Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

ps 11/2013

Toistaiseksi ainoa istuva perussuomalainen EU-parlamentaarikko ja filosofian maisteri Sampo Terho on yksi uutterimmista mepeistä.
&#8211; Olen osallistunut yli 15 000 äänestykseen ja aina kun asiaa on käsitelty, olen äänestänyt unionin liittovaltiokehitystä vastaan. Olen myös Suomen europarlamentaarikoista ainoa talousvaliokunnan varsinainen jäsen. Tuodakseni EU-asioita lähemmäksi kansalaisia, olen julkaisut yli sata blogia, tehnyt videoita, julkaisut Perussuomalaiset Euroopassa -lehteä ja laatinut erilliset eurokriisiä käsittelevät nettisivut, Terho listaa työmaata.
Terho toivoo työlleen jatkoa ensi keväänä pidettävissä EU-parlamenttivaaleissa.
&#8211; Taistelu liittovaltiokehitystä vastaan on ratkaisuvaiheessa. Uudessa Euroopan unionin parlamentissa meitä perussuomalaisia ja muita EU-kriittisiä on oltava nykyistä enemmän, ja sen eteen on nyt yhdessä ponnisteltava.
&#8211; Koska EU vaikuttaa käytännössä nykyään kaikkeen, on tärkeää, että me perussuomalaiset olemme siellä mukana. Europarlamentissa näkee mihin suuntaan unioni kehittyy, Sampo Terho perustelee jatkoaikeitaan.
EU-kriittisyydestään tunnettu Terho ei näe unionia pelkästään pahuuden linnakkeena. Hyvänä asiana hän pitää vuoropuhelua Euroopan kansojen kesken.
&#8211; Unioni mahdollistaa yhteisten ratkaisujen hakemisen yhteisiin ongelmiin. Huonoja puolia on sitten niin paljon, etteivät niiden luettelemiseen yhden Perussuomalainen-lehden sivut riitä, Terho naurahtaa.
&#8211; Kaikkein huonointa on federalistien halu muuttaa Euroopan unionin perusajatus itsenäisten valtioiden yhteistyöstä keskusjohtoiseksi liittovaltioksi.
<h4>Union tulevaisuus on joko synkkä tai valoisa</h4>
Euroopan unionin liittovaltiollistaminen tai suunnan kääntäminen on jäsenmaiden kansalaisten eli äänestäjien käsissä. Terhon mielestä asia ratkaistaan seuraavissa EU-vaaleissa.
&#8211; Kaikkein tärkeintä liitovaltiokehityksen pysäyttämiseksi on meidän EU-kriittisten vaalivoitto. Tällä hetkellä europarlamentissa on noin 750 edustajaa, joista vain satakunta meitä EU-kriittisiä. Eli meidän niin perussuomalaisten kuin muidenkin EU-kriittisten vaalivoitto on äärimmäisen tärkeä asia. Muutoin ei voi tehdä paljoakaan liittovaltiokehityksen estämiseksi, Terho muistuttaa.
Nykyinen EU voisi myös olla toisenlaisena ihanteellinen kansainvälinen järjestö.
&#8211; Minulle ihanneunioni olisi itsenäisten kansallisvaltioiden yhteistoimintaelin, jossa ratkaistaan vain sellaisia asioita, joita yksittäiset valtiot eivät voi ratkaista. Tällaisia ovat esimerkiksi kaupan esteiden poistaminen, ympäristöongelmat ja kansainvälinen opiskelijayhteistyö, Terho selittää.
&#8211; Pahimmillaan unioni oli juuri liittovaltiomainen, keskusjohtoinen tulonsiirtounioni, jossa pienen Suomen osa olisi vain totella ja maksaa.
<h4>Ei vielä eroa, mutta uusi kansanäänestys</h4>
Sampo Terhon mielestä nykymuotoinen EU on tullut tiensä päähän, vaikka kaikki eivät sitä halua tunnustaa.
&#8211; Vaikeinta on kääntää suunta kohti kevyempää unionia. On vakuutettava nykyiset vallanpitäjät siitä, että ikuisesti yhdentyvän EU:n aika on ohi, eikä heitä voi vakuuttaa muulla kuin meidän EU-kriittisten vaalivoitolla. Jäsenmaat kykenevät ratkaisemaan ongelmistaan noin 95 % paremmin itse kuin EU:sta saneltuna. Unioni ei todellakaan ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, vaan päinvastoin se on itse usein ongelma, Terho painottaa.
Perussuomalaisten europarlamentaarikko on kuitenkin toiveikas sen suhteen, että EU:lla ja eurolla on yhä toivoa, mutta vain jos tyyli muuttuu.
&#8211; Suomen ei tarvitse tietoisesti pyrkiä eurosta eroon, mutta on valmistauduttava siihenkin mahdollisuuteen, että euroero tulee joskus eteen. Perussuomalaisten linja on se, että emme ole sitoutuneet euroon vaan ainoastaan Suomen etuun.
&#8211; Suomen ei myöskään tarvitse nykytilassa erota EU:sta, mutta jos unioni kehittyy liittovaltioksi, ei EU-kriittisille juuri muuta vaihtoehtoa kuin ajaa eroamista, Terho painottaa.
Terhon mielestä Suomessa pitäisi järjestää uusi kansanäänestys EU-jäsenyydestä.
&#8211; Uusi kansanäänestys olisi perusteltu, koska nyt on kulunut jo parikymmentä vuotta edellisestä kansanäänestyksestä, joka toimitettiin vuonna 1994. EU on muuttunut aivan toisenlaiseksi kuin mitä se oli 90-luvulla. Lisäksi kokonainen uusi sukupolvi nuoria on kasvanut äänestysikään. Itsekään en aikanaan saanut vielä äänestää asiasta, vuonna 1977 syntynyt meppi toteaa.
<h4>Ehdokkuus vaatii aikaa, rahaa ja tukijoukkoja</h4>
Vakavissaan EU-parlamenttiin pyrkivän on pakko varautua käyttämään vaalikamppailuun useita kymmeniä tuhansia euroja. Myös Sampo Terho laittaa kampanjaan rahaa laadukkaan henkilöauton hinnan verran.
&#8211; Budjetti on ehkä 30 000-40 000 euroa, Terho myöntää.
EU-ehdokkuus on totista hommaa, kun vaalipiirinä on koko maa, ja se edellyttää myös puoluesisarten ja -veljien muodostamia tukiryhmiä.
&#8211; Jokainen ehdokas tarvitsee valtakunnallisen tukijoukon ja kymmeniä aktiivisia tukijoita. Tällaista tiimiä minäkin parhaillaan rakennan. Nyt onkin hyvä tilaisuus kehottaa kaikkia innokkaita puolueaktiiveja ilmoittautumaan vaikkapa sähköpostitse minun tai muiden halukkaiden ehdokkaiden tiimeihin. Vaalivoitto ei tule ilman työtä. Viime kädessä tietysti kaikki työskentelemme samassa tiimissä yhteiseen perussuomalaisten pottiin.
<h4>Perussuomalaiset ykköseksi</h4>
Sampo Terho uskoo, että perussuomalaiset saavuttavat kevään eurovaaleissa selvän vaalivoiton.
&#8211; Vähimmäistavoite on kolme paikkaa ja se on täysin realistinen, jos vain työskentelemme asian eteen. Vuonna 2015 perästä seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen olisi ehdottoman tärkeää, että saamme eurovaaleissa eniten ääniä ja nousemme ensi kertaa vaaleissa ykkösiksi. Silloin lähtisimme eduskuntavaaleihin paalupaikalta, Terho kaavailee.
&#8211; EU-kriittisten joukko kasvaa vaaleissa aivan varmasti, mutta tarkkaa määrää on mahdoton ennustaa, kun tulos koostuu 28 jäsenmaasta. Meidän kannaltamme kaikkein tärkeintä on saada omat voimat liikkeelle.
Kukaan ei saa protestoida jättämällä äänestämättä! Sillä lailla vain ojennetaan päätösvalta liittovaltion kannattajille ja heikennetään asemiamme myös eduskuntavaaleja ajatellen.
Entä miten europarlamentaarikko Sampo Terho asemoi itseään perussuomalaisten poliittiselle kartalle?
&#8211; En ole koskaan, missään olosuhteissa asemoinut itseäni ainakaan vasemmalle. Mutta eihän tällaisilla asemoinneilla ole väliä, vaan järkiperäisellä politiikalla.
Ajan politiikassa järjen asiaa asemoinneista riippumatta, kuten mielestäni koko puolueemme, Terho vastaa napakasti.
Kirjoitus on julkaistu <a href="https://stage.sudev.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-112013/">Perussuomalainen 11/2013</a> -lehdessä.

