Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Mai Allo

Kansanedustaja Strandman palauttaisi tasoryhmät perusopetukseen – ”Inkluusiossa ei ole mitään järkeä”

Ovatko käytännön luku- ja kirjoitustaito enää itsestäänselvyyksiä peruskoulunsa päättävien ”diginatiivien” keskuudessa? Entä mistä Pisa-tulosten jatkuva lasku kertoo? Opettaja ja tietokirjailija Mai Allon teos <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/koulukirja-kymmenen-myyttia-suomalaisesta-peruskoulusta-2/">Koulukirja – kymmenen myyttiä suomalaisesta peruskoulusta</a> käsittelee suomalaisen koulujärjestelmän kriisiä, johon ollaan nyt vasta heräämässä.

Suomen Perusta julkaisi Koulukirjan ensimmäisen painoksen vuonna 2021. Kirjassa tuotiin tuolloin esille, että merkittävä joukko opettajia ja tutkijoita on esittänyt jo vuosien ajan – valtavirtakeskustelusta poiketen – koulujärjestelmän tervehdyttämisen vaativan ”resurssien lisäämisen” sijaan vauhdilla etenevien uudistusten kriittistä tarkastelua, eli sen pohtimista, ovatko digitalisaatio, seinättömät luokat ja ilmiöoppiminen todella ratkaisu – vai osa ongelmaa?
Viimeisten parin vuoden aikana sinisilmäisyys digitalisaation suhteen on tullut tiensä päähän. Ruudun tuijottamisen vaikutukset keskittymiskykyyn on nyt tunnustettu siinä missä vaatimukset kännyköiden käytön rajoittamisesta tai kieltämisestä kouluissa ovat muuttuneet osaksi valtavirtakeskustelua. Sama pätee moniin muihinkin koulumaailman uudistuksiin.
Ruotsin koulutuspoliittinen suunnanmuutos
Koulukirjan uudistetussa painoksessa tarkastellaan nyt myös muun muassa Ruotsissa viime vuosina tapahtunutta koulutuspoliittista suunnanmuutosta ja Suomessa tapahtunutta kehitystä sekä esimerkiksi chat-gpt-tekoälyn vaikutuksia opetukseen. Teos tuo myös esiin sen, minkälaisin argumentein digitalisaatiota ja muita opetuksen uudistuksia ajettiin vauhdilla suomalaiseen peruskouluun – ja kenen toimesta.
Kirjassa tartutaan myös muihin koulumaailmaan liittyviin ongelmiin, kuten arvosanojen ja tutkintojen inflaatioon, ideologisen politikoinnin lisääntymiseen kouluissa sekä siihen, miten eri tasoiset oppijat tulisi ottaa paremmin huomioon – eli kysymykseen niin sanotusta ”inkluusiosta”.
Teos on luettavissa Suomen Perustan <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/koulukirja-kymmenen-myyttia-suomalaisesta-peruskoulusta-2/">verkkosivuilla</a>.
&nbsp;

Suomen Perustalta uudistettu painos peruskoulun ongelmia käsittelevästä Koulukirjasta – suomalaisen koulujärjestelmän kriisiin ollaan vasta heräämässä

Suomen Perusta <a href="https://stage.sudev.fi/uutuuskirja-vasemmistoradikaalien-myllertama-peruskoulu-on-palautettava-raiteilleen/">julkaisi</a> vuonna 2021 tietokirjailija Mai Allon kirjoittaman teoksen <a href="https://www.suomenperusta.fi/content/uploads/2021/02/Koulukirja.pdf">Koulukirja – kymmenen myyttiä suomalaisesta peruskoulusta</a>. Teoksessa käsiteltiin niitä ongelmia, jotka varjostivat tuolloin vielä hyvässä maineessa ollutta suomalaista peruskoulujärjestelmää.

Laskeviin oppimistuloksiin, segregaatioon ja inkluusioon liittyvät ongelmat ovat nousseet viime aikoina valtakunnallisiksi puheenaiheiksi.
Koulukirja-teoksen kirjoittaja Mai Allo kertoo Suomen Perustan <a href="https://www.suomenperusta.fi/ajatus/laskevat-oppimistulokset-ja-kasvavat-ongelmat-miten-suomalainen-peruskoulu-saadaan-raiteilleen/">uutuusvideolla</a>, miten pitkällä peruskoulun ongelmat ovat ja mitä niiden selättämiseksi voitaisiin tehdä.
Peruskoulun valuviat korjattava
&#8211; Suomalainen peruskoulu on hieno saavutus. Silti siinä on valuvikoja, joita digihype, seinättömät luokat tai pidennetty oppivelvollisuus eivät korjaa, vaan ennemminkin pahentavat asiaa, kirjoittaa valtiotieteen lisensiaatti Mai Allo ajatuspaja Suomen Perustalle kirjoittamassaan raportissa Koulukirja.
Koulukirja pureutuu myös koulujen politisoitumiseen ja vaatii paluuta perusasioihin: tietojen ja taitojen oppimiseen edistyksellisten asenteiden omaksumisen sijaan. Allo purkaa kirjassaan 10 peruskouluun liittyvää myyttiä ja esittää yhtä monta valuvikoja korvaavaa politiikkasuositusta.
&nbsp;

Oppimistulokset laskussa, ongelmat kasvussa – miten suomalainen peruskoulu saadaan raiteilleen?

Koneen Säätiö rahoittaa parhaillaan Femtie-nimistä hanketta, joka “yhdistää taloutta, politiikkaa ja feminismiä.”

