Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Martin Schultz

VTT Heikki Koskenkylä kirjoittaa arvionsa EU-liittovaltiohaukka Guy Verhofstadtin tuoreesta kirjasta. Verhofstadt haluaisi tehdä EU:sta Euroopan Yhdysvallat, jossa muun muassa Suomen parlamentin tehtävät siirrettäisiin EU:lle.

Vuoden alussa ilmestyi merkittävä kirja, joka käsittelee Euroopan unionin tulevaisuutta. Kirja on entistäkin ajankohtaisempi Emmanuel Macronin noustua Ranskan presidentiksi. Tekijä on tunnettu poliitikko Guy Verhofstadt ja teoksen nimi on ”Europe’s last chance, why the European states must form a more perfect union”.
Verhofstadt toimi Belgian pääministerinä vuosina 1999-2008. Vuodesta 2009 hän on ollut Euroopan parlamentin jäsen ja samalla Alde-ryhmän puheenjohtaja. Aldeen kuuluvat liberaalit ja keskustalaiset puolueet eli myös Suomen keskustapuolue.
Kirjasta on käyty kansainvälisessä mediassa paljon keskustelua ja Macronin vaalivoiton jälkeen keskustelu on jatkunut. Macron on osin samoilla linjoilla kuin Verhofstadt. Suomessa ei vastaavanlaista avointa keskustelua ole juuri lainkaan. Ainoastaan perussuomalaiset yrittävät pitää debattia pystyssä kuten viime aikoina pj-ehdokkaat Jussi Halla-Aho ja Sampo Terho. Muut puolueet seuraavat passiivisesti Saksan tai komission linjaa.
Saksa on vähitellen taipunut yhteisvastuun varovaisen kasvattamisen linjalle, mutta Macron menee vielä pidemmälle. Macron on kannattanut yhteistä talletussuojaa, yhteistä suhdannetasausrahastoa ja työttömyyskorvausrahastoa, yhteistä verotusta ja jopa yhteisiä velkakirjoja eli eurobondeja. Saksan sosiaalidemokraattien liittokansleriehdokas Martin Schultz on ollut täysin Macronin linjoilla. Schultz on yksi ns. viiden puheenjohtajan raportin tekijöistä. Raportti julkaistiin vuonna 2015, ja siinä esitettiin pitkälle vietyä poliittista ja taloudellista unionia.
Verhofstadt menee vielä edellä mainittuja pitemmälle. Hän haluaa tehdä Euroopan unionista Euroopan Yhdysvallat. Tässä federaatiossa parlamentilla olisi normaalit eduskunnan valtuudet ja tehtävät. Tällä hetkellä Euroopan parlamentilla ei tällaisia valtuuksia ole. Euroopan federaatio valittaisiin suhteellisella vaalitavalla. Aikaa myöten voitaisiin äänestää myös muiden maiden ehdokkaita. Parlamentilla olisi vastuu yhteisestä budjetista, yhteisestä verotuksesta ja yhteisistä lainoista.
EU:n budjetti on nyt vain yksi prosenttia EU:n yhteenlasketusta BKT:stä. Yhdysvalloissa liittovaltion budjetti on 25 prosenttia BKT:stä. Uuden federaation tulisi liikkua pitkällä aikavälillä USA:n tasoa kohti. Euroopan federaation hallitus olisi vastuussa parlamentille. Nykyinen komissio lopetettaisiin. Siinä on ollut peräti 28 komissaaria, mutta uudessa hallituksessa olisi vähemmän ministereitä. Lisäksi olisi senaatti, jolla olisi veto-oikeus parlamentin päätöksiin. Senaatissa olisi vain 1-2 jäsentä maata kohden.
Verhofstadt ehdottaa, että yhteiset verot saataisiin osana kansallista arvonlisäveroa (ALV). ALV:n taso ei muuttuisi vaan osa siitä korvamerkittäisiin federaatiolle. Myös muita yhteisiä veroja tulisi aikaa myöten kuten esimerkiksi rahoitusmarkkinavero ja ympäristöverot (green taxes).
Verhofstadt tiedostaa hyvin, että tässä mallissa on suuri moraalikadon vaara. Sitä torjuttaisiin konvergenssisäädöstöllä (convergence code), jonka laatisi hallitus ja parlamentti hyväksyisi. Koodissa olisi tiukat rajat erilaisille rakenneuudistuksille, jotka liittyvät työmarkkinoihin, sosiaaliturvaan, budjetteihin, yritystukiin jne. Jäsenmaiden tulisi toimia koodin määrittelemissä rajoissa.
