Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57  jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

viherhumppa

Suomi ajoi alas turvetuotantonsa viherhumpan tahtiin – Polvinen: ”Edellisen hallituksen päätökset johtivat siihen, että Italiassa mafia juhlii ja turvetuottajat Suomessa menettivät työpaikkansa”

Yhteiskunnan perustarve, energia, on vihersiirtymähuumassa riskeerattu ja tuotantoa tuhottu. Vakaa sähkön hinta ja omavaraisuus on menetetty, kotitalouksia kaatuu ja yrityksiä menee nurin. Perussuomalaisten kansanedustaja Mikko Polvinen vaatii Suomea palaamaan järjen käyttöön ja realismiin matkallaan kohti puhtaampia energiamuotoja.

Vuosi 2024, tammikuun 5. päivä. Tervetuloa Suomi Finland ja sen asukkaat isänmaamme energiapolitiikan ja energiaturvallisuuden pelikentille! Sää Kainuussa on selkeä ja viileä, pakkasta 35 astetta. Pitäkää penkeistänne kiinni ja kiinnittäkää turvavyönne. Sähkön hinta on 2,5 €/kilowattitunti, sisältäen siirto- ja kuukausimaksut.
&#8211; Eurooppa ja Suomen 2000-luvun hallitukset uskoivat sinisilmäisesti Venäjän olevan reilu ja vakaa kauppakumppani. Näin Suomikin sitoi omaa energiahuoltovarmuuttaan Venäjän varaan. Kun Venäjä hyökkäsi Krimille ja myöhemmin laajemmin Ukrainaan, oli 2000-luvun suomalainen energiapolitiikka jo ajanut oman kansallisen energiahuoltovarmuutemme polvilleen, kertoo kansanedustaja Mikko Polvinen.
Viherkiihdytyksen lasku lankesi kansalaisille
EU:n mallimaassa Suomessa toimivat hiilivoimaloiden piiput oli tuhottu ja turvetuotanto ajettu alas silloisen hallituksen toimesta. Suomen korkein savupiippu Pohjolan Voiman Kristiinankaupungin Karhusaaressa kaadettiin hallituksen toimien seurauksena lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2020. Inkoon, Porin, Naantalin ja Kotkan voimalaitokset tuhottiin, vaikka osa niistä oli vielä hyvässä kunnossa.
&#8211; Minkä vuoksi? Juuri sen vuoksi, että luotto Venäjään oli korkealla ja lähes uskonnon kaltaiseksi muuttunut ilmastohypetys vei faktoilta tilan. Tämä ympäristöuskonto otti eduskunnassa vallan välittämättä asiantuntijalausunnoista ja maalaisjärjestä. Viherkiihdytyksen riskit kaadettiin hallituksen toimesta lopulta kansalaisten maksettavaksi. Ja toden totta, nyt sitä laskua maksetaan ja kalliisti.
&#8211; Kaikki edellä mainittu tapahtui, vaikka Huoltovarmuuskeskus havahtui riskeihin jo vuonna 2014. Kun riskit muuttuivat tosielämän arjeksi talvella 2022-2023, alkoi pallottelu vastuusta. Huoltovarmuuskeskus osoitti työ- ja elinkeinoministeriön suuntaan, joka puolestaan vetosi EU:n kilpailulainsäädäntöön, Polvinen toteaa.
Kotitalouksia kaatuu ja yrityksiä menee nurin
Ylen analyysin 12.12.2022 mukaan: ”Huoltovarmuuskeskus ilmaisi huolensa useaan otteeseen vielä vuosikymmenen lopulla, muun muassa kivihiilen energiankäytön kieltävän lain valmistelun yhteydessä. Hiililauhdelaitosten perään haikailu ei siis ole pelkkää jälkiviisastelua.”
&#8211; Yhteiskuntamme perustarve, energia, on vihersiirtymähuumassa riskeerattu ja tuotantoa tuhottu. Olemme menettäneet toimivan yhteiskuntamme yhden tunnusmerkin, vakaan sähkön hinnan ja omavaraisuuden. Nyt kotitalouksia kaatuu ja yrityksiä menee nurin. Erittäin surullista! Varoitettu on, mutta viherhumppa vastamelukuulokkeilla ei päästänyt läpi järjen ääntä, Polvinen kritisoi.
&#8211; Nykyinen hallitus ensimmäisellä hallitusohjelmasivullaan mainitsee: ”Hallitus takaa kansalaisten ostovoiman ja arjen kustannusten kohtuullisuuden.” Näin Kainuun ainoana hallituspuolueiden kansanedustajana puolustan tätä hallitusohjelman kirjausta kotimaakuntamme puolesta. Tämän talven on oltava viimeinen muisto menneestä päätöksenteosta. Haasteita toki riittää, koska varajärjestelmät ja turvetuotanto ovat jo alhaalla. Nopeisiin korjaustoimiin on haastavaa ryhtyä, koska edellä mainitut vaihtoehdot on tuhottu.
Paluu realismiin
Se, että 4.1.2024 Kajaanissa 95E-bensiini maksoi alle 1,7 €/litralta, antoi kuitenkin muistutuksen siitä, että hallituksessa voi vaikuttaa ja siitäkin, että meno Suomessa on muuttunut. Jos energian hinnan nostajat olisivat vielä hallituksessa, niin 95E maksaisi sekin nyt yli kaksi euroa litralta.
&#8211; On palattava takaisin realismin äärelle. Maamme tulee varmistaa, että siirtyessämme kohti puhtaampia energiamuotoja pidämme myös vanhempaa teknologiaa rinnalla. Kansalaisten ja valtion taloudellinen sekä sosiaalinen kestokyky eivät saa ylittyä. Se, että saamme oman maamme polvilleen vihersiirtymän edessä, vähentää mahdollisuuksiamme löytää kestäviä ratkaisuja. Toimiva yhteiskunta mahdollistaa pohjan teknologioiden kehittämiselle ja niiden ratkaisujen kautta mahdollisuuden vientiin ja teknologisten ratkaisujen tarjontaan oikeasti maapallon ilmaston kestokykyä koetteleviin maihin.
&#8211; Näin voimme laskeutua tavoitteeseemme kohti puhtaampaa ympäristöä ja ilmastoa ilman turhanpäiväisiä ideologisia ilmakuoppia, Polvinen uskoo.
&nbsp;

