Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Urho Kekkonen

Purra: Kun maailma järisee perustuksia myöden, Suomea kannattelee kolme ikiaikaista viisautta

Perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarja piti eilen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa esitelmän suomalaisten suhteesta entisiin presidentteihinsä. Keskisarjan mukaan Sauli Niinistö on hyvä esimerkki siitä, minkä tyyppisistä presidenteistä suomalaiset tykkäävät.

Ulkoministeri Väinö Tanner ei uskonut sodan syttymiseen käydessään kirjeenvaihtoa diplomaattina toimineen Juho Kusti Paasikiven kanssa vuonna 1939. Tanner totesi Paasikivelle, että eihän maailma niin hulluksi voi tulla, että uusi maailmansota syttyisi. Paasikivi vastasi Tannerille kysymällä, koska tämä on nähnyt maailmassa järjen vallitsevan.
Perussuomalaisten kansanedustaja, historioitsija Teemu Keskisarja pitää Paasikiven Tannerille kirjoittamaa vastausta Suomen historian tärkeimpänä sitaattina. Keskisarjan mielestä Paasikiven pessimistinen sitaatti on syytä muistaa nykyisessä epävarmassa maailmanajassa, jossa ei pidä olla sinisilmäinen.
– Kuka voi painaa ydinohjuksen laukaisunappia? Biden on huonommassa kunnossa kuin Kekkonen vuonna 1981. Nykyinen lääketiede pitää Bidenin pystyssä. Ei se ole vain Putinista kiinni, Keskisarja havahdutti.
Keskisarja esitelmöi Suomen presidenttien ihmishistoriasta Jyväskylässä tiistaina.
Suurin vallankäyttäjä
Keskisarjan mukaan lempinimen Ukko-Pekka saaneella Pehr Evind Svinhufvudilla oli presidenteistä pahimmat luurangot kaapissa.
– Minulla ei ole mitään Ukko-Pekkaa vastaan, mutta häntä pitää katsoa kriittisesti liittyen vuoden 1918 veljessotaan. Svinhufvud ei ollut murhanhimoinen teurastaja. Hän ei kuitenkaan yrittänytkään estää punavankien teloituksia. Vankileireillä lähes 13 000 punavankia tapettiin nälkään, Keskisarja kertoi.
Svinhufvud toimi presidenttinä vuosina 1931–1937. Historioitsijan mielestä Svinhufvudilta olisi voinut odottaa enemmän Suomen ykkösoikeusoppineena.
– Ukko-Pekka oli paljon isompi vallankäyttäjä kuin kukaan muu presidentti, Keskisarja summasi.
Kylmäpäinen presidentti
Sotavuosien presidentti Risto Ryti on Suomen tasavallan presidenteistä ainoa, joka ei toiminut puolustusvoimien ylipäällikkönä. Hän oli presidentti vuosina 1940–1944.
– Ryti painettiin hetkeksi sotasyylliseksi ja maanrakoon. Hän sai ansaitsemansa kunnianpalautuksen ennen kuolemaansa. Rytillä oli äärettömän kovat hermot, ja hän oli oikein kylmäpäinen presidentti hyvällä tavalla, Keskisarja analysoi.
Vuosina 1946–1956 presidenttinä toiminut Paasikivi on Keskisarjan mukaan yliarvostettu, mutta toisaalta tämä oli suunnattoman lukenut sekä Venäjän historian, kansan ja kulttuurin tuntija.
Keskisarjan mukaan Paasikivestä tuli diplomaatti vasta talvisodan aikana. Pitkään KOP:n pääjohtajana toiminut Paasikivi oli temperamenttinen, ja hänellä oli mielenterveysongelmia. Paasikivi joutui ristiriitaan pankin johtokunnan kanssa, joka tilasi hänelle mielentilatutkimuksen. Lopulta Paasikivi erosi pääjohtajan virasta.
Paasikivi muistetaan Suomen sodanjälkeisen ulkopoliittisen linjan hahmottelijana ja toimeenpanijana.
Hulttiosta suurmieheksi
Keskisarja puhui presidenteistä pisimpään Gustaf Mannerheimista, jonka nuoruudesta hän on kirjoittanut Hulttio-nimisen kirjan. Mannerheim oli presidenttinä vuosina 1944–1946. Keskisarja ylisti Mannerheimin kasvutarinaa hulttionuorukaisesta suureksi suomalaiseksi, josta on kirjoitettu noin 600 elämänkertaa.
– Nuorukaisena hän hajosi ja meni rikki. Sitten hän kokosi sirpaleet ainutlaatuiseksi lasimaalaukseksi, Keskisarja kuvailee.
Hänen mukaansa Suomen itsenäisyyden jälkeen Mannerheim piti itsensä järjestyksessä.
– Mannerheimille Suomi oli pitkään synnyinmaa ja viimeistään vuodesta 1939 lähtien isänmaa. Hän piti kenraalinsa kurissa ja kehittyi yli 70-vuotiaana. Hän oli loistava ja särmikäs suurmies, Keskisarja sanoo.
25 vuoden valtakausi
Suomen pitkäaikaisin istuva presidentti on Urho Kekkonen, jonka valtakausi kesti yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982.
– Kekkosella oli liian pitkä valtakausi. Valta turmelee. Hän myi sielunsa punaisille, käytti paljon viinaksia ja tuli 1970-luvulla suuruudenhulluksi, Keskisarja sanoi.
Hänen mukaansa Kekkosen arvopohja on jossain määrin mysteeri.
– Luulen, että hän oppi taktikoksi ja vihasi ryssiä. Suomessa ei kuitenkaan syttynyt sotaa hänen aikanaan.
Yleisön joukosta Keskisarjalta kysyttiin Kekkosen terveydentilan salaamisesta.
– Kekkonen oli itse syypää siihen. Luopumisen tuska oli suuri, Keskisarja totesi.
Presidenttejä ei jumaloida
Seuraavien presidentinvaalien varsinainen vaalipäivä on ensi sunnuntaina. Keskisarjasta suomalaiset ovat suhtautuneet presidentteihin monijakoisesti.
– Suomalaiset uskovat, että valinnassa käy hyvä herra- tai rouvaonni. Toisaalta kansalaisissa on piilevä ja kyräilevä herraviha, mutta jotenkin tämä yhtälö toimii. Meillä ei kuitenkaan jumaloida Kekkosta tai Mannerheimia.
Presidentti Tarja Halosen ja Sauli Niinistön arvioinnin aika tulee Keskisarjan mukaan myöhemmin.
– Halonen hyötyi miehisen presidenttijatkumon rikkomisesta. Tuolloin oli naisen aika. Niinistö on esimerkki siitä, millaisesta presidentistä Suomi tykkää. Tänne ei haluta donaldtrumpmaista kaunopuhujaa.
Esitelmätilaisuuden järjestivät Perussuomalaisten Keski-Suomen piiri ja Jyväskylän seudun Perussuomalaiset.
&nbsp;

Teemu Keskisarja suomalaisten suhteesta presidentteihinsä – ”Kansalaisissa on piilevä ja kyräilevä herraviha, mutta jotenkin tämä yhtälö toimii”

Ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja, FM Simo Grönroos <a href="https://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/events/public-fi?id=65942">väittelee</a> maanantaina 12.6.2023 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta &#8221;Kauko Kare &#8211; Suomettumisen kriitikko &#8211; Nootti-lehden ja Alea-kirja-kustantamon perustajan toiminta Kekkosen ajan toisinajattelijana&#8221;.

