Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

PS 13/2013

Lohjalaisen Piritta Poi­kosen sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, mutta hän syntyi Helsingissä ja varttui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta helsinkiläisessä Pukinmäen lä­hiössä. Koulunsa hän kävi Nummi-Pusulan kunnassa ja heti lukion jälkeen aloitti elintarvi­ke-ekonomian opinnot maatalo­us-metsätieteellisessä tiedekun­nassa. Sittemmin hän vaihtoi oikeustieteelliseen, josta valmis­tui juristiksi. Koti Lohjalle val­mistui hartiapankkivoimin heti opiskelujen jälkeen.
Sosiaalipolitiikkaan Poikonen hurahti käytyään aviomiehensä kanssa keskusteluja yhteiskun­nallisista asioista, jotka johdatti­vat hänet lukemaan kirjallisuut­ta aiheesta. Lopulta aihe innoitti hänet jopa vaihtamaan työpaik­kaa. Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana hän toimii sosi­aalipolitiikan ja juridiikan väli­maastossa.
&#8211; Suomella on paljon etuja puolustettavanaan EU:ssa. Sinne tarvitaan ahkeria, sitkeitä ja roh­keita työmyyriä. Näitä ominai­suuksia olen työuranikin aikana tarvinnut, Poikonen sanoo.
<h4>Suomalaisen  elinkeinoelämän  pärjääminen tärkeää</h4>
Poikonen vastustaa EU:n liit­tovaltiokehitystä ja euron hul­lutuksia. Omana erityisenä kiin­nostuksen kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulot­tuvuus, mikä on vasta kehitty­mässä oleva alue. Myös talou­dellisiin asioihin hänellä riittää perehtyneisyyttä.
&#8211; Suomen kansalaisten etujen lisäksi minulle on tärkeää suo­malaisen elinkeinoelämän pär­jääminen globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi eri maiden pankki­en tasapuolinen kohtelu pank­kiunionissa on varmistettava. Suomalainen elinkeinoelämä on suomalaisen työllisyyden kivi­jalka.
&#8211; Vielä eurokriisiäkin suurem­pi ongelma on EU:n demokra­tiavaje – se, että asioita tapahtuu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Jos demokratiava­je syöpyy tarpeeksi syvälle, EU kompastuu siihen ja vähintään vahingoittuu pahasti. Juuri de­mokratiavajeesta kumpuavat eu­ronkin ongelmat, Poikonen to­teaa.
Poikonen uskoo EU:n betonoi­neen ainakin ydinosansa vuosi­kymmenien saatossa eikä usko sen hajoamiseen, mutta unionin byrokratiaa on karsittava ja de­mokratiavaje on korjattava. Eu­ron hän arvelee sen sijaan ra­pistuvan useammasta nurkasta samanaikaisesti.
Asiantuntijan roolissa Poiko­nen on tottunut pilkkomaan pa­lasiksi isoja asiakokonaisuuksia. Työnsä puolesta hän on perehtynyt sosiaalipoliittisiin kysy­myksiin ja hänellä on kyky ottaa asiat haltuun, rohkeutta taistella silloin kun on sen aika ja viisaut­ta jättää väliin turhat ja toivotto­mat kamppailut.
&#8211; Nykyisen työni takia olen vie­raillut monia kertoja Brysselissä ja minulla on käsitys siitä, mitä europarlamentaarikon työ pitää sisällään. Hohdokasta hommaa se ei ole, vaan kovin paperinma­kuista puurtamista. Minulla ei siis ole ruusuisia kuvitelmia toi­menkuvasta, mutta ei mitään kammoakaan.
<h4>Määrä ei korvaa laatua</h4>
Piritta Poikonen harrastaa punttisalilla käymistä ja juok­semista. Liikunnan jälkeen rak­kaimpia harrastuksia ovat käsi­työt, marjastaminen ja kynsien koristelu. Naimisissa hän on ol­lut vuodesta 2000 ja perheeseen kuuluu lisäksi kaksi isoa löytö­kissaa. Veljentytöt pitävät tädin välillä kiireisenä. Vaalikampan­jansa aikana hän aikoo kierrellä Suomea niin paljon kuin rahat ja aika antavat myöten.
&#8211; Meillä on kolmen hengen ydintiimi ja paljon ideoita, joi­ta tulemme julkistamaan pit­kin matkaa kierrellessämme  apahtumissa ympäri Suomea niin paljon kuin kalenteriin mahtuu ja budjetti sallii. Asiantuntijana minulle on vierasta pyrkiä hake­maan pelkkää näkyvyyttä. Olen tottunut etenemään asiakärjellä.
Siksi pyrin panostamaan mää­rää enemmän laatuun ja pereh­tymään asioihin, vaikka se veisi aikaa. En tiedä, miten fiksu stra­tegia se lopulta on, mutta minul­le luontainen.
Vaalikampanjaansa Poiko­nen aikoo panostaa tuhansia eu­roja, omiakin säästöjä vähin­tään kymmenentuhannen euron edestä. Miten paljon budjet­ti kasvaa riippuu siitä, paljonko puolueelta tulee tukea ja miten paljon sponsorirahaa saadaan kerättyä muista lähteistä.
Teksti on julkaistu <a href="https://stage.sudev.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-132013/">Perussuomalainen 13/2013</a> -lehdessä.