Ideologisen energiapolitiikan kylmät ajat – ”Viherhumppa vastamelukuulokkeilla ei päästänyt läpi järjen ääntä”

On tämä kieltämättä kummallista. Keskusta sai eduskuntavaaleissa kunnolla takkiinsa, koska se on jo vuosia myötäillyt vihreätä politiikkaa, joka on tehnyt tuhoaan erityisesti suurimpien taajamien ulkopuolella. Vihreät teki toki (tietenkin) myös vihreätä politiikkaa ja kärsi historiallisen tappion. Samaten vasemmistoliitto. Eduskuntavaalien tulos kiteytettynä: vedä viheröverit, kärsi vaalitappio.

Silti meneillään olevissa hallitustunnusteluissa keskeiseksi kysymykseksi yritetään nostaa kysymystä siitä, sitoudutaanko jatkossakin tekemään yltiövihreää politiikkaa.
Kokonaisuus tuntuu oudolta. Vihreän ideologian kritiikitön omaksuminen näyttäisi olevan takuuvarma resepti kannatuksen jyrkkään laskuun. Miksi näin kuitenkin toimitaan? Annetaan päivystävän miljardöörin Antti Herlinin kertoa.
Herlin avaa näkemyksiään Hesarissa – tuossa kaikkien kaverikapitalistien ikiomassa Suosikki-lehdessä. Ja mikäs tekstejä on esitellessä, kun Herlin voi lehden suuromistajana pölpöttää mitä tahansa, ja lehti tuttuun tapaan julkaisee pohdinnat lyhentämättömänä ja tippaakaan kyseenalaistamatta. Epäileväisempi voisi ihmetellä, eikö lehden tekijöiden kuuluisi haastaa ja kyseenalaistaa nimenomaan juuri Herlinin tapaisia vallankäyttäjiä. No ei tietenkään. HS:n rooli nimenomaan ei ole haastaa suurpääoman vallankäyttäjiä, vaan hymistellä ja toimia näiden viestintäalustana. Sama syy saattaa toki selittää sen, miksi lehti sivaltaa perussuomalaisia erityisesti vaalien alla päivästä toiseen.
HS kuorruttaa ja tarjoilee Suomen todellisten vallanpitäjien ajatukset näennäisen neutraalisti – joko uutisina tai mielipidekirjoituksina. HS kertoo sen, mitä valta haluaa. Ja se haluaa vihreätä siirtymää. Rahan takia. Rahan, joka ei kuulemma ole keneltäkään pois, joka on jo olemassa ja jota sijoittajat ovat tänne innokkaasti lapioimassa.
Herlin kuitenkin painottaa, ettei Suomi saa horjua tippaakaan vuoden 2035 ilmastotavoitteesta. Perusteet tälle ovat mystisiä. Suomeen kuulemma tulvii vihreään siirtymään liittyviä teollisia investointeja, mutta jos maa tekee pienenkin taka-askeleen, kuten vaikkapa liudentaa sekoitevelvoitetta, sijoittajat pelästyvät ja siirtyvät jakelemaan rahojaan muualle.
Päättelyketjussa on vaikea pysyä perässä.
Suomessa toki on jonkin verran uusiutuvaa energiatuotantoa. Mutta missä täsmälleen ottaen todetaan, että Suomen on itse rynnättävä hiilineutraaliksi, jotta se voisi menestyksekkäästi toimia tällä teollisuuden alalla? Mihin väite perustuu?
Onko tosiaan niin, että jos Ville ja Minttu ajavat edelleen diesel-Fiatilla, niin ulkomaiset sijoittajat menettävät kiinnostuksensa suomalaisiin merituulivoimayhtiöihin?
Toinen esimerkki: Kun ostan tietokoneen, ostan sellaisen joka toimii. Ostopäätökseeni ei vaikuta se, käyttääkö tietokoneen valmistusmaassa jokainen kyseistä tietokonetta.
Kolmas esimerkki: Ruotsi on merkittävä aseteollisuuden viejämaa. Pitäisikö Ruotsin itse käydä sotia, jotta se voisi olla uskottava aseiden valmistaja?
Herlinin ja niin monen muunkin jatkuvasti viljelemä väite vuoden 2035 hiilineutraaliuden välttämättömyydestä ei yksinkertaisesti kestä merivettä. Se on näennäisperustelu ja on itse asiassa tietynlaista salakieltä. Viestin todellinen sisältö on se, että suurpääoman edustajat vaativat suomalaisia päättäjiä tukemaan ympäristöteollisuutta valtavalla määrällä suomalaisten veronmaksajien rahaa. Tämä raha on määritelmällisesti pois tavallisilta suomalaisilta. Jos nämä satsaukset tehdään, suurteollisuudella on mahdollisuus tienata satumaisia summia.
Herlinin selitys vihreällä siirtymällä tienaamisesta on samanlainen kuin mitä Jyrki Katainen pääministeriaikoinaan EU-tukipakettia kyhätessään maalaili: ”Me tienaamme tällä”.
Kataisen sanat olivat totta, mutta valitettavasti hän käyttää ”me”-sanaa eri merkityksessä kuin ihmiset yleensä. Kataisen ”me” ei viittaa tavallisiin suomalaisiin. Sana viittaa siihen intressipiiriin, jota Katainen edustaa. Se tienaa EU-hankkeella, joten se tukee EU:ta. Samalla periaatteella Herlinin intressipiiri tienaa viherhumpalla, joten totta kai se sitä myös tukee.

Pääkirjoitus: Me emme tienaa tällä

Perussuomalaisten työmiehenä 13 vuotta toiminut Matti Putkonen avaa tuoreessa Työmies-elämäkertateoksessa värikkäitä vaiheitaan niin uraltaan ammattiyhdistysliikkeessä kuin politiikan taustavaikuttajana. Putkonen kertoo myös kunnioittavansa suuresti luontoa, vaikka fanaattista viherväkeä kohtaan sietokyky on usein ollut koetuksella.

