Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Mustread

EU:n maahanmuuttopakti ajettiin läpi kaikessa hiljaisuudessa ja seuraava EU-pommi maahanmuuton saralla on jo kytemässä, varoittaa ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja, perussuomalaisten eurovaaliehdokas Simo Grönroos.

Mustread kirjoittaa tämänpäiväisessä Mika Horellin Brysselin uutiskirjeessään unionissa valmisteilla olevista työperäisen maahanmuuton lisäämiseen tähtäävistä suunnitelmista, joissa työperäisen maahanmuuton, eli käytännössä halpatyövoiman maahanmuuton, määriä ollaan kasvattamassa määrätietoisin toimin.
&#8211; Jo useamman vuoden unionin valmistelussa olleen ”osaamiskumppanuusohjelman” kerrotaan olevan määrä helpottaa Euroopan ulkopuolelta olevista yhteistyömaista tulevien työntekijöiden muuttamista unioniin. Tähän tähdätään helpottamalla tulijoiden muuttoa EU-maiden välillä, mahdollistamalla näiden muuttaminen sujuvasti edes taas lähtömaan ja Euroopan välillä sekä edistämällä ulkomaisten tutkintojen tunnustamista, Simo Grönroos kirjoittaa Facebookissa.
Muuuttoliike Eurooppaan jo ennätyssuurta
Mustreadin Horelli painottaa ”kilpailun osaajista olevan kovaa”, ja kuinka vanheneva EU tarvitsee kipeästi muuttajia, jotka muuten suuntaavat kulkunsa muualle, ellei Eurooppa aktiivisesti houkuttele tulijoita.
&#8211; Se ei näytä vähentävän yhtään Horellin intoa maahanmuuton lisäämiseen, että kirjoituksessakin todetaan muuttoliikkeen Eurooppaan olevan jo nyt historiallisen suurta: ennätyssuuri humanitaarinen maahanmuutto pois lukienkin unioniin todetaan tulevan vuosittain noin 2,25-3 miljoonaa ihmistä siinä missä muuttajien määrä oli kymmenen vuotta sitten n. 1,7 miljoonaa, Grönroos toteaa ja jatkaa:
&#8211; Väitetystä ”kovasta kilpailuista osaajien suhteen” putoaa pohja pois viimeistään, kun katsotaan artikkelissa esitettyä listaa EU:n osaajakumppanuusohjelman yhteistyömaista, jotka ovat Marokko, Tunisia, Egypti, Pakistan ja Bangladesh.
Harva ”osaaja” vahvistaa julkista taloutta
Grönroos kirjoittaa näiden olevan maita, joista Eurooppaan muutetaan tekemään halpatöitä, joiden avulla saadaan jalka oven väliin länsimaiseen yhteiskuntaan ja tuotua sitten perheenyhdistämisen kautta muukin perhe eurooppalaisten lihapatojen ääreen.
&#8211; Näistä maista tulevat ihmiset eivät vahvista julkista taloutta ja helpota vanhenevan väestön aiheuttamaa kestävyysvajetta vaan he pahentavat sitä, sillä maksetut verot jäävät vaatimattomiksi käytettyihin julkisiin palveluihin nähden. Ja näistä räjähdysmäisen väestönkasvun maista eivät myöskään tulijat lopu ottamalla, kuten Horelli väittää höpöttäessään ”kilpailun työvoimasta” &#8211; eli kehitysmaalaisista halpatyöntekijöistä &#8211; olevan äärimmäisen kovaa.
&#8211; Kirveellä on siis töitä tulevalla europarlamenttikaudella. Turvapaikanhakijoiden taakanjakoon perustuva maahanmuuttopakti tulee heittää romukoppaan ja ottaa tämän sijaan käyttöön Ruanda-malli, jolla humanitaarinen maahanmuutto Eurooppaan saadaan lopetettua. Yhtä lailla osaamiskumppanuusohjelmat ja vastaavat tulee laittaa silppuriin ja päinvastoin tilkitä Euroopan rajat kehitysmaista tulevalta invaasiota, tulee se sitten työperäistä-, opiskeluperusteista tai perheenyhdistämiseen liittyvää väylää pitkin, Grönroos painottaa.

