Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

tiedonvälitys

Hallituspuolueiden nuorisojärjestöt vaativat Ylen laittamista kuriin: ”Yle on ohjattava oikealle uralle”

Tietokirjauutuus Journalismin kuolema esittelee havainnollisesti ja tarkasti suomalaisen valtamedian alennustilaa. Laajan aineiston ja esimerkkitapausten valossa kirja osoittaa, miten suurten mediatalojen toimituksissa on pitkälti hylätty tavoite neutraalista ja puolueettomasta tiedonvälityksestä. Tilalle on tullut aktivismia ja kritiikitöntä henkilönpalvontaa.

Suomalainen valtamedian journalismi tarjoaa yleisölle paljon epätarkkaa, puolueellista ja osin jopa epäeettistä sisältöä. Mediasisältöjen takana toimittajia ohjaavat piilossa olevat motiivit ja tarkoitusperät, joiden eräänä tarkoituksena näyttää olevan ohjata yleisön ajattelua.
Kirjasyksyn hieman etuajassa käynnistävä tietokirjauutuus <a href="https://www.tammi.fi/kirja/katleena-kortesuo/journalismin-kuolema/9789520437329">Journalismin kuolema</a> esittelee havainnollisesti ja tarkasti suomalaisen valtamedian alennustilaa. Laajan lähdeaineiston ja esimerkkitapausten valossa kirja osoittaa, miten mediatalojen toimituksissa on pitkälti hylätty tavoite neutraalista ja puolueettomasta tiedonvälityksestä. Esimerkit kirjaan on poimittu isojen medioiden kuten Ylen, Helsingin Sanomien, iltapäivälehtien ja talouslehtien aineistosta.
Kirjan kirjoittaja, viestintäasiantuntija ja tietokirjailija Katleena Kortesuo, nostaa esille useita esimerkkejä journalismin epäkohdista eräänä tausta-ajatuksenaan kysymys, miksi luottamus mediaan on heikentynyt.
&#8211; Jos mediaan ei luoteta, on turha syyttää lukijoita. Silloin journalistin pitää katsoa peiliin ja miettiä, mistä luottamus koostuu. Onko media toiminut niin kuin pitää luottamuksen herättäjänä, Kortesuo kysyy kirjassa.
<h4>Toimittajien Sanna Marin -fanitus paistaa läpi</h4>
Vallan kolmijakoteoriassa median on katsottu edustavan neljättä valtiomahtia. Kirjoittaja huomauttaakin, että ilman journalismia ei olisi demokratiaa. Median on ajateltu toimivan ”vallan vahtikoirana”.
Nykyisin politiikka on erittäin henkilökeskeistä, ja kohdatessaan karismaattisen poliitikon toimittaja kuitenkin muuttuu nopeasti vallan vahtikoirasta vallan sylikoiraksi. Erityisen hyvin tämä on näkynyt pääministeri Sanna Marinia (sd.) koskevissa mediasisällöissä korona-aikana.
Valtamedian Marin-fanitus on läpinäkyvää ja peittelemätöntä, ja se alkoi jo ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Kirja muistuttaa, miten eräs toimittaja kujersi Ylen Jälkiviisaissa tammikuussa 2019 ennen eduskuntavaaleja:
&#8211; Miettikää, miten ihana tilanne olisi, jos meillä olisi Li Anders­son, Maria Ohisalo ja Sanna Marin puoluejohtajina. Tältä näyttää tulevaisuus, toimittaja hehkutti toivettaan, joka sittemmin kävi toteen.
Marinia hehkuttanut toimittaja oli Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson, jota kirjassa ei mainita nimeltä.
Katso klippi täältä:
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Yle hetkeä ennen eduskuntavaaleja 2019. 