Pieneltä tehdaspaikkakunnalta Mäntästä maailmalle aikoinaan lähtenyt ja nuorena työelämään siirtynyt Matti Putkonen liittyi SDP:n jäseneksi jo 1968, mutta loikkasi syksyllä 2010 demareista perussuomalaisiin, koska puolue oli ”vihertynyt” liikaa.
&#8211; Sain heinänuhan, pöly haittasi nenässä, enkä voinut olla puolueessa enää sen pidempään, Putkonen sanoo, ja kertoo, mitä demarien viherhumpalla tarkoittaa.
&#8211; Olennaista oli se, että suomalaisen vientiteollisuuden asemaa yhteiskunnan rakentajana ja rahoittajana ei enää puolueessa arvostettu, vaan lähdettiin vaatimaan sanktioita ja sellaisia tavoitteita, jotka olivat teollisuudelle erittäin kalliita. Kuitenkin suomalaiset metallifirmat pyrkivät jo siihen, että mahdollisimman pienellä energian kulutuksella saadaan mahdollisimman suuri tuotanto. Tätä demareissa ei ymmärretty, vaan siellä alettiin puhua rajoituksista ja monista muista asioista, jotka kehitystä olisivat haitanneet, Putkonen kertoo.
Putkonen puhui tänään Työmies-kirjansa julkistustilaisuudessa Helsingissä, ja häntä haastatteli pitkän linjan toimittaja Lauri Karhuvaara. Kirjan on kirjoittanut Hellevi Pouta.
Putkosen ja demarien suhde oli alkanut rakoilla jo vuonna 2007, jolloin Putkonen havaitsi SDP:n toimintakulttuurin muutoksen: enää puolueessa ei ajateltu ensisijaisesti suomalaista työntekijää ja vientiteollisuutta, vaan kuunneltiin yhä enemmän vihreitä tahoja. Sen myötä puolue alkoi liiaksi vihertää ja Putkosen heinänuha tehdä tuloaan.
Putkosen arvopohja pysyi, demarit muuttui
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa Putkonen katsoi oman arvopohjansa olevan edelleen sama kuin se oli hänen liittyessään 42 vuotta aiemmin SDP:n jäseneksi, kun taas nykyisestä SDP:stä oli tullut vihreiden myötäjuoksija.
Perussuomalaisiin Putkonen päätyi lähetettyään eri puoluejohtajille, myös perussuomalaisten silloiselle puheenjohtajalle Timo Soinille ilmastopolitiikkaa sivunneen muistion siitä, miten Suomi voitaisiin pelastaa. Putkonen ja Soini olivat tutustuneet jo 1990-luvun alkupuolella. Aluksi heidän jutustelunsa olivat lähinnä rentoa huulenheittoa, mutta Soini tuli jo aikoinaan ehdottaneeksi Putkoselle, että tämän pitäisi liittyä perussuomalaisiin.
Heinäkuun alussa 2010 Putkonen oli jäänyt eläkkeelle Metalliliitosta, ja sen jälkeen hän oli luopunut SDP:n jäsenkirjastaan. Seuraava tapaaminen Soinin kanssa Helsingissä Kasarmintorin laidalla sijaitsevassa Kellarikrouvissa muuttikin kaiken: Soini tarjosi töitä.
&#8211; Soini oli houkutellut minua jo aikaisemmin mukaan ja pyysi sillä kertaa vaalityömieheksi. Siitä sitten lähdin mukaan.
&#8211; Päätös ei ollut helppo ja painin sen kanssa voimakkaasti, koska minulla oli vahva side demariaatteeseen ja sosialidemokraattiseen liikkeeseen, jossa minulla oli myös paljon ystäviä. Onneksi iso osa yhteyksistä on säilynyt demarien toimijoiden kanssa, ja se on helpottanut tilannettani viedä asioita eteenpäin, Putkonen sanoo.