Eurovaaliehdokas Piritta Poikonen: Demokratiavaje on EU:n kompastuskivi

Katja kehottaa istumaan helsinkiläisen lähiön olohuoneen sohvalle. Asunto on siisti ja kauniisti sisustettu. Naisen kaksi kouluikäistä lasta valmistautuu kylpyhuoneessa nukkumaanmenoon. Katja käy keittiössä ja palaa takaisin sylissään pino avaamattomia kirjekuoria.
&#8211; Vuosikaudet takaraivossa on ollut ahdistus, että asialle pitäisi tehdä jotain. Mutta lumipallo on vyörynyt jo liian isoksi, nuori äiti myöntää.
Katjan velkaantuminen alkoi 2000-luvun alussa. Jo ennen kun hän oli täyttänyt 18 vuotta.
&#8211; Laskut menivät perintätoimistoon ja sitä kautta ulosottoon. Lopetin kirjeiden avaamisen hyvin varhain. En edes tiedä, milloin menetin luottotietoni.
Aluksi vuokrat tulivat maksetuksi, mutta pian silläkään ei ollut merkitystä. Olisin voinut hakea toimeentulotukea. En vain pystynyt siihen paperisotaan, Katja huokaa.
Kun kaikki kaverit opiskelivat ja asuivat vanhempiensa luona, Katja teki pätkätöitä ja asui yksin. Ja kun hän lopulta sai häädön asunnostaan, toivo paremmasta tulevaisuudesta oli mennyttä.
Lapsen syntymä muutti asenteen
Velkaantuneet nuoret eivät ole tyhmiä, kuten moni saattaisi olettaa. Myös Katja vaikuttaa fiksulta nuorelta aikuiselta.
&#8211; En vain tiennyt, miten rahaa käsitellään, hän kertoo.
Katja kantaa vastuun velkaantumisestaan, mutta yhteiskunnan apu ja tieto taloudenhallinnasta olisivat saattaneet ehkäistä rahaongelmat.
&#8211; En edes osannut maksaa laskuja. Eikä asia edes kiinnostanut. Joku muu olisi tietenkin opetellut, mutta olin väsynyt. Ja syrjäytynyt, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Lapsen syntymän jälkeen Katja huomasi, miten luottotietojen menettäminen vaikuttaa elämään. Rahaongelmat aiheuttavat edelleen naiselle ikäviä ja vaikeita tilanteita.
&#8211; Olen tietenkin tarvinnut ihan perusasioita, kuten puhelinliittymää, nettiä tai asuntoa. En tunne olevani ”normaali ihminen”, kun perusasioiden saaminen on hankalaa tai täysin mahdotonta.
Ulosotto vei palkan
Ulosoton saatavien jälkeen palkka riitti hädin tuskin ruokaan. Alkuvuodesta Katja harkitsi vakavasti jopa kokeilevansa maailman vanhinta ammattia, jotta voisi turvata paremman elämän lapsilleen.
&#8211; Otin selvää asiasta ja laitoin ilmoituksenkin nettiin. Pian tämän jälkeen tapasin nykyisen miesystäväni, jonka vuoksi en toteuttanut suunnitelmia, hän kertoo
Sosiaalivirasto maksoi Katjalle toimeentulotukea parin kuukauden ajan. Perusteena tue myöntämiselle olivat ulosottovelat.
&#8211; Luulen, että monella nuorella on kynnys hakea tukia, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Tuntematon paperiviidakko pelottaa ja häpeä estää menemästä ”sossun luukulle”, nainen pohtii.
Puoli vuotta sitten Katja jäi työttömäksi päivätyöstään &#8211; omasta tahdostaan. Käteen jäi palkasta vähemmän rahaa kuin työttömille tuista.
Nyt tulevaisuus näyttää valoisammalta, sillä Katja aloitti sairaanhoitajan opinnot syksyllä. Vanhoja laskuja hän ei silti uskalla avata.
Apua velkakierteeseen 
<img decoding="async" class="size-full wp-image-9239 alignleft" alt="" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2013/10/mervi_ahola_3_vera_miettinen.jpg" width="150" hspace="5" vspace="5" srcset="https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2013/10/mervi_ahola_3_vera_miettinen.jpg 200w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2013/10/mervi_ahola_3_vera_miettinen-70x100.jpg 70w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2013/10/mervi_ahola_3_vera_miettinen-26x38.jpg 26w" sizes="(max-width: 200px) 100vw, 200px" />Asiakastieto Oy:n mukaan kaikista velkaantuneista suurin osa on tällä hetkellä 25-30-vuotiaita. Vuonna 2000 kulutustavat lähtivät käsistä, ja nuoria velkaantui vuosittain entistä enemmän. Ilmiöön on etsitty ratkaisua jo 90-luvun lopulta asti.
&#8211; Nuoret velkaantuneet jakaantuvat kahteen ryhmään. On niitä, joiden vanhemmat ovat aina eläneet tuilla ja työttömänä, jolloin nuori matkii elämäntavan sieltä. Sitten on niitä, joiden vanhemmat ovat antaneet ihan liikaa kaikkea. Näin nuorilla ei ole mitään käsitystä oman rahan käytöstä, kun he muuttavat omilleen, talous- ja velkaneuvoja Mervi Ahola (kuvassa vasemmalla) kertoo.
Velkaantuneille on tarjolla oman paikkakunnan järjestämä talous- ja velkaneuvonta. Valitettavan usein nuoret ottavat neuvojaan yhteyttä vasta, kun velkakierre on kestänyt jo vuosia. Byrokratian viidakko pelottaa, ja häpeän vuoksi asiasta on vaikea puhua kenellekään.
&#8211; Eräs nuori oli jo saanut häädön vuokra-asunnostaan, kun hän otti ensimmäistä kertaa yhteyttä, Ahola kertoo.
Katse tulevaisuuteen
Kun nuoret menevät Aholan vastaanotolle, toisessa kädessä heillä on pussillinen avaamattomia kirjeitä ja toisessa energia- tai virvoitusjuoma.
&#8211; Yksikin kertoi ostavansa joka päivä puolitoista litraa limua. Laskimme, kuinka paljon lysti maksaa. Nykyään hän näkee minun pärstäni kaupan hyllyllä, kun käsi havittelee pulloa, Ahola kertoo hieman huvittuneena.
Viesti oli siis mennyt perille. Ahola yrittää saada nuoret ymmärtämään, että menneisyyttä ei kannata enää miettiä. Katse pitää olla tulevaisuudessa. Eikä hän halua saarnata, vaan antaa nuorelle neuvoja oman taloudenhallintaan. Silti Ahola on huomannut, että pelkkä rahasta puhuminen ei riitä. On mentävä pintaa syvemmälle ja palattava siihen aikaan, kun talous karkasi käsistä.
&#8211; Ilman syiden tiedostamista ongelmaa ei voi korjata, Ahola painottaa.
 Kirjoitus on julkaistu <a href="https://stage.sudev.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-132013/">Perussuomalainen 13/2013</a> -lehdessä.

