Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

PS 13/2014

Talvivaaran nikkelikai­voksen maaperää katsellessa tulee mieleen karu kuumai­sema. Lokakuun alkupäivinä Sotkamossa sijaitsevalla avo­louhoksella näyttää hiljaisel­ta, sillä vain muutama huolto­auto liikkuu alueen sorateillä. Malmikivien kuljetukseen tarkoitetut jättimäiset kuor­ma-autot seisovat rivissä tyh­jän panttina, sillä uuden mal­min louhinta ja murskaus on ollut seisokissa. Kuljetta­jat odottavat parempaa aikaa, jolloin he pääsisivät jälleen tarttumaan täydellä teholla työkoneidensa rattiin.
Maailman kymmenen suu­rimman nikkelikaivoksen joukkoon kuuluvalla Talvi­vaaralla on töissä 460 ja lo­mautettuna noin 30 henkilöä. Urakoitsijoiden palvelukses­sa on 50-80 työntekijää. Kai­vosyhtiön mukaan sen koko­naistyöllisyysvaikutus on yli 1 800 henkilöä.
<h4>Kriisistä toiseen</h4>
Konkurssin partaalla hei­luva Talvivaara on kulke­nut kriisistä toiseen. Listalle mahtuvat laajat ympäristö­ongelmat, talousvaikeudet ja tulossa olevat oikeustoimet, joissa neljää yhtiön johto­henkilöä syytetään törkeästä ympäristön turmelemises­ta. Kaikkien näiden ongelmi­en ympärillä on ollut valtava mediamylläkkä.
Talvivaaran työntekijöiden ammattiosaston puheenjoh­taja ja työsuojeluvaltuutet­tu Tero Pulkkinen kertoo, että työntekijät ovat kestä­neet vastoinkäymiset yllättä­vän hyvin.
&#8211; Huoli työpaikoista on tie­tenkin suuri ja ihmiset kyse­levät paljon, mitä on tapah­tumassa. Yllättävän pienillä näkyvillä vaurioilla on kui­tenkin selvitty, sillä työnteki­jöiden sairauspoissaolot tai muu avuntarve ei ole lisään­tynyt, Pulkkinen sanoo.
Talvivaaran työntekijöiden pääluottamusmies Jukka Ve­tolan (kuvassa) mukaan selvitysmie­hen syyskuun lopussa esittä­mät saneerausehdotukset oli askel oikeaan suuntaan, mut­ta isot rahoituskuviot on vie­lä auki.
&#8211; Talvivaaran saneeraushäs­säkkä on kestänyt reilun vuo­den. Osa työntekijöistä ottaa epävarmuuden raskaasti, sillä monella on uudet omakotita­lot ja lainat hoidettavana, Ve­tola kertoo.
<h4>Henkinen kantti koetuksella</h4>
Talvivaaran kaivokseen liit­tyvissä keskusteluissa pun­nitaan kovin sanoin ovatko työllisyyshyödyt vai ympäris­töhaitat suuremmat. Kaivos­työläiset eivät halunneet an­taa asiasta haastattelua, sillä Vetolan mukaan monet ovat saaneet tarpeekseen media­mylläkästä ja sen varjopuo­lista.
&#8211; Harva Talvivaaran työn­tekijän lapsi kehuu vanhem­piensa työpaikkaa koulussa. Ikävintä on ollut koulukiu­saaminen vanhempien työ­paikan takia tai kun opetta­ja on arvostellut Talvivaaraa työntekijöiden lasten kuul­len koko luokan edessä, Veto­la harmittelee.
Sosiaalisessa mediassa käy­dään kaivoksesta ja sen vai­kutuksista jopa veristä kes­kustelua. Vetola ei itse lue niitä, mutta kertoo osan työn­tekijöistä olevan keskusteluista kuohuksissaan. Myös työsuojeluvaltuutettu Pulk­kinen tietää, että mielipiteet ovat jakautuneet kahtia.
&#8211; Osa kannustaa toivoen hy­vää jatkoa ja osa laittaisi la­pun luukulle. Ilmapiiri on kuitenkin muuttunut myön­teisempään suuntaan, mutta kipsisakka-allasvuotojen ai­kana ei tohtinut mennä kaup­paan Talvivaaran lippalak­ki päässä.
Pulkkinen painottaa, että kukaan työntekijöistä ei ha­lua pilata luontoa.
&#8211; Teollisuus jättää aina jäl­kensä, jotka ovat korjattavis­sa. Virheistä on otettu oppia ja esimerkiksi vesiturvalli­suutta on parannettu, Pulkki­nen sanoo.
<h4>Työntekijät uskovat nousuun</h4>
Nikkelikaivoksella on iso merkitys Kainuun aluetalou­delle ja työllisyydelle. Yhti­ön mukaan yli 80 prosent­tia noin 500 työntekijästä on kainuulaisia ja yksistään sotkamolaisten palkkakertymä on noin kuusi miljoonaa eu­roa.