Siirtymä demareista perussuomalaisiin oli merkittävä sillä vielä kesän 2010 alussa SDP:n silloinen puoluesihteeri Mikael Jungner oli kysellyt Putkosta demarien kansanedustajaehdokkaaksi. Putkonen sanoo kuitenkin halunneensa lähteä mieluummin turvaamaan teollisuuden toimintaedellytykset ja vetää viherhumppaa vähemmälle. Samalla tiellä hän on edelleen perussuomalaisissa.
Kunnioittaa luontoa, karsastaa vihreää puoluetta
Putkonen tunnetaan tiukkana ”viherhumpan” vastustajana, mutta elämänkertateos paljastaa Putkosesta toisen puolen: hän kunnioittaa ja arvostaa suomalaista luontoa, ja onpa Putkonen aikanaan palkittu jopa Luonto-Liiton myöntämällä kaikkien aikojen ensimmäisellä Luontoteko-palkinnolla.
Putkonen puuhasteli nuoruusvuosinaan aktiivisesti paikallisessa luontokerhossa, joka oli ottanut nimensä lintumaailmasta. Kerhon nimi oli Falco. Luontoharrastuksessaan Putkonen keskittyikin pitkälti lintuihin. Niitä seuraillessaan hän teki samalla havaintoja siitä, miten maat, metsät ja vedet voivat.
Putkosen luontosuhde rakentui realismin pohjalle periaatteella, että suhde luonnon kanssa syntyy vain niin, että kulkee itse paljon luonnossa, seurailee sen lainalaisuuksia ja kiertokulkua ja tekee omia havaintojaan. Silloin näkee sellaistakin, mikä ei avaudu tiedemiehen kammiossa. Tosin Putkonen nuoruudessaan luki myös jonkin verran maantieteellistä kirjallisuutta.
Linturetkillään Putkonen näki kaikenlaisia metsiä. Kauneimpina hän piti hyvin hoidettuja metsiä. Koskemattomat metsät olivat usein ryteikköjä, joiden läpi ei taitavinkaan sissi päässyt. Koskematon metsä ei ollut välttämättä mielikuvien upea ikimetsä mahtavine puineen ja tasaisella sammalella lahoavinen runkoineen.
Putkonen katsoo, että kun luontoa kunnioittaa, sitä ei halua vahingoittaa. Sellaista luonnonsuojelua työmies ei kuitenkaan ymmärrä, jossa luonto pyritään museoimaan tasolle, jonka ihmiset itse määrittävät ja jossa uskotaan omiin ideologioihin enemmän kuin luonnonvoimiin, joiden hienouksia eivät taitavimmatkaan tiedemiehet pysty kehittämään. Työmiehen eriseuraisuus vihreän puolueen kanssa lieneekin pysyvää sorttia.
Soini tarjosi ensin töitä, sitten puheyhteys katkesi
2010-luvun alusta lähtien Putkosella ja Soinilla oli perussuomalaisessa puolueessa erittäin läheiset välit ja tiivis työsuhde. Onpa Soini itse aiemmin tullut maininneeksi Putkosen yhdeksi lähimmistä miehistään. Perussuomalaisten vuoden 2017 puoluekokouksesta alkaneiden tapahtumien johdosta miesten välit kuitenkin katkesivat.
Putkonen sanoo, että Soinissa oli jo 2017 nähtävissä egoistisia piirteitä, ja Putkonen vertaakin perussuomalaista puoluetta tehdaslaitokseen, joka ei voi olla vain yhden miehen show.
&#8211; Tässä maassa ei ole yhtään tehtaan johtajaa, joka pystyisi yksin tekemään tuotannon ja nostamaan tehtaan menestykseen. Kyllä ne ovat ne tehtaan työntekijät. Vastaavasti missään puolueessa ei ole sellaista messiasta, joka yksin saisi aikaan puolueen menestyksen. Takana ovat puolueen jäsenet, paikallisyhdistykset ja muut toimijat &#8211; kaikki yhdessä.
