Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Mossack Fonseca

Suomen verohallinto vaatii Yleisradiota luovuttamaan Panaman tietovuotoon liittyvän aineiston. Onko pyyntöä ylipäänsä mahdollista toteuttaa? Jotta tähän kysymykseen saataisiin selvyys, on tarpeen ymmärtää se, millainen aineisto on kyseessä, missä se sijaitsee ja kuka sitä hallinnoi.

Panama-papereiksi ristitty tietovuotoaineisto on valtavan kokoinen. Se käsittää 11,5 miljoonaa Mossack Fonseca lakitoimistosta vuodettua dokumenttia, kooltaan yhteensä noin kaksi ja puoli teratavua. Joukossa on tietoja yli 200 000 veroparatiisiyhtiöstä ja –säätiöstä.
Tietomäärän suuruutta kuvastaa hyvin eräs <a href="https://nakedsecurity.sophos.com/2016/04/05/panama-papers-it-was-an-email-server-attack/">arvio</a>, jonka mukaan Panama-dokumenttien tulostamiseen tarvittaisiin noin 13 tonnia A4-paperia.
Tiedot vuodettiin useissa osissa saksalaiselle Süddeutsche Zeitung –lehdelle. Kun vuodon valtava tietomäärä paljastui lehdelle, se pyysi apua Yhdysvalloissa toimivalta tutkivien journalistien yhteenliittymältä ICIL:ltä. Se kävi toimeen, ja rakensi järjestelmän, jonka avulla tietomassaa oli mahdollista penkoa ilman syvällistä ohjelmointiosaamista.
Miten tämä tehtiin?
ICIL:n tietopalvelu- ja tutkimusyksikön päällikkö Mar Cabra <a href="http://www.datanami.com/2016/04/07/inside-panama-papers-cloud-analytics-made-possible/">kertoi</a>, että vuodettujen tietojen joukossa oli Mossack Fonseca –yhtiön sisäinen tietokanta sekä suuri määrä dokumentteja.
Tietokantojen tietoja kutsutaan strukturoiduksi dataksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedot ovat järjestettyä, taulukkomuotoista dataa. Tietokanta sisälsi tietoja muun muassa yritysten toimihenkilöistä, osakkaista ja välikäsistä. Cabran mukaan tietokanta oli journalistiryhmälle erittäin arvokas, mutta tietojen analysointia hidasti niin sanotun skeeman eli tietokantarakenteen puuttuminen. Eräs ICIJ:n työntekijä joutui käyttämään kuukausikaupalla aikaa siihen, että hän sai tietokannan tiedot hakukelpoiseen muotoon.
Vielä tätäkin vaikeammaksi osoittautui sturukturoimattoman datan analysointi. Tällaisella datalla tarkoitetaan erilaisia tiedostoja, kuten pdf- ja kuvatiedostoja sekä sähköposteja. Datan joukossa <a href="http://linkurio.us/panama-papers-how-linkurious-enables-icij-to-investigate-the-massive-mossack-fonseca-leaks/">oli</a> Le Monde –lehden mukaan 4,8 miljoonaa sähköpostia, 3 miljoonaa tietokantatiedostoa, 2 miljoonaa pdf:ää ja miljoona kuvatiedostoa.
OpenNews-uutisportaalin <a href="https://source.opennews.org/en-US/articles/people-and-tech-behind-panama-papers/">mukaan</a> ICIJ:n tekninen tiimi latasi tiedot ensin Amazonin pilvipalveluun. Tiedostot ja niistä tehdyt kopiot suojattiin VeraCrypt-ohjelmistolla. Viestiliikenteen salauksessa <a href="http://neo4j.com/news/panama-papers-digging-dirt-data/">käytettiin</a> PGP-, Hashmail-, Phreema- ja Signal-ohjelmistoja.
Vuodon tietoja oli muokattava useilla eri työkaluilla, jotta ne saataisiin käyttökelpoiseen muotoon. Tekstintunnistusta varten tiimi otti käyttöönsä 30-40 Amazon-yhtiön pilvipalvelusta vuokrattua palvelinta. Tunnistuksen jälkeen tiedot syötettiin indeksointiohjelmistoon, joka kykeni lukemaan erilaisia tiedostomuotoja kuten pdf:iä ja sähköposteja.
Varsinainen journalistien käyttöön tarkoitettu käyttöliittymä rakennettiin Project Blacklight –nimisellä ohjelmistolla. Tätä ohjelmistoa käytetään usein eri maiden kirjastoissa, mutta nyt se taivuteltiin journalistien käyttöön. Ohjelmistolla voi suorittaa rajattuja tietohakuja &#8211; esimerkiksi siten, että lyödään lukkoon tietty hakualue &#8211; esimerkiksi tietyt vuodet ja tietyn tyyppiset tiedostot &#8211; ja etsitään sitten kyseiseltä hakualueelta tiettyjen hakusanojen mukaan.
<h4>Edistyneet hakupalvelut</h4>
Kun data oli vihdoin saatu luettavaan muotoon, se siirrettiin uuteen tietokantaan. Tiimi käytti datamuunnosohjelmaa siirtääkseen tiedot Neo4j-tietokantaan. Tämä tietokanta kytkettiin Linkurious-visualisointiohjelmistoon. Nyt toimittajien käytössä oli työkalupari, jolla vuodetun datan erittäin monimutkaisia yhteyksiä oli mahdollista käydä läpi ilman ohjelmointitaitoja.
