Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Mari K. Niemi

Miksi niin moni suomalainen lukee vasta- ja vaihtoehtomedioita, kuten MV-lehteä, <a href="https://pt-media.org/">PT-Mediaa</a>, <a href="https://www.kansalainen.fi/">Kansalaista</a> tai <a href="https://www.oikeamedia.com/">Oikeaa Mediaa</a>? Ilmeinen vastaus on koko ajan ollut kaikkien niiden tiedossa, jotka vähääkään tuntevat maahanmuuttokriittistä, kansallismielistä ja arvokonservatiivista kenttää: siksi että valtavirtamediaan ei luoteta. Nyt sen vahvistaa myös tutkimus.

Tampereen yliopiston tutkijat Elina Noppari ja Ilmari Hiltunen ovat julkaisseet tutkimuksen, johon on haastateltu MV-lehden ja muiden suomalaisten vaihtoehtomedioiden tekijöitä ja lukijoita.
Vastamedioita seuraavat tulevat tutkimuksen mukaan erilaisista yhteiskuntaluokista ja taustoista. Yhteistä lukijoille näyttää olevan se, että he ovat menettäneet ainakin osin luottamuksensa journalismiin.
Tutkijoiden mukaan parin viime vuoden aikana käyty vilkas keskustelu valeuutisista ja valemediasta on ollut ilmiötä yksinkertaistavaa ja paikoin karikatyyrimäistä, <a href="https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/663474-tamperelaistutkijat-haastattelivat-mv-lehden-tekijoita-ja-lukijoita-he-ovat">Tamperelainen</a> kertoo.
– Julkista keskustelua niin sanotusta valemediasta ovat käyneet pääasiassa journalistit, ja fokus on ollut faktantarkistuksessa ja mediakasvatuksessa. Aihepiirin yhteydessä on puhuttu lähinnä tietoisesta harhaanjohtamisesta, verkkohäiriköinnistä ja vihan lietsonnasta. Ilmiö näyttää kuitenkin toisenlaiselta lukijoiden ja tekijöiden haastatteluissa, joissa korostuivat arvojen, ideologioiden ja maailmankatsomusten kaltaiset teemat, Noppari ja Hiltunen sanovat Tamperelaisen mukaan.
Tutkimuksen mukaan lukijat suhtautuvat usein myös vastamediajulkaisuihin melko kriittisesti. He ajattelevat vastamedian ja journalismin olevan eri tavoilla puolueellisia, Tamperelainen kirjoittaa.
Vastamediat eivät yleensä väitäkään olevansa aatteellisesti tai poliittisesti neutraaleja toimijoita.
Tutkimuksen suomenkielinen julkaisu ilmestyi Mari K. Niemen ja Topi Hounin toimittamassa kirjassa <a href="https://stage.sudev.fi/turhaa-teoretisointia-populismista-politiikan-tutkijoiden-uutuuskirja-yrittaa-selittaa-monimutkaista-ilmiota-yhdella-yksinkertaisella-kasitteella/">Media ja Populismi – Työkaluja kriittiseen journalismiin</a>.

Tutkimustulos: Vastamedioita luetaan, kun valtamediaan ei luoteta

Populismin tutkijat Mari K. Niemi ja Topi Houni ovat toimittaneet kirjan, jossa kustantajan mukaan kerrotaan, mitä populismi on ja kuinka se on haastanut journalismia. Yli 300-sivuisessa teoksessa on valitettavan vähän uutta tutkimusaineistoa. Pääosin <a href="http://vastapaino.fi/kirjat/media-ja-populismi/">Media ja populismi &#8211; Työkaluja kriittiseen journalismiin</a> pyörittelee populismin käsitettä kansainvälisten teoreetikoiden varassa. Maahanmuuttokriittisten puolueiden ja toimittajien suhteen ymmärtämistä ympäripyöreä populismin käsite kuitenkin vain sotkee, kirjoittaa tiedetoimittaja Marko Hamilo kirja-arviossaan.

