Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Taistolaisuus

Suomessa vieraillut brittiprofessori: woke-eliitti ja siihen kuuluva media ovat radikalisoituneet voimakkaasti, ja seuraus on karu: he ovat kyvyttömiä enää ymmärtämään tavallisia ihmisiä

Ultra Bra -yhtyeen entisen laulajan mielestä taiteilijoiden woke-ideologia alkaa muistuttaa taistolaisuutta: &#8221;Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan&#8221;. Vaarana on, että epäpoliittisten taiteilijoiden hiljainen enemmistö jää wokettajien jalkoihin ja taiteellisen ilmaisun vapautta kahlitaan. 
Säveltäjä Olli Virtaperko ottaa kantaa taidepiirien identiteettipolitiikkaa ja &#8221;ideologisen oikeamielisyyden&#8221; vaatimuksia vastaan <a href="https://rondo.fi/kolumnit/olli_virtaperko/jos-et-ole-meidan-puolellamme-olet-meita-vastaan/">kolumnissaan</a> klassisen musiikin aikakauslehti Rondossa. Kallion ilmaisutaidon lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Virtaperko toimi vuosina 1995–2001 Ultra Bra -yhtyeen laulajana.
Äänekäs vähemmistö vaatii
Virtaperko kirjoittaa, että perinteisesti Suomessa taiteilijan persoona ja hänen työnsä on nähty erillisinä asioina, joten taiteilija on saanut elää elämäänsä kohtuullisen vapaasti. Viime vuosina kuitenkin taiteilijoiden &#8221;poliittisesti vihervasemmistolaisen identiteetti- ja blokkipolitiikan ytimeen asemoitunut&#8221; äänekäs vähemmistö on ryhtynyt vaatimaan kaikilta taiteilijoilta ideologista oikeamielisyyttä.
&#8211; Taiteilijoiden vihervasemmistolaisen wokeismin siipi on palauttanut hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän retoriikan taidepuheeseen, Virtaperko kirjoittaa.
&#8211; Se on tehnyt sen moralismia ja vihaa tihkuvalla tavalla, johon sosiaalisen median ihmisiä toisiaan vastaan ajava ja blokkeihin jakava algoritmitodellisuus on antanut oman kuorrutuksensa.
Taideyhteisö kahlitsemassa
Virtaperkon mielestä woke-taiteilijoiden ajattelu muistuttaa moraalista esikuvaansa, taistolaisuutta: &#8221;Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan&#8221;. Taiteen tärkeimpänä tehtävänä pidetään omien poliittisten tavoitteiden edistämistä ja kaikki epäpoliittinen taide nähdään moraalis-eettisesti &#8221;pahana&#8221; taidetta.
Vaarana on, että &#8221;puolustautumishaluttomien ja -kyvyttömien nössökkä-taiteilijoiden enemmistö&#8221; jää wokettavien taiteilijoiden jalkoihin ja taiteellisen ilmaisun vapautta kahlitaan.
&#8211; Perustuslaki ei pyri patoamaan, kahlitsemaan tai suuntaamaan luovuuden ja ajattelun virtaa vähääkään, mutta taideyhteisö itse ei muuta teekään, Olli Virtaperko lopettaa kolumninsa.
Virtaperko kirjoitti kolumninsa viime vuoden marraskuussa jo ennen Katariina Sourin saamelaisnaista esittävästä maalauksesta noussutta kohua.

Ultra Bran entinen laulaja ottaa etäisyyttä taiteilijoiden ”äänekkään vähemmistön” woke-ajatteluun

Wokessa on kyse yhdestä ainoasta ja oikeasta totuudesta. Woke on vanha ja koeteltu keino valtaan pääsemiseksi ja toisinajattelijoiden vaientamiseksi. Woke on fanatismia, analysoi filosofian tohtori Eli Göndör yhteiskunnallisessa Fokus-aikakauslehdessä.

