Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Sukupuoliroolit

Vihreitä edustava entinen Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Minerva Krohn tarttui hetkeen vaihtamalla kahdesti lyhyehkön ajan sisällä äidinkieltään. Taustalla oli halu ja pyrky tulla kielikiintiön turvin valituksi toimielimiin ja säilyttää omat asemat. Temppu kääntyi kuitenkin sittemmin tekijälleen poliittiseksi ongelmaksi.

Helsinkiläisen vihreitä edustavan kuntapoliitikon Minerva Krohnin kielikikkailu vuosina 2013-2014 liittyi Krohnin pyrkimyksiin tulla valituksi luottamustehtäviin kielikiintiöissä. Temppuilu kääntyi kuitenkin myöhemmin tekijälleen epäedulliseksi.
Krohn on äidinkieleltään suomenkielinen, mutta hän muutti äidinkielitietojaan netissä ensimmäisen kerran vuonna 2013, jolloin hänet asetettiin ehdolle Kuntaliiton hallitukseen ruotsinkieliselle kiintiöpaikalle. Vaihtaminen kannatti, sillä hänestä myös tuli Kuntaliiton hallituksen ruotsinkielinen jäsen keväällä 2013.
Ruotsinkielisyydestä tuli sittemmin asemien säilyttämisen este joulukuussa 2014, koska äidinkieltään vaihtanut Krohn havaittiin olevan epäkelpo toimimaan tehtävässään Helsingin opetuslautakunnan johtajana.
Ei tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin
Uusruotsinkielisenä Krohnista oli tullut opetuslautakunnan sekä sen suomenkielisen jaoston puheenjohtaja marraskuussa 2013. Tuolloin Krohnin kielikelpoisuus jäi tarkistamatta.
Helsingin kaupungin johtosäännön mukaan lautakunnan 11 jäsenestä yhdeksän tuli olla suomenkielisiä ja kaksi ruotsinkielisiä. Krohn oli tuolloin laskettu suomenkieliseksi. Myöskään kuntalain mukaan ruotsinkielinen Krohn ei ruotsinkielisenä saanut toimia lautakunnan suomenkielisen jaoston johdossa.
Helsingin silloinen opetustoimen johtaja Rauno Jarnila <a href="https://kuntalehti.fi/uutiset/paatoksenteko/hs-aidinkieltaan-vaihtanut-helsingin-opetuslautakunnan-johtaja-epakelpo/">huomautti</a>, ettei kaupungin johtosääntö jousta Krohnin tapauksessa.
&#8211; Johtosääntö on yhtä vahva kuin laki, eikä siitä voi poiketa. Tämä on samankaltainen tilanne kuin se, jos jäsen muuttaa toiseen kuntaan. Yleensä ihmiset ovat niissä tilanteissa itse aloitteellisia, Jarnila sanoi.
Usein poliitikot ymmärtävät itse olla siirtymättä tehtäviin tai olla pyrkimättä niihin, mikäli he eivät ole oikeutettuja toimimaan tehtävässä. Krohn kuitenkin perusteli uusäidinkielisyydestään seurannutta <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002785781.html">pattitilannetta</a> sillä, että häneltä ei kysytty kielisyydestä, eikä hän tullut ajatelleeksi asiaa.
Vanha veivaus pelasti lautakuntapaikan
Vihreä Krohn onnistui säilyttämään paikkansa Helsingin opetusasioiden johdossa tutulla veivauksella: vuoden 2014 lopussa hän vaihtoi netissä äidinkielensä takaisin suomeksi.
Helsingin Sanomille Krohn tuolloin perusteli <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002787002.html">kieliveivaustaan</a> suvun perinteillä sekä sillä, että on työskennellyt pitkään kahdella kielellä. Äidinkielen vaihtaminen suomesta ruotsiksi aiemmin ei kuulemma liittynyt mitenkään Kuntaliiton hallituksen kiintiöpaikkaan.
Samassa yhteydessä Krohn joutui kuitenkin pohdiskelemaan mahdollista jatkoaan Kuntaliitossa, johon ensimmäinen äidinkielen vaihtoveivaus liittyi. Kuntaliiton sääntöjen mukaan hallituksessa tuli olla sekä varsinainen että varajäsen, jotka edustavat ruotsinkielistä väestöryhmää &#8211; ja Krohnin kuuluminen ruotsinkieliseen ryhmään oli vähintäänkin epäselvää.
Putosi valtuustosta kielikohun jälkeen
Krohnin itsensä kannalta tapahtumasarja päättyi kuitenkin tyydyttävällä tavalla. Suomenkieliseksi vaihdettuaan hän säilytti onnekkaasti paikkansa Kuntaliiton hallituksessa, vaikka hänet oli valittu sinne ruotsinkielisenä.
Vuonna 2017 osana Kuntaliiton 100 tasa-arvotekoa -kampanjaa Kuntaliitto julkaisi Tasa-arvo ajan tasalle -pikaoppaan, jonka julkistamisen yhteydessä Krohn pääsi jo puhumaan omalla mukavuusalueellaan eli tasa-arvosta moraalisen tiedostavuuden hengessä.
&#8211; On hyvä tunnistaa tasa-arvoa estäviä rakenteita ja toimintatapoja, jotka usein perustuvat sukupuolirooleihin liittyviin ennakkokäsityksiin, stereotypioihin ja muuttaa niitä, Krohn <a href="https://www.sttinfo.fi/tiedote/tasa-arvo-ajan-tasalle-kunnissa-ja-maakunnissa-uuden-pikaoppaan-avulla?publisherId=2133&amp;releaseId=57611981">ohjeisti</a> Kuntaliiton tiedotteessa.
Kielikohun jälkeen Krohnin 20 vuoden ura valtuustossa kuitenkin katkesi. Vuoden 2017 kuntavaaleissa hän sai vain 712 ääntä, eikä tullut enää valituksi kaupunginvaltuustoon.