Eurovaaliehdokas Simo Grönroos: Turvapaikanhakijoiden taakanjako heitettävä romukoppaan – ”Ruanda-malli käyttöön EU-maissa”

Professori Vesa Kanniaisen Kanavassa julkaisema laaja maahan­muutto­kriittinen kirjoitus “heittää hyvästit biljoonalle dollarille”, väittää Must Readin sisältöjohtaja Heikki Pursiainen. Kanniainen osoittaa vastineessaan, että Pursiainen on väärässä: tutkimusnäyttö on yhtenäisten kansallisvaltioiden puolella.

Taloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen <a href="https://stage.sudev.fi/professori-kanniainen-kanavassa-hyvinvointi%C2%ADyhteiskunta-vapaa-maahanmuutto-kestamaton-yhdistelma-eika-ihmisoikeuksista-seuraa-oikeus-laittomaan-maahantuloon/">kyseenalaisti</a> Kanava-lehdessä lokakuun alussa lähestulkoon kaikki eliitille rakkaat opinkappaleet. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi yhteensovittaa nykyisen maahanmuuttopolitiikan kanssa, jokaisella maalla on oltava oikeus päättää, kuka saa astua sen kamaralle eikä valtioiden oikeus omiin rajoihinsa ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, Kanniainen kirjoitti pitkässä <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvointiyhteiskunta-ja-vapaa-maahanmuutto-ovat-kestamaton-yhdistelma/">esseessään</a>.
Must Read -julkaisualustan perustaja ja sisältöjohtaja Heikki Pursiainen kumosi ainakin omasta mielestään kaikki Kanniaisen argumentit omassa <a href="https://www.mustread.fi/artikkelit/essee-professori-kanniaisen-maahanmuuttokritiikki-heittaa-hyvastit-biljoonalle-dollarille/">esseessään</a>, joka ei pituudessa hävinnyt kohteena olevalle tekstille.
Pursiaisen pyrkimys lytätä emeritusprofessorin konservatiivinen yhteiskuntanäkemys ei olisi erityisen kiinnostava, jos Pursiainen olisi kirjoittanut aiheesta aiemman työpaikkansa <a href="http://www.libera.fi/author/heikki-pursiainen/">Liberan blogilla</a>. Pursiaisen pitkä kirjoitus linjaa, millaista journalismia tullaan näkemään konseptiltaan aivan uudenlaisessa mediassa, jota Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kutsuu &#8221;<a href="https://stage.sudev.fi/suomeen-perusteilla-lobbauksen-helvetinkone-mustread-fi-kertoo-hapeilematta-yrittaa-maksua-vastaan-vaikuttaa-poliittiseen-paatoksentekoon/">lobbauksen helvetinkoneeksi</a>&#8221;.
<h4>Kieli kuin &#8221;Perussuomalaisten paikallisyhdistyksestä&#8221;</h4>
Pursiaisen teksti on osin jopa alatyylinen, eikä taloustieteellisesti perusteltu, kommentoi Suomen Pankissa uransa tehnyt taloustieteilijä Heikki Koskenkylä Suomen Uutisille.
Pursiainen ei näytä ymmärtävän esseen lajityyppiä, vaan arvostelee Kanniaisen kirjoitusta monin kohdin kriteereillä, joita voi perustellusti vaatia tieteelliseltä artikkelilta: jokaisen käsitteen tarkkaa määrittelyä ja kaiken journalistisen ilmaisun karsimista mahdollisimman neutraalien kielenkäytön hyväksi.
