen vapautta. Oikeus ilmaisujen valitsemiseen on keskeinen osa sananvapautta.”
Seuraava tapaus.
<h4>Toisinaan saivarrellaan, toisinaan ei</h4>
Kesäkuussa JSN pohti toista tapausta, jossa Iltalehti oli ottanut suorasukaisesti kantaa vaihtoehtotoimittaja Junes Lokkaa ja valtamediatoimittaja Johanna Vehkoota koskevassa oikeudenkäynnissä. Iltalehden <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f72d16e6-506d-4493-b096-b847b6ee45e3">jutun</a> otsikko kuului: Näkökulma: Tänään nähdään irvokas puuhasteluhetki Oulun käräjäoikeudessa.
Lehti räimi Lokkaa tavalla, joka olisi jo itsessään antanut aihetta kunnianloukkauskanteeseen. Erityisen mielenkiintoista on se, että JSN:n <a href="https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/">omien sääntöjen</a> mukaan ”oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.”
Iltalehden juttu otti päivänselvästi kantaa syyllisyyteen. Asiasta kanneltiin JSN:ään, mutta tulos oli odotusten mukainen &#8211; langettavaa päätöstä ei tullut. JSN <a href="https://www.jsn.fi/paatokset/7074-sl-19/?year=2019">perusteli</a> asiaa sillä, että Iltalehti ei samaan aikaan rikkonut muita journalistin ohjeita. Vapauttavan päätöksen perustelut olivat surkuhupaisia:
”Neuvoston aiemmissa ratkaisuissa oikeudenkäynnin kriittistä käsittelemistä ei ole tulkittu asiattomaksi vaikuttamispyrkimykseksi, ellei jutussa ole rikottu myös muita Journalistin ohjeita tai ennakoitu selvästi syyllisyyttä.”
Ratkaisua oli tekemässä useita vihreitä aktiiveja.
Todettakoon, että myös journalistien ammattilehti on ottanut toistuvasti kantaa Lokka-Vehkoo-oikeudenkäyntiin, ja tehnyt hyvin selväksi, kuka on asiassa viaton ja kuka syyllinen. Tilanne on vähintäänkin erikoinen, sillä oikeudenkäynnissä on kyse siitä, että Vehkoo on käyttänyt törkeää kieltä Lokasta. Valtamedia toisaalta on kampanjoivinaan erittäin aktiivisesti ”vihapuhetta” vastaan ja vaatii eri puheenvuoroissa lainsäädännön kiristämistä.
Vaikka Vehkoo vihapuhui ja Lokka <a href="https://stage.sudev.fi/rasistiksi-natsipelleksi-nimittaminen-rikos-karajaoikeus-tuomitsi-ylen-faktantarkistajan-sakkoihin-kaupunginvaltuutettu-junes-lokan-kunnian-loukkaamisesta/">voitti</a>, valtamedia suhtautuu silti Lokkaan erittäin vihamielisesti. Toisenlaiseenkin kantaan voisi päätyä. Vaikka mies on kieltämättä melkoinen rääväsuu, on kiistatonta, että <a href="https://stage.sudev.fi/kommentti-johanna-vehkoon-eriskummallinen-oikeudenkaynti-valtamedia-julistaa-jo-etukateen-mika-on-oikea-tuomio/">hänen ansiostaan</a> Oulussa alaikäisiin kohdistunut seksuaalirikossarja nousi 2018 lopussa julkisuuteen.
Media yritti pitkään <a href="https://stage.sudev.fi/imperiumin-vastaisku-kuinka-valtamedia-yrittaa-poisselittaa-seksuaalirikosilmiota/">poisselittää</a> rikossarjaa ja <a href="https://stage.sudev.fi/ylen-sota-todellisuutta-vastaan-kiihtyy-oulun-poliisi-lahetti-purevan-vastauksen-toimittajalle-voisitteko-ystavallisesti-kertoa/">hyökkäsi</a> kirjoituksissaan jopa poliisia vastaan.
<h4>JSN:n viherhyöky</h4>
Suomen Uutiset kritisoi noin vuosi sitten JSN:n jäsenvalintoja <a href="https://stage.sudev.fi/julkisen-sanan-neuvostoon-vihrea-hyokyaalto-samalla-ovenavauksella-sisaan-transaktivisti-ja-voima-lehden-kustannuspaallikko/">jutussaan</a> Julkisen sanan neuvostoon vihreä hyökyaalto – samalla ovenavauksella sisään transaktivisti ja Voima-lehden kustannuspäällikkö. Jutussa oudoksuttiin JSN:n tapaa valita runsaasti avoimen poliittisia toimijoita elimeen, jonka pitäisi olla journalistisen etiikan ylin valvoja Suomessa.
JSN:n istuva puheenjohtaja Elina Grundström on toiminut Vihreän langan päätoimittajana, Tuomas Rantanen on vihreiden kaupunginvaltuutettu, Nitin Sood on toiminut ex-kansanedustaja Jani Toivolan (vihr.) avustajana ja Maria Swanljung on puolestaan toiminut Pekka Haaviston (vihr.) kampanjassa.
<h4>Kaksoisstandardi</h4>
JSN:n henkilövalintojen, nyt nähtyjen kanteluratkaisujen sekä muiden, aivan yhtä linjattomien JSN-päätösten myötä on vaikeaa päätyä mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin tähän: JSN on politisoitunut elin. Kun vihreän puheenjohtajan johdolla päädytään säännönmukaisesti ratkaisuihin, joissa vihreitä toimijoita ja ajatuksia suositaan sekä vihreiden vastustajia lyödään, ei kyse ole enää sattumasta.
Näyttää vahvasti siltä, että JSN periaatteet eivät riipu enää riipu uutisten sisällöstä vaan siitä, koskevatko uutiset suosikkeja vai inhokkeja. Päätökset ovat tämän linjan mukaisia.
Kun vihreän ministerin Maria Ohisalon hatarista kommenteista tehdään tulkintaa, JSN älähtää. Vertailun vuoksi: perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa on on kuluvan viikon aikana sätitty &#8221;<a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006284230.html">mielipiteiltään sairaaksi</a>&#8221; ja <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/01/timo-soini-voitti-voitti-ja-voitti-ja-havisi-kaiken-pieneen-pinssiin-tiivistyy">varkaaksi</a> (videon kohta 04:27). Kukaan järjissään oleva ei tekisi näistä kommenteista JSN-kantelua, koska tuloksena olisi automaattinen hylsy.
Yksistä saa sanoa mitä tahansa, toisista ei.
JSN:n toiminnassa haisee vahva kaksoisstandardi.
Sama kaksoisstandardi on parin viime vuoden aikana nopeasti vallinnut alaa suomalaisessa journalismissa. Kyse on radikaalifeminismin rinnalla nousseesta ideologiasta nimeltä intersektionalismi. Tämä <a href="https://www.merriam-webster.com/dictionary/intersectionality">tarkoittaa</a> sitä, että yksilön oikeudet määrittyvät yksilön sekundääristen ominaisuuksien (sukupuoli, etninen ryhmä jne) sekä oletetun sorron määrän perusteella.
Vaikkei asiasta ole käyty asian vakavuuden edellyttämää laajaa julkista keskustelua, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10818989">Yleisradio</a> ja <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005594582.html">HS</a> ovat omaksuneet toimintaansa intersektionalismin periaatteet. Molemmat yhtiöt esimerkiksi priorisoivat sukupuolta haastatteluvalinnoissaan. Yhtiöt eivät enää valitse haastateltavia osaamisen perusteella vaan sen, sattuuko henkilö olemaan sopivaa sukupuolta ja etnistä ryhmää. Toiminta on monin tavoin ongelmallista. Se on ensinnäkin mitä ilmeisintä syrjintää, ja toiseksi se heikentää asiaohjelmien ja uutisten tasoa olennaisesti. Lopputuloksena heikentyy myös yleisön luottamus kyseisiin viestimiin.
Mediat epäilemättä ovat itsekin huomanneet luottamuskadon. Kunnallisalan kehittämissäätiön mukaan suomalaiset <a href="https://stage.sudev.fi/tutkimus-sen-vihdoin-paljasti-kansa-luottaa-median-tekemiin-urheilu-uutisiin-muttei-politiikan-uutisiin/">luottavat</a> kylläkin median tarjoilemiin urheilu-uutisiin, mutteivät enää politiikan uutisiin. HS puolestaan <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006249808.html">kummastelee</a>, miksi vain puolet kansalaisista uskoo sen ilmastoapokalyptisiin manauksiin.
Missäköhän vika mahtaa olla?
<h4>JSN:n asema</h4>
Suomessa on tapana, etteivät toimittajat moiti JSN:ää, vaikka se tekisi kuinka typeriä tai linjattomia ratkaisuja hyvänsä. Näin ollen lienee turha olettaa, että näistäkään tapauksista nousisi muualle mediaan minkäänlaista keskustelua.
Ehkä tällaiseen olisi kuitenkin syytä.
JSN:n sääntelyyn kuuluvat mediatoimijat alistuvat niihin päätöksiin, joita neuvosto katsoo asianmukaiseksi antaa. Esimerkiksi Iltalehti joutui keskiviikon tuomion myötä muuttamaan Ohisaloa koskevan <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/58fddc94-a6a7-4c09-b852-6ae22add7f9c">juttunsa</a> otsikkoa, kertomaan muutoksesta varsinaisen jutun lopussa sekä <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/11fb24da-79dc-4065-b34e-5b1ec07f3bf9">julkaisemaan</a> itsekritiikkinä vielä erillisen oikaisu-uutisen.
Kerrataan vielä lopputulos: Iltalehden riippumaton toimittaja kirjoittaa vihreästä ministeristä kriittisen jutun. Viher-JSN jyrää jutun ja pakottaa lehden muuttamaan näkemystään.
Näytämme elävän tilanteessa, jossa hyvin pieni, itse itseään täydentävä poliittisesti latautunut JSN kontrolloi lähes koko suomalaista mediakenttää. JSN:n pitäisi olla median riippumattomuuden ylin turvaaja, mutta valitettavasti koko asetelma on kiepsahtanut päälaelleen. Suomalaiset mediat ovat riippuvaisia JSN:stä. Ne ovat riippuvaisia puoluepolitisoituneen elimen poliittisista ratkaisuista, joita on pakko totella. Vihreä elin määrää, mitä mieltä toimittajat saavat olla.
Neuvostoa koskeva kritiikki on tehty mahdottomaksi. Joka sellaiseen syyllistyy, joutuu kirkonkiroukseen. Tämä ei ole vähäpätöinen asia toimittajapiireissä, joissa mahdollisia työnantajia on vain muutamia.
Suomen Uutiset ei ole JSN:n jäsen.