&#8211; Meillä ei ole vaihtoehto­ja, koska täällä ei ole mui­ta teollisia työpaikkoja tar­jolla. Maailmanmarkkinat vaikuttavat toimintaan, mut­ta uskon kaivoksen kannatta­vuuteen. Kaivos toimii siel­lä, missä on raaka-ainetta, eli ainakaan nämä työpaikat ei­vät siirry muualle, Pulkkinen toteaa.
Nikkeli on kaivoksen pää­tuote ja elinehto, sillä siitä tu­lee rahaa. Kaivoksen metal­litehtaan käyttöaste on ollut tänä vuonna 93 prosenttia ja nikkeliä on saatu tehtyä hyvä määrä.
&#8211; Täällä on isot malmiva­rannot kymmeniksi vuosik­si, ammattitaitoinen henki­löstö ja paras tekniikka, eli kaivos on iskukunnossa. Nyt vain bioliuotuskasa ja me­tallitehdas ovat toiminnassa, mutta väellä on kova tekemi­sen halu. Pitää saada vain ra­hoitus kuntoon, niin saadaan tulosta aikaan ja ihmisille lei­pää pöytään, Vetola sanoo. 
Lähikuukaudet näyttävät, millainen tie Talvivaaralla on edessään. Puhetta kaivosyh­tiöstä varmaan riittää julki­suudessa ja kulissien takana.
&#8211; Kaivoksesta on tullut po­liittinen pelinappula, jol­la kalastellaan ääniä olemal­la sitä vastaan tai tarvittaessa sen puolella. Eduskuntavaalit on ensi keväänä ja saa nähdä, mitä mieltä poliitikot silloin ovat Talvivaarasta, ­­Pulkkinen odottaa.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä.
MIKA RINNE
<table width="100%">
<tbody>
<tr>
<td style="padding: 15px; background: #def1fd;">
<h4>Lindström: Sympatiat ovat Talvivaaran työntekijöiden puolella</h4>
&#8211; Minulla on kokemusta löysässä hirressä roikkumisesta, kun olin töissä lakkautetulla UPM:n Voikkaan paperitehtaalla, sanoo perussuomalaisten Jari Lindström.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Jari Lindström on tyytyväinen, että Talvivaaran kaivostoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tehdään kaikki mahdollinen.
&#8211; Kaikki pyrkimykset Talvivaaran jatkuvuuden turvaamiseksi ovat hyviä asioita. Kaivos sijaitsee alueella, jossa työttömyys räjähtää käsiin mikäli kaivos ajautuisi konkurssiin, Lindström tietää.
Liiketoiminta terveelle pohjalle
Kaivosyhtiö Talvivaaralla on velkaa toista miljardia euroa.
Talvivaaran tilannetta kartoittaneen selvitysmiehen mukaan kaivostoiminta Sotkamossa voidaan saada vielä kannattavaksi, mutta se vaatii velkojen rajua leikkausta ja uutta rahoitusta 100-200 miljoonaa euroa.
Selvitysmies ehdottaa myös, että Talvivaara Sotkamon liiketoiminta myydään uudelle yhtiölle. Saneerausohjelma kestäisi kahdeksan vuotta, mutta toteutuminen riippuu siitä, hyväksyvätkö velkojat sen ja löytyykö kaivokselle lisää rahaa. Rahoituksen pitää olla selvillä 1. joulukuuta, muuten uhkana on konkurssi.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) mukaan valtio on valmis rahoittamaan Talvivaaraa, jos yhtiö saa samaan tapaan vakaan ja uskottavan yhteistyökumppanin kuin Turun telakka, josta saksalaisyhtiö osti 70 prosenttia ja valtio lähti mukaan 30 prosentilla.
&#8211; Vapaavuoren ajatus on hyvä asia ja se on myös aluepolitiikkaa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että veronmaksajien rahoja ei voi loputtomasti syytää sinne, vaan tuen kohde pitää olla terveellä pohjalla, Lindström muistuttaa.
Ympäristöasiat saatava kuntoon
Useista kaivosmiehistä tuntuu, että poliitikot eivät uskalla puolustaa Talvivaaraa. Lindströmillä on toisenlaiset ajatukset.
&#8211; Uskon, että kukaan ei ole sinänsä Talvivaaraa vastaan, vaan ympäristöasiat halutaan saada kuntoon. Se on myös työntekijöiden ja yhtiön etu. Lindströmin sympatiat ovat epävarmuuden keskellä olevien kaivostyöläisten puolella.
&#8211; Minulla on kokemusta löysässä hirressä roikkumisesta kun olin töissä lakkautetulla UPM:n Voikkaan paperitehtaalla, joten toivon työntekijöille tsemppiä ja jaksamista.</td>
</tr>
</tbody>
</table>