Uppsalan yliopiston museo- ja kulttuuritieteiden dosentti Inga-Lill Aronsson meni taannoin käyttämään afrikkalaisperäisistä henkilöistä jo ammoin Pekka Puupää -elokuvan nimessäkin hyödynnettyä, rodullisen merkityksen omaavaa sanaa. Tarkoituksena oli demonstroida sitä, kuinka vanhat arkistoluokitukset voivat erota uusista.
Neljä opiskelijaa valitti dosentista yliopiston johdolle. Heidän mukaansa Aronssonilla ei ollut oikeutta käyttää kyseistä sanaa, koska hän itse ei ole musta eikä koskaan ole ollut rasismin kohteena. Dosentti pahoitti ilmiannosta mielensä mutta myöntää, ”ettei koskaan tule saamaan anteeksipyyntöä yliopistolta”.
Toisessa vastaavassa tapauksessa muotoiluhistorian professori Sara Kristoffersson erehtyi asettamaan kyseenalaiseksi taideyliopiston anonyymin opiskelijayhteisön vaatimuksen muuttaa Valkoinen meri -näyttelytilan nimi vähemmän rasistiseksi. Taas tuli bannia.
Maailman sivu on woketettu
”Yksinkertaisesti sanottuna nämä ovat esimerkkejä ilmiöstä nimeltä Woke”, <a href="https://www.fokus.se/veckans-fokus/woke-ar-bara-ett-uttryck-for-fanatism/">kirjoittaa</a> Eli Göndör Fokus-aikakauslehdessä.
&#8211; Termi yhdistetään usein opiskelijakapinoinnin eri muotoihin tai vaatimuksiin epämiellyttäviksi koettujen asioiden ja ihmisten sulkemiseksi pois tietoisuudesta.
Göndörin mukaan woketusta on ollut maailman sivu varsinkin tilanteissa, jossa yhteiskuntajärjestelmä on etsinyt oikeutusta olemassaololleen. Artikkelin ulkopuolelta tulee mieleen Neuvostoliitossa käytössä ollut ”kansanvihollinen”-nimitys. Nykyisinhän se on Venäjällä korvattu termillä <a href="https://www.verkkouutiset.fi/a/nain-lahes-kenesta-vain-voi-tulla-venajalla-ulkomainen-agentti/#7360dee5">”ulkomainen agentti”.</a>
Suomessa vaikutti aikoinaan yliopistoissa ja erityisesti Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella voimakas <a href="https://twitter.com/joukomarttila/status/1386205062532419586">taistolaiskultti</a>. Ideologian ytimenä oli horista muun muassa ”Nevan kristallinkirkkaasta vedestä” Leningradissa. Muut harhat olivat samaa luokkaa, mutta liikkeen naisoletetut usein erittäin kauniita sekä laulutaitoisia.
Woke on fanatismia
Göndör perustaa artikkelinsa kaikuihin Jonathan Haidtsin kirjasta The Righteous Mind (2013). Haidtin mukaan ihminen luotu moraaliseksi ja tuo moraali on ennen kaikkea ”tunne tai intuitio”.
&#8211; Woke ei ole ideologia. Se on eliitin keino käyttää hyväksi yhteisyyden ja moraalisen johtajan kaipuuta, Göndör tulkitsee. Tavallaan kyse on yhden oikean totuuden tavoittelusta kaoottisessa maailmassa.
Jos haluaa paneutua asiaan, kannattaa tutustua filosofi Friedrich Nietzschen teokseen <a href="https://www.huuto.net/kohteet/nietzsche-friedrich-tragedian-synty-2007-1p-nid-k3/570029492">Tragedian synty</a>, osa 1.
Woke-asiantuntijan esittämien argumenttien kyseenalaistaminen johtaa helposti kriittisen yksilön monenmoiseen maalittamiseen ja sulkemiseen ryhmän ulkopuolelle. Näin tapahtuu, koska kyseenalaistajan väitteet eivät ole tarpeeksi moraalisia. Siten wokessa on kyse silkasta fanaattisuudesta.
Woke on tässä ja nyt
&#8211; Wokessa on useimmiten kyse asioista, jotka ovat akuutteja tässä ja nyt. Kyse voi olla rasismista, ympäristökysymyksistä, seksuaalisesta identiteetistä tai suuren väestönosan kohtaamasta vääryydestä. Woke on toiveiden täyttymys, absoluuttinen moraali ja absoluuttinen ratkaisu.
Woken ongelmanasettelu on poikkeuksetta kaksitahoinen: se koostuu uhrista sekä kaikkeen syyllisestä tekijästä. Ratkaisu ongelmaan onkin sitten kolmitahoinen: lopputulos on oleva mainio, kunhan myrkytetty nykyisyys puhdistetaan ja tuhotaan tämä niin sanottu syyllinen.
&#8211; Näin ollen sekä islamismi että natsismi ovat wokea, kirjoittaa Eli Göndör.

Kiilusilmät nousevat kumpujen yöstä – Woke ei ole ideologia vaan fanatismia

SDP:n kansanedustaja Aki Lindén on nousemassa Krista Kiurun tilalle sosiaali- ja terveysministeriön johtoon. Lindénin tie demariksi on käynyt äärivasemmistolaisuuden ja siihen liittyvien vallankumoushaaveiden kautta.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) kertoi joulukuussa olevansa raskaana, ja jää siksi nyt tauolle ministerin tehtävästä.
Alma Median verkkojulkaisujen mukaan pääministeri Sanna Marin esittää Kiurun<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/bd5db457-d756-4315-8e67-bb856722151d"> tuuraajaksi</a> turkulaista Aki Lindénia, jonka kerrotaan olevan suostunut <a href="https://www.uusisuomi.fi/uutiset/aki-lindenia-esitetaan-krista-kiurun-sijaiseksi-sanna-marinille-kirje-turun-seudulta/6060903b-c734-4fd0-aa99-ab011a36e062">esitykseen</a>. Nimityksen tekee SDP:n puoluevaltuusto, joka kokoontuu tänään iltapäivällä.
Lindén on koulutukseltaan lääkäri ja valtiotieteen maisteri. Lindén on toiminut aiemmin Helsingin ja Uudenmaan (HUS) sairaanhoitopiirin toimitusjohtajana, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle 2018. Seuraavana vuona Lindén nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan.
Entinen marxilaisopiskelijoiden järjestön johtaja
Ensimmäisen kauden kansanedustajan Lindénin tie demariksi on käynyt äärivasemmistolaisuuden kautta. Lindén aktivoitui yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa jo kouluvuosinaan 1960-luvulla Teiniliitossa. Myöhemmin 1970-luvulla hän siirtyi toimimaan Turun Marxilaisten Opiskelijoiden puheenjohtajana, kyseessä oli taistolaisten perustama opiskelijajärjestö. Samoissa piireissä vaikutti myös valtiosääntöasiantuntijana sittemmin tunnetuksi tullut, Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) keskuskomitean jäsenenäkin toiminut professori Martin Scheinin.
Äärivasemmistolaisesta opiskelijajärjestöstä Lindén siirtyi 1977 Turun kunnallispolitiikkaan SKDL:n edustajana ja istui valtuustossa vuoteen 1997 saakka. 1990-luvun aikana puolue tosin vaihtui demareiksi.
SKDL, joka aikoinaan perustettiin kommunistien ja sosialistien liitoksi on nykyisen vasemmistoliiton edeltäjäpuolue. SKDL lakkautettiin 1990 ja poistettiin puoluerekisteristä 1995.
Otto Wille Kuusinen kummittelee taustakankaassa
Verkkouutiset-lehden <a href="https://www.verkkouutiset.fi/koemmeko-1970-luvun-radikalismin-uudelleen/#b2e364c3">jutussa</a> julkaistussa vanhassa valokuvassa vuodelta 1975 Lindén nähdään istumassa sosialistisen opiskelijaliiton Sol:n liittokokouksessa.
Tulevan ministerin takana taustakankaalla olevassa tekstissä kehotetaan kulkemaan eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamaa tietä.
Kuusinen oli SKP:n pitkäaikainen johtaja sekä myös pahamaineisen Terijoen hallituksen (1939–1940) johtohahmo. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon.
Otto Wille Kuusinen on haudattu Kremlin muuriin.
Vallankumouksen kautta kommunismiin
Jarko Tirkkosen 1980-luvun alussa julkaistussa Kadonnutta joukkoliikettä etsimässä – politiikan vuosikymmen Turun yliopiston ylioppilaskunnassa -kirjassa on Lindénin sitaatteja vuosikymmenien takaa. Vielä 1970-luvulla Lindén visioi taistolaistoveriensa kanssa vallankumousta, jonka tarkoitus oli johtaa Suomen siirtymiseen kommunismiin.
”…koko anti-imperialistinen solidaarisuustyö on opittava näkemään osana sitä poliittista työtä, joka johtaa sosialistisen vallankumouksen kautta aina kommunismin rakentamiseen Suomessa. …meidän on omassa agitaatio- ja propagandatyössä tuntuvasti lisättävä reaalisen sosialismin tunnetuksitekoa.”
Lindénin vallankumoushaaveita julkaistiin myös Turun Ylioppilaslehdessä huhtikuussa 1975:
”Taistelu omien etujen puolesta kehittää suurpääoman sortamien opiskelijoiden tietoisuutta suurpääoman vastaiseksi. Mitä sitten on tämä suurpääoman vastainen tietoisuus? Se on vallankumouksellista tietoisuutta, jonka ydinsisältönä on oivallus suurpääoman täydellisestä tarpeettomuudesta yhteiskunnallisessa elämässä ja tätä kautta avautuva sosialistisen vallankumouksen perspektiivi.&#8221;