Kommentti: Elina Grundströmin johtama viher-JSN jakaa medialle tuomioita, joissa haisee kaksoisstandardi

Viime syksyllä pidettyjen Ruotsin eduskuntavaalien alla Ylen Jälkiviisaat-ohjelmassa annettiin ymmärtää, että Ruotsin autopaloissa olisi kyse ruotsidemokraattien suorittamasta lavastuksesta. Myös Iltalehti esitti epäilyn, että laajassa ja järjestelmällisessä autojen polttamisessa olisi ehkä &#8221;kyse jonkin tahon pyrkimyksistä vaikuttaa Ruotsin vaaleihin&#8221;. Nyt on selvinnyt, että vaalivaikuttamiseen syyllistyivätkin Yle ja Iltalehti.

Median huomion kiinnittänyt suuri autopalo tapahtui vuosi sitten Frölundan lähiössä Göteborgissa. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, että maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden nuorisojengit polttavat autoja eri puolilla Ruotsia, mutta tällä kertaa toiminta oli poikkeuksellisen tehokasta ja hyvin organisoitua: kymmenkunta naamioitunutta henkilöä hakkasi autoja rikki ja sytytti niitä palamaan. Frölundassa paloi samana yönä noin 70 autoa.
Viisastelijat löysivät &#8221;erikoisia piirteitä&#8221;
Tapausta käsiteltiin muun muassa Ylen Jälkiviisaat-ohjelmassa, jossa annettiin ymmärtää, että Ruotsin autopaloissa voisi olla kyse ruotsidemokraattien suorittamasta lavastuksesta. Ylen aamuohjelmassa mukana ollut Iltalehden pääkirjoitustoimittaja Kreeta Karvala vihjasi, että näissä autopaloissa on &#8221;erikoisia piirteitä&#8221;, varsinkin &#8221;koska nyt on vaalit tulossa&#8221;. Karvala antoi ymmärtää, että ruotsidemokraatit olisivat sytyttäneet autopalot saadakseen turvallisuuskysymykset paremmin esille vaaleissa.
Jälkiviisaiden vakiokasvo Jan Erola heitti lisää löylyä villien salaliittoteorioiden kiukaalle:
– Tulee ihan vääjäämättä mieleen Erdogan ja Marcos ja Adolf Hitler, Erola sanoi.
Jan Erola <a href="https://areena.yle.fi/1-50006426">väitti</a>, että autopaloissa on kyse vallankaappauksesta, joka tehdään provokaatioiden avulla. Erola piti hyvin epäilyttävänä, että autojen sytyttäjät ovat niin hyvin naamioituneita ja tekojen ajoitus on vaaleihin nähden &#8221;niin täydellinen&#8221;.
Huoli ruotsidemokraattien kannatuksesta
Kreta Karvala käsitteli autopaloja jo pari päivää aiemmin Iltalehden pääkirjoituksessaan, jossa hän 
totesi, että &#8221;autopalojen jälkeen turvallisuusteemat nousivat singahtaen vaaliväittelyjen kärkeen&#8221;. Hän mainitsi maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytymisen aiheuttamat ongelmat ja jengiytymisen, mutta kaikkein eniten Karvala tuntui olevan <a href="https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/201808152201138462">huolissaan</a> ruotsidemokraattien gallup-nosteesta.
– Jos taas kävisi ilmi, että hyvin koordinoiduissa autopalo-operaatiossa olikin kyse jonkin tahon pyrkimyksistä vaikuttaa Ruotsin vaaleihin, vaatisi se tietysti omat vastatoimensa, Karvala päättää pääkirjoituksensa.
Epäillyt tekijät maahanmuuttajataustaisia
Nyt poliisi on saanut tutkimuksensa päätökseen ja autopaloista on nostettu syyte kuutta nuorta vastaan, kertoo Expressen-lehti. Epäiltyjä tekijöitä on enemmän, mutta poliisi ei ole onnistunut löytämään todisteita useampia vastaan. Syytteeseen asetetut <a href="https://www.expressen.se/gt/sex-personer-atalas-efter-bilbranderna-/">kuusi nuorta</a> ovat 16-21-vuotiaita paikallisen nuorisojengin jäseniä. Heiltä vaaditaan 2,4 miljoonan kruunun vahingonkorvauksia.
Syyttäjän haastehakemuksessa olevat epäiltyjen nimet kuuluvat maahanmuuttajanuorille, joiden juuret ovat eri puolilla maailmaa, ex-Jugoslaviasta Lähi-idän kautta Kaukoitään.
Jälkiviisaat-ohjelmassa Karvala sanoi jäävänsä odottamaan lopullisen tutkinnan tulosta saadakseen tietää, mistä näissä autopaloissa oli oikein kysymys. JSN:n journalistin ohjeiden mukaan &#8221;uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka&#8221;. Jäämme odottamaan, korjaako Karvala virheelliset vihjailunsa ruotsidemokraattien vaalivaikuttamisesta.