Journalistiliiton päätoimittaja hehkuttaa suosikkipoliitikkojaan pidäkkeettä: &quot;Miettikää, mikä IHANA TILANNE olisi, jos meillä olisi <a href="https://twitter.com/liandersson?ref_src=twsrc%5Etfw">@liandersson</a>, <a href="https://twitter.com/MariaOhisalo?ref_src=twsrc%5Etfw">@MariaOhisalo</a> ja <a href="https://twitter.com/MarinSanna?ref_src=twsrc%5Etfw">@MarinSanna</a> puoluejohtajina.&quot; 
Video: Yle Areena, Jälkiviisaat 25.1.2019. <a href="https://t.co/blInVhgIef">pic.twitter.com/blInVhgIef</a>
&mdash; Matias Turkkila (@MatiasTurkkila) <a href="https://twitter.com/MatiasTurkkila/status/1557333698323922945?ref_src=twsrc%5Etfw">August 10, 2022</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Kyseinen Jälkiviisaiden jakso edelleen nähtävissä <a href="https://areena.yle.fi/1-50054718">YLE Areenassa</a>.
<h4>Omikron-variantti saapui Marinin &#8221;vapaudenviestin&#8221; jälkeen</h4>
Marin on saanut osakseen jonkin verran myös asiapohjaista kritiikkiä, mutta päällisin puolin monet toimittajat antautuvat tunteidensa vietäväksi Marinista kirjoittaessaan.
Iltalehden Facebook­-jakoon saatteeksi joulukuussa 2020 oli lipsahtanut nolon imarteleva teksti: ”Miten upeasti Marin onkaan johtanut joukkoja edestä vaikeassa ajassa! Kiitos, Sanna! Aika moni on todella ylpeä sinusta.” Puolueellinen ja ylistävä teksti tosin sittemmin muokattiin hivenen neutraalimpaan muotoon.
Moni muistaa myös Ilta-Sanomien haastattelun syksyllä 2021, jolloin pääministeri Marinilla oli kansalle ”vapaudenviesti”. Korona oli kuulemma pian selätetty, ja jutussa hehkutettiin, että ”nyt saa mennä, kokea ja tehdä”.
Jutun kuvatekstin mukaan jopa Marinin hiustyylin nähtiin ilmentävän koronataistelun päättymistä. Kuitenkin monet asiantuntijat olivat Marinin kanssa eri linjoilla, mutta heidän näkemyksiään ei ollut otettu mukaan juttuun. Ehkä olisi pitänyt, sillä pian vapaudenviesti-jutun julkaisun jälkeen Suomessa alkoikin levitä omikronvariantti tunnettuine seurauksineen.
&#8211; Voi pohtia, kuinka harkittu Marinin viesti oli ja olisiko toimittajien pitänyt huomata kyseenalaistaa Marinin valistumatonta kehotusta, Kortesuo kirjoittaa.
<h4>Helsingin Sanomat innostui noituudesta</h4>
Kognitiiviset vinoumat eli biakset ovat ihmisissä olevia sisäsyntyisiä toimintamalleja, jotka saavat painottamaan tietoa puolueellisesti, tulkitsemaan sitä väärin ja tekemään virhepäätelmiä.
Jostain syystä pakanallisuuteen ja ”noitiin” liittyvät teemat näyttävät suuresti kiinnostavan toimittajia. Kirjassa huomautetaan, että joskus unohtuu, että asian suhteen olisi hyvä olla kriittinen.
Helsingin Sanomissa ilmestyi elokuussa 2021 artikkeli otsikolla <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008125378.html">”Kuka pelkää nykynoitia?”</a> Myös jutun ingressi hämmentää lukijaa: ”Noitia on nykyään enemmän kuin koskaan, sanoo Kuparikettu. Hän on noita, meedio ja hiljattain ilmestyneen Noitakirjan toinen kirjoittaja.”
Sakeaa tekstiä. Mutta entistä hämmentävämmäksi teksti muuttuu, kun HS-toimittaja näyttää nielaisseen haastateltavan noitafantasiat sellaisenaan. ”Noitien historiasta on kirjoitettu useita tietokirjoja, mutta Noitakirjassa uutta on se, että toinen kirjoittajista on itse noita”, Hesarin toimittaja revittelee.