Sosialistista vallankumousta visioinut entinen taistolaiskommunisti nousemassa ministeriksi Marinin hallitukseen

Marja Sannikan keskusteluohjelmassa nähtiin perjantai-iltana hämmästyttävä jakso, jossa avaruustähtitieteilijä Esko Valtaojan ja Yle-radiotoimittaja, yhdenvertaisuuskouluttaja Renaz Ebrahimin keskustelu cancel-kulttuurista ja rasismista saavutti eeppiset mittasuhteet. Veri kuohahti, ja keskustelu lähti totaalisesti lapasista. Yhteistä näkemystä paremman maailman rakentamisesta ei todellakaan löytynyt. Kiivaan keskustelun lopuksi sekä keskustelijat että juontaja vaikuttivat varsin hämmentyneiltä. Somekommenteista päätellen myös kuulijoille jäi hämmentynyt olo.
Ylen Marja Sannikan <a href="https://areena.yle.fi/1-50667789">ohjelman</a> teemana oli &#8221;voiko hyvien asioiden ajaminen lisätä pahaa&#8221;. Tarkoitus oli keskustella siitä, voivatko väärät keinot hyvien asioiden ajamiseksi jopa lisätä vastakkainasettelua ja vihaa. Loppujen lopuksi ohjelmassa nähtiin malliesimerkki juuri tästä, kun pakolaisena Suomeen muuttanut Iranin kurdi Renaz Ebrahimi ryhtyi läksyttämään &#8221;etuoikeutetun valkoisen patriarkaatin&#8221; edustajaksi kokemaansa Esko Valtaojaa.
Tamperelaisen PS-valtuutetun Joakim Vigeliuksen Twitter-päivityksessä on näkyvissä debatin kiihkein osa:
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Esko Valtaoja: ei pitäisi kytätä yksittäisiä sanoja, vaan mitä sanoilla tarkoitetaan. Esimerkiksi n-sana&#8230;
Woke-aktivisti: superjärkyttävää, epämukavaa, epäsensitiivistä, turvaton tila!
Aktivisti antoi kasvot juuri sille, mistä emeritusprofessori Valtaoja puhui. <a href="https://t.co/NTh4jAKwkx">pic.twitter.com/NTh4jAKwkx</a>
&mdash; Joakim Vigelius (@joakimvigelius) <a href="https://twitter.com/joakimvigelius/status/1461799236291465225?ref_src=twsrc%5Etfw">November 19, 2021</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Koko lähetys on nähtävissä <a href="https://areena.yle.fi/1-50667789#autoplay=true">Yle Areenassa</a> &gt;
<hr />
Marja Sannikka listasi ohjelman alussa viisi asiaa, jotka hänen mielestään ovat vääriä keinoja ajaa hyviä asioita. Lähes kaikista näistä nähtiin käytännön esimerkkejä keskustelun kuluessa.
1. Cancel-kulttuuri, jossa ihminen tuomitaan kokonaan epäkelvoksi, jos hän sanoo jotain vähänkään epäilyttävää. 
2. Ihmisten lokerointi ryhmiin ihonvärin tai etnisyyden perusteella. 
3. Me vs. ne -ajattelu. 
4. Keskustelun estäminen. 
5. Kulttuureista oppimisen eli ns. &#8221;kulttuurisen omimisen&#8221; kieltäminen.
<h4>Tietokirjailija: &#8221;Woke-uskontoa pitää vastustaa&#8221;</h4>
Ohjelman ensimmäisellä jaksolla Sannikka ja tietokirjailija Osmo Tammisalo keskustelivat woke-kulttuurista, vähemmistöihin kohdistuvasta huumorista ja &#8221;kulttuurisesta omimisesta&#8221;. Tammisalo kutsui valaistunutta woke-ajattelua uskonnoksi muiden joukossa.
&#8211; Meidän pitää vastustaa totalitarismia ja ajatuskontrollia sen kaikissa muodoissa, Tammisalo kiteytti. Tuli se sitten kristinuskosta, islamista tai woke-uskonnosta.
<h4>Maustetyttöjen canceloija vastaan emeritusprofessori</h4>
Ohjelman toisella jaksolla keskustelemassa olivat avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja ja <a href="https://areena.yle.fi/audio/1-50292274">Yle-radiotoimittaja</a> ja <a href="https://musiikkimedia.fi/speaker/renaz-ebrahimi-random-life/">yhdenvertaisuuskouluttaja</a> Renaz Ebrahimi. Ebrahimi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-11114400">tunnetaan</a> muun muassa siitä, että ollessaan &#8221;Emma-raadin historian ensimmäinen ruskea ihminen&#8221; hän esti Maustetytöt-yhtyeen pääsyn Emma-palkintoehdokkaaksi, koska yhdessä yhtyeen kappaleessa oli käytetty hänen mielestään väärää sanaa.
Viisivuotiaana Suomeen muuttanut Ebrahimi kertoi pitävänsä hyvänä sitä, että vähemmistöillä on vihdoinkin mahdollisuus puhua ja ottaa tilaa mediassa. Ja tilaa hän todellakin otti.
Valtaoja vertasi nykyistä poliittisen korrektiuden aikakautta 70-luvun taistolaisuuteen, jolloin tärkeintä oli puhdasoppisuus eikä se, että tehtäisiin oikeasti jotakin. Valtaojan mukaan &#8221;kyttäämismentaliteetti&#8221; kääntyy itseään vastaan.
&#8211; Kuvitteleeko joku, että me suomalaiset alkaisimme suhtautua suopeammin afrikkalaisiin ja antamaan enemmän kehitysapua tämän totaalisen naurettavan Afrikan tähti -kohun jälkeen? Valtaoja kysyi.
&#8211; Yksittäisten sanojen kyttäämisen sijasta pitäisi keskittyä siihen, mitä ihmiset oikeasti tarkoittavat, Valtaoja sanoi.
<h4>&#8221;N-sana&#8221; johti välittömään triggeröitymiseen</h4>
Valtaoja otti esimerkiksi &#8221;pahamaineisen n-sanan&#8221;.
&#8211; On aivan eri asia, jos kansanedustaja puhuu &#8221;hyppivistä neekeriukoista&#8221; kuin jos Peppi Pitkätossun isä on neekerikuningas. Pitäisi katsoa, mitä sanalla tarkoitetaan eikä pelkästään sitä sanaa itseään.
Valtaojan vetoomus kaikui kuitenkin kuuroille korville, sillä Renaz Ebrahimi oli jo havainnut kiellettyjä sanoja ja päättänyt uhriutua.
&#8211; Tämä on ensinnäkin ihan superjärkyttävää, että mä olen tällaisessa tilassa, missä valkoinen ihminen ruskean ihmisen vieressä kaksi kertaa käyttää n-sanaa ihan tahallaan, Renaz Ebrahimi sanoi voimakkaan kiihtyneenä.
&#8211; Tämä on todella epämukava, todella epäsensitiivinen, todella turvaton tila tällä hetkellä. Että on tosi ikävää, että minä olen tässä tilassa ja joudun tähän keskusteluun tällä tavalla.
Ebrahimi oli selvästikin unohtanut aiemman lausuntonsa, jonka mukaan &#8221;meillä pitää olla kaikilla vähän epämukavaa, jotta me päästään oikeasti siihen tasa-arvoiseen maailmaan&#8221;.
<h4>Emeritusprofessori syytetyn penkillä</h4>
