Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Markus Jäntti

Perussuomalaisten nuorisojärjestö <a href="https://www.facebook.com/psnuoriso/posts/221428976133334?__cft__[0]=AZUiMGXaTPEUvfbqkZ9gbifMeJZvWe6adMspeHM8SKvS6m4ExhHnqboe8yYel95-zPgvWf4vr-FW5K5Nieew6a4M39JCc6SxEiuZlwo7CRVHGXK4cyuMZJV9YaoIszbZhtcXhwLFBKqCCXATKs0mQtdQ&amp;__tn__=%2CO%2CP-R">vaatii</a> Marinin hallitusta jättämään lapsiperheet rauhaan. Järjestön mukaan kotihoidontuki ei ole perusteltu leikkauskohde. 

Perussuomalainen Nuoriso toteaa tiedotteessaan, että kotihoidontuki ei ole perusteltu leikkauskohde, kun tavoitellaan työllisyyden nostoa.
&#8211; Työ- ja elinkeinoministeriön tutkijaryhmä esittää Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007722493.html">tietojen mukaan</a>, että kotihoidontuen poistaminen voisi keskeisenä keinona kohentaa työttömyyttä. Työpaikkoja on luotavissa monin eri keinoin, eikä lapsiperheiden ja lapsivastaisen politiikan toteuttaminen edesauta yhteiskunnan kokonaisetua, kun kokonaissyntyvyys ei ole edelleenkään toivotulla tasolla pienestä noususta huolimatta.
Helsingin Sanomien mukaan tutkijaryhmä on puolueeton, mutta tämä ei ainakaan ryhmän puheenjohtajan kohdalla pidä paikkaansa. Markus Jäntti <a href="https://www.is.fi/vaalit2015/art-2000000911391.html">on avoimesti</a> hallituspuolue vasemmistoliiton kannattaja ja jäsen.
Perussuomalainen Nuoriso vaatii, että Marinin hallitus jättää lapsiperheet rauhaan ja keskittyy etsimään oikeasti merkittäviä työllisyystoimia. Tavoiteltu n. 10 000 lisätyöllisen määrä ei riitä kattamaan päätöksestä syntyviä haittoja.
&#8211; Kotihoidontuki on suomalaisen järjestelmän etu, emmekä nuorison keskuudessa tahdo nähdä haitallista politiikkaa, jolla pyritään rapauttamaan lapsiperheiden asemaa. Kotihoidontuki tulee halvemmaksi, kuin päivähoito ja toisekseen lapsen kehityksen kannalta olisi suotavaa, että alle yhden vuoden iässä ei olisi vielä pakollista mennä päivähoitoon, jos vain suinkin mahdollista. Poistuessaan tuki jättäisi vanhemmat tiukan paikan eteen, jossa tosiasiallisesti ainoastaan hyvätuloisilla olisi mahdollisuus jäädä lapsen kanssa kotiin.”, toteaa järjestön puheenjohtaja Miko Bergbom.
Perussuomalainen Nuoriso ehdottaa, että Marinin hallitus tarkastelisi työn, asumisen ja liikkumisen kustannuksia, joita laskemalla voitaisiin saada yhteiskuntaan uudenlaista vireyttä koronakriisin jälkeisessä maailmassa.
&#8211; Työn vastaanottamisen kynnys on edelleen liian korkea. Maaseutupitäjissäkin olisi töitä tarjolla, mutta Marinin hallitus tuntuu tekevän maaseudulla asumisesta ja työllistymisestä mahdotonta esimerkiksi polttoaineveronkiristyksillään. Kun kokonaisveroaste nousee, työstä jää yhä vähemmän käteen, ostovoima kärsii ja noidankehä on valmis. Useissa perheissä yhdeksän kuukauden mittaista vanhempainvapaajaksoa jatketaan kotihoidontuella, jolloin mahdollistetaan esimerkiksi se, ettei lapsen tarvitse aloittaa päivähoidossa turhan aikaisin. Itse esimerkiksi opiskelin ja tein keikkaluonteisia töitä kotihoidontukijaksolla, summaa hallituksen jäsen Minna Partanen.

PS-nuoret ei niele Marinin hallituksen kaavailuja kotihoidontuen poistamiseksi: “Jättäkää lapsiperheet rauhaan!”