Velkaantuneen yksinhuoltajan umpikuja – ”En osannut maksaa laskujani”

Helsingissä vihreät on ollut yksi kolmesta suuresta puolueesta jo vuosikausia. Vuonna 2003 psykologi Pekka Sauri valittiin rakennus- ja ympäristötoimesta vastaavaksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Saurilla ei ole erityisosaamista rakennus- ja ympäristötoimesta eikä hän ollut aiemmin johtanut isoja organisaatioita.
Osaavat sitä isommatkin. Kokoomuslainen lääkäri Laura Räty valittiin Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi vuonna 2011, vaikka hänellä ei ollut työelämässä lainkaan johtajakokemusta. Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmän johdossa hän sentään oli ollut kaksi vuotta.
Samassa herätysliikkeessä ministerin kanssa
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen vaati A-studiossa vuonna 2010, että poliittisista virkanimityksistä tulisi luopua. Syyskuussa 2012 Räsänen pääsi ensimmäistä kertaa puolueen historiassa käyttämään nimitysvaltaa. Hän nimitti sisäministeriön kansliapäälliköksi Päivi Nergin, jolla ei ollut kokemusta sisäministeriön hallinnonalalta. Nergin taakse jäi muun muassa EU:n rajaturvallisuusviraston päällikkö Ilkka Laitinen.
Nerg oli kristillisdemokraattien ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2007, tosin hän jätti puolueen pian vaalien jälkeen. Hän myös kuuluu samaan herätysliikkeeseen kuin Räsänen.
Räsänen perusteli valintaa blogissaan sillä, että &#8221;kansliapäällikkö ei ole toimialajohtaja vaan strateginen johtaja, jonka alaisuudessa toimialajohtajat työskentelevät&#8221;. Nergillä oli Räsäsen mukaan muita hakijoita enemmän ylemmän tason johtajakokemusta, vaikka toimiala ei hänelle ollutkaan tuttu.
Räsäsen perustelut voivat kuulostaa selittelyltä, mutta yksittäistapausta on vaikea arvioida. Vakuuttavampi todiste virkanimitysten poliittisuudesta on se, jos puolue toistuvasti nimittää omiaan keskeisiin virkoihin.
Viestintäjohtajalla vahva puoluetausta
Ruotsalaiselle kansanpuolueelle on osunut lyhyessä ajassa monta edullista nimitystä. RKP:llä on kaksi ministeriä, oikeusministeri ja puolustusministeri.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson nimitti oikeusministeriön kieliasiainneuvokseksi Henriksson huhtikuussa puolueen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Corinna Tammenmaa.
Puolustusministeri Carl Haglund taas nimitti ministeriönsä viestintäjohtajaksi kesäkuussa RKP:n taustavaikuttajan Max Arhippaisen. Arhippainen johti 1980-luvulla puolueen nuorisojärjestöä Svensk Ungdomia ja vuosina 1989-1993 Suomenruotsalaisia kansankäräjiä. Lisäksi hän oli Hufvudstadsbladetin vastaava päätoimittaja 2002–2008.
Varsinkin Arhippaisen valintaa kritisoitiin tuoreeltaan. Hakijoiden joukossa olivat muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen, HUS:n viestintäjohtaja Johanna Saukkomaa, presidentti Tarja Halosen kanslian lehdistöpäällikkönä työskennellyt Maria Romantschuk ja Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen entinen johtaja Pekka Holopainen.
Kieliasianneuvoksen viran nimittämisestä laaditussa esittelymuistiossa todettiin, että 42 hakijasta jäivät vertailuun kuusi hakijaa, kun koulutus ja perehtyneisyys otettiin huomioon.
Muistion mukaan viran edellyttämien valmiuksien kannalta voitiin todeta parhaimmat edellytykset kieliasiain neuvoksen tehtävään olevan Corinna Tammenmaalla, mutta mikään yksiselitteinen tekijä ei nostanut häntä yli viiden muun vertailuun päässeen hakijan.
&#8221;Hänen koulutustaustaansa, oikeustieteen maisteri, voidaan pitää tehtäviin erityisen hyvin soveltuvana. Hänen työkokemuksensa on monipuolinen ja antaa hyvät valmiudet tehtävien hoitamiseen. Tammenmaa osoitti haastattelussa näkemyksellisyyttä kielellisten oikeuksien kehittämiseen, sekä pystyvänsä työskentelemään yhtä lailla molemmilla kansalliskielillä.&#8221;
Sattumaa vai poliittista peliä?
Oikeusministeriöön perustettiin huhtikuussa neuvottelevan virkamiehen virka, jonka pääasiallinen tehtävä on saamelaisasioiden koordinaatio valtioneuvostossa. Virkaan saatiin yhteensä 35 hakemusta. Vertailuun jäi viran alaan kuuluvien ansioittensa perusteella yhdeksän hakijaa.
Muistion mukaan &#8221;kaikki haastateltavat ovat perehtyneet perusoikeusasioihin ja osoittivat haastattelussa vahvaa motivaatiota perusoikeusasioiden edistämiseen. Busck-Nielsenin eduksi on luettava kokemus nimenomaan virkaan kuuluvien perusoikeusasioiden hoitamisesta.&#8221;
Kilpailevista hakijoista esimerkiksi lakimiessihteeri Aimo Guttorm oli esittelymuistion mukaan &#8221;nykyisessä työssään Saamelaiskäräjillä hoitanut monipuolisesti erilaisia saamelaisasioita ja perehtynyt alkuperäiskansa-asioihin myös kansainvälisesti sekä tutkimustyössään. Lisäksi hän tuntee syvällisesti saamelaiskulttuurin.&#8221; Muistion mukaan kuitenkin &#8221;viran edellyttämien valmiuksien kannalta voidaan katsoa parhaimmat edellytykset neuvottelevan virkamiehen tehtävään olevan Busck-Nielsenillä&#8221;.
Vaikka yksittäistapauksia tarkastelemalla jokainen näistä nimityksistä olisi perusteltavissa nimitetyn hakijan ansioilla ja virantäytössä painotetuilla perusteilla, on vaikea uskoa, että näin monen RKP-taustaisen nimitys, juuri RKP:n ministerien esittelystä &#8211; alle viiden kuukauden sisään &#8211; olisi sattumaa. Vaikka suoranaisesti epäpätevä ei ohittaisi pätevää, puoluetausta voi olla se ratkaiseva tekijä silloin, kun ansioiden suhteen hakijat ovat tasoissa.
[Muutos 24.10.2013 klo 13:32: Alkuperäinen teksti kertoi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin nimittäneen saamelaisasioista vastaavaan virkaan elokuussa RKP:n Camilla Busck-Nielsenin. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan ole oman ilmoituksensa mukaan &#8221;koskaan ollut poliittisesti sitoutunut tai kuulunut mihinkään puolueeseen&#8221;. ]
Kirjoitus on julkaistu <a href="https://stage.sudev.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-132013/">Perussuomalainen 13/2013</a> -lehdessä.