Jutussa haastateltava listaa useita epätosia väitteitä ja uskomuksia, joita toimittaja ei kyseenalaista vaan pikemminkin menee tarinoihin mukaan.
Kortesuo huomauttaa, että sanakirjamääritelmän mukaan noita on henkilö, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä, ja meedio on henkilö, joka välittää yliluonnollisia viestejä.
&#8211; Haastateltavan kerrottiin olevan ”noita ja meedio”. Toimittajan olisi kuitenkin pitänyt muotoilla asia mieluummin niin, että haastateltava kokee olevansa noita ja meedio kuin ottaa kritiikittömästi vastaan kaikki, mitä haastateltava sanoo, Kortesuo kirjoittaa.
<h4>Kukaan ei haasta feminismiä</h4>
Journalismin kuolema -kirjan yksi keskeinen havainto on, että medialta puuttuu kyky kritisoida nykyfeminismiä, koska monen toimittajan näkökulmasta kaikki feminismi on aina hyvää, rakentavaa ja tarpeellista. Feminismiä toisin sanoen ei haasteta missään. Toisaalta feministiksi julistautuneiden henkilöiden lausumat menevät usein mediassa läpi ilman kritiikkiä.
Esimerkiksi Yle haastatteli elokuussa 2021 feminististä sarjakuvapiirtäjää. Haastateltavan mukaan miesten vaatevalintoja ei ruodittaisi lehdistössä. Yle antoi väitteen mennä läpi, vaikka mediassa on ruodittu aiemmin ainakin Alexander Stubbin pyöräilysortseja, Veltto Virtasen hattua, Juha Sipilän Terrafame-pipoa ja Renny Harlinin nahkatakkia.
Helsingin Sanomat julkaisi erittäin laajan reportaasin nimeltä <a href="https://dynamic.hs.fi/a/2020/naisellistaalkuvoimaa/">”Naisellista alkuvoimaa”</a> elokuussa 2020. Jutussa kerrottiin Ruotsissa järjestetystä Pyhän kohdun festivaalista ja porukasta, joka uskoo ”patriarkaatin aikakauden loppuun”. Festivaalilla oli reilut sata osallistujaa, joten kyseenalaista on, oliko kyseessä edes festivaali. Kuvareportaasissa kerrotaan, että osallistujat pitävät kohtua ”pyhänä energiatilana, jota on puhdistettava ja parannettava”.
&#8211; Naureskelut sikseen. Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Mutta onko journalismin tehtävänä raportoida kaikesta marginaalisestakin? Eikö tämä ole taikauskon normalisointia ja naisen mystifiointia ja glorifiointia? kirjoittaja Kortesuo kysyy.
Kirjan kirjoittaja tunnustaa olevansa itse oikeistofeministi ja mahdollisuuksien tasa-arvon puolella. Se ei kuitenkaan estä häneltä feminismin kriittistä arviointia.
&#8211; Olen useaan otteeseen kritisoinut viimeisimpiä feminismin aaltoja, jotka ovat myös poliittisia liikkeitä. Osa feminismin tuoreista suuntauksista on niin erikoisia, että ne ohittavat todellisuuden ja tuottavat enemmän haittaa kuin hyötyä.
<h4>Erilaiset näkemykset ratkaisuista tarpeen</h4>
Toimittaja joutuu aina tekemään valinnan siitä, keiden ääni kuuluu jutussa, keitä asiantuntijoita hän haastattelee ja toisaalta ketkä eivät pääse ääneen.
Varsinkin Ylen ohjelmista ja muista aineistoista tuttu asetelma on, että varsin usein kaikki Ylen kokoamat henkilöt ovat asioista samaa mieltä. Myös Kortesuo kiinnittää tähän huomiota kirjassa.