<a href="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2016/05/linkg.jpg"><img decoding="async" class="alignleft size-full wp-image-28280" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2016/05/linkg.jpg" alt="linkg" width="100%" srcset="https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2016/05/linkg.jpg 835w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2016/05/linkg-300x124.jpg 300w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2016/05/linkg-100x41.jpg 100w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2016/05/linkg-60x25.jpg 60w" sizes="(max-width: 835px) 100vw, 835px" /></a> 
Ylen toimittajat käyttivät 4.4.2016 esitetyssä <a href="http://areena.yle.fi/1-3179044">MOT-ohjelmassa</a> Linkurious-ohjelmistoa.
Blacklight-käyttöliittymään rakennettiin Google-haun tyyppinen nimihaku, jolla oli mahdollista etsiä esimerkiksi henkilöiden nimiä tietojen joukosta. Tavallisen nimihaun lisäksi toteutettiin joukkohaku. Tämän toiminnon avulla journalistien oli mahdollista rakentaa ensin syöttää hakukoneelle lista esimerkiksi oman maansa johtavista poliitikoista ja saada hakukoneelta vastaus siihen, esiintyykö joku listalla olevista henkilöistä Panama-datan joukossa. Lisäksi ns. proximity match –toiminnon avulla löydettiin henkilöitä, vaikka haettava nimi ei ollut täsmälleen sama datassa oleva nimi.
Neo4j-tietokannan yhteydessä on mahdollista käyttää edistynyttä Cypher-kyselykieltä, esimerkiksi näin: ”listaa sellaiset henkilöt, jotka ovat kahden kytköksen päässä Vladimir Putinista”.
<h4>Journalisteille linkki ja salasana</h4>
ICIJ valitsi yhteistyökumppaneita eri maiden uutistoimistoista. Käyttäjätunnukset jaettiin noin 400 journalistille ympäri maailman. Tunnusten luovutus oli Forbes-lehden <a href="http://www.forbes.com/sites/thomasbrewster/2016/04/05/panama-papers-amazon-encryption-epic-leak/?utm_campaign=ForbesTech&amp;utm_source=TWITTER&amp;utm_medium=social&amp;utm_channel=Technology&amp;linkId=23087770#1755b9c91df5">mukaan</a> hyvin yksinkertainen – toimittajalle luovutettiin käyttöliittymälinkki sekä satunnaisgeneraattorin muodostama salasana.
Tunnuksen saanut toimittaja avasi hänelle lähetyn linkin ja syötti salasanansa. Heti tämän jälkeen hänelle avautui mahdollisuus käydä läpi Mossack Fonsecan dataa.
Toimittajan oman tietokoneen ja ICIJ:n ylläpitämän palvelimen välinen yhteys on salattu hyvin yleisellä SSL-suojauksella. Tätä salaustapaa käytetään useimmissa verkkopankeissa, Suomessakin.
<h4>Verohallinto vaatii luovutusta</h4>
Suomen Verohallinto on vaatinut, että Yle ja aineistoa tutkineet toimittajat luovuttaisivat veroviranomaisille vuodetut asiakirjat ja toimituksellisen tausta-aineiston. Verottaja on myös uhannut tehdä kotietsinnän Ylen tiloihin, ellei yhtiö luovuta veroviranomaiselle sen vaatimia tietoja. Yle on kieltäytynyt aineiston luovuttamisesta lähdesuojaan vedoten.
Verohallinnon vaatimus on hyvin vaikea toteuttaa, koska Panaman tapauksen massiivinen aineisto on saavutettavissa ainoastaan verkkopalveluiden kautta. Ylen toimittajilla on pääsy tietojen katseluun, mutta heillä ei ole mahdollisuutta koko aineiston lataamiseen. Yle ei myöskään hallinnoi ohjelmistokokonaisuutta.
Tietojen luovutus tarkoittaisi käytännössä sitä, että Ylen toimittajien olisi luovutettava käyttäjätunnuksensa sekä salasanansa verohallinnolle. Tästä ei olisi kuitenkaan suurta iloa, koska ICIJ sulkisi kyseiset tunnukset heti, kun se saisi tiedon niiden luovuttamisesta.
&#8211; Me emme voi antaa käyttäjätunnuksia eteenpäin. Jos näin tehdään, pääsy evätään heti, Minna Knus-Galán toteaa Suomen Uutisille.
Panaman tietojen julkisuudesta ei päätä Yle vaan ICIJ. Niinpä on vaikea nähdä, miten verottajan vaatimus tietojen luovutuksesta voisi toteutua.
Verottajan arkea helpottanee se, että toimittajajärjestö ICIJ <a href="https://panamapapers.icij.org/20160426-database-coming-soon.html" target="_blank">on ilmoittanut</a> julkaisevansa 200 000 yrityksen tietoja sisältävän hakukelpoisen tietokannan 9.5.2016, siis noin viikon päästä.
Kaikkea mahdollista ei ole tarkoitus julkaista &#8211; pimentoon jäävät tilitiedot, passikopiot ja sähköpostiviestit. Niiden sijaan ICIJ lupaa paljastaa bulvaaniyritysten feikkijohtajien suojissa piileskelleet todelliset omistajat ja vallankäyttäjät.