Valtamedian vaalivaikuttaminen osoittautui valepropagandaksi – Göteborgin autopalot eivät olleet ruotsidemokraattien sytyttämiä

Helsingin Sanomat <a href="https://www.hs.fi/tilaa/?ref=nosto_hslukuoikeusnavi">muutti</a> joitain päiviä sitten täysin käsittämättömiä suosituksia antanutta vaalikonettaan yleisestä paineesta johtuen. Kauaa ei kerennyt maailma vanheta, kun Suomen uutiset paljasti Yle Kioskin vaalikoneen räikeän puolueellisuuden, kirjoittaa perussuomalaisten kansanedustaja ja Ylen hallintoneuvoston jäsen Jari Ronkainen.
&#8211; Yle, joka on aiemmin ollut kovin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10640863">huolestunut</a> vaalivaikuttamisesta, sortuu nyt omaan ansaansa. Verovaroilla pyörivä yhtiö, joka <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/24/ylen-strategia">strategiassaan</a> peräänkuuluttaa riippumattomuutta, luotettavuutta ja ihmisten arvostamista, toimii täysin päinvastoin!
Bloggaajaa syytetään kunnianloukkauksesta
Ronkainen toteaa, että Ylen tempauksessa olisi aihetta kanteluun Julkisen sanan neuvostolle.
&#8211; Se olisi kuitenkin täysin hyödytöntä, sillä JSN on miehitetty saman ideologian kannattajilla, puheenjohtajanaan entinen Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström.
&#8211; Kuvaavaa on, että Ylelle Valheenpaljastaja-blogia pitävä toimittaja, Suomen PEN-sananvapauspalkinnon 2019 saaja Johanna Vehkoo on Oulun käräjäoikeudessa syytettynä kunnianloukkauksesta. Aivan kuin säännöt olisivat luotu jotain muita kuin Yleä ja heidän punavihreätä ideologiaansa varten! Ronkainen paheksuu.
Johdon puututtava tiukasti puoleellisuuteen
Ronkaisen mielestä Ylen operatiivisen johdon tulisi puuttua tiukasti jokaiseen tapaukseen, jossa on epäily strategian mukaisen tasapuolisuuden puuttumisesta.
&#8211; Kuka on esimerkiksi vastuussa Yle Kioskin vaalibotista, jossa vihreä vaikuttaja Emmi Nuorgam ohjailee enemmän tai vähemmän hienovaraisesti vastauksia ”oikeaan” suuntaan?
&#8211; Ylen vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen kannattaisi laskea simalasinsa, lopettaa <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006037379.html">ufojen bongailu</a> ja keskittyä johtamiseen, jotta Ylen toimintaan jäisi edes jotain uskottavuuden rahtusia, Ronkainen ehdottaa.

Ronkainen: Vaalivaikuttamisesta huolestunut Yle lankesi omaan ansaansa – ”Päätoimittajan kannattaisi lopettaa ufojen bongailu ja keskittyä johtamiseen”

Uskomushoitoja edistävien järjestöjen <a href="http://www.terveystuotekauppa.fi/blogi/uskomushoito-termi-on-epaasiallinen-ja-loukkaava">kannanoton</a> mukaan uskomushoito-termi on &#8221;epäasiallinen ja loukkaava&#8221;. Järjestöt vaativat, että &#8221;yhteiskuntavaikuttamista harjoittavien tahojen, poliitikkojen ja viranomaisten on käytettävä asiallista termiä näistä hoidoista ja ammatinharjoittajista: yleisterminä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, lyhyemmässä muodossa täydentävät hoidot tai CAM-hoidot&#8221;.

Poliittinen korrektius ja teeskennelty loukkaantuminen on rajoittanut monien ideologioiden ja uskontojen kritiikkiä, mutta nyt samaa konstia arvostelijoidensa vaientamiseksi on keksinyt käyttää toimiala, jota on kutsuttu rumemmallakin nimellä. Uskomushoitojen markkinoinnin rajoittamiseksi on esitetty niin sanottua <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Puoskarilaki">puoskarilakia</a>.
Uskomushoitojen kauppiaat vetoavat siihen, että joissakin muissa maissa on vakiintunut termi täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot (CAM).
Uskomushoito-termi loukkaa kannanoton mukaan alan yrittäjiä ja &#8221;vähättelee noin kahden miljoonan hoitoja käyttävän kansalaisen valinnanvapautta ja omaa harkintakykyä&#8221;. Termin käyttäminen aiheuttaa järjestöjen mukaan haittaa 6 000 &#8211; 8 000 ammatinharjoittajalle.
Toisen elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan haittaaminen tai vaikeuttaminen ei ole hyväksyttävää. Näin ollen uskomushoito-termin käyttö on todennäköisesti lainvastaista, kannanotossa päätellään. Suomen Yrittäjien ja työoikeuden professori Seppo Koskisen lausuntojen mukaan uskomushoito-termin käyttäjä voi syyllistyä sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa ja mahdollisesti kunnianloukkaukseen, uskomushoitoja markkinoivat järjestöt toteavat.
<h4>Uskomuslääkintä-termillä on lääketieteellisen tiedeyhteisön tuki</h4>
Termi uskomuslääkintä tuli julkisuuteen vuonna 1995, jolloin termi palkittiin Aikakauskirja Duodecimin <a href="https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2016/15/duo13223">termikilpailussa</a>. Siinä pyydettiin ehdotuksia suomalaispohjaisiksi vastineiksi muun muassa termille vaihtoehtolääketiede tai -lääkintä.
Uskomuslääkintä- ja uskomushoito-termejä vastaan on kampanjoitu toistuvasti. Nyt uskomuslääkinnän järjestöt ja kauppiaat vetoavat englannin kieleen otettuun ilmaisuun complementary and alternative medicine (CAM), jonka suomennoksella täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä (ja vastaavasti täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot) tulisi korvata termi uskomuslääkintä ja -hoidot.
Tuolloin oltaisiin saman ongelman äärellä kuin vuonna 1995: sairauden ja terveyden selityksiä, diagnoosimenetelmiä ja hoitoja, joiden toimivuudesta, tehosta ja turvallisuudesta ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä, kutsuttaisiin täydentäviksi ja jopa vaihtoehtoisiksi suhteessa lääketieteelliseen tietoon perustuviin sairauden- ja terveyden selityksiin, diagnoosimenetelmiin ja hoitoihin. Huuhaa rinnastuisi tutkittuun tietoon.
Lääketieteen termit -sanakirjan selitys uskomuslääkinnästä on seuraava:
uskomuslääkintä uskomushoito, vaihtoehtolääkintä, vaihtoehtoiset hoitomuodot │ hoito- ja diagnoosimenetelmät, jotka perustuvat tieteellisen tiedon kannalta toteen näyttämättömiin tai virheellisiin uskomuksiin; ks. esim. antroposofinen lääkintä, aromaterapia, bioenergiahoito, henkiparannus, homeopatia, iridologia, refleksologia (2), Reiki, suolenhuuhtelu (2), terapeuttinen kosketus, vyöhyketerapia
<h4>Toimittajan kommentti:</h4>
Olen kirjoittanut lähes kaksi vuosikymmentä lehtijuttuja lääketieteestä ja terveydestä, ensin valtamediaan ja sittemmin myös pienempiin verkkojulkaisuihin. Tieteen tuloksien uutisointi ei kokemuksieni mukaan yleensä nostata valtamediassa itsesensuuria, ei varsinkaan silloin, kun tulokset ovat linjassa punavihreän agendan kanssa.
Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutos ja ydinvoima. Ilmastonmuutoksesta toimittajat raportoivat enemmän tai vähemmän oikein &#8211; mutta jos yleisestä linjasta poikkeava tutkimustulos julkaistaisiin varteenotettavassa tiedelehdessä, en olisi alkuunkaan niin varma, uutisoitaisiinko se näyttävästi.
Kun taas tutkittu tieto osoittaa, että ydinvoima on taloudelliset seikat huomioon ottaen käytännössä välttämätön osa kestävää ilmastopolitiikkaa, kuten <a href="https://stage.sudev.fi/tutkimus-hiilineutraali-energiapolitiikka-ydinvoimaa-tulee-valtavan-kalliiksi/">Suomen Uutiset</a> raportoi viime lokakuussa, toistelee suuri osa mediaa ennemminkin Greenpeacen kaltaisten painostusjärjestöjen kannanottoja kuin tieteellisten tutkimuslaitosten raportteja.
Uskomushoidot sijoittuvat harmaalle vyöhykkeelle. Vihreän liikkeen taustalla oli jo 1970-luvulla kaikenlaisen länsimaisen tieteen epäily ja viehtymys New Age -ajatteluun ja vaihtoehtohoitoihin. Vihreässä politiikassa lääketiedevihamielinen ja uskomushoidon kauppiaita myötäilevä asenne on henkilöitynyt eritoten Heidi Hautalaan, joka ajoi europarlamentissa uskomushoitojen asiaa siinä määrin, että sai homeopaateilta vuonna 2001 julkisen tunnustuksen, <a href="http://www.homeopaatit.fi/similia-palkinto/">Similia-palkinnon</a>.
&#8221;Vastuullisen journalismin&#8221; takuuorganisaatio Julkisen sanan neuvosto (JSN) ei ole uskomushoitoja koskevan uutisoinnin kohdalla ollut tehtäviensä tasalla, ja yksi syy siihen voi tietysti olla se, että uskomushoitojen arvostelu ei ole journalistikunnan punavihreällä prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.
Itse törmäsin Julkisen sanan neuvostoon, kun kirjoitin vuonna 2013 Suomen Kuvalehteen jutun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkasvalokuuloke">Valkee-korvavaloista</a>. Kävin läpi kriittisesti kaikki korvavalolla tehdyt kliiniset testit, jotka osoittivat, että edes Valkeen omissa tutkimuksissa korvaan annosteltu valo ei vähentänyt kaamosmasennuksen oireita, vaan oireiden lievittyminen selittyy lumevaikutuksella.
Suomen Kuvalehti sai vuonna 2014 tästä artikkelistani Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen. JSN:n ratkaisun perustelut olivat lievästi muotoiltuna kummallisia. Valkeen kanssa käyty kirjeenvaihto koski ainoastaan asiavirheen korjaamista, jollaista jutussa ei kuitenkaan Julkisen sanan neuvostonkaan mukaan ollut. Kirjeenvaihdon jälkeen Valkee kuitenkin kanteli JSN:lle siitä, ettei tullut kuulluksi, vaikka kirjeenvaihdossa he vaativat vain väitetyn asiavirheen korjaamista.
Erityisen hullua oli JSN:n päätöksen perusteluissa maininta tieteellistä ajattelua edistävän Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnosta. JSN piti mainintaa Valkeen saamasta Huuhaa-palkinnosta &#8221;asenteellisuuteen viittaavana&#8221;.
Skepsiksen puheenjohtaja Otto J. Mäkelä kommentoi JSN:n päätöstä seuransa <a href="https://www.skepsis.fi/lehti/2014/Skeptikko-2014-2_Puheenjohtajan_palsta.pdf">jäsenlehdessä</a>. Skepsiksen hallitus ja Tieteellinen neuvottelukunta ei näytä JSN:n mielestä koostuvan asiantuntijoista.
&#8211; Huuhaa-palkinnossa oli kuitenkin kyse nimenomaan asiantuntijatietoon perustuvasta päätöksestä, ei asenteellisuudesta, Mäkelä kirjoitti.
Julkisen sanan neuvoston aiempien ratkaisujen valossa on pelättävissä, että se antautuu ajan mittaan myös uskomushoitojen kauppiaiden kannalle ja alkaa jakaa langettavia päätöksiä viestimille, jotka kirjoittavat uskomushoidoista uskomushoitoina ja huuhaasta huuhaana.