Lisäksi Verhofstadt ehdottaa Euroopan unionin yhteisen armeijan perustamista, joka toimisi yhteistyössä Naton kanssa. Maahanmuuttopolitiikkaan hän haluaisi tiukat yhteiset säännöt koskien sekä työperäistä maahanmuuttoa että pakolaisia. Hyvin keskeinen on Verhofstadtin ehdotus kahden tason (two-tier) jäsenyydestä. Täysi jäsenyys tarkoittaisi, että kaikki yhteiset säännöt ja ratkaisut pitää hyväksyä eikä mitään opt-out-vaihtoehtoja ole. Liitännäisjäsenyys tarkoittaa vain uuden federaation sisämarkkinoille pääsyä, jolloin tällaiset jäsenmaat eivät ota euroa käyttöön eivätkä ole mukana federaation parlamentissa eikä hallituksessa. Euroalueen kokoonpano saattaisi tällöin muuttua.
Verhofstadtin ehdotus on kaikkein pisimälle viety liittovaltion malli, joka korvaisi nykyisen EU:n ja euroalueen eli EMU:n. Ehdotus on varsin huolella mietitty ja sisältää kiinnostavia yksityiskohtia. Keskeinen kysymys onkin, miksi Verhofstadt on päätynyt näin dramaattiseen malliin. Syynä on kolme tekijää, jotka ovat:
1. Verhofstadt ihailee lähes rajattomasti ja osin naivilla tavalla Yhdysvaltojen systeemiä ja menestystä. Hän pitää Yhdysvaltojen järjestelmää ihannemallina.
2. Ilman näin pitkälle vietyä integraatiota Euroopan unioni ei menesty alati kiristyvässä globaalissa taloudellisessa ja poliittisessa kilpailussa, koska nykyinen EU:n ja euroalueen hallinnollinen järjestelmä on täysin tehoton. Järjestelmä ei kykene tekemään nopeita ja suuria ratkaisuja vaan päätyy aina vaatimattomiin kompromisseihin ja myöntää usein opt-out-lupia.
3. Euroopan unioni on kohdannut parin viime vuoden aikana useita vakavia uhkakuvia ja shokkeja. Ne eivät ole kadonneet vaan tilanne saattaa vaikeutua uudelleen. EU on ollut varsin voimaton ja tehoton näihin shokkeihin reagoinnissa. Shokkeja ja uhkakuvia ovat olleet:
&#8211; Taloudellinen kriisi vuoden 2010 jälkeen (alkaen Kreikasta), pitkä taantuma, korkea työttömyys, valtava nuorisotyöttömyys, usean jäsenmaan ylivelkaantuminen, pankkikriisin huono hoito Yhdysvaltoihin verrattuna ja rakenneuudistusten hitaus.
&#8211; Pakolaistulva syksyllä 2015, jossa EU:n yhteistä linjaa oli vaikeata saavuttaa. Pakolaisten tulo on jälleen kiihtynyt Pohjois-Afrikan suunnalta Libyan kautta ja vielä suurempi pakolaisaalto tulee jatkossa Afrikasta ja Lähi-idästä ja jopa Aasiasta.
&#8211; Putinin luomat uhkakuvat. Hän tavoittelee Venäjälle uutta suurvallan roolia eikä piittaa kansainvälisistä sopimuksista.
&#8211; Erdoganin lähes diktatorinen asema Turkissa. Hän haastaa ja kritisoi EU:ta jatkuvasti.
&#8211; Brexit oli suuri shokki EU:lle. Uusia eroamisia ei haluta. Ne voidaan estää kun saadaan Euroopan uusi federaatio menestymään.
&#8211; Trumpin valinta presidentiksi. Trump toivoo EU:n hajoavan ja euron loppuvan. Naton rooli on epäselvä jatkossa. Eurooppa tarvitsee oman armeijan, jonka avulla voi hoitaa lähialueiden kriisejä.
&#8211; Terroristien iskut EU-alueella. EU-alueelle tarvitaan yhteinen ja voimakas turvallisuusviranomainen, joka voi käyttää apuna yhteistä armeijaa.
Verhofstadtin kriisianalyysi on täysin oikea. Samanlaista on esittänyt Saksan johtava aikakauslehti der Spiegel jo usean kuukauden ajan. Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmä on tehoton ja joillakin aloilla integraation syventämisen tarve on ilmeinen. Tämä koskee erityisesti puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa, maahanmuuttopolitiikkaa sekä ympäristö- ja energiapolitiikkaa.