Simo Grönroosin väitöskirja keskittyy tarkastelemaan sitä, miten valistuksen ajan filosofeja ja renessanssin humanisteja ihailleesta individualistisesta lehtimiehestä Kauko Kareesta tuli suomettumisen myötä äärioikeistolaisen fanaatikon maineen saanut Urho Kekkosen ajan toisinajattelija. Väitöskirja tarjoaa lisäksi uusia näkökulmia suomettumisen ajasta sekä erityisesti Kekkosta vastustaneiden toisinajattelijoiden toiminnasta.
Suomettumisen ja Kekkosen vastustaja
Toimittaja, kirjailija ja kääntäjä Kauko Kare oli yksi suomettumisen ajan jyrkimmistä Urho Kekkosen vastustajista. Kare julkaisi vuonna 1967 menestyskirjan &#8221;Tähän on tultu&#8221;, jossa kritisoitiin suorin sanoin Kekkosen presidenttikauden poliittisia ilmiöitä, kuten Neuvostoliiton kasvanutta vaikutusvaltaa suomalaisessa yhteiskunnassa, ulkopolitiikan käyttämistä sisäpolitiikan aseena ja sananvapauden kaventumista itsesensuurin vallatessa alaa.
Kare ryhtyi kirjan saavuttaman menestyksen turvin itsenäiseksi kustantajaksi ja toimi 1990-luvun alkuun asti perustamiensa Nootti-lehden ja Alea-kirja-kustantamon kautta sellaisten tietojen, näkökulmien ja mielipiteiden äänitorvena, jotka olisivat muuten jääneet julkaisematta suomettuneessa Suomessa.
Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, auditorio PIII, Yliopistonkatu 3. Vastaväittäjänä on professori Vesa Vares, Turun yliopisto. Kustoksena on Juha Siltala. Väitöskirja julkaistaan sarjassa &#8221;Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta&#8221;.
&nbsp;

Simo Grönroos väittelee Kekkosen ajan toisinajattelijasta – suomettumisen kriitikko Kauko Kare sai äärioikeistolaisen maineen

Eduskunnassa käsiteltiin tänään Nato-jäsenyyttä, jonka hakemista perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää ilmaisi puheensa aikana tukevansa. Mäenpää painotti yleisen asevelvollisuuden tärkeyttä maamme puolustamisen kannalta jatkossakin ja muistutti Suomen päättävän itse, sijoitetaanko tänne esimerkiksi Nato-joukkoja tai ydinaseita.

Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää huomautti, että Nato-jäsenyyden merkitys ei ole vain sotilaallinen, vaan sillä on myös taloudellinen ulottuvuus. Jäsenyys auttaa Suomen myönteisen maakuvan säilymisessä, minkä johdosta maariski näyttää sijoittajille pienemmältä. Mäenpää liitti päätöksen historiaan lainaamalla entistä tasavallan presidenttiä:
&#8211; Tämän jääväämättömän epävarmuuden edessä olen laajasti asiaa arvioinut ja pohtinut, ja mieleeni tuli yksi sellainen vanha sitaatti, ja luen sen täältä: ”Perustavoitteemme on Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa ja sen myötä huolenpito kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tämä kulkee kaiken muun edellä.”
&#8211; Tämän puheen on täällä pitänyt joskus Urho Kekkonen, ja itse kun olen ollut hyvin sillä kannalla, että me pärjäämme liittoutumattomana ja käsittänyt sen riippumattomuutena, niin nyt kuitenkin asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että tuen jäsenyyden hakemista, ja tällä tavoin me olemme nyt ainakin riippumattomia Venäjästä.
Suomella jatkossakin reserviläisarmeija
Mäenpää painotti yleisen asevelvollisuuden tärkeyttä jatkossakin, vaikka Suomi todennäköisesti kuuluukin lähiaikoina puolustusliittoon.
&#8211; Vaikka Nato lisää Suomen turvallisuutta, perustuu jatkossakin kansallinen puolustuskykymme omaan asevelvollisuuteen perustuvaan reserviläisarmeijaan. Tällä hetkellä tämä ajatus käsittääkseni jaetaan lähes poikkeuksetta poliittisen kentän kaikilla laidoilla. Tästä pitää kuitenkin pitää kiinni myös jatkossa eikä lähteä hakemaan irtiottoja siinä vaiheessa, kun Nato-pidäkkeen ja lisäsuojan arkeen ollaan jo totuttu Suomessa. Odotan kaikilta puolueilta sitoutumista tähän, Mäenpää linjasi.
Suomalaisia sotilaita muihin Nato-maihin vain vapaaehtoisina
Mäenpää sanoi puheessaan, että sotilasvala velvoittaa ainoastaan Suomen puolustamiseen:
&#8211; Korostan sitä, että suomalaisten joukkojen lähettämisen muihin Nato-maihin on perustuttava vapaaehtoisiin sitoumuksiin. Halukkaita kyllä löytynee, niin ammattisotilaista kuin reservistä. Haluan korostaa, että ketään ei lähetetä muiden maiden kriiseihin pelkän suomalaisen sotilaan sotilasvalan perusteella.
Ydinaseista ja Nato-joukoista päätämme itse
Mäenpää selvensi myös, että Suomi päättää itse, sijoitetaanko sen alueelle Nato-joukkoja, -tukikohtia tai ydinaseita:
&#8211; Ydinaseet tosin ovat jo toisaalta omassa lainsäädännössämme kiellettyjä. Tässä jääväämättömän epävarmuuden tilanteessa on tärkeää, että tämä turvallisuuspoliittinen ratkaisu, Nato-option lunastaminen, on kauaskantoinen ratkaisu, joka tehdään laajan enemmistön turvin. Tiukoissa turvallisuuteemme vaikuttavissa päätöksissä päätökset tehdään hyvässä yhteistyössä.
Mäenpää lainasi vielä suomalaista jalkaväenkenraalia Adolf Ehrnroothia:
&#8211; ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.” Tämän tulee olla jatkossakin näin. Meidän pitää pitää omat puolustusvoimat kunnossa, turvata niihin ja ottaa tämä Nato sitten lisäsuojana tai lisäpidäkkeen antajana tähän meidän puolustusjärjestelmään.
&nbsp;