Vasemmiston tarina muuttuu, eivätkä Li Anderssonin meriselitykset vakuuta. Ajatus siitä, ettei Li Andersson olisi ollut tietoinen Misha Dellingerin vihapuheesta vertautuu siihen, että kokoomuksen puoluesihteeri jäisi kiinni kommunismista, eikä Petteri Orpoa (kok.) informoitaisi asiasta.

Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapala sen <a href="https://twitter.com/TimoHaapala/status/1233504842871713797">kiteytti</a>. ”Kysymys kuuluu: paljastuiko tänään joku vasemmistoliiton ulkoparlamentaarinen vaikutuskeino twitterin kautta, jonka ei olisi suotu paljastuvan?” 
Kyse oli vasemmistoliiton toiminnanjohtajan Misha Dellingerin pikapotkuista tämän jäätyä kiinni Twitter-tilistä, jossa yllytettiin tappamaan poliittisia vihollisia.
Opetusministeri Li Andersson <a href="https://twitter.com/liandersson/status/1234794445855502336">vakuuttaa</a> tänään, ettei tiennyt toiminnanjohtaja Dellingerin tappamiseen yllyttävistä twiiteistä: ”Asiasta on kysytty, joten teen yksiselitteisen selväksi, etten ole ollut tietoinen ex-työntekijän perustaman tilin vihatwiiteistä. Vasemmistoliitolla on nollatoleranssi vihapuheelle ja väkivallalla uhkailulle. Jos olisin tiennyt vihatwiiteistä, olisin puuttunut asiaan jo aiemmin, Andersson ilmoitti Twitterissä tiistaina iltapäivällä.”
Mitäpä muuta Andersson voisi sanoa? Hän on itse linjannut puuttuvansa kaikenlaiseen vihaviestintään. Jos käy ilmi, että Andersson on vuosien ajan katsonut sormien läpi Dellingerin tililtä lähetettyjä tappamisyllytystä ja edistänyt samalla tämän uraa vasemmistoliitossa, hänen polkunsa opetusministerinä loppuisi siihen paikkaan.
Aivan vastaavasti vihreiden Heidi Hautalan kehitysministerin tehtävä päättyi eroon, kun hän yritti suojella vihreiden ulkoparlamentaarista aktivistikeskittymää Greenpeacea rikosprosessilta. Näpit paloivat, ja <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000668053.html">kyyneleitä nieleskelevä</a> Ville Niinistö (vihr.) joutui ilmoittamaan ministerinsä erosta.
Vielä ei olla näin pitkällä.
Kohu on kuitenkin jo johtanut Miska Dellingerin eroon toiminnanjohtajan paikalta.
Vasemmisto vaikeni asiasta pitkään. Samoin Misha Dellinger pisti Twitter-tilinsä kiinni eikä vastannut yhteydenottoihin. Suomen Uutiset yritti tavoittaa häntä kymmeniä kertoja, kuten myös puoluesihteeriä. Muu media pommitti heitä myös. Kun noin viikko oli kulunut ja Dellinger saanut aikaa todisteiden tuhoamiseen, vasemmistoliitolta tuli julkisuuteen viesti.
Vasemmisto <a href="https://twitter.com/vasemmisto/status/1233107343086366727">twiittaa</a> 27.2: ”Toiminnanjohtaja ei ole kirjoittanut twiittejä. Ne on julkaistu anonyymiltä tililtä, jolla on useita käyttäjiä.”
Kysymys kuuluu: Jos nämä useat käyttäjät ovat todellisia henkilöitä, miksei vasemmistoliitto ole paljastanut heidän nimiään? Jos Dellinger ei ollut kirjoittanut viestejä, miksi hän erosi? 
Vasemmisto <a href="https://twitter.com/vasemmisto/status/1233103095820902401">twiittaa myös</a>: ”Vasemmistoliiton ydinarvoihin kuuluu väkivallan ja sillä uhkaamisen vastustaminen. Emme hyväksy väkivaltaa tai sillä uhkaamista missään muodossa &#8211; emme tänään, emme huomenna, emme koskaan tulevaisuudessa.”
Kuulostaa hyvältä, mutta pitääkö tämä paikkansa? Vai onko väkivallan lietsominen vasemmistoliiton ydinarvoihin kuuluva toimintatapa, jota toteutetaan puolueen ylimmiltä portailta?