RKP ahkeroi poliittisissa virkanimityksissä

Oliko vihreiden ministerien ja Greenpeacen välillä aito rakkaussuhde vai ennemminkin toraisa pakkoavioliitto? Intuitio kuiskuttelee ensimmäisen vaihtoehdon puolesta. Ja tällä tausta-ajatuksellahan Heidi Hautala -jupakkaa on julkisuudessa viime viikot puitu. Mutta oletetaan hetkeksi, että kyseessä olikin pakkoavioliitto. Hautala on itse kuvannut suhdetta ”jännitteiseksi” ja kertonut järjestön kohdistaneen häneen jatkuvaa arvostelua.
Ministerin tehtävä ei ole helppo. Yhtäällä on varottava poliittisia kilpakumppaneita, toisaalla ahdistelee kompastuksia kyttäävä media. Mutta suurin paine tulee aina omien joukkojen suunnasta. Ja tälle paineelle ministeri on myös kaikkein haavoittuvaisin. On mahdollista, että Greenpeacen rikosilmoituksen torpannut Hautala on ollut ainakin osittaisessa pakkoraossa.
Otetaan kokonaiskuvan muodostamiseksi käsittelyyn toinenkin viime aikoina runsaasti keskustelua herättänyt kohu. Vihreiden ympäristöministeri Ville Niinistö kehotti hiljattain kuntien sähkölaitoksia hylkäämään Fennovoiman ydinvoimahankkeen. Työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) otti Niinistön kommentista kierroksia ja totesi kollegan ”oksentaneen päälle”. Miksi Niinistö sanoi näin?
Ehkä siksi, että hän on itse samanlaisessa pakkoraossa, joka äskettäin rusensi Hautalan. Vihreän liikkeen laitamilla vaikuttaa voimakas ryhmittymä, jolle ydinvoiman vastustaminen on hengen ja elämän kysymys. Kutsuttakoon tätä ryhmää vaikkapa epävakaiksi. Heille vihreät on mieluinen, muttei suinkaan ainoa vaikutuskanava.
Hallitus saa ennen pitkää käsiteltäväkseen ydinvoimalan rakennusluvan. Niinistön vaihtoehdot ovat asian suhteen vähissä. Ylivoimaisesti paras vaihtoehto hänelle olisi se, että ydinvoimahanke kaatuisi ennenaikaisesti taloudellisin perustein. Tämä voisi tapahtua siten, että voimalan rahoittajat tai asiakkaat kaikkoaisivat &#8211; ja näiden karkottamiseksi Niinistö on viime ajat huhkinut hartiavoimin. Fennovoima toteaisi olevansa taloudellisten syiden vuoksi pakotettu vetäytymään hankkeesta. Vihreiden ei tarvitsisi nöyrtyä rakennusluvan antoon, epävakaat pysyisivät tyytyväisenä ja vihreät ministerit saisivat pitää korkeat virkansa.
Toinen, ensimmäistä huomattavasti huonompi vaihtoehto olisi se, että Fennovoiman hanke etenee, ja vihreät joutuvat eduskunnassa vastustamaan hallituksen rakennuslupapäätöstä. Tämä johtaisi hallituskriisiin ja todennäköisesti myös vihreiden lähtöön hallituksesta. Ministerivirat olisivat historiaa, mutta epävakaat pysyisivät kuitenkin mukana.
Kolmas, Niinistölle kaikkein surkein vaihtoehto on se, että eduskunnan vihreät siunaavat rakentamislupapäätöksen. Epävakaat pettyisivät, jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Lähihistoriasta tiedämme, miten viherpuolueen kannatuksen silloin käy.
Lipposen II hallituksessa vuonna 2002 istuneet vihreät totesivat Olkiluoto 3 –ydinvoimalan rakentamispäätöksen liian raskaaksi ja päättivät siirtyä oppositioon. Satu Hassi kirjoitti tuntojaan Komposti-lehteen: ”Jos vihreät olisivat jääneet hallitukseen sen jälkeen, kun päätös viidennen ydinvoimalan hyväksymisestä sai lainvoiman, meistä olisi tehty ydinvoiman kansainvälinen ekomerkki.”
Vihreiden silloinen toiminta näyttää historian valossa viisaalta. Seuraavana vuonna järjestetyissä eduskuntavaaleissa puolue kahmi kolme lisäpaikkaa. Vuoden 2007 vaaleissa tuli vielä yksi paikka lisää.
Vuonna 2011 tulikin sitten hyytävän kylmä suihku. Ydinvoimalupia myöntäneessä hallituksessa istuminen kuritti vihreiltä joka kolmannen eduskuntapaikan.
Ydinvoimamyönteisessä hallituksessa istuminen on vihreiden energiakriittiselle eduskuntaryhmälle yhtä järkevää kuin saunominen lumiukoille. Eikä arktisen alueen öljynporauksen tukitoimiin osallistuminenkaan ole omiaan parantamaan kannatusta. Epävakaiden eduskuntaryhmälle ei jää juuri muita vaikuttamiskeinoja kuin ulkoparlamentaaristen ryhmien mielistely ja toiminnan tukeminen. Hintansa silläkin.
Kirjoitus on julkaistu <a href="https://stage.sudev.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-132013/">Perussuomalainen 13/2013</a> -lehdessä.