Taloudellisen integraation alueella Verhofstadtin ehdotus on kyseenalainen. Hän ehdottaa siis täydellistä fiskaalista ja talouspoliittista unionia. Siihen sisältyy valtava moraalikadon (moral hazard) ongelma ja todennäköisesti taloudellisesti heikot maat päätyvät helposti vapaamatkustajan rooliin. Tulonsiirroista tulee helposti pysyviä. Ehdotettu ns. konvergenssisäännöstö ei tätä pysty estämään.
Ylipäänsä Verhofstadt kehuu Yhdysvaltojen taloudellista menestystä liikaa. Kirjan luvussa 11 ”The decline of European industry”, annetaan virheellinen kuva USA:n teollisuuden menestyksestä EU:hun verrattuna. Tilanne on jopa päinvastoin kuin Verhofstadt väittää. Euroopan unionissa teollisuuden osuus BKT:stä on jopa 19 prosenttia. Saksassa osuus on 23 prosenttia. USA:ssa osuus on vain 12 prosenttia. Teollisuus on taantunut pahasti USA:ssa ja juuri tähän Trump iski vaalikampanjassaan. Toinen merkittävä ero on vaihtotaseen tilanteessa. Euroalueella on valtava $350 miljardin ylijäämä, joka on selvästi suurempi kuin Kiinalla. USA:lla on valtava alijäämä $450 miljardia. Tämä heijastaa euroalueen ja EU:n parempaa kilpailukykyä. EU:lla onkin paljon vahvempi teollinen perusta kuin Yhdysvalloilla. Euromaiden erot kilpailukyvyssä ovat kuitenkin suuret.
Ratkaiseva ”virhe” Verhofstadtin analyysissä on se, että hän ihannoidessaan Yhdysvaltojen mallia ei korosta sitä, että liittovaltio ei pelasta osavaltioita velkakriiseissä. Kalifornia ja Florida ovat itse joutuneet ratkaisemaan velkakriisinsä. Verhofstadtin olisi pitänyt sanoa avoimesti, että EU on lähtenyt kriisien hoidossa aivan toiselle tielle eli pelastamaan jäsenmaita kahdenvälisin luotoin ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) avulla. Niistä pitäisi luopua jos todella mentäisiin Yhdysvaltojen malliin. Lisäksi Verhofstadtin eurobondit olisivat yhteisiä koko Euroopan federaatiolle. Yhdysvalloissa on liittovaltiolla omat velat, jotka käytetään liittovaltion menoihin. Osavaltioilla on omat velat.
Teoriassa Verhofstadtin malli voisi toimia. Käytännössä se kohtaisi valtavia ongelmia. Tässä mallissa ei oteta huomioon EU-maiden suurta heterogeenisuutta ja moraalikadon vaaraa. Jäsenmaat menettäisivät suuren osan itsenäisyyttään. Vaarana on, että unionista eroamisia tulee lisää. EU:n perussopimukset pitäisi uusia kokonaan, mikä on erittäin vaikeaa. Kirja on silti hyödyllistä luettavaa, koska siinä paalutetaan yksi äärimmäinen kehittämisvaihtoehto Euroopan unionille. Teos on hyvin ajankohtainen Macronin tullessa Ranskan presidentiksi. Saksan ja Ranskan yhteistyö tiivistynee uudelleen. Molemmissa maissa on kannatusta jäsenmaiden välisen yhteisvastuun lisäämiselle, mutta Ranskassa enemmän. Suomen nykyisen hallitusohjelman mukaan yhteisvastuita ei saa tulla lisää. Nyt niitä kuitenkin on ilmeisesti tulossa vielä nykyisen hallituksemme aikana. On korkea aika ryhtyä käymään Suomessakin avointa ja laajaa keskustelua EU:n kehittämisvaihtoehdoista.
TEKSTI: HEIKKI KOSKENKYLÄ
Heikki Koskenkylä on lähes 40 vuotta Suomen Pankissa työskennellyt rahoitusmarkkina-asiantuntija. Hän jäi eläkkeelle rahoitusmarkkinaosaston päällikön paikalta, ja toimii nykyisin Linse Consultingissa liikkeenjohdon konsulttina.
&nbsp;