Hankkeen tarkoituksena on muun muassa “kyseenalaistaa taloustieteen itsestäänselvyyksiä”. Näin kerrotaan säätiön sivuilla:
&#8221;Taloustieteen yksinkertaista ihmiskuvaa on viime vuosina kritisoitu yhä enemmän. Moni on huomauttanut, ettei ihminen ole pelkkä rahan perässä juoksija. Taloustiede on myös jättänyt ympäristön kokonaan huomiotta.&#8221;
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Feminististä tiedettä pidetään usein ideologisena ja siksi vääränlaisena. Ihan yhtä ideologista on myös perinteinen taloustiede, tutkija <a href="https://twitter.com/ylostalohanna?ref_src=twsrc%5Etfw">@ylostalohanna</a> ajattelee. Toimittaja Virpi Salmen jutussa <a href="https://twitter.com/femtiehanke?ref_src=twsrc%5Etfw">@femtiehanke</a> haastaa taloustieteen vanhat itsestäänselvyydet.<a href="https://t.co/chnlOmdx4X">https://t.co/chnlOmdx4X</a>
&mdash; Koneen Säätiö (@KoneenSaatio) <a href="https://twitter.com/KoneenSaatio/status/1628679741082423296?ref_src=twsrc%5Etfw">February 23, 2023</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Hankkeen tutkijat ovat feministejä ja aktivisteja. Miehinen valtavirtataloustiede saa kyytiä. Ja mikäpä siinä, kritiikki kuuluu tieteeseen.
Tai siis kuuluisi, jos se osuisi maaliinsa. Nyt ei osu.
Säätiön Femtie-projektia esitteleviltä sivuilta löytyy talousteoriasta useita väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa, minkä huomaa heti, jos avaa taloustieteen perustason oppikirjan.
Tartutaan ilmeisimpään: Femtie-tutkijoiden mukaan “taloustiede on jättänyt ympäristön kokonaan huomiotta.”
Mitä ihmettä, kysyvät kokeneet ekonomistit ja taloustieteilijät. Yliopiston kirjastot ja tietokannat pursuavat valtavirtataloustieteen artikkeleita ja analyyseja ympäristötuhojen syistä, seurauksista ja siitä, mitkä taloudelliset keinot tehokkaimmin estäisivät luonnon ylikäyttöä.
Jo ensimmäisen vuoden ekonomistifuksit opettelevat sellaisen käsitteen kuin “markkinahäiriö&#8221; tai “ulkoisvaikutus”, jonka jälkeen päästään analysoimaan ja laskemaan vaikkapa optimaalisia ympäristöveron määrää.
Femtie-hankkeen tutkijat moittivat “miehistä” taloustiedettä ns. hyödyn maksimointiteoriasta, josta liikkuu villejä käsityksiä feministien keskuudessa ja paljon muuallakin.
Oikeasti kyse on matemaattiseen muotoon puetusta menetelmästä, johon mahtuu aivan mainiosti ajatus ympäristötuhojen minimoinnista tai kokonaisen yhteisön hyvinvoinnin maksimoinnista. Tämä selviää yleensä opiskelijoille toisena opiskeluvuotena, ellei aiemmin, muistuttaa taloustieteen professori emeritus Vesa Kanniainen. 
Femtie-hankkeen edustajat ovat sukupuolentutkijoita ja sosiologeja. Ehkä hankkeeseen olisi kannattanut ottaa vaikka vain aluksi mukaan edes yksi taloustieteilijä, joka olisi perannut auki muutaman yhtälön tutkimussuunnitelmaa tehtäessä?
Femtie-hanke tosin ei ole ensimmäinen tutkimus, jossa feministit iskevät kirveensä kiveen taloustiedettä kritisoidessaan. Taannoin mediassa sai valtavasti julkisuutta Kate Raworth&#8211; niminen luennoitsija, jota ylistettiin uuden käsitteen, &#8221;Donitsitalouden&#8221;, keksimisestä.
Donitsitalouden idea on, että talouden ja taloustieteen tulisi maksimoida ihmisen hyvinvointi planeetan kantokyvyn rajoja ylittämättä.
Oikein hyvä muuten, mutta donitsileipurit tulivat keksineeksi pyörän uudelleen.
Ympäristön kantokyvyn huomioiva kasvuteoria on ollut vuosikymmeniä ekonomisteille peruskauraa. Teorian mallit sisältävät koko donitsin idean ja tarjoavat vielä vastauksiakin numeerisessa muodossa. Itse esittelin &#8221;Green growth&#8221; -mallin matemaattisia perusteita makrotaloustieteen johdantokurssilla viitisentoista vuotta sitten. Mallin avulla voidaan laskea ympäristötuhot valtiontalouden kulupuolelle, jolloin toteutunut kasvu näyttää aivan erilaiselta kuin mitä viralliset luvut väittävät.
Kyseinen teoria malleineen edustaa juuri sitä feministien moittimaa valtavirtataloustiedettä, jossa maksimoidaan jotakin asiaa samalla, kun toista asiaa halutaan minimoida.
Taloustieteeseen tutustuminen on hidasta puuhaa, osin siksi, että matematiikan ja tilastojen kanssa työskentely on vaivalloista. Mutta jos aikoo taloustiedettä kritisoida, vaivannäkö kannattaa. Silloin kritiikkiä kuuntelevat uteliaina ja kiinnostuneina nekin, jotka voisivat nopeimmin ottaa kritiikin hyötykäyttöön.
MAI ALLO
Kirjoittaja on koulutukseltaan taloustieteilijä sekä matematiikan ja fysiikan opettaja.
&nbsp;

Koneen säätiön outo ulostulo: ”Feminististä tiedettä pidetään usein ideologisena ja siksi vääränlaisena. Ihan yhtä ideologista on myös perinteinen taloustiede”

Peruskoulu on myllätty ja päivitetty piloille. Oppimistulokset laskevat vuodesta toiseen, ja Suomen asema matemaattis-luonnontieteellisten aineiden huipulla on enää kaukainen muisto. <a href="https://www.kemianteollisuus.fi/fi/uutishuone/tiedotteet/mita-viro-tekee-oikein-ja-suomi-vaarin-kun-oppimistulokset-menevat-eri-suuntiin-kemianteollisuus-esittaa-5-keinoa-joilla-suomi-voi-nousta-takaisin-huipulle/">Virokin pyyhkäisi ohi</a> Pisa-tuloksissa. Perussuomalaiset havaitsee useita syitä rappeutumiselle, joka koulumaailmassa paraikaa jyllää.

Opetusministeri Li Andersson kieltäytyy näkemästä syy-yhteyttä maahanmuuton ja oppimistulosten heikkenemisen välillä.
Katso kouluja koskeva eduskunnan kyselytunnin kooste (juttu jatkuu videoikkunan alapuolella): 
<iframe loading="lazy" title="Peruskoulu on pilattu – matikkaosaaminen on enää muisto vain" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/jwFEG-ewceE?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Kansanedustaja Sakari Puisto toimittaja Suomen Uutisten haastattelussa
<h4>Vihervasemmisto monimutkaisi Suomen koululaitoksen ja ajoi kriisiin</h4>
Suomen Uutiset <a href="https://stage.sudev.fi/uutuuskirja-vasemmistoradikaalien-myllertama-peruskoulu-on-palautettava-raiteilleen/">on uutisoitunut Suomen koulun kriisistä</a> vuosien varrella. Kaksi vuotta sitten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi valtiotieteen lisensiaatti Mai Allon raportin nimeltään <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/koulukirja-kymmenen-myyttia-suomalaisesta-peruskoulusta/">Koulukirja</a>.
Allo purki kirjassaan 10 peruskouluun liittyvää myyttiä ja esitti yhtä monta valuvikoja korvaavaa politiikkasuositusta. Teos pureutui koulujen politisoitumiseen ja vaati paluuta perusasioihin: tietojen ja taitojen oppimiseen edistyksellisten asenteiden omaksumisen sijaan.
Kirjan ydinviesti oli se, että vasemmiston pilaama koululaitos on palautettava raiteilleen.
<h4>Maahanmuutto vaikuttaa kouluihin – opetusministeri ei tätä myönnä</h4>
Perussuomalaiset toivat esiin koulujärjestelmän hätätilaa eduskunnan <a href="https://stage.sudev.fi/erot-pienten-koululaisten-oppimistuloksissa-halyttavia-huonoa-maahanmuuttoa-hyssytellaan/">kyselytunnilla</a> 19.1.2023.
– Suomessa on suurin maahanmuuttajataustaisten ja muun väestön oppimistulosten välinen ero koko länsimaissa, totesi perussuomalaisten kansanedustaja Sakari Puisto.
Puisto on itse väitellyt filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopistossa vuonna 2004.
Maahanmuutosta johtuva <a href="https://stage.sudev.fi/segregaatio-kiihtyy-suomessa-vasemmistokin-myontaa-etta-koulujen-alueellinen-eriytyminen-on-totta-halla-aho-muuta-ratkaisua-ei-ole-kuin-se-etta-pyritaan-kaikin-keinoin-torjumaan/">koulujen segregaatio</a> eli alueellinen eriytyminen on todellinen ilmiö. Se on myös vihervasemmiston kipukohta, jota he väistelevät tehokkaasti.
– Ongelmaa pyritään lakaisemaan maton alle, koska sen ratkaisemiseen ei ole muita vaikuttavia keinoja kuin haitallisen maahanmuuton vaikeuttaminen ja vähentäminen, selkeytti Jussi Halla-aho, filosofian tohtori hänkin.
– Se taas ei maahanmuuttohurmoksessa eläville puolueille käy, hän korvensi.
Järjestelmätason ongelmia ei pystytä ratkomaan, mikäli tosiasioita ja juurisyitä ei kyetä tunnistamaan. Ongelmat eivät poistu maahanmuuttoa lisäämällä. Ongelmien syynä eivät ole lapset vaan lyhytnäköinen maailmanpelastelupolitiiikka.

