Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Velkakriisi

EU-vaaliehdokas, kansanedustaja Arja Juvonen esittää, että Suomen tulisi hakea ja käyttää Euroopan unionin tukia sekä elpymisrahastosta saatuja rahoja vanhusten asumispalvelujen sekä kotien ilmastoinnin ja viilennyksen kuntoon laittamiseen. Helleaaltojen aikaan vanhusten hoivayksiköt, sairaalat ja kodit ovat hengenvaarallisia ja vanhukset läkähtyvät kuumuuteen, Juvonen muistuttaa.

THL on selvittänyt, että kesällä 2018 helleaalto aiheutti lähes 400 ylimääräistä kuolemaa ja riskiryhmässä ovat juuri ikääntyneet, sillä ikääntyessä lämmönsääntelyn kyky heikkenee ja elimistö kuivuu helpommin. Kuumuus pahentaa myös muiden sairauksien oireita.
&#8211; Italiassa korona-ajan elpymisvälineen rahoja on valunut italialaisten kotien remontteihin. Italian hallitus on linjannut, että ”Superbonus 110” -avustuksella mahdollistetaan italialaisten talojen remontit ilmaiseksi. Raha tulee elpymispaketin varoista, ja italialaiset ovatkin anoneet avustusta runsaasti. Rahalla on vaihdettu ikkunoita, parannettu energiatehokkuutta ja asennettu aurinkopaneeleja ja lämmityslaitteita, kertoo kansanedustaja Arja Juvonen.
Vanhukset tarvitsevat viilennystä
Korona-ajan elpymispaketti lappasi suomalaisten rahoja Eurooppaan, ja tätä perusteltiin rakenteellisten uudistusten edistämisellä, jotta Eurooppa pärjäisi maailmanlaajuisessa kilpailussa. Sen sanottiin olevan vastaus ennakoimattomaan kriisiin ja ehkäisevän yksittäisten maiden velkakriisin laajenemista. Sitä perusteltiin solidaarisuudella, jota ilman Euroopan unionin yhtenäisyys ja olemassaolo tulisi haastetuksi.
&#8211; Suomen maksuosuus elpymisvälineestä on noin 7,2 miljardia euroa, mutta takaisin saamme vain noin 2,6 miljardia euroa. Perussuomalaiset vastustivat EU:n elpymispakettia, jonka käyttötarkoitukset olivat jo silloin epäselviä.
&#8211; Kun italialaiset laittavat suomalaisten antamat rahat omiin remontteihinsa, mekin voimme siis tehdä samoin. Myös EU-tukia on ryhdyttävä hakemaan sairaaloiden ja ikääntyneiden hoivayksikköjen ilmastointien kuntoon laittamiseen. Vanhuksemme tarvitsevat viilennystä kesähelteiden kuumuuteen, Juvonen vaatii.
&nbsp;

Vanhukset läkähtyvät kuumuuteen – Juvonen: Elpymispaketin rahoja ja EU-tukia ohjattava hoivayksikköjen ja kotien ilmastointiin

Eduskunnan suuri valiokunta otti kantaa EU:n talouspolitiikan sääntökehikon uudistamiseen. Perussuomalaiset pitävät talouspolitiikan sääntöjen tarkastelua ja uudistamista perusteltuna, mutta eivät voi allekirjoittaa kaikkia valiokunnan lausunnossa esitettyjä näkökohtia.