Uskomushoitojen kauppiaat loukkaantuivat uskomushoito-termistä – poliittisen korrektiuden kulttuuri hyödyttää huuhaabisnestä

Suomen Uutiset <a href="https://stage.sudev.fi/julkisen-sanan-neuvostoon-vihrea-hyokyaalto-samalla-ovenavauksella-sisaan-transaktivisti-ja-voima-lehden-kustannuspaallikko/">kirjoitti</a> joulukuun alussa Julkisen sanan neuvoston jäsenistä, joilla on vahvat kytkökset vihreisiin. Asia on noteerattu myös muissa suomalaisissa uutisvälineissä, joskin asiaa on käsitelty erittäin hienovaraisesti. Onko ongelma, että JSN:ssa on vihreä kallistuma? Kysyimme asiasta neljältä tunnetulta mediavaikuttajalta.

<h4>A-P Pietilä</h4>
Emerituspäätoimittaja Antti-Pekka Pietilä toteaa, ettei tiedä, millä perusteilla JSN:n uudet jäsenet on valittu.
&#8211; Asiaan on vaikea ottaa kantaa. Nyt kannattaa ensin seurata, muuttuvatko JSN:n päätökset jollain tavalla verrattuna aikaisempaan linjaan.
<h4>Markku Huusko, Uusi Suomi</h4>
Verkkolehti Uuden Suomen vastaava päätoimittaja Markku Huusko sanoo, ettei JSN:n nykyinen kokoonpano horjuta hänen luottamustaan JSN:n päätöksiin.
&#8211; En kutsuisi JSN:n nykyistä kokoonpanoa vihreäksi kallistumaksi. Esimerkiksi Nitin Sood on valittu neuvoston varajäseneksi ja puheenjohtaja Elina Grundström ei ole tietääkseni vihreiden jäsen, on toki toiminut Vihreässä Langassa. Suoraan vihreitä edustaa vain Tuomas Rantanen, joka on vihreiden kaupunginvaltuutettu. Joidenkin muiden neuvoston jäsenten yhteydet vihreisiin ovat enemmän tai vähemmän väljiä. Kaikilla neuvoston jäsenillä ei tietenkään ole edes väljiä yhteyksiä vihreisiin.
JSN ei ole juuri avannut uusien tai aiempien jäsentensä poliittisia taustoja tai muutenkaan käsitellyt sidonnaisuuksia. Pitäisikö JSN:n kuitenkin kertoa avoimemmin neuvoston jäsenten taustoista? Päätoimittaja Huuskon vastaus on yleisellä tasolla myöntävä.
&#8211; Avoimuus on aina hyvä, ja avoimuudella saavutetaan positiivisia asioita. Se on toki lähtökohta.
<h4>Risto Uimonen, ex-JSN</h4>
Tietokirjailija, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana vuosina 2010-2015 toiminut Risto Uimonen myöntää, että JSN:n nykyinen kokoonpano voidaan nähdä ongelmallisena.
&#8211; Se on ulkoapäin katsottuna kosmeettinen ongelma, vaikka neuvosto ei toki tee puoluepoliittisia päätöksiä.
Uimonen sanoo, etteivät JSN:n jäsenet voi kuitenkaan määrittää kannanottojaan asioihin puoluepoliittisin perustein.
&#8211; JSN:ssa on nyt henkilöitä, joilla on jonkinlaisia yhteyksiä vihreisiin, mutta siellä on myös selkeä enemmistö muita, Uimonen sanoo.
Hän jatkaa, että jos käsiteltävänä oleva asia JSN:ssa ”liippaa läheltä” jotakin neuvoston jäsentä, tällainen jäsen jäävätään päätöksenteosta. Uimosen omalla JSN-puheenjohtajakaudella jäävääminen oli tavallinen ja yleinen käytäntö.
&#8211; Jääväämisessä kyse ei usein ollut niinkään politiikasta, vaan kyse saattoi olla tilanteesta, jossa käsiteltävänä oleva asia liittyi esimerkiksi JSN:n jäsenen työpaikkaan.
<h4>Timo Huovinen, Yle</h4>
Yleisradion journalististen standardien ja etiikan päällikkö Timo Huovinen sanoo, ettei hänellä ole ”nokan koputtamista” JSN:n jäsenten valintaan.
&#8211; Jäsenten valinta on tapahtunut JSN:n perussopimusten mukaan. Niin kuin aina, se millainen tämä JSN:n kokoonpano on, ilmenee sitten tämän kokoonpanon päätösten kautta. Samoin kuin JSN:n luottamus rakentuu sen tekemien päätösten kautta. Niitä jokainen on oikeutettu arvioimaan tahollaan.