Muistatko vihreän kuntapoliitikon huikean kielitempun: Vaihteli edestakaisin äidinkieltään – suomesta ruotsiin ja taas takaisin suomenkieliseksi muutaman vuoden sisällä

Naisasialiitto Unioni haluaa kirjoittaa oppaan tasa-arvoisesta kasvatuksesta ja pyytää siihen rahallista tukea yleisöltä. Oppaassa käsiteltäisiin sukupuolisensitiivistä ajattelua, sukupuolten moninaisuutta ja sukupuolinormien purkamista. Esimerkkiongelmana on, että miten toimia, jos poika suostuu leikkimään vain ja ainoastaan autoilla. 
&#8221;Vanhemmuus on täynnä kimurantteja tilanteita&#8221;, kertoo Naisasialiitto Unioni <a href="https://www.facebook.com/naisunioni/posts/pfbid02h7g6JrAGmvYpAxYgNWEUFDY9jNxKwLr2jcYKz4ErHqzxAsi5xQUyRuEzxZqWpMb6l">Facebook</a>-postauksessaan. Siksi Fatim Diarran johtama naisasialiitto haluaa kirjoittaa oppaan tasa-arvoisesta kasvatuksesta vanhemmille ja muille lasten läheisille.
&#8211; Moni vanhempi kannattaa tasa-arvoa ja haluaa antaa lapsilleen niin vapaan elämän kuin mahdollista, Naisasialiitto Unioni kirjoittaa.
&#8211; Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä kukaan ei osaa sukupuolisensitiivistä ajattelua luonnostaan. Tasa-arvoinen kasvatus on taito.
Naisasialiitto Unionin mukaan erilaiset sukupuoliin liitetyt oletukset ja asententeet näkyvät edelleen vahvana esimerkiksi lasten kulttuurissa, vaatekaupoissa ja lelukuvastoissa. Ja &#8221;tutkimusten mukaan lapset oppivat sukupuolinormit aikuisilta&#8221;.
&#8211; Normien purkaminen vaatii meiltä aikuisilta aktiivista työtä: omien asenteiden sekä yhteiskunnan kriittistä tarkastelua, Naisasialiitto Unioni kirjoittaa.
Musertavaa palautetta äideiltä ja isiltä
Monet äidit ja isät ovat kommentoineet Naisasialiitto Unionin Facebook-kirjoitusta, jossa esimerkkiongelmana on, että miten toimia, jos poika suostuu leikkimään vain ja ainoastaan autoilla. Palaute on aika musertavaa: useimmat kommentoijat ovat sitä mieltä, että antaa lasten leikkiä millä itse haluavat.
Joku kysyy, että millä tavalla auto on mielestänne sukupuolisidonnainen asia? Eräs somekommentoija arvostelee sitä, että pojan käytös halutaan nähdä ongelmana, joka on muutettava niin, että poika alkaa käyttäytyä tyttömäisesti.
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen on sitä mieltä, että jos lapsi haluaa leikkiä autoilla, lapsi leikkii autoilla. Sukupuolella ei ole siinä mitään merkitystä.
&#8211; Minä leikin myös autoilla ja actionukoilla sekä barbeilla. Leikin myös pyssyleikkejä ja olin suuri action-sankari. Keikan jälkeen palasin aina leikeissäni kotiin tekemään lapsille ruokaa.
&#8211; Onneksi ei ollut naisasialiittoa kertomassa vanhemmilleni, miten minun olisi pitänyt leikkiä, Sanna Antikainen kirjoittaa.
Pienetkin lapset voivat kokea sukupuoliristiitaa