Esko Valtaoja katsoi Ebrahimia hyvin hämmentyneenä tämän jatkaessa läksytystä. Valtaoja ei ollut selvästikään valmistautunut tällaiseen keskusteluun.
&#8211; Tämä on just se ongelma, että vähätellään ihmisiä, joita satutetaan ja joita sorretaan. Ja sen takia me ei päästä näissä keskusteluissa koskaan eteenpäin, koska sulla on epämukava olla ja sä et halua ottaa vastuuta, Renaz Ebrahimi sanoi Esko Valtaojaa osoittaen.
&#8211; Sä et halua muokata sun tapoja tehdä asioita, koska etuoikeutettuna ihmisenä sä olet saanut todennäköisesti koko elämäsi vain tehdä asioita ilman, että sä joudut vastuuseen niistä.
&#8211; Toisin kuin minä esimerkiksi olen pienestä pitäen oppinut elämään maailmassa, jossa mä joudun jatkuvasti miettimään, mitä mä saan tehdä, mitä mä saan sanoa, mitä sanoja mä voin käyttää, mitä sanoja musta käytetään.
&#8211; Jos mä loukkaan sua, jos mä esimerkiksi löisin sua nyt, ja sä sanot &#8221;mua sattuu&#8221;, niin enhän mä voi sanoa sinulle, että ei tuo voi sattua, Ebrahimi sanoo Valtaojaa kohti huitoen.
<h4>Nenäpäivä ylläpitää kärsimyskuvastoa?</h4>
Valtaoja yritti välillä puolustautua.
&#8211; Mä olen pienen ikäni koettanut tehdä juuri sitä parempaa maailmaa, mitä sinäkin olet tavoittelemassa, Valtaoja sanoi.
Valtaoja yritti viedä keskustelua takaisin aiempaan argumenttiinsa, että tärkeintä eivät ole yksittäiset sanat vaan se, miten niitä käytetään. Ja että paljon sanoja tärkeämpiä ovat positiiviset teot paremman maailman puolesta.
Ebrahimille tämä ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän alkoi kritisoida sitä, miten intersektionaalisia feministejä ja antirasisteja syytetään cancel-kulttuurista.
&#8211; Missä on ne teidän teot, Ebrahimi tivasi Valtaojalta.
&#8211; No minä ajoin viime perjantaina Tampereelle ja olin siellä koko päivän Nenäpäivässä, yritti Valtaoja kertoa.
&#8211; Joka on myös ongelmallinen, huudahti Ebrahimi väliin. Nenäpäivä on kärsimyskuvastoa ylläpitävä.
&#8211; Mitä minun sitten pitäisi tehdä, puuskahti Valtaoja tuskastuneena ja kertoi erilaisista kampanjoista, joihin on elämänsä aikana osallistunut.
&#8211; Jos nämäkin teot paremman maailman puolesta ovat jotain rasistista juttua, niin en minä osaa enää muuta kuin levitellä käsiäni, avaruustähtitieteen emeritusprofessori totesi.
<h4>Ebrahimi: &#8221;Värisokeus on väärin &#8211; ihonväri pitää tiedostaa&#8221;</h4>
Keskustelu jatkui samalla linjalla: Ebrahimi syyllisti Valtaojaa ja Valtaoja yritti puolustautua syytöksiltä. Juontaja Marja Sannikka kysyi seuraavaksi ihmisten lokeroimisesta ihonvärin mukaan. Valtaoja vastusti ihonvärin ja etnisyyden perusteella tehtävää ihmisten luokittelua.
&#8211; Erittäin eri mieltä, Ebrahimi totesi. Mä koen, että me elämme sellaista aikaa, että meidän pitää tiedostaa nämä asiat.
&#8211; Se että mä korostan mun ruskeutta ja sanon teitä valkoisiksi ihmisiksi on realismia.
&#8211; Monet valkoiset käyttää sitä, että &#8221;mä olen värisokea&#8221;, mutta sehän ei ole mikään positiivinen asia tämän hetkisessä maailmassa.
<h4>Myös juontaja sai kuulla etuoikeuksistaan valkoisena naisena</h4>
Seuraavaksi Renaz Ebrahimi piti juontaja Marja Sannikalle topakan luennon siitä, miten hänen statuksensa ja ihmisoikeutensa ja arvonsa &#8221;ruskeana naisena&#8221; ovat eri tasolla kuin Sannikan.
&#8211; Sulla on erilaista valtaa ja etuoikeutta kuin mulla, Ebrahimi sanoi.
&#8211; Mun on pakko sanoa, että mä en ymmärrä tästä enää sanaakaan. Anteeksi nyt vain, Valtaoja sanoi.
&#8211; Sinä oletat tietäväsi, mitä Marja ja minä ajattelemme sinusta, mutta eihän se voi pitää paikkaansa.
&#8211; Minä en oikein usko, että uhriutuminen ja herneen nenään vetäminen on paras tapa reagoida missään tilanteessa, Valtaoja kiteytti keskustelun loppusaldon.
<h4>PS:n riveistä kommentoidaan episodia</h4>
Kansanedustaja Leena Meri (ps.): &#8221;Toinen keskustelee asiallisesti ja analyyttisesti siitä että pitäisi katsoa motiiveja puheen takana eikä takertua vain yksittäiseen sanaan. Toinen räyhää ja kokee olonsa turvattomaksi studiossa. Malliesimerkki mitä on woke-ilmiö. &#8221;
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Toinen keskustelee asiallisesti ja analyyttisesti siitä että pitäisi katsoa motiiveja puheen takana eikä takertua vain yksittäiseen sanaan. Toinen räyhää ja kokee olonsa turvattomaksi studiossa. Malliesimerkki mitä on <a href="https://twitter.com/hashtag/woke?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#woke</a> ilmiö <a href="https://t.co/Wnabo8uOYP">https://t.co/Wnabo8uOYP</a>
&mdash; Leena Meri (@leena_meri) <a href="https://twitter.com/leena_meri/status/1461991999645573121?ref_src=twsrc%5Etfw">November 20, 2021</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Kansanedustaja Lulu Ranne (ps.) vastaa Leena Merelle: &#8221;Tärkeä ohjelma tehdessään ihmisille näkyväksi, mistä woke-ilmiössä ja sen hurmoksellisessa oikeaoppisuuden vaatimuksessa todella on kyse.&#8221;
PS-Nuorison Miko Bergbom: &#8221;Olen erittäin onnellinen siitä, että woke-kulttuurin edustajat päästetään ääneen telkkarissa. Tämän avulla myös muu Suomi huomaa, kuinka pimeää ja aggressiivista ilmapiiriä tuo rotuerotteluun erikoistuva jengi edustaa.&#8221;
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Olen erittäin onnellinen siitä, että woke-kulttuurin edustajat päästetään ääneen telkkarissa.
Tämän avulla myös muu Suomi huomaa, kuinka pimeää ja aggressiivista ilmapiiriä tuo rotuerotteluun erikoistuva jengi edustaa.
&mdash; Miko Bergbom (@BergbomMiko) <a href="https://twitter.com/BergbomMiko/status/1461977365534363661?ref_src=twsrc%5Etfw">November 20, 2021</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
<hr />