Suomen Uutiset kysyi mediapomoilta: ”Näetkö ongelmana, että JSN:ssa on vihreä kallistuma?”

Julkisen sanan neuvoston varajäsenenä toiminut Niklas Vainio kertoo twiitissään neuvostossa kohtaamastaan painostuksesta. JSN:n toimintatavat nousivat luupin alle Suomen Kuvalehden julkaistua keskiviikkona <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huutamista-sai-pelata-me-itkettiin-siella-puheenjohtaja-elina-grundstrom-pani-johtamisellaan-jsnn-sekaisin/?shared=1035629-9c7ae5a2-500">laajan, kriittisen jutun</a> neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin toimintatavoista.

Vainion Twitterissä julkaisema päivitys vahvistaa Suomen Kuvalehden jutussa esitettyjä väitteitä.
&#8211; Olihan se puheenjohtajan painostus yksimielisiin päätöksiin aika kummallista. Olin JSN:n varajäsen 2015–2017, Vainio kirjoittaa.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Olihan se puheenjohtajan painostus yksimielisiin päätöksiin aika kummallista. Olin JSN:n varajäsen 2015–2017. <a href="https://t.co/pVzGqaISDu">https://t.co/pVzGqaISDu</a>
&mdash; Niklas Vainio (@nvainio) <a href="https://twitter.com/nvainio/status/1032289621269520388?ref_src=twsrc%5Etfw">August 22, 2018</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Niklas Vainio oli mukana muun muassa <a href="http://www.jsn.fi/sisalto/6398-yle-16-ja-6401-yle-16/?year=2016&amp;search=yle">ratkaisemassa tapausta</a>, jossa JSN puntaroi Ylen Atte Jääskeläisen toimintaa ja journalistisen päätösvallan luovuttamista. Jääskeläinen sai tapauksesta langettavan, ja joutui myöhemmin eroamaan päätoimittajan tehtävistä.

Atte Jääskeläisen eroa edeltänyttä JSN-päätöstä tekemässä ollut neuvoston jäsen: Puheenjohtaja painosti yksimielisiin päätöksiin

Suomen Kuvalehti kertoo <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huutamista-sai-pelata-me-itkettiin-siella-puheenjohtaja-elina-grundstrom-pani-johtamisellaan-jsnn-sekaisin/?shared=1035629-9c7ae5a2-500">tänään julkaisemassaan jutussa</a> Julkisen sanan neuvoston työilmapiiristä ja toimintatavoista nykyisen puheenjohtajan Elina Grundströmin kaudella. Juttu on voimakkaan kriittinen.

Pitkässä jutussa kerrotaan muun muassa siitä, että puheenjohtaja Elina Grundström on vaatinut päätöksiin kirjattavien eriävien mielipiteiden hyväksyttämistä neuvoston enemmistöllä. Tämä on suututtanut neuvoston jäseniä.
&#8211; Esitysten ja perusteluiden muuttamiseen puheenjohtaja suhtautui jyrkän kielteisesti. Kokoukseen tuotu ehdotus tuli hyväksyä sellaisenaan. Elina Grundströmilla on tapana vältellä äänestyksiä. Osa neuvoston jäsenistä raivostui puheenjohtajalle, kun tämä vaati päätöksiin kirjattavien eriävien mielipiteiden hyväksyttämistä neuvoston enemmistöllä, Suomen Kuvalehti kirjoittaa.
&#8211; Se oli syvimmältä keskiajalta. Nehän ovat jokaisen henkilön omia mielipiteitä, eräs neuvoston jäsen muistelee Suomen Kuvalehdelle.
&#8211; Yksi JSN:n jäsen harkitsi eroa neuvostosta muutama kuukausi ennen kautensa loppua, koska Grundström yritti kirjoittaa hänen eriävän mielipiteensä uusiksi. Toinen kertoi taustaryhmälleen, ettei häntä saa esittää valittavaksi uudelleen, lehti jatkaa.
Suomen Kuvalehden jutun tehnyt toimittaja Heikki Vento on toiminut JSN:n jäsenenä 2013–2015, joista viimeisen vuoden varapuheenjohtajana.
<h4>TOIMITTAJAN KOMMENTTI</h4>
Eriävien mielipiteiden torppaaminen on sananvapauden sekä hyvän hallinnon näkökulmasta katsottuna vähintäänkin huolestuttavaa. Mikäli tällaista on todella tapahtunut, on Grundströmin parasta perustella seikkaperäisesti, miten tällaisiin ratkaisuihin on päädytty.
Ensinnäkin tällainen toiminta rikkoisi suoraan JSN:n <a href="http://www.jsn.fi/jsn/jsn-n-perussopimus/">perussopimusta</a> (korostus toimituksen): ”18 § Päätökset. Neuvoston päätökseen on tehtävä merkintä äänestyksestä ja sen tuloksesta nimineen. Vähemmistöön jääneillä on mahdollisuus merkkauttaa eriävä mielipiteensä ja sen lyhyet perustelut päätökseen. Tästä on ilmoitettava välittömästi äänestyksen jälkeen puheenjohtajalle.” Neuvosto edellyttää käytännössä kaikilta Suomessa toimivilta, JSN:ään sitoutuneilta journalisteilta omien sääntöjensä ehdotonta noudattamista. Olisi kohtuullista, että neuvosto noudattaisi itse omia sääntöjään.
Toiseksi, olisi loogisesti nurinkurista vaatia enemmistöä eriävien mielipiteiden taakse. Eriäviä mielipiteitä kun jättävät tyypillisesti sellaiset jäsenet, joiden kanta ei ole äänestyksessä voittanut.
Kolmanneksi: JSN:n kaikkein kovinta ydintä on sananvapauden puolustaminen. Jos mediaetiikkaa neuvostossa arvioivilta jäseniltä yritetään estää heidän oma mielipiteenvapautensa päätöksenteon yhteydessä, ollaan jo todella syvissä vesissä. Lähes kaikkien suomalaisten tiedotusvälineiden yläpuolelle nostetun elimen puheenjohtajalla ei yksinkertaisesti voi olla valtaa määritellä yksin sitä, mitä mieltä muut jäsenet kulloinkin ovat, eikä estää näitä ilmaisemasta mielipidettään.
Muuten Julkisen sanan neuvosto voitaisiin korvata pelkällä Julkisen sanan puheenjohtajalla.
Korjaus 25.8.2018 10.40: Toisin kuin jutussa aiemmin väitettiin, Elina Grundströmillä ei ole juristitaustaa. Lisäksi täsmennetty virkettä: &#8221;Neuvosto edellyttää käytännössä kaikilta Suomessa toimivilta journalisteilta omien sääntöjensä ehdotonta noudattamista.&#8221;

JSN:stä kuuluu kummia – SK: puheenjohtaja yritti torpata eriäviä mielipiteitä

Vuosittain liki puoli miljardia euroa veronmaksajien rahaa käyttävässä Yleisradiossa pomojen päät kolisevat yhteen ja toimittajat matkustavat ympäri maailmaa. Avoimuudessa ja uutistoiminnan laadussa on silti paljon korjattavaa.