Naisasialiitto Unioni on jo 11 vuoden ajan tarjonnut varhaiskasvatuksen ammattilaisille itseopiskelumateriaaleja ja maksullisia koulutuksia tasa-arvoiseen varhaiskasvatukseen liittyen. Itseopiskelumateriaalit ovat saatavilla <a href="https://tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/hanke/">netissä</a>.
Sukupuolen moninaisuus, transihmisyys tai intersukupuolisuus voivat koskettaa lapsia hyvin monin eri tavoin, joista emme kasvattajina aina välttämättä ole tietoisia, kirjoittaa Setan Transtukipisteen asiantuntija Kuura Autere sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta käsittelevässä <a href="http://tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/wp-content/uploads/2016/08/TASAarvoap%C3%A4iv%C3%A4kotiin.pdf">materiaalissa</a>.
Kuura Autereen mukaan jo pari-kolme-vuotiaat lapset voivat kokea sukupuoliristiitaa. Onneksi kyseessä voi olla vain ohimenevä vaihe.
&#8211; Kun on kyse pienestä lapsesta, hänen sukupuoli-ilmaisustaan ei voida vielä tehdä varmoja johtopäätöksiä, eikä lapsi itsekään välttämättä ole tietoinen siitä, mitä sukupuolta hän on, tai millaiseksi hän on kasvamassa, Autere kirjoittaa.
&#8211; Ei voi päätellä, onko hän kenties eri sukupuolta kuin mitä hänen syntymätodistukseensa on merkitty, onko hänen ”epätyypillinen” käytöksensä viite siitä, että hän tulevaisuudessa esimerkiksi rakastuu omaa sukupuoltaan oleviin ihmisiin, tai siitä, että hän on esimerkiksi transvestiitti, transsukupuolinen tai muunsukupuolinen – vai onko kyseessä ohimenevä vaihe.
Rahoitusta opetusministeriöltä
Suunnitteilla oleva opas perustuu &#8221;tasa-arvoinen varhaiskasvatus&#8221; -hankkeeseen. Hanke on toiminut opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen rahoituksilla.
Pilottihanke ”Tasa-arvokasvatuksen kehittäminen päiväkodeissa” toteutettiin vuosina 2010–2011 opetusministeriön rahoituksella. Pilottihankkeen yhteistyökumppaneina olivat Seta ry, Suomen Vanhempainliitto, OAJ ja Folkhälsan.
Suomen Uutiset olisi halunnut kysyä näiden eri hankkeiden saamien avustusten yhteissummaa, mutta projektipäällikkö Nea Alasaari ei ollut tavoitettavissa.
Nyt Naisasialiitto Unioni pyytää siis yleisöltä <a href="https://mesenaatti.me/2274/_/">joukkorahoitusta</a> uuden oppaan kirjoittamiseen. Rahoituspyynnössä esitetty esimerkkiongelma oli vain hieman huonosti valittu, sillä jo vuonna 2016 kirjoitetussa tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen kouluttajan oppaassa <a href="http://tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/wp-content/uploads/2016/08/Kouluttajan-opas_LUONNOS_22_5.pdf">todetaan</a>, että &#8221;tasa-arvoa on, että jokainen lapsi voi valita leikkikalukseen nuken, auton, rakennuspalikat tai nallen ilman, että valintaa kyseenalaistetaan sanoilla, eleillä tai ilmeillä&#8221;.