Talvivaaran työntekijät myrskyn silmässä

Suomi tunnetusti kuuluu EU:n nettomaksajien jouk­koon. Tänä vuonna Suomen jäsenmaksuosuus nousee huimasti; vähän yli kuudes­tasadasta miljoonasta noin 1 153 miljoonaan euroon.
Laskelmien mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kansan­tuotteeseen suhteutettuna Suomi tulee nousemaan ku­luvana ja seuraavana vuonna ainakin kolmen suurimman nettomaksajan joukkoon, kenties jopa EU:n suurim­maksi nettomaksajaksi.
<blockquote>&#8221;Suomi tukee huo­mattavilla summilla muiden maiden maataloustuottajia, jotka ovat kotimaisten maata­loustuottajien kovimpia kil­pailijoita.&#8221;</blockquote>
&#8211; Tämä johtuu oikeastaan siitä, ettei Suomi ole hakenut huojennuksia jäsenmaksui­hinsa monen muun EU:n net­tomaksajan tavoin, ja jos nii­tä ei haeta, ei niitä myöskään myönnetä, perussuomalais­ten kansanedustaja Ville Vä­hämäki huomauttaa.
<h4>Myös tullimaksujen tilitykset huomioitava</h4>
Vuonna 2013 EU:n suu­rimpia nettomaksajia olivat Ruotsi, Tanska, Saksa, Iso- Britannia ja Hollanti. Suo­mi oli sijalla yhdeksän. Tänä vuonna jäsenmaksu nousee lähes kaksinkertaiseksi joh­tuen lähinnä tiettyjen tuki­kausijaksojen päättymises­tä. Osa jäsenmaksuhinnasta kompensoituu vuonna 2015, mutta siitä huolimatta muo­dostuu Suomen nettomaksu­osuudeksi vielä ensi vuonna­kin noin 950 miljoonaa euroa.
&#8211; Ei voida siis puhua, että korotus on vain tilapäinen, kun kahtena vuonna peräk­käin Suomen maksuosuus on jo noin paljon, Vähä­mäki arvelee.
EU-jäsenmak­sun suuruutta arvioitaessa pi­tää ottaa huo­mioon myös tullimaksujen tilitykset, jot­ka eivät näy bud­jetissa. Suomi tilit­tää kantamistaan tulleista kolme neljäsosaa EU:lle ja pi­tää itse kantopalkkiona loput. Vuonna 2013 Suomi keräsi tullimaksuja 166 miljoonaa, josta EU:lle tilitettiin 124,5 miljoonaa ja Suomi sai pitää 41,5 miljoonaa.
&#8211; Toisin sanoen noin 125 miljoonaa pitää myös huomi­oida EU-jäsenmaksuun kuu­luvana kuluna. Näin arvioi­den Suomen jäsenmaksun hinnaksi tänä vuonna muo­dostuisi noin 1 277 miljoonaa euroa, Vähämäki laskee.
<h4>Suomi maksanut 2,5 miljardia muiden huojennuksia</h4>
Kun monet muut maat saa­vat maksuhelpotuksia, Suo­men maksuosuus vastaavasti kasvaa. Suomi maksaa pel­kästään Ison-Britannian jä­senmaksuhelpotuksia 136 miljoonaa euroa tänä vuonna.
Valtiovarainministeriöstä toimitetuista tiedoista käyvät ilmi Suomen rahoitusosuudet eri maille myön­nettyihin mak­sualennuksiin vuosina 1995- 2014 eriteltyinä. Ison-Britannian (Yhdistyneen ku­ningaskunnan) maksu­alennuksesta Suomen osuus on ollut tähän mennessä 1 549 miljoonaa euroa, Ison- Britannian maksualennuk­seen myönnetyn 75 prosentin alennuksen (Saksa, Hollan­ti, Ruotsi, Itävalta) rahoitta­misesta 578 miljoonaa, ALV-maksun alennuksesta (Saksa, Hollanti, Ruotsi, Itävalta) 312 miljoonaa ja BKTL-maksun alennuksesta (Hollanti, Ruot­si) 63 miljoonaa euroa.
&#8211; Arvion mukaan vuosi­na 1995-2014 Suomi on mak­sanut muiden maiden mak­sualennuksia yhteensä noin 2 502 miljoonaa euroa. Luvut ovat käyvin hinnoin. Vuonna 2014 ei makseta muita kuin Yhdistyneen kuningaskun­nan maksualennusta johtuen siitä, että uusi omien varojen päätös ei ole vielä voimas­sa. Muiden maksualennusten odotetaan tulevan takautu­vasti maksuun vuonna 2016, kertoo neuvotteleva virka­mies Armi Liinamaa valtio­varainministeriöstä.
<h4>Kuvio tuntuu oudolta</h4>
Vähämäki pitää koko EU-kuviossa kaikkein oudoimpa­na sitä, että Suomi tukee huo­mattavilla summilla muiden maiden maataloustuottajia, jotka ovat kotimaisten maata­loustuottajien kovimpia kil­pailijoita.
&#8211; Saadaanhan sillä jäsen­maksulla muutakin, mutta tämä kuvio tuntuu oudolta. EU:sta myönnetään maata­loustukia, maaseudun ke­hittämistukia, tukia työl­lisyyden, kilpailukyvyn ja hallintoyhteistyön kehittämi­seksi, mutta niiden vaikutta­vuutta on paha mennä arvi­oimaan. En muutenkaan näe kovin mielekkäänä toiminta­na, että maksetaan EU:hun huomattavia summia, joi­ta sitten anotaan takaisin hy­vin monimutkaisella tavalla. Ehkä jotkut EU:n tieliiken­nehankkeet ovat olleet hyviä, muiden muassa TEN-T-hanke, Vähämäki kertoo.
Suomelle siis ei ole myön­netty jäsenmaksuhelpotuk­sia eikä niitä myöskään ole haettu. Syytä siihen, miksi ei ole haettu, on vaikea arvail­la. Poliitikot usein perustele­vat sitä muiden tukien säilyt­tämisellä.
&#8211; Monesti vedotaan siihen, että vaikka joku maatalous­tuki saatiin säilytettyä, kun ei haettu helpotuksia. Vaikea on kuitenkin sanoa, mistä tässä oikeasti on kysymys. Nyt oli­si aika lähteä ensimmäiseksi neuvottelemaan jäsenyyseh­toja uusiksi ja ennen kaikkea hakemaan huojennusta Suo­men jäsenmaksuihin, Vähä­mäki toteaa. ­
MIKA MÄNNISTÖ
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä.
<table width="100%">
<tbody>
<tr>
<td style="padding: 15px; background: #def1fd;">Perussuomalaiset: EU:n budjettia on leikattava 
Suuren valiokunnan perussuomalaiset jäsenet esittivät, ettei Suomi hyväksy EU:n ensi vuoden talousarviota, koska määrärahojen kasvua ei edelleenkään ole saatu kuriin.- Päinvastoin, budjetti paisuu entisestään. Tämä takaa sen, että Suomen EU-jäsenmaksuosuus kasvaa tulevaisuudessakin, Juho Eerola, Pietari Jääskeläinen, Anne Louhelainen ja Vesa-Matti Saarakkala varoittavat.
Valitettavasti perussuomalaisten perusteltu ehdotus kaatui valiokunnassa äänin 18-4. Tämänhetkisten arvioiden mukaan Suomen maksuosuus saattaa kuluvana vuonna nousta yli miljardiin euroon.
&#8211; Tämä on kohtuutonta tilanteessa, jossa kotimaassa joudutaan jatkuvasti etsimään uusia leikkauskohteita ja tekemään kansalaisia rasittavia veronkorotuksia. Suomen talous on kuilun partaalla, eikä se siksi kaipaa yhtäkään lisärasitusta EU:n suunnalta, perussuomalaiset sanovat.
Perussuomalaisten mielestä Suomen tulee ajaa painokkaasti EU:n budjetin pienentämistä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä hallinnollisten kulujen leikkaamiseen ja byrokraattiarmeijan pienentämiseen.
&#8211; Myöskään suomalaisten veronmaksajien rahojen kierrättäminen Brysselin kautta ei ole maamme etujen mukaista. On järjetöntä lähettää ensin rahaa Brysseliin ja anoa sitä takaisin monimutkaisten ja aikaa vievien prosessien kautta. Etenkin kun myönnetyt tuet ovat tehottomia ja huonosti kohdennettuja. Tutkimusten mukaan EU:lta saatu tukieuro on Suomen talouskasvun kannalta vain 50 sentin arvoinen.</td>
</tr>
</tbody>
</table>
&nbsp;

Näin paljon maksamme EU:lle – Miksi Suomi ei hae alennusta jäsenmaksuihin?