Uskomaton näytelmä: Yle-toimittaja Renaz Ebrahimi hyökyi absurdilla tavalla Esko Valtaojan kimppuun – lopputuloksena syntyi vakuuttava näyttö siitä, mikä woke-ilmiössä on pielessä

Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtajan tehtäviin palannut edellisen kauden puoluesihteeri Simo Grönroos ihmettelee punavihreiden fanaatikkojen yksisilmäistä kieltäytymistä faktojen näkemisestä, joka hänestä muistuttaa ihmeen paljon 70-luvun taistolaiskommunistien tapaa ajatella ja toimia.

Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos luki kesän aikana Lauri Hokkasen vasta ilmestyneen muistelmallisen tietokirjan 70-luvun taistolaisvuosista, jossa käsiteltiin laajemminkin suomalaisen kommunismin historiaa.
Eva Biaudetin (r) ja Iiris Suomelan (vihr) eilinen esiintyminen A-studiossa toi Grönroosille vahvasti mieleen menneiden vuosikymmenten kommunistien yksisilmäisen fanaattisuuden, jossa mikään fakta ei saanut päätä kääntymään.
&#8211; Kolmannen maailman ihmisten siirtäminen länteen on tuhoisaa länsimaiden kannalta, sekä se on myös epätasapuolinen ja epätehokas tapa auttaa. Silti Biaudetin ja Suomelan kaltaisten punavihreiden fanaatikkojen ainoa näkökulma esimerkiksi Afganistanin tilanteeseen on mahdollisimman monen ihmisen ottaminen asumaan länsimaihin, Grönroos kirjoittaa asiasta <a href="https://www.facebook.com/SimoGronroosPS/">Facebookissa</a> ja jatkaa:
&#8211; Mikään fakta maahanmuuton taloudellisista tai turvallisuuteen liittyvistä ongelmista ei kiinnosta heitä. Mikään tieto siitä, mitä kaikkea hyvää paikan päällä voitaisiin tehdä, jos humanitaarisen maahanmuuton sijaan resursseja keskitettäisiin lähialueilla tapahtuvaan auttamiseen, ei saa fanaatikkoja muuttamaan mieltään.
Sama fanaattisuus vaivasi myös kommunisteja
Sama kieltäytyminen faktojen näkemisestä ja ymmärtämisestä vaivasi myös suomalaisia kommunisteja. Kommunistit nauttivat Suomessa toisen maailmansodan jälkeen Italian ja Ranskan ohella suurinta kannatusta Euroopassa. Näin siitä huolimatta, että takana oli pitkä sota Neuvostoliittoa vastaan.
&#8211; Suomalaisten kommunistien aatteen lujuutta on hankala ymmärtää, kun ottaa huomioon, että valtaosa maailmansotien välisenä aikana Neuvostoliittoon muuttaneista tuhansista suomalaisista kommunisteista kuoli Stalinin puhdistuksissa.
&#8211; Kaikkein hämmästyttävintä asiassa on se, miten suomalaiset johtavat kommunistit eivät välittäneet faktoista, vaan julistivat vallankumousta ja sitä, kuinka Neuvostoliitto oli maailman hienoin valtio siitä huolimatta, että Stalinin viikate oli niittänyt uhrejaan aivan lähipiirissä.
Mikään fakta ei riitä pään kääntämiseen
Tiedonantajan päätoimittajan Urho Jokisen uskoa kommunismiin ei horjuttanut tämän isän Neuvostoliitossa saama niskalaukaus, SKP:n pitkäaikaisen pääsihteerin Ville Pessin luottamusta neuvostojärjestelmään ei vavisuttanut vaimon kuolema vankileirillä, eikä Hertta Kuusisen ajattelua saanut muuttumaan edes oman pojan kuolema leirillä. Suomen johtavilla komnunisteilla oli faktat käytössä siitä, mistä kommunistinen järjestelmä oli tehty, mutta silti he sulkivat silmänsä asialta.
&#8211; Joskus mikään fakta ei vaan näytä riittävän fanaatikon pään kääntämiseen. Siksi voimat onkin hyvä keskittää hiljaisen enemmistön herättämiseen. Tämä enemmistö voi äänestää tuhoisaa politiikkaa ajavat fanaatikot pois vallan kahvasta.
&#8211; Allekirjoittanut on taas Suomen Perusta -ajatuspajan palveluksessa, joten työ faktoihin perustuvan päätöksenteon puolesta jatkuu, Grönroos kirjoittaa.
&nbsp;
&nbsp;

Suomen Perustan Grönroos ihmettelee punavihreiden fanaatikkojen aatteen lujuutta: ”Mikään fakta maahanmuuton taloudellisista tai turvallisuuteen liittyvistä ongelmista ei kiinnosta heitä”

”Ennen kuolemaani tätä aineistoa ja kertomusta ei saa antaa lainaksi eikä tekstistä saa ottaa kopioita, koska en halua käydä uutta sotaa taistolaisten riveissä marssineita vastaan”