Mäenpää painottaa yleisen asevelvollisuuden merkitystä jatkossakin – ydinaseista ja Nato-joukoista Suomi päättää itse

Viime viikkojen <a href="https://stage.sudev.fi/rakel-liekin-rekrytoinnit-yle-kolumnisteiksi-feministipoliitikko-feministiaktiivi-vihrea-poliitikko-transaktivisti-vasemmistoaktiivi-feministiaktivisti-feministi-vasemmistoaktiivi/">kohu Yleisradion politisoitumisesta</a> palautti kouriintuntuvalla tavalla mieliin seniorisukupolven hyvin muistaman &#8221;reporadioksi&#8221; kutsutun aikakauden. Tuolloin räikeä puolueellinen aktivismi hivuttautui valtion mediaan. Reporadio oli esimerkki valtion radiomonopolin avoimen aatteellisesta värittymisestä, jossa hylättiin pyrkimys poliittiseen puolueettomuuteen. Lopulta ideologinen tuputtaminen oli niin päällekäyvää, että Ylen johtaja vaihdettiin, ja ohjelmatoimintaa normalisoitiin. Nykypäivänä lukijat saattavat nähdä yhtäläisyyksiä siihen, miten ideologinen sokeus voi turmella luotettavan median uskottavuutta ja moniäänisyyttä.