Yhä useampi suomalainen on vailla vakinaista asuntoa. Kohtuuhintaisten asuntojen pula näkyy suoraan asunnot­tomuuden kasvuna. Ongel­ma on erityisen vakava pää­kaupunkiseudulla ja suurten kaupunkien ympäristössä.
&#8211; Mua ottaa päähän, kun mua katsotaan kuin halpaa makkaraa, asunnoton Antti myöntää.
Väkevän elämän jäljet nä­kyvät vajaa nelikymppisessä Antissa. Nuhruisten vaattei­den lisäksi hänen vasemman kämmenselkänsä arpi näkyy selvästi. Se on vielä arka puu­kotuksen jäljiltä.
&#8211; On mua myös ammuttu ja hakattu. Viimeiseksi emäntä­ni (Nea) ex-mies. Puolustin naistani, niin kuin kuka ta­hansa tekisi, hän kertoo.
Kadulla Antti on asunut vii­meisten kuuden vuoden aika­na useasti.
&#8211; Välillä on ollut jotain kave­rien kämppiä käytössä, mutta suurimmaksi osaksi olen jou­tunut majoittumaan pesutu­vissa ja rappukäytävissä.
<h4>Kello kymmenen jälkeen</h4>
Antin mukaan taloyhtiön pesula on kodittomalle huo­noista vaihtoehdoista se pa­ras, varsinkin talvella.
&#8211; Parempi nahkean kostea ilma kuin 30 asteen pakka­nen, hän sanoo.
Antti kertoo, että tavallises­ti taloyhtiöiden sähköluk­ko sulkee pesulan oven kel­lo 22 jälkeen, jolloin tupa on lähes varmasti tyhjä &#8211; jollei joku muu kaveri ole sinne jo eksynyt.
&#8211; Viime talvena sain usein majoituttua yhden tutun “en­tisen kodittoman” taloyhtiön pesulassa. Hän jätti pesuhar­jan varren oven rakoon, jot­ta pääsin livahtamaan sisään yhdessä emäntäni kanssa, Antti kuvailee.
<h4>Kadulla on oma hierarkiansa</h4>
Haastattelun aikana Ant­ti kaivaa hupparinsa sisältä metallisen pampun, jota hän käyttää, jos tilanne sitä vaa­tii. Kadulla on oma hierar­kiansa. Ajoittain majapaikois­ta ja alkoholijuomista syntyy kiistaa. Antti kertoo olevansa vahvoilla.
&#8211; Helpompi täällä kadulla on pärjätä kuin linnassa. Mua kunnioitetaan, sillä mainee­ni tiedetään. Ruma elämä on ottanut paljon, mutta antanut mulle myös keinot selviytyä, hän luonnehti kymmennen vuoden mittaista vankila-ai­kaansa.
&#8211; Tällä hetkellä olen jok­seenkin ylpeä siitä, että olen pysynyt kuusi vuotta pois lin­nasta. Pelkään kuitenkin, että tilanne ei ole pysyvä. Jos en pian saa rahaa, joudun ra­hoittamaan elämääni taas pi­rikaupalla, hän sanoo vaka­vana.
<h4>Vankilakierre vei mukanaan</h4>
Vankilakierre imaisi Antin parikymppisenä. Sitä ennen Antti eli satakuntalaisess­sa pikkukaupungissa tavallis­ta nuoren elämää. Hän pelasi jääkiekkoa ja harrasti yleis­urheilua.
Antin mukaan jokin vaan meni pieleen ja kerta toisensa jälkeen “ryhdistäytymisestä” tuli hankalampaa. Ensimmäi­nen tuomio tuli tapon yrityk­sestä.
&#8211; Sen jälkeen urani on kul­kenut Jokelan, Riihimäen, Kakolanmäen, Sörnäisten ja Katajanokan läpi. Tuomiot ovat tulleet niin huumausai­neiden myynnistä kuin väki­valtaisista teoista, hän sanoo.
<h4>Kuun alku &#8211; rahat meni jo</h4>
Antti saa toimeentulotukea, josta pakollisten vähennys­ten jälkeen jää käteen 95 eu­roa koko kuukauden menoi­hin; ruokaan, puhelinlaskuun ja muihin tavallisiin arjen ku­luihin.
&#8211; 95 euroa riittää muutaman tunnin. Ensin maksan ve­lat kavereille ja loppurahalla ostan prepaid-aikaa puheli­meen, hän kertoo. 
Rahattomana Antin päi­vät kuluvat huonosti. Työn­hakuun ei ole aikaa, sillä arki kuluu selviytymiseen. Ruo­kaa ei ole varaa ostaa, joten se täytyy varastaa.
&#8211; Juoksumokan eli ilmaisen pahvikahvin saa näppäräs­ti mukaan aamuruuhkaisel­ta kioskilta. Tietyissä ruoka­kaupoissa on keskipäivällä sopivasti porukkaa, joten lou­nastarpeetkin saa helposti mukaan. Usein kuitenkin os­tan jotain halpaa epäilyn häl­ventämiseksi, hän kertoo.
Haastateltujen nimet on muutettu. Kirjoitus on julkaistu <a href="https://stage.sudev.fi/perussuomalainen-132014/">Perussuomalainen 13/2014</a> -lehdessä.