Epävakaiden eduskuntaryhmä

Salon torilla ei näy syyskuisena maanantaiaamuna ristin sielua, ja monet lähikatujen liiketiloista ovat tyhjillään. Joihinkin vapaisiin tiloihin on ilmestynyt kirpputoreja ja thaihierontaliikkeitä.
&#8211; Vielä muutama vuosi sitten varsinkin kesäviikonloppuisin tori ja sen ympäristön ravintolat olivat täynnä elämää, muistelee Salon perussuomalaisen valtuustoryhmän puheenjohtaja Heikki Tamminen.
Hulluina vuosina Salossa oli jopa luksusautoja myyvä erikoisliike. Salon kaupunginhallituksen perussuomalaisen jäsenen Tapio Äyräväisen mukaan paikallisessa osuuspankissa oli oma ovi sijoitusneuvontaa haluaville miljonääreille.
Nyt Salo on kuilun partaalla.
&#8211; Joka Jumalan päivä Salo ottaa 100 000 euroa syömävelkaa.
Työttömyys lähentelee kahtakymmentä prosenttia. Kaupunki on joutunut lomauttamaan kahtena vuotena peräkkäin, Tamminen kirjoittaa blogissaan.
Kaikista palveluista tingitään &#8211; paitsi maahanmuuton kustannuksista. Esimerkiksi kaikki Salon kirjastot olivat koko viime kesän kiinni.
Rahat loppuivat ja velkaantuminen alkoi
Ensimmäinen isku Salon elinkeinoelämälle oli EU:n maatalouspolitiikka. Sucros Oy:n omistama sokeritehdas suljettiin vuonna 2007, kun komissio oli supistanut maakohtaisia sokerijuurikastuotantokiintiöitä. Mutta silloin Salo eli Nokia-huumaa, eikä välittänyt.
Äyräväinen ei näihin aikoihin vielä ollut politiikassa mukana, mutta hän oli huolestunut Salon elinkeinoelämän liian suuresta Nokia-riippuvuudesta. Äyräväinen varoitti kaikkien munien pistämisestä samaan koriin Salon Seudun Sanomissa jo 2006, ja kaupunginvaltuustossa asian otti esille talousneuvos Raimo Honkanen (kesk.).
&#8211; Valtuustossa hänelle vain naurettiin, Äyräväinen kertoo.
Hyvinä vuosina olisi tietysti pitänyt myös laittaa rahaa sukanvarteen. Niin ei tehty. Näin Honkanen kertoo omilla sivuillaan:
&#8211; Rahojen levittely alkoi vaalikaudella 2001-2004, jolloin hallitusta vetivät demarit. Vaalikaudella 2005-2008 hallitusta veti kokoomus ja tuhlailu vain kiihtyi. Sitten tuli kuntaliitoshuuma ja kuntaliitossopimus, jossa levitettiin rahaa jo lähes silmittömästi. Kuntaliitosta veti kokoomus. Vaalikaudella 2009-2012 hallitusta veti edelleen kokoomus, joten meno jatkui ennallaan. Rahat loppuivat ja velkaantuminen alkoi, mutta tuhlailun muistomerkiksi rakennettiin vielä uusi kaupungintalo.
Todellinen shokki Salolle oli, kun Nokia lakkautti viime vuonna Salon matkapuhelintehtaansa. Saloon jäi kuitenkin puhelimien tuotekehitystä, joka siirtyy nyt Microsoftille. Muutamassa vuodessa 55 000 asukkaan Salosta katosi Nokian mukana tuhansia työpaikkoja.
Kunnilla liikaa lakisääteisiä tehtäviä
Salo ei sentään vielä ole virallinen kriisikunta. Lain mukaan kriisikunnan kriteerit täyttävälle kunnalle nimittää valtiovarainministeriö työryhmän valmistelemaan talouden tasapainottamisohjelman. Jos Microsoftkin lähtee, Salo kaatuu valtiovarainministeriön holhoukseen, Äyräväinen pelkää.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ihmetteli budjetin lähetekeskustelussa eduskunnassa, että kuntatalouden kriisissä SDP on valmis säästämään jokaisen apulaiskaupunginjohtajan, virastopäällikön, ja pikkuherran viideksi vuodeksi.
Tapaan kaupunginjohtaja Antti Rantakokon &#8221;tuhlailun muistomerkillä&#8221;, valoisassa ja vaurautta henkivällä kaupungintalolla. Rantakokko ja Tamminen ovat yhtä mieltä siitä, että irtosanomiset viiden vuoden ajan kuntaliitoksesta kieltävä normi on kuristanut kohtuuttomasti Salon taloutta. Säästöt on ollut pakko etsiä palveluista, kun hyvin palkattuja mutta turhia johtajia ei ole voinut potkia pois.