Jokainen tietää, mitä populismilla tarkoitetaan. Tai tiesi ainakin jokin aika sitten. Populismi oli sitä, kun luvattiin jokaiselle eturyhmälle jotain kivaa, vaikka tiedettiinkin, ettei julkinen talous sitä kestä. Äänestäjille kerrottiin, mitä he halusivat kuulla.
Populisti vetosi kansan syvien rivien herravihaan, siihen että joku on ehkä onnistunut säästämään palkastaan sen verran, että on voinut ostaa tavanomaisen 30-jalkaisen purjeveneen, &#8221;<a href="https://www.uusisuomi.fi/raha/210557-soini-ja-huvikuunarit-tallainen-vero-tulossa">huvikuunarin</a>&#8221; (joka on oikeasti <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sluuppi">sluuppi</a> eikä kuunari). Tai siihen epäkohtaan, että <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005689690.html">eduskunta ostaa</a> työntekijöilleen työvälineitä.
Akateeminen populismin tutkimus on sittemmin määritellyt populismin käsitteen uudestaan. Valitettavasti kukaan ei pysty oikein tarkasti tunnistamaan, mikä on politiikan tutkijoiden &#8221;populismia&#8221;.
Populismin teorian ja käsitteen ongelmista kirjoitin aiemmin Suomen Uutisiin kirja-arviossani Jan-Werner Müllerin teoksesta <a href="https://www.netn.fi/kirjat/populismi">Mitä on populismi</a>?
Müllerin mukaan populistinen liike on autoritaarinen, ja se uskottelee, että se ja vain se voi aidosti edustaa kansaa.
<h4>Kansallismielisyys vai populismi</h4>
Käytännössä Media ja populismi -kirjan kirjoittajat puhuvat Euroopan maahanmuuttokriittisistä puolueista, kuten Tanskan Kansanpuolueesta, Ruotsin Ruotsidemokraateista ja Suomen Perussuomalaisista. Kirjaa lukiessa ei käy ilmi, miksi näitä puolueita ei voi yksinkertaisemmin niputtaa otsikon maahanmuuttokriittisyys tai kansallismielisyys alle populismin sijaan. Se kuitenkin käy selväksi, että oikeistopopulistinen kansallismielisyys on jotakin äärimmäisen pelottavaa.
&#8211; Mikäli populistipuolueiden lupaukset osoittautuvat tyhjiksi, voivat niiden äänestäjät menettää lopunkin uskonsa. Näin politiikkaan pettyneiden kohortti voi kasvaa entisestään ja edustuksellisen demokratian kannatus rapautua. Pahimmillaan oikeistopopulistinen kansallismielisyyden lisääntyminen johtaa autoritaariseen vallankäyttöön, joka polkee demokratian perusarvoja, ihmisten tasavertaisuutta ja vähemmistöjen oikeuksia, kauhistelee akatemiatutkija Juha Herkman.
Kansallismielisten liikkeiden ja median välinen hankala suhde, joka aika ajoin ilmenee yksittäisten poliitikkojen ajojahteina ja median kehittäminä kohuina ja skandaaleina johtuu Herkmanin tulkinnan mukaan oikeistopopulistien autoritaarisista pyrkimyksistä.
&#8211; Viime kädessä oikeistopopulistisiin toimijoihin liittyvissä julkisissa skandaaleissa on kuitenkin kyse siitä, että länsimaisen uutismedian tukemat liberaalidemokraattiset, yhdenvertaisuutta korostavat arvot törmäävät oikeistopopulistien niin kutsuttuihin kansallismielisiin, konservatiivisiin ja muukalaisvihamielisiin arvoihin.
&#8211; Skandaalit kertovat siitä, että liberaalin demokratian kannatus on Pohjoismaissa edelleen vahva ja että julkiset instituutiot, kuten politiikka, valtio ja media, vastustavat oikeistopopulismin autoritaarisia pyrkimyksiä rajoittaa ihmisten oikeuksia ja vapauksia esimerkiksi etnisyyden, uskonnon tai kansallisuuden perusteella.
Missä määrin esimerkiksi Perussuomalaisilla on autoritaarisia pyrkimyksiä rajoittaa kenenkään oikeuksia tai vapauksia, käy hyvin ilmi Perussuomalaisten eduskuntaryhmän keväällä 2011 laatimasta rasisminvastaisesta julkilausumasta. Missä määrin toimittajat olivat todella liberaalin demokratian puolella, käy hyvin ilmi julkilausuman saamasta vastaanotosta, jota silloinen rivikansanedustaja Jussi Halla-aho käsitteli <a href="http://www.halla-aho.com/scripta/katsaus_julkilausuman_kirvoittamiin_kommentteihin.html">blogissaan</a>.
<h4>Haastattelut kirjan parasta antia</h4>
Kirjan kirjoittajien ennakkoluulot paistavat teksteistä läpi. Kiinnostavin osa kirjan antia ovatkin toimittajien haastattelut. Mari K. Niemi vertaa kahden haastatellun suomalaistoimittajan toisistaan jyrkästi poikkeavia näkemyksiä, ja antaa äänen näille.
&#8211; Ensimmäinen haastatelluista kuvasi perussuomalaisten voiton koetun uhkaavaksi ja aiheuttaneen lamaannusta. Se oli herättänyt kysymään, oliko Suomessa syntymässä vähemmistöjen oikeuksien rajoittamisen ja rasistiset loukkaukset hyväksyvä ajattelutapa.