<h4>Mitä Dellinger-tapauksesta tiedetään?</h4>
Koko soppa lähti kiehumaan alun perin siitä, että Misha Dellinger hyökkäsi Päivän Byrokraatti -blogisivuston (PB) kimppuun perusteettomin äärioikeistosyytöksin. PB on sittemmin selvittänyt asiaa ja kertoo taustoista perinpohjaisesti <a href="http://paivanbyrokraatti.com/2020/02/29/misha_dellinger_ja_li_andersson/">blogissa</a>. Blogissa käydään läpi sekä Dellingerin virallista Twitter-tiliä että niin sanottua huutelutiliä, josta tappamisyllytyksiä on tehty.
PB on analyysissään selvittänyt, että Misha Dellinger on vaihdellut moneen kertaan huutelutilinsä nimimerkkiä: 
”Dellinger on jossain vaiheessa vaihtanut huutelutilin tunnusta ja nimeä ahkerasti. Selvityksissämme olemme löytäneet viimeiseksi jääneen tunnuksen @huggywuggy2 lisäksi ainakin tunnukset @aliteralspleen, @antifantti, @drunkfinngarden, @turkudellinger ja @turkuderringer, joka suhteessa väkivaltafantasioihin onkin mielenkiintoinen nimiväännös, sillä Derringer on vanha pistoolimerkki.”
Välillä hän on <a href="http://paivanbyrokraatti.com/wp-content/uploads/2020/02/Picture20.png">pitänyt omaa kuvaansa</a> huutelutilin profiilikuvana.
Viimeinen muutos @huggywuggy2 -nimimerkkiin ajoittuu hallitusneuvottelujen 2019 ajalle. Jälkien peittely kuteinkin epäonnistui, koska Dellinger ei selvästikään ollut tietoinen Twitterin ID-tunnisteen olemassaolosta.
Kuten PB:n ja myös <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006426509.html">IS:n</a> analyysi paljastaa, Li Andersson on käynyt aktiivista keskustelua Dellingerin huutelutilin kanssa sinä aikana, kun yllytystä on tehty.
Vasemmistoaktiivit <a href="https://twitter.com/_oOIOo/status/1234864435912695808">puhuttelevat</a> Dellingerin huutelutiliä etunimellä ”Misha”.
Päivän Byrokraatti jatkaa huutelutilistä:
”Tili on ollut varsin tunnettu. Vuonna 2016 @turkuderringer on ollut Suomi-Twitterin <a href="https://www.pyppe.fi/blogi/2016/05/suomi-twitterin-top-200-vaikuttajat/">TOP-200 vaikuttajalistalla</a> peräti sijalla 66 ja se on keskustellut aktiivisesti lukuisten tunnettujen twitteristien kanssa. Hauissamme on tullut vastaan lukuisia huutelutilille osoitettuja viestejä muun muassa ”vuoden heterona” ja tasa-arvoaktivistina tunnetulta Juho Pylvänäiseltä, ylikomisario Jussi Huhtelalta ja monelta muulta tunnetulta keskustelijalta, jotka tietenkään eivät itse ole syyllistyneet asiassa mihinkään moitittavaan, mutta joiden kanssa vaihdetut viestit ovat osoitus siitä, että huutelutilillä oli muutaman vuoden takaisessa Twitterissä yllättävänkin keskeinen asema.”
Li Anderssonin kannalta raskauttavimpiin todisteisiin kuuluu keskusteluketju, jossa Li Andersson ehdottaa 2017, että hän ja @turkuderringer tulisivat kylään Jari Sarasvuolle. <a href="http://paivanbyrokraatti.com/wp-content/uploads/2020/02/Picture26.png">Linkki</a>. Toinen kyläkutsun saanut on Markus Jäntti, kansantaloustieteen professori ja niin ikään <a href="https://www.is.fi/vaalit2015/art-2000000911391.html">vasemmiston kannattaja</a>.
Toinen kysymys: Jos Li Andersson ei tiedä, kuka toimii huutelutilin takana, miksi hän ehdottaa tämän kanssa tapaamista Jari Sarasvuon kanssa? Kutsuvatko puolueen puheenjohtajat useinkin tuntemattomia henkilöitä maan tunnetuimpien mediavaikuttajien seuraan? 
Päivän Byrokraatti kirjoittaa, että ajatus siitä, että Andersson ei olisi ollut tietoinen Dellingerin perustaman huutelutilin tavasta viestiä, on todellisuudelle vieras.
Andesson kommentoi tänään IS:lle Dellingeriin viitaten: ”Kyseinen henkilö perusti Twitter-tilin, jolta myöhemmin lähetettiin myös vihatwiittejä. Hän on käyttänyt tiliä ensin omana tilinään ja myös omalla nimellään. Jossakin vaiheessa tilin luonne muuttui. Tilin lähettämien viestien joukossa olleita vihatwiittejä en ole valitettavasti nähnyt ennen viime viikkoa.”