Salo yhdistyi peräti yhdeksän naapurikunnan kanssa tammikuussa 2009. Viisi vuotta tulee siis täyteen vasta ensi vuodenvaihteessa.
Kaupunginjohtaja Rantakokon mielestä kunnilla on liikaa lakisääteisiä tehtäviä, ja esimerkiksi vanhuspalvelulaissa liian tarkkaa normitusta hoitajien mitoituksesta. Lääkärien ajasta taas kuluu tolkuttoman iso osuus kaikenlaiseen raportointiin.
Tamminen olisi halunnut pitää säästöistäkin huolimatta kirjastot edes osittain auki. Tammisen mielestä kuka tahansa aakkoset osaava voisi pitää kirjastoa auki ainakin muutaman tunnin viikossa. Mutta säädösten mukaan siihen tarvitaan kirjastoammattilainen. Kuntalaiset ehdottivat pientä lainausmaksua, jotta kirjastot pysyisivät auki. Mutta laki estää senkin.
Kaupunginjohtaja alensi palkkaansa
Rantakokko näyttää säästämisestä esimerkkiä &#8211; tiettävästi ensimmäisenä kaupunginjohtajana Suomessa. Hän ilmoitti oma-aloitteisesti alentavansa palkkaansa 500 eurolla ensi vuoden alusta.
Pelkästään säästämällä Salo ei kuitenkaan selviä mitenkään. Se joutuisi kurjistumisen kierteeseen, kun heikko palvelutaso karkottaisi osaajia.
Yhden ison Nokian tilalle ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tulla toista suurta työnantajaa.
&#8211; Viime vuonna Salossa oli vajaat 4 000 yritystä ja nyt niitä on noin 5 000, kertoo Velis &amp; Remis -yhtiön toimitusjohtaja, aiemmin Nokialle työskennellyt Juha Särestöniemi.
Velis &amp; Remis on pieni henkilöstön motivoimiseen ja osaamisen kehittämiseen erikoistunut yritys. Salon tulevaisuus voi olla juuri tällaisissa pikkufirmoissa.
&#8211; Todennäköisyys sille että Saloon tulee yli tuhat henkeä työllistäviä firmoja on pieni, mutta todennäköisyys sille, että viidesosa näistä pienistä firmoista työllistää yhden hengen on aika suuri, Särestöniemi laskee ja sanoo, että lopputulema on kuitenkin sama.
Pikkufirma voi hyvin toimia Salossa, vaikka sen asiakkaat olisivat esimerkiksi espoolaisia korkean teknologian yrityksiä. Salossa toimitilat ja asuminen on paljon halvempaa kuin pääkaupunkiseudulla. Särestöniemi itse asuu perheineen Salon laitamilla maaseutuidyllissä, jollaista ei pääkaupungin läheltä kohtuuhintaan löydä.
Salo on keskeisellä paikalla
Salon vahvuus on logistiikka. Nokian huippuvuosina Salossa käytiin töissä varsinkin Turusta, Kaarinasta ja Raisiosta. Espoon tavoittaa Salosta Särestöniemen kokemusten mukaan omalla autolla ruuhka-aikaan jopa samassa ajassa kuin pääkaupunkiseudun toiselta puolelta.
Salossa tehtiin radioita jo 1920-luvulla. Myöhemmin Salossa on valmistettu televisioita, stereoita, radiopuhelimia, tietokoneiden näyttöjä ja matkapuhelimia. Mikä voisi olla seuraava iso juttu elektroniikassa?
Hehkulamput korvautuvat nyt energiansäästölampuilla, kiitos hehkulamput kieltäneen EU-direktiivin. Energiansäästölamput ovat kuitenkin vain välikausiteknologia. Led-valaisimet ovat niitä vielä energiatehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä.
Valaistus syö lähes viidenneksen maailman sähkönkulutuksesta. Salossa on kolmekin led-teknologian parissa toimivaa firmaa, Easy LED, Ledil ja Hella. Ehkä jollakin niistä voisi olla edellytykset kasvaa Salon uudeksi Nokiaksi.
Kirjoitus on julkaistu <a href="https://stage.sudev.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-132013/">Perussuomalainen 13/2013</a> -lehdessä.