Yleisradio (Yle) haluaa mielellään vahvistaa asemaansa julkaisemalla erilaisien kyselyjen tuloksia joissa Yle pyrkii osoittamaan, kuinka luotettavana sitä pidetään.
Viime vuoden lopussa Yle teetti Ylen arvo suomalaisille –tutkimuksen, jonka mukaan 80 prosenttia suomalaisista luottaa melko tai erittäin paljon Yleen. Eniten luottoa olisi siten perheellisten ja eläkeläisten keskuudessa.
Vaikka hyvin tiedetään, kuinka monet kansalaiset eivät pidä Ylen rahoituksen perustana olevasta Yle-verosta, tutkimuksen mukaan 72 prosenttia suomalaisista olisi silti erittäin tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä Yle-veroon.
Vastaavia kyselyjä Yle on teettänyt ja julkaissut usein aiemminkin, eikä Ylen mukaan mikään ole juuri viitannut muuhun kuin vahvaan luottamukseen Yleä kohtaan.
Ylen luotettavuutta voi kuitenkin arvioida myös reaalisilla mittareilla, esimerkiksi uutistoiminnan laadulla ja toiminnan avoimuudella.
Ylen luotettavuus riippuu siitä, keneltä kysyy
Voiko Ylen todeta luotettavaksi, kun seuraa Ylen päivittäistä uutis- ja ohjelmavirtaa eri kanavissa? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy.
Luotettavuuteen voitaneen katsoa kuuluvan muun muassa presidenttiehdokkaiden tasapuolinen ja asiallinen kohtelu television vaaliohjelmissa, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ehdokkaita saisi haastaa ja esittää heille tiukkoja kysymyksiä.
Ylen tasapuolisuutta ja asiallisuutta oli mahdollista arvioida presidentinvaalien alla, kun toimittaja Kirsi Heikel esitti tv-tentissä melko epäasiallisia ja osin virheellisiä huomautuksia Laura Huhtasaarelle. Tv-katsojat kummastelivat, miksi toimittaja tarrasi Huhtasaaren henkilöön ja tivasi oudosti sitä, miksi tämä hymyilee.
Heikel sortui virheeseen ryöpyttäessään Huhtasaarta siitä, että presidenttiehdokas sanoi haluavansa edistää Suomen vientiä. Heikelin mukaan viennin edistäminen ei kuuluisi presidentin tehtäviin vaan ”Team Finlandille”.
Heikel ei siis ollut tietoinen vaikkapa siitä, että presidentti Sauli Niinistöllä on ollut ulkomaanmatkoilla mukanaan useita vientiä edistäviä valtuuskuntia esimerkiksi Japanissa, Iranissa ja Kiinassa.
Kummalliselta Heikelin väite näyttäytyy myös sen vuoksi, että Ylen kaikille presidenttiehdokkaille järjestetyssä tentissä ehdokkailta juurikin kysyttiin, miten kukin ehdokas presidenttinä edistäisi Suomen vientiä. ”Team Finland” jäi sillä kertaa mainitsematta.
Epämiellyttävät asiat voidaan jättää kertomatta
Luotettavuutta voidaan arvioida myös tarkastelemalla uutisoinnissa valittuja näkökulmia, painotuksia ja laajemminkin toiminnan avoimuutta. Näillä arviointiperusteilla aihetta moitteille on useasti.
Yle valikoi usein uutisvirtaansa enimmäkseen uutisia, jotka miellyttävät toimitusta. Sen sijaan Ylen näkökulmasta epämiellyttävät asiat voidaan joko jättää kertomatta tai niistä ehkä muodon vuoksi julkaistaan vain lyhyt juttu Ylen verkkosivuilla. Tällöin luodaan väistämättä yksipuolinen ja usein vääristynytkin kokonaisuus, koska kaikki eivät voi tietää, mitä Yle on leikannut pois.
Yleisö voi huomata tällaisen menettelytavan myös uutisseurannan äkillisenä ja yllättävänä katkeamisena tai vaikka siinä, että tv-lähetyksessä Ylen toimittaja ei kysy haastateltavaltaan olennaista ja ajankohtaista kysymystä, josta yleisö silti haluaisi tietää.
&#8221;Puolueettomilla&#8221; asiantuntijoilla poliittiset taustat 
Usein Yle kutsuu asiantuntijoiksi politisoituneita ja puolueellisia tahoja jättäen kertomatta tällaisten henkilöiden taustat. Esimerkkejä on paljon. Melko usein Yle pyytää juttuunsa kommenttia Vesa Puuroselta, joka esitellään ”rasismitutkijana” tai sosiologian professorina.
Jutuissa Yle kuitenkin peittää sen, että Puuronen on myös vasemmistoliittoa edustava poliitikko, joka on usein ollut vasemmiston ehdokkaana useissa eri vaaleissa.
Otetaan toinen esimerkki. Suomessa on paljon päteviä ja omaan erikoisalaansa syvällisesti perehtyneitä oikeusoppineita, joita Yle kuitenkin haastattelee vain satunnaisesti tai jättää kokonaan huomioimatta. Asiantuntijaroolissa Ylen kanavilla pääsee melko usein ääneen Martin Scheinin, joka esitellään kansainvälisen oikeuden professorina.
Yle ei kuitenkaan tuo esille, kuinka Scheinin on pitkään vaikuttanut SKDL:n ja SKP:n riveissä. Hän on myös toiminut Suomen Kommunistisen Puolueen keskuskomitean jäsenenä.
Ei kertonut vaalikoneen suosikkia
Jokainen voi itse pohtia, mistä syystä Yle ei useiden muiden tiedotusvälineiden tapaan julkistanut tietoa siitä, kuka oli Ylen vaalikoneen suositelluin presidenttiehdokas. Suomen Uutiset kysyi asiasta muutama viikko sitten, jolloin Ylen verkkotuottaja Juho Salminen väitti, ettei tietoa olisi edes teknisesti mahdollista poimia Ylen vaalikoneen keräämästä aineistosta.
Mainittakoon tässä, että Laura Huhtasaari oli suositelluin presidenttiehdokas esimerkiksi MTV:n ja Uutissuomalaisen vaalikoneissa.
Ylen toimittaja Marja Sannikka lausui keskiviikkona 24. tammikuuta Ylen A-studion lähetyksessä: ”Me pidämme valehtelua ja vääristelyä hyvin tuomittavana”. Linjaus vaikuttaa lähinnä tekopyhältä.
Palkitsemisjärjestelmästä valuu rahaa johtajille
Ylen toimintakulut ovat vuosittain vajaat 0,5 miljardia euroa. Koska Yle rahoitetaan verovaroilla, luotettavuutta olisikin mahdollista lisätä myös avoimuudella siitä, kuinka se käyttää sille kanavoidut verovarat.
Vaikka Yle näennäisesti julkaiseekin paljon tietoa toiminnastaan, emme silti tiedä, miten Ylen rahat tarkalleen käytetään. Näin ollen ei ole mahdollista arvioida Ylen tekemien hankintojen tai rahankäytön järkevyyttä.
Kansalaiset eivät enimmäkseen tiedä esimerkiksi sitä, kuinka paljon kenellekin yleläiselle maksetaan kuukausipalkkaa.
Yle törsäsi jättisumman veroeuroja Rion olympialaisiin 2016. Televisiointioikeuksien lisäksi paikan päälle oli lähetetty yli 150 työntekijää. Jo yksinomaan majoittamisesta tuli veronmaksajille iso lasku. Työntekijöille lisäksi maksettiin matkan ajalta Brasilian ulkomaanpäivärahaa, joka on 65 euroa.
Kauppalehden haastattelussa Ylen urheilupomo Panu Pokkinen kieltäytyi kertomasta, kuinka paljon yhtiö maksoi Rion televisiointioikeuksista.
Riossa Ylen delegaatioon kuuluivat tuolloin myös esimerkiksi toimitusjohtaja Lauri Kivinen ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson. Voi vain ihmetellä, miksi Yle kustansi paikan päälle pomojaan, jotka tuskin tekivät minkäänlaista toimituksellista työtä Riossa.
Ylessä on käytössä johtajien palkitsemisjärjestelmä. Vuonna 2016 Yle maksoi johtoryhmälleen tulospalkkiota 78 632 euroa. Järjestelmän puitteissa esimerkiksi toimitusjohtaja Kivinen sai palkkiota 10 755 euroa. Kivisen vuositulot ovat 323 531 euroa. Siten Kivisen kuukausipalkka on lähes 27 000 euroa.
Ylen johto on poliittisessa ohjauksessa
Torstaina 25. tammikuuta Yle tiedotti, että Kivinen lopettaa Ylessä ja jättää tehtävänsä vuoden 2018 aikana. Helsingin Sanomien haastattelussa Thomas Wilhelmsson vakuutti, ettei uutta toimitusjohtajaa valita poliittisella perusteella.
&#8211; Haemme johtajaa, joka pystyy olemaan mukana näissä mahdollisissa muutoksissa, Wilhelmsson lausui.
Tosiasiassa Ylen johto on aina ollut vahvasti politisoitunut. Wilhelmsson itse kuului vuosikymmenien ajan vasemmistolaiseen SKDL:ään (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto) aina vuoteen 1990 saakka, jolloin puolueen toiminta lakkautettiin.
Käytännössä myös kaikilla aikaisemmilla Ylen toimitusjohtajilla on ollut puoluesidoksia. Vuodesta 1970 vuoteen 2010 saakka Ylen toimitusjohtajan puoluekanta on aina ollut SDP. Viimeisin demaritaustainen toimitusjohtaja Mikael Jungner jopa toimi demarien puoluesihteerinä. Jungner myös eteni Ylestä SDP:n kansanedustajaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Väistyvä toimitusjohtaja Kivinen taas on 1970-luvulla häärännyt aktiivisesti kokoomusnuorissa.
Muutenkin Yle on vahvasti poliittisessa ohjauksessa ja tarkkailussa. Ylen korkein toimielin on poliittisin perustein valittu hallintoneuvosto, jonka jäsenet nimittää eduskunta.
Väestömäärään suhteutettuna isompi kuin BBC
Ylessä tiedetään olevan useita väliportaan pomoja tai päälliköitä niin paljon, että tilanne on jo omiaan hidastamaan päivittäistä journalistista työtä. Eri päälliköillä saattaa olla erilaisia käsityksiä tai poikkeavia näkemyksiä päivittäisistä asioista, jolloin julkaisupäätösten tekemiseen tai erilaisten vastuukysymyksien selvittelyyn hupenee paljon aikaa.