Europarlamentaarikko Sampo Terho: Eurovaalit voitetaan työllä

Turvapaikanhakijan palauttaminen kotimaahansa kielteisen päätöksen jälkeen voi sekin olla mahdotonta, jos hänellä ei ole henkilöllisyysasiakirjoja.
&#8211; Turvapaikanhakijan henkilöllisyys pyritään aina selvittämään niin pitkälle kuin mahdollista. Miten henkilö saadaan palautettua mahdollisen kielteisen päätöksen jälkeen jos paperit eivät ole kunnossa, on täysin maa- ja lähetystökohtainen asia. Hakijalla saattaa olla dokumentti, joka ei Suomessa henkilöllisyyden varmistamiseen riitä mutta kelpaa hänen kotimaassaan, jolloin palautus onnistuu, kertoo Oulun tulosalueen johtaja Ritva Jyrkkä Maahanmuuttovirastosta.
Minkälainen dokumentti Suomessa kelpaa henkilöllisyyden asianmukaiseen varmistamiseen? Lähtökohtaisesti passi kelpaa aina, mikäli se on teknisesti aito. Muunkinlainen dokumentti saattaa kelvata, mikäli siitä löytyy syntymäaika ja -paikka, dokumentin myöntänyt viranomaistaho, myöntöaika ja –paikka, hakijan kansalaisuus sekä valokuva.
&#8211; Esimerkiksi ajokortti voi olla hyvinkin aito teknisesti, mutta mikäli siihen ei ole merkitty kansalaisuutta, se ei ole riittävä.
Rajatapaukset ratkaistaan hakijan eduksi
Jyrkkä myöntää, että hyvin suurella osalla Suomesta kansainvälistä suojelua saaneista on henkilöllisyys varmistamatta. Hänellä ei ole asiasta tilastoja käsillä, joten lukumääriin hän ei ota kantaa, mutta luku on joka tapauksessa suuri.
&#8211; Osa asiakkaista tulee maista, joissa ei ole edes ollut toimivaa viranomaisjärjestelmää vuosiin, kuten Somaliasta. Toisissa maissa myönnetyistä papereista saattaa puuttua osa tiedoista, joita Suomessa henkilöllisyyden asianmukaiseen varmistamiseen vaaditaan. Esimerkiksi syntymäajan kohdalle saattaa olla merkitty pelkkä syntymävuosi, mikä ei Suomessa pääsääntöisesti riitä.
Mutta entä jos hakijalla ei ole minkäänlaisia todisteita henkilöllisyydestään? Silloin maahanmuuttovirastossa ollaan täysin sen varassa, mitä turvapaikanhakija itsestään kertoo. Turvapaikanhakijan tarinan todenperäisyys pyritään selvittämään muun muassa maatiedon avulla ja kotipaikka esimerkiksi kielitestien avulla. Kotipaikalla on suuri merkitys niistä maista tulevien hakijoiden osalta, joissa koko maassa tai joissakin osissa maata on aseellinen selkkaus, koska sillä perusteella hakijalle myönnetään toissijaista suojelua.
&#8211; Kielitesti on vain suuntaa-antava. Rajatapauksissa ja epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan turvapaikanhakijan eduksi.
Riski aina olemassa
Vaikka turvapaikanhakijalla ei olisi minkäänlaisia henkilöllisyyspapereita mukanaan, on heillä usein muunlaisia dokumentteja ja todistuksia siitä, mitä he ovat elämänsä aikana tehneet. Myös maahanmuuttovirastossa on monenlaista asiantuntemusta sen selvittämiseksi, onko hakijan kertomus yleensä mahdollinen. Jos henkilöllisyyttä ei pystytä varmistamaan, pyritään edes alkuperämaa selvittämään mahdollisimman pitkälle.
&#8211; Jos henkilöllisyyttä ei pystytä varmistamaan, tulee siitä merkintä muukalaispassiinkin. Tällä on omat vaikutuksensa siihen, jos asiakas myöhemmässä vaiheessa elämäänsä hakee Suomen kansalaisuutta.
Mutta eikö ole olemassa riski, että turvapaikkaa hakeneiden ja sen saaneiden joukossa on rikollisia, jotka Suomeen päästyään jatkavat aiempaa rikollista uraansa?
&#8211; Se on aina mahdollista, eikä täydellistä järjestelmää ole missään maassa. Meillä Suomessa on kuitenkin hyvin pätevä keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi, joilla on hyvät resurssit suorittaa maahantulijoiden seurantaa. Tietyt hakijaprofiilit herättävät Supon mielenkiinnon, ja mikäli se katsoo hakijan oleskelun Suomessa vaarantavan kansallista turvallisuutta, antaa se meille kannanoton turvapaikan myöntämiskysymyksessä.
Mikäli lähtötiedoista ilmenee, että hakija on syyllistynyt pahoihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, kuten joukkomurhiin ja kidutuksiin, turvapaikkaa ei Suomesta saa.
Voisiko turvapaikanhakusysteemiä Suomessa jotenkin kehittää tai tehostaa?
&#8211; Varmaankin voisi, mutta suoralta kädeltä en osaa keksiä miten. Jos henkilöllä on suojelun tarve, pitää se kansainvälisten sopimustenkin nojalla hänelle myöntää. Suomeen tulee paljon ihmisiä myös salakuljetettuna tai ensin Eurooppaan kuten Maltalle veneillä esimerkiksi Afrikasta. Näilläkään maahantulijoilla ei varmasti ole paperit kunnossa.
Juho Eerola: Matkustusasiakirjat hävitetään tarkoituksella
Kansanedustaja Juho Eerola on ollut paljon tekemisissä maahanmuutto- ja pakolaisasioiden kanssa työskenneltyään ennen kansanedustajan uraansa kaksitoista vuotta turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien parissa Kotkan maahanmuuttopalveluissa. Eerola tietää, miksi niin suurella osalla Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista ei ole matkustusasiakirjoja tai passia mukanaan.
&#8211; Heille on opetettu, että asiakirjat kannattaa hävittää, koska silloin turvapaikka myönnetään herkemmin. Niitä välillä jopa löydetään lentoasemien roskiksista, ja itsekin olen tuntenut turvapaikanhakijoita, jotka ovat minulle kertoneet kuvion menevän näin, Eerola paljastaa.
&#8211; Välimeren tuolta puolelta saapuvat turvapaikanhakijat eivät suinkaan ole köyhiä, sillä matkat sieltä Suomeen maksavat tuhansia euroja. Hyvin tavanomainen käytäntö on myös, että kun turvapaikka on myönnetty, lähettää turvapaikan saanut itselleen myönnettyjä passeja kotimaahansa, josta sitten saapuu saman näköisiä henkilöitä Schengen-alueelle suomalaisilla passeilla.
Niin kauan kuin Suomi on mukana kansainvälisissä sopimuksissa, on laittomien pakolaisten maahantuloa hyvin vaikea rajoittaa. Eerolan mukaan olisi kuitenkin tärkeää, että edes voimassaolevia sopimuksia noudatettaisiin tarkemmin.
&#8211; Esimerkiksi Dublinin sopimuksessa mainitaan, että turvapaikanhakijoiden hakemukset pitäisi käsitellä niissä maissa, jonne he ovat ensimmäiseksi saapuneet. Näin ei käytännössä tapahdu, sillä Suomi ei palauta turvapaikanhakijoita esimerkisi Kreikkaan, Italiaan tai Espanjaan, jotka kaikki ovat Dublinin sopimuksessa mukana.
Suuri osa käännytettävistä katoaa
Eerola arvelee, että turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa ruuhkaa voisi hillitä, jos turvapaikanhakijoiden rahallinen tukeminen hakuprosessin aikana lopetettaisiin. Kun ja jos turvapaikka myönnetään, pääsisi vasta oleskeluluvan kanssa normaalin toimeentulotuen piiriin.
&#8211; En siis ole lopettamassa pakolaisten toimeentulotukea, kuten lehdissä joskus on sanomisiani tulkittu. Mutta kun useimmat päätökset turvapaikkahakemuksiin sentään ovat kielteisiä, pitäisi niin sanottujen turhien hakijoiden tukeminen mielestäni lopettaa. Silloin ruuhka Maahanmuuttovirastossa vähenisi, käsittelyajat nopeutuisivat ja laillisetkin pakolaiset saisivat oleskelulupansa nopeammin.
Suuri osa sellaisista turvapaikanhakijoista, jotka saavat käännytyspäätöksen, yksinkertaisesti vain katoavat. Myöhemmin he saattavat pulpahtaa ilmoille esimerkiksi Ruotsissa hakemassa turvapaikkaa sieltä. Hyvin monet myös jäävät käännytyspäätöksen jälkeen laittomina pakolaisina Suomeen, asumaan laillisten pakolaisten nurkkiin.
&#8211; Tämän estämiseksi tulisi kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija pystyä ottamaan säilöön siksi aikaa, kunnes poliisi on saanut pantua käännytyksen toimeen.
Poliisikansanedustaja Hongisto: Meitä pidetään lepsuina
Reijo Hongisto (ps.) on tehnyt eduskunnalle kirjallisen kysymyksen turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyden varmistamisesta. Hänen mukaansa Suomi on lähettänyt ulkomaille signaalin lepsusta virkamieskoneistosta, jos turvapaikan saa helpommin ilman minkäänlaisia dokumentteja omasta henkilöllisyydestään.
&#8211; Kuten Ritva Jyrkkä jutussa kertoo, jos turvapaikanhakija tulee Suomeen ilman mitään dokumentteja, hän voi kertoa viranomaisille mitä tahansa ja epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan hänen edukseen. Ei kukaan hävitä tarkoituksella omaa identiteettiään, jos hänellä ei ole mitään salattavaa. Minusta ne ovat tärkeimmät paperit mitä ihmisellä on. Kukaan ei tiedä, paljonko Suomessa oleskelee ihmisiä, joiden alkuperästä ei ole tietoa eikä sitäkään, mihin rikoksiin he ovat kotimaassaan syyllistyneet, Hongisto huomauttaa.
Hampaaton yhteiskunta
Lähtökohtaisesti pitäisi olla niin, että ilman luotettavaa tietoa turvapaikanhakijan henkilöllisyydestä heitä ei pitäisi Suomeen ottaa. Kun siitä leviäisi signaali ulkomailla, vähenisi myös yrittäjien määrä radikaalisti.
&#8211; Tilanne on nurinkurinen, jos todistelutaakka on sälytetty viranomaiselle eikä maahantulijalle. Nyt turvapaikanhakija voi kertoa viranomaiselle mitä tahansa, viranomaisen tehtävä on yrittää selvittää pitääkö tarina ensinkään paikkaansa ja epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan turvapaikanhakijan eduksi. Tätä asiantilaa turvapaikanhakijat käyttävät härskisti hyväkseen, ja siinä tuhlataan valtavasti veronmaksajien rahoja. Asian pitäisi olla toisinpäin, eli tulijan pitäisi pystyä luotettavasti todistamaan oma henkilöllisyytensä, muuten turvapaikkaa ei myönnettäisi.
Hongisto on samaa mieltä Juho Eerolan kanssa siitäkin, että kun käännytyspäätös on annettu, pitäisi turvapaikanhakija pystyä ottamaan säilöön siihen saakka kunnes heidät on saatettu lentokoneeseen. On osoitus hampaattomasta yhteiskunnasta, että maahantulijat voivat käännytyspäätöksen jälkeen painua maan alle ja oleskella lainsuojattomina Suomessa tai muissa Pohjoismaissa.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013-lehdessä.