Peruskoulu on pilattu, matikkaosaaminen on enää muisto vain – Sakari Puisto ja Jussi Halla-aho kertovat, mistä huono kehitys johtuu

Koulujen eriytymistä eli jakautumista hyviin ja huonoihin pidetään ongelmana, johon tulee puuttua. Jakautumista on yritetty estää positiivisella syrjinnällä eli jakamalla rahaa heikoimmille kouluille. Vasemmistopoliitikot ovat ehdottaneet myös valinnanvapauden rajoittamista. Löytyisikö parempia keinoja? – SU haastatteli koulutuspoliitikkoa, koulutustutkijaa ja kahta kokenutta opettajaa. Valtiotieteiden lisensiaatti Mai Allo kirjoittaa. 

”No onhan tämä nyt aivan pirullinen dilemma”, avaa yliopistonlehtori Jari Salminen keskustelun. Hän työskentelee koulutustutkijana Helsingin yliopistossa, ja ”dilemma” on hänen lempi-ilmaisunsa. Sitä hän on tutkimuksissasaan ja kirjoissaan usein käyttänyt kuvatessaan koulun, opetussuunnitelmien ja yhteiskunnan mutkallista suhdetta.
Koulujen eriytymisen osalta hän tarkoittaa dilemmalla sitä, että aivan päinvastaiset toimenpiteet johtavat samaan lopputulokseen eli siihen, että koulut jakautuvat entistä voimakkaammin hyviin ja huonoihin.
”Jos koulushoppailua yritetään estää esimerkiksi koulupiirejä rajaamalla, seuraa siitä, että jollekin alueelle eivät muuta enää ketkään muut kuin ne, joilla ei ole vaihtoehtoja. Koko seutu kouluineen on sen jälkeen mennyttä. Jos ja kun valinnanvapaus sallitaan, kaikki kynnelle kykenevät äänestävät jaloillaan. Sekin johtaa koulujen jakaantumiseen. Toiset kukoistavat, toiset kurjistuvat.”
”Ja kyllä, tämä on oikea ongelma, vaikka Suomessa asiat ovat vielä aika hyvin. Esimerkiksi joidenkin Itä-Helsingin koulujen maine on turhaan huono. Tiedän omien opiskelijoitteni ja opetusharjoittelijoitteni kautta, että siellä on myös mukavia ja rauhallisia kouluja. Omatkin muistoni seudulta ovat positiivisia.”
Salminen arvelee Suomen koulujen pysyvän edes jotenkuten tasalaatuisina niin kauan, kun opettajaeetos pysyy vahvana. ”Tällä tarkoitan sitä, että jopa niille heikoimmille alueille on toistaiseksi riittänyt päteviä hakijoita, jotka kaikesta huolimatta pitävät työstään. Silloin, kun opettajan asenne muuttuu sellaiseksi, että &#8217;elämä on muualla&#8217;, on peli menetetty.”
”Vaaran merkit orastavat jo täälläkin, mutta eivät onneksi vielä näy selvästi kuten vaikkapa Iso-Britanniassa. Siellä joitakin kouluja on jouduttu sulkemaan siksi, etteivät pätevät opettajat halua niihin töihin, tai etsivät paremman paikan heti tilaisuuden tullen.”
Salmisen mukaan suomalaiset opettajajärjestöt voisivat keskustella koulujen ongelmien syistä nykyistä suoremmin ja avoimemmin. Ikäviä asioita ei pidä lakaista maton alle, vaikka niiden ääneen sanominen voi joskus olla poliittisesti epäkorrektia.
Sama päättökoe kaikille? 
Salminen kuuluu niihin tutkijoihin, joiden mielestä kaikkien koulujen vaatimustasoa tulisi nostaa, ja hän on usein puhunut myös valtakunnallisten, kaikille yhteisten päättökokeiden puolesta. Yhdenkään perheen etu millään alueella ei voi olla se, että peruskoulusta ja enenevässä määrin myös lukioista tai ammattikouluista pääsee sluibaamalla läpi, kuten perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra osuvasti joskus on asian ilmaissut.
Sluibaaminen on mahdollista muun muassa siksi, että ydinasioiden osaamista ei mitata ja testata riittävän yksiselitteisesti ja läpinäkyvästi. Kouluilta edellytetään monipuolista ja oppilaslähtöistä arviointitapoja, jolloin seuraavalle kouluasteelle pääsee luvattoman heikolla luku- kirjoitus- ja laskutaidoilla. Tämä koituu nimenomaan huonoimpien koulujen oppilaitten vahingoksi, koska heidän oppimisestaan ei ehkä kanneta huolta kotonakaan.
 ”Peruskoulun sanallisen ja erittäin kirjavan arvioinnin jäljet näkyvät meillä aina syksyllä, kun kohtaamme uudet lukion ykkösluokkalaiset. Monilla on käsitys itsestään kiitettävänä oppilaana, ja on riipaisevaa, kun lukemisen ja kirjoittamisen taso paljastuu toisenlaiseksi”, kuvailee espoolaisessa koulussa kolmattakymmenettä vuotta työskennellyt äidinkielen opettaja ja jatkaa:
”Mietimme joskus kollegoiden kanssa, kuinka alas rimaa pitää laskea”.
Espoossa koulujen eriytymisongelma näkyy opettajan mukaan hyvin voimakkaana:
”Meillä on täällä hyviä kouluja ja oppilaita, jotka häikäisevät taidoillaan. Ja meillä on kouluja, joissa oppilaiden sallitaan tekevän äidinkielen kirjoitelman emoijeilla, kun mikään muu ei heiltä onnistu.”
”Onnekseni opetan itse lukiolaisia. Raskainta tämä koulujen eriytyminen lienee yläkoulussa opettaville kollegoille. Vanhemmat painostavat heitä antamaan yhdeksäsluokkalaisilleen hyviä numeroita, kun meidän Joni nyt tarvitsee kympin, että pääsee X:n kouluun.” 
&#8221;Jos opettaja ei suostu, valitetaan aluehallintovirastoon.&#8221;