Pursiaisen mielestä Kanniaisen kielenkäyttö sopisi paremmin &#8221;Perussuomalaisten paikallisyhdistykseen&#8221;, ikään kuin kaikki tietäisivät, että Perussuomalaisten paikallisyhdistysten käyttämä kieli olisi sopimatonta.
Pursiaista häiritsee esimerkiksi Kanniaisen usein käyttämä ilmaisu ”turvapaikkaturismi”.
&#8211; Samoin hän puhuu kansainvälisten pakolaissopimusten soveltumattomuudesta ”kansainvaellusten” maailmaan. Kanniaisen mielestä pakolaisten oikeuksia ajavat järjestöt ovat ”lobbausjärjestöjä”, Pursiainen valittaa.
&#8211; Kanniainen kertoo, miten ”juristit ovat hyötyneet” pakolaisuudesta uusien asiakkaiden muodossa. Hän puhuu lainausmerkeissä ”’hyvistä ihmisistä&#8217;”, jotka ajavat ”’suvaitsevaisuutta&#8217;” myös lainausmerkeissä, Pursiainen jatkaa nuhteluaan.
Pursiaisen mukaan Kanniainen ei juuri käsittele maahanmuuttoa tai ihmisten liikkuvuutta koskevaa taloustieteellistä tutkimusta.
&#8211; Sen sijaan auktoriteetteina viitataan esimerkiksi Sauli Niinistöön, Pekka Haavistoon ja Osmo Soininvaaraan, Pursiainen väittää.
Pursiainen sotkee ilmeisesti tahallaan esseetyyliin normaalisti kuuluvan muiden poliittisten kannanottojen kommentoinnin ja tieteellisen lähdeviittauksen.
<h4>Äärimmilleen viritettyä globalismia</h4>
Pursiainen tapa hahmottaa maailmaa on niin globalistinen, että sitä on jo vaikea parodioida.
&#8211; Koska maahanmuutto tai pikemminkin ihmisten kansainvälinen liikkuvuus on maailmanlaajuinen kysymys, yksi luonteva lähestymistapa on tarkastella asiaa kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta, Pursiainen perustelee.
Jos tarkoituksena on pohtia, millainen politiikka on yleisesti ottaen hyvinvointimielessä hyvää, ei ole mitään syytä ajatella, että yhden ihmisen kärsimys tai hyvinvointi olisi vähemmän arvokasta kuin toisen, Pursiainen järkeilee. Sairaan lapsen parantuminen on siten yhtä arvokasta riippumatta siitä, kenen lapsi on kysymyksessä.
&#8211; Suomen ja muiden länsimaiden maahanmuuttopolitiikkaa arvioidessa tämä katsantokanta tarkoittaa luonnollisesti, että sekä muuttajien että vastaanottajien hyvinvointi katsotaan yhtä arvokkaiksi, Pursiainen kirjoittaa.
Tässä kohtaa Pursiainen siis oikeastaan sanoo, että viis siitä, paljonko huono maahanmuuttopolitiikka maksaa meille, jos se hyödyttää jotain maailman ihmistä. Tuskin suoremmin voisi muotoilla ajatusta, että Suomi on maailman sosiaalitoimisto, ja että niin sen tulee ollakin.
Ajatus, että ihmiset kokisivat samanlaista solidaarisuutta niin omia, naapurin kuin toisella puolella maailmaa eläviä lapsia kohtaan palauttaa mieleen myös sosialistisen yhteiskuntakokeilun. Se ei kaatunut ainoastaan markkinamekanismin puutteeseen, vaan myös epärealistiseen ihmiskuvaan.
Koskenkylän mielestä Pursiaisen globalismi on täysin teoreettista. Taloustieteellisissä malleissa voi tehdä kaikenlaisia oletuksia maailmanlaajuisesti täysin vapaista markkinoista, joiden vallitessa myös vapaa maahanmuutto saattaisi toimia hyvin.