Poikkeuslausekkeella kytkettiin nyt pois valvonta vakaus- ja kasvusopimuksen velka- ja vajerajoista vuosiksi 2020—2022.
&#8211; Syynä tähän oli Covid-19-pandemia. On ilmeinen riski, että vihreän siirtymän, energiakriisin, Ukrainan sodan ja talousnäkymien yleisen heikentymisen seurauksena houkutus poikkeuslausekkeen soveltamisen jatkamisille kasvaa ja jäsenmaat ylivelkaantuvat entisestään. Tätä ei tule hyväksyä. Mielestämme poikkeuslausekkeen käytöstä on luovuttava mahdollisimman pian, perussuomalaisten suuren valiokunnan jäsenet Jani Mäkelä, Olli Immonen ja Jenna Simula vaativat.
Maltillinen velkataso ehkäisee velkakriisejä
Perussuomalaiset painottavat, että tärkeintä nykytilanteessa on markkinakurin palauttaminen ja sanktio- tai palkkiomekanismien luominen. Vakaus- ja kasvusopimuksen ehtoja ei juuri ole noudatettu, eikä sääntöjen rikkomisesta ole kertaakaan seurannut huomautusta voimakkaampia toimenpiteitä, vaikka säännöt sinänsä taloudellisiin rangaistusmaksuihin antavatkin mahdollisuuden.
Perussuomalaisten mukaan ei ole myöskään uskottavaa, että sääntöpohjaisuus voisi toimia ilman markkinakuria tai poliittisen harkintavallan ulkopuolella olevia sanktiomekanismeja.
&#8211; Maltillinen velkataso ja riittäväksi katsotut aktiiviset sopeutustoimet ehkäisevät parhaiten velkakriisejä. Sellaisia menojen sopeutustoimia, jotka heikentävät talouden kasvunäkymiä, tulee kuitenkin toteuttaa varoen. Mikäli velkasuhderajaa nostettaisiin esimerkiksi 80 prosentin tasolle, se saatettaisiin tulkita niin, että velkarajalla ei oikeasti ole väliä. Tämä saattaisi vain lisätä moraalikatoa, joka on jo valmiiksi merkittävä ongelma, valiokunnan varapuheenjohtaja Mäkelä huomauttaa.
Osittainen markkinakurimalli ja velkasuhderaja
Perussuomalaiset muistuttavat, että ne maat, joiden velkasuhde on selvästi velkasuhderajaa korkeampi, tarvitsevat joka tapauksessa erikseen heille räätälöityjä toimia. Näiden maiden talouspolitiikan arviointi ei ole varsinaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaan velkajärjestelyjen ja jopa euroerojen tie.
&#8211; Siksi pidämme epäoptimaalisesti edelleen voimassa olevan 60 prosentin velkasuhderajan, mutta muuttaisimme sen tulkintaa sitovan ylärajan sijasta tavoitetasoksi, jota kohti maita velvoitettaisiin siirtymään budjettivajeita supistamalla tai talouskasvua lisäämällä, toteaa Simula.
&#8211; Lisäksi ehdotamme osittaisen markkinakurin mallia. Mallissa valtio velvoitettaisiin uusien velkakirjojen liikkeellelaskun yhteydessä laskemaan liikkeelle myös juniorivelkakirjoja (no-bailout -velkaa) esimerkiksi 5—10 prosenttia liikkeelle laskettavien velkakirjojen nimellismäärästä.
&#8211; Ehdottamamme malli olisi inhimillinen, sillä aluksi tätä &#8221;no-bailout -velkaa” olisi koko velkakannasta vain muutama prosentti, ja pitkänkin ajan kuluttua korkeintaan määritellyn minimirajan (5—10 %) verran.
Yhden alijäämä on toisen ylijäämä
Vaihtotaseiden tarkastelun yhteydessä on perussuomalaisten mielestä alettava kiinnittää huomiota alijäämien sijaan myös ylijäämiin.
&#8211; Yhden maan alijäämähän on tunnetusti toisen ylijäämä. Esimerkiksi pankkivalvonnassa on katsottu velallisen valvomisen sijaan helpommaksi valvoa pankkeja ja asettaa niille pääoma- ja raportointivaatimuksia. Makrovakaussopimuksissa liian suuri ylijäämä on jo nyt epävakauskriteeri, jonka pitäisi velvoittaa korjaavaan toimintaan, mutta tähän asti mitään ei ole tehty.
&#8211; Ylijäämien torjunta estäisi euromaista toisiin euromaihin kohdistuvia sijoitusbuumeja, joita pidetään keskeisenä syynä eurokriisiin. Lisäksi, mikäli ylijäämäisiä maita ohjataan ajoissa pienemmälle ylijäämälle, näiden maiden saatavat eivät pääse kasvamaan niin suuriksi, että velkaleikkaukset muuttuisivat mahdottomiksi.
Vihreät investoinnit ja ns. kultainen sääntö
Erityisen ongelmallisena perussuomalaiset pitävät ehdotettua vihreiden investointien jättämistä pois velkalaskennasta (ns. kultainen sääntö).
&#8211; Vihreiksi arvioitavien investointien jättäminen kokonaan velkakriteerien ulkopuolelle ohjaisi maita ylivelkaantumaan. Lisäksi ehdotus siirtäisi merkittävästi talouspoliittista valtaa EU-komissiolle, joka tarvittavan taksonomian ilmeisesti laatisi, Immonen huomauttaa.
&#8211; Myös muunlainen poikkeava suhtautuminen esimerkiksi investointeihin otettaviin lainoihin on ongelmallista. Laajasti tulkiten mikä tahansa koulutuksesta terveydenhuoltoon olisi tulkittavissa investoinniksi. Markkinakuri olisi tässäkin tapauksessa EU-komissiota parempi tuomari.
&#8211; Euroalueelle ei tule myöskään perustaa yhteistä fiskaalikapasiteettia eli yhteistä budjettia tai nyt nähdyn elpymisrahaston tapaisia tulonsiirtomekanismeja. Mikäli euroalueen ongelmia halutaan ratkaista, pitää kiinnittää huomiota juurisyihin: yhteinen rahapolitiikka ja yhteisvastuun mahdollistava EKP, sen osto-ohjelmat ja erilaiset tukimekanismit.
Euroalueen ongelma on euro
Euromaiden kykyyn korjata hintakilpailukykyään ja edellytyksiin sopeuttaa budjettien menoeriä tulee suhtautua varauksellisesti. Käytännössä monelle maalle ainoa toimiva vaihtoehto olisi oman kansallisen valuutan heikentyminen, joka sopeuttaisi työn ulkoisen hinnan ohella myös budjetissa olevien menoerien ulkoista hintaa.
&#8211; Euroalueen ongelma on euro, ja siksi komission tiedonannon suurin ongelma on, ettei siinä ole mainittu euroeron mahdollisuutta. Euroeron ei tarvitse olla pysyvä, kuten asiantuntijalausunnossa on nostettu esiin.
&#8211; Euroeron hyöty on ilmeinen. Sillä voidaan välttää poliittisesti riitaisten pääomien siirtäminen jäsenmaasta toiseen etenkin, kun pääomien tulisi saada liikkua euroalueella vapaasti. Toiseksi sillä voidaan lievittää talousvaikeuksia kustannuskilpailukyvyn kasvun avulla, lisäävät perussuomalaiset.
&nbsp;

EU höllentää talouskuria entisestään – perussuomalaiset eivät hyväksy vastuutonta EU:n velkapolitiikkaa

Perussuomalaisen ajatuspaja Suomen Perustan hallituksen uusi puheenjohtaja on Turun yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Virén. Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaana vuoden 2019 vaaleissa ollut Virén on hyvin huolissaan Suomen talouden kasvunäkymistä.