Viime vuonna Yle julkaisi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-12127457">ilmastokriisistä jutun</a>, jossa haastateltiin ”kuutta asiantuntijaa ja mielipidevaikuttajaa”. Jutun otsikko oli ”Ilmastokriisi ei ratkea yksilön valinnoilla – Näin eri alojen asiantuntijat ja vaikuttajat vastaavat tähän ja kolmeen muuhun väitteeseen”. Jutun ongelma on, että kaikki kuusi haastateltavaa ovat kaikista jutun neljästä teemasta täysin samaa mieltä.
Kortesuo huomauttaa, että viimeistään silloin, kun toimittaja huomasi haastattelua tehdessä, että raati on turhan yksimielinen, porukkaan olisi pitänyt ottaa yksi tai kaksi erilaista näkemystä mukaan, esimerkiksi joku, joka kritisoi anarkistiryhmä Elokapinaa.
&#8211; Se on toki selvää, että ilmastokriisi on todellisuutta. Ratkaisuvaihtoehtoja on silti olemassa monia, ja niistä poliitikot ovat usein erimielisiä. Tarvitsemme erilaisia näkemyksiä ratkai­suista, emme faktoista.
<h4>Puolueettomuuden teeskentely ei mene läpi</h4>
Puoluelehdet ja yhdistysten julkaisut kertovat avoimesti, mitä aatetta ne kannattavat. Kortesuo kysyy, olisiko muidenkin medioiden jo aika tehdä samoin, sillä se ei onnistu, että media yrittää uskotella olevansa puolueeton, mutta ei oikeasti ole sitä.
Monet mediat uutisoivat kesällä 2012 Sunnuntaisuomalaisen teettämästä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-6225996">kyselystä</a>, joka käsitteli toimittajien puoluekantoja. Kyselyn mukaan toimittajien suosikkipuolue oli vihreät ja inhokkipuolue perussuomalaiset.
Kortesuo huomauttaa, että osa mediataloista ei tuolloin suostunut vastaamaan kyselyyn, vaikka siihen olisi voinut vastata nimettömästi.
Tosin toimittajien punavihreys on käynyt sittemmin ilmi myös Tampereen yliopiston tutkimusartikkelista, jonka mukaan journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista kolme neljäsosaa on vihreiden tai vasemmistoliiton kannattajia.
Kun toimittajakunnasta näin suuri osa jakaa punavihreän maailmankuvan, se ei voi olla näkymättä mediasisällöissä siinäkään tapauksessa, että media juhlallisesti julistaa olevansa ”sitoutumaton” tai ”puolueeton”.
Kortesuo kannustaakin suomalaista mediaa pelaamaan avoimin kortein ja kertomaan julkisesti toimittajien sidonnaisuudet ja jäsenkirjat.
&#8211; Kuluttajalla on oikeus tietää, mistä aineksista hänen ostamansa uutinen on tehty ja mikä on sen ravintoarvo. Median kannattaa avata julkiseksi arvopohjansa ja sisältölinjauksensa, Kortesuo kirjoittaa.
<img decoding="async" class="alignnone size-full wp-image-94871" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-scaled.jpeg" alt="" width="100%" srcset="https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-scaled.jpeg 1630w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-191x300.jpeg 191w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-652x1024.jpeg 652w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-768x1206.jpeg 768w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-978x1536.jpeg 978w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-1304x2048.jpeg 1304w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-64x100.jpeg 64w, https://media.sudev.fi/wp-content/uploads/2022/08/9789520437329_frontcover_draft_original-24x38.jpeg 24w" sizes="(max-width: 1630px) 100vw, 1630px" />
Kuva: Tammi.