Naisasialiitto pohtii: Mitä jos poika suostuu leikkimään vain autoilla?

Parikymmentä vuotta sitten ajatus siitä, ettei biologista sukupuolta ole olemassakaan, tai että sukupuoli on vain “sosiaalinen konstruktio”, oli nousukiidossa akateemisessa maailmassa. Nyt biologian kieltäminen on jo länsimainen yhteisönormi. Historioitsija ja sukupuolentutkija Christopher Dummitt tunnustaa <a href="https://quillette.com/2019/09/17/i-basically-just-made-it-up-confessions-of-a-social-constructionist/">Quillette-verkkojulkaisussa</a>, ettei konstruktionismi perustunut mihinkään tutkimustulokseen.

Yliopistokampuksia ympäröivässä yhteiskunnassa ajatuksia siitä, ettei sukupuolta olisi olemassakaan, ei ollut 1990-luvulla kuultukaan, tai ainakin niille naurettiin.
&#8211; Jos olisin 20 vuotta sitten tiennyt, että minun puoleni ideologisessa sodassa sukupuolesta [sex] ja sosiaalisesta sukupuolesta [gender] on tulossa voittamaan näin ratkaisevasti, olisin ollut ekstaasissa, Dummitt kirjoittaa.
Niihin aikoihin Dummitt vietti aikaansa debatoiden sukupuolesta ja identiteetistä kaikkien niiden kanssa, jotka vain suostuivat häntä kuuntelemaan. Hän väitti, ettei sukupuolta ole. Hän tiesi asian, koska oli sukupuolihistorioitsija.
Nyt Dummittin käsitys on valtavirtaistunut.
<h4>Biologia on vihapuhetta</h4>
&#8211; Se näkyy erityisesti kun puhutaan transoikeuksista ja transurheilijoita koskevista politiikoista urheilussa. On kirjoitettu lakiin, että seuraamuksia tulee sille, joka väittää, että sukupuoli on biologista todellisuutta. Sellainen väite on monelle aktivistille käytännössä vihapuhetta.
Dummittin mukaan hänen 1990-luvun vastustajansa näkemys oli, että sosiaalinen sukupuoli [gender] perustuu ainakin osaksi [biologiseen] sukupuoleen, ja että todellisuudessa ei ole kuin kaksi sukupuolta (mies ja nainen), kuten biologit ovat aina tienneet. Nyt über-edistykselliset väittävät, että tällaisiin käsityksiin uskovat ihmiset kieltävät transihmisten identiteetin, eli aiheuttavat “ontologista haittaa” toiselle ihmiselle.
Kirjoituksessaan Dummitt tuo esiin, että hänen omatkin julkaistut tutkimuksensa noudattivat aina samaa kaavaa.
<h4>Tutkija sepitti koko jutun</h4>
&#8211; Ongelma on se, että olin väärässä. Tai ollakseni täsmällisempi, sain asiat osaksi oikein. Mutta loppujen osalta minä yksinkertaisesti sepitin koko jutun, Dummitt kirjoittaa.
&#8211; Puolustuksekseni on todettava, etten ollut ainoa. Jokainen sepitti (ja sepittää). Näin sukupuolentutkimuksen kenttä toimii. Mutta se ei ole kummoinen puolustus. Minun olisi pitänyt tietää paremmin.
Oikeastaan Dummitt myöntää, että itse asiassa hän tiesi paremmin.
&#8211; Ja juuri siksi olin niin vihainen ja jämäkkä koskien sitä minkä luulin tietäväni. Sillä tavoin peitin sen tosiasian, että pohjimmiltani minulla ei ollut todisteita osalle siitä, mitä sanoin. Niinpä jumitin intohimoisesti argumenteissani, ja sanouduin irti vaihtoehtoisista näkökulmista. Älyllisesti ottaen se ei ollut kaunista.
&#8211; Ja juuri siksi on masentavaa nähdä, kuinka näkökantani, joiden puolesta argumentoin niin kiihkeästi &#8211; ja perusteettomasti &#8211; ovat nyt niin laajasti hyväksyttyjä yhteiskunnassa yleisemmin, Dummitt kirjoittaa.