Turvapaikan saaneilla usein henkilöllisyys selvittämättä

Stora Enson Kaukopään tehtailla Imatralla eivät tunnelmat ole katossa. Stora Enso aikoo vähentää tehtaalta 165 työpaikkaa. Koko Suomesta yritys vähentää 650, Ruotsista 750 ja koko maailmasta yhteensä 2 500 työpaikkaa.
&#8211; Ei ole tunnelmat katossa. Kun maanantaina työnantaja kertoi yksityiskohtaisesti, mistä aiotaan vähentää, niin eilen jo kiersi pappi tehtaalla ja työterveyshuolto oli lohduttamassa ja kuuntelemassa ihmisten murheita. Tunnelma on tosi matala ja ihmiset ovat pettyneet, pääluottamusmies Ilkka Nokelainen suree.
&#8211; Vuonna 2009 vähennettiin Imatralta yli 300 työpaikkaa. Juuri kun siitä päästiin yli, niin taas vähennetään 165. Ei se mieltä ylennä, Nokelainen pahoittelee.
Hätäohjelma välttämätön
Nokelainen pitää hallituksen kiireisiä kevennystoimia välttämättöminä: Suomessa ei saisi olla yhtään suurempia tuotannon tekemiseen liittyviä rasituksia vientiteollisuuden yrityksille kuin kilpailijamaissamme
&#8211; Vientiteollisuuden johtajien huoli mm. energia-, väylämaksujen ja rikkidirektiivin vaikutusten osalta on aivan perusteltu. Maa tarvitsee nyt heti kansallisen hätäohjelman vientiteollisuuden työpaikkojen säilyttämiseksi ja edelleen kehittämiseksi, joka myös laitetaan toteutukseen, eikä vaan puhuta. Tätä hätäohjelmaa tukemaan tarvitaan laaja työmarkkinaratkaisu, 2-3 vuoden mittainen, joka sisältää maltillisen palkkaratkaisun.
Silmät auki, hallitus!
Mutta onko hallitus toiminut näin, vai onko se pikemminkin heikentänyt teollisuuden edellytyksiä?
&#8211; Siltä tuntuu, ettei nykyinenkään hallitus ymmärrä vientiteollisuuden edellytyksiä. Kyllä hallitus voi keventää väylämaksujen, energiaveron ja ensi vuoden rikkidirektiivin vaikutuksia päätöksillään. Mutta hallitushan on vain korottanut näitä. Nyt viimein pitäisi hallituksen silmien avautua havaitsemaan, että jos tähän tahtiin tehtaita ja työpaikkoja lahdataan, niin kohta on vaikeuksissa koko Suomi.
Onko hän pettynyt teollisuuspuolue SDP:n ja työnantajapuolue kokoomuksen toimintaan hallituksessa?
&#8211; Olen ollut SDP:n jäsen 35 vuotta ja täytyy sanoa, etten ole ikinä ollut niin pettynyt kuin tällä hetkellä! Valitettavasti täytyy näin todeta sosiaalidemokraattina. Ja mitä kokoomus touhuaa, niin sehän tukee aina suurta pääomaa eikä välitä työntekijän murheista. Samaan kastiin ne tällä hetkellä kuin meidän sosiaalidemokraatitkin kuuluvat, Nokelainen moittii.
Entäpä hajotusvaalit?
&#8211; Jos hallitus ei pian saa päätöksiä aikaan teollisuuden asioista ja sote- ja kuntauudistuksista, niin tähän maahanhan pitäisi julistaa hätätilahallitus, johon kerättäisiin sellaiset asiantuntijat, jotka ymmärtävät asioita ja uskaltavat ja osaavat tehdä päätöksiä! Jotakin pitäisi ruveta tapahtumaan. Hyssyttelemällä ei tapahdu enää mitään muuta kuin menemme syvemmälle suohon ja syöksykierteeseen, Nokelainen toteaa.
&#8211; En yhtään ihmettele, jos ihmiset vilkuilevat uusia vaihtoehtoja, jos tilanne on tällainen työväenpuolue sosiaalidemokraateissa ja muissa puolueissa. Jos vaalit pidettäisiin nyt, niin perussuomalaiset olisi Suomen suurin puolue, se on minun veikkaukseni, Nokelainen arvioi.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013 -lehdessä.