Uutuuskirja Journalismin kuolema: Suomalainen media sortuu henkilönpalvontaan, ihastuu feminismiin, höpöttelee noituudesta, kertoo yksipuolisesti lempiaiheistaan

Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin tiistaina Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta yhtiön toiminnasta vuonna 2021. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpäällä oli <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Puheenvuoro/2022/Sivut/PUH_62+2022+11+3+3.aspx">esittää</a> Yleä kohtaan niin kritiikkiä kuin kiitostakin.

Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää keskittyi puheessaan Ylen rooliin kansallisessa huoltovarmuudessa, suomalaisen urheilukulttuurin edistämisessä ja politiikan uutisoinnissa.
&#8211; Yleisradio-osakeyhtiöllä onkin Suomen valtion omistamana valtakunnallisena mediayhtiönä tärkeä rooli yhteiskunnallisesti kriittisen viestinnän suhteen, ja itse arvostan kyllä tätä Yleisradiota huoltovarmuuden näkökulmasta ja pidän sitä hyvin kannatettavana, tunnusti Mäenpää, mutta jatkoi:
&#8211; Tärkeästä roolistaan huolimatta Ylenkin toimintaa pitää tarkastella kriittisesti. Erityisesti siksi, että Ylen omistaja ja näin ollen rahoittaja on Suomen valtio eli suomalaiset veronmaksajat.
Perussuomalaiset keventäisivät Yle-veroa
Mäenpää huomautti, että perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa 2022 vaadittiin Yleä kulukuurille:
&#8211; Ylen rahoituksen tasoa on leikattava osana valtiontalouden tasapainotusta. Hyväksyttävä kustannustaso on määritettävä sen mukaan, että Yle pystyy suoriutumaan tiedonvälitystehtävistään uutis- ja ajankohtaisohjelmatuotannon suhteen.
Mäenpää muistutti perussuomalaisten olevan tässäkin asiassa tavallisen suomalaisen veronmaksajan puolella:
&#8211; Ylen ei tule kilpailla kaupallisten toimijoiden kanssa esimerkiksi ulkomaisten viihdesarjojen esittämisellä. Ehdotamme neljänneksen eli 139 miljoonan euron leikkausta Ylen budjettiin. Tämä tehtäisiin suoraan kansalaisilta perittävän Yle-veron kevennyksenä, joka ei näy valtion budjetissa, mutta lisää kansalaisten käytettävissä olevia varoja.
”Jonkinlaista takaa-ajoa”
Politiikasta uutisoinnin suhteen Mäenpäällä oli esittää suoraa palautetta Ylelle. Kansaedustaja otti esille häntä koskevan uutisen vuodelta 2020, jolloin Yle uutisoi: ”Perussuomalaisten Juha Mäenpää poliisikuulustelussa: En ole vastuussa siitä, miten sanani käsitetään — Kieltäytyi 9 kertaa kommentoimasta.”
&#8211; Uutisessa oli kuva minun kuulustelustani, esitutkintapöytäkirjasta. Siis oikeasti — esitutkintapöytäkirjasta, joka julkisuuslain mukaan tulee julkiseksi vasta, kun syyte luetaan käräjäoikeudessa. Hiukan tuntuu, että saattaa olla aistittavissa jonkinlaista takaa-ajoa, että halutaan saattaa negatiiviseen valoon. Olisi hyvä keskustella, mitä ajatuksia tämä Yleisradion toimintatapa herättää tässä salissa, Mäenpää sanoi.
Hän kysyi puheenvuoronsa aikana myös, voisiko Yle näyttää televisiossa enemmän suomalaista urheilua. Esille tuomastaan kritiikistä huolimatta Mäenpää antoi lopuksi tunnustusta toimesta, jonka Yle suorittaa hänen nähdäkseen muita viestimiä paremmin:
&#8211; Kyselytunnista minä annan kyllä pisteet Ylelle, että he näyttävät sen suorana.
&nbsp;

Mäenpää: Ylenkin toimintaa pitää tarkastella kriittisesti

Kansanedustaja Jussi Wihonen on jättänyt kirjallisen kysymyksen tulevien koronarajoitusten valmistelusta ja tautitilanteisiin reagoimisesta.
 