Dummitt käytti lukuisissa artikkeleissaan, luennoillaan ja keskusteluissa klisheisiä esimerkkejä muun muassa siitä, kuinka 1920-luvulla pikkupoikien odotettiin pukeutuvan pinkkiin, koska se miellettiin siihen aikaan tuliseksi ja maanläheiseksi, kun taas tyttöjen piti pukeutua siniseen, joka miellettiin hilpeän hentoiseksi. Näiden anekdoottien tarkoitus oli saada kuulija nauramaan ja omaksumaan Dummittin näkemyksen:
&#8211; Mitä kuvittelimme absoluuttiseksi totuudeksi sukupuolesta on tosiasiassa muuttunut ajan kuluessa. Sosiaalinen sukupuoli ei ollut binaarista. Se oli muuttuvaista ja ehkä rajatontakin, Dummitt selostaa esimerkin propagandatarkoitusta.
Vasemmistolle kaikki on politiikkaa ja valtaa
Dummitt oli oppinut tulkitsemaan kaiken politiikaksi ja valtataisteluksi. Sillä hän selitti muun muassa sitä, miksi kanadalaiset miehet tykkäävät grillata lihaa. Tapa, jolla ihmiset puhuivat miesten grillausharrastuksesta ”uudelleenmääritteli ja uudelleenartikuloi vanhoja jakolinjoja julkiseen ja yksityiseen sekä maskuliiniseen ja feminiiniseen”.
Näin hän perusteli, ettei miesten osallistuminen kodin askareisiin laittamalla ruokaa grillissä ollut edistyksellistä. Dummitt katsoi osoittaneensa, että kun menneisyydessä asioita on luokiteltu maskuliinisiksi ja feminiinisiksi, sillä on selitetty miesten ja naisten eroja ja oikeutettu eriarvoisuus.
Dummitt tunnustaa käyttäneensä historiallista todistusaineistoa valikoivasti.
&#8211; Historia on iso paikka. Niinpä sieltä aina löytyy jotakin sopivaa.
Dummitt kirjoitti vuosista toisen maailmansodan jälkeen, jolloin ihmiset halusivat palata normaaliin elämään sodan jälkeen. Naiset olivat kuitenkin palvelleet puolustusvoimissa ja tehneet tehtaissa “miesten töitä”. Dummittin tulkinnan mukaan sukupuolijaon keskiössä oli kysymys siitä, että naiset piti saada takaisin kotiin sodan jälkeen.
&#8211; Kaikessa oli kyse kontrollista ja alistamisesta.
Jälkikäteen Dummitt arvioi tehneensä arkistotyön kunnolla.
&#8211; Tutkin aikalaisdokumentteja ja kykenin paljastamaan, miten ihmiset puhuivat ja kirjoittivat siitä, mitä on olla mies. Tulin todella sinuiksi aikakauden kanssa.
&#8211; Niin kauan kuin pysyin dokumenteissa, ja rekonstruoin, kuinka ihmiset puhuivat menneisyydessä, olin kovalla maalla.
Se on kuitenkin historioitsijoille itsestäänselvyys. Jokaisen historiantutkijan oletetaan saavan kysymykset kuka, mitä, milloin ja missä oikein.
&#8211; Mutta suurin kysymys kaikista &#8211; kaikkein tärkein &#8211; on “miksi?” Miksi tietty asia tapahtui niin kuin se tapahtui? Minun kohdallani se oli: Miksi sodanjälkeiset kanadalaiset puhuivat miehistä ja naisista sillä tavoin kuin puhuivat?
<h4>Tulokset kumpusivat ideologisista oletuksista, eivät aineistosta</h4>
Dummittilla oli tähän vastaukset, mutta hän ei löytänyt niitä tutkimusaineistostaan.
&#8211; Ne tulivat ideologisista uskomuksistani &#8211; vaikka tuohon aikaan en olisi tunnistanut sitä ideologiaksi. Eivät myöskään kollegani, jotka omaksuivat saman lähestymistavan, vieläkään tunnista niitä ideologiaksi &#8211; toisin kuin minä.