Stora Enson pääluottamusmieheltä rajua kritiikkiä SDP:lle

Imatran tehtaiden tehtaanjohtaja Marko Pekkola myöntää tunnelmien olevan tehtaalla luonnollisesti ikävät, mutta sanoo suunniteltujen karsintojen olevan välttämättömiä kilpailukyvyn varmistamiseksi. Hallituksen toimista kysyttäessä hän viittaa Metsäteollisuus ry:n yhteisiin toiveisiin saada nopeita ratkaisuja jo budjettiriihessä.
&#8211; Hallituksen on päätettävä lisätoimista, joilla kompensoidaan Metsäteollisuudelle merkittäviä lisäkustannuksia aiheuttava rikkidirektiivi, joka tulee voimaan Itämeren alueella vuonna 2015. Siitä lähtien metsäteollisuuden kuljetuskustannukset kasvavat vähintään 200 miljoonalla eurolla vuosittain, Pekkola huomauttaa.
Windfall-vero peruttava
Myös ensi vuodelle suunniteltu windfall-vero sekä maakaasu- ja turveverojen korotukset yhdessä mahdollisten päästökauppamuutosten kanssa lisäävät teollisuuden kustannustaakkaa.
&#8211; Väylämaksut tulee poistaa ja windfall-veropäätös on peruttava. Suomen pitäisi myös ottaa käyttöön EU:n päästökauppadirektiivin mahdollistama valtiontuki.
Windfall-vero aiheuttaisi metsäteollisuudelle 15 miljoonan euron lisäkustannukset vuosittain ja hidastaisi uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista.
&#8211; Päästötöntä energiantuotantoa rankaiseva windfall-vero osuisi raskaasti energiaintensiiviseen teollisuuteen: se pitäisi hylätä. Energiaverotus on laskettava EU:n sallimalle minimitasolle hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Meillä ei ole aikaa odottaa näitä mahdollisia päätöksiä, vaan on toimittava, Pekkola toteaa.
Metso neuvottelee 750 työpaikasta
Konepajayhtiö Metso neuvottelee 750 työpaikan kohtalosta 2 800 yhteismäärästä. Liipasimella on siis neljäsosa työpaikoista lähinnä Suomessa. Jyväskylän Rautpohjassa on Metson työntekijöitä noin 1 350.
&#8211; Eiväthän tunnelmat voi olla tällöin kuin aprikoivat, pelokkaat, alistuneet. Levollisella mielellä ei voi olla, Metson Jyväskylän yksikön pääluottamusmies Pentti A. Mäkinen toteaa.
Vähennyksen tarve johtuu Mäkisen mukaan paperikoneiden kysynnän hiipumisesta nimenomaan suurimmassa kokoluokassa, mitä Suomessa tehdään. Maailmalla tehdään pienempiä, kapeampia ja hitaampia koneita, joita markkinat vetävät nyt. Suomi osasi tehdä hienoimpia koneita, mutta aika ajoi niiden ohi. Nyt suomalaiset ovat mukana taas pienempien koneiden kaupassa, jossa kilpailu on entistä kovempaa.
Mäkisen mielestä valtion pitäisi tehdä nyt kaikki temput, millä se voisi auttaa vientiteollisuutta nousemaan lamasta ja rakennemuutoksesta. Rikkidirektiiviä pitäisi kompensoida väylämaksuja helpottamalla. Hän muistuttaa, että rikkidirektiivikin säädettiin EU:ssa jo edellisten hallitusten aikana. Mutta Suomi olisi voinut vaikuttaa siihen tarmokkaammin.
Työnantaja ei kommentoi
Rakennemuutoksen nopeus voi yllättää. Metallin puolella täytyy sopeutua muutoksiin raamisopimuksessa sovitulla uudelleenkouluttautumisella, mihin työministeri Lauri Ihalainen (sd.) myöntänee rahoitusta.
&#8211; Mihin valtio sitten pystyykään, kun valtion tulot romahtavat? Mäkinen huomauttaa.
Hän toivoo myös tulosopimuksen syntymistä.
&#8211; Toivon sellaista kokonaisratkaisua, jossa ei alistamiselle anneta valtaa. Historiassa on tahtotila löytynyt, kun on hätä. Toivottavasti se tulee ennen isoa hätää &#8211; aikaa ei ole paljoa.
Mäkisellä on pitkä kokemus yt-neuvotteluista: nämä voivat olla jo 15. vuonna 1995 alkaneen pääluottamusmiesuran jälkeen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta toimia yhdessä työpaikassa niin kuin hän: 61-vuotias mies tuli Metson palvelukseen 18.8.1969 kello 9.
Metson työnantajapuoli ei halunnut linjansa mukaan antaa lausuntoa yt-neuvotteluiden ollessa kesken.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013 -lehdessä.