Mutta ekonomistin märkää unta ei pidä verrata todelliseen maailmaan, vaan toiseen ekonomistin märkään uneen. Entä jos Afrikassa olisi toimivat markkinatalouden instituutiot? Talousteorian mukaan sen pitäisi johtaa talouskasvuun Afrikassa. Se voisi auttaa paljon suurempaa joukkoa nyt köyhyydessä eläviä ihmisiä kuin köyhien laivaaminen Eurooppaan.
Todellisessa maailmassa on verrattava keskenään realistisia politiikkavaihtoehtoja. Humanitaarinen maahanmuutto ei ole missään maassa hyödyttänyt vastaanottavan yhteiskunnan julkista taloutta, eikä turvapaikkajärjestelmä ole myöskään auttanut kuin pientä osaa niistä ihmisistä, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet jättämään kotinsa.
Suomessa humanitaarisen maahanmuuton kustannukset julkiselle taloudelle ovat Suomen Perustan julkaiseman <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2015/04/Maahanmuutot-ja-Suomen-julkinen-talous-osa-1-toteutuneet-julkisen-talouden-tulot-ja-menot.pdf">tutkimuksen</a> mukaan huomattavat, eikä kaikki työperäinenkään maahanmuutto tuota nettohyötyjä.
<h4>Määrä ratkaisee</h4>
Koskenkylän mielestä maahanmuutossa olennaista ovat määrät. Pienet määrät maahanmuuttajia sopeutuvat todennäköisemmin kuin suuret. Kun maahanmuuttajamäärät ovat suuret, koko kysymys muuttuu taloustieteellisestä sosiologiseksi ja viime kädessä arvosidonnaiseksi: keitä me olemme. Taloustiede ei periaatteessakaan voi vastata kysymykseen identiteeteistä.
Länsimaiden on mahdotonta auttaa kehitysmaiden köyhiä massamaahanmuuton avulla. Kysymys on määristä. Suuruusluokkia auttaa hahmottamaan yhdysvaltalaisen journalistin Roy Beckin tunnettu <a href="https://www.youtube.com/watch?v=LPjzfGChGlE&amp;ab_channel=NumbersUSA">purukumipalloesitys</a>.
<h4>Valtioilla on optimikoko</h4>
Kanniainen toteaa Must Readissa julkaistussa <a href="https://www.mustread.fi/artikkelit/vesa-kanniainen-vastaa-heikki-pursiaiselle-kylla-valtiolla-on-omistusoikeus/">vastineessaan</a>, että Heikki Pursiaisen uskomus rajattoman maailman optimaalisuudesta on ristiriidassa sekä taloustieteen arvostetun tutkimustuloksen, empiirisen todellisuuden että taloushistoriallisen tulkinnan kanssa.
Kanniainen viittaa Alberto Alesinan ja Enrico Spolaoren kirjaan ”<a href="https://mitpress.mit.edu/books/size-nations">The Size of Nations</a>”. Alesina kollegoineen osoittaa, että kansallisvaltioiden rajat tarvitaan, ja että valtioilla on optimaalinen koko. Sen määrää julkishyödykkeiden kustannustehokkaan tuotannon ja väestön heterogeenisuuden välinen jännite.
&#8211; Mitä heterogeenisempi alueen potentiaalinen väestö ominaisuuksiltaan, historialtaan ja kulttuuriltaan on, sitä pienemmäksi määräytyy kansallisvaltioiden optimaalinen koko, Kanniainen perustelee.
&#8211; Heikin argumentaatio maailmasta ilman kansallisvaltioiden rajoja on ristiriidassa Alesinan ja kollegoidensa tulosten kanssa.
<h4>Teknologian siirto puolitti köyhyyden, ei ihmisten</h4>
Maailman absoluuttinen köyhyys on puolittunut viimeisen 40 vuoden aikana, Kanniainen muistuttaa.