&#8211; Toinenkin haastateltu tunnisti vaalivoiton järkyttäneen toimittajakuntaa, mutta piti kollegojensa reaktioita täysin ylimitoitettuina. Hän kertoi suorastaan nauttineensa siitä, miten jotkut olivat menneet ”ihan äärimmilleen” sekaisin tuloksesta. ”En yhtään ihmettele, vaikka joku olisi hakenut sairauslomaakin, että ’miten tollaset ihmiset tai puolue voi voittaa.’”
<h4>Uudelleenmarginalisoitumisen uhka on todellinen</h4>
Ruotsissa ja Tanskassa maahanmuuttokriittisyys ja sitä ajavat puolueet ovat valtavirtaistuneet vuosien mittaan. Perussuomalaisten kohdalla oli Niemen mukaan jo haastattelujen aikaan, ennen Jyväskylän puoluekokousta, signaaleja päinvastaisesta kehityksestä kuin Ruotsissa.
&#8211; Muutama haastatelluista nosti esiin maahanmuuttoon torjuvasti suhtautuvien vaikutusvallan kasvun puolueessa ja kertoi käsityksensä perussuomalaisista muuttuneen, koska puolue oli muuttunut. ”Melkein kolmannes tulee siitä [maahanmuuttovastaisesta] sakista ja sellaisista kaupungeista, jossa tällaista ilmiötä esiintyy.”
Toinen Niemen haastattelema toimittaja arvioi, että ammattikunnassa puolue nähtiin ”vähintään seminatsien ja rasistien tämmöisenä sateenvarjona jonka alla ne toimii”.
&#8211; Nämä havainnot tekevät mutkan populistipuolueen elämänkaarimalliin: suunta ei välttämättä olekaan aina kohti legitimiteettiä. Jo saavutettu hyväksyntä voi myös rapautua, jos puolueen suunta muuttuu, Niemi kirjoittaa.
<h4>Median ja vasemmistön hyökkäävyys lisäsivät Kansanpuolueen kannatusta</h4>
Niemen mukaan vasemmisto ei Tanskassa ensin ymmärtänyt, että joka kerta kun kutsut maahanmuuttokriittisiä rasisteiksi, he vain hyötyvät siitä, koska se suututtaa monia ihmisiä.
&#8211; Heistä se on huonotapaista, nimittelyä ja eliitin keino torjua tavallisten ihmisten ajatukset ja huolet. Joten aina kun näin tehtiin, Pia Kjærsgaard ja Tanskan kansanpuolue loistivat ja kasvoivat, Niemi kirjoittaa.
Olen itse ollut samalla kannalla jo Suomen Perustalle kirjoittamassani raportissa <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2015/06/Punavihre%C3%A4-kupla-pdf.pdf">Punavihreä kupla: Perussuomalaiset ja media</a>: punavihreän median hyökkäykset Perussuomalaisia kohtaan satoivat moneen otteeseen &#8217;Soinin laariin&#8217;.
Hallitusyhteistyö kuitenkin edellyttää, että puoluetta pidetään hallituskelpoisena. Vaikka Perussuomalaisten äänestäjät eivät piittaisi mediasta, Kokoomuksen äänestäjät tai ainakin puolue-eliitti piittasivat: heille median luoma kuva Halla-ahon Perussuomalaisten arvopohjasta oli liikaa.
Niemi huomasi, että sama ongelma oli Ruotsidemokraateilla, jotka on tähän asti eristetty vallankäytöstä lähes kokonaan.
&#8211; Haastateltujen ruotsalaistoimittajien yleinen käsitys oli, että rasismiskandaalit eivät pääsääntöisesti olleet ruotsidemokraattien puoluejohdon suunnittelemia, koska niistä kuitenkin oli aitoa haittaa puolueelle. Vaikka ne eivät gallupien valossa karkottaneet äänestäjiä, ne pitivät puoluetta marginaalissa ja heikensivät sen mahdollisuuksia nousta hallitukseen.
Populismin tutkijoiden rakastama teoria on, että populistipuolueet tieten tahtoen &#8221;flirttailevat rasismilla&#8221; &#8211; monitulkintaisilla viesteillä, jotka synnyttävät kohuja ja skandaaleja, ja jotka saavat ydinkannattajaryhmät kokemaan puolueen olevan &#8221;meidän puolella&#8221;, samalla kun rasismista irtisanoudutaan vedoten viestin monitulkintaisuuteen ja väärinymmärtämisen mahdollisuuteen.
Ruotsalaistoimittajien käsitys on ristiriidassa tämän Yhdysvalloista peräisin olevan teorian kanssa. Siitä huolimatta Niemi toistelee näkemystään populistien mediastrategiasta, johon tällainen tarkoituksellinen provosoiminen kuuluu, myös suomalaisessa kontekstissa.
Kirja käsittelee perusteellisesti Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen some-päivityksistä kesällä 2015 syntynyttä <a href="https://stage.sudev.fi/olli-immosen-medialle-pitama-puhe-kokonaisuudessaan/">kohua</a> juuri populististen mediastrategioiden valossa. Kirjoittajat jättävät kokonaan huomiotta sen ilmeisen vaihtoehdon, että Immosella ei ollut &#8221;monikulttuurisuuden painajaisesta&#8221; kirjoittaessaan mitään mediastrategiaa, vaan vain oma mielipide, joka ei edes ollut puolueen ohjelmiin suhteutettuna radikaali tai räväkkä.
<h4>Pohjoismaat poikkeavat toisistaan</h4>
Haastatteluista piirtyy Niemen mukaan toisistaan poikkeava kuva etenkin tanskalaisten ja ruotsalaisten toimittajien tekemistä journalistisista valinnoista. Samalla suomalaiset asettuvat jonnekin näiden kahden välille.