Esimerkiksi Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen johdossa hyörivät vastaava päätoimittaja, päätoimittaja, viisi sisältöpäällikköä, yhteiskuntatoimituksen päällikkö, ulkomaantoimituksen päällikkö, A-studion päällikkö, urheilun päällikkö, TV- ja radiolähetysten päällikkö, studio- ja kuvatuotannon päällikkö, kehittämisen päällikkö, aluetoiminnan päällikkö, kolme vastaavaa tuottajaa ja kuusi sisältötuottajaa.
Vuoden 2016 Ylen toimintakertomuksesta selviää, että Ylessä työskenteli tuolloin 2 951 henkilöä. Niinpä Ylen vuosittaisista toimintakuluista suurin osa onkin viime vuosina mennyt henkilöstökuluihin eli työntekijöiden palkkoihin ja palkkojen sivukuluihin. Vuonna 2014 tällaisiin kuluihin hupeni 236,5 miljoonaa euroa.
Jo vuonna 2009 Iltalehti kertoi, kuinka Yle on väestömäärään suhteutettuna ja henkilöstöllä mitattuna paljon suurempi kuin Ison-Britannian BBC.
Matkustelua ympäri maailmaa
Ylellä on toimituksia kahdellakymmenelläviidellä paikkakunnalla Tammisaaresta Inariin, vaikka vähemmälläkin ehkä pärjäisi. Neljä aluetoimitusta on kokonaan ruotsinkielisiä. Jokaisessa aluetoimituksessa on useita päälliköitä ja toimittajia.
Esimerkiksi pelkästään Yle Kajaanin aluetoimituksen organisaatiota johtavat päällikkö, vastaava tuottaja, sisältövastaava, radiotuottaja sekä verkkospesialisti. Heidän lisäkseen toimitukseen kuuluu yksitoista henkilöä.
Tarkasteluun on syytä ottaa myös Ylen toiminta ulkomailla. Se tiedetään, että Ylen toimittajat matkustelevat paljon. Mistään ei kuitenkaan voida selvittää, kuinka paljon vuositasolla matkoihin hupenee rahaa, kuka toimittaja on matkustanut ja minne, mistä syystä ja kuinka pitkäksi aikaa. Emme tiedä sitäkään, kuinka paljon kenellekin toimittajalle on maksettu ulkomaanpäivärahaa vuoden aikana.
Ylen ulkomaantoimitus antaa vahvasti tilaa kulttuuriaiheille ja erilaisille esiintyvien taiteilijoiden haastatteluille. Tiistaina 23.tammikuuta Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun ”Amerikan pelle provosoi ja haluaa välittää – Patch Adams muuttaa maailmaa pelleillen.” Jutussa oli haastateltu sirkuspellenä esiintyvää amerikkalaislääkäriä, joka myös muun muassa väittää saavansa tappouhkauksia sen vuoksi, että on viime aikoina kritisoinut presidentti Donald Trumpia.
Ulkomaankirjeenvaihtajilta löyhiä raportteja
Yle on nähnyt tarpeelliseksi lähettää maailmalle jopa kahdeksan kirjeenvaihtajaa. Euroopan ulkopuolisia kirjeenvaihtajien asemakaupunkeja ovat Peking, Washington, Jerusalem ja Moskova. Ulkomaanpäivärahat tietysti pyörivät kaikilla, ja esimerkiksi Israelin päiväraha on 77 euroa ja Kiinan ulkomaanpäiväraha 66 euroa.
Uutisvoittoja maailmalta on saatu niukasti. Tavanomaisesti ulkomaankirjeenvaihtaja antaa silloin tällöin raportin Ylen iltauutisiin etukäteen sovitusta aiheesta. Monesti raportin sisältö on lähinnä kertomus siitä, mitä ulkomaankirjeenvaihtaja on sattunut samana päivänä kaupungilla näkemään.
Dramaattista uutiskuvaa sentään saatiin viime syksynä, kun tuuli riepotteli ulkomaankirjeenvaihtaja Mika Hentusta raportoimassa suomalaisille hurrikaani Irman tuhovoimasta Floridassa.
Ylen verkkosivuilla julkaistaan myös Mistä maailma puhuu –juttusarjaa. Ylen mukaan sarjassa ”Ylen kirjeenvaihtajat kertovat asioita suurten uutisten taustalta ja paneutuvat arkielämän yksityiskohtiin kohdemaissaan.”
Verkkosivuillaan Yle kertoo kirjeenvaihtajien tehtävästä myös seuraavasti: &#8221;Bundesliiga, amerikkalainen missi ja kiinalainen kaupunkipyöräily. Nämä ovat muutama esimerkki lukuisista aiheista, joita Ylen kirjeenvaihtajat seuraavat tänä syksynä – tietenkin isojen uutisten lisäksi. Mutta jääköhän kirjeenvaihtajiltamme joskus jotakin oleellista huomaamatta? Voit nyt lähettää toimittajillemme omia toiveitasi niistä aiheista, joista haluaisit heidän tekevän vastuualueiltaan.&#8221;
Pääministeri painosti – Yle taipui muokkaamaan juttuaan
Suomen Uutisten selvityksen perusteella Yle saa melko toistuvasti langettavia päätöksiä Julkisen sanan neuvostolta (JSN).
JSN on joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin, jonka jäsenten on noudatettava JSN:n laatimia Journalistin ohjeita.
JSN vastaanottaa yleisöltä kanteluita journalistin ohjeiden epäillyistä rikkomisista. Käsittelyn perusteella JSN voi antaa tiedotusvälineelle joko langettavan tai vapauttavan päätöksen.
Maaliskuussa 2017 JSN antoi Ylelle langettavan päätöksen pääministeri Juha Sipilään liittyneessä Terrafame-jutussa, joka oli julkaistu vuoden 2016 lopussa. Kysymys oli siitä, että jutun julkaisun jälkeen Sipilä oli ollut yhteydessä toimitukseen. Seurauksena Yle taipui muokkaamaan juttuaan tavalla, jonka JSN tulkitsi merkitsevän journalistisen päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle. Silloisen Ylen päätoimittajan Atte Jääskeläisen mielestä kyseessä oli ”kieltämättä kova päätös”.
JSN:lta viime vuonna useita langettavia Ylelle
Terrafame-jutun lisäksi Yle sai pelkästään vuonna 2017 JSN:ltä neljä langettavaa päätöstä. Tässä artikkelissa ei ole huomioitu aiempien vuosien langettavia päätöksiä.
Maaliskuussa Yle julkaisi myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia koskevan uutisen, jossa oli olennainen asiavirhe. Ylen jutussa väitettiin Trumpin sanoneen, että Ted Cruzin isä oli Lee Harvey Oswald. Jutun lähteenä olleen haastattelun mukaan Trump oli kuitenkin ainoastaan sanonut, että Cruzin isä oli ollut Oswaldin seurassa.
Journalistin ohjeiden mukaan olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä. Virheestä olikin nopeasti ilmoitettu vastaavalle päätoimittajalle ja ohjelmapalautteeseen. Tästä huolimatta Yle korjasi virheen vasta saatuaan tiedon kantelusta JSN:lle. Tämän vuoksi JSN katsoi Ylen rikkoneen journalistin ohjeita.
Toukokuussa Yle julkaisi verkossa jutun, joka perustui kansanedustaja Satu Hassin Facebook-sivullaan julkaisemaan nimettömään kirjoitukseen, jossa kerrottiin hakkuista Inarissa. Yle kuitenkin laiminlöi tietojen tarkistamisen ja tulkitsi kirjoitusta virheellisesti. Yle kertoi kirjoituksessa väitetyn, että Suomi 100 -luontohelmikohteeksi nimetyllä alueella olisi tehty hakkuita. Tämä oli olennainen asiavirhe, ja virheellinen tulkinta toistui useita kertoja jutussa haastattelujen lähtökohtana.
Kantelija oli pyytänyt Yleä oikaisemaan juttuaan ja olisi halunnut myös tulla kuulluksi asiassa. Yle ei oikaissut juttuaan eikä haastatellut kantelijaa. JSN katsoi, että Yle oli rikkonut journalistin ohjeiden kohtia 8, 10 ja 20 ja antoi Ylelle huomautuksen.
Yle leimasi huolimattomasti tehdyllä jutullaan Satu Hassin perättömän tiedon levittäjäksi, täysin aiheetta.
Väitti venäläisten kouluttaneen sotahirviä
Toukokuussa Ylen Oulun paikallistoimituksen Instagram-tilillä vieraili viikonloppuisin toimituksen ulkopuolisia taiteilijoita ja muusikoita, jotka saivat julkaista sisältöjä itsenäisesti ilman, että toimituksella oli mahdollisuus tarkastaa sisältöä ennen niiden julkaisemista.
Ulkopuolisille henkilöille oli annettu vain suurpiirteiset ohjeet sisällön suuntaviivoista, eikä Yle Oulu ollut varmistanut, tunsivatko vierailijat sen toimituspolitiikan sekä journalistin ohjeet tai sitoutuneet niiden noudattamiseen. JSN katsoi langettavassa päätöksessään, että tämä oli journalistin ohjeiden vastaista journalistisen päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle.
Kesäkuussa Yle väitti verkkosivuillaan &#8211; ja jopa television pääuutislähetyksessä, kuinka Neuvostoliiton puna-armeija oli aikoinaan kouluttanut hirviä taistelutarkoituksiin. Tiedot Yle oli saanut turisteille suunnatusta museosta, mutta tietojen alkuperäisenä lähteenä oli venäläisen lehden aprillipila.
Ongelma alkoi paisua, kun Yle ei suostunut viipymättä ja asianmukaisesti korjaamaan uutista, joka oli paljastunut perättömäksi jo heti sen julkaisun jälkeen ja Ylekin oli tästä tietoinen.
Vasta heinäkuun lopussa Yle esitti pääuutislähetyksessään sähkeen, jossa kerrottiin, ettei sotahirvijuttu pitänyt paikkaansa. Verkossa olevaa juttua Yle korjasi puutteellisesti ja epämääräisesti jolloin juttuun jäi edelleen asiavirheitä.
Journalistin ohjeiden mukaan yleisön on kuitenkin voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. Edelleen journalistin ohjeiden mukaan tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön.
JSN antoi Ylelle langettavan päätöksen, jossa Ylen katsottiin rikkoneen viittä journalistin ohjeiden kohtaa.
Suomen Uutiset ei ole JSN:n jäsen, koska se on puoluejulkaisu. Vahvan puoluesidoksensa vuoksi Suomen Uutiset ei voi katsoa olevansa riippumaton tiedonvälittäjä.
Lisäys 13.2.2018 klo 12:46: &#8221;Yle leimasi huolimattomasti tehdyllä jutullaan Satu Hassin perättömän tiedon levittäjäksi, täysin aiheetta.&#8221;