Syrjäytyneen tarina: ”Ruo­kaa ei ole varaa ostaa, joten se täytyy varastaa”

SDP:n toukokuussa valit­tu puheenjohtaja Antti Rin­ne julistautui puheenjohtaja­vaalin alla “äijäfeministiksi” Helsingin Sanomien haastat­telussa. Moni Rinnettä kan­nattanut demari varmaankin toivoi, että äijäfeministi pu­heenjohtajana toisi takaisin perussuomalaisten kannat­tajiksi siirtyneitä demareita &#8211; Urpilaisen linjoilla ollei­ta naiskannattajia menettä­mättä.
Rinne valittiin puheenjoh­tajaksi 9. toukokuuta. Sdp:n kannatus oli Taloustutkimuk­sella alkuvuoden haarukassa 15,5-15,8 prosenttia. Touko­kuun mittauksessa kannatus oli laskenut 15,0 prosenttiin, kesäkuussa 14,8 prosenttiin &#8211; heinäkuussa tuli historialli­nen pohjanoteeraus 13,8.
Lukujen valossa näyttää sil­tä, että äijäfeministi Rinne ei ainakaan alkuun onnis­tunut tuomaan duunari­miehiä takaisin demarien kannattajiksi, mutta sai kui­tenkin karkotettua osan nai­sista kokoomukseen. Elo­kuussa kannatus elpyi 15,8 prosenttiin, kun naisia palasi Sdp:n kannattajiksi.
<h4>Perussuomalaiset ja vihreät</h4>
Mutta miksi sukupuolel­la ylipäätään on väliä? En­nen vanhaan ihmiset äänesti­vät äidinkielensä, poliittisen ideologiansa ja ennen kaik­kea yhteiskuntaluokkansa mukaan. Vasemmisto kyseen­alaisti perinteiset sukupuo­liroolit 1960-luvulta alkaen, mutta tasa-arvokysymyk­sen kohdalla jakolinja meni “edistyksellisten” ja “taantu­muksellisten”, ei miesten ja naisten välillä.
Puoluekannatus ei yleisen käsityksen mukaan ollut vie­lä 1970-luvul­la kovin suku­puolittunutta. Sitä on tosin vaikea todis­taa, koska tut­kimuslaitok­silla ei ollut ennen van­haan tapana yhdistellä puo­lueiden kannatustietoihin taustamuuttujia, kuten suku­puoli tai ikä.
&#8211; Tarkkaa tietoa asiasta on vaikea löytää. Mutta ilman laajaa datan seurantaakin voi varsin turvallisesti sanoa, että kyllä politiikka ja puolueiden kannatus ovat sukupuolittu­neet. Eihän ennen ollut mi­tään perussuomalaisia eikä edes vihreitä, sanoo tutki­muspäällikkö, yhteiskuntatie­teiden tohtori Juho Rahko­nen Taloustutkimuksesta.
&#8211; Nehän ovat sukupuolit­tuneita puolueita, ja myös kristillisdemokraateissa on vihreiden tapaan kaksi kol­masosaa naisia. Muissa puo­lueissa miehet ja naiset ovat aika lailla tasoissa.
<h4>Tasa-arvo eriytti arvoja</h4>
Rahkosen mukaan vihreä liike oli aikanaan vastaisku yhteiskunnan koville, mas­kuliinisille ja materialistisil­le arvoille.
&#8211; Sukupolvi myöhem­min perussuomalaisis­ta tuli vastaiskun vastaisku, eli vastalause yhteiskunnan feminisoitumiselle ja masku­liinisten, materialististen ar­vojen heikkenemiselle. Siinä on jo todisteita politiikan su­kupuolittuneisuudesta.
Aiemminhan julkinen elämä oli Rahkosen mukaan voit­topuolisesti miesten aluetta. Naisten tulo politiikkaan vii­me vuosikymmenien aikana on muuttanut agendaa niin, että on yhä enemmän leimal­lisesti miesten aiheita ja nais­ten aiheita.
Jo puoli vuosisataa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sukupuoliroolien heiken­tämistä on pidetty Suomessa hyvinä arvoina. Tasa-arvos­ta huolimatta &#8211; vai ehkä juuri sen takia &#8211; miesten ja naisten arvot ovat eriytyneet. Erot heijastuvat paitsi politiik­kaan, myös ihmissuhteisiin.
<h4>Miehet asiakeskeisempiä</h4>
Miehet ovat arvoiltaan ylei­sesti ottaen materialisti­sempia ja perinteikkäämpiä kuin naiset, Rahkonen ker­too. Mies asuu maalla ja puu­hailee autotallissaan, nainen asuu kaupungissa ja shop­pailee sekä jakaa asioita somessa.
&#8211; Tämä aiheut­taa epäsuhdan ja vaikeuttaa ih­misten pariutumis­ta Suomessa, Rahkonen huo­mauttaa.
Taloustutkimuksen Value­graphics-arvotutkimuksen mukaan miesten suurin ar­voluokka on asiakeskeiset. Naisten suurin arvoluokka on puolestaan elämykselliset.
&#8211; Sukupuolia erottavat eni­ten toisistaan sellaiset ky­symykset, jotka asettuvat materialismi-humanismi-ulottuvuudelle, Rahkonen sa­noo.
&#8211; Vielä nykyäänkin mies tuppaa olemaan enemmän se, joka kyselee kulujen perään ja miettii, kuka tämän lys­tin maksaa. Naisilla puoles­taan korostuu enemmän kuin miehillä sosiaalisen oikeu­denmukaisuuden ja tasa-ar­voisuuden vaatimus sekä uni­versalismi.
<h4>Naiset  suvaitsevampia</h4>
Miesten ja naisten poliittis­ten mielipiteiden eroista on lukuisia esimerkkejä Talous­tutkimuksen kyselyissä.
Avioliittolain avaamista sa­maa sukupuolta oleville kan­nattaa naisista 68 ja miehis­tä 62 prosenttia. Homo- ja lesboparien adoptio-oikeut­ta kannattaa naisista 63 pro­senttia, miehistä vain niukka enemmistö eli 51 prosenttia.
Perintöveron poistoa kan­nattaa miehistä 40, naisis­ta 28 prosenttia. Naisista 78 prosenttia katsoo, että halli­tuksen on otettava ilmasto­tieteen vaatimukset parem­min huomioon ja toimittava nykyistä voimakkaammin il­mastonmuutoksen torjumi­seksi; miehistä tätä mieltä on 55 prosenttia.
Tämän vuoden maaliskuus­sa naisista kannatti Natoon liittymistä 18, miehistä 26 prosenttia.
Ydinvoimakysymyksessä sukupuolierot ovat erityisen suuret. Helmikuussa 2010 ydinvoiman lisärakentamista rakenteilla olevan viidennen reaktorin jälkeen kannatti miehistä enemmistö, 51 pro­senttia, naisista vain 31 pro­senttia.
Eroja on myös suhtautumi­sessa lasten ruumiilliseen ku­rittamiseen. Naisista 67 pro­senttia ei hyväksy lasten ruumiillista kurittamista mis­sään tilanteessa, kun miehistä ehdottoman nollatoleranssin kannalla on 45 prosenttia.
<h4>Kakuntekijää  kiinnostaa maksaja</h4>
Maahanmuuttopolitiikassa erot eivät ole ihan niin suu­ria kuin monen mielikuvis­sa. Miehistä 55 prosenttia piti Suomen maahanmuuttopo­litiikkaa hieman tai aivan lii­an löyhänä, naisista 47 pro­senttia.
Politiikan sukupuolittunei­suus ei Rahkosen mukaan enää juurikaan tarkoita sitä, että naiset olisivat vaatimas­sa itselleen muodollisia oi­keuksia &#8211; nehän ovat jo lähes kokonaan toteutuneet &#8211; vaan lähinnä sitä, että politiikan areenalla on naisille ominai­sia moderneja, humanistisia teemoja entistä enemmän.
&#8211; Miehet, etenkin perussuo­malaiset, puolestaan pitävät vielä kakuntekijän näkökul­maa esillä ja kysyvät aina sen oikeutetun kysymyksen: kuka maksaa?
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä.