Heikki Koskenkylä arvioi liittovaltiohaukka Guy Verhofstadtin esitystä: olisiko Euroopan Yhdysvallat ratkaisu EU:n ongelmiin?

KOMMENTTI | Kansalaisten Euroopan unionia kohtaan kokema kasvava tyytymättömyys ei näytä hetkauttavan korkeita EU-johtajia. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker katsoi sunnuntaisessa haastattelussaan aiheelliseksi jakaa maailmalle tiedon siitä, että hän pitää yllä listaa &#8221;pettureista&#8221;. Juncker kertoo kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana merkinneensä Le petit Maurice -nimellä (Pikku Maurice) kutsumaansa kirjaseen ne henkilöt, jotka ovat kääntäneet hänelle selkänsä.

Juncker kieltäytyi paljastamasta kirjaan merkitsemiään nimiä. Petturikirjasta <a href="http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2016/08/02/juncker-halaa-pussaa-ja-pitaa-pienta-mustaa-vihkoa-johon-kirjaa-kaikki-petturit/20168100/12?n=1">kertoi</a> Suomessa ensimmäisenä Taloussanomat.
Hän totesi haastattelussa myös &#8221;olevansa vapaa mies ja eroavansa virastaan vain jos itse tahtoo&#8221;. Tämä antoikin vastauksen kysymyksiin, jonka pitkän linjan brittiläinen kansanedustaja Tony Benn jo kauan aikaa sitten esitti kaikille poliittisille johtajille: &#8221;Kenelle olet tilivelvollinen? Miten pääsemme tarvittaessa sinusta eroon?&#8221;. Käsittelin aihetta <a href="https://blogit.perussuomalaiset.fi/matias-turkkila/kysymys-eu-johtajille-miten-teista-paasee-eroon/">blogissani</a> äskettäin.
&#8221;Rauhanprojektiksi&#8221; kutsutun EU:n nokkamiehet ovat viime aikoina käyttäneet oudon sotaisaa retoriikkaa. Euroopan parlamentin puhemies, Saksan sosiaalidemokraatteihin kuuluva Martin Schultz <a href="https://stage.sudev.fi/europarlamentin-puhemiehelta-aarimmaisen-kovaa-retoriikkaa-leimaa-populistit-euroopan-vihollisiksi/">kutsui</a> huhtikuussa oikeisto- ja vasemmistipopulisteja ”Euroopan vihollisiksi”. Hän varoitti EU:n hajoamisesta, sillä EU-maiden kansalaisten usko unionia kohtaan horjuu.
Pidättyväisyydestä pidättäytyminen ei näytä olevan pelkästään suuren EU-maiden johtajien hyve. Suomen Uutiset <a href="https://stage.sudev.fi/komissaari-katainen-rinnastaa-nationalistit-terroristeihin-vaittaa-kansalaisten-vaativan-eun-integraation-syventamista/">kirjoitti</a> huhtikussa entisestä pääministeristä Jyrki Kataisesta, joka EU:n komissaarin ominaisuudessa katsoi asialliseksi löylyttää nationalisteja ja populisteja rinnastamalla nämä Brysselin terrori-iskujen tehneisiin ”kotibelgialaisiin”. Terrorismista kärsiviä belgialaisia Katainen lohdutti toteamalla, että &#8221;elämän pitää jatkua&#8221;.
&nbsp;

Rauhan-EU:n johtajat käyttävät oudon sotaisaa retoriikkaa: ”Petturit”, ”Euroopan viholliset”

Euroopan parlamentin puhemies, Saksan sosiaalidemokraatteihin kuuluva Martin Schultz kutsuu oikeisto- ja vasemmistipopulisteja &#8221;Euroopan vihollisiksi&#8221;. Hän varoittaa EU:n hajoamisesta, sillä EU-maiden kansalaisten usko unionia kohtaan horjuu.