Kolmas kysymys: Vasemmistoliitto on vaihtanut virallista selitystään. Ensin väitettiin, että toiminnanjohtaja ei ole kirjoittanut twiittejä. Nyt todetaan, että on kirjoittanut. Kumpi on totta? 
<h4>Anderssonin avustaja hehkutti väkivaltaisia mielenosoituksia</h4>
Verrataan apausta PVL:ään. Suomi sai äskettäin tarpeekseen Pohjoismaisen vastarintaliikkeestä, joka <a href="https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3706915/Uusnatsit+haaveilevat+omasta+puolueesta+Suomessa">palkitsi jäseniään väkivallantöistä</a>. Dellingerin tapauksen myötä on kysyttävä, onko vasemmistoliitossa samaa kulttuuria? Palkitaanko vasemmistoliitossa korkeilla virkanimityksillä niitä, jotka vahvimmin yllyttävät ulkoparlamentaariseen toimintaan – jäämättä siitä kiinni?
Päivän Byrokraatti muistuttaa, että jo aiemmin Andersson nosti erityisavustajakseen Dan Koivulaakson, joka kirjoitti vasemmistonuorten keskustelufoorumilla ihannoivasti poliittisesta väkivallasta. Viesteissään Koivulaakso kutsui poliiseja sioiksi ja pasifismia mielenhäiriöksi. Koivulaakson kommentteja voi lukea aiemmasta Suomen Uutisten <a href="https://stage.sudev.fi/onko-tama-vitsi-poliiseja-sioiksi-kutsuva-dan-koivulaakso-hallitusneuvottelujen-oikeusvaltiotyoryhmaa/">artikkelista</a>. Andersson myös nimitti Koivulaakson viime vuonna hallitusneuvotteluissa oikeusvaltion kehittäminen -työryhmän puheenjohtajaksi. Tuolloin oli kulunut vain kaksi vuotta siitä, kun Antifa-taustainen Koivulaakso oli matkustanut Hampuriin, jossa järjestettiin G20-kokouksen vastaisia mielenosoituksia. Osassa mielenosoituksista esiintyi väkivaltaisuuksia. Twitterissä Koivulaakso oli <a href="https://twitter.com/koivulaakso/status/883663612648271873?lang=fi">kuvannut tapahtumia sanoilla</a> ”mahtava tunnelma”.
Neljäs kysymys kuuluukin: miksi vasemmisto palkitsee rähinöinnistä?
Päivän Byrokraatin mukaan ongelman ydin näyttäytyy nykyisen sukupolven vasemmistoliiton läheisessä suhteessa Antifaan ja muiden vastaavien ääriliikkeiden järjestämiin mellakoihin ja ilkivaltaisiin mielenosoituksiin. Jo Anderssonia vasemmistoliiton puheenjohtajana edeltänyt Paavo Arhinmäki oli Linnan juhlia piinaavien ”Kuokkavierasjuhlien” ensimmäinen järjestäjä. Smash Asem -mellakoissa hänet pidätettiin. Virallisen selityksen mukaan hän oli paikalla vain kuvaamassa.
&#8211; Puolueen nuoria aktiiveja on nähty jatkuvalla syötöllä vastaavissa, enemmän tai vähemmän väkivaltaisissa tapahtumissa kuten esimerkiksi ”Kiakkovieraat”, ”Luokkaretki lähiöst linnaan” ja ”Helsinki ilman natseja”. Joillekin tilaisuuksien paperinohut poliittinen sisältö näyttää olevan pelkkä tekosyy päästä hakkaamaan näyteikkunoita, takseja, ihmisiä tai poliisihevosia, PB jatkaa.
Esimerkkejä riittää. Organisoidun väkivallan lisäksi vasemmistoon on pesiytynyt kulttuuri, jossa ”hyvän asian puolesta” valehtelemista katsotaan sormien läpi. Tästä kouriintuntuva esimerkki nähtiin itsenäisyyspäivänä 2017, jolloin niin sanottu alpakka-tapaus, josta SU kirjoitti <a href="https://stage.sudev.fi/aleksi-pahkalan-valehtelu-paljastui-kirjoitti-marraskuussa-salaiseen-ryhmaan-etta-alpakoiden-tarkoitus-estaa-612-kulkue/">valheiden paljastuttua</a>.