Kun politiikka sukupuolittui

Neljä vuotta PS-nuorten ruorissa ollut Simon Elo luovuttaa paikkansa hyvillä mielin.
&#8211; Kuluneiden neljän vuoden aika­na nuorisojärjestö on mennyt todel­la paljon eteenpäin ja tiedän tehneeni nuorten hyväksi kaiken minkä pys­tyin. Tiedän myös, että jatkajakseni on ehdolla hyviä ihmisiä, Elo kertoo.
Elo kokee eduskuntatyön seuraa­vaksi loogiseksi askelmaksi päästä vaikuttamaan hänelle tärkeisiin asioi­hin EU- ja maahanmuuttokriittisestä perspektiivistä.
<blockquote>&#8221;Ihmisten epäoikeuden­mukainen kohtelu on ärsyttänyt mi­nua lapsuudesta saakka&#8221;</blockquote>
&#8211; Nämä ovat suurimmat syyt sii­hen, miksi ylipäänsä olen perussuo­malainen. Haluan päästä seuraamaan ja vaikuttamaan siihen, millä tavoin EU:ta kehitetään. Ruotsi on karmai­seva esimerkki siitä, mihin huonos­ti hoidettu maahanmuuttopolitiikka pahimmillaan johtaa. Suomen pitäi­si ennemmin ottaa esimerkkiä vaik­kapa Tanskasta tai kauempaa Yhdys­valloista, Kanadasta ja Australiasta, sanoo Elo.
<h4>Koti, uskonto ja isänmaa</h4>
Kolmas tärkeä asia, johon Elo halu­aisi päästä eduskunnasta käsin vai­kuttamaan, on nuorten ammatil­lisen koulutuksen kehittäminen. Samaan aikaan, kun nuorten kiinnos­tus ammatillista koulutusta kohtaan on lisääntynyt, leikkaa hallitus siltä resursseja kovalla kädellä. Tähän täy­tyisi saada muutos.
Elo uskoo, että hänen PS-nuorten puheenjohtajana hankkimastaan ko­kemuksesta on paljon hyötyä hänen poliittisella urallaan. Esimerkkei­nä mainittakoon vaikkapa me­diaesiintymisten kautta hanki­tut esiintymis- ja viestintätaidot sekä poliittisen organisaation johdossa opitut sovittelu- ja ih­missuhdetaidot.
&#8211; Koti, uskonto ja isänmaa ovat edelleen merkittäviä arvo­ja. Yhteiskunta tosin on muut­tunut, joten nuorempi polvi voi antaa näille arvoille erilaisia mer­kityksiä ihmisestä riippuen. Myös oikeudenmukaisuus on minulle tärkeä asia. Ihmisten epäoikeuden­mukainen kohtelu on ärsyttänyt mi­nua lapsuudesta saakka, Elo toteaa.
<h4>Täysillä eteenpäin</h4>
Vuodesta 2012 Espoon kaupun­ginvaltuutettuna istunut Simon Elo lähtee täysillä eduskunta­vaaleihin. Tukiryhmä on jo kasassa ja kampan­jan suunnittelu hy­vällä alulla. Tavoit­teena on totta kai läpimeno, ja nuorisojärjes­tön puheen­johtajana sekä kaupungin­valtuutettu­na tekemänsä pohjatyön an­siosta Elo us­koo mahdolli­suuksiinsa.
Elo uskoo myös perus­suomalaisilla puolueena olevan hyvät mahdollisuudet vaalivoittoon. Mui­den puolueiden suuntaan ei kanna­ta vilkuilla, vaan keskittyä omaan te­kemiseen.
&#8211; Kuluneiden neljän vuoden aika­na myös puolue on mennyt paljon eteenpäin, niin hallinnollisesti kuin viestinnällisestikin. Siitä kiitos puo­luejohdolle, puoluesihteeri Riik­ka Slunga-Poutsalolle sekä toimi­tuksellemme. Eteenpäin on menty ja näyttää siltä, että suunta jatkuu, sa­noo Elo.
Perussuomalaisten Nuorten uusi puheenjohtaja valitaan 1. marras­kuuta Turussa pidettävässä syyskokouksessa.
MIKA MÄNNISTÖ 
 