Verohallinto vaatii Yleltä Panama-vuodon tietoja – mutta onko pyyntöön mahdollista suostua?

NÄKÖKULMA | Mossack Fonsecan paljastukset ovat osuneet politiikan ja talouden änkyröihin ja kauhukakaroihin. Yhdysvaltojen &#8221;vihollismaat&#8221; sekä dollari- ja euroalueen ulkopuoliset toimijat ovat saaneet erityisen pahasti siipeensä. Vuotajan nimi tai motiivit eivät ole tiedossa, mutta mitä voidaan päätellä siitä, keihin paljastukset ovat kohdistuneet ja keihin eivät? 

Mitä yhteistä on elokuvanäyttelijä Jackie Chanilla, futistähti Lionel Messillä, Britannian pääministeri David Cameronilla ja Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla? Ensiksikin se, että he ovat kaikki melko varakkaita henkilöitä. Toiseksi se, että heidät kaikki on linkitetty panamalaisen veroparatiisijärjestelyitä tarjoavan Mossack Fonseca –yhtiön tietovuotoon.
Vuodon julkistuksesta on kulunut nyt noin viikko. Suomessa asian käsittely on sujunut melko verkkaisesti, Ylen MOT-ohjelman viikoittaisen lähetysajan puitteissa. Nordean rooli on noussut keskusteluun, samoin muutama tunnettu julkisuuden henkilö kuten suursijoittaja Rauno Puolimatka sekä takavuosien forumulatähti Keke Rosberg sekä hänen poikansa. Paljastukset tuntuvat aineiston ennakkotietoihin nähden verrattuna vaisuilta.
Suuren maailman suuret johtajat ovat saaneet ottaa vastaan paljon kovempia iskuja. Putinin ja Cameronin lisäksi paljastukset ovat kohdistuneet <a href="http://time.com/4286371/panama-papers-leak-mossack-fonseca/">muun muassa</a> Islannin ja Pakistanin pääministereihin, Saudi-Arabian kuninkaaseen sekä Argentiinan ja Ukrainan presidentteihin.
Maailmalla on tehty <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_people_named_in_the_Panama_Papers" target="_blank">runsas määrä paljastuksia</a>. Erikoisina kuriositeetteina mainittakoon Fifan eettisen komitean jäsen Juan Pedro Damiani, Kambodžan oikeusministeri Ang Vong Vathana, Kenian korkeimman oikeuden jäsen Kalpana Rawal sekä Ranskan veroasioista aikanaan vastuussa ollut ministeri Jérôme Cahuzac sekä YK:n pääsihteerin Kofi Annanin poika Kojo.
Harva yllättyy suuresti kuullessaan, että neljään kertaan Italian johtajaksi valittu hulttiopääministeri Silvio Berlusconi on toiminut panamalaisyhtiöiden kanssa. Sen sijaan siitä, että formulakuski Jarno Trulli, golflegenda Nick Faldo, espanjalainen elokuvaohjaaja Pedro Almodóvar ja hänen amerikkalainen kollegansa Stanley Kubrick ovat sotkuissa mukana, tulee ikävämpi maku suuhun.
Rikkaiden julkkisten etiikan pohtiminen on toki mielenkiintoista, mutta vielä mielenkiintoisempaa on se, mihin todennäköisiin muutoksiin paljastukset johtavat.
Mossack Fonseca on suuri yhtiö, ja nyt tehty paljastus on merkittävä. Mutta maailmassa on runsaasti paljon suurempiakin toimijoita. Moni pohtii, miksi tietovuoto kohdistui juuri siihen.
Onko ylipäätään mahdollista saada vastausta kysymykseen, mistä tietovuoto on peräisin?
Tiedot vuodettiin alun perin saksalaiselle <a href="http://panamapapers.sueddeutsche.de/articles/56febff0a1bb8d3c3495adf4/">Süddeutsche Zeitungille</a>. Maineikas lehti sai noin vuosi sitten anonyymin yhteydenoton, jossa tarjottiin tietoja ja pyydettiin yhtä asiaa – anonymiteettiä. Tämä tarkoitti vahvaa lähdesuojaa. Vuotaja ei halunnut rahaa tai mitään muutakaan kompensaatiota. Ainoastaan sen, että hänen henkilöllisyytensä pidettäisiin salassa.
