Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Luxemburg

Noin 60 prosenttia Suomen tuulivoimaloista ja hankkeista on ulkomaisten tahojen omistuksessa. Suomalaisten omistajien osuus vähenee kovaa vauhtia. Omistus keskittyy yhä enemmän Luxemburgiin rekisteröityihin erikoisrahastoihin. Se hankaloittaa esimerkiksi verojen perimistä Suomeen.

Suomessa toimivat tytäryhtiöt tekevät pääsääntöisesti nollatulosta vuodesta toiseen hyödyntämällä laina- ja korkojärjestelyjä, kun emoyhtiöt ja pääomasijoittajat kuorivat kermat päältä. Pahinta on yhtiöiden kustannusten ulkoistaminen yksityisille kansalaisille, veronmaksajille ja maanomistajille.
Monet energiayritykset omistavat toisiaan ristiin. Tuulivoimayhtiöiden omistus myös muuttuu tiheään ja kätkeytyy rahastoihin, joihin sijoitetun pääoman alkuperää ei aina tunneta. Joissakin yhtiöissä omistuksen tiheä vaihtuminen ja erilaiset järjestelyt antavat viitteitä rahanpesusta, peitellystä osingonjaosta ja mahdollisesta kirjanpitorikoksesta.
Tuulivoimahankkeita vaivaa puutteellinen läpinäkyvyys sopimuskäytäntöjen, omistuksen ja verotuksen suhteen.
Ulkomaisilla omistajilla ei ole myöskään intressiä pitää huolta Suomen yhteiskunnasta, verotuksesta, taloudesta tai ympäristöstä.
Veroedut ja anonymiteetti vetävät Luxemburgiin
Suomi tukee tuulivoimarakentamista suurilla summilla.
&#8211; Miksi talouskriisissä oleva maa tukee edelleen miljarditolkulla tuulivoimayhtiöitä? Miksi Suomi hyväksyy, että pääomasijoittajat voivat ulkoistaa merkittäviä investointikustannuksia? kysyy Maailmanpankissa kymmenen vuotta maatalous- ja yksityissektorin investointien asiantuntijana työskennellyt maa- ja metsätaloustieteen tohtori Riikka Rajalahti. Hän toimii edelleen konsulttina Maailmanpankille.
Tarkastellessaan tuulivoimaloiden omistusta ja verotusta hän huomasi, että yhä enenevässä määrin omistus on siirtynyt ulkomaille ja suurin osa nimenomaan erikoisrahastoille Luxemburgiin.
Luxemburg on kansainvälisten kiinteistösijoittajien suosima maa, jota suositaan veroetujen lisäksi hallinnointieduilla ja anonyymiydellä.
&#8211; Iso kysymys on, mikä näiden Luxemburgissa sijaitsevien rahastojen todellinen omistus on, mitä sieltä löytyy? miettii Rajalahti.
Voittojen verotus jää ulkomaille
Veroedut ovat yleensä pääsyy Luxemburgin käyttöön.
&#8211; Kuten useat ulkomaille rekisteröidyt metsärahastot, myös tuulivoimaloihin sijoittavat erikoisrahastot ovat pitkälti Suomen verotuksen ulottumattomissa. Vaikka vuoden 2023 alussa tehty lakimuutos laajensi luovutuksesta saatujen voittojen verotusta, käytännössä maiden väliset kahdenkeskiset sopimukset yleensä estävät sen, Rajalahti kertoo.
Hankkeen tulos voidaan hävittää myös laskennallisesti esimerkiksi emoyhtiön ja Suomessa sijaitsevan tytäryhtiön lainajärjestelyillä. Lainajärjestelyillä tytäryhtiöt saadaan tekemään nollatulosta. Pääomasijoittaja saa kuitenkin tuoton, josta verot maksetaan yleensä Suomen ulkopuolelle.
&#8211; Suurin osa toimii näin, mutta on poikkeuksiakin eli on yhtiöitä, jotka maksavat tuloksestaan veroja Suomeen.
Pääomasijoittajat hyötyvät lunastuslaista
Suomi sallii myös sen, että tuulivoimayhtiöiden pääomasijoittajat voivat ulkoistaa merkittävän osan investointikustannuksiaan.
&#8211; Törkein esimerkki on lunastuslain käyttö. Liityntälinjojen alle jäävästä maasta maksetaan pieni kertakorvaus, joka ei ole rinnastettavissa metsämaan hintaan. Metsämaa menee siis melkein ilmaiseksi täysin pääomasijoittajien hyväksi. Maasta pitäisi maksaa vähintään markkina-arvo sekä tulevat tuotot, Rajalahti painottaa.