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä.
<table width="100%">
<tbody>
<tr>
<td style="padding: 15px; background: #def1fd;">PS-nuorilla menee lujaa
Perussuomalaisilla Nuorilla pyyhkii nyt hyvin. Puolueen nuo­risojärjestön jäsenmäärä on ollut voimakkaassa kasvussa aina vuo­den 2011 jytkyvaalien jälkeen, jolloin se tuplasi jäsenmääränsä muutamassa päivässä.
&#8211; Nyt meitä on jo noin 2 400, ker­too nuorisojärjestön pääsihteeri Suvi Karhu.
Organisaatiota kehitetään voi­makkaasti siihen suuntaan, että vapaaehtoiset toimijat ympäri Suomen aktivoituvat ja turvaavat perussuomalaisten tulevaisuuden paikallistasolla sekä takaavat vaa­limenestyksen nuorten äänestäji­en osalta.
&#8211; Olemme saaneet poikkeuk­sellisen paljon medianäkyvyyt­tä ajamillemme asioille verrattuna muihin nuorisojärjestöihin, mieli­piteitämme kuunnellaan ja meitä pyydetään paljon vieraaksi eri TV-ja radio-ohjelmiin, kertoo toimin­nanjohtaja Sebastian Tynkkynen.
Jäsenmäärän kasvattaminen edelleen on yksi PS-nuorten tär­keimmistä tavoitteista, samoin vaikuttaminen politiikkaan, jot­ta nuorten mielipiteet tulevat ote­tuksi huomioon päätöksenteossa.
&#8211; Suomessa on todella paljon perussuomalaishenkisiä nuoria, jotka eivät meistä tiedä tai joil­le liittymiskynnys on liian korkea. Meidän pitää madaltaa tuota kyn­nystä ja aktivoida lisää toimintaa ympäri Suomen, Karhu toteaa.
&#8211; Punavihreällä todellisuudesta irrallaan olevalla politiikalla on va­kavia ja kauaskantoisia seurauksia yhteiskunnan eheyden ja kilpai­lukyvyn kannalta. Varsinkin mei­dän sukupolveamme yritetään kosiskella tällaisella ajatusmaail­malla. Me pyrimme puolustamaan suomalaisuutta ja terveitä arvo­ja, jotka meidän ikäluokassamme halutaan vesittää, Tynkkynen pai­nottaa.</td>
</tr>
</tbody>
</table>

Simon Elo luovuttaa PS-Nuorten ruorin eteenpäin

Jyrki Katainen muodosti hallituksen padotakseen perussuomalaisten vaikutusvallan. Pääasia oli, että Suomi on mukana EU-tukipaketeissa. Tiesin, että pieleen menee. Mikään järkipuhe ei tehonnut. Nyt koko euroalue on jäässä. Seuraavat huonot uutiset tulevat pankkien stressitesteistä. Vuorossa on Italia. Ja Katainen on nyt EU-komissiossa vah­timassa taloutta!
Joskus ottaa pannuun, kun totuus ei kelpaa. Jos perus­suomalaiset olisivat lähteneet mukaan tähän kelkkaan, oli­simme kahdeksan prosentin puolue.
Talousosaaminen on Suomen mediassa surkeaa. Ky­seenalaistamista ei tapahdu. Viralliset selitykset menevät täydestä. Kun ei ole kasvua ja tuottavuuden lisääntymistä, eivät rahat riitä. Suomi on karussa kiturännissä. Tätä tosi­asiaa ei haluta tunnustaa.
Hallitus kutsuu joka päivä johonkin palaveriin. Mitä ihmettä? Hallituksella on valta, sitä pitää käyttää. Mikäli toimintakykyä ei ole, silloin on laitettava kivet kuppiin ja mentävä uusiin vaaleihin. Perussuomalaiset eivät nurise turhasta. Suomen kansa ansaitsee toimintakykyisen halli­tuksen. Se saa sen vain uusien vaalien kautta.
<h4>Poliittisilla pummeilla ei ole tulevaisuutta</h4>
Perussuomalaisilla on lähes 10 000 jäsentä ja sa­toja tuhansia äänestäjiä. He ansaitsevat tukea ja arvostus­ta. Mikään järjestö ei voi sietää sitä, että pieni porukka likaa omaa pesäänsä. Siksi poliittisilla pummeilla, jotka ratsasta­vat yhteisellä työllä &#8211; antamatta mitään tilalle &#8211; ei ole tule­vaisuutta. Olen iloinen siitä, että valheita levittäneet pum­mit ovat saaneet kenkää keskustelupalstoilta. Sillä lailla. Sitä saa, mitä tilaa.
<h4>Kehuja tekijöille</h4>
Meillä on hyvää ja aktiivista kenttäväkeä. Liian usein nämä arjen sankarit jäävät vaille ansaittua huomiota. He ovat poliittisen kannatuksemme perusrunkoa. Puolueen kannatus ei synny pelkillä puheilla ja eduskuntatyöllä. Se vaatii koko jäsenistön ja kannattajakunnan työtä. Kansan syvät rivit ratkaisevat.
Väitän tietäväni aika paljon siitä, miten kannatusta saa­daan. Siinä ei nykimisellä pärjää. Kenkien pitää kastua ja kansaa tavata. Meistä muutamat saavat valtakunnallista julkisuutta. Hyvää tai huonoa. Se on tarpeen, mutta se ei ratkaise vaalitulosta. Viime vaaleissa saimme päälle hyvän hengen, joka toi tulosta.
Erehdymme karkeasti, jos luulemme, että kaikki ää­nemme ovat henkilökohtaisia ääniämme ja omaa ansiotam­me. Ne ovat yhteisen työn tulosta. Tukekaa puolueen valta­kunnallista vaalipäällikköä Riikka Slunga-Poutsaloa. Hän kieltäytyi eduskuntaehdokkuudesta, vaikka olisi tullut suu­rella todennäköisyydellä valituksi. Se on kova päätös puo­lueen puolesta, jolle pitää antaa arvo. Paras tuki Riikalle on yhtenäinen työ, me-henki. Se tuo tulosta. 
 