Suomen koronatilanne on viime viikkoina hellittänyt ja huolimatta isoista tartuntamääristä on sairaala- ja varsinkin tehohoitoa tarvitsevien määrä lähtenyt laskuun. Naapurimaissa Tanskassa ja Norjassa tilanne on ollut samankaltainen ja niissä alettiin varsin ripeällä tahdilla purkamaan erilaisia koronarajoituksia.
Suomessakin rajoituksia on alettu purkaa asteittain.
&#8211; Koronarajoituksten oikeasuhtaisuudesta ja välttämättömyyksistä on esitetty laajaa kritiikkiä ja muun muassa ravintola- ja kulttuurialalla ollaan tuskastuneita rajoituksista aiheutuviin ongelmiin toiminnassa. Rajoitusten purku otetaan ilolla vastaan, mutta toisaalta aikataulut ja linjanvedot eri toimialojen välille ovat edelleen kummallisia, Jussi Wihonen sanoo.
Sekavat päätökset lisäävät epävarmuutta
Esimerkiksi pääasiassa ruokaravintoloina toimivien ravintoloiden aukioloaikaa pidennettiin kolmella tunnilla, mutta alkoholia tarjoavien ravintoloiden aukiolorajoitukset pysyivät ennallaan. Sosiaali- ja terveysministeriö uutisoi päätöksestä ”ravintolarajoituksiin kevennyksiä”, vaikka tosiasiassa samalla ilmoitti jatkavansa ravintoloiden rajoitusten voimassaoloa maaliskuun loppuun.
&#8211; Vain muutama päivä myöhemmin ilmoitettiin uusista lievennyksistä rajoituksiin. Tapahtumien osalta tilanne on se, että esimerkiksi jääkiekon Liigassa Oulussa voidaan ottaa yleisöä täydellä kapasiteetilla, useilla paikkakunnilla 50 % täyttöasteella, mutta esimerkiksi Helsingissä vain 50 henkilöä, Wihonen ihmettelee.
Wihosen mukaan rajoitusten asteittaisen purkamisen voi ymmärtää sillä, ettei tautitilanteen haluta pahenevan kerralla.
&#8211; Mutta kun ilmoitetaan, että ”tilannetta tarkkaillaan kaksi viikkoa”, tarkoittaa se lisää tuskaa yrittäjille, opiskelijoille ja harrastajille.
Yrittäjät tarvitsevat selkeää tietoa nopeasti
Wihonen ihmettelee, miksi yrittäjille ja toimijoille ei löydy ymmärrystä.
&#8211; Yritysten ja harrastusten toiminnat eivät lähde käyntiin sormia napsauttamalla, varsinkin kun korona-aika on jo valmiiksi verottanut taloutta ja työntekijöiden määrää. Rajoituksia on saatu tehtyä nopealla aikataululla, mutta niiden purkamisella ei ole tuntunut olevan suurta kiirettä. Yrittäjille ja eri toimijoille jo päivä tai kaksi merkitsee valtavaa eroa valmistautumisessa ja toiminnan pyörittämisessä.
Wihosen mukaan on liian optimistista odottaa, ettei uusia korona-aaltoja tulisi lähikuukausien aikana tai ettei rajoituksia enää tarvittaisi. Tärkeää olisi Wihosen mielestä kuitenkin se, että kun yhteiskuntaa lähdetään nyt avaamaan, niin luodaan toimintatavat ja -mallit, joilla pystytään elämään, vaikka tilanne heikentyisi.
&#8211; Rajoitettu yhteiskunta ei voi olla mikään normaali tila. Varmasti rajoitustoimilla ei voida miellyttää kaikkia osapuolia, mutta yrittäjät ja eri toimijat ansaitsevat saada tietää, mihin heidän elinkeinonsa ja toimintansa rajoittamiset perustuvat ja millä aikataululla rajoitukset ovat tulossa ja milloin niistä voitaisiin luopua.
Rajoituksia ei pidä asettaa vain varmuuden vuoksi
Kirjallisessa kysymyksessään Wihonen tiedustelee hallitukselta, että miten hallitus aikoo jatkossa pitää yhteiskuntaa avoimena koronatilanteesta huolimatta ja miten hallitus aikoo huolehtia, että jos rajoituksia joudutaan jälleen julistamaan, ne ovat ehdottomasti välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, eikä rajoituksia tehdä vain varmuuden vuoksi.
&#8211; Ovatko esimerkiksi viimeisten kuukausien aikana olleet rajoitukset olleet hallituksen mielestä ehdottoman välttämättömiä ja oikeasuhtaisia ja onko hallituksen mielestä sen saama kritiikki koronarajoitusten suhteen ollut oikeutettua?

Wihonen: Rajoitukset saadaan aikaan hetkessä, mikä kestää niiden purkamisessa?

Vainajat nousevat kuolleista puhumaan sellaista, mitä eivät ole koskaan ääneen sanoneet. Elävät julistavat uskottavilla videolla ennen kuulumattomia asioita. Kuka hyvänsä voi mennä retkuun, kun koneoppiva tekoäly ja deepfake järsivät verkossa uskottavan tiedon perustaa.