Muun muassa finanssipolitiikan tutkimukseen, mallintamiseen ja ennustamiseen erikoistuneen Matti Virénin näkymät Suomen tulevaisuudesta ovat harmaita. Suomen talouden kasvunäkymät ovat hyvin heikot verrattuna esimerkiksi vuosiin ennen suurta lamaa tai vuoden 2008 finanssikriisiä.
&#8211; En tiedä, tajuavatko ihmiset edes, miten heikot Suomen talouden kasvunäkymät ovat. Pian ollaan siinä tilanteessa, että talouden kasvu on yhden prosentin luokkaa. Se tarkoittaa, että nuppia kohden kasvu on melkein nollassa. Tulevina vuosina reaalinen elintasomme ei parane, ja kun kohta 15 viimeistä vuotta on Suomessa eletty velaksi, joudutaan niitä velkoja jossain vaiheessa maksamaan takaisinkin, Virén ennustaa.
Tulevaisuudessa jaettavaa ei enää ole
Kun Suomen elintaso viime vuosisadalla kasvoi aivan valtavasti, pelkää Virén, että suomalaisille tulee olemaan hyvin vaikeaa tottua sellaiseen tilanteeseen, missä on hirveän vähän jaettavaa. Virénistä tuntuu vähän pahalta esimerkiksi kuunnella aluevaaliehdokkaiden vaalilupauksia, joista tuntuu puuttuvan realismi täysin.
&#8211; Ongelmiin tarjotut ratkaisut ovat myös omituisia. Ehkä enemmistö myöntää, että meillä tulee jatkossa jotain ongelmia olemaan. Ehkä. Ratkaisuksi näihin ongelmiin esitetään lisää koulutusta, lisää tutkimusta, lisää tuottavuutta, lisää maahanmuuttoa ja niin edelleen. Kaikki politiikkasuositukset pitävät sisällään yhden sanan, eikä niitä sanoja ole paljon. Kukaan ei koskaan erittele, mitä nämä sanat tai iskulauseet tarkkaan ottaen tarkoittavat, Virén ihmettelee.
Politiikkasuositukset ovat pelkkiä sanoja
Yhteiskunnassa vallitsee tietty konsensus sen suhteen, että koulutustasoa on parannettava, mutta ajatusta hieman latistaa se, että koulutustason parantaminen tuntuu tarkoittavan pelkästään koulutusvuosien lisäämistä. On samantekevää, opetetaanko kouluissa matematiikkaa, biologiaa vai sukupuolentutkimusta, kunhan koulutusta lisätään. Samoin myös tutkimukseen annetaan lisää rahaa, eikä ole väliä sillä, mitä tutkitaan, kunhan rahat jotenkin käytetään. Hieman sama on myös kehitysavun kanssa; pääasia, että rahat menevät johonkin hyvältä kuulostavaan tarkoitukseen.
&#8211; Tai sitten sanotaan, että meidän pitää tuoda lisää ihmisiä Suomeen. Keskustelu loppuu viimeistään siihen, että sanotaan heidän olevan osaajia. Koskaan ei keskustella siitä, mistä heitä saadaan, millä edellytyksillä, mihin he menevät ja millä palkoilla. Politiikkasuositukset ovat pelkkiä sanoja, jotka toistuvat eri järjestyksessä, vähän kuin vaalipaneelissa, Virén puuskahtaa.
&#8211; Onko tosiaan niin, että nämä asiat ovat yksiselitteisen positiivisia aina, vai liittyykö niihin jotain haittavaikutuksia? Eikö esimerkiksi ilmastonmuutoksen niin sanottu torjuminen tosiaan maksa mitään? Minusta on äärimmäisen epä-älyllistä väittää, että mitkään politiikkahankkeet eivät koskaan maksa mitään eikä niille ole mitään vaihtoehtoa, koska kaikissa hankkeissa on väistämättä sekä hyvät että huonot puolensa.
Ongelmat ratkaistaan siirtämällä ne tulevaisuuteen
Virén suhtautuu kriittisesti myös tuleviin sote-hyvinvointialueisiin. Hän myöntää, että mitään yksiselitteisesti parasta järjestelmää Suomelle ei olekaan ja julkisen terveydenhuollon järjestäminen on äärettömän hankalaa. Kun järjestelmä on kuitenkin Suomessa rakennettu pitkälti julkisen sektorin varaan, on aika vähän kyetty sanomaan, mitä sote-malli tulee maksamaan. Virén ei ole nähnyt yhtään siedettävää laskelmaa siitä, mitä sotealuemalli maksaa ja miten sen kustannukset hoidetaan. Sen sijaan utopistisia ”kolme miljardia ATK-säästöjä” -väitteitä vilahtelee julkisuudessa.
&#8211; Minua kauhistuttaa, miten pienellä tiedolla nytkin tässä operoidaan, ja ongelmat ratkaistaan siirtämällä ne tulevaisuuteen. Itse en kyllä rehellisesti sanoen ymmärrä, että kun Suomi on kuitenkin olemattoman pieni maa, niin miksi täällä pitää olla kolme eri julkisen sektorin kerrosta. Se tuo joka tapauksessa hirveästi lisää kustannuksia yhteiskunnalle kasvaneen byrokratian myötä, Virén pohtii.
Perusongelmamme eivät ole organisaatio-ongelmia
Virénin mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus olisi kannattanut sittenkin toteuttaa niin, että valtio ja kunnat olisivat riittäneet julkisen sektorin kerroksiksi. Siinä tapauksessa valtio olisi hoitanut terveydenhoidon ja kunnat muut sote-asiat. Virén pitää ongelman perussyynä Suomen poliittista järjestelmää, jossa on melkein kymmenen keskenään lehmänkauppoja tekevää puoluetta, jolloin tällaiseen ilmeisen epäsuosittuun ratkaisuun on mahdollista päätyä.
&#8211; Perusongelmamme eivät ole organisaatio-ongelmia, vaan ne liittyvät liian epätasaiseen talouskehitykseen maan sisällä. Meillä on liian vähän rahaa ylipäätään, elintaso ei nouse, väki vanhenee ja sairaudenhuoltokulut kasvavat kaiken aikaa. Mikään maakuntahallinto ei ratkaise näitä ongelmia. Ne, jotka väittävät, että maakuntauudistus ratkaisee meidän sote-ongelmamme, eivät puhu totta, Virén väittää.
Taloustieteilijän on vaikea olla puuttumatta 
Matti Virén on taloustieteilijä, joka ei ole pysytellyt vain akateemisen tutkimuksen piirissä. Hän myöntää, että on hirveän vaikeaa olla työntämättä näppejä myös poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Vaikka Virén on suomalaisittain harvinaiseen tapaan tehnyt yhteistyötä myös perussuomalaisten kanssa ja on nyt siis myös Suomen Perustan hallituksen puheenjohtaja, hän ei omasta mielestään ole mitenkään poliittinen henkilö eikä myöskään minkään puolueen jäsen.
&#8211; Ajan saatossa olen vain ollut entistä enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on ollut sidoksia perussuomalaisiin. Timo Soini oli aikoinaan hyvin paljon kontaktissa kanssani Euroopan velkakriisiin liittyen, mutta ministeripestin jälkeen Timo ei enää ole tarvinnut neuvoja. Sen jälkeen olen ollut tekemisissä aika monen muun perussuomalaisen kanssa, ehkä eniten Suomen Perustan pitkäaikaisen toiminnanjohtajan Simo Grönroosin kanssa. Siksi tutuksi ovat tulleet monet Suomen Perustan hankkeet, Virén kertoo.
Keskustelukulttuuri sairaalla tavalla lokeroitunut
Virén pitää suomalaisessa keskusteluilmapiirissä hankalana sitä, että puoluesidonnaisuudet latistavat keskustelua. Hän on huomannut esimerkiksi somessa, että monetkaan eivät oikeastaan keskustele keskenään, vaan heille riittää se, että tiedetään ihmisten taustaryhmät ja puoluesidonnaisuudet.
&#8211; Olen huomannut senkin, että keskustelu on Suomessa sairaalla tavalla lokeroitunut. Vihreät keskustelevat vain keskenään, demarit keskenään, ja siitä pidetään mustasukkaisesti kiinni eikä mennä rajojen ulkopuolelle. Suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu ylipäätään on joskus vähän väsyttävää, kun omia mielipiteitä ei edes aidosti esitetä, vaan ennemminkin vedotaan auktoriteetteihin ja instituutioihin ikään kuin ne olisivat erehtymättömiä. Jos et ole niiden piirissä, sinua ei ole olemassa.
Media valinnut puolensa peruuttamattomasti
Ajatuspaja Suomen Perusta on suurten organisaatioiden ulkopuolella ja poikkeaa poliittisesta valtavirrasta. Siksi Virén pitääkin valitettavana, että ajatuspajan tutkimuksia on esimerkiksi median taholta otettu hyvin huonosti vastaan. Suomen Perusta on kuitenkin melkein ainoa taho Suomessa, joka on tehnyt maahanmuuton kustannuksiin tai ongelmiin liittyviä tutkimuksia, joista valtamedia ei ole maininnut halaistua sanaakaan.
&#8211; Näitä asioita Suomen Perustassa tutkinut Samuli Salminen on tehnyt kuitenkin helkkarin hyvää työtä. Siksi tuntuu mielestäni epäreilulta, että kaikesta siitä ponnistelusta ei näytä olevan mitään hyötyä, kun media ei halua edes tietää, että sellaista on tapahtunut, Virén pahoittelee.
&#8211; En tiedä, mikä tähän voisi olla ratkaisu. On hyvin vaikea muuttaa median asenteita, koska media tuntuu peruuttamattomasti valinneen puolensa. Ja sille puolelle mahtuu vain yksi totuus. Mikään ei muutu, ennen kuin sinne mahtuvat myös toisinajattelijat, olkoot he vaikka väärinajattelijoita.
&nbsp;