Yhtiöiden investointikustannuksia helpottaa myös se, että purkuvaraukset eivät ole riittävät ja perustukset saa nykykäytännön mukaan jättää maahan. Esimerkiksi Ranskassa on huomattu, että 50 000 euron purkuvakuudet voimalaa kohden ovat liian pienet, sillä todelliset purkukustannukset ovat olleet 500 000 – 850 000 euroa voimalalta.
Ylipäätään haittakorvausten puute on tyypillistä kustannusten ulkoistamista.
&#8211; Suomessa ei esimerkiksi korvata tuulivoimaloiden aiheuttamaa asuinkiinteistöjen arvon laskua, vaikka pohjoismaisten kattavien tutkimusten perusteella tuulivoima vaikuttaa negatiivisesti kiinteistöjen arvoon, huomauttaa Rajalahti.
Tuulivoimaloilta vaaditaan maailmalla myös yhä useammin korvauksia aiheuttamistaan haitoista, ja oikeudet ovat määränneet tuulivoimaloita pysäytettäviksi ja jopa purettaviksi. Yhtiöt ovat joutuneet maksamaan korvauksia alueiden asukkaille.
Hiilinielujen väheneminen johtaa sanktioihin
Haittakorvausten puutteeseen Rajalahti listaa myös pysyvän metsäkadon ja hiilinielujen vähenemisen.
&#8211; Suomi on sitoutunut EU:ssa tiettyyn hiilinielujen tasoon. Jos sitä ei saavuteta, uhkaa sanktio tai joudumme ostamaan hiilinieluja taakanjakosektorilta tai EU:n hiilipörssistä. Tuulivoimayhtiöiden sijaan nämä kustannukset maksaa veronmaksaja tai metsänomistaja metsätaloutta rajoittavien toimien kautta. Ongelman aiheuttajat eivät siis maksa. Sama tilanne on luontokadon suhteen, hän sanoo.
Suomi kaipaa selkeää tuulivoimarakentamisen hallinnointia.
&#8211; Valtiovalta on vuosikausia välttänyt vastuuta tuulivoimarakentamisen kokonaisvaltaisen koordinoinnin, suunnittelun, vaikutusten arvioinnin ja tuulivoimaa koskevan päivitetyn lainsäädännön suhteen. On annettu mennä markkinavetoisena ja rakennettu, mihin yhtiöt tai maanomistajat haluavat. Ongelma näkyy nyt heikkona hankkeiden sijoittamisena ja sähköverkkojen jälkijättöisenä suunnitteluna.
Myös liityntälinjojen järkevä suunnittelu on ollut olematonta.
&#8211; Samaan aikaan odotetaan tuulivoimarakentamisen ja tuotannon kasvua sekä siihen nojaavaa teollisuutta, joka pelastaisi Suomen talouden. Siinä on iso ristiriita.
Verotuksen riskit kasvavat myynneissä
Kansainväliset tuulivoimayhtiöt ja suuret maanomistajat hallinnoivat hankkeita.
&#8211; Finsilva (CapMan), UPM, Metsähallitus, Tornator ja tulevaisuudessa mahdollisesti United Bankers, luettelee Rajalahti.
Vuokrasopimuspohjat on laadittu siten, että ne olisivat mahdollisimman helposti siirrettävissä, antaisivat hyvin laajat oikeudet vuokra-alueen käyttöön ja minimoisivat sijoittajalle jäävät riskit.
Paikalliset pienet metsänomistajat ovat maanvuokraajina vähemmistö.
&#8211; Pienillä on erilaiset sopimukset kuin suurilla. Ja kun sopimukset myydään eteenpäin, ei kunnalla tai valtiolla ole sanomista siihen. Vuosikymmenien aikana voimalat myydään yleensä useita kertoja. Samalla vastuiden, vuokrien ja verotuksen riskit kasvavat.
Riikka Rajalahden mukaan on tärkeää saada investointeja Suomeen.
&#8211; Pitää kuitenkin miettiä, mitä vaikutuksia investoinneilla on huoltovarmuuden, verotuksen, omaisuudensuojan, turvallisuuden ja ympäristön kannalta. Rahastoja kiinnostaa vain tuotto, hän toteaa.
Selvitys tuulivoimaloiden omistuksesta, rahoituksesta ja verotuksesta löytyy <a href="https://pelastetaansuomenluonto.fi/wp-content/uploads/Tuulivoimaloiden-omistus-rahoitus-ja-verotus-on-Luxemburgissa-mita-jaa-Suomeen.pdf">täältä</a>.
&nbsp;