Teollisuudella ei ole aikaa odottaa – windfall-päätös peruttava

Metsäteollisuus ry vaati budjettiriihen alla hallitukselta nopeita toimia teollisuuden kilpailukyvyn lisäämiseksi. Työntekijöiden huoli on yhteinen: kuinka saada työpaikat pysymään Suomessa? Duunareiden usko hallitukseen horjuu.
Tehtaan pääluottamusmiehen huoneessa istuu kaksi kaupunginvaltuutettua, jotka pohtivat yt-neuvotteluiden merkitystä. Pääluottamusmies Jouko Aitonurmi, 49, aloitti tehtaalla vuonna 1984. Hän on SDP:n valtuutettu. Tomi Vainio, 42, edustaa valtuustossa perussuomalaisia. Aitonurmi muistelee, että edellinenkin lama oli kova: vuonna 1991 lopetettiin sellutehdas, saha ja puutyötehdas. Yhtyneet saneerasi 700 työpaikkaa. Mutta siitä noustiin.
Vuonna 1998 näytti oikein hyvältä: maa nousi edellisestä lamasta, talous kasvoi ja lakkautetun sellutehtaan tilalle rakennettiin uusi Metsä Rauman sellutehdas, nykyinen Metsä Fiber. Silloin käynnistyi myös Rauman neloskone, joka on viimeinen mitä Suomeen tehtiin. Sitten asiat alkoivat muuttua.
&#8211; Vuonna 2005 alkoi työsulku ja seuraavana vuonna UPM saneerasi. Voikkaan alasajon prosessi alkoi. Siitä alkaen on ollut jatkuvia vähennyksiä, Aitonurmi muistelee.
&#8211; Tulin tehtaalle 26-vuotiaana vuonna 1997. Silloin meni hyvin. Vaimokin muistelee, kuinka tulin kotiin usein niin, että naureskelin ja kerroin työpaikan tapahtumista ja kuka mitäkin oli kelle sanonut. Silloin tuntui hienolta olla täällä töissä! Mutta kun ajat kovenivat, tunnelma muuttui, Vainio puolestaan kuvailee.
Piinaavan pitkä odotus
Nyt on porukasta osa pihalla, valvomossakin on vähemmän väkeä. Työ ei vähene, työmäärä pikemminkin nousee.
&#8211; Fyysisesti tämä ei ole muuttunut kovin paljon, mutta henkinen muutos on suuri. Tulevaisuudesta ei ole tietoa. Kun kaverit kyselevät, miten tehtaalla menee, vastataan että &#8221;hyvä kun ei juuri nyt ole yt:tä&#8221;. Se vaikuttaa väkisinkin tunnelmaan ja siihen, miten töitä tehdään. Hyvinä aikoina tehtiin mielellään ylimääräistäkin, että homma varmasti toimisi. Nyt ei niinkään. Tunnelma vaikuttaa asioihin tahtomattakin &#8211; vaikka kuinka olemme tyytyväisiä, että työtä on, Vainio myöntää.
Yt on pitkä prosessi. Neuvottelut voivat kestää 2-3 kuukautta. Sitten tulee päätös, jonka tarkkaa vaikutusta kunkin työhön ei vielä tiedetä. Kun irtisanomiset tulevat, vanhojen työntekijöiden työntekovelvollisuus kestää vielä kuusi kuukautta. Yhteensä näihin tuskiin kuluu yhdeksän kuukautta. Se on pitkä aika.
Työntekijöiden määrä puolittui
UPM työllistää Raumalla nyt puolet vähemmän kuin 15 vuotta sitten: 1990-luvun lopussa työntekijöitä oli noin 1 240, nyt 630. Se merkitsee työmäärän ja työtehtävien määrän lisääntymistä.
&#8211; Työtä on kierrätetty. Pitää opetella useampia erilaisia tehtäviä. Se on toisaalta hyväkin, kun se tuo vaihtelua. Jos joku kieltäytyy kierrätyksestä, käytettävyys kärsii ja näin hän voi olla heikommilla seuraavissa YT-neuvotteluissa, eli ei kannata kieltäytyä, vaikka työkuorma kasvaakin, Vainio toteaa.
&#8211; Ilman työntekijöiden uudenlaista isoa joustoa tällainen ei olisi ollut mahdollista. Työtehtävien rajaviivoja on poistettu: teemme paljon erilaisia töitä ja eri tavalla kuin ennen, mikä onnistuu koulutuksen avulla, Aitonurmi kertoo.
Kolmoskoneelle esitettiin uutta työtä
Jatkuvan osallistumisen jälkeen koneiden sulkeminen tuntuu ikävältä Eikö mikään riitä? Aitonurmen mukaan UPM Rauman kolmoskoneen sulkeminen oli yllätys: se tuotti voittoa koko ajan ja toimi hyvin. Mutta isoa kuvaa se ei muuta: paperin kulutus laskee Euroopassa koko ajan. Vaikka maailmalla kulutus nouseekin. Mutta kysyntä ei kohdistu Suomeen: uusi paperi tehdään markkinoiden keskellä ja kierrätysmateriaalista. Suomi on syrjässä saaressa.
&#8211; Esitimme koneen muuntamista tarrapohjapaperin tuotantoon. Mutta UPM suunnittelee jo tarrakoneen tekemistä Kiinaan. Omistajat eivät tahtoneet enää sijoittaa Rauman tehtaaseen niin, että pysyisimme kilpailukykyisinä, Aitonurmi kertoo.
&#8211; Iso riski on, että jos kulutus laskee ja lama jatkuu, paperikoneita voi pysähtyä lisääkin. Eurooppalaiset tekevät paperia kierrätyskuidusta markkinoiden keskellä, kun me teemme sitä neitseellisestä, kalliista materiaalista kaukaisten laivayhteyksien takana. Rikkidirektiivi voi kaataa tehtaita jo yksinkin. Windfall- ja sähköveron muodossa annamme liikaa tasoitusta kilpailijoille, Aitonurmi moittii.
&#8211; Suomen pitäisi ruveta huolehtimaan jo omista asioistaan ihan itsekkäästi eikä työntää rahoja vaan Kreikkaan ja rahastoihin, Vainio vahvistaa.
Aitonurmi kehottaa ottamaan mallia kilpailevista EU-maista, jotka vetävät kotiin päin ihan sallituilla keinoilla: Suomessa sellutehdas maksaa sähköveroa sähköstä, jonka se tuottaa jäteliemillä ja hakkeella.
&#8211; Saksassa tällaista biosähköä tuettaisiin kuin tuulisähköä, Aitonurmi kertoo.
Miesten mielestä hallitukselta on puuttunut kokonaisvaltainen käsitys teollisuuspolitiikan suunnasta: siitä, mistä raha tähän maahan tulee Vihreillä, saastumista estävillä veroilla on haitattu teollisuuden toimintaa, eikä vanhan teollisuuden moitteita ole kuultu, vaikka asiasta on pyritty pitämään ääntä. 2000-luvulla näytti savupiipputeollisuus jo vanhanaikaiselta. Mutta nyt kaatuvat jo uudetkin kivijalat. Pitäisi muistaa, mistä raha tulee tähän kansantalouteen, teollisuuden työpaikka pitää yllä jopa viittä muuta työpaikkaa, Aitonurmi pohtii.
&#8211; Ajateltiin, että teollisuus sopeutuu. Mutta se ei sopeudu Suomessa, Vainio toteaa.
Raskas vuosi myös johtajalle
UPM:n Rauman tehtaan johtaja Kari Pasanen kertoo vuoden olleen raskas myös johtajalle ja ankara pettymys raumalaisille. Hän yllättyi itsekin johdon päätöksestä lakkauttaa kolmoskone, johon uskottiin vankasti. Että tulevaisuus voitaisiin turvata olemalla itse tehokkaita ja tekemällä kaikki kilpailukyvyn eteen: työvoima on puolittunut viime vuosina, tuottavuus noussut, kustannukset alentuneet ja henkilökunta on ollut mukana muutoksessa. Yhteistyö, keskustelu ja henki on yhä ollut hyvä.
&#8211; Rauman paperikone kolmosen lakkauttamisen jälkeen oli hätähuuto vientiteollisuuden ja sen kilpailukyvyn edellytysten puolesta paikallaan. Se konkretisoi, että omistajat ja yhtiön ylin johto ei halua enää investoida olemassa oleviin kotimaisiin konelinjoihin ja tehtaisiin, jotta ne pysyisivät kilpailukykyisinä maailman markkinoilla, koska ulkomaisten tehtaiden toimintaedellytykset ovat selvästi paremmat. Ilman investointeja teollisuus näivettyy, Pasanen muistuttaa.
&#8211; Ylikapasiteettitilanteessa kyse on eloonjäämiskamppailusta. Lopetuspäätökset kohdistuvat todennäköisesti maahan, jossa teollisuudella on huonommat toimintaedellytykset, huonompi kannattavuus ja kilpailijoita huonommat tulevaisuuden näkymät, eli Suomeen.
Vientiteollisuutta ei arvosteta
Pasanen painottaa, ettei tämä ole leikkiä eikä katteetonta uhkailua, vaan normaalia liike-elämän toimintaa. Ja vaikka teollisuuden kilpailukykyä on huononnettu erilaisilla veroilla ja maksuilla, niin lisää on tulossa, eikä se tunnu kiinnostavan ketään niin paljon, että asiat todella muuttuisivat.
&#8211; Puhuessani poliitikkojenkin kanssa olen huomannut, kuinka kansantalouden ymmärtäminen on tosi heikolla tasolla: millä tämä maa elää? Ei leikkaamalla toistemme hiuksia, vaan investoimalla vientiin ja nostamalla tuotteidemme jalostusarvoa. Hyödyntämällä osaamistamme ja luonnonvarojamme, tekemällä tuotteita, jotka kiinnostavat ulkomailla, joita viedään ja pidetään näin vaihtotase kunnossa. Onko tämä on niin yksinkertainen asia, ettei sitä sen takia ymmärretä?
Vientiteollisuutta ei arvosteta, päinvastoin sitä mollataan ja rasitetaan lisää, Pasanen näkee.
&#8211; Puhun nyt tehtaanmiehen äänellä. Olemme puhuneet asioista myös pääluottamusmies Jouko Aitonurmen kanssa ja voin sanoa, että meillä on täysin yhteneväinen huoli näistä asioista, Pasanen kertoo.
Kilpailijamailla paremmat toimintaedellytykset
Pasanen muistuttaa, että myös työmarkkina-asioissa pitää tunnustaa nöyrästi tosiasioita. Tehtaan työntekijöillä on myös suuri vastuu siitä, että tehtaat pidetään sisäisesti kilpailukykyisinä: että laatu, osaaminen, kilpailukyky ja joustavuus pysyvät kunnossa. Näin ei paperi ole auringonlaskun ala. Hän painottaa myös, ettei teollisuus pyydä tukia, vaan vastaavia toimintaedellytyksiä kuin kilpailijamailla on. Kyse on suhteellisesta kilpailukyvystä: jos ulkomaille tulee samat rasitukset, ei siinä mitään. Mutta ylimääräisiä rasituksia ei saisi olla.
&#8211; Kuitenkin, jos muualla tuetaan niin miksei myös Suomessa, esimerkkinä vihreän sähkön tuotantotuet, joita maksetaan monissa maissa. Suomi tarvitsee teollisuuspolitiikan, Pasanen vaatii.
Myös luonnolliset rasitukset, kuten pitkä välimatka, pitäisi huomioida. Rikkidirektiivi saattaa lisätä kustannuksia 20 miljoonaa euroa vuodessa yhdellä tehtaalla. Ja muistaa, että teollinen työpaikka työllistää 3-5 muuta työntekijää. Kolmoskoneen lakkautus saattoi viedä näin 300-400 työpaikkaa Raumalta.
Onko teollisuudella aikaa odottaa kahta vuotta? Tarvitaanko hajotusvaalit?
&#8211; Vaalit ovat aina kansalle mahdollisuus vaikuttaa. Hallituksen todelliset teot ratkaisevat &#8211; mutta meillä ei ole aikaa odottaa kahta vuotta, Pasanen toteaa.
Kuva: Perussuomalaisten Tomi Vainio ja pääluottamusmies, SDP:n Jouko Aitonurmi.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013 -lehdessä.