Teknologiakeskuksesta aavekaupungiksi – Salo on nyt Microsoft-kortin varassa

Kaikki alkoi siitä, kun puolueen jäsenenä­kin vähän aikaa ollut Pekka Sivonen teki vuonna 2008 patentti- ja rekisterihallituk­selle hakemuksen tavaramerkistä, joka oli identtinen Perussuomalaiset rp:n Perus-S-logon kanssa.
Perussuomalaiset teki PRH:lle väitteen re­kisteröintiä vastaan, jonka johdosta se ku­mottiin osittain, mutta ei kokonaan. Puolue valitti päätöksestä ensin PRH:n valituslauta­kuntaan ilman menestystä, sitten korkeim­paan hallinto-oikeuteen, joka lopulta sen hyväksyi ja palautti PRH:lle, joka kumosi Si­vosen tavaramerkkihakemuksen kokonaan.
Korkeimman hallinto-oikeuden ennak­kopäätöksen mukaan ei rekisteröidyn val­takunnallisen puolueen logoa voi kukaan omia omaksi tavaramerkikseen, koska se johtaa yleisöä harhaan. Jos joku yksityis­henkilö käyttää yleisesti tunnetun puolu­een logoa omassa liiketoiminnassaan, luo se yleisölle sellaisen mielikuvan, että kysymys on puolueen toiminnasta tai ainakin puolu­een hyväksymästä toiminnasta, kertoo va­ratuomari Lasse Lehtinen, joka on toiminut asiassa puolueen asiamiehenä siitä saakka, kun se tuli PRH:n valituslautakunnan käsit­telyyn.
Pitkän prosessin hyödyllinen lopputulos
Sivonen myös väitti, että olisi kehittänyt logon itse ja käyttänyt sitä elinkeinotoimin­nassaan jo vuodesta 1975. Ottaen huomioon, että Sivonen on syntynyt vuonna 1958, hän olisi tällöin ollut vasta 17-vuotias. Kauppare­kisterin mukaan Pekka Sivosella on ollut re­kisteröity toiminimi Puusepänliike P. Sivo­nen vuosina 2003-2005 ja alv-rekisteröinti vuoteen 2007, mutta ei mitään liiketoimin­taa tämän jälkeen, vaikka tavaramerkin re­kisteröintiä haettiin vuonna 2008. Tällä pe­rusteella aikamäärät eivät täsmää.
Ilmeni myös, että Sivonen on ollut aiem­min työnantajarekisterissä, josta hänet on poistettu vuonna 1998, mutta millaista toi­mintaa on harjoitettu, siitä ei ole tietoa.
&#8211; Sivonen itse lausui patentti- ja rekiste­rihallitukselle aikovansa käyttää tunnus­ta myös poliittisessa toiminnassa, mikä viit­taa siihen, että hänellä olisi ollut sellaisiakin motiiveja, jotka eivät liity puhtaasti liiketoimintaan. Prosessi kesti pitkään, mutta tulos oli erittäin hyödyllinen sii­nä mielessä, että KHO:n ennakkopäätös varmasti estää sen, ettei puolueen logoa voi vastaisuudessakaan kukaan yrittää omia it­selleen. Perus-S-logo on erittäin näkyvästi esillä kaikessa puolueen toiminnassa ja yh­distetään ihmisten mielikuvissa perussuo­malaisiin, toteaa Lehtinen.
”Pohjois-Karjalan vaalipäällikkö” 
Perussuomalaisten puoluesihteerinä vuo­sina 2007-13 toiminut Ossi Sandvik muistaa tapauksen taustat varsin hyvin.