Ne äidit ja isät, jotka osaavat ja kehtaavat valittaa numeroista, kuuluvat yleensä sosioekonomisesti menestyvään joukkoon, kertoo espoolaisopettaja. Toisaalta heikosti pärjäävistä perheistä löytyy niitä vanhempia, jotka vaativat lapsilleen parempia arvosanoja vedoten kokemaansa syrjintään.
Espoolaisopettajan purkausta kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, että Purran ja Salmisen kannattamat julkiset päättökokeet tai pääsykokeet voisivat ratkaista koulujen eriytymisongelman ainakin osittain. Koulupaikat eivät silloin pääsisi jakautumaan niin vahvasti perheiden varallisuuden tai muuttohalukkuuden perusteella. Yhteinen koe vaimentaisi myös vanhempien lobbausintoa.
Siksi tuntuu hullunkuriselta, kun vasemmistovihreät poliitikot vastustavat valtakunnallisia kokeita tai sisäänpääsytestejä väittäen, että ne luokittelisivat lapsia ”eri kasteihin.” Vielä paljon epäoikeudenmukaisempaa on arvosanojen ja arviointitapojen tilkkutäkki.
<h4>Yksi koulu, erilaiset luokat?</h4>
Yksityiskoulujen Liiton toiminnanjohtaja, Lahden yhteiskoulun rehtori Markku Moisala on eriytymiskysymyksessä samoilla linjoilla Salmisen kanssa.
”Jossain mielessä erityminen on Helsingin kaltaisissa isoissa kaupungeissa väistämätöntä. Se johtuu siitä, että metropoli missä tahansa maassa koostuu joukosta pieniä kyliä, joista jokaisella on oma leimansa. Lahden kokoisessa kaupungissa ilmiö näkyy paljon vähemmän, pohjoisemmasta Suomesta puhumattakaan.”
”Yksilöt, ja sitä myötä asuinalueet ja koulut ovat aina erilaisia, minkä ei sinänsä tarvitse olla paha asia. Mutta ehkä tiettyjen koulujen syöksykierrettä voisi lieventää sillä, että riittävän monessa kunnan koulussa olisi yksi erikoisluokka, joka tarjoaa painotettua opetusta. Painotuksen ei tarvitse olla välttämättä ´akateemista`. Näin nykyistä useammalla koululla olisi jokin houkutin perheille. Ja kun erilaiset luokat olisivat kuitenkin samassa koulussa, kaikki oppilaat olisivat luontevasti toistensa kanssa tekemisissä, mikä ehkäisisi ei-toivottujen kuplien syntymistä. ”
Monet vasemmistopoliitikot pitävät kaikkea painotettua opetusta eriarvoistavana. Heidän perusteensa on se, että moniin painotetun opetuksen luokkiin otetaan oppilaat nimenomaan pääsykokeen kautta, ja karsintojen on väitetty suosivan harrastuksissa valmennettuja, vauraitten perheitten lapsia. Tosiasiassa esimerkiksi musiikkiluokkien pääsykokeessa testataan enimmäkseen rytmitajun tai sävelkorvan kaltaisia taipumuksia, ei sitä, mitä lapsi jo osaa.
Moisala huomauttaa, että painotetun opetuksen mahdollisuus missä tahansa koulussa tukee myös niitä perheitä, joissa vanhemmat eivät itse osaa tai jaksa tukea lastensa taipumuksia. ”Olen nähnyt, kun painotettua opetusta antavan luokan opettaja ottaa yhteyttä koulussaan jossain muussa luokassa opiskelevan lapsen vanhempiin, kertoo panneensa merkille lapsen kyvyt ja kehottaa kyseisiä vanhempia tuomaan lapsensa soveltuvuuskokeeseen. Kaikki voittavat tällaisessa tilanteessa.”
<h4>Yksityiskoulut avuksi?</h4>
Purra nostaa esiin myös maahanmuuton tuomat ongelmat, jotka täyttävät monen opettajan arjen. Koulujen edellytetään kotoutumislain mukaisesti sopeutuvan monikulttuurisuuteen ja edistävän kaikkien osallisuutta. Ohjetta tulkitaan vaihtelevasti, myös niin, että oppiaineiden vaikeimpia sisältöjä pitää karsia. Lepsuilu koituu ajan mittaan kaikkien, mutta varsinkin maahanmuuttajien itsensä vahingoksi.
Purra korostaa, että maahanmuuttajavaltaisten koulujen syöksykierrettä ei ole saatu missään oikaistua edes mittavalla positiivisella syrjinnällä. Hänen mielestään valtavirtamedian palstoilla näkyvimmin esiintyvät tutkijat, kuten HS:n usein haastattelema Venla Bernelius, tuntuvat edustavan ajattelua, jonka mukaan ”parempiosaisiten” tulisi kurjistua, jotta ero heidän ja ”huonompiosaisten” välillä olisi pienempi.
”Tuo idea voi toimia progressiivisessa verotuksessa, mutta ei kouluvalinnassa”, toteaa Purra.
Tutkija Jari Salminen muistuttaa, että PD-rahat ovat pysäyttäneet koulun kurjistumiskierteen joissakin tapauksissa, jos lisätuki on ohjattu nimenomaan opetukseen. Lisäksi hän haluaa kertoa esimerkin San Diegossa toteutetusta mielenkiintoisesta kokeilusta, joka suomalaisen korvaan saattaa kuulostaa miltei pyhäinhäväistykseltä: huonomaineinen koulu päätettiin purkaa, ja sen tilalle kunnanisät sallivat perustaa yksityiskoulun, joka tarjosi omaa opetussuunnitelmaansa.
”Tarkoitus oli houkutella slummialueen lapset pysymään koulussa, ja myös testata oppimistuloksia muihin kouluihin verrattuna. Tulokset olivat niin hyviä, että nyt näitä samanlaisia kouluja on perustettu muillekin ongelma-alueille”, kuvailee Salminen.
Mikä sopii yhdelle maalle, ei välttämättä sovi suoraan toiseen järjestelmään, mutta silmät ja korvat varmasti kannattaa pitää auki. Ja aloittaa siitä, että asioista puhutaan ilman kiertoilmaisuja.