Osa tuulivoimayhtiöistä kiertää Suomen verotusta Luxemburgin erikoisrahastojen avulla

Vuosia kestänyt kädenvääntö EU:n yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta sai lopulta ratkaisunsa. Sopimuksen syntymiseen tarvittiin myönteinen kanta enemmistöltä, joka edustaa vähintään 65 prosenttia EU:n väestöstä. Näin suuret jäsenmaat ja niiden mukana viimein Italia käytännössä ratkaisivat asian.

Italia ratkaisi lopulta vuosia jatkuneen riidan EU:n turvapaikkamenettelyjen uudistamisesta. Päätös syntyi uuvuttavan sisäministerikokouksen päätteeksi, kun 10 jäsenvaltiota Italian johdolla luopui vastarinnastaan myöhään torstai-iltana Luxemburgissa.
&#8211; En ollut lainkaan varma sopimuksen syntymisestä, <a href="https://www.politico.eu/article/italy-giorgia-meloni-assylum-seekers-eu-holds-migration-deal-hostage/">tilitti</a> EU:n puheenjohtajamaa Ruotsin maahanmuuttoministeri Maria Malmer Stenergard Politico-sivuston mukaan.
Alustava sopu tarkoittaa, että asia voi edetä EU-parlamenttiin neuvoteltavaksi lopullisesta lainsäädännöstä, joka vaatii yhteisen kannan jäsenmailta ja Euroopan parlamentilta. Suomea edustanut suurlähettiläs Markku Keinänen <a href="https://www.sss.fi/2023/06/eu-maat-historialliseen-sopuun-maahanmuutto-ja-turvapaikkapolitiikasta/">arvioi</a> kokouksen jälkeen, että lopullisena tavoitteena on saavuttaa paketista yhteisymmärrys ennen ensi vuoden kesäkuussa pidettäviä EU-vaaleja.
Palautukset välittömästi – taakanjako tulossa
Uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus tulee kaikessa lyhykäisyydessään ja mahdollisen hyväksymisen jälkeen muuttamaan sen, miten turvapaikanhakijoita kohdellaan rajoilla ja miten heitä sijoitetaan eri puolille Eurooppaa. Erityisesti <a href="https://stage.sudev.fi/eun-yhteisesta-maahanmuuttopolitiikasta-yritetaan-taas-sopua-laittomien-siirtolaisten-pakkosijoittaminen-ei-kay-kaikille/">jälkimmäisestä</a> tullaan puhumaan vielä isoin kirjaimin EU:n sisällä.
Turvapaikkahakemusten käsittelyä joudutetaan siten, että henkilöiden palautukset johonkin turvalliseksi luokiteltuun maahan voidaan suorittaa välittömästi. Näin esimerkiksi siinä tapauksessa, että henkilö on jo aikaisemmin saanut kielteisen päätöksen turvapaikka-anomukseensa.
Sisäministerikokouksessa selvisi myös, että EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen, Italian pääministeri Giorgia Meloni ja Hollannin pääministeri Mark Rutte matkustavat yhdessä neuvottelumatkalle Tunisiaan, joka on keskeinen valtio Välimeren yli Italiaan suuntautuvassa laittomassa siirtolaisvirrassa. Tämä peliliike sai viimein Italiankin kallistumaan EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan taakse.

EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus nytkähti eteenpäin – Italian kanta ratkaisi

Turvapaikanhakijoiden korpivaellus EU:n alueelle kasvaa ennätysvauhtia. Belgiassa sadat maahanpyrkijät nukkuvat kaduilla ja laitureilla. Viime vuonna maahan saapui 100 000 turvapaikanhakijaa &#8211; 63 000 sotaa pakenevan ukrainalaisen lisäksi. Belgia enää ei pysty hallitsemaan maahantulijoiden vyöryä ja tilanne on jo kriittinen myös Hollannissa ja Luxemburgissa.

Brysselissä keskustan tuntumassa sijaitsee kaupungin vastaanottokeskus ”<a href="https://www.brusselstimes.com/377606/emergency-shelter-provided-for-140-asylum-seekers-of-the-petit-chateau">Petit-Château</a>”. Lähikaduille ja laitureille on <a href="https://www.youtube.com/watch?v=cyO6lVhmrVM">majoittunut</a> telttoihin satoja paperittomia sekä <a href="https://www.infomigrants.net/en/post/46547/asylum-seekers-in-brussels-sleeping-out-in-the-cold">turvapaikanhakijoita</a>. He kaikki odottavat viranomaisten päätöksiä ja uutta suuntaa elämäänsä.
Alueelle on sijoitettu kymmenisen siirrettävää vessaa, paikallisten asukkaiden protesteista huolimatta. Virtsan haju on voimakas ja ihmisten ulosteet valuvat pitkin laituria, jossa väki ennen kävi tarpeillaan.
&#8211; Juuri nyt täällä leviää syyhyepidemia, josta on vaikea päästä eroon, koska väki ei pysty peseytymään, eikä myöskään voi pestä vaatteitaan,<a href="https://www.svd.se/a/xg52Pj/domar-belgiens-regering-gor-inte-tillrackligt-for-migranter-och-asylsokande"> toteaa</a> David Vogel Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä Svenska Dagbladetissa.
Hallitus kieltäytyy maksamasta sakkoja
Belgian hallitusta on kritisoitu siitä, ettei se tee tarpeeksi turvaa ja parempaa elämää hakevien auttamiseksi. Belgia on jopa haastettu EU-tuomioistuimeen, ja saattaa saada sakot puutteellisesta eurooppalaisten lakien noudattamisesta turvapaikanhakijoiden kohtelussa.
Belgian oikeuslaitos on useissa tuomioissaan tullut samaan lopputulokseen lakien vastaisesta siirtolaisten asioiden käsittelystä. Brysseliläinen tuomioistuin on jopa päättänyt, että hallituksen on <a href="https://euobserver.com/migration/156753">maksettava</a> 250 euroa päivää kohti jokaisesta turvapaikanhakijasta, joka jää vaille <a href="https://www.dw.com/en/belgium-overburdened-with-housing-asylum-seekers/video-64740581">yöpymispaikkaa</a>.
Belgian hallitus kieltäytyy maksamasta. Syynä se, että sakkorahat saattaisivat houkutella maahan yhä enemmän siirtolaisia. Myös Hollanti ja Luxemburg ovat toistuvasti ilmoittaneet viime kuukausien aikana, että turvapaikkahakemusten määrä on kasvanut ennätysvauhtia ja että maiden vastaanottokeskukset ovat täynnä.
Sopua taakanjaosta ei näköpiirissä
Viime vuonna EU:sta haki turvapaikkaa miljoona ihmistä. Sodan jaloista unionin alueelle pakeni tilapäiseen suojeluun neljä miljoonaa ukrainalaista. Yleistä ilmapiiriä ei kohenna se, että samaan aikaan eurooppalaiset itse tuskailevat tavoittamattomiin karkaavien omien kustannustensa kanssa.
EU:n pakolaisvirasto <a href="https://euaa.europa.eu/">EASO</a> ennustaa, että turvapaikanhakijoiden määrä jatkaa kasvuaan vuonna 2023. EU:ssa jatkuvat edelleen 27 jäsenmaan neuvottelut turvapaikanhakijoiden jakamisesta jäsenmaiden kesken. Ajatus kiintiöpakolaisista ei ole saanut jakamatonta kannatusta, eikä sopua välttämättä edes ole näköpiirissä.