Taloustieteen emeritusprofessori Matti Virén on Suomen Perustan uusi puheenjohtaja – ”En tiedä, tajuavatko ihmiset edes, miten heikot Suomen talouden kasvunäkymät ovat”

Finanssikriisin ennustanut ekonomisti Nouriel Roubini <a href="https://www.project-syndicate.org/commentary/stagflation-debt-crisis-2020s-by-nouriel-roubini-2021-06">kirjoittaa</a> talouden nollakasvun, inflaation ja velkakriisin ongelmallisesta yhdistelmästä. Suomen Uutiset kysyy kahdelta suomalaiselta talousasiantuntijalta, onko tällainen uhka todellinen.

Tohtori Tuhona tunnetun Nouriel Roubinin mukaan talous on vaarassa ajautua suuriin ongelmiin ikään kuin hidastetun elokuvan tavoin. Syy tähän on löysä rahapolitiikka ja löysä valtioiden talouspolitiikka eli finanssipolitiikka.
Roubinin mukaan talouden romahtaessa kaksi taloutta musertavaa voimaa yhdistyvät. 1970-luvun stagflaatio – eli talouden nollakasvun ja inflaation yhdistelmä – kohtaa finanssikriisin paljastamat velkakriisit. Tämä jättää keskuspankit mahdottoman ongelman eteen.
Jos ne jatkavat elvytyksen nimissä nollakorkoja, inflaatio riistäytyy käsistä nakertaen ostovoimaa. Jos ne nostavat korkoja inflaation hillitsemiseksi, raskaasti velkaantuneet valtiot, yritykset ja kotitaloudet musertuvat velkataakkojensa alle.
<h4>Kiihtyykö inflaatio?</h4>
Oulun kauppakorkeakoulun työelämäprofessori Pentti Pikkarainen on varovainen inflaatiohuolien suhteen. Osastopäällikkönä Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä toiminut Pikkarainen huomauttaa nykyisten inflaatiolukujen johtuvan pääosin energian hinnan toipumisesta. Osa nykyisistä inflaatioluvuista selittyy tuotannon pullonkauloista. Ne muodostuivat koronarajoitusten vuoksi.
Inflaatiolukuja verrataan vuoden takaisiin hintoihin. Tuolloin energian hinta oli poikkeuksellisen halpaa. Nyt inflaatiolukemat kertovat energian hinnan toipumisesta. Vuoden päästä energian hinta ei välttämättä ota yhtä suuria loikkia, vaan inflaatiolukujen kohoaminen pysähtyy.
Pikkaraisen mukaan palkkojen osalta nousupaine on pitkällä aikavälillä vähäistä johtuen korkeasta työttömyydestä ja alityöllisyydestä. Palkkojen kohotessa työpanos kallistuu johtaen tuotteiden ja palveluiden kallistumiseen – ja inflaatio kiihtyisi.
Yhdysvalloissa työntekijöitä on itse-ehtoisesti kortistossa liittovaltiotason avokätisen työttömyyskorvauksen vuoksi. Koronakorvausten päättyessä palkkatulot tulevat houkutteleviksi. Varsinaista palkkarallia on siis epätodennäköistä odottaa.
Pikkarainen pitää inflaatioshokin todennäköisyyttä kaikesta huolimatta suurempana kuin nolla.
Taloustieteen dosentti Tuomas Malisen mukaan Roubinin huolet tulisi ottaa vakavasti. Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve voi joutua kiristämään rahapolitiikkaansa inflaatiohuolien vuoksi. Lisäksi ongelmat kasvavat Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla.
<h4>Velkatasot korkeammalla kuin koskaan</h4>
Roubini kirjoittaa, ettei 1970-luvun stagflaatiossa nähty nykyisiä velkakuormia. Tästä syystä stagflaation ja velkakriisin yhdistelmää ei olla ennen koettu.
Inflaatio toki kevensi velkojen reaalihintoja 1970-luvulla. Julkinen velkataakka siten väheni.
Finanssikriisin jälkeiset velkakriisit taas ruokkivat pikemminkin deflaatiota kuin inflaatiota. Tämä johtui kysyntäshokista. Roubinin mukaan ongelma on siirtynyt kysyntäpuolelta tarjontaan. Tämän vuoksi deflaatiohuolet siirtyvät inflaatiopuolelle.
Pikkarainen kertoo, että suuret velkamäärät rajoittavat jonkin verran keskuspankkien liikkumatilaa, mikäli inflaatiosta koituisi harmia. Jättivelkoja tulisi jollain muotoa saneerata. Suurin huoli euroalueella liittyy Italian velkaantuneisuuteen.
Pikkaraisen mukaan Italia on haluton velkajärjestelyihin, vaan maksattaa velkansa mielummin muilla mailla. Suomen tulisi vaatia velkasaneerauksia.
Yhden velka on toisen saatava. Italian, Saksan ja Ranskan pankit ovat luotottaneet Italiaa. Jos velkoja järjestellään edullisemmiksi, katoaisi samalla näiden pankkien saatavia. Näitä pankkeja pitäisi sitten pääomittaa tai vaikka fuusioida. Muutoin ne horjuisivat konkurssien partaalla.
Pitäisikö raskaasti velkaantuneiden valtioiden sitten tehdä velkasaneerauksia?
– Niiden olisi pakko tehdä velkasaneerauksia, jotka todennäköisesti kaataisi pankkeja. EKP:n ja Euroopan pankkiviranomaisten linjaukset ovat johtaneet siihen, että pankeilla on poikkeuksellisen paljon valtiolainoja tasessaan. Ne on usein laskettu korkeammaksi mahdolliseksi vakuudeksi, minkä vuoksi niihin kohdistuvat tappiot aiheuttaisivat pankeille suuria ongelmia, Malinen vastaa.
<h4>Velkatasot sitovat keskuspankkien käsiä</h4>
EKP uusii inflaatiotavoitteensa. Se tähtää nyt <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2021-07-11/ecb-s-lagarde-sees-policy-change-in-july-possible-2022-measures">kahden prosentin inflaatioon</a>. EKP samalla hyväksyy tilapäisesti kahta prosenttia suurempia inflaatiolukuja.
Roubinin mukaan keskuspankit ovat menettäneet itsenäisyytensä. Ne joutuvat rahapolitiikassaan ottamaan huomioon julkisvelan tuomat rajoitukset. Käytännössä rajoitukset koskevat korkopolitiikkaa.
Roubini kirjoittaa, että julkiset ja yksityiset velkatasot ovat niin korkealla, että velalliset ovat velka-ansassa.
Malinen on samaa mieltä Roubinin kanssa. Hän ei yllättynyt EKP:n uudesta tavoitteesta. Keskuspankilla ei ollut vaihtoehtoja.
– Korkojen nostaminen kaataisi sekä Euroopan rahoitusmarkkinat että pankit, Malinen sanoo.
<h4>Elvytys kasvattanut eriarvoisuutta</h4>
Elvyttävä raha- ja finanssipolitiikka on johtanut myös sosiaaliseen ongelmaan: <a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008083201.html">eriarvoisuus on kasvanut rajusti</a>.
Tämä johtuu siitä, että elvytysvarat ovat siirtyneet pääosin osake- ja asuntomarkkinoille. Osakkeiden hinnat takovat uusia ennätyksiä ja <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2021-07-03/ecb-s-knot-warns-central-bank-could-be-underestimating-inflation?srnd=economics-vp">asumisen kustannukset ovat karanneet käsistä</a>.
– Näyttö siitä, että keskuspankkien arvopaperiostot ovat rikastuttaneet enimmäkseen hyvätuloisia, alkaa olla melko vahvaa. Tämä ei toki ole ihme, koska rikkaammat omistavat eniten arvopapereita, joiden arvoa arvopaperiostot ovat erityisesti nostaneet, Malinen summaa.
Roubini arvelee, että velkakriisin iskiessä raskaasti velkaantuneet yritykset ja holtittomat varjopankit kaatuvat ensimmäisenä. Tämän jälkeen velkaantuneet kotitaloudet ja niitä luotottaneet pankit ajautuvat vaikeuksiin.
Suomen Uutisten haastattelujen perusteella voi sanoa, etteivät taloustieteilijät ole yksimielisiä tulevista talouden haasteista. Kaikki näkevät toki riskit, mutta niiden todennäköisyydestä ollaan eri mieltä.
Mutta mikäli Roubinin varoitukset osuvat kohdalleen niin olemme keskellä ennennäkemätöntä talouskriisiä.