Koulujen eriytyminen kiihtyy – vasemmisto ehdottaa valinnanvapauden rajoittamista, mutta löytyisikö parempiakin keinoja?

Moni opettaja on huolissaan siitä, että nuoret saavat matematiikasta väärän käsityksen digitaalisten opetusmenetelmien takia. Eksakteille tieteille jää muutenkin yhä vähemmän tilaa nykykoulussa, kun opetusta taivutellaan kulttuurien kirjoon ja arvioinnilta edellytetään ”monipuolisuutta”. Käytännössä se tarkoittaa usein riman laskemista. Valtiotieteen lisensiaatti Mai Allo kirjoittaa suomalaista koulua kuormittavista ongelmista. 

Teollisuudessa ja elinkeinoelämässä on jo pitkään surtu suomalaisten matematiikan taitojen heikkenemistä. Keinoa suunnan muuttamiseksi on etsitty jos jonkinlaisilla kampanjoilla, mutta luisu näyttää jatkuvan.
Matematiikan opettajat huomaavat jokapäiväisessä työssään, miten heidän opettamansa aine joutuu peruskoulussa, lukiossa ja ammattikoulussa yhä ahtaammalle. Syyt ovat kaikille vanhoja tuttuja, kuten vaatimustason yleinen lasku ja yli vuosikymmenen jatkunut digihypetys.
Nyt edellisten päälle kasautuu lisää huolenaiheita.
Uudessa opetussuunnitelmassa painottuvat vielä aiempaakin vahvemmin monenlaiset yhteisöllisyyttä ja vaihtoehtoisuutta korostavat opetusmenetelmät ja ”monipuoliset” arviointitavat. Niiden lisäksi saattaa kouluihin olla pikku hiljaa leviämässä ideologia, joka kruunaa koko kakun.
Tuon ideologian mukaan matematiikan, fysiikan tai kieliopin kaltaiset, vaikeina pidetyt aineet ovat sisällöltään jotenkin sortavia, toiseuttavia tai jopa rasistisia.
Edellä kuvatun kaltainen ääriajattelu ei ole vielä täysin rantautunut Suomeen, eikä niin välttämättä pääse käymäänkään. Mutta viitteitä siihen suuntaan näkyy opetussuunnitelmassa, ja vielä paljon selvemmin esimerkiksi opettajainkoulutuksessa. Tämä on ulkopuolisenkin helppo havaita vaikkapa pedagogisten opintojen ja harjoittelukoulujen seminaariaiheita tai luentokeskusteluja seuraamalla.
<h4>Oppisisältöjä karsitaan digin tieltä</h4>
Monien matematiikan opettajien ja matemaatikkojen päällimäinen huoli on se, että varsinaiseen matematiikan opetukseen ei jää tarpeeksi aikaa, kun tunnit kuluvat ohjelmien ja laitteitten kanssa säätämiseen. Eikä tämä liity koronan aiheuttamaan poikkeustilanteeseen. 
Matematiikan oppimateriaaleista karsitaan vaikeimpia asioita pois kiihtyvällä tahdilla ensinnäkin siksi, että kaikkien halutaan läpäisevän kurssit, ja toiseksi siksi, että itse asiasisältö pitää taivutella jo hankittuihin ohjelmiin ja laitteisiin sopivaksi.
”Tunnen antavani oppilaille väärän ja puutteellisen käsityksen matematiikasta, kun joudun käsittelemään esiteltävän teorian sen mukaan, mitä ohjelma sallii tai pakottaa tekemään, tai miettien, mitä ylipäätään ehditään digisähellykseltä tehdä”, harmittelee Inka Väärtinen, 35-vuotias matematiikan lehtori Helsingin Viikin normaalikoulusta.
Hän ohjaa päivittäin lukio-opiskelijoita ns. Abitti-ohjelman käyttöön, jota näiden pitää harjoitella voidakseen osallistua ylioppilaskirjoituksiin.
”Tämä ei ole se työ, jota varten opiskelin matematiikkaa yliopistossa,” toteaa Väärtinen.
Ylioppilaskirjoitukset sähköistettiin asteittain jo vuosia sitten. Matematiikka oli vuorossa viimeisenä, ja uudistus juntattiin läpi monien opettajien, tutkijoiden ja matemaatikoiden kritiikistä huolimatta.
Jostain syystä juuri ”Abitti” halutaan edelleen pitää käytössä, vaikka sen kohdalla ei toteudukaan digitalisaation yleinen tavoite eli työn &#8211; tässä tapauksessa matematiikan opettamisen ja oppimisen &#8211; tehostuminen.
Kouluopetuksen digitalisointi oli ja on poliittinen päätös. Sama pätee yo-kirjoitusten sähköistämiseen. Päätöksen tekee opetusministeriö, mutta sähköistämisen käytännön toteutuksesta vastaa Ylioppilastutkintolautakunta, joka tilaa työn tietotekniikkayrityksiltä, kuten esimerkiksi Reaktorilta ja Goforelta.
Lautakunnan erityisasiantuntija Matti Lattu kertoo, että kumppaniyritykset etsitään kilpailuttamalla, ja edellisen kierroksen voittajaksi lautakunta valitsi Reaktorin. Reaktorin konsultit tekevät ohjelmat yhdessä lautakunnan omien virkailijoiden kanssa.
Tällä hetkellä Abittia tai yo-ohjelmia ei kuitenkaan olla kehittämässä käyttäjäystävällisemmäksi tai matematiikan sisältöihin paremmin soveltuvaksi.
Latun kuvauksesta ei täysin selviä, miksi jostakin järjestelmästä ei voitaisi edes tilapäisesti luopua silloin, jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Yksi mahdollinen selitys on se, että osa valtaapitävistä poliitikoista ja virkamiehistä – yo-lautakunta mukaan lukien &#8211; haluaa pitää yllä edistyksellistä imagoa. Latun näkemyksen mukaan ”ajatus, jonka mukaan tietotekniikan käyttö vie aikaa oikeilta asioita ei voi olla enää tätä päivää (…..) tietotekniikaton koulutus ei valmistaisi opiskelijoita tähän yhteiskuntaan ja tekisi koulutuksesta opiskelijoiden silmissä naurettavan.” (kursivointi toimittajan)
Digitalisoinnin kannattajat väittävät myös, että visuaalisuutensa vuoksi ohjelmat tukevat erityisesti heikkoja oppilaita, joille matematiikan abstraktiot tuottavat vaikeuksia. Eikä digi-intoilijoita tunnu häiritsevän runsas tutkimusnäyttö siitä, että digimenetelmät ja sähköiset oppimisalustat ovat todellisuudessa heikentäneet sekä hitaasti oppivien että lahjakkaitten lasten oppimistuloksia varsinkin teoreettista ajattelua vaativissa aineissa.
<h4>Kaikki kelpaa ”monipuolisessa” arvioinnissa?</h4>
Kritiikitön digiusko on vain yksi seikka, joka monia opettajia huolestuttaa. Myös suosioon nousseet yhteisölliset, verkkotiedonhakuun perustuvat, taiteelliset tai muutoin räätälöidyt suoritustavat sopivat huonoimmin juuri matemaattisten aineiden opetukseen.
”Matematiikassa osaaminen on sitä, että pystyy ratkaisemaan jonkin ongelman loogisesti alusta loppuun ja näyttämään vaihe vaiheelta, yksityiskohtaisesti, miten tulokseen on päädytty. Tämä on olennainen ydintaito, ja vasta sen päälle tulevat vuorovaikutukselliset keinot ja ryhmään tukeutuminen. Nykyisen opetussuunnitelman ja piilo-opetussuunnitelman vaatimukset keikauttavat asetelman melkein päinvastoin”, harmittelee Väärtinen.
Useat opettajat ympäri Suomea ovat Väärtisen kanssa samaa mieltä, mutta eivät uskalla tuoda asiaa edes työyhteisössään esiin. Vanhanaikaisiksi katsotut näkemykset eivät edistä uraa tai välejä valtavirtaa myötäileviin kollegoihin.
Sekä opetussuunnitelmassa että opettajainkoulutuksessa korostetaan, että oppilaita tulee ohjata monikulttuurisuuteen, globaaliin solidaariuteen, suvaitsevuuteen ja sosiaalisuuteen, ja näiden tavoitteiden tulee toteutua myös matematiikan tunneilla. Joskus – ja mahdollisesti yhä useammin – linjaus tulkitaan niin, että matematiikan osaamisen rinnalla tai sijasta tulee arvioida oppilaan auttamishalua, empaattisuutta tai näkemyksiä. Opettajia saatetaan myös kehottaa vähentämään matemaattisen esityksen eksaktiutta, jotta ”ketään ei suljettaisi pois.”
”Totta kai oppilaita pitää kasvattaa yhteistyökykyisiksi, mutta esimerkiksi matematiikan arvosanassa tulisi minusta näkyä vain mitattava substanssiosaaminen”, sanoo Väärtinen. &#8211; Jatkossa Väärtisen kaltaisten opettajien voi olla yhä vaikeampaa noudattaa tuota sinänsä selkeältä ja oikeudenmukaiselta kuulostavaa periaatetta.
Kun luokalle ei saa jättää eikä nelosia haluta antaa, kannustetaan opettajia käyttämään kaikki keinot, jotta oppilas voi näyttää osaamisensa sillä tavalla, mihin pystyy – tai suostuu. Jos oppilas esimerkiksi ei osaa lukea eikä kirjoittaa, hänet päästetään kemian kokeesta läpi siten, että opettaja velvoitetaan auttamaan häntä kokeen aikana tehtävien lukemisessa ja ymmärtämisessä. ”Kemiasta keskusteleminen” riittää tällöin hyväksytyksi suoritukseksi. – Hurjalta kuulostava esimerkki ei ole keksitty, vaan lainaus kuluvan kevään opettajaopiskelijoiden seminaarista.
”Monipuolisen” arvioinnin nimellä kulkeva riman laskeminen saa vielä lisäpontta kotoutumislaista, jonka mukaan suomalaisten instituutioiden tulee sopeutua erilaisia taustoja ja kulttuureja edustavien oppilaitten mukaan.
Ajatus siitä, että ”jokaisen lapsen tulee lähtötaidoistaan riippumatta tuntea itsensä osalliseksi kouluyhteisössä” on sinänsä kannatettava, mutta keinot tämän päämäärän saavuttamiseksi vaikuttavat kyseenalaisilta. Ne johtavat vähitellen, mutta väistämättä muutoksiin taitoa ja harjoittelua vaativien aineiden oppimistavoitteissa ja arvioinnissa. Samalla saatetaan viedä oppilailta matematiikan loogisen rakenteen ymmärtämisen ilo.
Ja kun samaan suuntaan vieviä muutoksia tehdään monessa paikassa, joka puolella ja vähitellen, ei niitä juuri ehditä tai uskalleta kritisoida – varsinkaan silloin, jos kritiikki katsotaan syrjinnäksi tai muuten vain ajastaan jälkeen jääneeksi.
<hr />
Lue myös: <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/koulukirja-kymmenen-myyttia-suomalaisesta-peruskoulusta/">Mai Allo &#8211; Koulukirja: kymmenen myyttiä suomalaisesta peruskoulusta</a> &gt;