Pakolaispaine kasvaa edelleen EU:ssa – turvapaikanhakijat nukkuvat jo kaduilla Belgiassa

Espanja ja Portugali sopivat 26.4. Euroopan komission kanssa sähkön hinnan alentamisesta Iberian niemimaalla. Järjestelyä kutsutaan Iberian niemimaan poikkeusjärjestelyksi eli Iberian exceptioniksi.

Sopimus mahdollistaa sähkön hinnanmuodostuksen erottamisen kaasun hinnasta. Neuvotteluja käytiin kuukauden ajan.
Järjestelyä vastustivat Suomen lisäksi Alankomaat, Latvia, Luxemburg, Irlanti, Itävalta, Saksa, Tanska ja Viro.
Iberian exception rajoittaa aluksi sähköntuotannossa käytettävän kaasun hinnan 40 euroon megawattitunnilta. Sen keskimääräinen tavoite on 50 euroa.
Maakaasun pörssihinta on vuoden alusta lähtien ollut 80–130 euroa megawattitunnilta. Vertailun vuoksi: kesällä 2020 sen hinta oli noin 20 euroa.
Poikkeusta perusteltiin sillä, että energian hinta on noussut jyrkästi viime kuukausina Espanjassa ja Portugalissa. Euroopan sähkömarkkinoiden säännöt määräävät tuottajat myymään energiaa kalleimman teknologian eli tällä hetkellä maakaasun hinnalla.
Suomi heikentää itse asemaansa päästökaupassa
Metsäteollisuus ry:n johtaja Jyrki Peisa sanoo, että Euroopan unionin tavoitteena on jo pitkään ollut Euroopan kattava sähkön sisämarkkina.
– Erilaiset kansalliset poikkeamat jarruttavat tätä kehitystä ja vääristävät kilpailua. Mikäli jäsenmaakohtaisesti sallitaan energian hintojen sääntely ja niihin puuttuminen tavalla tai toisella, on lopputulos sisämarkkinoiden kannalta hyvin arvaamaton.
Hänen mukaansa energiaa paljon käyttävän teollisuuden osalta päästöoikeuksien sähkön hintaa nostavaa vaikutusta voidaan kompensoida komission suosittelemalla hiilivuotoa ehkäisevällä päästökauppakompensaatiolla.
– Tämä on lähtökohtaisesti koko EU:n kattava järjestelmä eikä siten vääristä EU:n sisäistä kilpailutilannetta. Harmillisesti Suomi on kansallisin päätöksin sen ehtoja ja tasoa heikentämässä. Kilpailueroa syntyy valitettavasti tässäkin, koska toisin kuin Suomi, muiden muassa Saksa, Espanja ja Italia ovat ottamassa tämänkin sähkön hintaa laskevan välineen täysimääräisesti käyttöön, hän sanoo.
Lyhyen aikavälin vaikutukset vähäisiä
Energiateollisuus ry:n EU-edunvalvontapäällikkö Antti Kohopää sanoo, että Espanjan ja Portugalin järjestely luo epavarmuutta EU:n markkinoille. Hän pitää sen vaikutuksia lyhyellä aikavälillä kuitenkin muiden EU-maiden kannalta vähäisinä.
– Espanjasta ja Portugalista on vähän siirtoyhteyksiä muualle Eurooppaan, joten järjestelyn sisämarkkinavaikutukset ovat lyhyellä aikavälillä pieniä. Vaarana on kuitenkin se, että jos vastaava toimintamalli leviää muualle tai järjestely uhkaa muuttua pysyväksi, niin sitten markkinatkaan eivät kehity.
Kohopään mukaan Suomen asemaa EU:n energiamarkkinoilla voi katsoa kahdesta näkökulmasta.
– Ensinnäkin Suomella on ollut paljon taloussuhteita Venäjän kanssa, jotka Venäjän hyökkäyssodan takia jäätyivät. Näitä ovat esimerkiksi Saimaan kanavan liikenteen tyrehtyminen ja esimerkiksi lentoliikenne Venäjän ilmatilan kautta Aasiaan. Vaikutukset ovat meille isoja. Suurempia kuin muille.
Kohopään toinen huomio on se, että Suomessa sähkö on ollut pitkään hyvin edullista muihin maihin verrattuna.
– Tarkoitan tässä viime talvea ja aikajaksoa ennen Venäjän hyökkäyssotaa. Lisäksi meillä on vahvoja siirtoyhteyksiä muihin maihin, emmekä ole niin paljon yhden energialähteen varassa, hän selventää.
Suomen käyttämän maakaasun määrä epäselvää
Suomessa käytetystä energiasta noin viisi prosenttia on maakaasua, mutta kaasun tulon katkeamisella olisi silti kovat vaikutukset talouteen ja työllisyyteen.
Yle uutisoi 5.5., että Suomi varoo paljastamasta Venäjälle, miten kova isku kaasusulku maallemme olisi. Ylen mukaan työ- ja elinkeinoministeriön arvion yksityiskohdat julistettiin salaisiksi.
EU-maissa käytetystä maakaasusta noin 40 prosenttia on peräisin Venäjältä. Muualta tuotu kaasu on peräisin pääosin Algeriasta, Norjasta ja Iso-Britanniasta. Lisäksi kaasua tuodaan yhä enemmän nesteytetyssä muodossa (LNG) eri puolilta maailmaa.
Uusi kaasuyhteys Baltiasta Puolaan
Venäjä-riippuvuutta vähentää myös kuun alussa käyttöönotettu Latvian ja Liettuan Puolaan yhdistävä kaasuputki.
Putkea on tosin käytetty vasta Baltiasta Puolan suuntaan, josta Venäjä katkaisi vastikään kaasutoimituksensa.
Uusi putkiyhteys merkitsee sitä, että Suomen maakaasuputket ovat nyt osa Euroopan laajuista kaasuverkkoa, joka ulottuu aina Pohjois-Afrikkaan saakka. Kaasun tuonti sieltä on nyt teknisesti mahdollista, mutta esteeksi saattaa koitua hinta, jota nostavat lisäksi Euroopan sisäiset rajamaksut. Rajamaksuista on määrä luopua vuoteen 2030 mennessä.
&nbsp;