”Tohtori Tuho” varoittaa inflaation, nollakasvun ja velkakriisin yhdistelmästä. Onko uhka todellinen?

Sijoittajat ja meklarit valittavat Yhdysvaltain joukkovelkakirjamarkkinoiden olevan jäässä. Maan keskuspankki Federal Reserve aikoo sulloa tuhansia miljardeja rahoitusmarkkinoille. Erityisesti osakkeet ovat olleet tulipalomyynneissä kautta planeetan. Fedin vastaus hätähuutoihin ei näytä rauhoittavan markkinoita. Korona tekee taloudelle pahaa jälkeä. 

Yhdysvaltain velkakirjamarkkinoiden häiriöt siirtyvät nopeasti kaikkialle. Viime vuoden lopun <a href="https://stage.sudev.fi/talousennusteissa-huima-haitari-kitukasvusta-kaaokseen/">rahoitusmarkkinahäiriöt</a> ovat koronaviruksen myötä moninkertaistuneet.
Fed on tällä viikolla lisännyt jo <a href="https://www.ft.com/content/7b231b2c-6483-11ea-a6cd-df28cc3c6a68">kolmesti</a> likviditeettiä niin sanotuille repo-markkinoille. Näillä markkinoilla meklarit vaihtavat hyvälaatuisia vakuuksia käteiseen. Käteispula hyydyttää markkinoiden toiminnan.
Torstaina Fed korotti panoksia tuntuvasti, kun keskuspankki kertoi voitelevansa rahoitusjärjestelmää tuhansien miljardien dollarien edestä. Osakekurssit toipuivat hetkellisesti rajuista kurssilaskuista. Syöksy kuitenkin jatkui pari tuntia Fedin ilmoituksen jälkeen.
Tuntia ennen pörssipäivän päättymistä keskeiset osakeindeksit ovat laskeneet noin kahdeksan prosenttia. Euroopassa laskua mitattiin jopa kaksinumeroisin luvuin.
<h4>Yrityslainoissa piilee pommi</h4>
Koronaviruksen aiheuttamien tuotantokatkosten ja matkailurajoitusten vuoksi monen yrityksen kassavirta hyytyy niin pahoin, etteivät ne välttämättä <a href="https://www.ft.com/content/4455735a-63bc-11ea-b3f3-fe4680ea68b5">suoriudu veloistaan</a>.
Keskuspankkien vuosia jatkuneen löysän rahapolitiikan aikana ne ovat voineet rahoittaa velkaansa uudella, liki ilmaisella velkarahalla. Nämäkin matalakorkoisten velkojen hoitaminen käy hyvin vaikeaksi. Yritykset ovat toimineet keskuspankkien toivomalla tavalla ja investoineet huokean lainarahan turvin.
Jättipankki Morgan Stanley arvioi joka kuudennen yhdysvaltalaisyrityksen olevan zombiyritys, jonka elinehtona on alhaiset lainakorot. Koronaviruksen tuotantoseisokit vaikuttavat useaan yritykseen. Erityisen haavoittuvaisia ovat matkailualan ja lentoliikenteen yritykset.