Luokalle ei saa jättää eikä nelosia haluta antaa, luku- ja kirjoitustaidoton oppilas voi päästä kokeesta läpi pelkästään keskustelemalla aineesta opettajan kanssa

Suomalainen peruskoulu on hieno saavutus. Silti siinä on valuvikoja, joita digihype, seinättömät luokat tai pidennetty oppivelvollisuus eivät korjaa, vaan ennemminkin pahentavat asiaa, kirjoittaa valtiotieteen lisensiaatti Mai Allo ajatuspaja Suomen Perustalle kirjoittamassaan raportissa Koulukirja. <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/koulukirja-kymmenen-myyttia-suomalaisesta-peruskoulusta/">Koulukirja</a> pureutuu myös koulujen politisoitumiseen ja vaatii paluuta perusasioihin: tietojen ja taitojen oppimiseen edistyksellisten asenteiden omaksumisen sijaan. Allo purkaa kirjassaan 10 peruskouluun liittyvää myyttiä ja esittää yhtä monta valuvikoja korvaavaa politiikkasuositusta.

Mistä on nykyinen peruskoulu tehty?
Digihypestä, ilmiöoppimisesta, itseohjautuvuudesta.
Avoimista oppimisympäristöistä, joiden takia on purettu luokkien seiniä. Kehityskeskusteluista ja itsearvioinnista, joita tuputetaan numeroarvostelun ohelle. Verkostotyöskentelystä, joilla korvataan selkeät yksilösuoritukset.
Räätälöidystä opinpolusta, jolla syrjäytetään kaikille yhteiset minimivaatimukset.
Koneista, jotka voittavat kynän ja kumin.
Ymmärsitkö, mitä juuri äsken luit? Sisäistitkö käsitteet? Vai koitko sanahelinäksi?
Kuulostaa monimutkaiselta, ja sitä se onkin. Peruskoulua on nimittäin monimutkaistettu niin perusteellisesti, että se on nykyään kaikkea muuta kuin selkeä järjestelmä.
Samalla peruskoulu on kadottamassa ydinajatuksensa: sen, että koulun tehtävä on tuottaa osaamista. Mikään ei enää takaa sitä, että peruskoulun läpäissyt lapsi oikeasti hallitsee välttämättömät perustaidot.
<h4>Oppilaiden lähtötaso laskenut uudistuksista huolimatta</h4>
Ajatus pilalle myllerretystä peruskoulusta on tärkeä näkökulma, mutta se on jäänyt paitsioon julkisessa keskustelussa. Uutuusteos ”Koulukirja – kymmenen myyttiä suomalaisesta peruskoulusta” pyrkii rikkomaan hiljaisuuden.
Ajatuspaja Suomen Perustan julkaisemassa katsauksessa eritellään peruskoulun valuvikoja. Teoksen kirjoittanut valtiotieteen lisensiaatti, tutor-opettajana työskentelevä Mai Allo on koonnut yksiin kansiin tutkimustietoa, joka osoittaa monien koulu-uudistusten onttouden. Kirjan näkökulma ei ole perinteisen perussuomalainen, mutta se tuo arvokkaan lisän keskusteluun suomalaisesta koulusta.
Ongelmat ovat syventyneet entisestään, uudistuksista huolimatta tai ehkä juuri siksi. Oppimistuloksia ei parantanut varsinkaan digiloikka, joka maksoi kymmeniä miljoonia Helsingille muutamassa vuodessa.
– Digitalisaation myönteisistä vaikutuksista oppimiseen ei ole löytynyt selkeää tutkimusnäyttöä. Sen sijaan näyttöä on päinvastaisesta, Mai Allo muistuttaa.
Se kuitenkin tiedetään, että oppilaiden osaamisen taso on laskenut vuosien saatossa. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7894650">Joka kahdeksas poika ei osaa lukea kunnolla</a> peruskoulusta päästyään. Ilmiö on valitettavan tuttu ammatti- ja korkeakoulujen opettajille. Pelkona onkin se, että osaamisen taso johtaa koulutusinflaatioon eli koulutuksen arvon alenemiseen.
Katso Mai Allon haastattelu (juttu jatkuu videon jälkeen): 
<iframe loading="lazy" title="Vasemmistoradikaalien myllertämä peruskoulu palautettava raiteilleen, vaatii Mai Allo" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/1a3z6pwzyqY?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Toimittaja Maria Asunta haastattelee Mai Alloa Meillä on asiaa -ohjelmasarjassa. Youtube, 21 min. 
<h4>Oppimisen ylistyksestä osallisuuden ylistykseen</h4>
Jotta voisi ymmärtää peruskoulun valuvikoja, on piipahdettava 1960-luvulla, jolloin peruskoulu luotiin vanhan rinnakkaisjärjestelmän eli kansakoulun, oppikoulun ja kansalaiskoulun tilalle. Alkuperäinen tavoite oli saattaa kaikki lapset koulutielle tasa-arvoisesti siten, ettei yksikään lapsi jäisi vaille kansakoulun jälkeistä oppia vanhempien köyhyyden takia.
Tarkoitus oli Mai Allon mielestä erittäin kannatettava.
– Mielestäni on oikein, että kaikki lapset pääsevät kouluun vanhempien taustasta riippumatta.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt uudistajille, vaan koko koulujärjestelmä myllättiin sisällöllisesti aina opetussuunnitelmia ja arvosanakriteereitä myöten.
– Matematiikasta ja kielistä siivottiin vaikeammat asiakokonaisuudet. Pääsykokeet, tasokurssit ja muut karsintaan viitanneet käytännöt heitettiin roskatynnyriin. Nelosnumerot seuraamuksineen siirtyivät historiaan. Koulujärjestelmä alkoi painottaa osallisuutta osaamisen kustannuksella, Mai Allo luettelee.
Mylläyksen takia vaatimustaso laski.
– Jälkiä korjataan vielä pitkälle tulevaisuuteen, Allo toteaa.
<h4> Vasemmistoradikalismi näkyy uudistusintoilun taustalla</h4>
Peruskoulun uudistamisvimmaa määrittelee kaikenkattava rajojen ylitys. Rajoja rikkoakseen uudistajat ovat moukaroineet alas niin luokkahuoneen seiniä kuin oppiaineiden rajoja. Heidän iskulauseensa on: ”Koska maailma ei jakaudu oppiaineisiin, ei koulunkaan pitäisi.”
Palkittu tietokirjailija Mai Allo rikkoo tätä myyttiä uutuusteoksessaan. Hän kertoo, että peruskoulun vahvimmat moukaroijat ovat pääasiassa olleet akateemisia mielipidejohtajia ja konsultteja. He käyttävät vaikeasti ymmärrettäviä käsitteitä puhuessaan vaikkapa ”kokonaisvaltaisuudesta”, ”hierarkisten rakenteiden välttämisestä” ja ”valintojen vapaudesta”.
Mai Allo näkee nykyisessä koulukeskustelussa yhteyden 1960-luvulle.
– Jo tuolloin oli olemassa äänekäs kasvatustieteilijöiden joukko, joka puhui luovasta, yhteisöllisestä ja verkostomaisesta koulunkäynnistä. Jopa numeroarvostelu ja oppiainejako määriteltiin porvarilliseksi ja vanhoilliseksi. Haluttiin eroon kaikesta, jonka vähänkin koettiin ”alistavan” oppilaita ja vahvistavan luokkayhteiskuntaa.