Paperiteollisuuden eloonjäämiskamppailu – millä tämä maa enää elää?

Kävin lomailun ohessa muutamassa perussuomalaisten kesätapahtumassa; Vesilahti, Sastamala, Häijää, Sauvo, Kokemäki, Säkylä, Turun Messut.. ja Eduskuntaryhmän kesäkokouskierroksella Jyväskylä, Muurame, Jämsänkoski ja Jämsä.
Olen ylpeä perussuomalaisen kentän toiminnasta. Meillä homma toimii. On ollut suuri ilo mennä tapahtumiin puolueen puheenjohtajana ja nähdä, kuinka ihmisläheinen politiikan teko osataan ja uskalletaan tehdä. Puolueen johtohenkilöiden ja kansanedustajien perusvelvollisuus on kiertää ja yhdessä kentän kanssa kaikki onnistumme.
Kentän syvistä riveistä on noustu, lautakuntiin, valtuustoihin ja noustaan vielä eduskuntaan. Ihmiset seuraavat, tosin kuin luullaan, hyvin tarkasti edustajiensa toimia. Jatkuva vuorovaikutus äänestäjien kanssa on tärkeää, jotta tietää, missä mennään ja mitkä ovat polttavat kysymykset kansan keskuudessa.
Esimerkiksi kotihoidon tuen raaka leikkaus naamioidaan tasaarvoasiaksi. Merkittävä havaintoni on, että äitien lisäksi myös kepulaiset miehet ovat ottaneet yhteyttä ja kannustaneet. Se on varma merkki, että asia kiinnostaa, osuu ja uppoaa.
Syksyn piirikokouskierros on tärkeä. Perusosastojen ja piirien johtoon on nyt tunkua. Valitaan viisaasti ja muistetaan kovat työmyyrät myös paikkajaossa. Yhdessä olemme vahvoja. Perussuomalaiset vaikuttavat myös vaalien välillä.
Kenttäväelle kiitos ja pyyntö. Jatketaan hyvää yhteistyötä. Meissä on voimaa.
Eurovaalit
Perussuomalaiset ovat valinneet Pekka M. Sinisalon eurovaalien vaalipäälliköksi. Pekka tarvitsee haastavassa työssään meidän kaikkien tuen.
Tunku ehdokkaaksi on valtava ja pettymyksiä tulee. Kaikki mahtuvat mukaan kampanjaa, mutta kaikki eivät pääse ehdokkaiksi. Puoluehallituksen on Pekan ja EU-työryhmän esittelystä tehtävä ehdokkaiden nimeäminen, kuten yhdessä olemme sopineet.
Perussuomalaisilla on hyvät yhteydet Eurooppaan. Me emme enää ole yksin, kuten viime eurovaalien alla. Perussuomalaiset ovat Euroopassa. Viime perjantaina YLE raportoi mielenkiintoisesti saksalaisesta Vaihtoehto Saksalle -puolueesta TV:n pääuutisissa. Perussuomalaiset on euroopanlaajuinen esimerkki toimivasta maltillisesta EU-kriittisestä puolueesta, joka ei ole ihmisvastainen. Olemme myönteisessä maineessa, esimerkkiämme seurataan ja meiltä kysytään neuvoja.
Liikun vaalien alla myös Euroopassa ja avaan ovia tuleville edustajillemme. Kutsumme myös merkittäviä poliitikkoja Suomeen.
Perussuomalaiset on kansanpuolue. Me emme lähde luokkapohjasta vaan suomalaiskansallisista perusarvoista. Työ, yrittäminen ja välittäminen toimii sekä kotimaassa että ulkomailla. Oma, itsenäinen linja ja luotettavuus ovat hyvä päänalunen ja käyntikortti.
Euroehdokkuus on kova pesti. On kierrettävä väätäismäisesti. Yhteispotti ratkaisee, linjan on oltava yhtenäinen.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013 -lehdessä.