Ruotsidemokraatteja ei ole käsitelty eikä edelleenkään käsitellä journalistisessa mediassa aivan tai melko tavallisena, legitiiminä puolueena, toisin kuin etenkin Tanskan kansanpuoluetta ja myös perussuomalaisia on käsitelty, Niemi kirjoittaa.
Niemen mukaan Tanskassa populistipuolue on hyväksytty tasavertaisena mukaan keskusteluun ja sen agendan ytimessä oleva maahanmuuttopolitiikka on noussut keskeiseksi osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Tanskan kansanpuolueen asema hallituksen ulkopuolisena apupuolueena on auttanut puoluetta myös konkreettisesti saamaan läpi pohjoismaisittain tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Tutkimuksen valossa Perussuomalaisten salonkikelpoistumiseen on kaksi tietä: maahanmuuttokriittisen puheen on yleisesti valtavirtaistuttava tai sitten puolueen kannatus vain on saatava niin suureksi, ettei edes <a href="https://www.verkkouutiset.fi/aloite-haluaa-estaa-kokoomuksen-menon-hallitukseen-psn-kanssa/">Joensuun opiskelevien porvarien</a> mieleen tule kategorisesti hylätä hallitusyhteistyön mahdollisuutta PS:n kanssa.
&#8211; Tanskassa keskeinen osa kansanpuolueen legitimoitumista on myös haastattelujeni valossa ollut kriittisen maahanmuuttokeskustelun valtavirtaistuminen. Vastaavasti ruotsidemokraattien tämänhetkisessä vaiheessa hyväksyttävyyttä puolueelle tuo haastattelujen valossa erityisesti se, että sitä kannattaa gallupien mukaan niin moni ruotsalainen. Journalistien on käynyt yhä vaikeammaksi käsitellä puoluetta poikkeustapauksena, kun kasvava kannatus on nostanut puolueen kilpailuun suurimman puolueen paikasta, Niemi kirjoittaa.
<h4>Onko media oppinut mitään?</h4>
Niemen mukaan mediassa on opittu käsittelemään populismia aiempaa tyynemmin. Tällä voi hänen mukaansa olla ainakin kahtalaisia seurauksia populistien julkisuudelle.
&#8211; Yhtäältä ei synny asetelmaa, jossa puolue pääsisi edulliseen altavastaajan asemaan ”vastustajinaan” perinteinen poliittinen eliitti ja monoliittiselta näyttävä media.
&#8211; Toisaalta ehdokas, joka ei ole vaalikamppailun saaman julkisuuden ytimessä, ei myöskään näyttäydy äänestäjille yhtä potentiaalisena menestyjänä. Näin hänen on vaikeampi nostattaa sellaista ilmiötä, joka tyypillisesti auttaa populisteja valtaan. Kielteinen, esimerkiksi rasismikohuihin liittyvä julkisuus ei välttämättä ole jatkossakaan perussuomalaisille kannatuksellinen ongelma, mutta kysymys legitimiteetistä muiden puolueiden keskuudessa voi ajankohtaistua uudelleen.
Perussuomalaisten varapuheenjohtaja, kansanedustaja Laura Huhtasaari ei ole Facebook-videollaan aivan samaa mieltä Mari K. Niemen kanssa siitä, miten hyvin media on oppinut suhtautumaan maahanmuuttokriittisiin ehdokkaihin.
https://www.facebook.com/laura.huhtasaari/videos/10160494552435046/?notif_id=1526986587542300&#038;notif_t=live_video_invite
Jokainen voi itse pohtia Mari K. Niemen väitettä median oppimisprosessista katsomalla esimerkiksi Timo Haapalan joulukuisen <a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005485529.html">Huhtasaari-haastattelun</a>, josta on myös referaatti <a href="https://stage.sudev.fi/laura-huhtasaari-joutui-opastamaan-kokenutta-politiikan-toimittajaa-timo-haapala-ymmartavinaan-sarkasmia-suoran-demokratian-periaatteita/">Suomen Uutisissa</a>.
<h4>PS on faktan puolella</h4>
Media ja populismi käsittelee myös &#8221;valeuutisia&#8221; eli &#8221;populistisia vastamedioita&#8221;. Populisteiksi leimattujen puolueiden ei yleensä katsota olevan &#8221;faktan puolella&#8221;.
Perussuomalaisten poliittista suunnittelijaa Riikka Purraa tällaiset väitteet oudoksuttavat. Purra kävi kirjan julkistamistilaisuudessa maanantaina. (Katso <a href="https://stage.sudev.fi/uutuuskirjassa-syyniin-joutuivatkin-populistien-sijaan-toimittajat-katso-video-julkistustilaisuudesta/">Suomen Uutisten</a> video julkistustilaisuudesta.)
– Varsinkaan maahanmuuttoteeman kohdalla ei voitaisi olla kauempana totuudesta. Meillä on faktat, meillä on tutkimukset, me teemme jatkuvasti pitkäjänteistä politiikkaa, joka perustuu taloudellisiin faktoihin ja kansan mielipiteeseen, Purra toteaa.
<iframe loading="lazy" title="Purra: PS on faktan puolella" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/mGGbpSatsNg?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
&nbsp;