Pyrkimys lopputulosten tasa-arvoon tarkoittaa suomeksi sitä, ettei kukaan saa olla toisia parempi, vaan päättötodistus kuuluu kaikille.
– Itseään edistyksellisinä pitävät, niin kutsuttua akateemista vasemmistoa edustavat koulu-uudistajat kokevat, että koulumenestys perustuisi elitismiin. Siksi he ovat häivyttäneet eroja oppilaiden väliltä, Allo sanoo.
Taustalla on ajatus siitä, että oppilaiden erilaisuus koulumenestyksessä johtaisi eriarvoistumiseen. Allo näkee asian toisin. Hänestä erilaisuuden tunnustamisen ei tarvitse johtaa eriarvoisuuteen.
<h4>Valtakunnalliset tasokokeet palautettava, ei armoviitosia</h4>
Mitä sitten tarvitsisi tehdä? Miten monimutkaistettu peruskoulu saadaan taas raiteilleen?
Tietokirjailija Mai Allo haastaa tarkastelemaan rohkeasti sitä, miksi lukuisat uudistukset eivät ole parantaneet oppimistuloksia vaan heikentäneet niitä. On rohjettava kysyä, miksi peruskoulu ei enää kykene takaamaan sitä, että oppilas oppii vaadittavat asiat?
Allo peräänkuuluttaa tasokurssien palauttamista ja valtakunnallisten päättökokeiden järjestämistä.
– Oppimista on mitattava, jotta varmistetaan se, että lapsi saavuttaa vähintäänkin kaikille yhteiset minimivaatimukset. Todistusta ei pidä myöntää, elleivät minimivaatimukset ylity.
Allo korostaa, että päättökokeet eivät suinkaan tarkoittaisi heikommin pärjäävien nuorten jättämistä paitsioon. Päinvastoin. Hän uskoo tasokokeiden pikemminkin estävän syrjäytymistä.
– Pitäisi kannustaa nuoria yrittämään uudelleen, kunnes rima ylittyy kiistattomasti. Joskus luokalle jättäminen tehoaa muita tukiopetusmuotoja paremmin.
Opetushallitus on hiljan uudistanut arviointikriteereitään, jotta eri koulujen arvosanat olisivat vertailukelpoisia keskenään. Allon mukaan tämä on hyvä alku, joskaan se ei vielä riitä. Todistus nimittäin halutaan edelleen antaa kaikille.
– Valheellinen todistus ”armovitosineen” ei tuota aitoa iloa ja osallisuudentunnetta syrjäytymisvaaraan joutuneelle nuorelle, Allo muistuttaa.
<h4>Oppivelvollisuutta ei tule pidentää vaan tiivistää</h4>
Mai Allo ei kannata oppivelvollisuuden pidentämistä, vaan sen tiivistämistä.
– Mitä jos vaadittaisiin oppilailta vähän enemmän? Edellytettäisiin siis osaamisen näyttämistä valtakunnallisen mittapuun mukaisesti sen sijaan, että opitun osoitukseksi kelpaa ”räätälöidyn oppimispolun” läpi kulkeminen.
Mitä peruskoululle tapahtuisi, jos yhdeksänvuotiseen oppivelvollisuuteen yhdistettäisiin vaatimustason nosto? Mai Allon mukaan se voisi tulla halvemmaksi kuin koko ikäluokan roikottaminen tuloksiltaan heikkenevissä kouluissa.
– Vuosittaisen päättökokeen ansiosta osa oppilaista voisi suorittaa oppivelvollisuutensa etuajassa ja siirtyä seuraavalle koulutusasteelle, Allo visioi.
<h4>Yksityisen koulut täytentämään julkista koulutarjontaa</h4>
 Koululaitos on rakennettu hitaimmin etenevien ehdoilla. Vähälle keskustelulle on jäänyt lahjakkaan lapsen oikeudet saavuttaa oma potentiaalinsa.
Entäpä jos lähiön lahjakkaalle lapselle olisi tarjolla erityisluokka, jonne voisi hakeutua opiskelemaan tosissaan? Näin oppilas saisi merkinnän todistukseensa vaativien ja syventävien kurssien suorittamisesta.
Jos Mai Allolla olisi aikakone ja taikurinsauva, hän palaisi 1960-luvulle. Hän poistaisi lukukausimaksut yksityisoppikouluista ja laajentaisi kunnallista oppikoulu- ja ammattikouluverkkoa.
Peruskoulu-uudistuksessa suurin osa yksityisoppikouluista päätyi valtion haltuun, ja jäljelle jääneiden itsenäisyyttä kavennettiin huomattavasti. Kouluilta vietiin mahdollisuus valikoida oppilaansa.
– Toivoisin Suomeen yksityiskouluja, joihin pääsisi tasokokeiden eli oppilaan menestymisen perusteella, siis riippumatta vanhempien varallisuudesta, Allo sanoo ja korostaa sitä, että yksityiset koulut täydentäisivät julkista koulutarjontaa.
<h4>Koulu voi esitellä ideologioita, mutta sen ei pidä valita niitä lasten puolesta</h4>
”Koulukirjassaan” Mai Allo kertoo 1960-luvun voimakkaimpien koulu-uudistajien olleen avoimesti marxilaisia. He edustivat niin sanottua <a href="https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/59673/SamiKorhonen.gradu.pdf;jsessionid=4328024C77F5B9B8D94DCC5420D3643E?sequence=1&amp;fbclid=IwAR0IVMga38Qd2o8N_itCzQf2gHaLkzNnkQruEMs3_e6135YyIg1RCZbjDWU">kriittistä näkökulmaa</a>. Tämä on näkynyt kasvatustieteen politisoitumisessa ja koulun arjessa silloin, kuin opettajat ovat liittäneet vasemmistoaktivisminsa omaan työhönsä.
– Koulun punavihertyminen ei ole myytti vaan totta, Allo toteaa, joskin lisää heti perään oman huomionsa siitä, miten vaikeaa on neutraalin opetussuunnitelman laatiminen.
– Sellaista lienee tuskin koskaan ollut, mutta siihen voisi pyrkiä.
Jokaisella ajalla on aatteensa: 1900-luvun alkupuolella kouluissa oli isänmaallinen henki ja oppilaat kokoontuivat aamuhartauksiin. 2020-luvun <a href="https://www.uusimaa.fi/paikalliset/1607795">oppilaita ohjataan feminismiin</a> ja <a href="https://stage.sudev.fi/open-ilmasto-opas-on-2000-luvun-pirkkalan-moniste/">tietyn suuntaiseen ilmastopolitiikkaan</a>.
Eikä aihe ole edes uusi. Jo vuonna 1987 Britannian pääministeri Margaret Thatcher ilmaisi huolensa koulun politisoitumisesta: ”Nuoret tarvitsevat kunnon koulutuksen tavoitellakseen parempaa tulevaisuutta, mutta äärivasemmistolaiset opetusalan auktoriteetit ja radikaaliopettajat vievät heitä tämän mahdollisuuden. Kertotaulun ja yhteenlaskun sijasta lapsille opetetaan antirasistista matematiikkaa ja muuta vastaavaa, mitä se nyt sitten lieneekin.”
– Koulussa toki pitää esitellä eri ideologioita, mutta ei valita nuoren puolesta, mihin suuntaan ja millä tavalla maailmaa pitää muuttaa, Mai Allo painottaa.
<hr />
Koulukirja on ladattavissa <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/koulukirja-kymmenen-myyttia-suomalaisesta-peruskoulusta/">Suomen Perustan sivuilta</a> &gt;