&#8211; Absoluuttisen köyhyyden puolittuminen globalisaatioon osallistuneissa maissa ei edellyttänyt sitä, että Kaukoidän maiden miljardit köyhät asukkaat Kiinasta, Intiasta tai muualta Aasiasta olisivat muuttaneet Eurooppaan tai USA:han, teollistuneisiin maihin. Tämä olisi ollut Heikin globaali politiikkasuositus, Kanniainen toteaa.
Ihmisten massasiirtymisen sijaan liikkui pääoma ja yritysten tuotantoyksiköt sekä teknologia.
&#8211; Teknologian siirron positiiviset globaalit hyvinvointivaikutukset edustavat viimeisten vuosikymmenten merkittävintä taloushistoriallista kehitystä ja tämän tuleva taloushistoria tulee kommunismin kaatumisen ohella noteeraamaan korkealle, Kanniainen uskoo.
Kanniainen viittaa vastineessaan myös Daron Acemoglun ja James Robinsonin kirjaan <a href="http://www.terracognita.fi/tc/product/miksi-maat-kaatuvat/">Miksi maat kaatuvat? Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty</a>.
&#8211; Kirja korostaa instituutioiden ja oikeiden kannusteiden kehittämisen merkitystä yhteiskunnassa ja taloudessa. Keskeisenä mekanismina ei siis ole Heikin ehdotus vapaasta kansainvaelluksesta, Kanniainen toteaa.
<h4>Työperäisen maahanmuuton lisääminen on Suomen etu</h4>
Kanniainen totesi jo Kanava-lehdessä, että työperäisen maahanmuuton lisääminen on hänen mielestään Suomen etu.
&#8211; Tämä vahvistaisi työn tarjontaa ja sillä olisi positiivisia hyvinvointivaikutuksia. Ongelmana kuitenkin nykyisellään on turvapaikanhakijoiden määrä.
Kun Pursiaisen mukaan rajojen tulee olla auki, hyväksyisikö hän Suomeen vuosittain 100 000 turvapaikanhakijaa, Kanniainen ihmettelee.
&#8211; Kymmenessä vuodessa heitä olisi siis miljoona. Hyväksyisikö hän 200 000? Kymmenessä vuodessa heitä olisi kaksi miljoonaa.
Kanniaisen analyysin perusteella Pursiaisen maailmanparannusohjelma on epärealistinen.
&#8211; Kansa tuskin haluaisi vastaanottaa Heikin tarjoamaa biljoonan dollarin bonusta. Julkinen talous kärsisi, tulijoita ei ehdittäisi kouluttaa, työpaikkoja ei ehdittäisi luoda riittävä nopeasti ja tarpeeksi. Ihmisten sietokyky joutuisi koetukselle. Rasismi vahvistuisi. Seuraisi merkittävä poliittisen järjestelmän muutos.
Kanniainen arvelee, että Pursiaisen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan toteuttaminen sataisi suoraan Perussuomalaisten laariin, kun kansa pääsisi äänestämään.
Euroopan unioni neuvotteli vastoin Pursiaisen politiikkareseptiä sopimuksen Turkin kanssa, jossa maahanmuutto Eurooppaan pysäytettiin. Saksassa on esillä maahanmuutolle vuotuinen yläraja, jota ei saisi ylittää.
&#8211; Maailma ei toimi Heikin mallin mukaisesti. Heikin malli ei ole realistinen, Kanniainen tiivistää.

Must Read aloitti aggressiivisesti – Heikki Pursiainen yrittää lytätä professori Vesa Kanniaisen alatyylillä, olkiukoilla ja ohipuhumisella

Suomeen on perusteilla Mustread.fi-mediatalo, joka suorasukaisesti kertoo tuovansa päättäjäviestinnän &#8221;pois kulisseista&#8221;. Palvelun kerrotaan olevan yhdistelmä natiivimainontaa sekä journalismia. Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa lobbauskoneesta. 

KOMMENTTI | Ajatus tuntui ensi alkuun omituiselta. Uusi uutistalo Suomen tuskissaan kituville markkinoille? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ylen massiivinen lähes-monopoli luo maan mediaekosysteemin ylle niin pimeän varjon, että eihän sen alta enää mikään pääse kasvamaan.