Yhdysvaltojen velkakirjamarkkinat umpijäässä – Fed puskee tuhansia miljardeja rahoituskanaviin

Maaliskuussa lopputilin José Manuel Barroson neuvonantajan tehtävistä ottanut ekonomisti Philippe Legrain moittii Euroopan komissiota Saksaa myötäilevästä talouskurilinjasta. Euroopan komission puheenjohtajan entisen neuvonantajan mielestä komissio myötäilee Saksaa vain saadakseen kahmittua itselleen lisää valtaa. Samalla talouskurilinja on jakanut Euroopan kahtia.
&#8211; EU on nyt revitty velkojiin ja velallisiin, ja EU:n instituutiot ovat tulleet velkojien työkaluiksi, jotta ne voivat toteuttaa tahtoaan velkojiin, Legrain suomii komissiota Financial Timesin <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/4da726e2-bdaf-11e3-a5ba-00144feabdc0.html?siteedition=intl">haastattelussa</a>.
Legrainin mielestä komissio on tehnyt väärän diagnoosin euroalueen velkakriisistä. Tämän virhearvion vuoksi kriisi on edennyt ”akuutista vaiheesta krooniseksi”.
Komissio tyrmää syytökset, ja toteaa ne väliaikaisen työntekijän surulliseksi avautumiseksi, jolla ei ole mitään ”hyödyllistä annettavaa” kriisin hoidossa. Komissiosta korostetaan, ettei se linjaudu minkään yksittäisen jäsenmaan mukaan, vaan heijastelee kansainvälisten järjestöjen näkemyksiä. Komissio nimeää yhtenä tällaisenä järjestönä Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n, joka tosin on vaatinut Euroopalta pitkälti toisenlaista kriisinhoitotapaa.

Barroson ex-neuvonantaja ripittää komissiota – ”EU revitty velkojiin ja velallisiin”

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Euroopan yksikön ex-johtajat ovat toivoneet monin tavoin erilaista kehityssuuntaa Eurooppaan. Ashoka Mody <a href="https://stage.sudev.fi/imfn-ex-apulaisjohtaja-tukipaketit-olivat-vikatikki/">kirjoitti</a> aikaisemmin, että valtaa tulisi siirtää takaisin EU:n jäsenmaille. Myös Euroopan yksikön aikaisempi johtaja Susan Schadler kritisoi puolestaan IMF:n sääntöjen muutoksia <a href="http://www.cigionline.org/sites/default/files/no19.pdf">raportissaan</a>.
Kansainvälinen valuuttarahasto joutui alkuvuodesta 2010 sovittelemaan uutta sääntömallia, jolla rahasto voisi osallistua Kreikan lainoitusohjelmaan. IMF:n omien aiempiin kriteereihin kuului olennaisena osana se, että ohjelmaan ajautunut maa pystyy keskipitkällä aikavälillä huolehtimaan velastaan. Tällä kriteerillä IMF pyrkii välttämään itse luottotappioita. Rahaston myöntämät luotot ovatkin vihoviimeisiä alaskirjattavia luottoja.
Rahaston toimintaperiaatteisiin kuuluu se, että ohjelmaan joutunut maa alentaa valuuttansa ulkoista arvoa piristääkseen vientiä ja siitä saatuja tuloja. Koska euromaa ei voi itse muuttaa valuuttakurssiaan, IMF katsoi sormien läpi kriteeriään velkakestävyydestä. Tämä uusi poikkeuskäytäntö ristittiin ”systeemisen riskin” kriteeriksi. Ei ollut väliä, pystyikö ohjelmaan ajautunut maa itse huolehtimaan veloistaan. Mukaan liitettiin kauhukuva, että jos rahasto ei ole auttamassa euromaita, koko maailman talous horjuu.
<h4>IMF oli ensin jättäytymässä tukiohjelmista pois</h4>
Schadler kertoo raportissaan, että IMF totesi aluksi, ettei Kreikan velka tule olemaan kestävällä tasolla. Tämä toteamus ei mahdollistanut rahaston mukana oloa. Euroopassa poliittiset päättäjät eivät hekään kaivanneet rahastoa, koska rahaston sääntöjä noudattamalla Kreikan velkaa olisi jouduttu leikkaamaan tuntuvasti. Europäättäjät pelkäsivät luottoriskijohdannaisten laukeamista maksuun. Toiseksi suuret euromaat olivat itse maksajan paikalla, jos velkasaneeraus olisi tehty heti. Näiden maiden pankit olisivat joutuneet kirjaamaan Kreikan luottoja alas, ja näin syntyneet jättimäiset luottotappiot olisivat synnyttäneet pankkikriisin ainakin Ranskassa ja Saksassa.
Hiljalleen ajatus IMF:n olemisesta mukana tukiohjelmissa kuitenkin eteni. Rahaston kokemusta pidettiin tärkeänä, ja toiseksi tällöin voitiin antaa euromaiden hermostuneille rahoittajille viesti, että IMF:n vuoksi ohjelmasta tulee objektiivisempi.
Tämä oli mahdollista, koska rahastossa päätettiin sulkea silmät velkakestävyydeltä ja ruveta pitämään ensi sijalla systeemistä riskiä. Systeeminen riski tarkoittaa suomeksi sitä, että yhden maan ajautuminen maksuhäiriöön voisi syöstä muita euromaita tukiohjelmien pariin. Suomessakin puhuttiin ”palomuureista” ja ”kriisin patoamisesta” väsyksiin asti.
Muutama euromaa ajautui näistä kriisitoimista huolimatta lainaohjelmiin. Syy oli se, että euromailla tai niiden pankeilla oli jo leivottuna sisälle valtavat velat, joita ei arveltu voitavan maksaa takaisin.