On tietyssä mielessä ymmärrettävää, että jos tarjoaa Venäjän, Irakin, Pohjois-Korean ja Saudi-Arabian johtajien salaisuuksia journalisteille, haluaa mielellään säilyttää tietynasteisen yksityisyyden.
Toisaalta on myös olemassa vahvoja kannustimia heille, jotka valitsevat julkisuuden. Hypätään hetkeksi kymmenkunta vuotta taaksepäin.
Amerikkalainen Bradley Birkenfeld on eräs kaikkien aikojen kuuluisimpia tietovuotajia. UBS-pankissa toiminut Birkenfeld paljasti vuonna 2007 tietoja, joiden johdosta Sveitsi joutui raottamaan silloin maailman tiukimmaksi arvioitua pankkisalaisuutta ja ilmoittamaan tuhansien varojaan piilotelleiden amerikkalaissijoittajien nimet. Hän joutui 20 kuukaudeksi vankilaan, koska oli avustanut veronkierrossa.
Vapaudenmenetystä <a href="http://www.forbes.com/sites/robertwood/2012/09/11/ubs-bradley-birkenfeld-gets-104-million-blows-doors-off-irs-whistleblower-program/#51ed405f3fb5">kompensoi</a> kuitenkin se, että sikäläinen verohallitus IRS tarjosi <a href="http://www.sec.gov/whistleblower">whistleblower</a>-ohjelman kautta tietovuotajille jopa 30 prosentin osuuden valtiolle kertyvästä rikoshyödystä. UBS-pankki maksoi 780 miljoonan dollarin korvaukset, joten Birkenfeld kuittasi vankilasta vapauduttuaan rouhean 104 miljoonan dollarin vinkkipalkkion.
Birkenfeld sai ruhtinaallisen palkinnon, mutta hän ei ollut ainoa, joka paljastuksista hyötyi. Sveitsiläisiä pankkeja oli aiemmin markkinoitu maailman tiukimmalla pankkisalaisuudella. Paljastusten jälkeen Sveitsiläisten pankkien talletustietojen luottamuksellisuuteen ei ollut enää luottamista. Maan pankkibusineksen pohja rapautui, ja sveitsiläispankkien kilpailijat hyötyivät tästä merkittävästi.
Takaisin tähän päivään.
Yhdysvaltalainen uutiskanava CNBC <a href="http://www.cnbc.com/2016/04/12/swiss-banker-whistleblower-cia-behind-panama-papers.html">haastatteli</a> Birkenfeldiä tuoreeltaan Panaman vuodon johdosta. Kummallista kyllä, tämä ei ollut erityisen tyytyväinen tapahtuneen johdosta. Hän huomautti, että Panamasta saadut tiedot eivät ole välttämättä hänen itsensä kaltaiselta tietovuotajalta peräisin vaan mahdollisesti hakkeroinnin kautta saatuja. Mahdolliseksi hakkeroijaksi hän epäili yhdysvaltalaista tiedustelupalvelua.
Hän perusteli näkemystään sillä, että tietovuoto on iskenyt pahimmin niin sanottuihin ”Yhdysvaltojen vihollisiin” – Venäjään, Kiinaan, Pakistaniin, Argentiinaan.
&#8211; Emme näe listalla lainkaan yhdysvaltalaisia nimiä. Miksi, hän kysyi.
Birkenfeld totesi, että jos Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut NSA ja CIA pystyvät vakoilemaan eurooppalaisia valtionpäämiehiä, niin he pystyvät kyllä tällaiseenkin operaatioon. Lisäksi hän totesi, että Mossack Fonseca –yhtiön tiedoista on mahdollisesti vuodettu vain se osa, joka ei vahingoita Yhdysvaltoja.
Mitä rahoitusalan toimijoita Panaman vuoto eniten hyödytti?
Ei ainakaan itsenäisiä, euro- tai dollarialueen ulkopuolella olevia rahoitusalan toimijoita. Takkiin tuli Islannille, Ruotsille ja Sveitsille. Rahoitusalan isojen pelureiden keskuudessa on tunnetusti niin, että se mikä hyödyttää yhtä on aina toiselta pois.