Startuppiin kuuluu yhdeksän perustajajäsentä. Nopealla laskutoimituksella karkeasti haarukoiden: kolmen tonnin keskimääräisillä kuukausituloilla mustread.fi-putiikki tarvitsisi vuosittain puoli miljoonaa euroa. Tällaisen rahasumman keräämiseksi pitäisi maksavia tilaajia olla tuhansia. Perinteinen liiketoimintamalli ei kanna. Ei millään.
Saman ovat perustajatkin huomanneet. Ari Lämsä <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005400549.html">toteaa</a> HS:lle: ”Pohdimme erilaisia mahdollisuuksia, ja tulimme siihen tulokseen, että suuren kuluttajajoukon saavuttaminen olisi sekä vaivalloista että kallista.”
Toisaalta uudessa mediassa on kovatasoista talousosaajaa mukana. Eivät tuollaiset kaverit koskaan ymppäisi nimeään sellaiseen, mikä kaatuu saman tien kuralammikkoon. Mistä siis on kyse?
Tutustutaan ulostuloihin, joita mustread on tähän mennessä laskenut liikkeelle. Olennaisimmat kohdat alleviivattuina:
&#8211; Mustread.fin liiketoimintamalli on houkutella lukijoikseen päättäjiä. Mukana ovat kansanedustajat, ministerit, erityisavustajat, keskeiset virkamiehet, suurimpien yritysten päättäjät ja omistajat, työmarkkinajohtajat, kansalaisjärjestöjen johtajat sekä eurokansanedustajat. [HS]
&#8211; Varsinainen raha tulee natiivimainonnasta, jota toteutetaan yhdessä asiakkaan kanssa. Natiivimainonta tarkoittaa median oman sisällön näköistä sisältöä, jonka kuluttajan pitäisi tunnistaa mainonnaksi. [HS]
&#8211; Varsinaiset toimittajat eivät natiivimainontajuttuihin koske vaan sitä tekee yksi siihen erikoistunut henkilö. Päättäjänäkökulma on kuitenkin kaikissa jutuissa esillä. [HS]
&#8211; Meidän missio on, että Suomi tarvitsee parempia päätöksiä, hän sanoo. Kaikkien juttujen aihevalinnassa ja näkökulmassa näkyy, miten se tukee päätöksentekoa. [HS]
&#8211; Verkkolehden tavoitteena on parantaa suomalaista päätöksentekoa tarjoamalla sisältöjä, jotka palvelevat tinkimättömästi sen kohderyhmää, päättäjiä. [Mustreadin tiedote]
&#8211; Tarkoituksena on tehdä korkealaatuista yhteiskunnallista politiikkaan ja talouteen liittyvää journalismia. [Kauppalehti]
&#8211; Ajatuksena on ollut tehdä mediaa, joka sparraa päätöksentekijöitä parempiin päätöksiin. [Kauppalehti]
&#8211; Must Read toimii Toinen Aatos Oy -nimisen yrityksen kautta. Palveluun liittyy uudenlainen ansaintalogiikka. Yritys on analysoinut suomalaisia päättäjiä ja koonnut siitä noin 1000 päätöksentekijän joukon. Henkilöt ovat elinkeinoelämän, politiikan ja järjestöjen johtohahmoja. MustRead luo heidän ja suomalaisten yritysten välille viestintäkanavan, kun yritykset pystyvät julkaisemaan sponsoroitua sisältöä valituille päättäjille. [Kauppalehti]
&#8211; Me olemme väylä yrityksille saavuttaa nämä ihmiset. Yritykset ovat tästä valmiita maksamaan, se on jo havaittu. [Kauppalehti]
&#8211; MustRead puolestaan pystyy näkemään, ketkä kaikki päättäjät ovat nähneet yrityksen viestin. [..] kerromme, kuinka moni kohderyhmästä on lukenut sponsoroitua sisältöä. Se on yritykselle melko hyvä diili, koska se, miten he maksavat, riippuu siitä, kuinka monta kohderyhmästä saa viestin. [Kauppalehti]
&#8211; Tarjoamme yrityksille ja järjestöille väylän avoimeen kommunikaation päättäjien kanssa. Lisäämme läpinäkyvyyttä ja tuomme päättäjäviestinnän pois kulisseista. [Mustreadin tiedote]
&#8211; Palvelu pyritään viemään myös kansainvälisille markkinoille tulevaisuudessa. [Kauppalehti]
Siinähän asiat on varsin selvin sanoin kerrottu.