Turhaa teoretisointia populismista – politiikan tutkijoiden uutuuskirja yrittää selittää monimutkaista ilmiötä yhdellä yksinkertaisella käsitteellä

Median ja populismin suhdetta ruodittiin tänään oikein olan takaa. Mari K. Niemi ja Topi Houni esittelivät muiden kirjoittajien ohella Päivälehden museossa uutuuskirjaansa &#8221;Media ja populismi. Työkaluja kriittiseen journalismiin&#8221;.

Kirjaa varten tehty tutkimus osoittaa, että toimittajien ammattikunnan sisällä on ollut voimakastakin painetta sen suhteen, kuinka populisteista on ollut sopivaa kirjoittaa.
Suomen Uutiset kuvasi kirjan julkistustilaisuuden ensimmäisen puoliskon. Tilaisuudessa vieraana ollut puheenjohtaja Jussi Halla-aho osallistui keskusteluun sekä kommentoi lopuksi tilaisuuden antia.
Katso tilaisuus tästä:
<iframe loading="lazy" src="https://www.youtube.com/embed/biSWLy6aeG4" width="460" height="259" frameborder="0" allowfullscreen="allowfullscreen"></iframe> 
Kirjajulkistustilaisuuden ensimmäinen osuus. 1h 41 min, Youtube. 
Videolla esiintyvät:
00:00 Mari K. Niemi ja Topi Houni 
00:13:55 Annu Perälä, Eduskuntatutkimuksen keskus 
00:21:19 Mari K. Niemi 
00:27:55 Mikko Hautakangas, aiheenaan sovittelujournalismi 
00:37:01 Yleisökysymyksiä 
00:44:02 Juha Herkman, Populism in the Nordic press coverage 
00:52:05 Elisabet Svane tanskalaisesta Politiken-lehdestä 
00:58:33 Kenan Habul ruotsalaisesta Aftonbladet-lehdestä 
01:01:55 Pirjo Auvinen Yleisradiosta 
01:27:45 Lisää yleisökysymyksiä
<hr />
Seminaaria Suomen Uutisille kommentoinut Jussi Halla-aho pitää tilaisuutta oikein mielenkiintoisena. Hän suhtautuu kuitenkin skeptisesti siihen, löytyykö medialta kykyä itsereflektioon &#8211; eli oman toimintansa kriittiseen arviointiin.
<iframe loading="lazy" src="https://www.youtube.com/embed/ReyhieDVVCs" width="460" height="259" frameborder="0" allowfullscreen="allowfullscreen"></iframe>
Poliittista suunnittelijaa Riikka Purraa puolestaan hämmästyttää se lähtökohta, jolla seminaareissa tyypillisesti käsitellään populismia. Lähtökohtaisesti populismina tunnutaan pitävän sitä, että kritisoidaan maahanmuuttoa. Hän oudoksuu myös yleistä väitettä siitä, että populistipuolueet eivät olisi &#8221;faktan puolella&#8221;.
&#8211; Varsinkaan maahanmuuttoteeman kohdalla ei voitaisi olla kauempana totuudesta. Meillä on faktat, meillä on tutkimukset, me teemme jatkuvasti pitkäjänteistä politiikkaa, joka perustuu taloudellisiin faktoihin ja kansan mielipiteeseen, Purra toteaa.
Riikka Purra piti kaikesta huolimatta keskustelua erittäin mielenkiintoisena. Ruotsalainen toimittaja Kenan Habul saa häneltä erityisiä kehuja.
<iframe loading="lazy" src="https://www.youtube.com/embed/mGGbpSatsNg" width="460" height="259" frameborder="0" allowfullscreen="allowfullscreen"></iframe>