&#8211; Puolueen Perus-S-logon suunnitteli Juk­ka Jusula loppuvuodesta 2003, luovuttaen sen silloin puolueen vapaaseen käyttöön. Tunnusta käytettiin vuodesta 2004 lähtien ja se oli mielestäni jo vakiintunut puolueen tunnuksena siinä vaiheessa, kun Pekka Si­vonen laittoi PRH:lle hakemuksen rekiste­röidä tunnus omiin nimiinsä vuonna 2008, Sandvik muistelee.
Pekka Sivonen oli vähän aikaa puolueen jäsen. Perussuomalaisiin hän liittyi vuonna 2006, erokirje on päivätty 29.10.2007. Mo­nissa lehtijutuissa ”puolueen entiseksi vaa­lipäälliköksi” tituleerattu Sivonen on toki käyttänyt itsestään nimikettä ”Pohjois-Kar­jalan vaalipäällikkö”, mutta Sandvikilla ei ole varmaa tietoa, oliko hän vaalipäällikkö oikeasti vai sellaiseksi itse itsensä nimittä­nyt.
&#8211; Vuonna 2007 käytiin eduskuntavaaleja, ja tuolloin Urpo Leppänen oli ehdolla Poh­jois-Karjalan vaalipiiristä. Käsitykseni mu­kaan Sivonen oli tuolloin Leppäsen auton­kuljettaja. Samana vuonna meillä oli myös puoluekokous Oulussa, jossa Sivonen pyki puoluesihteeriksi mutta ei tullut valituksi. Silloin valittiin minut.
Oikeus voitti viimein 
Ossi Sandvik on kaiken aikaa ihmetellyt, miten Sivosen hakemus saattoi mennä pa­tentti- ja rekisterihallituksessa läpi. Koko asia olisi saattanut jäädä puolueelta huo­maamatta, ellei Sivonen olisi lähettänyt puolueelle sähköpostia, jossa kielsi käyttä­mästä logoaan. Sähköpostin ansiosta asia huomattiin ajoissa vastaväitteen tekemi­seksi, jonka johdosta rekisteröinti purettiin osittain.
&#8211; Mielestämme puolueen logoa ei voi ku­kaan käyttää esimerkiksi omassa liiketoi­minnassaan, koska sillä johdetaan yleisöä harhaan, siksi emme voineet tyytyä päätök­seen. Minkä vuoksi joku edes haluaisi omia itselleen valtakunnallisen puolueen tun­nuksen? Mielestäni ainoa mahdollinen mo­tiivi voi olla halu tehdä puolueelle kiusaa.
Eräässä vaiheessa Sivonen myös hankki omiin nimiinsä peruss.fi-domainin ja laittoi pystyyn kilpailevat nettisivut, joissa Sandvi­kin tulkinnan mukaan harjoitettiin puolu­een vastaista toimintaa. Tunnukset saa­tiin häneltä kuitenkin melko nopeasti pois, joten asia ei pitkittynyt kuten logokiista.
&#8211; Oikeus voitti, vaikka pidemmän kaavan mukaan mentiin, Sandvik huokaa tyytyväisenä.
Kirjoitus on julkaistu <a href="https://stage.sudev.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-132013/">Perussuomalainen 13/2013</a> -lehdessä.

PS 13/2013

Eurovaaliehdokas Piritta Poikonen: Demokratiavaje on EU:n kompastuskivi

Velkaantuneen yksinhuoltajan umpikuja – ”En osannut maksaa laskujani”

RKP ahkeroi poliittisissa virkanimityksissä

Epävakaiden eduskuntaryhmä

Teknologiakeskuksesta aavekaupungiksi – Salo on nyt Microsoft-kortin varassa

Perussuomalaisten pitkä logokiista ratkesi

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025