”Kokemukseni Taideteollisen taistolaisvuosista ovat syynä tähän tekstiin, jonka saa julkaista vasta kuolemani jälkeen &#8230; Vuosikausia kannoin mukanani laatikollista tallettamiani taistolaisajan tekstejä ja dokumentteja. Vasta vuonna 2007 aloitin niiden järjestämisen, koska hirveän ajan uudelleen eläminen oli niin vastenmielistä. Vielä tätä tekstiä kirjoittaessani näen painajaisunia &#8230;”
Taideteollisen korkeakoulun opettaja, Lahden muotoiluinstituutin rehtori Antti Hassi siirtyi ajasta ikuisuuteen 2019 ja jätti jälkeensä muistelmat, joihin soisi mahdollisimman monen tutustuvan.
Hassi kuvaa omia ja kollegoidensa kokemuksia 60-luvun lopulla alkaneen taistolaisvyörytyksen alla ja paineessa, joka jatkui pitkälle 80-luvulle &#8211; ehkä jopa tähän päivään asti.
<blockquote>Kirja innostaa pohtimaan, kuinka monen nykyisen yhteiskunnallisen ilmiön juuret nousevat vuosikymmenten takaisesta vasemmistoradikalismista.</blockquote>
Hassin paperi on kiinnostavaa ja osin järkyttävääkin luettavaa jo sinänsä, mutta se avaa myös meidän aikaamme uuden näkökulman. Kirja innostaa pohtimaan, kuinka monen nykyisen yhteiskunnallisen ilmiön juuret nousevat vuosikymmenten takaisesta vasemmistoradikalismista.
Mistä siis oikeastaan onkaan kyse, kun 2020-luvulla kouluissa harjoitetaan oppilaita tiedostamaan ja vastustamaan sortavia rakenteita, tai kun yritykset kouluttavat työntekijöitään havaitsemaan vääränlaista ajattelua ja puhetta?
Miten nämä äänenpainot, iskulauseet, lakitekstit ja akateemisten asiantuntijoiden hyvää tarkoittavat neuvot kuulostavat niin kummallisen tutuilta? Mistä ne kumpuavat?
<blockquote>Vasemmistolainen opiskelijaradikalismi pyyhkäisi yli koko läntisen maailman 60-luvun lopulta alkaen, mutta Suomessa liikkeelle löytyi erityisen paljon kaikupohjaa ja keinoja työntää juurensa syvälle yhteiskuntaan.</blockquote>
Tänä keväänä on ilmestynyt kaksikin tietokirjaa, joita lukiessa nuo kysymykset nousevat väistämättä mieleen. Toinen kirjoista on Antti Hassin Hassin paperi, toinen on Lauri Hokkasen teos Kenen joukoissa seisoin.
Sisällön, tyylin, tekstin kypsyyden ja työstön osalta kirjat eroavat huomattavasti toisistaan, mutta kumpikin on huolellisesti dokumentoitu kuvaus taistolaisten myllertämästä Suomesta.
Siinä missä Hassi kuvaa jäämistään marxilaisopiskelijoiden ja heidän myötäilijöidensä jyrän alle, tekee Hokkanen tiliä omasta osuudestaan taistolaisliikkeessä ja pohtii syitä aatteen synnylle. Hokkasen kirja on myös analyyttisempi ja aikaperspektiiviltään paljon laajempi kuin Hassin teos.
”Hassin paperi” on omakustanne – hyvässä ja pahassa. Sisältönsä painavuuden vuoksi se olisi ansainnut ison kustannusyhtiön tarjoaman näkyvyyden, markkinointikanavat ja arvostuksen. Teksti on onneksi selkeää ja ymmärrettävää, mutta olisi se silti kaivannut kustannustoimittajan käsittelyä, ehkä jopa karsimista tai uudelleenjärjestelyä. Kirjan taittokaan ei oikein vakuuta, sillä sivut näyttävät painetulta käsikirjoitukselta.
Autenttisuus kuitenkin vetoaa lukijaan, eikä puutteisiin pidä juuttua. Kirjalla on muita ansioita ja todistusvoimaa riittämiin, ja osa sen meriiteistä saattaa tulla ilmi vasta myöhemmin.
Voi myös ajatella niin, että ”Hassin paperin” tärkeintä antia ovat alkuperäislähteet, valokuvat, dokumentit, asiakirjakopiot ja –luettelot sekä kokouspöytäkirjat, jotka odottavat tutkijoita ja tulkitsijoita Kansallisarkistoon talletettuna.
<h4>Tiedostamista ja tappouhkauksia</h4>
Vasemmistolainen opiskelijaradikalismi pyyhkäisi yli koko läntisen maailman 60-luvun lopulta alkaen, mutta Suomessa liikkeelle löytyi erityisen paljon kaikupohjaa ja keinoja työntää juurensa syvälle yhteiskuntaan. Tämä johtui sekä Hassin että Hokkasen mukaan siitä, että suomalaisia vallankumousintoilijoita ohjattiin itärajan takaa: Neuvostoliitto tuki, rahoitti ja koulutti sosialismista innostuneita nuoria omien valtapoliittisten intressiensä mukaisesti, keinoja kaihtamatta.
Suomessa myös taitelijat, muusikot ja kulttuuriväki ryhmittyivät tiukasti punalipun alle, mikä antoi vasemmistolaiselle liikehdinnälle voimaa, näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Sama viesti toistui lehdissä, radiossa, teatterissa ja mukaansatempaavissa lauluissa. Kaikkien piti ”tiedostaa” ja osoittaa edistyksellisyyttään, ja ne, jotka eivät sitä tehneet, leimattiin taantumuksellisiksi ja jätettiin viranhaussa ja apurahojen jaossa huomiotta.
Pahaa jälkeä syntyi kampuksilla, kouluissa ja hallinnossa. Hurmahenkinen opiskelijaliike ei onneksi sentään saanut vallankumousta aikaiseksi, mutta tenttikirjoja sensuroitiin ja kirjoitettiin uudelleen, professoreita ja tutkijoita julistettiin pannaan ja boikottiin, vanhanaikaisiksi katsottuja opettajia häirittiin ja kiusattiin. Ideologinen ahdistelu ja painostus tuhosi monta elämää ja hajotti perheitä.
Hassi kuvaa itseensä ja muutamaan muuhun opettajaan kohdistettua uhkailua ja painostusta hyytävän yksityiskohtaisesti. Tappouhkaukset kirjoitettiin plakaatteihin uhrin työpaikalle, tai vainon kohteelle ja tämän omaisille soiteltiin keskellä yötä. Erilaiset mustamaalauskampanjat ja toverikomiteoiden julkiset pikatuomiot näyttävät olleen arkipäivää jo aikaan ennen somea.