Schultz kertoo saksalaiselle <a href="http://www.faz.net/aktuell/politik/europaeische-union/martin-schulz-sieht-bedrohung-durch-europafeindliche-bewegungen-14173019.html" target="_blank">Frankfurter Allgemeine</a> -sanomalehdelle, että antieurooppalaiset voimat voivat aiheuttaa riskin EU:n repeämiselle. Jos britit jättävät kesäkuisen EU-jäsenyyttä koskevassa kansanäänestyksessä unionin taakseen, voi tämä Schultzin mukaan lisätä muidenkin jäsenmaiden irtiottohaluja.
Schultzin mukaan EU:ta nakertavien voimien kasvu on jäsenmaiden johtajien syytä. Kriisikokouksissa ei saada yksimielisyysperiaatteen vuoksi aina ratkaisuja, ja siksi kokoukset seuraavat vain toisiaan.
Schultzin mukaan oikeisto- ja vasemmistipopulistit ovat &#8221;Euroopan vihollisia&#8221;. Hän myöntää näiden olevan vielä vähemmistönä, koska hiljainen enemmistö on tuudittautunut vielä siihen, että loppujen lopuksi EU suoriutuu kriiseistään. Hollannin kansanäänestyksen tulos osoittaa, ettei sen varaan voi enää laskea.
Näin kova retoriikka poliittisista vastustajista on hyvin harvinaista. Suomi kuohahti viime kesänä kansanedustaja Olli Immosen viikonloppuyön <a href="https://www.facebook.com/olli.immonen.3/posts/10153483050174847" target="_blank">facebook-päivityksestä</a>, jossa hän kutsui monikulturismin kannattajia vihollisiksi. Sanavalinta otettiin vastaan tyrmistyksellä, ja viholliskuvien rakentamista paheksuttiin voimakkaasti useissa puheenvuoroissa.

Europarlamentin puhemieheltä äärimmäisen kovaa retoriikkaa, leimaa populistit Euroopan vihollisiksi

EU:n ehdotus rahaliiton tulevaisuudensuunnitelmaksi on vahva kannanotto liittovaltiokehityksen puolesta. Ehdotuksen oleelliset toimet vaativat kuitenkin EU-perussopimuksen muuttamista.