Espanja ja Portugali alentavat sähkön hintaa yhteismarkkinoilla – EU:n poikkeuslupa kylvää epävarmuutta energiakriisin keskellä

EU:n ilmastopaketissa Suomelle, Ruotsille, Tanskalle, Luxemburgille ja Saksalle ehdotetaan unionin korkeinta 50 prosentin päästövähennystavoitetta vuoteen 2030 mennessä päästökaupan ulkopuolisille aloille eli rakentamiseen, maatalouteen ja liikenteeseen. Kansanedustaja Ari Koponen ei voi ymmärtää, miksi pohjoisilta jäsenmailta vaaditaan kaikkein kovimpia ilmastotoimia.

&#8211; Muut maat tuntuvat olevan täysin vapaamatkustajia ilmastotoimissa. Euroopan komissio perustelee tätä solidaarisuudella. Todellisuudessa tällä hetkellä solidaarisuus tarkoittaa sitä, että suomalaiset maksavat muidenkin laskut räjähtäneiden energiahintojen muodossa esimerkiksi bensapumpulla ja taloa lämmittäessä. Tämä koskee myös hauraimmassa asemassa olevia suomalaisia, jotka ovat jo nyt hätää kärsimässä. Tämä on hulluutta, kommentoi perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen.
Suomalaisten kurittamisen on loputtava
Bulgarian pitää vähentää päästöjään vain 10 prosenttia, ja alle 20 prosentin päästövähennykset riittävät myös useissa maissa, kuten Romaniassa, Kroatiassa, Latviassa ja Puolassa. Koposen mukaan päästövähennyksiä kannattaisi tehdä maissa, missä päästöjä eniten aiheutetaan ja missä niiden vähentäminen olisi selkeästi kustannustehokkainta ja edullisinta.
&#8211; Kustannustehokkaammin päästöjä saataisiin vähennettyä matalampien tulotasojen maissa. Nyt Itä-Euroopan maiden ei tarvitse sulkea edes hiilivoimaloitaan, koska heille riittää viidesosa Suomen tavoitteesta. Meillä sen sijaan päästövähennyksiä on tehty ansiokkaasti jo vuosia. Helpot ja halvat keinot on yksinkertaisesti jo tehty. Suomalaisten kurittamisen on loputtava! Valitettavasti tällä hallituspohjalla se ei lopu, vauhti sen sijaan vain kiihtyy, jatkaa Koponen.
Ruotsissa uusia verohelpotuksia
Länsinaapurimme Ruotsin hallitus on juuri linjannut uusista verohelpotuksista.
&#8211; Ruotsi näyttää meille tässäkin asiassa mallia. Siellä liikennepolttoaineiden ja ansiotulojen verotusta kevennetään. Meillä hallitus jatkaa tuttua työntekoa vähättelevää ja kansalaisia kurjistavaa linjaa. Tämän seuraukset eivät tule olemaan kauniit, päättää Koponen.
&nbsp;

Ruotsi näyttää jälleen Suomelle mallia – Koponen: ”Meillä hallitus jatkaa työntekoa vähättelevää ja kansalaisia kurjistavaa linjaa”

Eurooppalaiset valtiot pyrkivät parhaansa mukaan tukemaan koronapandemian takia kuilun partaalla huojuvia yrityksiään. Pelastaakseen työpaikat ja verotulot. Tanska ja Puola eivät kuitenkaan halua rahoittaa voittojaan maksimoivia ja velvollisuuksiaan pakenevia veroparatiisiyhtiöitä, kertoo Business Insider.