<h4>Opetus uusiksi! </h4>
Hassi kuvailee ajan henkeä muutoinkin: taistolaisliikkeeseen hurahtanut yliopistoväki piti muun muassa hyviä käytöstapoja ja asiallista pukeutumista porvarillisena hapatuksena. Räävitön kielenkäyttö yhdistettynä akateemiseen ylemmyyteen ja sukupuolettomaan unisex-vaatetukseen muistuttaa sekin kummasti tämän päivän edistysuskoisten tyyliä.
<blockquote>Nuoret olivat ahdistuneita, marssivat milloin Chilen ja milloin koko Afrikan puolesta, näkivät sortorakenteita kaikkialla, levittivät lentolehtisiä, jakelivat flaijereita ja istuivat iltakaudet kokouksissaan hymyttöminä ja tuskaisina.</blockquote>
Ulkoiset seikat voi tietenkin jättää omaan arvoonsa. Pintanaarmuja syvempi vaikutus oli esimerkiksi sillä, että tiedostavat nuoret sosialistit halveksivat perinteisiä opetusmenetelmiä ja klassisten taitojen harjoittamista taideopinnoissa. Sommittelun tai mallipiirustuksen kaltaiset opit syrjäytettiin pitkäksi aikaa Taikin opintotavoitteista.
Arkkitehti Päivi Räisänen kuvaa Helsingin Sanomissa julkaistussa <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007897029.html">mielipidekirjoituksessaan</a> kokemustaan tuon ajan opiskelijaelämästä. Kirjoitus vahvistaa Hassin kirjan sanomaa: nuoret olivat ahdistuneita, marssivat milloin Chilen ja milloin koko Afrikan puolesta, näkivät sortorakenteita kaikkialla, levittivät lentolehtisiä, jakelivat flaijereita ja istuivat iltakaudet kokouksissaan hymyttöminä ja tuskaisina.
He välittivät kaikesta muusta paitsi oman alansa opinnoista ja omista läheisistään ja perheistään, jotka heitä olisivat tarvinneet.
”Hiljainen ja pelokas enemmistö halusi opiskella, ja siitä (taistolaispainostuksesta) kärsivät myös ne opiskelijat ja opettajat, jotka olivat mukana enemmistönä olevien taistolaisten porukoissa vain työ- ja opiskelupaikan menettämisen pelosta”, kirjoittaa Hassi. Ja toisaalla: ”Työtovereistani moni oli samaa mieltä kahden kesken, mutta ei uskaltanut asettua julkisesti taistolaisia vastaan työpaikan menettämisen pelossa.”
Antti Hassin leski Tetta Kannel-Hassi asuu helsinkiläisessä seniorikodissa ja muistelee edesmenneen miehensä kirjoitusurakkaa.
”Kyllähän tästä tekstistä kuultaa läpi tietty katkeruus. Antti koki jääneensä yksin, kukaan ei häntä tukenut. Hän oli motivoitunut näiden muistelmien kirjoittamiseen osin juuri siksi, että hänen mielestään Taideteollisen korkeakoulun historiaa ei ole taistolaisaikojen osalta rehellisesti avattu. Se oli kuitenkin vuosikymmenien mittainen jakso ja se vaikutti niin moneen asiaan ja muuallakin kuin Taikissa.”
Vaikka Hassi ei elinaikanaan suostunut taistolaisten ja kulttuurimarxistien vietäväksi ja joutui siksi kärsimään, ehti hän kuitenkin saada paljon aikaiseksi omalla alallaan. Nykyinen Lahden muotoiluinstituutti on käytännössä Hassin perustama, ja hän toimi myös sen rehtorina useita vuosia. Hän opetti lisäksi sekä Helsingin että Tampereen yliopistoissa, mikä tietenkin toi perspektiiviä korkeakoulumaailmaan laajemminkin. Hassi niitti mainetta myös kuvataiteilijana.
<h4>Mutta onko se totta?</h4>
Hassin kirja vilisee sekä uuvuttavia että kiinnostavia yksityiskohtia. Sieltä löytyy useita uteliaisuutta herättäviä viittauksia nykyisiinkin vallanpitäjiin ja vaikuttajiin. Ja kyllä, sivuilla vilahtaa myös Satu Hassi, vihreän liikkeen kantava voima ja poliitikko, kirjailijan veljentytär, jonka häissä vuonna 1975 vallankumouslaulut raikuivat. Morsiamen isä, Tampereen teknisen yliopiston rehtori Osmo Hassi oli laitettu juhlien tarjoilijaksi – mene tiedä liittyivätkö laulujen aiheet ja isän saama tehtävä samaan ideologiaan.
Punainen, vihreä, eri vai samaa väriä vai mistä syystä ne tuntuvat sointuvan yhteen? Lukija vetäkööt omat johtopäätöksensä.
Antti Hassin kirjan ääressä pitää myös kysyä, voiko tämä kaikki olla totta. Ehkä Hassi arveli tätä kysyttävänkin, koska toivoi valtavan lähdeaineistonsa tulevan talletetuksi julkiseen arkistoon – ei kuitenkaan omalle työpaikalleen Taikiin tai Aalto-yliopistoon. Hassi nimittäin epäili viimeiseen asti jonkun yliopistolaisen hävittävän tahallaan osan todistusaineistosta. Aika monella kun voisi olla sellaiseen syytä.
Kirjan viimeisellä sivulla Hassi kysyy itseltään, kannattiko tappelu taistolaisia vastaan. Ja toteaa:
….. – emme tapelleet oman etumme puolesta. Muodostimme vapaaehtoisen rintaman puolustamaan ajatuksen, sanan ja maan vapautta Moskovasta johdettujen kommunistien hyökkäystä vastaan.”
<hr />
TULOSSA MYÖHEMMIN: 
SU julkaisee myöhemmin arvostelun myös Lauri Hokkasen kirjasta. Samasta aihepiiristä eli taistolaisuudesta ja kulttuurimarxismin vaikutuksista Suomessa on tulossa muitakin teoksia ja toivottavasti myös tutkittua tietoa.
Romaani- ja näytelmäkirjallisuudessa hulluja vuosia ovat käsitelleet mm. Laura Honkasalo (”Sinun lapsesi eivät ole sinun”) ,Riitta Vartti (”Elämäni yliopisto”) ja Pirkko Saisio (mm. ”Baikalin lapset”).