<h4>Urapolku rikoksilla?</h4>
Pohditaan vielä hetki asiaa puolueiden näkökulmasta. Dellinger eteni aina toiminnanjohtajaksi saakka, toimialueenaan kolmannes Suomea.
Puolueet ovat ylipäätään melko tarkkoja siitä, keitä ne ottavat jäseniksi. Arkijärki sanoo, että ne ovat vielä hyvin paljon tarkempia siitä, keitä puolueet nostavat kaikkein korkeimpiin toimiin puoluetoimistoissa.
Misha Dellingerin nimitys toiminnanjohtajaksi on tehty 2018 – siis Li Anderssonin puheenjohtajakaudella. Tällaiset kauaskantoiset päätökset tehdään tyypillisesti puoluehallituksen tai vastaavan korkean puolue-elimen myötävaikutuksella. Missään tapauksessa Dellingeriä ei ole voitu palkata ilman, että asiaan on ollut Anderssonin nimenomainen hyväksyntä.
Dellinger on Anderssonin vanha paikallisyhdistystuttu Turusta. Iltalehden <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2a8d0180-0869-4dfd-a5f3-b1b44ece09ca">tietojen mukaan</a> hän kuuluu opetusministeri Li Anderssonin lähipiiriin. Dellinger kirjoitti ja videoi vuosien varrella uhkailujaan ja väkivaltafantasioitaan tavalla, jotka ylittivät uutiskynnyksen useita kertoja. Tästä huolimatta hän eteni vasemmistoliiton organisaatiossa. Vai etenikö hän juuri sen takia?
Tiedämme varmasti, että Andersson on joutunut <a href="https://stage.sudev.fi/1930-luvun-kaiut-kumisevat-toden-teolla-esittiko-vasemmistoaktiivi-todella-muilutuksia/">itse puuttumaan</a> Dellingeriin julkisiin kirjoituksiin.
Kysymys on enää siitä, tiesikö Andersson nimityshetkellä, minkälaista tekstiä Misha Dellinger verkkoon oli hetkeä aikaisemmin kirjoittanut.
Voi olla, että Anderssonin IS:lle antama <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006426509.html">meriselitys</a> on kirjaimellisesti ottaen totta. Hän väittää: ”Ei ole mahdollista nähdä yli tuhannen Twitter-seurattavan jokaista viestiä.” Mutta on täyttä roskaa väittää, ettei kukaan olisi vinkannut puheenjohtajalle, että nyt Dellinger kirjoittaa taas tappamisesta. On muistettava, että Dellinger oli tuohon aikaan yksi Suomi-Twitterin kaikkein tunnetuimmista vasemmistovaikuttajista. Hänen <a href="https://www.pyppe.fi/blogi/2016/05/suomi-twitterin-top-200-vaikuttajat/">Twitter-vaikuttavuutensa</a> ylitti Yleisradion, Leijonien ja Alexander Stubbin (kok.) luvut.
Yleisen elämänkokemuksen perusteella tiedämme, että puolueiden puheenjohtajat ovat puoluesihteereiden ohella puolueidensa parhaiten informoituja henkilöitä. He tietävät, mitä puolueissa tapahtuu. He tietävät myös sen, jos joku sisäpiirin toimija rikkoo niitä rajoja, joita puolue on itse julkisesti linjannut.
Vasemmistoliitto on ladannut vihapuheen torjuntaan koko poliittisen painoarvonsa. Mikäli puolueen korkeimmilta paikoilta vihapuhutaan itse, se kompromentoi koko puolueen aseman suomalaisessa politiikassa.
Meriselitykset siitä, ettei Li Andersson olisi ollut tietoinen Misha Dellingerin vihapuheesta vertautuu siihen, että kokoomuksen puoluesihteeri jäisi kiinni kommunismista, eikä Petteri Orpoa (kok.) informoitaisi asiasta.