Veroparatiiseiksi luokitellaan valtiot, joissa yhtiöiden verotus on pientä tai sitä ei ole ollenkaan. Omistajat rekisteröivät yrityksensä veroparatiisiin, jotta yritykset välttyisivät veroista siellä, missä ne oikeasti toimivat. Tunnettuja veroparatiiseja ovat vaikkapa Gibraltar, Bahama, Bermuda, Neitsytsaaret ja tietysti Panama.
Yritysten maksettava veronsa
Yritysten, jotka hakevat tukea muuttuneiden olosuhteiden takia, on maksettava kansainvälisten ja kansallisten sopimusten mukaiset veronsa, <a href="https://www.businessinsider.com/coronavirus-companies-tax-havens-banned-denmark-poland-bailout-2020-4?r=US&amp;IR=T">muotoilee</a> Tanskan valtionvarainministeriö.
&#8211; EU:n veroparatiiseiksi luokittelemat yritykset eivät voi saada tukea, jos se vain on EU:n lakien ja kansainvälisten sopimusten mukaan mahdollista, ministeriö tarkentaa.
Lappu paratiisien luukulle
Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki sanoi saman asian selkokielellä 8. huhtikuuta:
&#8211; Tehdään loppu veroparatiiseista, tuosta modernin talouden kirouksesta.
Toistaiseksi ei ole selvää, aikovatko muut Euroopan maat pistää veroparatiisiyhtiöt ahtaalle. Erityisen yritysmyönteiset Iso-Britannia, Alankomaat, Sveitsi ja Luxembourg tuskin seuraavat Tanskan ja Puolan esimerkkiä.

Tanska ja Puola jättävät ahneet veroparatiisiyhtiöt nuolemaan näppejään: korona-avustuksia ei tipu

EU haluaa näyttää muulle maailmalle esimerkkiä päästövähennyksissä, ja löi pöytään 43 % vähentämistavoitteet. Suomelle kaavailtu päästövähennystavoite on Euroopan kireimpiä. Vaikutus maamme teollisuudelle on merkittävä, moni suomalainen teollisuuden työntekijä maksaa tästä työpaikkansa menetyksellä. Onko meillä vaihtoehtoja? Kestävän kehityksen asiantuntijatehtävissä toimiva Matti Hukari arvioi tilannetta. 