Aluksi &#8221;reporadio&#8221; oli oikeistolainen pilkkanimitys vuosien 1965-1969 Yleisradiosta, jonka johtajan Eino S. Revon (1919-2002) aikana vasemmistoradikalismi sai puolueellisesti jalansijaa valtion mediamonopolin ohjelmatoiminnassa. Alkujaan vasemmistolaisuudelle ivaillut termi omaksuttiin käyttöön myös vasemmistopiireissä, mutta myönteisessä merkityksessä. Poliittisesti tiedostavissa piireissä ihailtiin &#8221;reporadiolaisia&#8221;.
Myöhemmin termistä on tullut neutraalimpi viittaus Yleisradion politisoituneeseen aikakauteen 1960- ja 1970-lukujen aikana.
<h4>Kylmä sota kavensi sananvapautta ja lisäsi valtion otetta mediasta</h4>
Reporadion voi nähdä jatkumona kylmän sodan ajan rajoitetulle mediailmapiirille, jota määritti Yleisradion monopoli, mediasisältöjen parlamentaarinen valvonta ja lehdistön poliittinen ohjailu. Tuolloin Maalaisliitto, SDP ja SKDL pyrkivät keskittämään mediavaltaa luottopresidenttinä pidetylle Urho Kekkoselle. 1960-luvulla Kekkonen ajoi hanakasti television ja radion monopolisoimista varmistaakseen medioiden lojaalisuuden harjoitetulle sisä- ja ulkopolitiikalle.
<blockquote>Puolueellisuus näkyi tehokkaasti mustilla listoilla, joilla varta vasten suljettiin pois väärämielisiä, yleensä porvarillisia esiintyjiä.</blockquote>
Yleisradio ja sen apuyhtiönä toiminut MTV olivat 1960-luvun alussa jo parlamentaarisessa valvonnassa, mutta poliittista mediaa haastoi vielä yksi kilpailija. Suomen ensimmäinen TV-kanava, teekkareiden perustama TES-TV (myöhemmin Tesvisio) oli saanut toimiluvat ja aloittanut yksityiset lähetykset vuonna 1956. Se hiersi Kekkosen takana olleita valtapuolueita, jotka pyrkivät vaikeuttamaan yksityisen kilpailun edellytyksiä mm. lupamenettelyihin vaikuttamalla. Tesvisio ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja lopulta vuonna 1964 se sulautettiin Yleisradioon. Vuonna 1965 Maalaisliitto yritti vielä vallata Helsingin Sanomia, mutta se epäonnistui. Kekkonen tunnetaan historiassa lehdistölle lähettämistään myllykirjeistä, joilla hän yritti vielä ohjailla mediaa ja asettaa lehdistönvapaudelle tiukempia raameja.
Vuonna 1965 Kekkonen tuki maalaisliittotaustaisen Revon valintaa Ylen johtoon. Repo ajoi läpi useita uudistuksia. Vuodesta 1926 vuoteen 1965 saakka Ylen radiouutiset olivat olleet yksinomaan STT:n uutissähkeitä. Repo halusi eroon STT:n uutisista, sillä se olisi lujittanut Yleisradion asemaa suomalaisella mediakentällä entisestään. Ylen hallintoneuvosto ei kuitenkaan suostunut siihen, mutta STT:n sähkeuutisten rinnalle perustettiin oma uutistoimitus, ja toimittajien oma maailmankuva sai enemmän jalansijaa ohjelmatoimituksessa ja todellisuuden kehystämisessä. Vuoden 1966 vaalien myötä eduskuntaan ja myös Yleisradion hallintoneuvostoon tuli entistä vahvempi vasemmistokomento. Vuosina 1967-1969 Yleisradiossa Revon alaisuudessa vaikutti erityinen PTS-toimielin, jonka on nähty olleen paljon vasemmistolaisempi kuin silloinen eduskunta ja Ylen hallintoneuvosto.
<h4>Reporadio teki Yleisradiosta yhteiskunnallisen taistelun välineen</h4>
Konservatiivien parissa herättiin mm. siihen, millaista yhteiskunnallisen asenneilmapiirin haltuunottoa Yleisradio tuki näyttävällä uutisoinnillaan kommunistien mielenosoituksista ja nostamalla esille yksipuolisen vasemmistolaisia yhteiskuntakriittisiä performansseja. Yleisradion historiikissa Repoa luonnehdittiin sallivaksi uudistusten alullepanijaksi, joka nähtiin suurempien voimien välikappaleena, yhteiskunnassa patoutuneen muutosvoiman vapauttajana. Historiikissa myönnetään, että hänen myötään yleisradiosta tuli &#8221;yhteiskunnallisen taistelun väline&#8221;. Kriitikoiden näkökulmasta tämäkin on vielä melko kaunisteltu ja romantisoitu näkemys reporadion ajasta ja pääjohtajan roolista.
Ideologisen mission värittämää toimitustyötä ihailtiin vasemmistopiireissä estoitta uudistusmielisenä journalismina. Räikeäkään puolueellisuus ja sisältöjen poliittinen epätasapaino ei saanut vasemmistoa itsekriittiseksi. Vastaavasti oikeistopuolella pelättiin valtion tiedotusmonopolin luisumista neuvostomielisten tahojen käsiin sekä muuntautumista demokratiaa uhkaavaksi sosialistisen Suomen propagandatorveksi. Kirjassaan Reporadio &#8211; Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972 tietokirjailija Jarmo Viljakainen luonnehti reporadion &#8221;uudenlaista&#8221; ohjelmatoimintaa vyörytykseksi kohti sosialismia:
&#8221;Reporadio lähetti paljon asiattomia ja yksipuolisia ohjelmia, joissa ns. informatiivisen ohjelmapolitiikan nimissä noudatettiin huonoa lehtimiestapaa ja syyllistyttiin lukuisiin yksilöiden ja yhteisöjen oikeuden loukkauksiin. Porvarillisesti ajatteleville 1960-luvun reporadion radikaalit ohjelmat olivat epätasapuolisia ja repiviä. Heidän mielestään Revon johtama Yleisradio pilkkasi perinteisiä arvoja ja instituutioita ja teki ammattitaidottomasti selvästi yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen tähtääviä ohjelmia.&#8221;
<blockquote>Radikaaleimmat toimittajat kohdistivat muihin sosiaalista painetta, he pyrkivät järjestämään toverituomioistuimia, ja käytössä oli myös mustia listoja henkilöistä. Porvarillisina pidettyjä toimittajia ja heidän perheitään vainottiin.</blockquote>
Yleisradion politisoitumiseen liittyi myös Neuvostoliiton intressejä, sillä Moskovan tavoitteena oli Suomen &#8221;henkinen miehitys&#8221; ja yhteiskunnan horjuttaminen. Neuvostoliiton kommunistinen puolue, salainen tiedustelupalvelu KGB ja taistolainen Suomen kommunistinen puolue muodostivat akselin, joka hyödynsi Suomessa valmiiksi aktiivista vasemmistolaista liikehdintää. Marxilaiset halusivat lehdistön ja valtion radion levittävän heidän ajatuksiaan, ja aatteen aseman vahvistamiseksi oli erillinen Toimittajaliitto ry, Sirola-opisto ja Moskovan koulu. Suojelupoliisin mukaan juuri reporadion radikaaleimpina vuosina 1968-1969 Suomessa vallitsi radikaaliryhmien mukaan &#8221;vallankumoukselle otollinen aika&#8221;.