<hr />
Korjaus 7.3.2020 klo 19.47. Muutettu kohta &#8221;..Koivulaakso oli osallistunut Hampurissa G20-kokouksen vastaisiin väkivaltaisiin mielenosoituksiin.&#8221; muotoon &#8221;..Koivulaakso oli matkustanut Hampuriin, jossa järjestettiin G20-kokouksen vastaisia mielenosoituksia. Osassa mielenosoituksista esiintyi väkivaltaisuuksia.&#8221;

Li Anderssonin ministerinjakkara horjuu – väittää ettei tiennyt Dellingerin tappamistwiiteistä, mutta se tuskin pitää paikkaansa

Ajatushautomo Libera järjesti 8. lokakuuta keskustelutilaisuuden eurokriisistä paljonlupaavalla otsikolla ”Kaikki mitä olet halunnut tietää eurokriisistä”. Tilaisuuden puhujalista oli vaikuttava, mikä nostaa aina keskusteluntasoa – tyhjille fraaseille tai paikkansapitämättömyyksille ei tällä kertaa ollut tilaa.
Tilaisuuden avasi ajatushautomo Liberan hallituksen puheenjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki purkaen euron tuoman vakauden myyttiä. Inflaatiotaso on vaihdellut euroaikana ihan samalla tavalla kuin kelluvan markan aikana. Omaisuuserien hinnat ovat olleet eurossa alttiita heilunnalle. Korkotaso on pysynyt alhaisena, mutta on kyseenalaista, onko se ”sopimaton pakkopaita”, vai talouden tilaan sopiva taso.
Pitemmän pään eli valtioiden velkakirjojen korko oli aluksi useissa euromaissa matala, mutta tästä seurasi kupla ja kriisi heikommissa maissa, kun korot kääntyivät uudelleen nousuun. Mitään varsinaista korkoerohyötyä esimerkiksi kruunuun jättäytyneeseen Ruotsiin ei ole havaittavissa.
Vaikka Lepomäen mukaan euro on näennäisesti poistanut valuuttakurssiriskin, niin Suomen ulkomaankaupasta vain 40 prosenttia on euroalueen kanssa – lopun osalta valuuttariskit ovat edelleen olemassa. Lisäksi, euron valuuttakurssi muihin valuuttoihin nähden on vain satunnaisesti sopiva yksittäisen jäsenmaan taloudelliseen tilanteeseen.
Euron vaikea lapsuus ja liittovaltiota kohti 
Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto, finanssialalla pitkään toiminut Stefan Törnqvist ja useissa kansainvälisissä ja kotimaisissa finanssialan asiantuntijatehtävissä toiminut Johnny Åkerholm keskustelivat tämän jälkeen yhteisvaluutan tilasta. Suvanto toisti virallista käsitystä, jonka mukaan eurojärjestelmässä on valuvikoja ja virheitä, joita on kaikissa suurissa hankkeissa, ja näitä vikoja korjataan.
Åkerholm huomautti, että ongelmat jatkuvat vieläkin – euroalueen hallinto ei ole puuttunut Suomen taloudenpitoon tähän asti millään tavalla, koska budjettivaje- ja velkatasot ovat mahtuneet virallisten raamien sisään, vaikka taloutemme kokonaistila ja suunta ovat olleet erittäin heikko. Suvanto valitteli, että kriisinhallintaa on vaikeuttanut liittovaltiotyyppisten järjestelyiden puuttuminen, ja hänen mielestään sellaisia tarvitaan jatkossa.
Törnqvist valitteli, että vaikka euro voi hyvin, kansalaiset ja talous eivät. Liittovaltiota ei kukaan poliitikko virallisesti kannata, mutta sellaista kohti ajaudutaan askel kerrallaan. Mikäli eurossa halutaan pysyä, Törnqvist epäilee, että viiden prosentin tuottavuusloikka ei riitä, vaan tarvitaan kahdenkymmenen prosentin petraus. Hänelle kelpaa Suomen tulevaisuudenvalintojen kohdalta mikä tahansa, kunhan sen taustalla on tietoinen ja harkittu strategia, eikä ajopuuna ajelehtiminen. Puheet euron peruuttamattomuudesta Törnqvist kuittasi muistuttavan Neuvostoliiton ikuiseksi julistautumista.
Kestääkö euro ilman liittovaltiota?
Valtiovarainministeriön entinen huippuvirkamies Peter Nyberg, Tukholman yliopiston professori Markus Jäntti (vas.) ja Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman pohtivat, minkälainen liittovaltio mahdollisesti edessämme olisi, ja millainen sen pitäisi olla, että euro kestäisi.
Nyberg kommentoi luottavansa EU:n julkaistuihin suunnitelmiin, ja totesi, että liittovaltio tulee. Hän muistutti, että kriisin yhteydessä on luovuttu aiemmista säännöistä ja lisätty yhteisvastuuta – ja askeleita otetaan jatkuvasti lisää. Korkman puolestaan piti poliittisen liittovaltion syntymistä käytännössä mahdottomana, vaikka lisäintegraatiota varmasti tapahtuu jatkossa. Jos pankkiunioni ei riitä euron säilyttämiseen, euro saa mennä ”romukoppaan muiden epäonnistuneiden valuuttakokeilujen tavoin”.