Hangzhoussa 4-5.9.2016 pidetyn G-20-maiden huippukokouksen alkajaisiksi Kiina ja Yhdysvallat ilmoittivat ratifioivansa Pariisin ilmastosopimuksen. Samalla uutisoitiin tietoja viime vuoden kasvihuonekaasupäästöistä. Kiinan osuus on 28 %, Yhdysvaltojen 14 %, Intian 7 % ja EU:n 9 % maailman kokonaispäästöistä. Kun nuo valtioiden sitoumukset julkistettiin Pariisissa joulukuussa 2015, se sai Suomen hallituksen ympäristöministerin ja EU:n komission riemunkiljahduksiin. Itseään vihreänä pitävät ja vihreydellään kilpailevat poliitikot eri puolueista kehuivat sopimusta sanoilla inspiroiva, historiallinen ja käänteentekevä.
Kauniita sanoja, joilla voisi kuvata Broadwayn musikaalia, mutta onko niillä katetta tai tekemistä ilmastosopimuksen todellisuuden kanssa?
Kuten sen virallinen nimi (INDC eli Intended Nationally Determined Contributions) kertoo, kyse on sitoumuksista tai osuuksista &#8211; ei sopimuksesta. Kiina sitoutui vähentää taloutensa hiili-intensiteettiä 60 % ja Intia 33 % vuoteen 2030 mennessä. Pakistan lupasi vähentää päästöjään ”mahdollisuuksiensa mukaan”. Absoluuttista päästöjen vähentämistä ne eivät luvanneet. Sen sijaan Yhdysvallat lupasi vähentää todellisia päästöjä 26 % vuoden 2005 tasosta ja EU 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Jokainen valtio sai Pariisissa päättää itse tavoitteensa. Käytännössä Kiina kasvattaa päästöjään vielä lähes 15 vuotta. Venäjä lupasi leikata vuoden 1990 tasosta, jolloin Neuvostoliiton tuotanto oli korkeimmillaan, mutta käytännössä Venäjä voi kasvattaa päästöjään noin 40 % nykytasosta.
Maailman parhaisiin yliopistoihin lukeutuvan MIT:n tekemän laskelman mukaan Pariisissa ilmoitetuilla toimenpiteillä ilmaston arvioitu lämpeneminen hidastuisi enintään 0,2 °C astetta vuoteen 2100 mennessä. Ennustettu lämpeneminen olisi 3,7 °C ja ilman Pariisin sitoumusten sisältämiä toimenpiteitä se olisi 3,9 °C. Yhdysvalloille aiheutuvat kustannukset lasketaan silti sadoissa miljardeissa dollareissa. Noiden investointien hyötysuhde on kuitenkin todennäköisesti parempi kuin EU:n toimenpiteiden.
<h4>EU:n ilmastopolitiikka ei palkitse jäsenmaita tehokkuudesta</h4>
Pariisin ilmastokokouksen neuvotteluissa EU halusi lyödä pöytään kovimmat luvut. EU:n päästökaupassa mukana olevalle teollisuudelle Pariisin sitoumus tarkoittaa 43 % vähentämistavoitetta vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Teollisuuden päästökaupan ulkopuolella olevien talouden sektoreiden päästöjen vähentämiseksi EU:n komissio julkisti ehdotuksensa heinäkuussa. Näihin kuuluvat liikenne, maatalous, talokohtainen lämmitys, jätehuolto ja eräät teollisuuskaasut. Komission ehdotuksen mukaan näiden alojen kasvihuonepäästöistä leikataan vuoteen 2030 mennessä keskimäärin 30 % vuoden 2005 tasosta.
Taakanjaossa Suomelle tuli keskiarvon ylittävät tavoitteet. Suomi joutuu vähentämään kasvihuonepäästöjään päästökauppaan kuulumattomilla sektoreilla 39 % vuoteen 2030 mennessä. Komissio linjasi eri maille erilaiset päästötavoitteet, joiden mukaan varakkaat maat maksavat enemmän. EU-maista vain Ruotsi ja Luxemburg saivat komissiolta Suomea suuremman tavoitteen. Usealla Itä-Euroopan valtiolla tavoite on alle kymmenen prosenttia ja Bulgarialla pyöreä nolla.
Liikenne tuottaa Suomessa noin 40 % ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöistä, ja siten sillä on keskeinen merkitys Suomen kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Harvaan asutussa Suomessa liikenteelle tulevat kustannukset siirtyvät merkittävästi teollisuuden harteille. Kustannusten määrä liikkuu alustavien arvioiden mukaan sadoissa miljoonissa. Lisäksi tulevat palkansaajien työmatkakulujen lisäykset, mitkä todennäköisesti siirtyvät palkankorotusvaatimuksiin ja ennen pitkää palkkakuluihin.
EU on tähän saakka päästökauppasektorilla tunnistanut ns. hiilivuodon riskin eli teollisuuden siirtymisen niihin maihin, jotka eivät rajoita hiilidioksidipäästöjään yhtä ankarasti kuin EU. Päästökaupan ulkopuolisella sektorilla taas EU on itse aiheuttamassa hiilivuotoa jäsenmaiden välillä. Teollisuusyritysten laskelmissa esimerkiksi Puolan alhaisemmat logistiikkakulut aiheuttavat herkästi tuotannon siirtymisen sinne. Moni suomalainen teollisuuden työntekijä maksaa tästä työpaikkansa menettämällä.
Komissio asetti maakohtaiset velvoitteet valtioiden BKT:n perusteella. Siis mitä suurempi BKT on asukasta kohti, sitä suuremmat tavoitteet päästövähennyksille. Koko ajatus on ympäristön kannalta nurinkurinen ja johtaa talouden supistumiseen. Olennaista olisi edistää kansantalouksien hiili-intensiteetin vähenemistä eli hiilidioksidipäästöjen suhdetta bruttokansantuotteeseen. Niissä jäsenmaissa, joissa talouden hiili-intensiteetti on suuri, kuten Puola ja Bulgaria, ei BKT-tason johdosta vaadita päästöjen vähentämistä juuri lainkaan. Ei, vaikka juuri näissä maissa olisi taloudellisesti edullisinta vähentää päästöjä ja vähentämisvaraakin olisi enemmän.
<h4>Yhdysvallat ei tarvinnut Kioton sopimusta, mutta on silti vähentänyt päästöjään suhteessa talouden kokoon</h4>
Yhdysvaltojen politiikka on jo Ronald Reaganin ajoista lähtien ollut tieteen ja teknologian mahdollisuuksia korostava. Vuonna 1987 Reagan allekirjoitti ensimmäisen lain globaalista ilmastonmuutoksen ehkäisystä. Siinä amerikkalainen tiedeyhteisö velvoitettiin tunnistamaan teknologiat ja aktiviteetit, joilla ilmaston lämpenemistä voidaan hidastaa. Laki perustuu ajatukseen teknologian kehittämisestä, ei talouden rajoittamisesta. Reagan siis uskoi tutkimukseen, ei kilpailua vääristävään tukipolitiikkaan.