JSN

Päivän pointti: Myrskyn silmässä kärvistelevä Yle marssittaa päätoimittajansa pölkylle, kaksi neljästä lopettaa – ajoitus sekä hallintoneuvoston puheenjohtajan Twitter-päivitys kertovat, mistä on kyse

Päivän pointti: HS-päätoimittaja puhuu soopaa

”Rasistimummo” soitti Ruotsin radioon – tarkastuslautakunta antoi toimittajalle moitteet

Halla-aho: Mitäpä jos lakattaisiin leikkimästä, ettei toimittajilla ole poliittisia kantoja

Kommentti: Elina Grundströmin johtama viher-JSN jakaa medialle tuomioita, joissa haisee kaksoisstandardi

Valtamedian vaalivaikuttaminen osoittautui valepropagandaksi – Göteborgin autopalot eivät olleet ruotsidemokraattien sytyttämiä

Ronkainen: Vaalivaikuttamisesta huolestunut Yle lankesi omaan ansaansa – ”Päätoimittajan kannattaisi lopettaa ufojen bongailu ja keskittyä johtamiseen”

Uskomushoitojen kauppiaat loukkaantuivat uskomushoito-termistä – poliittisen korrektiuden kulttuuri hyödyttää huuhaabisnestä

Suomen Uutiset kysyi mediapomoilta: ”Näetkö ongelmana, että JSN:ssa on vihreä kallistuma?”

Atte Jääskeläisen eroa edeltänyttä JSN-päätöstä tekemässä ollut neuvoston jäsen: Puheenjohtaja painosti yksimielisiin päätöksiin

JSN:stä kuuluu kummia – SK: puheenjohtaja yritti torpata eriäviä mielipiteitä

Voiko Yleen luottaa? Käyttää puolueellisia asiantuntijoita, salailee rahankäyttöään, saa usein moitteita Julkisen sanan neuvostolta

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025