TIMO SOINI 
 
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä. Kirjoittaja on Perussuomalaisten puheenjohtaja.

Timo Soini: Hallitus on toimintakyvytön

Puolustuksen pitkän aikavälin haasteita pohti­nut parlamentaarinen selvitysryhmä, jossa sain yhdes­sä Tom Packalénin kanssa olla mukana, on päättänyt työnsä.
Ryhmän kanta on, että puolustusmateriaalin hankin­taan on suunnattava lisärahoitusta vuodesta 2016 alka­en. Lisäys olisi aluksi 50 miljoonaa euroa, ja määräraha kasvaisi asteittain 150 miljoonaan vuoteen 2020 men­nessä. Lisäksi summiin tehtäisiin indeksikorotukset. Näkemys vastaa puolustushallinnon käsitystä puolus­tusvoimien rahoitustarpeesta.
Myöhemmin on erikseen linjattava ilma- ja meri­voimien 2020-luvun suurista materiaalihankinnoista, kuten Hornetien korvaamisesta. Asiat on otettava val­misteluun ensi vaalikaudella, mutta päätöksiä tehdään vasta sitä seuraavalla.
Ymmärrystä määrärahojen korottamiselle löytyi yli hallitus-oppositiorajojen.
Ukrainan kriisi avitti vanhat puolueet huomaamaan, että omasta puolustuksestamme on huolehdittava, vaik­ka Suomeen ei tällä hetkellä kohdistukaan sotilaallista uhkaa. Vain äärimmäinen vasemmisto vastusti lisäraho­ja. On hyvä, että näin suuressa kansallisessa kysymyk­sessä saavutetaan laaja parlamentaarinen konsensus.
Perussuomalaiset olisi maanpuolustukseen myötämielisesti suhtautuvana puolueena ollut valmis suurempaankin korotukseen ja nopeammalla aikatau­lulla. Selvitysryhmän lopputulema on kuitenkin koh­tuullinen kompromissi, jonka kanssa voi elää. Koko pro­sessia voi pitää voittona puolueemme murtumattomalle peruslinjalle.
Lisärahoitus puolustusvoimille tulee todelliseen tarpeeseen, sillä tällä vaalikaudella tehdyt leikkaukset ovat olleet vastuuttoman suuria. Selvitysryhmän esi­tys toisi puolet leikkauksista takaisin. Rahalla hankitaan etenkin maavoimille materiaalia vanhenevan tilalle.
Mikäli määrärahoja ei nosteta, ei puolustusvoimat pysty huolehtimaan tehtävistään. Resurssien riittämät­tömyys alkaa näkyä viimeistään vuosikymmenen lopul­la. Sen jälkeen olisi pakko pohtia puolustuksemme pe­ruspilareista &#8211; yleisestä asevelvollisuudesta, koko maan puolustamisesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudes­ta &#8211; tinkimistä.
Vasemmistoliiton eriävän mielipiteen lisäksi Vihreät jätti raporttiin lausuman, jonka mukaan sodan ajan joukkoja tulisi pienentää. Niiden vahvuutta vähen­netään ensi vuonna puolustusvoimauudistuksen myötä 350 000:sta 230 000 sotilaaseen. Pudotus on siis jo nyt roima, ja tätä pienemmällä joukolla Suomen kokoisen maan puolustaminen olisi kauniisti sanottuna hankalaa.
Selvitys sai punavihreiltä poliitikoilta kritiikkiä siitä, että se sitoo seuraavan eduskunnan ja hallituksen käsiä. Tämä ei pidä paikkansa. Nyt on saatu aikaan laaja yh­teisymmärrys puolustusvoimien tulevasta rahoitustar­peesta, mutta varsinaiset päätökset asiassa tehdään vas­ta hallitusneuvotteluissa. Tulevissa eduskuntavaaleissa äänestetään siis myös puolustuksemme tulevaisuudesta.
JUSSI NIINISTÖ 
Kirjoittaja on kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä.

PS 13/2014

Talvivaaran työntekijät myrskyn silmässä

Näin paljon maksamme EU:lle – Miksi Suomi ei hae alennusta jäsenmaksuihin?

Syrjäytyneen tarina: ”Ruokaa ei ole varaa ostaa, joten se täytyy varastaa”

Kun politiikka sukupuolittui

Simon Elo luovuttaa PS-Nuorten ruorin eteenpäin

Timo Soini: Hallitus on toimintakyvytön

Jussi Niinistö: Yhteisymmärrys puolustusrahoista

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

PS 13/2014

Talvivaaran työntekijät myrskyn silmässä

Näin paljon maksamme EU:lle – Miksi Suomi ei hae alennusta jäsenmaksuihin?

Syrjäytyneen tarina: ”Ruo­kaa ei ole varaa ostaa, joten se täytyy varastaa”

Kun politiikka sukupuolittui

Simon Elo luovuttaa PS-Nuorten ruorin eteenpäin

Timo Soini: Hallitus on toimintakyvytön

Jussi Niinistö: Yhteisymmärrys puolustusrahoista

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

Syrjäytyneen tarina: ”Ruokaa ei ole varaa ostaa, joten se täytyy varastaa”