Taloudellisesti vahva kansantalous pystyy kehittämään tulevaisuuden teknologiaa. Konsulttiyhtiö PWC raportoi viimeksi vuonna 2015 teollisuusmaiden talouksien hiili-intensiteetin kehittymistä. Vuosina 2000-2014 Yhdysvaltojen talouden hiili-intensiteetti on vähentynyt yhtä paljon kuin EU:ssa. Näin on tapahtunut vaikka Yhdysvallat ei lähtenyt mukaan Kioton ilmastosopimukseen. Presidentti George W. Bushin viitoittaman energiapolitiikan ansiosta päästöjen vähentäminen on onnistunut talouskasvua hidastamatta.
Samaa periaatetta noudatti myös presidentti Barack Obaman 2.6.2014 julkistama asetus clean power plan, jolla Yhdysvaltojen energiantuotannon tulee vähentää hiilidioksidipäästöjään 30 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen on mahdollista &#8211; ja taloudellisesti kannattavaa &#8211; liuskekaasun avulla. Ohjelma pitää sisällään vanhojen kivihiilivoimaloiden sulkemista, uudempien hiilivoimaloiden modernisointia ja hiilidioksidin talteenoton toteutusta sekä uusien kaasuvoimaloiden avaamista.
Mikäli EU-komissio vapautuisi <a href="https://stage.sudev.fi/vihrean-politiikan-hinta/">vihreästä valheesta</a>, se kehittäisi Yhdysvaltojen kaltaisen toimintamallin, jossa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD rahoittaisi Puolan, Bulgarian ja Romanian hiilivoimaloiden uudistamisen. Näissä maissa sähkö tuotetaan yli 90 %:sti kivihiilellä.
<h4>Liikenteen päästöjen vähentämisen vaihtoehdot Suomessa</h4>
Useta kotimaiset poliitikot näkee liikenteen päästöjen vähentämistavoitteessa myös mahdollisuuksia ja laittavat toivonsa biopolttoaineiden käytön lisäämiseen. Kotimaisen työllisyyden kannalta tämä olisikin onkin hyvä vaihtoehto, mutta nykyisillä öljyn hinnoilla ei kovinkaan kannattava veronmaksajalle. Varjoja Suomen biopolttoainebuumille luovat Keski-Euroopan ympäristöjärjestöt ja vihreät poliitikot. Viimeksi Oxfamin ympäristöaktivisti Marc-Olivier Herman (Deutsche Welle 20.7.2016) tyrmäsi Suomen EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan perustamisen metsänieluille. Brittiläinen The Telegraph -lehti uutisoi 25.8.2016 Michiganin Yliopiston tutkimuksesta, jonka tulosten mukaan biopolttoaineet (tässä tapauksessa maissietanoli) ovat ympäristön kannalta huonompia kuin bensiini.
Tutkija John DeCiccon mukaan ilmastosyiden takia biopolttoaineita suosiva politiikka on todistettu tieteellisesti virheelliseksi. Suomessa ei kasvateta maissia etanolin valmistusta varten eikä puun käytön vaikutuksia voi rinnastaa maissin käyttöön biopolttoaineena. Toisaalta historia on osoittanut, että EU-parlamentin ympäristövaliokunnan ja EU:n komission käsitys biopolttoaineista pohjautuu enemmän politiikkaan kuin tieteeseen.
Nykyisestä oppositiosta löytyy tahoja, joiden mielestä paras tapa päästä liikenteen vähentämistavoitteeseen olisi ensinnäkin tehdä yksityisautoilusta verotuksen avulla nykyistä huomattavasti kalliimpaa ja toisaalta ohjata verovaroja joukkoliikenteen tukemiseen nykyistä enemmän. Ajatus kuulostaa kauniilta, mutta se olisi kivulias tie yhteiskuntamme kakuntekijöille, joiden pitäisi päästä työpaikoilleen sellaisilla kustannuksilla, että työnteko kannattaa – työmatkakulujen ja verotuksen jälkeenkin.
Mikäli ilmastopolitiikassa siirryttäisiin vihreistä teorioista käytännön toimiin, olisi helpointa alentaa reilusti autoveroa, jotta autokantamme uudistuisi vähäpäästöiseksi ja sähköautojenkin osuus lisääntyisi. Toinen keino olisi etätyön edistäminen lakisääteisesti niissä yrityksissä, joissa se on työvälineiden puolesta mahdollista. Nykyinen hallitus laittoi toimeen lievän autoveron alennuksen sekä vanhojen autojen romutuspalkkion. Nämä pienet toimet ovat jo vaikuttaneet kahdella tavalla: Yksityisautoilun päästöt ovat vähentyneet, autokauppa on vilkastunut ja autoveron tuotto valtiolle on ollut suurempi kuin mitä on budjetoitu. Hämmästyttävää on se, että hallitus ei ole saanut tästä kiitosta niiltä tahoilta, jotka yleensä mainostavat ympäristötietoisuuttaan.
<img decoding="async" class="size-medium wp-image-13672 alignleft" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-216x300.jpg" alt="matti_hukari" width="100" hspace="5" vspace="5" srcset="https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-216x300.jpg 216w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-72x100.jpg 72w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-27x38.jpg 27w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari.jpg 222w" sizes="(max-width: 216px) 100vw, 216px" />Matti Hukari
Kirjoittaja toimii yhteiskuntavastuuseen ja kestävään kehitykseen liittyvissä asiantuntijatehtävissä. Hän on kirjoittanut kansainvälistä energiapolitiikkaa koskevia artikkeleita ja kirja-arvioita mm. Kanava-lehteen. Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat henkilökohtaisia.

”Inspiroiva, historiallinen ja käänteentekevä” ilmastosopimus hidastaisi lämpenemistä enintään 0,2 asteella – suomalainen teollisuus maksaisi raskaan hinnan

Luxemburg

Osa tuulivoimayhtiöistä kiertää Suomen verotusta Luxemburgin erikoisrahastojen avulla

EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus nytkähti eteenpäin – Italian kanta ratkaisi

Pakolaispaine kasvaa edelleen EU:ssa – turvapaikanhakijat nukkuvat jo kaduilla Belgiassa

Espanja ja Portugali alentavat sähkön hintaa yhteismarkkinoilla – EU:n poikkeuslupa kylvää epävarmuutta energiakriisin keskellä

Ruotsi näyttää jälleen Suomelle mallia – Koponen: ”Meillä hallitus jatkaa työntekoa vähättelevää ja kansalaisia kurjistavaa linjaa”

Tanska ja Puola jättävät ahneet veroparatiisiyhtiöt nuolemaan näppejään: korona-avustuksia ei tipu

”Inspiroiva, historiallinen ja käänteentekevä” ilmastosopimus hidastaisi lämpenemistä enintään 0,2 asteella – suomalainen teollisuus maksaisi raskaan hinnan

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025