Tavallinen tallaaja alkaa olla hätää kärsimässä tiedon valtatiellä, sillä tarun ja totuuden muutoinkin veteen piirretty viiva käy yhä vaikeammaksi hahmottaa. Kansalaiset eivät enää välttämättä usko lukemaansa, kuulemaansa tai näkemäänsä. Tutkijain mukaan ihmismielen on valtaamassa <a href="https://interestingengineering.com/what-you-need-to-know-about-identifying-deepfakes">skeptisyys</a> kaikkea tiedonvälitystä kohtaan. Asiasta kirjoittaa Interesting Engineering -lehti.
<h4>Tiedosta on tullut uskon asia</h4>
Äskettäin nousi <a href="https://www.theverge.com/2021/7/15/22578707/anthony-bourdain-documentary-deepfake-voice">kohu</a>, kun julkiskokkivainaan Anthony Bourdainin kuullaan lukevan itsestään kertovassa dokumenttielokuvassa omia kirjoitettuja sanojaan, joita hän ei todellisuudessa ole koskaan lausunut ääneen. Sanat lukee koneoppivan tekoälyn ohjaama syntetisaattori, joka on opetettu matkimaan Bourdainin ääntä. Todellisuuden muokkaaminen sai kriitikot pohtimaan dokumentin eettisiä perusteita.
Dokumenteissa menneisyyden voi siis muokata haluamakseen. Kuvia on diktatuureissa retusoitu maailman sivu mutta nyt väärennöksiin tarvittavat työkalut ovat kaikkien ulottuvilla. Verkosta voi ladata sovelluksia kuten FaceSwap, FaceApp, Avatarify ja Zao, joiden avulla hiukankin ohjelmointia oivaltava voi kokeilla ja todentaa väärennöksen voiman. Kun yhä useammat tekevät niin, usko tiedon todenperäisyyteen katoaa lopullisesti karkkimaahan.
<h4>Synteettinen media on tekotodellisuutta</h4>
Tekoälypohjainen synteettinen media tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan todellisista elementeistä muokattuja viestintätuotteita, jotka eivät perinteisessä mielessä ole totta. Sitä kutsutaan monesti osuvalla yleisnimellä deepfake.
Tekoälyn tai koneoppimisen avulla tuotetut hyperrealistiset videot, hätkähdyttävän todelliselta vaikuttavat kuvat ja alkuperäiseltä kuulostavat ihmisäänet ovat jo osa viestintäkirjoa. Niihin on yhä helpompi haksahtaa, aivan kuten aina vaan sofistikoidummiksi käyviin verkkohuijauksiinkin.
Todellisuuden muokkausta omiin tarpeisiin käyttävät niin verkossa leikkivät lapset kuin päämäärätietoiset aikuisetkin. Keinot ovat ajan myötä muuttuneet ja onkin hyvä huomata, että somen lapsialustoilla leviävät naamanvääntösovellukset ovat melkoisen kaukana edistyneimpien kansalaisten ja vaikuttamaan pyrkien ulkovaltojen todellisesta arsenaalista.
DeepFaceLab on esimerkki helposti saatavissa olevasta, ilmaisesta deepfake-ohjelmistosta. Videolla näkyy, kuinka näyttelijä Robert Downey Jr:n kasvot valjastetaan puhumaan halutulla tavalla:
<iframe loading="lazy" title="Easy Deepfake Tutorial: DeepFaceLab 2.0 Quick96" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/lSM-9RBk3HQ?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Youtube, Deepfakery-kanava. 6 min 38 sek.

Näin ei ole, vaikka siltä näyttää – Deepfake ja synteettinen media sekoittavat toden ja tarun ennennäkemättömällä tavalla

Ylen hallintoneuvoston perussuomalaiset jäsenet Olli Immonen. Leena Meri, Jari Ronkainen ja Jussi Wihonen puuttuvat Ylen ympärillä vellovaan sensuurikohuun.