Jäntti oli pitkälti samaa mieltä Korkmanin kanssa ja piti valuuttaliiton syventämistä suositeltavana, mutta sekä Suomen euroeroa että liittovaltiota ”haihatteluna”. Nyberg toivoi, että ymmärtäisimme todennäköisimmän kehityspolun olevan sen, mikä on suurten euromaiden intresseissä.
Voiko euron hajottaa tai siitä erota? 
Helsingin Yliopiston professori Vesa Kanniainen toisti tutkimusryhmä EuroThinkTankin aiemman käsityksen, että eurosta voidaan erota. Euron hajottaminen ei ole Suomen käsissä, mutta eurosta eroaminen on. Siksi Kanniainen pohti, olisiko eurosta eroamisella saatavat taloussopeutumishyödyt eron kustannuksen arvoisia. Korkman oli aiemmin esittänyt euroeron aiheuttavan ”helvetin”, ja siksi Kanniainen kutsuikin euroeron hintaa ”helvettikustannuksiksi” ja vertasi niitä arvioihin myöhemmin syntyvien hyötyjen arvioihin. Hyvin pienilläkin oman valuutan eduilla ja isoilla helvettikustannuksilla Kanniainen totesi nettohyödyn olevan positiivinen.
Nordean entinen pääekonomisti Roger Wessman totesi, että euro on ”tyhmä idea” ja euron ulkopuolella oleminen ei olisi Suomelle minkäänlainen ongelma. Lisäksi hän piti järkevänä miettiä euroeron hyötyjä ja kustannuksia. Hän allekirjoitti Kanniaisen olevan suunnilleen oikeassa euron aiheuttamien hyvinvointitappioiden koosta. Hän piti kuitenkin eurosta eroamisen kustannuksia mahdollisesti huomattavasti suurempina kuin Kanniainen arvioi. Koska Suomen euroero on nykyisessä poliittisessa ilmastossa erittäin epätodennäköinen ratkaisu, sen pelkkä pohtiminen vie huomiota pois talouden sopeutustarpeesta. Wessmanin myöhempi <a href="http://rogerwessman.com/2015/10/09/euroeron-kustannus-hyotyanalyysi/comment-page-1/">kirjoitus</a> ja sen yhteydessä käyty keskustelu on tutustumisen arvoinen.
Loppukeskustelu: huono juttu, mutta minkäs teet
Keskustelun loppua vaivasi yhteinen käsitys, että tulevan euroliittovaltion muotoa ja syvyyttä ei tiedetä. Myöskään ei tiedetä, miten eurosta eroaminen sujuisi käytännössä, ja mitä siitä seuraisi. Konsensus tuntuu kuitenkin kallistuneen sen puolelle, että ei ole häpeä myöntää euron olevan epäonnistunut ja aiheuttaneen mittavia taloudellisia vahinkoja sekä tähän asti että myös jatkossa.
Käsiäänestyksessä panelisteilta kysyttiin, olisiko Suomen aikoinaan pitänyt liittyä euroon. Vain kolme vastasi kyllä (Jäntti, Suvanto, Åkerholm). Peräti kuusi totesi, että Suomen ei olisi pitänyt liittyä (Törnqvist, Korkman, Nyberg, Kanniainen, Wessman, Lepomäki).
Suomen eroamista eurosta ei kuitenkaan konsensus kannattanut. Euroeroa puolsi 3,5 (Lepomäki, Törnqvist, Kanniainen, Nyberg ”ehkä”) ja eurossa pysymistä kannatti viisi (Jäntti, Suvanto, Åkerholm, Korkman, Wessman).
<hr />
TOIMITTAJAN KOMMENTTI:
Tilaisuus tuntui eurokriisiä ja sen ympärillä lilluvaa keskustelua pitkään seuranneesta hyvin tutulta, mutta suomalaisittain virkistävältä poikkeukselta. Euron uskonomainen kehuminen jäi käytännössä nollille, eikä eurolla myöskään peloteltu. Kukaan ei puhunut tyhmiä.