Vuonna 2017 perussuomalaisilla oli jo takanaan kahdet erinomaisesti sujuneet eduskuntavaalit, vuoden 2011 Jytky ja perään toinen vastaava 2015. Putkonen kertoo, että Soinille oli alkanut kehittyä harha, että hän on luonut kaiken yksin.
Vuoden 2017 puoluekokouksessa perussuomalaisten johtoon valittiin Jussi Halla-aho &#8211; ja valinta johti puolueen eduskuntaryhmän jakautumiseen. Putkonen katsoo, että uusi puoluejohtaja Halla-aho onnistui vaikeassa tilanteessa kokoamaan yhteen laajalle Suomen kuntiin kehittyneen paikallisyhdistysten ja puoluetoimijoiden verkoston, eli hajaannus pysähtyi.
Kesällä 2017 Jyväskylässä Halla-ahon tultua valituksi uudeksi puheenjohtajaksi Soinille pidettiin pienimuotoinen kiitosjuhla kukituksineen. Kun hän teki lähtöä Jyväskylästä, Putkonen kiirehti hänen peräänsä kysymään jatkokeskustelujen tarpeesta puolueen johdossa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Soini vastasi, että katsotaan nyt. Sitten hän poistui paikalta. Sen jälkeen Putkonen ja Soini eivät ole vaihtaneet keskenään sanaakaan.
Teollisuusjohtajan kaveri
Putkosen Työmies-kirja kertoo nasevasti suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen ja politiikan lähihistoriaa ja urallaan Putkonen onkin tutustunut valtavaan määrään vaikuttajia yhteiskunnan huipulta niin ay-liikkeestä, elinkeinoelämästä kuin politiikastakin.
Yksi Putkosen tutuista on entinen Rauma-Repolan pääjohtaja, vuorineuvos Tauno Matomäki, jota Putkonen kuvaa hyväksi tyypiksi. Miehet soittelevat yhä silloin tällöin toisilleen ja käyvät läpi maailman menoa.
&#8211; Matomäki on henkilö, joka ymmärsi ja arvosti omia työntekijöitään ja oli aina valmis sopimustoimintaan. Matomäki oli myös visionääri, joka näki maan kehityksen, miten tämän maan vientiteollisuutta voidaan viedä eteenpäin, Putkonen sanoo.
Kirjassa myös Matomäki kertoo oman näkemyksensä Putkosesta. Teollisuusjohtaja sanoo kunnioittavansa Putkosta, vaikkakaan he eivät ole olleet aina kaikista asioista samaa mieltä. Tosin yhdestä asiasta he ovat aina olleet ehdottoman yksimielisiä: suomalaisten työpaikat on turvattava ja niitä on hankittava lisää.
Kehuja ja apua Paavo Lipposelle
Putkosella oli merkittävä vaikutus myös Paavo Lipposen nousulle ensin SDP:n puheenjohtajaksi 1993 ja pääministeriksi 1995. Lipposesta tuskin olisi edes tullut pääministeriä ilman Putkosta, sillä Lipponen itse oli kaavaillut jopa jättäytyvänsä pois politiikasta vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Työmies sai kuitenkin suostuteltua Lipposen pyrkimään SDP:n johtoon ja miehet sopivat, että Putkonen etukäteen ”tunnustelisi maastoa” Lipposen puolesta. Putkonen alkoikin koota niin sanottua ”Paavon ryhmää”, joka hankki hänelle taustamateriaalia talous- ja teollisuuspolitiikasta sekä työmarkkinakysymyksistä. Lipponen itse osallistui kokouksiin aina, kun hänen aikataulunsa antoivat myöten.