Soini: Kentän hyvä työ kantaa hedelmää

Kielinero. Muistihirviö. Noilla sanoilla nuorta Matiasta joskus muinoin helliteltiin. Äidinkieli sujui mainiosti, englanti sujui vielä mainiommin. Paria muutakin kieltä kokeilin, ihan vain kielten opettelemisen ilosta. Mutta se ruotsi. Se kertakaikkisen kamala pakkoruotsi.
Vuoden 1992 yo-kirjoituksissa lukiossani kirjoitettiin kehnotasoisia ruotsin aineita. Minun oli niistä toiseksi kurjin. En syytä arvostelijoita väärästä tuomiosta, sillä niin kertakaikkisen kamalaa soopaa tekstini oli. Säälin edelleen opettajaani, jonka oli viran puolesta yritettävä saada selvää siitä, mitä pumaskassa yritettiin kertoa. Sekä yo-sensoria myös, joka lienee omassa nuoruudessaan asettanut itselleen ylevämpiä uratavoitteita kuin moisessa moskassa kahlaamisen. Noh, molemmat saivat sentään urakastaan palkkioksi selviä seteleitä.
Mikä oli mennyt vikaan? Olin opetellut ruotsin kieltä monta vuotta. Arkijärjen mukaan minun olisi pitänyt saada kielitaito, jota olisin voinut hyödyntää sosiaalisissa tilanteissa ja työpaikoilla. Opinto-oppaat erikseen lupailivat ruotsin hyödyttävän pohjoismaisessa yhteistyössä. Korkeakoulussa läpäisin vielä ruotsin virkamieskokeen. Yhteiskunnan piti saada minusta kielellisesti ketterä kansalainen, jolla on vähintäänkin kielitaitolain mukainen tyydyttävä ruotsin kielen taito ja valmius toimia virkatehtävissä myös toisella kotimaisella.
Toisin kävi.
Sitä ruotsia, jonka minä kouluaikana opin, ei yksinkertaisesti voi hyödyntää julkisissa palvelutehtävissä. Kielitaitoni riittää sanomaan: ”jag vill ha caffe”, mutta en voisi yleistä turvallisuutta vaarantamatta osallistua ruotsinkielellä operoituun rakennushankkeeseen.
Ehkä syy oli käytännön harjoituksen puutteessa. Kukaan ei ole tosissaan yrittänyt kommunikoida minulle ruotsiksi. Edes Ruotsissa. Toki joskus itse yritin, mutta kun keskustelun toinen osapuoli kuuli minun tulkitsevan jaloa äidinkieltään rujolla jag heter –tankkauksella, hän vaihtoi keskustelun kesken virkkeen  englanniksi. Näin tapahtui usein. En syytä heitäkään.
Harva niistä, joille ruotsireppu on pakotettuna selkään isketty, on taakastaan riittävästi hyötynyt. Jotkut ovat, tietenkin, mutta fakta kuitenkin on se, että Ruotsissa pärjää loistavasti myös englannin kielellä. Kuten Norjassa, Tanskassa ja Islannissakin. Taannoisen eurobarometrin mukaan englannin kielellä tavoittaa 38 prosenttia kaikista EU-kansalaisista. Ranskan tai saksan kielellä tavoittaisi 14 prosenttia. Maailmanlaajuisesti noilla kolmella kielellä saisi yhteyden miljardeihin ihmisiin. Ja me täällä tankkaamme ruotsia, kahdeksan miljoonan ihmisen kieltä.
+ + +
Kun kantaväestö puhuu pakkoruotsista, ovat hyötyjät harvassa.  Eräs onnenpekoista on keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen. Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland –niminen kaksikielisyyttä tukeva säätiö rahoitti Laanisen kunnallisvaalikampanjaa vuonna 2012 kahdella tuhannella eurolla. Ja samalla summalla kannustettiin myös kokoomuksen Henna Virkkusta. Menneistä vai tulevista teoista?
Perussuomalaisen verkkolehti <a href="https://stage.sudev.fi/?p=7183">uutisoi</a> 28.7 keskustan sisältä kantautuneista äänistä, joiden mukaan puolue olisi puuhaamassa vaaliliittoa yhdessä RKP:n kanssa. Keskustan ruotsinkielisen piirin puheenjohtaja Peter Albäck: ”Pari kuukautta sitten sain ensimmäisen kerran kuulla Laanisen tehneen lehmänkauppoja RKP:n kanssa. Aivan selvästi RKP on tässä tarjoamassa keskustalle rahaa, jotta saavat paikan Brysselistä.”
Keskustan puoluehallitus tyrmäsi vaaliliiton, mutta asetelma paljasti tulevista eurovaaleista mielenkiintoisia näkymiä. Ensinnäkin, RKP on suuressa vaarassa menettää ainoan paikkansa. Carl Haglund valittiin 2009 euroedustajaksi pienimmällä vertausluvulla. RKP tarvitsisi liittolaisen, ja luonnollisin valinta olisi ollut alituisessa rahapulassa sinnittelevä keskusta. Toiseksi, RKP:n on pakko hakeutua keskustan suosioon, koska eurovaaliedustajan putoamisen ohella sen ikiaikainen hallituspaikka on perussuomalaisten menestyksen takia vaarassa.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013 -lehdessä.

Soopaa ja lehmänkauppoja

Talousasiantuntija Heikki Koskenkylä huomauttaa, että Suomen on saatava oma tontti kuntoon ja omaksuttava huomattavasti tiukempi linja eurokriisin hoitoa kohtaan.
Työllisyyden huono kehitys johtuu monista syistä. Koskenkylä toteaa, että Suomen kilpailukyky on huono, vaikka perinteisesti Suomi on patsastellut erilaisten vertailujen kärkisijoilla.
Suomessa on liian iso julkinen sektori 
Koskenkylän mielestä Suomen keskeinen ongelma on talouden kantokykyyn nähden liian iso julkinen sektori.
– Niin sanottu hyvinvointivaltio on liian suuri. Julkisen sektorin menot on mitoitettu euron alkuajan ja Nokian tuoman euforian mukaan. Molemmat näistä ovat kadonneet lopullisesti. Taustalla vaikuttaa lisäksi monia tekijöitä, joista keskeisin on verrattain alhainen työllisyysaste. Suomen työllisyysaste on noin 68 prosenttia, kun se hyvin pärjäävissä maissa Euroopassa on noin 75 prosenttia.
Työn hinta on Suomessa liian korkea
– Työn hinta on Suomessa liian korkea. Suomi kuuluu lisäksi euroon, jolloin devalvoinnilla ei voida alentaa työn hinnan ulkoista arvoa kilpailijoidemme tasolle. Lisäksi on runsaasti reaalisia tekijöitä, kuten julkista sektoria paremman työn tuottavuuden omaavan yksityisen sektorin pieni osuus, pitkät etäisyydet ja kotimarkkinamme pieni koko, Koskenkylä huomauttaa.
– Emme voi muuttaa olosuhteita eikä eurosta haluta erota, vaihtoehdoiksi ei jää kuin työn hinnan laskeminen. Työn hinta Suomessa on kasvanut paljon suhteessa esimerkiksi Ruotsiin tai Saksaan.
Hallituksen tekemät päätökset eivät pelasta Suomea kestävyysvajeelta
Hallitus julkaisi Heureka-kokouksen perään ns. rakenneuudistusohjelman, jonka se väittää kurovan kestävyysvajeen kiinni. Heti perään saimme keskitetyn tuloratkaisun. Entinen valtiosihteeri Raimo Sailas kommentoi tuoreeltaan, että tehdyt päätökset eivät pelasta Suomea kestävyysvajeelta, maa on kriisin partaalla ja asioista on puhuttu kuusi vuotta, mutta päätöksiä tuli vasta nyt.
– On hyvä, että päättäjät ovat heränneet, mutta ehdotetut toimet ovat epämääräisiä, onnistuminen on epävarmaa ja niiden myönteisiä vaikutuksia joudutaan odottamaan pitkään. Leikattavaa olisi paljon, mutta halua ei tunnu löytyvän. Työllisyyden takia Suomeen tarvitaan matalapalkkatyötä – pitäisi kopioida sosiaalidemokraatti Schröderin opit Saksasta. Sitä ovat peräänkuuluttaneet asioista perillä olevat tahot Soininvaarasta Vartiaiseen ja Viinaseen, mutta asiaa ei osata myydä poliittisesti ja ay-liike vastustaa sen valtaa vähentäviä toimenpiteitä, Koskenkylä sanoo.
Unioniin ja euroon otettiin maita, jotka eivät olleet valmiita
Euro tunnustetaan asiantuntijapiireissä yleisesti virheratkaisuksi, tai ainakin huonosti valmistelluksi. Viimeksi professori Vesa Kanniainen kommentoi, että euro on epäonnistunut projekti, sen nettohyöty on negatiivinen ja euroeroa pitäisi selvitellä. Koskenkylä väittää, että eurokriisi on sekä poliitikkojen että markkinoiden vika. Molemmat yrittävät vierittää vastuuta toiselle osapuolelle.
– Poliitikot halusivat edetä samanaikaisesti laajempaa ja syvempää integraatiota kohti. Unioniin ja euroon otettiin maita, jotka eivät olleet siihen valmiita, ja on epäselvää, tulevatko ne koskaan olemaan. Integraatiossa edettiin mm. huonosti valmisteltuun rahaliittoon, sillä kuviteltiin virheellisesti, että jäsenmaat uudistuisivat vastaamaan muuttunutta tilannetta, Koskenkylä komppaa.
– Vastaavasti markkinavoimat olivat liian optimistisia. Valtioiden velkakirjojen korkotasot painuivat rahaliiton alkuvaiheessa samalle tasolle, jolloin markkinakuri lakkasi vaikuttamasta. Perinteisesti kestämättömille teille ajautuneet maat saavat välittömän palautteen nousevien korkojen ja heikentyvän valuutan muodossa, mikä pakottaa poliitikot korjausliikkeisiin. Nyt niin ei käynyt. Markkinat katsoivat poliitikkoja, poliitikot markkinoita ja kaikki olivat tyytyväisiä, kunnes musiikki lakkasi.
Liittovaltio pelastaisi euron, mutta on epärealistinen
Koskenkylä kannatti aikoinaan eurojäsenyyttä, koska uskoi, että jäsenmaat pystyisivät uudistumaan, noudattamaan sovittuja pelisääntöjä ja mukautumaan saksalaiseen talouskuriin. Nykyisten kriisimaiden poliittiset ja rakenteelliset heikkoudet osoittautuivat paljon arvioitua suuremmiksi. Hän vastustaa liittovaltiokehitystä ja suosittelee Suomea pysymään tiukkana euroalueen yhteisvastuun laajentamista vastaan ja lopettamaan rahan lähettämisen. Koskenkylän mielestä Ruotsin tie olisi ollut Suomelle paljon parempi.
– Euroon sitoutunut poliittinen pääoma on huomattava, ja euron purkaminen olisi valtava urakka, joka aiheuttaisi varmasti ison shokin maailmantalouteen. Eurosta eroamisen kustannuksia kuitenkin liioitellaan. Euron onnistumiseen luottaviakin löytyy vielä. Teoriassa liittovaltiokehitys saisi euron toimimaan, mutta on poliittisesti epärealistista. Integraatio on tullut tiensä päähän, ja jäljellä on vain yhteisvastuu, mikä johtaisi moraalikatoon ja siihen, että heikoilla mailla olisi vielä vähemmän syytä uudistua. Mahdollisesti lopputulos on Japanin ”menetettyjen vuosikymmenien” tapaan hidas taantuminen euroalueella, mutta euro voi selvitä pitkään. Euron tulevaisuus on Saksan käsissä.
– Eurojäsenyyden hyödyllisyyttä epäilevien määrä julkisuudessa on kasvanut, kaapista uskalletaan vihdoin tulla ulos. Björn Wahlroos ei toistaiseksi ole vaatinut eurosta eroamista, vaikka on vaatinut sen devalvoimista ja haukkunut kriisinhoitopolitiikan. Ilmeisesti Wahlroos uskoo, että no bailout -politiikka ja markkinakuri saisivat maat ja pankit sopeutumaan euroaikaan tai hän arvelee, että euroalueen purku ei poliittisesti ole mahdollista, ja ehdottaa siksi keinoja, joilla edettäisiin edes hieman kriisinhoidossa. En pidä liberaalista ratkaisua uskottavana, sillä elintärkeät toiminnot kuten pankit on aina pelastettu ja tullaan pelastamaan myös jatkossa, Koskenkylä muistuttaa.
<table width="100%">
<tbody>
<tr>
<td style="padding: 15px; color: white; background: #065f97;">KUKA?Heikki Koskenkylä, rahoitusmarkkinaasiantuntija. Työskennellyt lähes 40 vuotta Suomen Pankissa, jäi eläkkeelle rahoitusmarkkinaosaston päällikön paikalta. Toimii nykyisin Linse Consultingissa liikkeenjohdon konsulttina. Nousi 1990-luvun alussa valtakunnalliseen julkisuuteen ennustettuaan, että pankkien henkilökunnan ja konttoreiden määrä tulee putoamaan Suomessa puoleen. Ennuste osui täysin oikeaan.</td>
</tr>
</tbody>
</table>
&nbsp;
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013 -lehdessä.