Dummittin mukaan kyse oli ennaltamääritellyistä uskomuksista, jotka on sisäänrakennettu sukupuolentutkimuksen tieteenalaan.
&#8211; Ihmiset puhuivat miehistä kuvaamallani tavalla, väitin, koska sukupuoli oli sosiaalinen konstruktio, jonka piirteet voi jäljittää valtaan ja alistamiseen: kanadalaiset käyttivät sukupuolittunutta ajattelua voimaannuttaakseen miehiä ja naisten haitaksi rakentaakseen maskuliinisuuden paremmaksi kuin feminiinisyyden.
Dummitt ei koskaan vakavissaan keskustellut kenenkään kanssa, joka olisi ajatellut asiasta eri tavalla. Eikä kukaan esittänyt tästä epäilyjä hänelle myöskään opintojen aikana tai julkaisujen vertaisarvioinnissa &#8211; lukuunottamatta keskusteluja akateemisen maailman ulkopuolella. Niinpä Dummitt ei koskaan joutunut kohtaamaan vaihtoehtoisia, biologiaan nojaavia selitysmalleja, jotka olivat vähintään yhtä uskottavia kuin hänen oma hypoteesinsa, johon hän uskoi vuorenvarmasti.
<h4>Konstruktionistien kuplassa hylättiin ihmisluonto</h4>
Harvardin yliopiston psykologian professori Steven Pinkerin kuuluisa sosiaalisen konstruktionismin kritiikki, The Blank Slate: The Modern Denial of Human Nature, oli julkaistu jo ennen kuin Dummitt oli saanut väitöskirjansa valmiiksi.
<img loading="lazy" decoding="async" class="size-full wp-image-58673 alignleft" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2020/02/The_Blank_Slate_first_edition.jpg" alt="Steven Pinkerin The Blank Slate -kirjan kansi (ensimmäinen laitos)" width="256" height="391" srcset="https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2020/02/The_Blank_Slate_first_edition.jpg 256w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2020/02/The_Blank_Slate_first_edition-196x300.jpg 196w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2020/02/The_Blank_Slate_first_edition-65x100.jpg 65w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2020/02/The_Blank_Slate_first_edition-25x38.jpg 25w" sizes="auto, (max-width: 256px) 100vw, 256px" />
&#8211; En ollut edes koskaan kuullut siitä, eikä kukaan ehdottanut minulle, että minun tulisi vastata sen argumentteihin ja tutkimusnäyttöön. Tämän pitäisi jo yksistään kertoa paljon siitä, millaisessa kuplassa me silloin elimme.
Dummitt kertoo, että ainoa kritiikki häntä kohtaan tuli suunnalta, jossa vaadittiin vahvistamaan vallitsevaa, konstruktionistista paradigmaa. Hänen olisi pitänyt taistella muidenkin identiteettien puolesta ja vastustaa muita alistamisen muotoja vastaan.
&#8211; Niinpä minulta saatettiin kysyä, miksi en puhunut enemmän yhteiskuntaluokasta. Tai miksi käytin paljon aikaa puhuakseni miehistä enkä naisista? Vaikka olin dekonstruoimassa maskuliinisuutta ja osoittamassa kuinka se on sosiaalinen konstruktio, tokihan minun tulisi huomioida naiset myös. Entäpä seksuaalisuus? Enkö nähnyt enempää viittauksia miehiin, jotka eivät olleet heteroita, ja eikö minun olisi pitänyt huomioida se, kuinka maskuliinisuus konstruoituu seksuaalisuuden mukaan?
Jälkikäteen konstruktionistista vaihettaan analysoiva Dummitt toteaa, että hänen olisi ollut syytä epäillä uskomusta, jonka mukaan sukupuolia koskevat odotukset olisivat vaihdelleet valtavasti ajan ja paikan mukaan.