<h4>&#8221;Informatiivisuudesta&#8221; tuli koodisana läpeensä ideologiselle ohjelmapolitiikalle</h4>
Virallisesti uuden ohjelmapolitiikan ylistettiin edistävän näkökulmien monipuolisuutta, mikä osoittautui käytännössä läpitunkevaksi vasemmistolaiseksi yhteiskuntakritiikiksi. Marxilaiset tutkijat Yrjö Ahmavaara ja Kaarle Nordenstreng kehittivät ohjelmapoliittisen linjauksen, joka teki &#8221;informatiivisuudesta&#8221; tärkeimmän kriteerin sisällöille. Yleisradion esittämiltä ohjelmilta edellytettiin &#8221;älyllistä aktivointia&#8221;, ja niiden tuli tiedottaa maailman &#8221;todellisesta tilasta&#8221;. Informatiivisen linjan toivottiin aikaansaavan ihmisissä &#8221;tiedostamista&#8221; ja aatteellista heräämistä. Repo Kuvasi, että yleisradiotoiminta ”ei suhteessaan yhteiskuntaankaan voi ohjelmatoiminnassa olla konservatiivinen, säilyttävä. Sanoisin mieluimmin, että sen ohjelmatoiminnan tulee olla juuriin tunkeutuvaa, muutosta tahtovaa.&#8221; (Pääjohtaja Eino S. Revon esitelmä Oy. Yleisradio Ab:n yhtiökokouksessa 31.1.1966, Yleisradion kirjasto)
Periaate ei koskenut vain uutisia, vaan oikeaoppisuuden tavoittelu laajennettiin kulttuurivallankumouksellisesti koko ohjelmatarjontaan kuten viihteeseen ja jopa lastenohjelmiin. Käytännössä informatiivisuudelta odotettiin vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän kyseenalaistamista ja uusien mallien tarjoamista &#8221;maailmankuvaksi&#8221;.
Vasemmistolaiset toimittajat organisoituivat tehokkaasti keskenään. Kirjassaan Viljakainen osoitti Kommunistisen puolueen keskuskomitean asiakirjojen pohjalta puolueen tukeneen Yleisradion radikalisoituneita toimittajia. Puolueellisuus näkyi tehokkaasti mustilla listoilla, joilla varta vasten suljettiin pois väärämielisiä, yleensä porvarillisia esiintyjiä. Radikaaleimmat toimittajat kohdistivat muihin sosiaalista painetta, he pyrkivät järjestämään toverituomioistuimia, ja käytössä oli myös mustia listoja henkilöistä. Porvarillisina pidettyjä toimittajia ja heidän perheitään vainottiin.
<blockquote>..jos toimittaja ei tehnyt riittävästi yhteiskunnan horjuttamiseksi, äärimmäisenä ojennuskeinona oli toverituomioistuin</blockquote>
Yleisradiossa 20 vuotta työskennellyt toimittaja Maija Dahlgren (1927-2014) kertoi muistelmissaan, että jos toimittaja ei tehnyt riittävästi yhteiskunnan horjuttamiseksi, äärimmäisenä ojennuskeinona oli toverituomioistuin:
”Hänet kutsutaan jonkun puoluehierarkiassa johtavassa asemassa olevan työtoverin työhuoneeseen … Huoneessa on tuomioistuin koolla. Kaikki muut istuvat, mutta syytetty seisoo asennossa oviseinällä. Sitten häntä syytetään, solvataan, ojennetaan, henkisesti kidutetaan, kunnes hän murtuu. Yleensä yksi käsittely riittää.”
Poliittinen puolueellisuus alkoi näkymään entistä voimakkaammin erilaisina kohuohjelmina, jotka pyrkivät provosoimaan rienaamalla perinteisiä arvoja ja yhteiskunnan instituutioita kuten maanpuolustusta, kirkkoa, isänmaallisuutta, siveellisyyttä ja erilaisia porvarillisia ihanteita. Ohjelmiin hivutettiin entistä enemmän sosialismia ja vallankumouksen ihailua. Konservatiiviset puolueet saivat näistä aihetta valituksiin ja epäluottamuslauseisiin. Mm. kokoomuksen Harri Holkeri syytti Yleisradiota &#8221;mielipideterrorista&#8221;. Repo joutui siirtymään Yleisradion pääjohtajan paikalta vuonna 1969 radiojohtajan paikalle, jossa hän jatkoi vuoteen 1974 asti.
Vuoden 1970 eduskuntavaalien &#8221;radiovaalien&#8221; tuloksessa näkyi monien mielestä reporadion vasemmistohenkisyyden kostautuminen. Tuolloin vasemmisto menetti määräävän valta-asemansa. Yleisradiota hallinneiden valtapuolueiden konservatiivisempien haastajien, kokoomuksen ja vennamolaisen SMP:n kannatus nousi merkittävästi. Reporadion vaikutus näkyi kuitenkin vielä pitkään, sillä uuden pääjohtajan Erkki Raatikaisen haasteeksi jäi selvitellä ristiriitoja &#8221;reporadiolaisten&#8221; ja tasapuolisempaa uutisointia vaatineiden &#8221;normalisoijien&#8221; välillä 1970-luvun alussa.
<h4>Reporadion merkitys nykypäivänä</h4>
Kaunistelevissa aikalaiskuvauksissa reporadio nähdään usein aikana, joka toi &#8221;moniäänisyyden&#8221; Yleisradioon. Tämä näkökulma sivuuttaa tosiasiat niistä poliittisista olosuhteista ja motiiveista, joiden tuotetta reporadio oli. Kekkoslainen, epädemokraattinen ja sananvapaudelle vieras politiikka pyrki keskittämään mediaa valtiolliseen kontrolliin. Nykyaikana moniäänisyydellä tarkoitetaan jotain muuta kuin yksipuolista ideologista agendaa, ennakkosensuuria tai vapautta lähinnä valtiojohdon pyhittämille sisällöille.
Historian valossa olisi myös kapeakatseista romantisoida reporadion politisoitunutta aikaa ja selittää ylilyöntejä pelkällä idealistisella ja innokkaalla sukupolvikokemuksella. Esimerkiksi Ylen historiikissa reporadion aatteellisiin sisältöihin viitataan &#8221;vastakulttuurina&#8221; ja samalla vältellään mainitsemasta, että reporadiolaisten ihailun kohteisiin kuului mm. Neuvostoliitto, Kuuba, Lenin, Stalin, Che Guevara ja Mao Tse-Tung. Kirjassaan Viljakainen huomauttaa, että Yleisradiosta tuli hegemoniataistelun kenttä, jossa länsimaista demokraattista yhteiskuntajärjestystä haastettiin yksipuolisesti koko valtion mediamonopolin ja myös Neuvostoliiton vaikuttajien voimin.
Demokratian ja moniäänisyyden näkökulmasta huolestuttavaa tarinassa on se, että räikeästikin politisoituneen valtiollisen organisaation korjausliikkeeseen kesti vuosia. Välissä tarvittiin myös uudet eduskuntavaalit. Reporadion tarina saa pohtimaan nyky-Suomen asenneilmapiiriä: miten pitkälle valtion instituutioiden olisi mahdollista politisoitua, ennen kuin sitä ei enää suostuttaisi katselemaan läpi sormien edes &#8221;edistyksellisyyden&#8221; tai muiden oikeaksi koettujen poliittisten ideoiden vuoksi?
Lähde: <a href="http://www.reporadio.fi/kohokohtia.php">Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965 &#8211; 1972</a>