<h4>Kyseessä on lobbauskone</h4>
Päättäjäviestinnän synonyymi on lobbaus.
Vaikka yritys korostaa jokaisessa ulostulossaan sitä, että sen uutistekstien muotoon puettu mainossisältö (eli natiivimainonta) on erotettu journalistisesta sisällöstä, ei liikeideasta ole epäilystä. Se ei ole surkeatuottoinen kuluttajamarkkina, vaan erittäin lukratiivinen päättäjä- tai vaikuttajaviestintä. Mustread tunkee samalle markkinalle kuin miljoonien tulosta hakkaava Miltton.
Mitä on vaikuttajaviestintä? Se on esimerkiksi sitä, että jenkkisäätiö Guggenheimin nimeä käyttävä epäpyhä allianssi latoo tiskiin jumalattoman nipun euroja sille taholle, joka pystyy kukkeimmilla perusteilla vakuuttelemaan poliittiset päättäjät siitä, että on erinomainen idea antaa Helsingin paras tontti ilmaiseksi ja vielä kaiken kukkuraksi laittaa tavalliset helsinkiläiset maksamaan lisenssimaksuja maailman tappiin saakka.
Mutta ainahan tarkoitushakuisten tarinoiden kirjoittaminen on ollut tuottoisaa. Taatusti tuottoisampaa hommaa kuin tylsien nettiuutisten kirjoittaminen siitä, saadaanko täksi jouluksi varmasti lunta, räntää vai pakkasta.
Ja Suomessa onkin mitä suurimmassa määrin kysyntää vaikkapa seuraavanlaisten pitkään kerrottujen tarinoiden jatko-osille: RAY:n monopoli on kaikkien etu. Alkon monopoli on kaikkien etu. Apteekkimonopoli on kaikkien etu. Ylen melkein-monopoli on kaikkien etu. Perheyritysten liiton superrikkailta ei voida edellyttää perintöveron maksua, saati sitten normaalia veronmaksua. Listaamattomien yhtiöiden osingonmaksun erivapauksiin ei voida puuttua. Hallintarekisteri on kuningasidea. Kaverikapitalismi on aurinkoista Ankkalinnaa.
Siitä vain päättäjille viestiä menemään.
Vinkkinä uudelle startupille: hillittömimmille kierroksille kuvio saadaan, kun valtiomonopoli saadaan välikäsien kautta viestimään oman välttämättömyytensä puolesta. Onkin tosi kätevää, että Veikkaus jakaa fyffeä pelitutkimuksiin ja Alko alkoholitutkimuksiin. Onkos se nyt sitten kumma, että tutkimukset ja tutkimusten perusteella tehdyt uutisjutut jatkuvasti todistavat sen puolesta, että Suomessa asuu niin eriskummallinen kansa, ettei muualla koetut opit päde täällä?
<h4>Entäs se journalismi?</h4>
Kuvioon tietenkin kuuluu, että kaverikapitalistien lobbausviestejä ryyditetään ”korkeatasoisella journalismilla”. Tämä on synonyymi sille, että sopivasti valittujen asiantuntijoiden lausuntoja nostetaan pönkittämään lobbareiden viestiä.