Julkisuudessa on noussut esiin useita tapauksia, joissa Ylen kolumnisteja (<a href="https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006505380.html">Janne Saarikivi</a>, <a href="https://suomenkuvalehti.fi/mediasekaantuja/tv-toimittaja-sanna-ukkola-yksi-ylesta-lahtoni-syista-oli-kolumnieni-rajoittaminen/">Sanna Ukkola</a>, <a href="https://www.verkkouutiset.fi/tama-on-koronaakin-kovempi-uhka/#06112010">Jari Ehnrooth</a>, <a href="https://stage.sudev.fi/yle-sensuroi-hallituskriittisen-blogin-sivuiltaan/">Rajkumar Sabanadesan</a>, <a href="https://stage.sudev.fi/is-historioitsija-teemu-keskisarja-lopetti-kolumnien-kirjoittamisen-ylella-tiina-rakel-liekin-takia/">Teemu Keskisarja</a>) on rajoitettu tai sensuroitu. Erityisen ongelmallista on, että asiantuntijoita on estetty kirjoittamasta aiheista heidän omalla tutkimusalueellaan. Historioitsija Teemu Keskisarjan Talvisota-kirjoitukseen puututtiin, samoin kielitieteilijä Janne Saarikiven kirjoitukseen, jossa hän arvioi hallituksen viestintää.
&#8211; On äärimmäisen huolestuttavaa, jos Yle estää alustallaan hallituksen toimien kriittistä arviointia, hallintoneuvoston perussuomalaiset jäsenet toteavat.
Ei saa käyttää poliittisen toiminnan välikappaleena 
Hallintoneuvoston jäsenet kantavat myös huolta kirjoittajien yksipuolisuudesta. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Yle on suosinut kolumnistipoolissa hyvin voimakkaasti niin sanottua arvoliberaalia laitaa. Arvokonservatiiveja alustalta ei löydy ainoatakaan.
&#8211; Yleä ei saa käyttää poliittisen toiminnan välikappaleena. Yhtiöllä on Yleisradiota koskevan lain nojalla velvollisuus tarjota monipuolisia tietoja ja mielipiteitä. Tämä vaatimus ei toteudu, mikäli kolumnistivalinnoilla ja valikoivalla sensuurilla/rajoituksilla suositaan voimakkaasti politiikan yhtä klikkiä. Ylen tehtävä verovaroin ylläpidettynä yhtiönä ei ole osallistua vihervasemmistolaiseen poliittiseen aktivismiin.
Edellytettävä puolueettomuutta ja tasapuolista tiedonvälitystä
Hallintoneuvoston jäsenet edellyttävät Yleltä puolueettomuutta ja tasapuolista tiedonvälitystä. Julkisuudessa vellova sensuuriuutisointi ei edistä luottamusta yhtiön toimintaan.
&#8211; Puolueettomuus edellyttää, että toiminta myös objektiivisesti arvioituna näyttää puolueettomalta. Ja nyt toiminta näyttää puolueelliselta valikoinnilta. Tällainen ei ole neutraalia tiedonvälitystä vaan politikointia, joka ei missään tapauksessa kuulu Ylen tehtäviin.
&#8211; Asia on selvitettävä. Nostamme asian esille tänään hallintoneuvoston kokouksessa, nelikko lupaa.

Teemu Keskisarjan sensurointitapaus katkaisi kamelin selän – PS vie asian hallintoneuvostoon, vaatii Yleltä selvitystä siitä, mitä yhtiössä oikein tapahtuu

tiedonvälitys

Hallituspuolueiden nuorisojärjestöt vaativat Ylen laittamista kuriin: ”Yle on ohjattava oikealle uralle”

Uutuuskirja Journalismin kuolema: Suomalainen media sortuu henkilönpalvontaan, ihastuu feminismiin, höpöttelee noituudesta, kertoo yksipuolisesti lempiaiheistaan

Mäenpää: Ylenkin toimintaa pitää tarkastella kriittisesti

Wihonen: Rajoitukset saadaan aikaan hetkessä, mikä kestää niiden purkamisessa?

Näin ei ole, vaikka siltä näyttää – Deepfake ja synteettinen media sekoittavat toden ja tarun ennennäkemättömällä tavalla

Teemu Keskisarjan sensurointitapaus katkaisi kamelin selän – PS vie asian hallintoneuvostoon, vaatii Yleltä selvitystä siitä, mitä yhtiössä oikein tapahtuu

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025