Ne vuodet, joina kommunistit rakensivat Ylestä taisteluvälinettä – Reporadio sensuroi oikeistolaisia ja julisti räikeän puolueellisesti ”tiedostamista”, ”muutosta” ja ”aatteellista heräämistä”

Presidentinvaalin yllättäjäksi veikatun Laura Huhtasaaren mielestä presidentin on edelleen oltava syntyperäinen Suomen kansalainen. Huhtasaari myös palauttaisi valtaoikeuksia takaisin presidentille. &#8211; Kansan on voitava presidentin kautta luoda painetta eduskunnalle, jotta se saisi aikaan parempia päätöksiä.

Perussuomalaisten presidenttiehdokas, kasvatustieteen maisteri ja kansanedustaja Laura Huhtasaari valmistautuu presidentinvaaliin hyvällä fiiliksellä, valmiina tarjoamaan äänestäjille perussuomalaisen vaihtoehdon, jossa presidentti on ennen kaikkea kansallisvaltion puolustaja.
Huhtasaarta on veikattu presidentinvaalin yllättäjäksi ja haastajan asema sopiikin hänelle hyvin. Kaikki vastaehdokkaat suhtautuvat tavalla tai toisella suopeasti globalisaatioon ja Euroopan unioniin, eikä muita kansallisen suvereniteetin puolustajia ole tässä vaalissa tarjolla.
Huhtasaarelle tie presidentiksi avautui nopealla ja yllättävälläkin tavalla. Vielä ennen kesäkuun puoluekokouksen tapahtumia avoinna oli sekin vaihtoehto, että perussuomalaiset olisivat asettuneet tukemaan istuvaa presidenttiä.
Tilanne muuttui, kun perussuomalaisten eduskuntaryhmästä loikkasi kansanedustajia toteuttaen kulisseissa suunnitellun operaation, jolla perussuomalaiset puolueena pudotettiin hallituksesta. Juonittelun tuloksena loikkarit saattoivat pysyä vallassa ja pitää ministeripaikkansa.
Jussi Halla-ahon johtamia perussuomalaisia ei ollut tarkoituskaan pitää mukana hallituksessa. Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti verukkeeksi yhteisen arvopohjan puuttumisen, vaikka perussuomalaiset edellyttivät ainoastaan hallitusohjelman noudattamista.
Näissä tapahtumissa oli osuutensa myös tämänhetkisellä tasavallan presidentillä Sauli Niinistöllä.
<h4>Presidentti Niinistö puuttui härskisti hallituksen sisäiseen dynamiikkaan</h4>
Niinistö lähti yllättäen itse edistämään Sipilän hallituksen lehmänkauppoja. Istuva presidentti kommentoi oudosti perussuomalaisten uuden puheenjohtajiston henkilöitä ja EU-kritiikkiä. Niinistö myös antoi ymmärtää, että hänen mielipidettään pitäisi kysyä, jos ulkoministeri vaihtuu.
Niinistö valikoi sanansa ympäripyöreästi. Tosiasiassa istuva presidentti puuttui härskillä tavalla hallituksen sisäiseen dynamiikkaan antaen ymmärtää, etteivät perussuomalaisten puoluekokouksen valinnat kelvanneet hänelle.
&#8211; Kokoomus ja keskusta halusivat päästä meistä eroon, koska heille eivät enää yhdessä sovitut ohjelmat kelvanneet. Hurskasteluun on osallistunut Uuden vaihtoehdon lisäksi myös muita, jopa tasavallan presidentti sortui tähän. Voi tätä kaksinaismoralismin määrää! Totuutta pitää vääristellä koko ajan, jotta saataisiin muita lyötyä, Huhtasaari sivalsi eduskunnassa kesäkuun alussa.
Myös Halla-ahon näkemys Niinistöstä muuttui kesällä. Pian oli selvää, että perussuomalaiset lähtisi presidentinvaaliin omalla ehdokkaalla. Puoluehallitus esittikin Huhtasaarta presidenttiehdokkaaksi elokuussa ja puoluevaltuusto päätti lopullisesti asiasta syyskuussa.
<h4>Äänestäjille oltava tarjolla perussuomalainen vaihtoehto</h4>
Huhtasaari pitää itse hyvin tärkeänä, että äänestäjille on vaalissa tarjolla perussuomalainen presidenttiehdokas.
&#8211; Olemme ainoa vaihtoehto, mitä tulee kriittiseen suhtautumiseen esimerkiksi EU:hun, eurojärjestelmään ja maahanmuuttoon. EU:n liittovaltiokehitys etenee vääjäämättä askel kerrallaan, mutta se ei ole kansallisen etumme mukaista. Haluan päätösvallan Brysselistä takaisin Suomeen.
&#8211; Kuten perussuomalaisella puolueella muutenkin, myös minun teemojani ovat näissä vaaleissa sisäinen solidaarisuus ja kansallisen itsenäisyyden säilyminen, Huhtasaari sanoo.
Sisäinen solidaarisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että suomalaisten maksamat veroeurot käytetään ensi sijassa suomalaisten hyvinvoinnin ja terveyden rahoittamiseen eikä maailman parantamiseen.
<h4>Juureton globalismi ei korvaa kansallista identiteettiä</h4>
Presidentin tärkein tehtävä on Suomen ulkopolitiikan johtaminen. Tässä kohden Huhtasaari näkee presidentin myös osaltaan rauhan ja vakauden edistäjänä.
&#8211; On tärkeää säilyttää hyvät ulkosuhteet joka suuntaan. Suomi on rauhaa rakastava kansa, joka haluaa tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa. Samalla presidentin pitää kuitenkin huolehtia kansallisvaltiomme edusta. Kansallisvaltio turvaa kansalaisten hyvinvointia paljon paremmin kuin ylikansalliset orgaanit. Juureton globalismi ei koskaan voi korvata kansallista identiteettiä.
Presidentin tulee olla syntyperäinen Suomen kansalainen. Viime viikolla eduskunnassa nähtiin erikoinen väittely aiheesta, kun suuressa salissa keskusteltiin kansanedustaja Pilvi Torstin (sd.) lakialoitteesta koskien muutosta tähän vaatimukseen. Huhtasaari ei innostunut aloitteesta.
&#8211; Suomi on vielä nuori valtio. En koe vaatimusta presidentin syntyperästä epätasa-arvoiseksi. Perustuslain mukaan presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö, näin sen on jatkossakin oltava, Huhtasaari painottaa.
<h4>Presidentin valtaoikeuksien heikentäminen oli virhe</h4>
Tasavallan presidentin valtaoikeuksia on heikennetty perustuslain osamuutoksilla jo 1980-luvulta saakka, mikä on tarkoittanut parlamentarismin vahvistumista ja eduskunnan aseman korostumista. Huhtasaaren mielestä kehitys on kulkenut tietyltä osin väärään suuntaan.
Tällä hetkellä presidentillä on oikeus hajottaa eduskunta ja määrätä uudet eduskuntavaalit vain pääministerin perustellusta aloitteesta. Huhtasaari palauttaisi oikeuden kuuluvaksi yksin presidentin toimivaltaan.
&#8211; Kysymys on siitä, että mielestäni kansanedustajien tulee olla tietyllä tavalla varuillaan. Kansan on voitava presidentin kautta luoda painetta eduskunnalle, jotta se saisi aikaan parempia päätöksiä tai päätöksiä ylipäätään.
&#8211; Presidentille kuuluu luontevasti oikeus hajottaa eduskunta myös siitä syystä, että presidentti toimii päivänpolitiikan ja puoluetoiminnan ulkopuolella, Huhtasaari toteaa.
Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen hajotti eduskunnan kolme kertaa 1960-1970 –luvuillla. Kekkonen ei epäröinyt määrätä uusia vaaleja, kun poliittiset riidat uhkasivat vaarantaa hallitustyötä. Huhtasaari korostaa, että tällainen olisi nykyaikanakin toki poikkeuksellista.
&#8211; Silti ei voida pitää itseisarvona sitä, että eduskunta tai hallitus istuvat aina neljä vuotta, vaalikauden alusta loppuun jos mitään ei saada aikaan tai jos tulossa on Suomen kannalta huonoja päätöksiä.
&#8211; Presidentin myös tulisi voida käyttää isännän ääntä silloin jos valmisteilla on Suomen kannalta huono päätös. Tällainen oli esimerkiksi sähköverkkoyhtiö Carunan myynti ulkomaisille sijoittajille, Huhtasaari sanoo ja toteaa Kataisen hallituskauden olleen kokonaan hukattua aikaa.
<h4>Presidentti voi jättää vahvistamatta eduskunnan hyväksymän lain</h4>
Tasavallan presidentti ei osallistu lainsäädäntötyöhän. Suomen valtiosäännön mukaan eduskunnan hyväksymä laki on silti muodollisesti esitettävä vahvistettavaksi tasavallan presidentille, jolla on mahdollisuus myös jättää laki vahvistamatta. Presidentti Tarja Halonen käytti tätä valtaa omalla presidenttikaudellaan.
Tasavallan presidentin tällainen päätös ei silti välttämättä jää pysyväksi. Eduskunta voi äänten enemmistöllä hyväksyä sille palautetun lain sisällöltään muuttumattomana, jolloin se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Huhtasaaren mukaan nykyinen käytäntö on hyvä.
&#8211; Eduskunnan asemaa ei tässä tarvitse kyseenalaistaa. Laadukkaan lainsäädäntötyön kannalta on silti hyvä, että presidentti saattaa palauttaa lain eduskunnalle uudelleen harkittavaksi, Huhtasaari sanoo.
<h4>Suurvaltojen välillä ei pidä valita puolia</h4>
Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. 1980-luvulta lähtien Suomi on vahvasti tullut mukaan kansainväliseen toimintaan sekä liittynyt useisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja järjestöihin. Suomen presidentit ovat osaltaan myös edistäneet keskusteluyhteyttä suurvaltojen välillä.
&#8211; Suomen ulkopoliittinen linja ja samalla vahvuus on juuri tässä. Olemme edistäneet dialogia ja esittäneet omia näkemyksiä, mutta olemme kuitenkin onnistuneet pysymään varsinaisen suurvaltapolitiikan ulkopuolella.
&#8211; Tämä linja on edelleen hyvä ja sitä haluan itsekin jatkaa. Suomen ei pidä aktiivisesti valita puolia suurvaltojen välillä, vaan keskusteluyhteydet täytyy pitää auki joka suuntaan, Huhtasaari huomauttaa.
<h4>Liittoutumattomuus paras ratkaisu Suomelle</h4>
Sotilaallinen aktiivisuus Itämeren alueella on kasvanut viime vuosina. Huhtasaari arvioi tilannetta varovaisesti.
&#8211; Kun kyse on suurista sotaharjoituksista, niin niiden tarkoitus on juuri harjoittelu, eikä niitä ole suunnattu ketään vastaan. Tilanne on kuitenkin välillä saattanut näyttää jännittyneeltä kun Nato ja Venäjä ovat samaan aikaan harjoitelleet Itämerellä. Suomen tuskin kannattaa itse tehdä asiasta suurta numeroa. Tilanteen kehittymistä tulee toki seurata.
Suomi tekee monella tavoin yhteistyötä Naton kanssa. Huhtasaari ei ole tällä hetkellä viemässä Suomea jäseneksi Natoon, mutta ei silti halua täysin sulkea mahdollisuutta pois jäsenyyden hakemisesta.
&#8211; Sotilaallinen liittoutumattomuus ei anna sataprosenttisia turvatakuita. Uskon silti, että liittoutumattomuus on juuri nyt paras ja tarkoituksenmukaisin ratkaisu Suomelle.
&#8211; Haluamme olla kaikkien konfliktien ulkopuolella, mutta ylläpidämme siitä huolimatta vahvaa, itsenäistä puolustusta. Vanhan viisauden mukaan jos haluaa rauhaa, on valmistauduttava sotaan, Huhtasaari muistuttaa.
<h4>Presidentti mukaan torjumaan haitallista EU-päätöksentekoa </h4>
Pääministeri on edelleen merkittävin vaikuttaja EU-politiikassa. Pääministeri myös edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa eli EU:n huippukokouksessa.
Kyseessä on EU:n korkein toimielin, joka antaa suunnan kaikelle EU-politiikalle. Huhtasaaren mielestä presidentillä tulisi olla nykyistä enemmän vaikutusvaltaa EU-asioissa. Vähintäänkin presidentin tulisi osaltaan voida torjua itsemääräämisoikeudelle haitallisia päätöksiä EU-tasolla.
&#8211; Niin kauan kuin olemme mukana EU:ssa, olennaista on pitää presidentin ja pääministerin välinen suora keskusteluyhteys avoinna. Näkisin kuitenkin tarpeellisena vahvistaa presidentin asemaa EU-vaikuttajana. Presidentin aseman korostaminen olisi tärkeää myös siksi, että hän on suoraan kansan valitsema valtiojohtaja.
EU-järjestelmässä keskeinen vallankäyttäjä on komissio. Komissio käyttää komissaarien kollegiona aloitevaltaa lainsäädännön alueella. Komissio voi toimia hyvin itsenäisesti vaikka sen on näennäisesti nautittava EU-parlamentin luottamusta. Komissaareista ei äänestetä, vaan EU-jäsenvaltiot valitsevat komissaarit tehtäviinsä.
&#8211; Valitettavasti Suomella on vahva usko komission hyväntahtoisuuteen. Tosiasiassa komissio on epädemokraattinen ja federalistinen toimielin, Huhtasaari lataa.
<h4>Suomen pitäisi osata poimia EU-jäsenyydestä hyödyt</h4>
Suomella sanotaan olevan luottamuspääomaa ja siten vaikutusvaltaa EU-toimielimissä. Silti EU:n tekemät päätökset eivät useinkaan ole Suomen kannalta edullisia tai niissä ei huomioida Suomen paikallisia olosuhteita.
Tuoreena esimerkkinä Huhtasaari nostaa EU-maiden ympäristöministerien päätöksen metsien niin sanottujen hiilinielujen laskentatavasta. Päätös ei vastaa Suomen toivomuksia, sillä se rajoittaa mahdollisuuksia hakkuisiin Suomelle järkevällä tavalla, vaikka Suomessa metsien kasvu on huomattavasti suurempaa kuin niiden käyttö.
&#8211; Suomi on myös edelleen EU:n nettomaksaja. Samoin Suomi yleensä suostuu puudelimaisesti lähes kaikkeen, mitä vain sille esitetään. Mielestäni tämä on johtanut siihen, ettei Suomi aina ole EU:ssa vakavasti otettava keskustelukumppani. Se sitten näkyy niissä päätöksissä, mitä EU tekee.
&#8211; Suomalaisten on oltava EU:ssa realisteja ja huolehdittava kansallisen edun puolustamisesta. Kaikki muut jäsenvaltiot toimivat siten, että saisivat EU:sta mahdollisimman paljon hyötyä. Niin Suomenkin pitäisi tehdä, Huhtasaari huomauttaa.
<h4>Presidentti voi vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan keskustelunavaajana</h4>