<h4>Rahaa ”rakenneuudistuksia” vastaan</h4>
IMF ei kuitenkaan voinut näyttäytyä monille rahoittajamailleen löyhäkätisenä luotottajana, joka heittää hyvää rahaa huonon perään. Systeemisen riskiuhan mainitsemisen lisäksi vaadittiin, että euromaat tekevät rakenteellisia uudistuksia, joka on kuitenkin synonyymi sisäiselle devalvaatiolle.
Päätettiin, että työmarkkinat ovat kriisimaissa joustamattomat, budjettikuri on lähes olematonta ja rahaa tuhlataan mihin sattuu. Tämä kaikki jouduttiin tekemään siksi, ettei euromailla ole itsenäistä rahapolitiikkaa, koska muutoin esimerkiksi Kreikka olisi vain antanut valuuttansa devalvoitua. Euroopan komissio laski pitkään, että lähes kauttaaltaan työttömyys johtui huonoista rakenteista, eikä kulutuskysynnän laantumisesta taantuman vuoksi.
Velkarahan turvin euromaat olivat tottuneet kohonneeseen elintasoon. Kun tämä velkajuhla päättyi, alkoi ennennäkemättömän syvä taantuma. Lainoja maksettiin mielummin takaisin kuin nostettiin uutta.
Vasta hiljattain Euroopan komissio on tehnyt uusia <a href="http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/european_economy/2013/pdf/ee6_en.pdf">laskelmia</a> ja todennut, ettei rakenteet ole euromaissa niin huonoilla kantimilla kuin aiemmat laskelmat osoittivat.
Vahinko oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua. Erittäin tiukat vyönkiristysohjelmat kärjistivät taantumaa entisestään. Kansalaisten ostovoima kutistui vielä lisää. Tämä oli omiaan leikkaamaan entistä enemmän aneemiseksi päässyttä kulutusta – ja sitä kautta tarvetta työvoimalle. Irtisanomiset ja konkurssit ovat nostaneet työttömyyttä ja monin paikoin Eurooppaan on syntymässä kadotettu sukupolvi.
<h4>Ennusteet pahoin pielessä</h4>
Schadler kuvailee hyvin rahaston sisällä piillyttä epäluuloa Kreikan lainaohjelman onnistumisesta. Rahastossa katsottiin kuitenkin, että mukanaolo voisi auttaa tuomalla lisää uskottavuutta. Tällaisesta kertoi myös Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.), joka nimenomaan painotti IMF:n tärkeyttä.
Rakenneuudistusten nimissä tehdyt veronkorotukset ja julkispalveluiden alasajot osoittivat kuitenkin melko nopeasti, ettei IMF:n huoli liian ylioptimistisista kasvulukemista ollut turhaa. Toukokuussa 2010 ohjelman käynnistyessä laskettiin, että Kreikan talous on jo vuonna 2012 melko tukevassa 1,1 prosentin vuotuisessa kasvuvauhdissa. Vuoden 2012 todelliset luvut tulivat sittemmin esiin &#8211; osoittaen Kreikan talouden supistuneen mykistävät 6,4 prosenttia.
Kun tähän lisätään se tosiseikka, että Kreikan velkaa leikattiin vielä vuoden 2012 alkupuolella noin sadan miljardin euron verran, jotta korkomenot supistuisivat, ei voida todeta muuta kuin ennusteiden olleen pahoin pielessä.
Kreikan kohdalla tehtiin suurin velkasaneeraus kautta aikain, mutta velkaisuusaste on kivunnut jo nyt samalle tasolle kuin mitä se oli juuri ennen velkojen alaskirjauksia. Tämä johtuu talouden jyrkästä pudotuksesta, ja se nakertaa Kreikan mahdollisuuksia saada nykyistäkään velkataakkaansa maksettua takaisin.
<h4>Ottaako IMF europäättäjien virheistä opiksi?</h4>
Schadler pohtii lukuisia kysymyksiä koskien IMF:n muuttuneita kriteereitä ”systeemisen riskin” vuoksi. Hänen loppupäätelmänsä ovat karut.
Ensiksikin koko systeemisen riskin käsitteestä tulee luopua. Toiseksi rahaston luotto-ohjelmat pitää tehdä lyhyempikestoisiksi, korkeintaan puolen vuoden ohjelmiksi. Kolmanneksi rahastossa pitää toteuttaa läpinäkyvämpää itsekritiikkiä ja analysoida avoimemmin rahaston ohjelmia. Neljänneksi rahaston päätöksenteko pitäisi olla itsenäisempää.
Mikäli rahasto noudattaisi Schadlerin neuvoja niin rahasto ei olisi kuitenkaan koskaan voinut osallistua Kreikan ohjelmaan ilman, että Kreikka olisi joutunut eroamaan yhteisvaluutasta. Tämä tarkoittaa tasan sitä, että Schadlerin mielestä tukiohjelma on epäonnistunut pahasti.
Schadlerin havainnoista kenties täysin riippumatta, IMF:n ensimmäinen varatoimitusjohtaja David Lipton on aikeissa luoda uutta toimintatapamallia rahastolle. Tässä mallissa ensin suoritetaan riittävät velkajärjestelyt rahaston luotottamiin maihin. Toisin sanoen, rahasto olisi palaamassa aiempiin käytäntöihinsä.
Tällainen vanhan menetelmän paluu todennäköisesti tietää sitä, ettei euromaat aio enää pitää arvossaan IMF:n kokemusta talouskriisien hoidossa. Varhaiset merkit kertovat, että Liptonin ajatukset ovat jo <a href="http://blogs.wsj.com/brussels/2013/11/27/imf-debt-restructuring-proposal-finds-criticism-resistance/">herättäneet</a> varsin laajaa vastustusta.