Euroopan unioni julkaisi maanantaina pitkään odotetun ehdotuksensa rahaliiton tulevaisuudensuunnitelmaksi. Ehdotuksen olivat laatineet EU:n viiden keskeisen instituution johtomiehet. Vaikka kyseessä on pelkkä ehdotus, se kuitenkin kertoo siitä, mihin suuntaan EU-instituutiot itse haluavat valuuttaliittoa ohjata.
&#8221;Riskienjako välttämätöntä&#8221;
Raportti toteaa, että rahaliitto on kestävä vain, jos sen jäsenillä on parempi olla siinä kuin sen ulkopuolella. Eurossa valuuttakurssien nopeat muutokset eivät auta maita sopeutumaan, vaan sopeutuminen tapahtuu hitaasti hintojen kautta. Tämän vuoksi jäsenmaat tarvitsevat riskinjakoa rahaliiton sisällä.
Raportin sisältö pääpiirteissään on liittovaltiokehityksen syventämisen kannalla. Raportti ehdottaa mm. pankkitalletusvakuustoiminnan yhteisvastuullistamista ja kansallisen päätöksenteon siirtämistä edelleen EU-tasolle. Pidemmällä aikavälillä raportti ehdottaa rahaliitolle yhteistä valtiovarainministeriötä, jonka tehtävänä olisi tulonsiirroilla helpottaa vaikeuksiin ajautuneiden maiden tilannetta.
Tämän ohella raportti tarjoaa ison listan vähäpätöisempiä toimenpiteitä, joiden tarkoitus on joko vauhdittaa tai helpottaa rakenteellisia uudistuksia sekä valmistella myöhempiä askelia. Tästä esimerkkinä mainittakoon kansallisten kilpailukykyvirastojen perustaminen.
Eurooppa-neuvosto, eli jäsenmaiden hallitusten päämiesten kahdesti vuodessa pitämä huippukokous käsittelee ehdotusta 25. kesäkuuta. Euroopan komission on tarkoitus esittää päätöksenteon ylikansallistamisehdotukset keväällä 2017, ja viiden instituution presidentit tulevat väliaikana työskentelemään ehdotuksien hiomiseksi.
Suomenkielinen raportti löytyy <a href="https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/5presidentsreport.fi.pdf">täältä</a>.
Media suhtautuu varauksellisesti
<a href="https://euobserver.com/economic/129218">Euobserver</a>-verkkojulkaisu epäilee, että raportti tulee herättämään jäsenmaiden pääkaupungeissa huolta itsenäisyyden pienenemisestä edelleen, ja muistuttaa, että Saksan ja Ranskan talousministerien lausunto kesäkuun alussa oli vaikeimmissa kysymyksissä pitkälti samaa mieltä raportin kanssa.
<a href="http://www.euinside.eu/en/news/the-big-reforms-of-the-euro-area-begin-after-the-uk-referendum">Euinside</a>-verkkojulkaisu huomauttaa, että syventävien suunnitelmien esittelyn ajankohta keväällä 2017 johtuu Iso-Britannian EU-jäsenyyden kansanäänestyksestä. Tarkoitus on tuohon asti tehdä sellaisia uudistuksia, jotka onnistuvat EU:n perussopimuksen puitteissa, ja vasta sitten esitellä ne asiat, jotka pakottaisivat muuttamaan perussopimusta.
<a href="http://www.politico.eu/article/finance-horsemen-euros-future/">Politico</a>-verkkojulkaisu huomaa ns. velkojamaiden äänen suuren painon ja keskittymisen rahankäytön valvontaan. Toimittaja myös vihjaa, että viidestä hevosmiehestä raportin laadintaan osallistuivat lähinnä julkaisun päämies Jean-Claude Juncker, EKP:n Mario Draghi ja Martin Schultz, jota oli jäänyt kaivelemaan hänen jättäminen ulos edellisen raportin laadinnasta kolme vuotta sitten. Donald Tuskin ja ja Jeroeme Dijsselbloemin osallistuminen oli kuulemma lähinnä muodollista.
<a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/5579f7ca-1810-11e5-8201-cbdb03d71480.html">The Financial Times</a>-lehti tutustui raportin vuodettuun versioon ja totesi, että kyseessä on kunnianhimoton suunnitelma, jossa näkyy ja kuuluu uudistusväsymys.
Julkinen keskustelu Suomessa on ollut niukkaa. Professori Vesa Kanniainen ja valtiotieteen tohtorit Heikki Koskenkylä ja Peter Nyberg oudoksuvat tiistaina Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa sitä hiljaisuutta. Talousviisaiden kirjoituksessa kannustettiin eduskuntaa ja hallitusta valitsemaan kantansa siihen, onko Suomi mukana liittovaltioprosessissa vai ei.
&#8211; Onko eduskunta valmis luopumaan budjetivallastaan, hyväksymään muiden maiden julkista velkaa Suomen vastuulle ja asettamaan kansallisen talouspolitiikkansa laajemmin euroalueen valvontaan, ryhmä kysyi.
 