Samoin Kiina, Venäjä ja Pakistan saivat pahasti erittäin siipeensä. Samoin kävi kymmenille Yhdysvaltojen ja euroalueen ulkopuolisille toimijoille.
On hämmästyttävää, miten hyvin Panaman vuotoon yhdistetyt nimet sattuvatkaan yksiin niiden <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_people_named_in_the_Panama_Papers">nimien</a> kanssa, joita on pidetty politiikan ja talouden änkyröinä ja kauhukakaroina. Vielä hämmästyttävämpää on se, miten vähän euro- ja dollarialueen rahoitusalan ydintoimijoita tämä mainekatastrofi on kohdannut.
Johtuuko tämä siitä, että toiminta euro- ja dollarialueella olisi eettisempää kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Islannissa?
Panaman vuotajan henkilöllisyys ei ole tiedossa. Oliko hänellä suora tai epäsuora taloudellinen motiivi? Birkenfieldhän kuittasi vuodosta ruhtinaallisen sadan miljoonan dollarin palkkion, ja Yhdysvaltain liittovaltion <a href="http://www.forbes.com/sites/robertwood/2012/09/11/ubs-bradley-birkenfeld-gets-104-million-blows-doors-off-irs-whistleblower-program/#443e373a3fb5">arvioidaan</a> saaneen suoraa taloudellista hyötyä 5 miljardia dollaria. Kaikkein suurimpia hyötyjiä ovat olleet ne rahoitusalan toimijat, jotka saivat itselleen sen bisneksen, jota Sveitsi oli vuosisatoja hallinnut.
Voi olla, että Panaman vuodon taustalla oli yksittäinen, poikkeuksellisen korkeamoraalinen henkilö. Mutta tosiasia on, että vuodon suurimmat hyötyjät löytyvät euro- ja dollarialueen suurista rahoitusalan toimijoista sekä keskitettyä säätelyä vaativista toimijoista.
Panaman tapauksella tullaan vaatimaan yhtä tiukempaa regulaatiota ja toiminnan keskittämistä. Erittäin tiukka regulaatio hyödyttää eniten niitä suuria toimijoita, jotka pystyvät myötävaikuttamaan pelisääntöihin omaksi edukseen.
Lisäsäätelyä olennaisempaa olisi rahoitusalan tietojen vaihto ja mahdollisimman suuri läpinäkyvyys maiden välillä. Suomessa on pitkät perinteet osakeomistuksen julkisuudesta. EU:n vaatimusten myötä omistusten läpinäkyvyyttä ollaan romuttamassa hallintarekisterin avulla. Tämä osaltaan kertoo siitä, että EU:n tarkoitus ei ole mahdollisimman kattava läpinäkyvyys vaan tarve kontrolloida yhteismarkkinoita suurten toimijoiden ehdoilla.
Kuviossa on jotain kovin tuttua.
Euroopan unioni on systemaattisesti pyrkinyt edistämään liittovaltiokehitystä kriisien varjolla. Välimeren maiden sotkuilla on perusteltu yhteisvastuun välttämättömyyttä, turvapaikkakriisillä yhteistä taakanjakoa ja pankkikriisillä yhteistä talletussuojaa. Kaikilla näillä toimilla on edistetty liittovaltiohanketta &#8211; Euroopan Yhdysvaltoja. Häviäjän osassa ovat kansallisvaltiot.
Minkä yksi saa, se on toiselta pois. Ei mitään uutta auringon alla.

Mossack Fonsecan kuuluisien asiakkaiden nimiä julki – mutta mikä taho puuttuu listalta ja miksi?

Mossack Fonseca

Verohallinto vaatii Yleltä Panama-vuodon tietoja – mutta onko pyyntöön mahdollista suostua?

Mossack Fonsecan kuuluisien asiakkaiden nimiä julki – mutta mikä taho puuttuu listalta ja miksi?

Uusimmat

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025