Uutuuskirjassa syyniin joutuivatkin populistien sijaan toimittajat – katso video julkistustilaisuudesta

Perussuomalaiset kuuluvat kiistatta näiden vaalien voittajiin, ja 6,9 prosenttia on valtavan hyvä tulos Laura Huhtasaarelle. Näin sanoi poliittisen viestinnän tutkija Mari K. Niemi <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005543937.html?share=749575c93a32c12ad90dc9cd7d611ff1">Helsingin Sanomissa</a>.

Niemi arvioi HS:lle, että kokemattoman ehdokkaan pärjääminen presidentinvaaleissa puolueen vaikean vuoden jälkeen antaa uskoa tuleviin vaaleihin.
Kun Paavo Lipponen sai 6,7 prosenttia äänistä kuusi vuotta sitten, se oli Sdp:lle katastrofi. Niemen mukaan on kuitenkin otettava huomioon, että aikaisempina vuosina äänet ovat jakautuneet ehdokkaiden kesken tasaisemmin. Siksi 6,9 prosentin tulos ei ole nykyisen vaalitavan aikana oikeuttanut pronssisijaan presidentinvaaleissa.
Niemi hämmästeli vasemmistopuolueiden kyvyttömyyttä löytää karsimaattisia ehdokkaita presidentinvaaleihin, joita on luonnehtinut jo pitkään heikko puolueuskollisuus. Sauli Niinistön ohella Pekka Haavisto ja aiemmin Elisabeth Rehn ovat houkutelleet äänestäjiä yli puoluerajojen.
”Herää kysymys, että miksi vasemmistopuolueiden on niin vaikeaa houkutella kiinnostavia ehdokkaita – sellaisia, joilla on mahdollisuus ilmiöön”, Niemi sanoi Helsingin Sanomille.

Politiikan tutkija Helsingin Sanomissa: Huhtasaaren 6,9 prosentin tulos oli voitto Perussuomalaisille

Mari K. Niemi

Tutkimustulos: Vastamedioita luetaan, kun valtamediaan ei luoteta

Turhaa teoretisointia populismista – politiikan tutkijoiden uutuuskirja yrittää selittää monimutkaista ilmiötä yhdellä yksinkertaisella käsitteellä

Uutuuskirjassa syyniin joutuivatkin populistien sijaan toimittajat – katso video julkistustilaisuudesta

Politiikan tutkija Helsingin Sanomissa: Huhtasaaren 6,9 prosentin tulos oli voitto Perussuomalaisille

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Viikon suosituimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025