Lipposta Putkonen kehaisee kenties Suomen toistaiseksi parhaaksi pääministeriksi.
&#8211; Hän joutui vaikeana aikana vetämään hallitusta. Näin läheltä, kun Lipponen laati kolmen vaalikauden ohjelman, miten maan asiat saadaan kuntoon. Ensimmäisellä kaudella kansaa on pakko kurittaa ikävillä leikkauksilla. Toisella kaudella on vähän helpompaa ja kolmannella kaudella kansalle voi jo jakaa ikään kuin sotakorvauksia ja antaa harkitusti hyvitystä siitä, mitä se on joutunut kestämään. Valitettavasti vuoden 2003 eduskuntavaaleissa keskustan Anneli Jäätteenmäki vei Lipposelta kolmannen kauden, Putkonen sanoo.
Politiikan tekeminen alkaa kansan iholta
Perussuomalaiset saavutti toissa viikolla puolueen kaikkien aikojen parhaan tuloksen eduskuntavaaleissa, yhteensä 46 paikkaa eduskuntaan. Putkonen näkee, että vuoden 2011 vaaleista alkanut perussuomalaisten menestys on ollut yhdistelmä populismia, perussuomalaista aatetta ja taitavaa puoluejohtamista, mutta Putkonen korostaa että politiikan tekeminen lähtee aina siitä, miten kansa ihollaan &#8211; välillä myös rahapussillaan &#8211; kokee politiikan.
&#8211; Jo Jussi Halla-aho omalla puheenjohtajakaudellaan ymmärsi, miten tavallisella kansalaisella menee ja miten perheet voivat, Putkonen kiittelee.
Putkosen mukaan myös puolueen nykyisellä puheenjohtajalla Riikka Purralla oli merkittävä rooli jo 2018, hänen toimiessaan tuolloin poliittisena suunnittelijana.
&#8211; Purra oli mukana silloisen pääministerin Juha Sipilän koolle kutsumassa puolueiden yhteiskeskustelussa, jossa tavoitteena oli saavuttaa parlamentaarinen yhteisymmärrys Suomen ilmastopolitiikasta. Purra kysyi palavereissa aina, mikä on ilmastotoimien hintalappu. Kun vastauksia ei saatu, perussuomalaiset käveli ulos ilmastoneuvotteluista, kun ei saatu tietää mitä toimet maksavat teollisuudelle, kotitalouksille ja paljonko esimerkiksi logistiikkakulujen kautta ruuan hintaan tulee lisää.
Kansa luottaa perussuomalaisiin
Perussuomalaiset omien asiantuntijalaskelmien kautta sittemmin toi vahvasti esille ilmastotoimien hintaa tavallisille veronmaksajille.
&#8211; Purra kertoi ilmastotoimien hinnasta kansalaisille. Sen jälkeen kansalaisten luottamus kasvoi voimakkaasti ja perussuomalaisten kannatus alkoi kasvaa, Putkonen sanoo.
Oma osansa menestyksessä on ollut aktiivisella puolueen kenttäorganisaatiolla.
&#8211; Matkan varrella kannatuksessa on ollut nousuja ja laskuja, mutta aina on palattu takaisin. Entisen puoluesihteerin Ossi Sandvikin luoma kenttäorganisaatio, vaikka se on ohut, niin se saadaan aina vaalien alla vahvasti liikkeelle. Kenttäväki tapaa kansaa myös vaalien välillä toritapahtumissa.
Katso video Putkosen elämäkertakirjan julkaisutilaisuudesta, jossa paikalla oli myös ex-pääministeri Lipponen.
<iframe loading="lazy" title="Työmies Matti Putkonen - kirjajulkistus" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/oG0Nv9BogDo?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
&nbsp;