&#8211; Tähän kysymykseen ei voi vastata nasevilla anekdooteilla, joita minulla oli tapana tarjota, ja joita jotkut ihmiset heittävät vieläkin. Kysymystä olisi pitänyt tutkia systemaattisesti ja vertailevasti.
Dummitt myöntää nyt, että hän näki aikanaan hienoista vaihtelevuutta, jossa kuitenkin keskeiset asiat olivat johdonmukaisia: ideat miehistä tuottajina, riskinottajina ja erityisvastuullisina suojelusta ja sotimisesta. Joissakin asioissa on vaihtelua ja kulttuurisia ja historiallisia erityispiirteitä.
&#8211; Mutta ellet ota tutkimuksesi lähtökohdaksesi oletusta, että pienillä eroilla on valtava merkitys, on selvää, ettei tähän johtopäätökseen tulla tutkimusnäytön pohjalta.
<h4>Keskinäisen siteeraamisen kerho</h4>
Oliko oikeasti kyse vallasta? Ehkä, ehkä ei, Dummitt pohtii.
&#8211; Intin että kyse oli vallasta todistellen asiaa siteeraamalla muita tutkijoita, jotka väittivät että siitä oli kyse. Asiaa auttoi, jos heidän nimensä olivat ranskalaisia ja he olivat filosofeja.
Myös australialainen sosiologi R. W. Connell auttoi Dummittin todistelussa.
&#8211; Hän oli argumentoinut, että maskuliinisuudessa on ensisijaisesti kyse vallasta &#8211; dominanssin osoittamisesta naisia ja toisia miehiä kohtaan. Oikeasti hänen työnsä ei todistanut tätä; hän teki johtopäätöksiä pienistä tapaustutkimuksista, juuri kuten minäkin olin tehnyt.
&#8211; Niinpä siteerasin Connellia. Ja muut siteerasivat minua. Tällä tavoin “todistat”, että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio ja että sukupuolessa on kyse pelkästä vallankäytöstä.
Dummitt harmittelee, että hänen ja muiden samalla tavalla ajattelevien tutkijoiden vääristynyttä logiikkaa käytetään nyt aktivistien ja hallitusten yrittäessä säätää lailla uusia käyttäytymistä ohjaavia moraalikoodeja. Opiskeluaikojen harmittomista baariväittelyistä ei seurannut mitään, mutta nyt on paljon enemmän pelissä.
<h4>Tieteelliset käytännöt hukassa sukupuolentutkimuksessa</h4>
&#8211; Toivoisin, että voisin sanoa tieteellisten käytäntöjen parantuneen &#8211; että vertaisarviointia ja tutkimusnäyttöä koskevat vaatimukset olisivat tiukentuneet.
&#8211; Mutta todellisuudessa nykyinen sosiaalisen konstruktionismin lähes täydellinen hyväksyntä tietyissä piireissä näyttää seuranneen tiedeyhteisön demografisesta muutoksesta. Jotkin näkemykset ovat alkaneet hallita vielä enemmän kuin omana opiskeluaikanani.
Dummitt myöntää, että monet sukupuoliin liittyvät piirteet ovat sosiaalisia konstruktioita.
&#8211; Sosiaalisen konstruktionismin kriitikot ovat silti oikeassa ihmetellessään väitettyjen asiantuntijoiden niin sanottua näyttöä.
&#8211; Ennen kuin meillä on vakavasti otettavaa, kriittistä ja ideologisesti monipuolista tutkimusta sukupuolesta ja sosiaalisesta sukupuolesta &#8211; siihen saakka kunnes vertaisarviointi on jotain muutakin ideologisen puhtauden varjelua &#8211; siihen asti meidän tulee todellakin suhtautua hyvin skeptisesti sukupuolen ja sosiaalisen sukupuolen sosiaalisen konstruktion “asiantuntijoihin”.