<table width="100%">
<tbody>
<tr>
<td style="padding: 15px; background: #def1fd;">Toimittajan kommentti: Missä vaihtoehdot?
Raportin alkuosa kertoo oleellisen:
”Euro on menestyksekäs ja vakaa valuutta&#8230; Euro on tuonut jäsenvaltioilleen hintavakautta ja suojannut näitä ulkoista epävakautta vastaan&#8230;Tämän päivän Euroopan talous- ja rahaliitto on kuin talo, jota rakennettiin vuosikymmeniä mutta joka saatiin vain osittain valmiiksi&#8230; Euro on enemmän kuin pelkkä valuutta. Se on poliittinen ja taloudellinen hanke.”
Vaikka joitain ongelmia myönnetään, ajatus tuntuu kuitenkin olevan, että yhteisvaluutan idea ja toteutus ovat hyviä, vaikka valuuttaliitto onkin harmillisten olosuhteiden ja keskeneräisyyden uhri. Ratkaisuna on liittovaltion nopea syventäminen ja yhteisvastuiden kasvattaminen.
Taloustieteellisesti tässä ei ole mitään uutta tai väärää – yksikään valuutta-alue, mukaan lukien kansalliset valuutat USA:ssa tai Australiassa, tai vaikkapa aikoinaan Suomessa markka-aikana, eivät ole olleet pitkäikäisiä ilman valuutta-alueen merkittäviä sisäisiä tulonsiirtoja.
Löytyykö kannatusta, vai tehdäänkö vain helppoa ja toimimatonta?
Olisikin mietittävä, ovatko raportissa mainitut ehdotukset kriittisiltä osiltaan sellaisia, että niillä olisi jäsenmaissa realistisia läpimenon mahdollisuuksia. Pitäisikö kansainvälisessä valuuttarahastossa kuulua vain yksi euroalueen ääni nykyisten jäsenmaiden omien äänien sijaan? Pankkitalletussuojan yhteisvastuullistaminen todennäköisesti ”tökkii” pahasti niissä maissa, jotka tietävät joutuvansa helposti suhteettoman maksumiehen rooliin. Maiden budjetti- ja vaihtotasealijäämiin on puututtu jo nyt, mutta entä kun pitäisi alkaa puuttua myös ylijäämiin – mitä ajatuksesta tykätään Saksassa?
Ilmeinen riski on, että ehdotuksesta otetaan käyttöön konstit, jotka sopivat kaikille, mutta joilla ei yksinään ole riittäviä tehoja rahaliiton ”valuvikojen” – eli jo ideatason-, suunnittelu- ja rakentamisvirheiden – korjaamiseksi. Ja että ne konstit, jotka olisivat välttämättömiä rahaliiton toimivuudelle, toteutetaan vesitettyinä kompromisseina, tai yksinkertaisesti niitä katsotaan ”syssymmällä”. Taatusti monissa maissa poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat innostuvat tavattomasti kilpailukykyviraston perustamisesta.
Missä vaihtoehdot liittovaltiolle?
Raportti ja siitä tapahtuva keskustelu tulee poliittisesti huonoon aikaan. Kreikka-kysymys on pinnalla ja Euroopan poliittinen kartta on siirtynyt viime aikoina huomattavan euro- ja EU-skeptiseksi. Tämä ei ainakaan tue niitä valuvikojen poistamista.
Tyhmä kysymys – jos kerran kaikkien mielestä tiivistyvä liittovaltio on euron ainoa pitkän aikavälin vaihtoehto, miksi ei edes yritetä tarjota kahta vaihtoehtoa – euroeroa tai tiivistyvän liiton jäsenyyttä?
Luulisi, että kaikille olisi parempi, että liitto olisi mahdollisimman tiivis mutta vapaaehtoisuuteen pohjautuva. Mikäli euroalueelle ei rakenneta kehikkoa hallituille euroeroille, todellista vaihtoehtoa ei edes ole olemassa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää joko hyväksyä liittovaltio ja toivoa, että se rakennetaan hyvin, tai hylätä liittovaltiokehitys ja kärsiä heikosti toimivasta valuuttaliitosta – tai tehdä ero omin päin.
Olli Rehn (kesk) ilmoitti ennen eduskuntavaaleja, että liittovaltiokehitys ei ole realistinen ja tuskin edes välttämätön. 2014 helmikuussa hän kertoi, että liittovaltioon emme ole menossa. Katsotaan nyt. Liittovaltiota pukkaa ja muut vaihtoehdot on tehty vaikeiksi.
Juhani Huopainen</td>
</tr>
</tbody>
</table>

EU:n ehdotus rahaliiton tulevaisuudeksi: yhteisvastuu- ja tulonsiirtoliittovaltio

Martin Schultz

Heikki Koskenkylä arvioi liittovaltiohaukka Guy Verhofstadtin esitystä: olisiko Euroopan Yhdysvallat ratkaisu EU:n ongelmiin?

Rauhan-EU:n johtajat käyttävät oudon sotaisaa retoriikkaa: ”Petturit”, ”Euroopan viholliset”

Europarlamentin puhemieheltä äärimmäisen kovaa retoriikkaa, leimaa populistit Euroopan vihollisiksi

EU:n ehdotus rahaliiton tulevaisuudeksi: yhteisvastuu- ja tulonsiirtoliittovaltio

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025