Kun SDP lähti mukaan viherhumppaan, Matti Putkonen siirtyi perussuomalaisiin: ”Sain heinänuhan, enkä voinut olla demareissa enää sen pidempään”

viherhumppa

Suomi ajoi alas turvetuotantonsa viherhumpan tahtiin – Polvinen: ”Edellisen hallituksen päätökset johtivat siihen, että Italiassa mafia juhlii ja turvetuottajat Suomessa menettivät työpaikkansa”

Ideologisen energiapolitiikan kylmät ajat – ”Viherhumppa vastamelukuulokkeilla ei päästänyt läpi järjen ääntä”

Pääkirjoitus: Me emme tienaa tällä

Kun SDP lähti mukaan viherhumppaan, Matti Putkonen siirtyi perussuomalaisiin: ”Sain heinänuhan, enkä voinut olla demareissa enää sen pidempään”

Uusimmat

28.10.2026 päivityspäivän testi. Menee julki kello 16.22 ja piiloon 16.25 jättinostona

Jättinostotesti

31.9.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.32 ja piiloon kello 16.34

31.8.2026 testi – pitäisi mennä julki kello 16.10 ja piiloon kello 16.13

30.7.2026 jättinostotesti

30.7.2026 testipäivän julkaisu. Pitäisi mennä julki kello 14.58 ja piiloon kello 15.00

Päivityspäivän testi 24.6.2.2026 – ajastettu julki kello 14.57 jättinostona ja pois kello 15.02

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

27.5.2026 testipäivän julkaisu ilman ajastusta

29.4.2026 päivityspäivän testi – pitäisi mennä julki 16.55 ja pois 17.00

Toimitus suosittelee

27.5.2026 päivityspäivän testi ajatuksella. Pitäisi mennä julki kello 17.20 jättinostona ja pois 17.25

29.4.2026 Testipäivän julkaisu

Järjestöpamput lobbaavat leikkauksia vastaan säilyttääkseen omat ökypalkkansa

Tutkimus: Radikaali ilmastopolitiikka maistuu hyväosaisille – kielloilla ja moraalisilla vetoomuksilla ei voiteta tavallista kansaa ilmastonsuojelun taakse

Tutkimus: vasemmiston ajattelu on oikeistoon verrattuna kapeampaa ja jyrkempää – vasemmiston parissa vallitseva uskomusjärjestelmä sisälsi lähes yksinomaan äärimmäisiä asenteita

Perussuomalainen 1/2026

Perussuomalainen 4/2025