Heikki Koskenkylä: Holtittoman rahankäytön on loputtava

Hämmentynein mielin seuraa valtakunnallisen hallituksemme sekoilua kunta- ja sote-uudistuksen läpirunnomisessa. Alkuun asiantuntijatyöryhmä kiersi maata selvittämässä sosiaali- ja terveyspuolen tarpeita ja lähtökohtia punniten myös tulevia vaihtoehtoja eri alueiden erityistarpeet huomioiden. Ennen kuin heidän lausuntonsa oli ennättänyt edes tulostimen jäljiltä viilentyä, hallituksesta rynnättiin oman, Petteri Orpon (kok.) vetämän työryhmän kanssa liikkeelle ja asiantuntijoiden esitys vedettiin suunnilleen viemäristä alas.
Viisaus tuntuu pesivän hallituksessa, ikävää vain että sen viisauden turvin meidän hyvinvointivaltiomme joutuu kaaoksen tilaan. Toimiva erikoissairaanhoidon verkosto ollaan ajamassa kohti mallia, joka on niin epäselvä, ettei siitä tavallinen kuolevainen ota selkoa. Useaa sairaalaa uhkaa näivettyminen, palvelut siirtyvät entistä enemmän yksityiselle sektorille ja kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa. Ja kun meidän juuri nyt pitäisi panostaa ennaltaehkäisyyn, ihmisten omaan vastuuseen terveytensä eteen ja palvelujen tasapuoliseen saatavuuteen koko maassa.
Sairaanhoitopiirien lakkautuksesta alkoi liikkua huhuja jo ennen kuin Orpon työryhmän raportti näki päivänvalon. Olihan sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet kaupitelleet sairaaloita kuntajohtajille pari päivää aiemmin. Heräsikin kysymys, millä oikeudella tämän tyyppistä keskustelua kuntajohtajien kanssa edes käytiin? Omistaahan esimerkiksi Uudellamaalla kuntayhtymän kunnat sairaalat, ei ministeriö.
Vuoden vaihteessa potilaan valinnanvapaus lisääntyy, kun potilas voi itse valita lääkärinsä. Tämä tuo liikkuvuutta eri sairaaloiden välillä ja sitä kautta kiristää sairaaloiden välistä kilpailua. Se sairaanhoitoyksikkö, jolla on käytettävissä uusimmat pelit ja vehkeet vetää puoleensa potilaita. Syntyy kestämätön kilpavarustelutilanne, joka ei tule helpottamaan kuntien taloudellista tilannetta, varsinkaan jos sairaalat ovat yksittäisinä kuntien omassa omistuksessa.
Jos sosiaali- ja terveyspuolen rakenneuudistuksessa lähdettäisiinkin siitä lähtökohdasta, että ei pureta sitä vaativinta osaamista paloiksi, eli erikoissairaanhoitoa sairaanhoitopiireineen, vaan siirrettäisiin perusterveydenhoito jo valmiina olevaan sairaanhoitopiirirakenteeseen? Osassa maamme kuntia toimii jo nyt erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon yhteispäivystykset ja kokemukset näistä ovat rohkaisevia. Hallintorakenne olisi myös valmiina ja kuntien maksuosuudet helposti laskettavissa.
Nyt hallitus on halukas ottamaan opposition mukaan sote-uudistukseen. Nähtäväksi jää, onko tämä vain luennointityyppinen tapaaminen, jossa hallitus sanelee oppositiolle nuotit millä mennään ja meidän tehtäväksi jää vain nyökytellä. Tähän ei tule suostua. Parlamentaarinen käsittely näin tärkeässä asiassa on lähtökohta onnistumiselle. Se tarkoittaa sitä, että suunnittelutyöryhmässä ovat myös perussuomalaiset.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013 -lehdessä.

ps 11/2013

Europarlamentaarikko Sampo Terho: Eurovaalit voitetaan työllä

Turvapaikan saaneilla usein henkilöllisyys selvittämättä

Stora Enson pääluottamusmieheltä rajua kritiikkiä SDP:lle

Teollisuudella ei ole aikaa odottaa – windfall-päätös peruttava

Paperiteollisuuden eloonjäämiskamppailu – millä tämä maa enää elää?

Soini: Kentän hyvä työ kantaa hedelmää

Soopaa ja lehmänkauppoja

Heikki Koskenkylä: Holtittoman rahankäytön on loputtava

Slunga-Poutsalo: Sote edellä puuhun?

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025