Ensimmäiseksi haastateltavaksi suosittelisin professori Bengt Holmströmiä. Hän voisi korkeatasoisesti jatkaa kesällä alkanutta pohdintaansa siitä, miten läpinäkyvyys heikentää politiikan tekoa.
<h4>Tapaus Moilanen</h4>
Mustreadiin siirtyy yhdeksän toimijaa. Osa on toimittajataustaisia, osa tutkijoita, osa talousammattilaisia, onpa joukossa yksi entinen politrukkikin.
Merja Mähkä siirtyy Mustreadiin suoraan vaikuttajaviestintää tekevistä Ellun Kanoista. Looginen pomppu. Voisipa saman sanoa muistakin.
HS kertoi Ylen A-studion toimittaja Anne Moilasen päättäneen hypätä Mustreadin kelkkaan, kun hän näki tekijäjoukon.
&#8211; Lopullinen päätös syntyi, kun näin keitä muita on mukana, Moilanen totesi HS:lle.
Pieni ihminen kysyy, mahtoiko Moilanen pohtia, minkälaiseen putiikkiin hän on hyppäämässä. Olisiko tiimin tyyppien ihastelun sijaan pitänyt uhrata hetki sillekin ajatukselle, minkälaiseen lobbauksen helvetinkoneeseen hän on hyppäämässä?
Ylen A-studion Johanna Vesikallio teki muuten äskettäin vastaavan urasiirron. Hän siirtyi politiikkojen valvontaan keskittyneen ajankohtaisohjelman arvostetulta juontajapaikalta suoraan suomalaisen elinkeinoelämän kaikkein pahimpaan suhmuroijalaumaan, nimittäin Perheyritysten liiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäälliköksi.
“Finland is not a country. It&#8217;s a country club&#8221;, täräytti joku koiranleuka taannoin. Pitää paikkansa. Jos jotakuta kummeksuttaa, miksi suomalainen media on niin tavattoman hampaatonta, niin ei tarvitse kuin avata silmänsä ja katsoa, miten työpaikkaruletti pyörii.
Massiivisella rahoituksella pörisevä Yle kuihduttaa kaupalliset toimijat. Kituvissa putiikeissa työskentelevät hyppäävät henkensä pitimiksi Yleen. He havaitsevat varsin nopeasti, ettei Ylen kulttuuriin kuulu kritiikki vallanpitäjiä vastaan vaan myötähäpeää aiheuttava sovinnainen hörinä. Ylen tarkoituksena ei ole haastaa vallankäyttäjiä vaan sinetöidä näiden asema. Vallanpitäjien väärinkäytöksiin liian ärhäkästi puuttuvat tukahdutetaan tai potkitaan suorasukaisesti pihalle. Lista on pitkä. Ervasti, Korvola, Vuorikoski, Päivärinta, Stiller, Eronen, Liski.
Ne toimittajat, jotka joskus nuorina idealisteina suunnittelivat kunniakasta journalistista uraa, vetävät ennen pitkää johtopäätökset. Kun heidän journalisminsa on joka tapauksessa alistettu kaverikapitalistien palvelukseen, he voivat aivan yhtä hyvin tehdä samaa duunia Perheyritysten liiton tai vastaavien palveluksessa. Kaksinkertaisella palkalla.

Suomeen perusteilla lobbauksen helvetinkone – Mustread.fi kertoo häpeilemättä, miten se yrittää maksua vastaan vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon

Mustread

Eurovaaliehdokas Simo Grönroos: Turvapaikanhakijoiden taakanjako heitettävä romukoppaan – ”Ruanda-malli käyttöön EU-maissa”

Must Read aloitti aggressiivisesti – Heikki Pursiainen yrittää lytätä professori Vesa Kanniaisen alatyylillä, olkiukoilla ja ohipuhumisella

Suomeen perusteilla lobbauksen helvetinkone – Mustread.fi kertoo häpeilemättä, miten se yrittää maksua vastaan vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025