Suomessa tapahtui elokuussa terrori-isku, jonka uhreina kuoli kaksi kansalaista. Useat joutuivat sairaalahoitoon. Uhreja sattumanvaraisesti puukottanut tekijä oli turvapaikanhakija, joka oli saanut kielteisen päätöksen hakemukseensa. Tekijä oli esiintynyt viranomaisille väärällä nimellä ja myös esittänyt olevansa nuorempi kuin oikeasti on.
Huhtasaaren mielestä päättäjien pitäisi myöntää, että he ovat epäonnistuneet sisäisestä turvallisuudesta huolehtimisesta.
&#8211; Terrorismi on tullut Suomeen. Päättäjien tulisi tunnustaa tosiasiat ja ymmärtää, että seuraukset ovat tällaisia, jos valtion rajoja ei valvota.
Huhtasaari huomauttaa, että kansalaisten täytyy voida luottaa siihen, että heidän valitsemansa päättäjät pitävät heistä huolta. Huhtasaari kannattaa rajavalvonnan palauttamista, eikä päästäisi Suomeen turvapaikanhakijoita, jotka jo tulevat turvallisesta EU-maasta kuten Ruotsista.
&#8211; Rajojen valvonta ja omista asioistamme päättäminen on parempi ratkaisu kuin se, että jatkamme samalla onnettomalla linjalla ja mietimme, mitä muut EU-jäsenvaltiot meistä ajattelevat. Kymmenien tuhansien tuntemattomien henkilöiden maahan päästäminen ei edistä turvallisuutta vaan heikentää sitä.
Presidentti ei suoraan päätä maahanmuuttopolitiikan linjauksista. Presidentti voi kuitenkin vaikuttaa omilla kannanotoilla, vahvalla viestinnällä.
&#8211; Kansalaiset odottavatkin presidentin avauksia jos näyttää siltä, että tilanne ei kaikilta osin ole päättäjien hallussa, Huhtasaari toteaa.
<h4>Presidentillä voi olla vahva asema kansallisvaltion edun puolustajana</h4>
Perussuomalaiset kannattavat suomalaisten itsemääräämisoikeutta sisä- ja ulkopoliittisissa kysymyksissä. Tässä tehtävässä tasavallan presidentillä voi olla vahva asema kansallisvaltiomme edun puolustajana.
Perussuomalaiset ovat tehneet ja tekevät muutenkin yhteistyötä itsenäisiä kansallisvaltioita puolustavien poliittisten liikkeiden kanssa.
&#8211; Minkäänlaiset ääriorganisaatiot eivät ole koskaan olleet perussuomalaisten yhteistyökumppaneita eivätkä tule sellaisia olemaankaan, Huhtasaari painottaa.
Vahva ja vakaa kansakunta on heikoimmassa taloudellisessa ja terveydellisessä asemassa olevien kansalaistemme turva. Huhtasaaren mukaan kansallisen edun turvaaminen edellyttää aktiivisia tekoja niin kauan kuin Suomi on EU:n jäsen.
&#8211; Meidän pitäisi irtautua rahaliitosta ja ottaa käyttöön oma valuutta. Meidän tulee myös jättää toimeenpanematta meille haitallisia asioita ja vaatia alennuksia unionin jäsenmaksuista. Suomen tulee torjua haitallista maahanmuuttoa, eikä meidän siksi pidä hyväksyä mitään pakollista EU:n taakanjakomekanismia.
&nbsp;
<table width="100%">
<tbody>
<tr>
<td style="padding: 15px; background: #def1fd;">Kysymyksiä Lauralle 
Kuinka tarpeellinen presidentti-instituutio on 100-vuotiaalle Suomelle juuri nyt ja tuleeko presidentin asema olemaan samanlainen myös tulevaisuudessa?
&#8211; Suomen kansa arvostaa presidenttiä, mistä kertoo sekin, että presidentinvaalissa on yleensä aina hyvin korkea äänestysprosentti. Presidentti tulee jatkossakin olemaan kansan arvostama, merkittävä vallankäyttäjä.
Voitko antaa lyhyen arvion nykyisestä tasavallan presidentistä Sauli Niinistöstä?
&#8211; Hän on enimmäkseen tolkun mies ja onnistunut dialogissa suurvaltoihin. Hän on kuitenkin EU-federalisti. En pitänyt siitä, että hän puuttui presidentin arvovallalla hallituspolitiikkaan, perussuomalaisten sisäisiin asioihin ja vaati puheenjohtajaltamme Jussi Halla-aholta aktiivista katumista.
Presidentti käyttää armahdusvaltaa. Mielipiteesi armahdusvallasta ja kuinka itse käyttäisit sitä?
&#8211; Armahdusoikeus toteuttaa kohtuullisuutta yksittäistapauksessa, ja se sopii luontevasti presidentin toimivaltaan. Käyttäisin itse armahdusvaltaa tapauskohtaisesti ja harkiten. En kuitenkaan armahtaisi seksuaalirikollisia.
Mitä ajattelet kansalaistottelemattomuudesta, josta on puhuttu paljon viime aikoina?
&#8211; En hyväksy kansalaistottelemattomuutta. Se on anarkiaa joka vastustaa järjestäytynyttä yhteiskuntaa.
Mitä mieltä olet kansalaisaloitteesta lainsäädännön instrumenttina ja miten kehittäisit sitä?
&#8211; Kansalaisaloite on erittäin hyvä tapa nostaa kansalle tärkeitä asioita poliittiseen keskusteluun ja myös päätettäväksi. Ongelmallisia ovat olleet ne aloitteet jotka voimakkaasti jakavat kansaa. Tältä osin voitaisiin harkita kehitettäväksi vasta-aloitetta, eli mikäli suuri osa kansasta ei hyväksy ehdotettua lakialoitetta, vasta-aloitteella kansalaisaloite voitaisiin kumota.
Olet siviiliammatiltasi opettaja. Mielipiteesi suomalaisesta peruskoulusta ja miten kehittäisit sitä?
&#8211; Peruskoulu on kaikille tasa-arvoinen oppimisympäristö ja sellaisena sen tulee säilyä. Kouluille täytyy turvata kaikki tarvittavat resurssit toimintaansa. Koulua tulee kehittää lapsilähtöisesti. Erityisesti täytyy huomioida että ne oppilaat jotka tarvitsevat enemmän tukea oppimiseen, myös saavat tukea. Opettajat tarvitsevat enemmän työkaluja pitää yllä työrauhaa. Jokainen koulukiusaamistapaus on liikaa.</td>
</tr>
</tbody>
</table>
<table width="100%">
<tbody>
<tr>
<td><a href="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2013/06/whitepixel.jpg"><img loading="lazy" decoding="async" class="alignleft size-full wp-image-25637" src="https://stage.sudev.fi/wp-content/uploads/2013/06/whitepixel.jpg" alt="whitepixel" width="1" height="1" /></a></td>
</tr>
</tbody>
</table>

Urho Kekkonen

Purra: Kun maailma järisee perustuksia myöden, Suomea kannattelee kolme ikiaikaista viisautta

Teemu Keskisarja suomalaisten suhteesta presidentteihinsä – ”Kansalaisissa on piilevä ja kyräilevä herraviha, mutta jotenkin tämä yhtälö toimii”

Simo Grönroos väittelee Kekkosen ajan toisinajattelijasta – suomettumisen kriitikko Kauko Kare sai äärioikeistolaisen maineen

Mäenpää painottaa yleisen asevelvollisuuden merkitystä jatkossakin – ydinaseista ja Nato-joukoista Suomi päättää itse

Ne vuodet, joina kommunistit rakensivat Ylestä taisteluvälinettä – Reporadio sensuroi oikeistolaisia ja julisti räikeän puolueellisesti ”tiedostamista”, ”muutosta” ja ”aatteellista heräämistä”

Erikoishaastattelussa Laura Huhtasaari: Presidentin täytyy huolehtia kansallisvaltion edusta

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025