Mikäli haluamme päästä eteenpäin keskustelussa, olisi suotavaa, että Suomessa alettaisiin tosissaan pohtia, millaiseen liittovaltioon olemme valmiita suostumaan. Tätä toivottiin jo Liberan ja EuroThinkTankin edellisessä <a href="http://www.libera.fi/raportti/euron-tulevaisuus-suomen-vaihtoehdot-2/">tilaisuudessa</a> toukokuussa 2014. Lisäksi euroeron käytännön toteutusta ja ”helvettikustannuksia” minimointia olisi syytä pohtia.
Finanssimarkkinoilla on tapana käyttää niin sanottua stop-lossia, eli tappionpysäytystoimeksiantoa. Jos jotain osaketta on ostettu, etukäteen päätetään, mitä tehdään, jos osakkeen kurssi kääntyykin laskuun. Kun osakkeen hinta saavuttaa stop-rajan, osake myydään, ilman mutinoita tai pohtimisia. Stop-lossin käyttö takaa sen, että kokonaisriskit pysyvät maltillisina, eikä vahingossa ajauduta tilanteeseen, josta ei enää ole mahdollista selviytyä.
Suomella ei ole minkäänlaista stop-tasoa, eli rajoitinta siihen, kuinka paljon ja syvää liittovaltiota Suomi tulee omalta osaltaan hyväksymään. Meillä ei ole yksiselitteistä numeroa, tai pyhää rajaa, jota ei voi rikkoa. Meillä ei ole etukäteen päätettyä rajaa Suomen taantuman pituudelle, jonka jälkeen ryhdymme muihin toimenpiteisiin. Viiden kuluneen vuoden luulisi olevan riittävän pitkä aika. Aiommeko ihmetellä sisäistä devalvaatiota seuraavat viisi vuotta, vai kymmenen vuotta? Missä vaiheessa toteamme, että emme siinä onnistu?
Vastaavasti, jos Suomella ei ole selkeää euroerosuunnitelmaa, tai rahaliiton tasolla ei ole luotu sellaisia menettelytapoja ja yhteisymmärrystä, että euroero olisi mahdollista toteuttaa yhteistyössä, meillä ei myöskään ole mitään konstia laukaista stoppia, jos stop-taso tulee vastaan.
Siksi me olemme ajopuuna, ja tilaisuudesta jäi minulle surullinen olo. Käytäväkeskustelussa kommentoitiin nimettömänä, että Suvannon vetämän asiantuntijatyöryhmän <a href="http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/10/01/raportti-suomi-voisi-sallia-emu-eriytymista/201512764/12">visiot</a> rahaliiton tulevaisuudesta olivat ”samaa vanhaa höpötystä”, eivätkä ratkaise euron ongelmia. Aiemmin omissa nimissään Roger Wessman on todennut, että vaikka euroero tai sen purkaminen saattaisi olla järkevää, hän ei luota siihen, että ne tahot, jotka tämän ideoivat, loivat, valvoivat ja sitten hoitivat kriisiä, osaisivat euron purkaa.
Kansainvälisen valuuttarahaston juuri eläkkeelle lähtenyt pääekonomisti Olivier Blanchard <a href="http://www.telegraph.co.uk/finance/economics/11919355/fiscal-union-eurozone-emu-olivier-blanchard-imf.html?fb_ref=Default">varoitti</a> 10. lokakuuta, että edes euroalueen yhteinen budjetti ei tule korjaamaan toimimatonta euroaluetta. Kaikki tuntuvat tietävän, että tämä ei toimi, mutta ääneen se kehdataan sanoa vasta eläkkeelle pääsyn jälkeen. Se, mikä alkoi poliittisena projektina ei voi päättyä poliittisena projektina, koska poliitikoista ja virkamiehistä ei ole purkamista tekemään. Silloin vaihtoehtoina on joko taloudellisten äärimmäisten vaikeuksien kautta euroeroihin ajautumisia tai äärimmäisen kivuliasta sopeutumista.

Talousviisaat pohtivat: kannattaako eurosta erota, mikä on ”helvettikustannus”

Markus Jäntti

PS-nuoret ei niele Marinin hallituksen kaavailuja kotihoidontuen poistamiseksi: “Jättäkää lapsiperheet rauhaan!”

Li Anderssonin ministerinjakkara horjuu – väittää ettei tiennyt Dellingerin tappamistwiiteistä, mutta se tuskin pitää paikkaansa

Talousviisaat pohtivat: kannattaako eurosta erota, mikä on ”helvettikustannus”

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Viikon suosituimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025