Sukupuolihistorian tutkija Christopher Dummitt. Kuvakaappaus: Youtube.

Sukupuolihistorioitsija tunnustaa: väitteille sukupuolen sosiaalisesta konstruoitumisesta ei koskaan ollut mitään tutkimusnäyttöä

<div class="">Sukupuolineutraaliuskeskustelussa saavutettiin uusi järjettömyyden aste, kun näyttelijä Krista Kosonen järkyttyi kolmivuotiaan tyttärensä itsepäisestä sukupuolineutraalittomuudesta, ja kääntyi ongelmineen oikeusministeriön puoleen. </div>

<div class="">Feministinä tunnetun näyttelijän Krista Kososen 20.6. <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006147984.html?share=1d6b7c319efc4eb0422d1b9f57ee719e">Helsingin Sanomissa</a> julkaistu haastattelu kertoo, että Kosonen oli hämmentynyt oman tyttärensä prinsessaleikeistä. </div>
<div class=""></div>
<div class="">Haastattelussa hän kertoo ottaneensa asian puheeksi oikeusministeriössä, kun hän oli siellä vihapuheaiheisen työprojektinsa vuoksi käymässä­, ja paikalla oli tasa-arvoasioihin keskittynyttä virkamieskuntaa. Kosonen kysyi vierailullaan, miten prinsessuuteen tulisi suhtautua.</div>
<div class=""></div>
<div class="">Helsingin Sanomat kertoo, että Kososen kolmivuotiaalla tyttärellä oli menossa tyypillinen prinsessavaihe, jossa lapsi pukeutuu pinkkeihin mekkoihin ja kertoo olevansa kaunis ja ihana prinsessa.</div>
<div class=""></div>
<div class="">Haastattelussa Kosonen myös kertoo, että hän oli yrittänyt muistuttaa, että tytär on kaunis aina, muutenkin kuin tietyissä vaatteissa. Tähän Kososen tytär oli vastannut huutamalla ei.</div>
<div class=""></div>
<div class="">Kosonen sai oikeusministeriön työntekijältä maalaisjärkisen neuvon: Älä yritä puskea lasta väkisin toiseen suuntaan.</div>

Sukupuoliroolit

Muistatko vihreän kuntapoliitikon huikean kielitempun: Vaihteli edestakaisin äidinkieltään – suomesta ruotsiin ja taas takaisin suomenkieliseksi muutaman vuoden sisällä

Naisasialiitto pohtii: Mitä jos poika suostuu leikkimään vain autoilla?

Sukupuolihistorioitsija tunnustaa: väitteille sukupuolen sosiaalisesta konstruoitumisesta ei koskaan ollut mitään tutkimusnäyttöä

Voisiko Krista Kosonen olla huolissaan myös hijabiin pakkopuetuista pikkutytöistä – tunnettu näyttelijä huolestui tyttärensä prinsessaleikeistä

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025