IMF:n muutkin johtajat yhtyvät Mody:n kritiikkiin eurokriisin hoidosta

IMF:n tuore <a href="http://www.imf.org/external/pubs/ft/sdn/2013/sdn1307.pdf">julkaisu</a> ”Miten selvitä korkeista veloista alhaisen talouskasvun aikana” kertoo länsimaiden tehneen huonoja, velkamääriä kasvattaneita ratkaisuja. Euroalue sai pyyhkeitä vastasyklisen talouspolitiikan käytöstä sekä rahoitusalan jatkuvista pelastusohjelmista. Ne tulevat nostamaan julkista velkatasoa. Esimerkiksi Espanja oli varsin vähävelkainen maa, ennen kuin se alkoi pelastaa pankkejaan. Lopulta maa pyysi apua tähän muiltakin euromailta.
Vastasyklisen talouspolitiikan selitys on siinä, että keskellä lamaa tehdyt säästötoimet syventävät talousahdinkoa. Myötäsyklinen talouspolitiikka lamassa tai taantumassa tarkoittaisi elvyttävää talouspolitiikkaa. Suomi on toistaiseksi elvyttänyt melko tuntuvasti. Nyt toki Suomessakin ollaan käännetty katseet tiukan talouskurin puoleen. Se on sysännyt monen euromaan suoranaiseen katastrofiin.
Tasapainoilua korkotason ja vyönkiristelyn kanssa
IMF toteaa, että historian saatossa tuntuvat julkisen velan takaisinmaksut ovat tapahtuneet käytännössä lähes aina nopean talouskasvun aikana. Nopean kasvun aikana on paljon helpompaa kerätä suurempia veromääriä velan hoitamiseen. Nyt heikon kasvun aikana on jouduttu varsinaiseen tasapainoiluun. Toisella puolen velkojat odottavat toimia, joilla turvataan velan takaisinmaksu. Mikäli tätä ei arvella tapahtuvan, nousevat lainakorot. Toisaalta taas reippaat vyönkiristykset aiheuttavat talouden koko toiminnalle niin suuren hyytymän, että velkojien palkitsema alhainen korkotaso ei välttämättä hyödytäkään.
Heikon talouskasvun aikana on kuitenkin onnistuttu selviytymään korkeista veloista. Tällöin on apuna käytetty laajalti rahapoliittisia keinoja. Niinikään kova ulkomainen kysyntä on voinut auttaa vientiteollisuutta puristamaan velkatasoja alas. Esimerkiksi Saksan onnistui kääntämään kelkkansa teknologiakuplan puhjettua kymmenen vuotta sitten, koska Etelä-Euroopan raju velkavetoinen kysyntä pisti Saksan teollisuuden pyörät pyörimään.
Tällä hetkellä korkeasta julkisesta velasta kärsivät euromaat eivät ole onnistuneet löytämään rajua ulkomaista kysyntää vientituotteilleen. Lisäksi euroalueen rahapolitiikka on hyvin kireää. Rahapolitiikan kireyttä arvottaessa tulee sitä verrata muiden talousalueiden rahapolitiikkaan. Yhdysvaltain keskuspankki ostaa edelleen 85 miljardin dollarin kuukausivauhdilla Yhdysvaltain valtionvelkaa ja arvopaperistettua asuntolainaa. EKP itse asiassa toimii toisin, koskapa sen myöntämiä pitkäaikaisia LTRO-luottoja maksetaan takaisin, ja ylimääräinen likvidi <a href="http://ftalphaville.ft.com/2013/09/24/1645792/the-ecbs-very-own-tapering-problem/">hupenee</a>.
Huonot näkymät
IMF:n julkaisu toteaa, ettei nykyisenkaltaisia velkaisuustasoja (bkt:hen nähden) ole nähty sitten toisen maailmansodan päättymisen. Tuolloin kasvua vauhditti suurelta osin jälleenrakentaminen, mutta myös asevoimien määrärahojen tuntuva karsiminen. Nykyiset haasteet ovat aivan erilaiset. Mittavia kasvukohteita on vaikea ainakaan ennakkoon havaita. Lisäksi ikääntyminen nostaa kulupuolta. Terveydenhuoltoon arvellaan uppoavan keskimäärin kolme prosenttia ja eläkkeisiin vielä yksi prosentti lisää bkt:hen nähden seuraavan 20 vuoden aikana.
Näiden rakenteellisten muutosten vuoksi IMF katsoo, että niihin tulee puuttua rakenteellisin uudistuksin. IMF kehottaa myös julkisia sektoreita kulukuureille, mutta mielummin asteittain kuin suurella rytinällä. Edelleen se myöntää, että liian nopeat muutokset voivat horjuttaa yhteiskuntarauhaa. Epävakauden lisääntyessä velkojen takaisinmaksu ei ainakaan helpotu.
Näitäkin kohtia merkittävämpänä IMF pitää kasvunäkymien heikkenemistä. Finanssikriisin aiheuttama varovaisuus ja kulutuskysynnän kääntyminen velkojen takaisinmaksuun on laskenut tuntuvasti kasvuodotuksia. Kasvuodotusten heikennyttyä pääomat ovat hakeutuneet paremmin tuottaviin maihin. Toinen suuri pääomaliike on kohdistunut turvasatamiin. Suomi on toki hyötynyt jälkimmäisestä virtauksesta, mutta kärsinyt ensimmäisestä. Lisäksi alentuneet korot eivät ole merkittävästi parantaneet Suomen rahoitusasemaa, koska velkamäärät ovat kasvaneet viiden viimeisen vuoden aikana tuntuvasti.
Vaikeuksistakin on selvitty
IMF kertoo raportissaan, että seitsemän kehittynyttä maata on onnistunut haastavissa olosuhteissa kääntämään suuret velkamäärät tuntuvasti takaisinmaksun puolelle. Alhaisen talouskasvun aikana velkamäärien supistaminen on kuitenkin vaatinut onnistuakseen muutamia poikkeuksellisia olosuhteita.
Valuutan ulkoisen arvostuksen heikentäminen on auttanut vientiteollisuutta niin paljon, että valtio on kasvaneilla verotuloilla onnistunut lyhentämään velkojaan merkittävästi. Tyypillisesti valuuttakurssin avulla saatu vientiteollisuuden veto on auttanut kolmen vuoden kuluessa. Viennin vetäessä valuuttakurssi on hiljalleen palautunut, mutta vielä viiden vuoden päästäkin velkaa on pystytty lyhentämään.
Toinen pelastava lääke on ollut löysä rahapolitiikka, jolla on tarkoitus painaa velan korkomenot alas. Lisäksi alhainen korkotaso on houkuttanut lainarahalla tehtyjen investointien tekoa.
Kolmantena tekijänä on ollut yllättävä ulkomainen talouskasvu. Vientiteollisuuden odottamaton kasvu on johtanut myös sisämarkkinoiden piristymiseen. Kokonaisuutena verotulot ovat lisääntyneet. Tämän lisäksi vielä velan hinta on pudonnut, koska takaisinmaksukyky kohentuu.
Neljäntenä tekijänä on kasvun käynnistyttyä tehdyt budjettileikkaukset.
Euroalueen kriisimaiden selviäminen nykyisestä vaikeasta tilasta ei onnistu ainakaan valuuttakurssimuutoksella. Löysän rahapolitiikan jarruna on ollut Saksa ja sen inflaatiokammo. Ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jää yllättävä talouskasvu. Ehkäpä ihmeiden aika ei vielä ole ohi?

Velkakriisi

Vanhukset läkähtyvät kuumuuteen – Juvonen: Elpymispaketin rahoja ja EU-tukia ohjattava hoivayksikköjen ja kotien ilmastointiin

EU höllentää talouskuria entisestään – perussuomalaiset eivät hyväksy vastuutonta EU:n velkapolitiikkaa

Taloustieteen emeritusprofessori Matti Virén on Suomen Perustan uusi puheenjohtaja – ”En tiedä, tajuavatko ihmiset edes, miten heikot Suomen talouden kasvunäkymät ovat”

”Tohtori Tuho” varoittaa inflaation, nollakasvun ja velkakriisin yhdistelmästä. Onko uhka todellinen?

Yhdysvaltojen velkakirjamarkkinat umpijäässä – Fed puskee tuhansia miljardeja rahoituskanaviin

Barroson ex-neuvonantaja ripittää komissiota – ”EU revitty velkojiin ja velallisiin”

IMF:n muutkin johtajat yhtyvät Mody:n kritiikkiin eurokriisin hoidosta

Tiukka talouskuri vai velkaelvytys?

Uusimmat

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

25.3.2026 päivityspäivän testi – notifikaatiot

25.3.2026 julkaisunpäivän testiartikkeli. Pitäisi mennä julki kello 15.15 jättijulkaisuna ja mennä pois 15.20

Kolumni: Kaikki ovat sankareita, kunnes pitäisi tehdä sankarihommia

Turun Seta väläyttää lakimuutosta vastatoimena jääkiekkoilijalle, joka kieltäytyi pelaamasta Pride-väreissä

Hallitus parantaa liikenneturvallisuutta laajalla rintamalla – ministeri Ranne: ”Jokaisen on päästävä liikenteestä kunnossa kotiin”

Virolaisten vankien siirtämistä Viroon tehostetaan

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025