Hassin paperi kuvaa 60-luvun murskaavaa taistolaisvyörytystä – radikalismia, tiedostamista, erimielisten painostamista – uutuuskirja vie väkisinkin ajatukset nykyhetkeen

Taistolaisuus

Suomessa vieraillut brittiprofessori: woke-eliitti ja siihen kuuluva media ovat radikalisoituneet voimakkaasti, ja seuraus on karu: he ovat kyvyttömiä enää ymmärtämään tavallisia ihmisiä

Ultra Bran entinen laulaja ottaa etäisyyttä taiteilijoiden ”äänekkään vähemmistön” woke-ajatteluun

Kiilusilmät nousevat kumpujen yöstä – Woke ei ole ideologia vaan fanatismia

Sosialistista vallankumousta visioinut entinen taistolaiskommunisti nousemassa ministeriksi Marinin hallitukseen

Uskomaton näytelmä: Yle-toimittaja Renaz Ebrahimi hyökyi absurdilla tavalla Esko Valtaojan kimppuun – lopputuloksena syntyi vakuuttava näyttö siitä, mikä woke-ilmiössä on pielessä

Suomen Perustan Grönroos ihmettelee punavihreiden fanaatikkojen aatteen lujuutta: ”Mikään fakta maahanmuuton taloudellisista tai turvallisuuteen liittyvistä ongelmista ei kiinnosta heitä”

Hassin paperi kuvaa 60-luvun murskaavaa taistolaisvyörytystä – radikalismia, tiedostamista, erimielisten painostamista – uutuuskirja vie väkisinkin ajatukset nykyhetkeen

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025