Mai Allo

Kansanedustaja Strandman palauttaisi tasoryhmät perusopetukseen – ”Inkluusiossa ei ole mitään järkeä”

Suomen Perustalta uudistettu painos peruskoulun ongelmia käsittelevästä Koulukirjasta – suomalaisen koulujärjestelmän kriisiin ollaan vasta heräämässä

Oppimistulokset laskussa, ongelmat kasvussa – miten suomalainen peruskoulu saadaan raiteilleen?

Koneen säätiön outo ulostulo: ”Feminististä tiedettä pidetään usein ideologisena ja siksi vääränlaisena. Ihan yhtä ideologista on myös perinteinen taloustiede”

Peruskoulu on pilattu, matikkaosaaminen on enää muisto vain – Sakari Puisto ja Jussi Halla-aho kertovat, mistä huono kehitys johtuu

Koulujen eriytyminen kiihtyy – vasemmisto ehdottaa valinnanvapauden rajoittamista, mutta löytyisikö parempiakin keinoja?

Luokalle ei saa jättää eikä nelosia haluta antaa, luku- ja kirjoitustaidoton oppilas voi päästä kokeesta läpi pelkästään keskustelemalla aineesta opettajan kanssa

Uutuuskirja: Vasemmistoradikaalien myllertämä peruskoulu on palautettava raiteilleen

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025